{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_sha256": "8b8197e4520212d67d0b85232512002d1be931d99273f5d15502b388cc9bd5c0", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/09/14_01/bmtnabn_1922-09-14_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/09/14_01/bmtnabn_1922-09-14_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "1", "page_fin": "2", "image_debut": 3, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.2", "titre_corps": "MITÄ VARTEN?", "titre_sommaire": "MITÄ VARTEN?", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.3", "debut_caractere": 113, "fin_caractere_exclue": 2608, "texte": "MITÄ VARTEN?\nEi ole sattuma, että aurinko, riemu ja hurmio\ntoiselta puolen, ahdistus, viha ja katkeruus toi-\nselta puolen lyövät vastakkain ennen aavista-\nmattomalla tuimuudella kaikkein nuorimmassa\nrunoudessa ja taiteessa. Tämän on synnyttänyt\nyhteiskunnallinen murroskausi, jonka tunne-\näärimmäisyyksiä ei enää riitä merkitsemään\nmurhe ja riemu, vaan määrätön riemu ja mää-\nrätön kärsimys. Ei ole sattuma, että repivä iva\nja julistava paatos voimistuvat. Tämä ei ole\nsattuma, sillä kovan todellisuuden paine on nyt\nihmishengelle raskain ja tämän sisäinen jänni-\ntysvoima, lyönti läpi ahdistuksen onnea päin on\nmyös sekä julkein että ylevin.\nMiksi näytelmärunoilijat hakevat taas mielel-\nlään aiheita kaukaisilta mailta ja ajoilta? Siksi,\nettä nykyajan kaaos nykyhahmoon lyötynä saat-\ntaa muovautua joko vain torsoksi tai harhaile-\nviksi säkeniksi. Siksi että kaukainen menneisyys\non yhtä hämärä ja mielikuvitukselle altis kuin\npelastava tulevaisuus. Ja miksi nuorimmissa\nnäytelmä tuotteissa isien ja poikien välinen kamp-\npailu on käynyt entisestään säälimättömäm-\nmäksi? Siksi vain, että koko murroskausitaiste-\nlun rintamat ovat suoristuneet ja terästyneet.\nNykyisin lyriikka pyrkii erikoisella voimalla\naforistiseen älyn keskitykseen, metaforiseen sala-\nmoimiseen ja huimaan poljentoon, sillä lyyrikon-\nkin ja ulkomaailman suhde on jännittynyt ja\nsähköistynyt. Hänkin näkee taivaat ukkospil-\nvien lomitse.\nJa romaanituotanto! Sen nykyiset suurimmat\nja nuorimmat tuotteet muodostuvat maailmanso-\ndan historiallisen hulluuden helvettieepoksiksi\ntai maailman synnytystuskain rohkeaksi symbo-\nliikaksi.\nKuten runous, niin myös maalaus ja musiikki,\nkoko nuorin taide on tuimia otteita tuonne ja\ntänne. Taideluomisessa ojentuvat käsivarret mil-\nloin nyrkkinä, milloin haparoiden. Aineksen\nsummattomuus ne herpaisee, mutta ne tahtovat\nkerran sen kaiken käsittää, koota ja hallita.\nTaide on kansallisin ihmishengen ilmauk-\nsista, mutta aihevalinta, kielellinen rytmi ja\nuudeksi muodostuva näkemis- ja tuntemistapa\nosoittavat, ettei se kaikkien yhteisessä hädän ja\npakon totuudessa näe enää kansarajoja, se nä-\nkee vain lunastettavan ihmisen. Itse perussuhde,\nihmisen ja luonnon suhde, vaatii uudelleen ar-\nvioimista.\nOnko syntyvä taide ja runous, joka kestää tä-\nmän ajan edessä? Onko syntyvä taide-elämää\njohtavia tekijöitä, jotka avaavat tietä kaikista\nkansanluokista nouseville eläville runo- ja taide-\nvoimille? Lyhyesti: mikä runous ja taide on ky-\nkenevä hallitsemaan henkisesti tämän ajan ja"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1702, "texte": "siis moraalisesti oikeutettu elämään tämän ajan\nrunoutena ja taiteena?\nNäihin kysymyksiin vastataan erilaisin huu-\ndoin eripuolilta Eurooppaa. Mutta yhteistä on\nkaikille äänille kiihko ja voima, tahto päästä irti\ntyhjästä muotokulttuurista ja lähemmäksi ajan\ntaistelua ja kärsimystä. Ja kaikille yhteinen\nvaatimus: arvot on uudestaan arvioitava, tie\nauki nuorille voimille, joiden on vastattava tä-\nmän ajan runovoimasta tai runottomuudesta.\nKunnioitus jokaiselle taiteilijalle, joka on hallin-\nnut oman aikansa! Mutta taistelua omien taide-\npyrkimyksiensä puolesta eivät voi välttää meidän-\nkään aikamme nuoret, eivätkä tahdo välttää,\nyhtä vähän kuin edellistenkään taiteaikojen nuo-\nret. Ja sitä tinkimättömämpi on oleva taistelu\nmitä ankarampi on murroskausi.\nKaksi asetta on nytkin etsijöillä: kritiikillä\nselvittävät he älyllisesti itsellensä ja muille aja-\ntuksensa, ja omassa taideluomisessaan seuraa-\nvat he taidevaistoansa. Tällaisia kriitillistaiteel-\nlisia nousu- ja myrskyilmiöitä on esiintynyt\nuseita ja voidaan ne kaikki parhaiten sisällyttää\nekspressionismin nimellä kehittyvään hengen-\nsuuntaan. Nuoria suuntia kannattavia lehtiä on\nsyntynyt kaikissa maissa. Niinpä veljesmaas-\nsamme Virossakin ovat nuoret kirjalliset voimat\nalkaneet jo ryhmittyä. Mutta meidän maamme\non kulkenut jälleen jäljessä. Meillä ei ole tähän\nmennessä saatu syntymään vapaita palstoja,\njoilla ennakkoluuloton taiteellisen tuotantom-\nme kritiikki ja kannanotto eurooppalaisiin\ntaiteellishenkisiin liikkeisiin nähden olisi lähi-\nmainkaan mahdollinen. Tätä turmiollista puu-\ntetta ja yleistä latteutta ja laimeutta on pyrit-\ntävä poistamaan. Sitä varten on tarpeen kirjal-\nlistaiteellinen lehti. Vain sitä varten."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "2", "page_fin": "2", "image_debut": 4, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.3", "titre_corps": "MULTATULIN IDEOITA", "titre_sommaire": "MULTATULIN IDEOITA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 4, "page_imprimee": "2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.4", "debut_caractere": 1704, "fin_caractere_exclue": 2853, "texte": "MULTATULIN IDEOITA\nEi mikään tyhmyys ole niin tyhmä, ettei am-\nmattifilosofia sitä silloin1 tällöin ottaisi huo-\nmaansa.\nOn häpeä miehelle, että nainen omassa ar-\nvioinnissaan on sitä korkeammalla, mitä vähem-\nmän hän on ollut tekemisissä miesten kanssa.\nSeikka on tarkalleen sama, kuin jaavalaisilla,\njoiden joutuminen kristittyjen pariin on käänne-\ntyssä suhteessa niiden turmeltumattomuuteen.\n*\nTottumus tekee tosin taitavaksi, mutta ei aina\nkyvykkääksi.\n*\nTotuuden tekeminen ikäväksi ei ole mikään vä-\nhäpätöinen rikos. Tämä on eräs minun monista\nvalituksistani kristittyjä ja useimpia moralisteja\nvastaan.\nTotuuden etsimisessä ei meille saa olla pyhää\nmikään muu kuin totuus itse. Tätä tahtoisin sa-\nnoa jumalanpalvelukseksi, jos kerran tämä sana\ntahdotaan säilyttää.\n♦\nKirjailijalla, jolla on aikaa kaikki selittää, ei\nole paljon kirjoittamista.\nLukijan, jolla ei ole aikaa kysyä: „mitä tämä\non?\", ei tarvitse lukea.\n*\nKiittämättömyys on väärien hyvän teki joitten\nkeksintö.\nHyvä herra, en ole samaa mieltä teidän\nkanssanne.\nKiitän teitä. Tosin arvelinkin totuuden sa-\nnoneeni. Mutta saada tästä uusi todistus silloin\ntällöin, se on mieluista."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c004", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c004", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "3", "page_fin": "3", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.4", "titre_corps": "ERAKON PALUU Resitatiivi", "titre_sommaire": "ERAKON PALUU Resitatiivi", "signature_source": "L. ONERVA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 979, "texte": "ERAKON PALUU\nResitatiivi\nL. ONERVA\nNousta tahdon nopsan\naamutuulen kanssa;\nmull' on kiire juosta,\nmull' on kiire lentää...\nNousen surun suosta!\nKutsuu sinisiimes,\nkutsuu kukkain puunto,\nsyksyn kuuma kelta ...\nNousen vihdoin, vihdoin\nsairas vuotehelta !\nKoko Luojan luonto\nkyllyyttänsä huokaa ...\nNiinkuin mettiäiset,\nhermot herääväiset,\nihanuuttaan juokaa!\nIlon kyynelhelmet\npudotkaa kuin kaste\njoka liljan terään!\nAh, ma itken, nauran ...\nKuollehista herään!\nKaink' on kaunis hälle\nihmislasten saatto,\nken on ollut vainaa!\nTeidät kaikki tahdon\nsylihini painaa!\nKaikki kantaa tahdon\ntaakat, jotk' on parsit\nkuoleville säänneet.\nTeot tehdä tahdon\ntekemättä jääneet!\nJos on kutsu kuokan,\nahtaan arkipäivän\nastun marhamintaan.\nVaan jos nuolet vinkuu,\ntähän mahtuu rintaan ...\nVierrä silloin halaan\nkera taiston ryskeen,\nsaada syömmeen tänne\nelon valtasuonten\nvapisevan jyskeen!\nKansain huomenkellon,\najan myrskysoiton\nmyötä tahdon helää...\nKaikki soikaa kielet!\nMull' on kiire elää!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "4", "page_fin": "5", "image_debut": 6, "image_fin": 7, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.5", "titre_corps": "TALLINNAN TEATTERIT Katsaus näytäntökauteen 1921—22", "titre_sommaire": "TALLINNAN TEATTERIT Katsaus näytäntökauteen 1921—22", "signature_source": "ORMI ARP", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3822, "texte": "TALLINNAN TEATTERIT\nKatsaus näytäntökauteen 1921—22\n\nSamalla kuin eestiläisessä kuvaamataiteessa\nja kirjallisuudessa on jo jonkun aikaa vallin-\nnut uusien tuulahdusten aika, on teatteri sen si-\njaan yhä edelleen pysynyt yleisen laimeuden ja\nmauttomuuden palveluksessa, ja vaikka tästä on\nollutkin jonkunlaisia poikkeuksia, ovat ne olleet\nvain ylimääräisiä yrityksiä sekä ohjelmistoon\nettä näyttämöllepanoon nähden.\nMitä tulee Tallinnan teattereihin, voimme pu-\nhua kahdesta vakinaisesta eestinkielisestä teatte-\nrista „Estooniasta\" ja „Draamateatterista\".\nNämä eroavat toisistaan useassa kohdin.\n„Estoonia\"-teatteri.\nEstoonia-teatterin järjestely ja ylläpito kuu-\nluu Tallinnan määräävälle yhteiskuntapiirille.\nSamalle piirille, joka jo monet vuodet on johta-\nnut Eestin ja sen pääkaupungin yleisiä asioita.\nEstooniassa saadaan nähdä teatterin ensi-\niltoina Eestin kohoavaa suurporvaristoa, nousu-\nkasyleisöä ja myöskin hallituksen jäseniä.\nTäällä istuu toisinaan hallituksen aitiossa esim.\nvalistusministeri, joka on eduskunnan puhuja-\nlavalta lausunut, että Eestillä ei ole Juhani\nAhoja, vaan ainoastaan „Lentäviä sikoja\".1)\nNäin kuvaa tämä mies Eestin kirjallisuutta ja\ntaidetta. Mutta täällä löydettäneenkin tositai-\ndetta kevyistä opereteista.\nEstoonian kannattavat kyvyt eivät ole kyllä-\nkään aivan samalla tasolla kuin sitä tukevat\npiirit.\nEnsin mainituilla tarkoitan teatterin johtajia\nErna Villmeriä ja Hans Lauteria sekä näytel-\nmäkirjailija-teatterinjohtaja Hanno Kampusta.\nRouva Erna Villmer on esittänyt muutamia\nvaikuttavia näyttämöllepanoja, kuten kuluneella\nnäytäntökaudella Jules Romainin „Vanha Cro-\nmedeyre\" ja Aristofaneen „Lysistrate\". Mutta\nyleensä hänen naisellinen sievistelynsä on tär-\nvellyt monessa tilaisuudessa hänen näyttämölle\nasettelunsa, kuten v. 1921 keväällä Hasencleve-\nrin „Poika\"-kappaleessa, jolloin, alistuen näh-\ntävästi teatterinjohtajan naiselliseen tahtoon,\nnäyttelijätär Hilda Gleser pyrki ylenmäärin\nsievistelemään.\n„Vanhaa Cromedeyreä\" kannattaa nähdä\nTallinnassa, teatteriköyhässä kaupungissa. Min-\nkä verran tämän näyttämöllepanossa oli alku-\nperäistä, minkäverran Pariisissa nähtyä, siitä\non kiistelty. Mutta luulen, että Erna Villmer\nteatterinjohtajana samoinkuin näyttelijättärenä-\nkin kykenee toimimaan itsenäisesti. Hänen imelä\nimpressionistinen tulkintansa saattaa olla meille\njoskus vastenmielinenkin, mutta sen taidearvo\njää pysyväiseksi. Mitä siitä, ettei hän ole se,\njota odotamme. Odotettu tulee hänen jälkeensä.\nHans Lauter, rouva Villmerin vakinainen vas-\ntanäyttelijä, on näyttelijänä parhaimmat voit-\ntonsa voittanut L. Lotharin „Kuningas Arlekii-\nnin\" ja Jules Romainin „Vanhan Cromedeyren\"\nesityksissä. Hän tuo näyttämölle Erna Villme-\nrin vastakohtana ekspressionistisen jyrkkiä liik-\nkeitä ja voimakkaan paatoksen mutta myös\nyksitoikkoisen ja kähisevän äänen. Hänen\neleensä eivät puhu meille uutta, hänen paatok-\nsensa ei tempaa mukaansa. Eikä hän teatterin\njohtajanakaan kohoa Erna Villmerin veroiseksi.\nEnsikädessä uutta ohjelmistoa ja uutta tek-\nnikkaa on esittänyt Hanno Kampus. Hän ei ole\nniin paljon luova voima, kuin ennen nähdyn\nälykäs popularisoija. Kaiserin „Kaasu\" esitet-\ntiin v:n 1920 syksyllä hänen näyttämölle asetta-\nmanaan ja Karl Jakob Hirsch'in (Freie Volks-\nbiihne, Berlin) mukaan valmistetuin dekoratio-\nnein. Mielenkiintoinen oli myös v. 1921 Shawin\n„Kapteeni Brassboundin herääminen\" mutta\nsiitäkin väitettiin (V. Mettus, silloinen Päevaleh-\nden teatteriarvostelija), että se oli Berlinissä\nnähdyn näyttämöllepanon kopio.\nHans Lauter ja Erna Villmer ovat näytteli-\njöinä teatterinsa päätekijöitä. Nuoremmista an-\nsaitsevat huomiota Hilda Gleser, miehekkään\n\n1 Nuoren kirjailijan Albert Kivikkaan futuristinen\nesikoisteos, joka erikoisesti ulkoasullaan painettuna\nolutpullon kilpipaperille synnytti pahennusta vaka-\nvissa piireissä."}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "5", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3734, "texte": "eloisa nainen, sangen älykäs ja tehtäviinsä an-\ntautuva sekä paraikaa sairas Toomas Tondu,\neteenpäin pyrkivä kyky, jolla on käsityskyky ja\ntaiteen rakkaus, ja Hugo Laur, tyydyttävä tul-\nkitsija, jolla ei kuitenkaan ole suurempaa mieli-\nkuvitusvoimaa.\nDraamateatteri.\nDraamateatteri, edellistä nuorempi vuosil-\ntaan, on ollut keskiluokan teatterina.\nTeatterin johtajina toimivat viime näytäntö-\nkaudella Paul Sepp, Paul Pinna ja Aleksander\nTeetsoff. I\nPaul Sepp on kasvanut Venäjällä ja työsken-\nnellyt pitkähkön ajan Moskovan Taiteellisessa\nteatterissa. On venäläistynyt, tuntee ja ymmär-\ntää erittäin hyvin Moskovan Taiteellisen teatte-\nrin aatteet ja saavutukset, mutta on kokonaan\nsyrjässä kaikesta muusta.\nSeppin ohjelmisto on peräisin Moskovan Tai-\nteellisesta teatterista venäläinen symbolisti-\nnen draama. Hän alotti v. 1920 Moskovassa\nDickensin „Sirkka liedellä\"-nimisestä kertomuk-\nsesta näyttämölle asetetulla kappaleella, näyt-\nteli Leonid Andrejevin draamat „Ihmisen elä-\nmä\", „Kuningas\", „Nälkä\", „Valtameri\" j.n.e.\nSepp esittää aina ennennähtyä tai jonkin en-\nnennähdyn pohjalla. Puuttuu elävää mieliku-\nvitusta, mitä kuitenkin vaatisi hänen ohjelmis-\ntonsa. Hänen teatterinjohtajakyvyssään ei ole\ntuoreutta. Mutta hänellä on luja tahto palvella\ntaidetta. On mielenkiintoinen Moskovan Taiteel-\nlisen teatterin aatteiden Eestiin istuttajana. Ja\nsellaisena hänellä säilyy oma paikkansa Eestin\nteatterin historiassa.\nPaul Pinna on Tallinnan hienoimman yleisön\n(mutta ei taideyleisön) suosikki1 kabarettiesityk-\nsissään. Näyttelijä, jolla on suuret luontaiset\nlahjat ja josta kenties olisi kerran voinut tulla\nteatterin johtaja. Mutta hän on työssään siksi\nhuolimaton, että häntä niin näyttelijänä kuin joh-\ntajanakaan voi vaivoin toden kannalta ottaa.\nAleksander Teetsoff on asettanut näyttämölle\ntähän saakka ainoastaan huvinäytelmiä, mutta\nviime näytäntökaudella tuli hän näyttämölle so-\nvittaneeksi Georg Btichnerin „Woyzeckin\", tai-\ndearvoltaan mielenkiintoisen sekä tuoreudeltaan\nja tyylieheydeltään huomattavan kappaleen.\nMutta minkäverran siinä lopultakin oli teatte-\nrin johtajan työtä, on vaikea sanoa. Todennä-\nköistä on, että näytelmän kirjoittaja teki enem-\nmän kuin tavallista eikä sentähden „Woyzeckin\"\nraikkaus ollut Teetsoff in ansio.\nNäyttelijöistä herättävät huomiota Pöder,\nnuori, kyvykäs mies, sekä rouva L. Reimann,\njoka ei vielä ole sanonut viimeistä sanaansa ja\nherättää hyviä toiveita.\nMainituista teatterin johtajista on ainoastaan\nSepp jäänyt työskentelemään nykyiseksi näytän-\ntökaudeksi, kun taas Pinna ja Teetsoff ovat\neronneet. Draamateatterin tappio ei ole suuri\nhuolimattoman aineksen eroamisesta.\nEronnut on myöskin näyttelijä Pöder, joka\non mennyt Tarttoon „Vanemuine\"-teatterin joh-\ntajaksi\nMuu Draamateatterin näyttelijäkunta ei he-\nrätä huomiota.\nTänä vuonna on tullut uusia voimia, mutta\nvähäisessä määrässä.\nYleensä:\nTallinnassa ei voi vakinaisesti käydä teatte-\nrissa taiteellista nautintoa hakemassa. Teatteri-\ntekniikka on kohonnut, on syntynyt „teatteri-\nyleisö\", joka käy teatterissa ajanvietteeksi,\nmutta oikeaa taidetta on vähän. Keskinkertai-\nsuutta, tyydytään vähään. Ei ole ihme, että ruot-\nsalainen sirkus „Continental\" pyrkii kilpaile-\nmaan teatterin kanssa: sama yleisö molemmissa.\nJa niinpä liekin että, jos kerran ei taiteesta pi-\ndetä lukua, pikemmin sitten sirkus. Teatterilta\nvaadimme enemmän.\nTaiteellisen tuoreuden suhteen voi asettaa suu-\nremmat vaatimukset nuorille laitoksille —Teat-\nterikoululle ja alkavalle „Hommik\"-teatterille,\njosta toiste. Vanhoille teattereille ei. Yksi\non varma: ne, jotka hakevat teatterista taidetta,\nihmistä ja elämyksiä ne jäävät kylmiksi niin\nEstoonian kuin Draamateatterinkin näytän-\nnöissä.\nTallinnassa, elokuulla 1922.\n\nORMI ARP"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c006", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c006", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "6", "page_fin": "7", "image_debut": 8, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.6", "titre_corps": "TANSKAN NUORI RUNOILIJA", "titre_sommaire": "TANSKAN NUORI RUNOILIJA", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "6", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3992, "texte": "TANSKAN NUORI RUNOILIJA\n\nEmil Bonnelykke.\nNuoren kirjallisen Tanskan toivo.\nHän on matkailijarunoilija, ajan ja paikan\nvaikutusten miltei journalistinen vastaanottaja,\nherkkä ulkomaailmalle kuten Walt Whitman,\nKipling, Johannes V. Jensen.\nHän on hullaantunut elämän monisärmäisyy-\ndestä ympärillään, juopunut elämästä ja aurin-\ngosta. Hän itkee ja kärsii maailman lohdutto-\nman tuskan tuntiessaan. Ja hän on ennen muuta\nutelias lapsen, nuoren ihmisen tavoin utelias\nelämän suhteen, iloisen valmis kokemaan kaiken\nsen mitä elämällä on tarjottavana. Siksi hän jos\nkukaan ansaitsee kunnianimen Tanskan nuori\nrunoilija.\nEmil Bonnelykken ensimmäinen teos ilmestyi\nv. 1917. Se on runokokelma ja sen nimenä on\ntietysti „Ild og Ungdom\". Tuli ja nuoruus\nsiinä ne kaksi eiementääristä voimaa, jotka kuo-\nhuvat tämän runoilijan sielussa, niiden painosta\novat kaikki hänen teoksensa syntyneet. Hän on\nnuori, ja uudenaikaisesti nuori. Häntä innoitta-\nvat suurkaupungin lukuisat vaikutteet, tekniikan\nuudet ihmetyöt. Hänen seuraavat runokokoel-\nmansa ovat „asfaltin lauluja\", „kadun legen-\ndoja\", niissä on vapaat rytmit ja loppusoinnut-\ntomat säkeet. Tämä runous on jonkinlaista\nproosa-poesiaa, se vähättelee vanhoista muo-\ndoista, se on voimakasta ekspansiivista himoa,\njoka tuskaisan innokkaasti käy käsiksi sekä suo-\nrasanaiseen että runomuotoon vapautuakseen yl-\ntäkylläisyydestänsä.\nHän on kirjoittanut kauniin „Katu\"-nimisen\nrunon, jossa koko runon muodostavat rytmillisin\njaksoin toisiinsa liitetyt tytönnimet. Hän on kir-\njoittanut nykyisyyttä intohimoisesti palvovan ru-\nnon, nimeltä „Automobiili\", runon jonka on luo-\nnut aito tunne, ei keikailu. Olet herkkä kuin rat-\nsuhevonen, hän sanoo, sinulla on hermot kuin\nkauriilla, omistat nopeuden kauneuden. Tällä\nrunoratsullaan tämä nuori ja iloinen nykyajan-\nrunoilija kiitää huimaa vauhtia läpi maiden ja\nkaupunkien, kulkurin ja uneksijan vaistoin, aina\naprikoiden ikuista probleemia: nuoruuden ja ro-\nmantiikan suhdetta poroporvarillisuuteen ja sie-\nlujen ummehtuneisuuteen. Hänen iloinen mieli-\nhalunsa „kauhistuttaa porvaristoa\" voi joskus\nsaada melkeinpä futuristiset muodot, kuten esim.\nsiinä, paljon huomiota herättäneessä tilaisuu-\ndessa, jolloin hän lausuttuaan „pateettisen sin-\nfoniansa\", runoelman, nimeltä „Rosa Luxem-\nburg\", revolverillaan ampui laukauksen ilmaan\nLoppuefektin kun piti olla oikein modernisen!\nPaitsi runoja, on Bonelykke julkaissut näy-\ntelmän „Den troskyldige\", jossa selvitellään ris-\ntiriitoja runoilijan ja työläisten, henkisen vapau-\nden ja organisatoorisen kurin välillä, sekä lisäksi\npari romaania, joista „Spartanerne\" ilmestyi v.\n1919, „Joschja Ogoll\" v. 1920.\n„Spartanerne\" on sotavuosien luoma, sotaa\nvastaan kirjoitettu. Se on täynnä heleintä, her-\nkintä lyriikkaa ja brutaalisinta, verisintä todelli-\nsuudenkuvausta. Tämän minä-kirjan päähen-\nkilö, joka vuorotellen esiintyy spartalaisen jousi-\nmiehen, maailmansodanaikuisen rintamasotilaan\nja tanskalaisen rekryytin haahmossa, symbolisoi\njärkyttävästi sen nuorison parhaimmistoa, jonka\noli pakko ottaa osaa äskenkuluneiden epätoivois-\nten vuosien tapahtumiin.\nTämä nuorukainen on voimakas ja urheilun\nkarkaisema, hänelle aseharjoitukset ovat reip-\npaan iloista leikkiä, hän rakastaa sotilaanam-\nmattiansa. Hän on köyhä, yksinäinen, ilman ys-\ntäviä siksi myös arka ja ylpeä. Hän on haa-\nveellisesti rakastunut nuoreen tyttöön, joka odot-\ntaa häntä kotona. Spartalaisen jousimiehen kir-\njeet kauniille lemmitylleen maalailevat ihanteel-\nlisin, valoisin värein verileikin ihanuutta, sodan-\nkäynnin kuria, alastomuutta ja sankarillisuutta.\nMutta sitä vastoin kuvat oman aikamme maail-\nmansodasta esiintyvät taukoamattoman helvetin-\nloimun tulipunavalaistufesessa. Kuumat, kum-\nmitusmaiset hourekuvat ajavat sotilaan silmien\nohi. Hän tuntee kuolemanpelon sanomattoman\nkauhun kourivan sydäntään. Hän on takertunut\npiikkilanka-aitojen pirulliseen labyrinttiin tai va-\njonnut juoksuhautojen likaiseen mutaan. Kaikki\nniityt ja kentät ovat hänen silmissään täynnä"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "7", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3664, "texte": "hautoja ristejä, ristejä, ristejä. Lopulta hä-\nnen kauhusta jäykistynyt katseensa huomaa so-\ntarampojen aavemaisen, avuttoman kulkueen.\nKainalosauvaiset ihmishylyt jalattomat, kä-\ndettömät, sokeat.\nMutta tanskalainen rekryytti, jonka kiihotta-\nvat marssinsäveleet olivat hypnotisoineet hetkit-\ntäiseen sotaintoon, tahtoo vihkiä elämänsä sodan\nvoittamiseen:\n„Rakkaus on se miekka, joka osuu syvimpään.\nSen rinnalla viha on voimaton, arvoton. Sodalla\non rehellisyys, raittius, raakuus, suoruus, alku-\nperäisyys, vaan sillä ei ole rakkautta ... Joka\nrakastaa, ei tapa. Joka vihaa, rakastaa sotia.\nSota on rakkauden surma. Vaan rakkaus ei anna\nsurmata itseänsä. Siksi ovat sodat loppuvat.\"\nJa voittoisa spartalainen ojentaa kätensä la-\nkedaimonilaiselle viholliselleen sekä nimittää\nhäntä veljeksi. Sillä molemmat kirjoittivat ru-\nnoja.\nBonnelykken sankari on samalla kertaa voi-\nmakas ja hellä, kuten nuoruus itse siksi hän\non niin kaunishahmoinen. Koko kirja on roh-\nkeaa nuoruutta. Siinä väreilee ja loistaa fanta-\nsia, lyriikka nuoruus. Se on täynnä vallat-\ntomuutta, sensatsionihalua ja affektatsionia, ku-\nten nuoruus. Sen äänitäyteisen orkesterinmels-\nkeen takaa kuuluu nuoren sydämen kaipaava ja\nnyyhkyttävä sykähtely.\nRomaanin nuori sotilas oli varmasti ennen\nrekryyttiaikaansa ollut nykyisyyden runoilija,\niloinen ja reipas globetrotter, jonka intohimona\noli ollut talsia suurkaupungin asfaltteja, painaa\nmieleensä junien kulkuvuoroja sekä sepitellä ru-\nnoja bulevardilla astuskelevien neitosten kau-\nniista silmistä. Tällainen asfaltier, runoilija ja\nmaailmanmies, on myös „Joschja OgolPin\" pää-\nhenkilö. Tämän nuoren Karl Akselin suonissa\nrupeaa aaltoilemaan salaisen riemun rytmi, kun\nhän saa tuntea sähköisin siivin kiitävänsä kau-\nkaisiin maihin, yhä kaukaisempiin ja vieraam-\npiin. Hän janoaa matkoja, vieraita olosuhteita.\nHän ajaa luotaan tunnesyyt, jotka voisivat pi-\ndättää häntä yhdessä paikassa. Hän tahtoo\nolla kylmä ja järkevä maailmanmies, joka savu-\nkettaan polttaen kävelee asemasillalla, mukavan\nvapaana nuoruudesta ja kaipuusta. Hän tahtoo\nolla elegantti maailmanmatkailija nimittää jo\nEurooppaa isänmaakseen, kohta muitakin maan-\nosia, valtameriä!\nVain Joschja Ogoll, tumman sielukas juuta-\nlainen neitonen, johon hän sattumalta tutustuu\nBerlinin—Breslaun junassa, pääsee tuntemaan,\nettä Karl Akselin kontinentaalisen sielun perim-\nmäisessä kamarissa asustaa pieni nyyhkyttävä\nlapsukainen, yhtä koditon ja yksinäinen kuin\nJoschja Ogoll itse. Joschja vasta huomaa että\ntuo lämmin, hiljainen ja rikas mies, jonka suu-\ndelmat ovat niin voimakkaat, hyvät, kypsät, on\nsama ja kuitenkin toinen kuin kylmä gentle-\nmanni Friedrich-strasseaseman kolmannella sil-\nlalla. Hän on uneksija, uneksija. Mies, ei —■\nihminen, joka ajaa ympäri maailman löytääk-\nseen itsensä, päästäkseen kypsyyteen, ylemmyy-\ndentuntoon. Kuitenkin hänen sisässään on\nhento, herkkä olento, joka itkee ja runoilee. Ja\nsen olennon nuoruutta, heikkoutta, epävarmuut-\nta, kaipuuta, riemua, itkua ja haaveilua ei tunne\nkukaan muu kuin Joschja Ogoll, juutalaistyttö\nPragissa.\nVaan New York odottaa nuorta runoilijaa,\nmaailman keskus vartoo. Hänen täytyy saada\nkävellä muutama päivä edestakasin Broadewayn\nja 42 :n kadun kulmauksessa. Hänen on jätet-\ntävä Joschja Ogoll. Hän tuntee kohtalonsa.\nHänen on koettava seikkailu, suuri maailma. Hä-\nnestä on tullut kodittomuuden uhri.\n„Joschja Ogoll\" on kaukomaankaipuun kirja.\nSen tunnelma on samalla riemullista ja ruusun-\nsekaista, sykähdyttävien muistojen ja ihanien\ntoiveiden kyllästyttämää. Emil Bonnelykken sy-\ndän sykkii oman aikamme levottomaan, reippaa-\nseen tahtiin siksi hänen nuori lyriikkansa van-\ngitsee ja tenhoaa.\n\nR. H—m"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c007", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c007", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "8", "page_fin": "8", "image_debut": 10, "image_fin": 10, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.7", "titre_corps": "ILTA", "titre_sommaire": "ILTA", "signature_source": "Tekijän vironkielisestä käsikirjoituksesta suom. LAURI HAARLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "8", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 883, "texte": "ILTA\nMARIE UNDER\nTekijän vironkielisestä käsikirjoituksesta suom. LAURI HAARLA\nIlta: portit suljetaan ja lukkoon lyödään majat:\nSielun heittävät sen kaikki vapahtajat.\nYlväät siltansa jo nosti pilviin päivä:\nKaidepuu kuin katoo käsi helmaan vajoaa kuin kinnas räivä.\nPuvun myötä kätkee rohkeus ja selkäranka meillä:\nMoni kotonansa koditon kuin kulkurparka kerjuuteillä.\nHetki tullut on niin paljosf erota ja jäädä vaille:\nJäädä auringotta, sen jo pimetessä illan maille.\nNimemmekin putoo meistä, niinkuin vyö mi meidät kokoon nitoo,\nkunnes uni nimettömän seitein sitoo.\nRuosteläikät syksy pajuin putoo maahan\nYö saa sitä suuremmaksi, mitä pienemmäksi sinä.\nÄärettyydess' olet alasti: vain loppumattomuus ja kurja sydänpalo,\ntää on pimeässä ainut hehku, ainut aamunvalo.\nAukee sydämessä haava, ammoisajan punertavan silmän lailla:\nHourailemme olevamme elon kaikkeutta itseämme vailla."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "9", "page_fin": "11", "image_debut": 11, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.8", "titre_corps": "LOGIIKKAA NYKYAJAN NÄYTTELIJÖILLE", "titre_sommaire": "LOGIIKKAA NYKYAJAN NÄYTTELIJÖILLE", "signature_source": "O—s", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "9", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4063, "texte": "LOGIIKKAA NYKYAJAN NÄYTTELIJÖILLE\n\nJoka ajan näyttelijä on kaikista taiteilijoista\nonnellisin, koska hän pakosta varjeltuu siitä\nnarrimaisesta kunniasta, jota! muut taiteilijat\nlohdutuksekseen ylistävät ja sanovat jälkimaail-\nman tunnustukseksi. Näyttelijällä ei ole muuta\njumalaa kuin nykyaika Suurenkin näyttelijän\nmuistoa jälkimaailma muistaa vain haamuna\ns.o. vainajana. Hän on hetkessä elävä, ikuisuu-\ndessa kuollut. Hän varjeltuu jumalista, jotka\novat attribuuteiltaan hämäriä tai suuria tun-\ntemattomia. Hänen jumalansa on alati kova ja\nmyrskykausina julma. Mutta aina selvä: suosio\nja loisto tai vihellys ja pimeys. Jos katsomo\npysyy mykkänä, vailla huokausta ja naurua,\nei näyttelijä ole taiteen rintamilla sotinut lain-\nkaan. Hänellä on onni kaatua, ennenkuin on\nmerkitty armeijan kirjoihin.\nSiis: näyttelijä saa elää ilman historiaa, hei-\ntettynä hetken ja nykyajan kouriin. Miten tar-\njota näitten kourien puristuksessa omaa totuut-\ntansa? Miten korvata puuttuva laajuus ajassa\njoka muille seppelöimättömille taiteilijoille on\nedes samankaltainen lohdutus kuin kerjäläiselle\nklerikaalinen paratiisi? Tässä on ollut ja on\nnäyttelijälogiikan kahva ja kärki. Ja vastaus on\nollut myöskin alati sama: Välitön voimakkuus\nja teho, intensiteetti, tuhotkoon ajan ahtauden ja\nmuuttakoon voitoksi hetken liian-lyhyen etsikko-\najan.\nOnnellinen näyttelijätemperamentti! Se mer-\nkitsee tiivistetyintä intohimoa taideluomisen tun-\nneasteikossa. Sen tulee tätä merkitä, koska\nkuten sanottu sen totuudella et ole aikaa odot-\ntaa tunkeutuakseen ajassa tuonnempana ja vie-\nläkin tuonnempana läpi penseyden ja velttouden\nkaipauksen ja odotuksen hermoihin saakka.\nTämä on teesi.\nMutta miten toteutuu tämä intohimoista tiivis-\ntetyin?\nNyttelijäkäsityöläiset ovat sitä joka aika et-\nsineet hautovasta ja märehtivästä; analyysistä\nja nurkkakritiikin edessä onnistuneetkin, vieläpä\nvoittaneet itselleen älykkyyden mainetta. Varsin-\nkin niinä vuosikymmeninä, jolloin erittelysairaus\non tarttunut muotihulluuden vimmalla koko- ja\npuolisivistyneistöön, yllyttänyt kaikki loistamaan\nihmissielun erittelevällä „paljastuksella\" ja\n„ylentänyt\" yksinpä juorunkin salonkianalyy-\nsiksi, ilotulitukseksi lähimmäisen kustannuksella.\n(Tämä analyvsisairauden jälkitauti, jolla lie ni-\nmenä »pinnallinen erittelymania\", vaivaa sul-\nkumerkeissä sanoen vieläkin monia niistä,\njotka meillä olivat „nuoria\" 90-luvulla.) Ly-\nhyesti: Näyttelijäkäsityöläiset tyytyvät suorit-\ntaessaan näytelmän runotajuamista analyysiin,\njoka asettaa heidät kappaleeseen nähden alusta\npitäen helppohintaiseen kirjallis-kriitiiliseen suh-\nteeseen ja näytellessä reprodusoijan runotto-\nmaan ja intohimottomaan asemaan. Tyytyvät\nosaan, jättävät kokonaisuuden. Tätä tietä ei ole\npäästy muuhun kuin paheeseen.\nDiletantit ovat joka aika tavoitelleet intensii-\nvistä vaikutusvoimaa m.m. ontolla paatoksella,\njoka on inhimilliselle luonnolle vierasta kieltä,\nja kääntäneet näin mielet pois elävästä runopaa-\ntoksesta. Nykyisin näyttävät nämä näyttämön\npintakeikkujat piiloitta van temperamenttiköyhyy-\ntensä teatteripaatoksen näennäisen vihollisen,\nmutta taiteellisessa ala-arvoisuudessa sen lihalli-\nsen sisaren, „hienosti hillityn\" näyttelijättären\nhameisiin. Tämä laji »taiteellisuutta\" elää myös\nesteettisenä jälkitautina näyttämöillämme. Mutta\nei ole koskaan koroiittanut sitä intensiteettiä,\njonka lähdettä tässä kirjoituksessa haemme.\nMutta ajan henki! Tämä ei ole tyhjä sana,\nvaikka sitä on tuhannet kerrat tyhjänä heitetty\nkuulijakuntaan nuorisoseurain puhujalavoilta.\nTämä henki, ajan intohimomäärä, se on jokaisen\nihmisen tunteelle välitön tosiasia ja taiteilija-\ntemperamentille se alati ympärillä väreilevä ilma-\nkehä, jossa hänen sielunsa elää ja liikkuu. Ja täs-\ntä, nykyajasta, yleisö ottaa mittapuunsa suhtau-\ntuessaan näyttelijästä uhoavaan voimaan. Jou-\nkoilla ei ole mittapuuna edellisten teatterikausien\nsuuria muistoja. Harvalla on runollisen mieliku-\nvituksen läpinäkevää silmää, jonka avulla voisi\nnäyttelijän esitykselle asettaa kaikenpuolisia tai-\nteellisia vaatimuksia. Tämän tähden suuri vleisö"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "10", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.12", "debut_caractere": 48, "fin_caractere_exclue": 2570, "texte": "ei kieleen, ei kielenkäyttelyyn eikä yleensä keinoihin\nja näiden tehoisuuteen nähden osaa näyttelijältä\nvaatia enempää kuin on tottunut näkemään. Vie-\nläpä taiteilija, antaessaan enemmän kuin mihin\nyleisö on tottunut, saa osakseen vastustusta.\nOnpa rappion kausia, jolloin jaloinkin näyttelijä-\norgaani jää voimattomana kaikumaan yleisen\ntyhjyyden ja raihnauden keskellä.\nMutta näyttelijätaiteen ytimelle ja hengelle,\nulkonaisten keinojen ja sisäisen näkemyksen yh-\nteistulokselle: inhimilliselle liikutus- ja vaiku-\ntusvoimalle on suurella yleisöllä olemassa väli-\ntön perusvaatimus. Sen tulee jännitysvoimaltaan\nvastata ajan henkistä puristusta.\nMitä oli elisabetilaisen ajan englantilainen\nnäyttelijä, jonka intohimovirta ei kyennyt kuo-\nhullaan vastaamaan sitä innostuksen hyrskettä,\njonka oli synnyttänyt suuri voitto voittamatto-\nmasta\" Armadasta. Se voitto ei ollut päivänta-\npahtuma. Se oli kahden maailmankatsomusrin-\ntaman yhteentörmäys. Se vas-\ntasi tekona ajan sisäistä jänni-\ntystä. Tai olisiko ollut suosion\narvoinen näyttelijä, jonka äänen\nlämpimyys ei kohonnut tasolle\nja yli sen ihastuksen, joka koko\nkansakunnan huulilta huokui\nneitseellistä kuningatarta koh-\ntaan. Sillä Elisabet ei ollut\neräs nainen. Hän oli kaikkien\nluoma ja tarvitsema aurinko,\nosa ajan yhteisinnostuksesta.\nElisabetilaisen murroskauden\nelämänvoima ei voinut sietää\nitseänsä heikompaa intohimo-\nvirtaa näyttelijän huulilla. Ja\nsynnytti runsaan ja rikkaan\nteatterielämän, huolimatta puri-\ntaanisista vastavoimista.\nKukaan ei kieltäne meidän\nelävän murroskautta! Traagil-\nlisessa rymäkässä, viisaudella\nprameilevassa hulluudessa ja\nkyynillisimmän belzebubin sil-\nmällä katsottuna: koomillisen\nhätäisinä suuressa rysässä.\nMistä näkökulmasta katsottaneenkin: ajan into-\nhimomäärä on valtava. Sen kykenee täydessä\nvoimassaan ilmoille huutamaan ainoastaan alku-\neläin tai tuomion pasuuna tai näytteli joitten\nMessias.\nNäiden ääntä ei ole näyttämöillämme kaiku-\nnut. Eivätkä ihmeet meitä autakaan. Mutta\nusko niiden tuloon ei ole muuta kuin himo työ-\nhön ja rakkaus työssä.\nMutta missä on huutavan ääni, joka omalla\nvoimallansa paljastaa näyttämöittemme nykyisen\nintohimomäärän riittämättömyyden tämän ajan\nihmisen sisäiselle nälälle ja hädälle. Ja toisek-\nseen: missä ovat tehtävistä ensimmäisen suorit-\ntajat: totiset ja rohkeat miehet, jotka muokkaa-\nvat lujalla työllä ulkonaiset keinot kelpoisiksi\nkestämään suurempaa tunnepainetta kuin tähän\nsaakka on näytelmän tulkitsemisessa tarvittu-\nkaan.\nMuistelen Tieckin sanoneen jo lähes sata"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "11", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1376, "texte": "vuotta sitten: Milloin on esiin-\ntynyt suuria näyttelijöitä, silloin\novat nämä säännöllisesti pan-\nneet toimeen reformin, erito-\nten lausunnassa.\"\nTämän lausunnallisen re-\nformin vaatimus on näissäkin\npäätelmissä käytännöllisin tu-\nlos. Lausuntataidon ja mui-\nden ilmaisukeinojen ennalleen\njättäminen merkitsee sitä, että\ntämän ajan paineesta purkau-\ntuneita näytelmiä ei kyetä näyt-\ntämöillämme tulkitsemaan sit-\ntenkään, kun niiden esittämi-\nseen jo olisi harrasta tahtoa\nolemassa. Ei kyetä myöskään\nklassillista ohjelmistoa moder-\nnoimaan. Kuten on meillä jo\npitkän aikaa nähty käyvän.\nTeatteri voi tulla esteeksi tä-\nmän ajan kaipaaman runohen-\ngen ja ajatusten tielle, jos se\nei avaa väljemmälle niitä sul-\nkuja, joiden lomitse sana vir-\ntaa. Tässä päätelmien loppu-\ntulos.\nJa edellisten väitteiden yhteistulos: Näyttelijä-\ntaiteelle on oleellista ahtaus ajassa ja tämän\nvuoksi mitä tiivistetyimmän intohimon vaatimus.\nMitä tuimempi myrskykausi, sitä tinkimättö-\nmämpi on tämä vaatimus. Me elämme murros-\nkautta. Näytelmärunous elää samaa myrsky- ja\nkuohunta-aikaa. Katsomo henkii saman paineen\nalla. Joskaan se ei tiedä neuvoa vapahtavaa\ntietä. Teatterin tehtävä on kasvaa voimassa,\nelämyksen rohkeudessa ja ilmaisukeinoiltaan\najan vaatimusten mukana. Ei ole kysymys ih-\nmeestä, on kysymys työstä!\nMeidän teattereillemme ei ole liian aikaista\npyrkiä uuteen nousukauteen."}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "11", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.13", "debut_caractere": 1394, "fin_caractere_exclue": 1397, "texte": "O—s"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "10", "page_fin": "10", "image_debut": 12, "image_fin": 12, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.8.1", "titre_corps": "Viljo Kojo ynnä Aurinko, kuu ja valkea hevonen", "titre_sommaire": "Viljo Kojo ynnä Aurinko, kuu ja valkea hevonen", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "10", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 46, "texte": "Viljo Kojo ynnä Aurinko, kuu ja valkea hevonen"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "11", "page_fin": "11", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.8.2", "titre_corps": "T. K• Sallinen", "titre_sommaire": "T. K• Sallinen", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "11", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.13", "debut_caractere": 1378, "fin_caractere_exclue": 1392, "texte": "T. K• Sallinen"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "11", "page_fin": "11", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.9", "titre_corps": "ULTRAN KIERTOKYSELY", "titre_sommaire": "ULTRAN KIERTOKYSELY", "signature_source": "TOIMITUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "11", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.13", "debut_caractere": 1399, "fin_caractere_exclue": 2224, "texte": "ULTRAN KIERTOKYSELY\nTOIMITUS\nLehtemme yhtenä päätarkoituksena on yleisön\nlähentäminen taiteilijoihin, myöskin näiden luo-\nmis- ja työtapaan. Luomisen prosessi ja meka-\nnismi, nekin ovat personallisia seikkoja ja eri-\nlaatuisia eri taiteilijoilla. Tilaisuus kuulla niistä\non lukijalle kuin käynti taiteilijan työkammiossa.\nTässä mielessä tulemme lehdessämme jatku-\nvasti kääntymään eri taidealojen edustajien\npuoleen, vähitellen rientäen kysymyksinemme\nläpi kaikki taiteilijapiirit. Näytelmäkirjaili-\njoille lankee ensiksi arpa ja kysymys:\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nKehoitamme siis kohteliaimmin arv. näytel-\nmäkirjailijoita lähettämään kysymykseemme\nvastauksia, joista kirjoittajan personallinen luo-\nmis- ja tekotapa näytelmäaiheen synnystä alkaen\nloppuratkaisuun, ehkäpä viimeistelyynkin, saak-\nka käy lukijoillemme ilmi."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "12", "page_fin": "12", "image_debut": 14, "image_fin": 14, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.10", "titre_corps": "VAR UPPGIFT", "titre_sommaire": "VAR UPPGIFT", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "12", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3435, "texte": "VAR UPPGIFT\nEn bäge, spänd tili bristning, är människo-\nanden i detta nu. Skall den brista eller skall\nden, tack vare den oerhörda spänningen, nä vi-\ndare än nägonsin förr, det är den stora frägan.\nKonsten, den ljusaste av den mänskliga kultu-\nrens pilar, ligger darrande pä bägen, i väntan\npäden stora starka hand, som skall förlösa den\noch med ali jordiskhetens makt slunga ut den i\nfjärran oupptäckta rymder.\nVär tro, vär glada förvissning är att denna\nmänsklighetens starka hand även nu, som sä\nmänga gänger förr, skall förmä utförä sitt för-\nlösande värv, att den även i denna förtvivlade\nbrytningstid skall förmä samia alla nya spi-\nrande krafter och med deras hjälp sända den\nljusa pilen ut pä upptäckarfärd. Det gäller\nbara att med friskt mod gä lös pä alit det\ngamla och fallfärdiga, det svaga och anfrätta,\nsom likt en stelnad skorpa lagrat sig över kul-\nturens formationer.\nÄven denna härda, ofruktbara skorpa var en\ngäng glödande lava, det är sant: men den eld,\nsom värit dess ursprung, är slocknad för länge\nsedän, dess tid är förbi, den är blott ett hinder\noch ingenting annat. Nu är tiden inne för nya\neruptioner, vilka i glödande prakt skola över-\nträffa sina föregängare, emedan djupen, som\nutspy dem, äro dunklare och omätligare, än un-\nder tidigare epoker.\nDet är i denna mening vi anse, att den\nkonst vi nu gä emot, är ny. Vär tid är den so-\nciala orons och kraftmätningens tid, samhället\när likt en trollgryta, där motspänstiga viljor\nkoka och sjuda i sällsam brottning. En sädan\njäsning frigör krafter, som tidigare värit bundna,\nde stora sovande djupen vakna och vilja pröva\nsin styrka iden eviga kampen om ljuset. Och\nju större djup, desto praktfullare eruptioner, ju\nstarkare spänning, desto djärvare flykt ho© pi-\nlen.\nVär tidskrift viii vara en valplats för denna\nstrid mellan ungt och gammalt, för sä vitt den\ngäller konst och litteratur. Vi tro att konsten i\ndetta nu har en större betydelse för hela mänsk-\nligheten än knappast nägonsin förr. Ty nu är\nkonsten inte längre en lyxartikel, den är inte en\nblomma i knapphälet, vilken bäres och beundras\nav dem som ingenting annat ha att göra: nu\nhar den blivit ett livsbehov, den har blivit det\nlevande vatten, som människan behöver tili att\nfukta sitt bröd med.\nVär front är dragen över alla konstens om-\nräden. Teatern, denna gamla, ärevördiga insti-\ntution, som i alla tider stätt i närmaste kontakt\nmed livet och tiden, är starkt beträngd och be-\nhöver en genomgripande omdaning för att\nkunna stä sig inför det modärna livets päfrest-\nning och bli vad den skall vara: en levande\nfaktori folkens utveckling. Den litterära fab-\nriks- och reklamvaran intar i! vära dagar en ona-\nturligt dominerande ställning, som hotar att för-\nkväva de djupast konstnärliga temperamenten,\nde djärvaste och renaste viljorna: här om nä-\ngonstans är ett ärligt handtag ä ena sidan och\nett oförsonligt hat ä andra sidan av nöden. Här\nom nägonstans behövas spalter, som stä öppna\nför alla dem som vilja väga nägot. Vi ha blott\natt se tili, att inga fördomar stä hindrande i vä-\ngen för det fria, konstnärliga ordet.\nÄven mäleriets, musikens, danskonstens genier\nlida av bojor, som hindra dem att utveckla den\nnya eldiga rytmen, vilken ensam! förmär till-\nfredsställa vär generations hjärtan och hjärnor.\nVär uppgift är att bereda väg för denna rytm,\ndetta ord, denna röst som nu, en fägel Fenix\nlik, kanske för tusende gängen stiger ur vanans,\nfördomarnas och formalismens aska."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "12", "page_fin": "13", "image_debut": 14, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.11", "titre_corps": "TILL REDAKTIONEN AV „ULTRA\"", "titre_sommaire": "TILL REDAKTIONEN AV „ULTRA\"", "signature_source": "ERNEST PINGOUD", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "12", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.14", "debut_caractere": 3437, "fin_caractere_exclue": 3837, "texte": "TILL REDAKTIONEN AV „ULTRA\"\n\nAv komponisteti Ernest Pingoud ha vi haft glädjen\natt mottaga följande hälsningy som vi äterge i översätt-\nning fr&n författarens tyska manuskript.\nNi uppmanar mig att medverka i Eder tid-\nskrift. Dä gränserna för Edert „program\" inte\näro nägra gränser (givs det väli konsten över\nhuvud program?) lovar jag gärna att deltaga.\nAv egen erfarenhet vet jag, att ett drygt ar-"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "13", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1033, "texte": "bete väntar Eder i Finland, dä det gäller att\nskapa förstäelse för den ny a konsten. Här an-\nses det ju vara ett brott mot folkmedvetandets\nheliga ande att uttala övertygelsen, att den na-\ntionella konsten aldrig kan vara den högsta,\nenär den bottnar i det koloristiska. De bästa och\nstörsta bland de skapande voro dock städse\n„utan fädernesland\" och stodo utanför raserna.\nDe tillhörde snarare en annan nation, som icke\när av denna världen, som icke bestämmes av nä-\ngot geografiskt läge, ja, knappast äger ett jor-\ndiskt spräk.\nAv djupaste hjärta tillönskar jag „Ultra\"\nvaraktighet och tro pä sin goda sak, men även\ngärningar frän de skapande konstnärernas sida.\nJag hoppas att drömraarna och önskningarna\nskola finna det sauna uttrycket i starka över-\ntygande konstverk, vilka, oberoende av tradition,\ndetta, sora man kallar „skönt\", oberoende av na-\ntionalism och politik, ha det enda mälet, sora\ntallösa vägar leda tili: att skapa en stor konst.\nKan jag härvid hjälpa „Ultra\", anser jag mig\nha fyllt min uppgift.\n\nERNEST PINGOUD"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "13", "page_fin": "13", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.12", "titre_corps": "LIDANDET", "titre_sommaire": "LIDANDET", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "13", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.15", "debut_caractere": 1035, "fin_caractere_exclue": 2095, "texte": "LIDANDET\nDIKTONIUS\nI.\nNaglar stinger mitt hjärta\n(borrar och borrar)\nrasande lidelse\n(eld och lidande)\norkanflykt.\n0 skarpa förtvivlan!\nbeskaste sötman bubblar.\nStörttärar nervslimsor själsflisor\nstiger ej mänskan fram\ngudträcken\navfalina avfället\npiskad av ängest\ndarrande\ntrampande sig själv i klättringen?\nMed naglar i hjärtat\nfrustande lidelse\n(eld och lidande)\nstörtar jag skapar jag\n1 angande rytmer\n(borrar och borrar)\nmänskan.\nII.\nNänstans\nhögt uppe\nler en blomma.\nDess kalk\när vitare än snö\nmen ädrorna iden\när röda som blod\n(och där är hjärteblod).\nDen skönaste blomman.\nO för sky llt lidande\när dess namn.\nDen genomgängne far se den\nnär han dör.\nIII.\nDet är lögn\natt lidandet gör oss goda!\natt det förädlar oss\nlyfter mot stjärnorna\natt det och bloit det alstrar i oss\nkör oss f rämät.\nTrälreligionen det är lidandet,\nförtryckarpiskornas gififilosofi\nlivsonanisternas bolarsäng\nherrarnas hundhimmel\nvi vi! vi trälar som skall skapa världen fri:\nundan med lidandet\nnär vi undanvräker de andra förbannelserna!\nEtt av vära mäl:\natttillegna oss fröjden."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "14", "page_fin": "15", "image_debut": 16, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.13", "titre_corps": "LE VIEUX COLOMBIER", "titre_sommaire": "LE VIEUX COLOMBIER", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "14", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3936, "texte": "LE VIEUX COLOMBIER\n\nVi här i Finland äga inte nägra vidare upp-\nmuntrande erfarenheter angäende en konstnär-\nligt intim teaters förmäga att en längre tid hälla\nsig uppe. Det är väl knappast nägon som ville\nförneka att oss gjordes ett stort behov av en\nsädan. Men ändä de försök som nägra gän-\nger av mer eller mindre uppriktiga konstentu-\nsiaster gjorts i syfte att realisera en dylik scen\nha i tur och ordning erhällit en ganska bräd\nändalykt. För det mesta väl pä grund av att\nkontakten med publiken uteblivit.\nVi minnas nogsamt hur det gick den av\nfriherre Uexkull-Gyllenband med mänga vackra\nord och goda avsikter grundlagda Ida Aalberg-\nteatern, vars intelligenta men ofta överana-\nlyserade prestationer gemenligen försiggingo\ninför tomma stolrader. Och med en uppriktig\nsaknad erinra vi oss Elli Tompuris Vapaa Näyt-\ntämö, en konstnärlig intim teater som verkligen\nville nägot och ocksä gav nägot. Och som hade\nhaft de största förutsättningar att existera ännu\niden dag som är, ifall den bl. a. inte pä vissa\nhäll blivit utsatt för en systematiskt genomförd\npresskampanj, varvid man med en konservativ\nfraskonstnärlighets och en affekterad sedlighets\nlättsvingade vapen allvarligt bemödade sig om\natt imponera pä sin redan förut vid allsköns\nledband vänjda publik. Elli Tompuris teater slu-\ntade efter blott ett spelärs verksamhet och vi\nstodo äter utan nägon scen, där de modärna och\nkonstnärligt levande dramatiska strävandena\nhade fätt tillfälle att i ostörd ro utveckla sig.\nMed dessa bedrövliga erfarenheter inom eget\nland rekapitulerade i minnet skall det mähända\nej sakna sitt intresse att stifta bekantskap med\nde konstnärliga principerna och arbetsmetoderna\nvid en fransk intim konstteater, som verkligen\nlyckats skapa sig en position isynnerhet som\nden kungjort sin avsikt att inom en snar fram-\ntid föranstalta gästspelsturneer i de skandina-\nviska länderna, värt eget land inbegripet.\nScenen är Le Theatre du Vieux Colombier i\nParis dess grundläggare och ledare heter\nJaques Copeau.\nJaques Copeau hade ursprungligen ärnat bli\nskädespelare, men inte kunnat finna sig till-\nrätta i de parisiska teaterförhällandena. Alit\ngick blott ut pä att blända eller roa den\nstora publiken, den dramatiska konsten förde ett\ntynande liv bland den dramatiska komtner-\nseris granna och pösande virrvarr. Därför slog\nhan om och blev litteratör. Efter nägra oroliga\nläroär bäde i Paris och utomlands erhöll han\nanställning som teaterkritiker i tidskriften „La\nGrande Revue\". Sedermera var han, är 1909,\nmed om att tillsammans med nägra av sina vän-\nner bl. a. författarna Paul Claudel, Andre\nGide och Charles-Louis Philippe grundlägga\nden numera i det franska kulturella livet högst\nbetydelsefulla tidskriften „La Nouvelle Revue\nFrangaise\".\nSom teaterkritiker hade Copeau nu ett ogement\ntillfälle att sjunga ut med alit det han hade pä\nhjärtat angäende den dramatiska konstens de-\nkadans. Och han gjorde det med besked. Det\nblev ett nastan uteslutande nedrivande arbete\nhelt visst tili hans egen djupa sorg men han\nkände att detta var den enda utvägen om han\nville bereda plats för det konstens tempel han\ndrömde om att nägon gängiframtiden kunna resa.\nOch när den tiden var kommen visade han sig\nfaktiskt vara lika nitisk och skicklig i att bygga\nupp som han förut värit det uti att riva ned.\nDet var i oktober 1913 han med biständ av en\ngrupp likatänkande skriftställare och konstnä-\nrer äntligen kunde öppna portarna tili sitt nya\ntempel. Det var visserligen inte vidare högt\noch imponerande tili sitt yttre blott en liten\nträng teatersal i ett hus vid Rue du Vieux Co-\nlombier, efter vilken gata man även helt an-\nspräkslöst kallade teatern.\nMeni det templet skulle den verkliga konsten\ntjänas!\nCopeau framhäller ofta och gärna det missio-\nnära i sitt företag. Under hela den tid teatern\nverkat harhan flitigt författat och publicerat\nströskrifter, broschyrer och artiklar i syfte att\nför allmänheten även teoretiskt klargöra det be-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "15", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3185, "texte": "rättigade och nödvändighetsbetingade isin verk-\nsamhet samf utstaka riktlinjerna för sin fram-\ntida verksamhet. Sälunda ha nyligen i bro-\nschyrform ntkommit tvenne välskrivna och ins-\ntruktiva arbeten av honora: Les amis du Vieux\nColombier\" och „L'ecole du Vieux Colombier\".\nI sitt programtal anförde han kort före tea-\nterns: öppnande med en ganska bestämd tonvikt\npä ordet, att det var indignationen som drivit ho-\nnom och hans vänner tili att sammansluta sig\noch främst mot teaterns nuvarande form av en\nindustriell inrättning. De ville dra i härnad mot\nali den bluff och ihälighet, stjärnkult och kuliss-\nlyx, som degraderat den modärna teatern tili en-\ndast ett medel för en samvetslös skara monopol-\ninnehavare och upptägsmakare att samia in pen-\ngar. De ville höja smaken hos den alit mera vil-\nseförda publiken och om möjligt väcka ansvars-\nkänslan hos den i penningväldets sold verkande\nkritiken. De beslöto genom ihärdigt arbete för-\nverkliga en scen, som fordrade mycket av bäde\nförfattare och skädespelare och som äter skulle\nsamia den intelligenta och konstförständiga pub-\nlik, vilken inte kände sig hemmastadd i de tra-\nditionella lyxteatrarna. Det var en renässans,\nen förnyelse denna nya scen skulle betyda:\n„Vi vilja arbeta pä att äterge teatern dess\nglans och dess storhet. I detta företag bringa\nvi, i brist pä geni, en beslutsam iver, en samlad\nstyrka, oegennytta, tälamod, system, sakkänne-\ndom och odlad smak, kärlek tili och behov\nav det som är välgjort. Och av vilka kan man\nvänta ett mer angeläget bemödande, än av dem\nför vilka det gäller deras liv? icke av handels-\nmännen, icke av amatörerna, icke av de högfär-\ndiga esteterna, utan av arbetarna inom konsten,\növade i sitt kali, bearbetande materialet och\nuttänkande planen frän grundläggningen tili\nfullbordandet. Emedan vi äro unga ännu,\nemedan vi äro medvetna om mälet och i besitt-\nning av praktiska möjligheter att uppnä det\nlät oss icke tveka, Ingenting mä avleda vär upp-\nmärksamhet. Lät oss lämna ali mindre betydan-\nde verksamhet. Man skall gripa sig an med ar-\nbetet med hela sin uppgift för ögonen. Den är\nvittomfattande och skall bli arbetsdryg. Vi väga\nknappast hoppas att kunna föra den tili slu-\ntet. Andra än vi skola kanhända fullborda\nbyggnaden. Lät oss dä försöka att ätminstone\nforma den lilla kärna, varur livet skall utgä,\nomkrig vilken de stora insatserna i framtiden\nskola utföras.\"\nCopeau samlade omkring sig en grupp unga\noch entusiastiska skädespelare, vilka ingenting\nbättre begärde än att fä skapa en innerlig, en-\nkel teaterkonst och därför voro villiga att öd-\nmjukt underkasta sig samspelets fordringar.\nDet har aldrig funnits nägra stjärnor pä Vieux\nColombier, men däremot är det alls inte ovan-\nligt, att en aktör eller aktris, vilken den ena\nkvällen kreerar en stor huvudroll, den andra\nkvällen uppträder som en obetydlig statist. Den\nlilla truppen vet sig kämpa för gemensamma\nideal och mot en gemensam front därför\nsammanhälles den av en stark kamratanda.\nSommarferierna tillbringar Copeau tillsammans\nmed sina sujetter nägonstädes i landsorten, där\nman genom rollanalyser, litteraturstudium och\nkroppsliga övningar förbereder sig för vinterns\nkampanj.\n(Forts.)\n\nR. H—m"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "15", "page_fin": "16", "image_debut": 17, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.14", "titre_corps": "EN SLAGS PRENUMERATIONSANMÄLAN", "titre_sommaire": "EN SLAGS PRENUMERATIONSANMÄLAN", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "15", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.17", "debut_caractere": 3187, "fin_caractere_exclue": 3877, "texte": "EN SLAGS PRENUMERATIONSANMÄLAN\nKONSTEN vilja vi tjäna, den eviga konsten,\nsom lik en hög inspiratris gätt vid människans\nsida under alla hennes utvecklingsstadier. Dess\nspräk är allmänmänskligt: det förstäs av alla\nnationer och tider, det förenar oss, det tjugonde\närhundradets barn, med den förhistoriske viiden,\nsom, lyssnande tili sin inre daimon, ristat sina\nunderbara tecken i stenen. Vi förstä honom,\nemedan han taiat konstens spräk, vi förstä alla,\nvildar, hedningar och kristna, kineser, tyskar,\nengelsmän, vi förstä folket pä Spetsbergen och\nHaiti, vid Mississippi, Volga och Guadalquivir,\nvi förstä stenarna i Rom, i Pompeji, i Paris\nsä snart de tala detta unga urgamla spräk. Det"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "16", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3131, "texte": "är internationellt. Därför anse vi att en konst,\nsom är nationell iden meningen, att den kan\nförstäs bara av en enda nation, är svag konst.\nOch därför anse vi, att den som säger, att en\nviss konstepok är ny iden meningen, att dess\nideal aldrig förr blivit uttryckta, är en bedra-\ngare, medveten eller omedveten.\nKONSTRIKTNINGAR erkänna vi icke: de\näro för dem som mäste skrika för att göra sig\nhörda, emedan deras ord sakna inre makt, de\näro tili för dem som mäste gestikulera för att bli\nförstädda, emedan deras ansikten äro döda. De\nmänga „ismerna\" av i da g äro isin splittrade\nmängfald bara ett tecken pä att vi genomleva\nen brytningstid: de äro tili för att övervinnas.\nDEN NYA GENERATIONENS röst, som\nredan genomtränger larmet, skall med sin visio-\nnära klarhet överrösta dem, liksom tonen över-\nröstar bullret. Tillsvidare kunna vi inte gripa\nden nya tonen, men den dallrar redan i luften,\nden skälver i tusen unga hjärtan: den viii fram.\nOch den ropar sitt f rämät marsch! tili de unga\nkonstnärerna, som fätt nog av den dilettantiska\nnaturalismens och dess „psykologiska\" avarters\nkölvatten. Ut pä öppna havet igen! sä ljuder\nderas stridsrop, vräk ut den ärvda barlasten,\nskratta ät den gamla estetikens behagligt place-\nrade sjömärken och styr efter egen kompassi\nDetta djärva tilltag är ingalunda nägonting sä\noerhört och för vär tid utmärkande, somman\nvelat göra gällande: generationernas lag for-\ndrar en sädan strid. Där man ser fäders och\nsöners ideal gä hand i hand, där vet man att\ndet är nägot fel pä ungdomen, att den har äld-\nrats i förtid.\nHur skönt är inte livet, när det växlar sä, frän\nhöst tili vär!\nDEN NYA KONSTEN som vi tro pä och\nvilja strida för är därför ingenting annat än\nden gamla konstens nya vär. Vad kan väl vara\nenklare och sannare! Naturen själv har lärt\noss att det vissna lövet multnar varför skulle\nvi icke säga ifrän att det är ruttet. Naturen själv\nhar lärt oss att nya blomster spira fram om vä-\nren varför skulle vi icke fä säga, att de äro\nnya, ehuru väl vetande, att det är de evigt sam-\nina blomstren!\nULTRA är ett namn, som för en tidskrift som\nvär harsin giltighet endast i Finland. Tar man\nordet efter mellaneuropeisk mättstock, blir det\nmissvisande. Vi höra tili „de yttersta\" endast i\nett land, som, i likhet med värt, stär päden\nnaiva oskuldens ständpunkt i fräga om alla\nungeuropeiska kulturströmningar. I detta land,\ndär endast mäleriet nödtorftigt erövrat en viss\n(ack, hur begränsad!) rätt tili modernität, men\ndär litteraturen fortfarande i ostörd ro dröm-\nmer topelianska drömmar eller rimmar rune-\nbergsk efterklang (den manliga dikten, hjälte-\nsporrarna!) eller kokar en nationellt-folklig\nsoppa pä nägon moralisk spik i detta land\näro vi tvungna att vara ultra, ifall vi vilja vara\nhederliga, och att heta Ultra, i fall vi vilja vara\närliga.\nALLMÄNHETEN skall, det hoppas vi, möta\nvär strävan med förstäelse ochisinmän hjälpa\ntili att med alit fastare band knyta vär avkrok\nav världen vid det stora andliga moderlandet:\nEuropa.\nPRENUMERATIONEN kan ske genom\npostverket, bokhandeln, vära ombud eller ä expe-\nditionen i Helsingfors, Norra Järnvägsgatan 15\nTelef. 42 876."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "16", "page_fin": "16", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.15", "titre_corps": "TILAUSILMOITUS", "titre_sommaire": "TILAUSILMOITUS", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "16", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.18", "debut_caractere": 3133, "fin_caractere_exclue": 3696, "texte": "TILAUSILMOITUS\nLehden toimitus: kirjailija maist. Lauri Haarla\nja kirjailija Hagar Olsson sekä maist. Raoul af\nHällström, avustajina m.m. tunnetut ulkomaalai-\nset kirjailijat ja taiteilijat sekä pätevät kotimai-\nset voimat. Lehti ilmestyy 16-sivuisena kahdesti\nkuussa kuun 14:nä ja viimeisenä päivänä. Leh-\nden tilaushinta ajalta syys—joulukuu 1922 on\n30 mk. Yksityisnumeröitten hinta 6 mk. Lehti on\ntilattavissa toimistostamme os.: Helsinki, Pohj.\nRautatienk. 15, puh. Töölö 42 876, kirjakau-\npoista, kaikista postikonttoreista tai asiamiehil-\ntämme ympäri maata"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "17", "page_fin": "17", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.16", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "17", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.19", "debut_caractere": 753, "fin_caractere_exclue": 1715, "texte": "w\ni.4<v\nLAURI HAARLA\n3-NÄYTÖKSINEN APINAKOMEDIA\nm\n■>£ ■\nNäytelmän ensiesityksen arvosteluja:\nHuugo Jalkanen VALVOJASSA: ,rHanuumanin tytär\" jatkaa samaa romanttisen värikästä suuntaa9\nminkä Haarla kahdella tragediallaan on viitoittanut Sekin todistaaf että yhä vallassa olevan mutta raihnaan\nnaturalismin sijalle on nousemassa uusia vereksiä kirjallisuuden oraita, jotka vartuttuaan kantavat vielä varmasti\nrunsaan sadon\" - Hanuumanin tytära oli poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen ilmiö meikäläisen näytel-\nmän alalla,\"\nNimim. R. H:m YLIOPPILASLEHDESSÄ: „Haarlassa tapaamme vihdoinkin suomalaisen runoilijan,\njoka ei elä naturalismin kahleissa, joka tahtoo pohtia ihmiskunnan suuria elämänkysymyksiä, ja joka runoillessaan\nvielä osaa uneksia\" „Hänenyhteiskuntakritiikkinsä on romanttisen ironinen, hänen kuvauksensa nuorten\nvapaudenkaipuusta ja heräävästä rakkaudesta täynnä romanttisen hehkuvaa lyriikkaa\"\nTeoksen lähetys kirjakauppoihin päättynyt\nj,\ni 1\ni—\nm"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "17", "page_fin": "17", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.17", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "17", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.19", "debut_caractere": 1717, "fin_caractere_exclue": 1886, "texte": "i''.\\..•;• . 1 : ; \" , • • .\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKI RJ APAIN O OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä\n-J ? i"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-14-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-14_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-09-14_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "18", "page_fin": "18", "image_debut": 20, "image_fin": 20, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.2.18", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 20, "page_imprimee": "18", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.20", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1119, "texte": "i;iiiiltl>ii < ili il)ili til il 11 ilit i 11 i i\nr\nmmmmmmmmmmmimmmmmiiimmmmmmmm\nmm\nmm\ntm\n/\nJJ M\n> ,\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFORLAGSAK TIE B L A G E T\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki,\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt; utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876\n:.vs.v'\nf1 ■ ?'\n■■f ff f f-'\nmm\nititiiiimtiiii\nUHHHMim\n111 9(1 1111 111 II il HIHII 111 1111 liii 1111l 111 II\ni\niiiiitiiiiiiiiiiiiiififiiiiiviiifiriififiiiii\nmmmmmmmmmmmimiimmmm"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.1", "texte": "Ultra\nKIRJALLISTAITEELLI NEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KONST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nSYYSKUU\n♦ N:o 1 ♦\nSEPTEMBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.2", "texte": "TOIMITUS REDAKTION t\nm' ' Z\nLauri Haarla, Hagar Olsson, Raoul af Hällström §\nP. Rautatienk. 15 N. Järnvägsg. E\nToimitusaika 12—2 Redaktionstid =\nPuhel. 42 876 Telef. :"}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.3", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN jMI TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH LITTERATUR\nN:o 1\nSyyskuun 14. September\n1922\n\nMITÄ VARTEN?\nEi ole sattuma, että aurinko, riemu ja hurmio\ntoiselta puolen, ahdistus, viha ja katkeruus toi-\nselta puolen lyövät vastakkain ennen aavista-\nmattomalla tuimuudella kaikkein nuorimmassa\nrunoudessa ja taiteessa. Tämän on synnyttänyt\nyhteiskunnallinen murroskausi, jonka tunne-\näärimmäisyyksiä ei enää riitä merkitsemään\nmurhe ja riemu, vaan määrätön riemu ja mää-\nrätön kärsimys. Ei ole sattuma, että repivä iva\nja julistava paatos voimistuvat. Tämä ei ole\nsattuma, sillä kovan todellisuuden paine on nyt\nihmishengelle raskain ja tämän sisäinen jänni-\ntysvoima, lyönti läpi ahdistuksen onnea päin on\nmyös sekä julkein että ylevin.\nMiksi näytelmärunoilijat hakevat taas mielel-\nlään aiheita kaukaisilta mailta ja ajoilta? Siksi,\nettä nykyajan kaaos nykyhahmoon lyötynä saat-\ntaa muovautua joko vain torsoksi tai harhaile-\nviksi säkeniksi. Siksi että kaukainen menneisyys\non yhtä hämärä ja mielikuvitukselle altis kuin\npelastava tulevaisuus. Ja miksi nuorimmissa\nnäytelmä tuotteissa isien ja poikien välinen kamp-\npailu on käynyt entisestään säälimättömäm-\nmäksi? Siksi vain, että koko murroskausitaiste-\nlun rintamat ovat suoristuneet ja terästyneet.\nNykyisin lyriikka pyrkii erikoisella voimalla\naforistiseen älyn keskitykseen, metaforiseen sala-\nmoimiseen ja huimaan poljentoon, sillä lyyrikon-\nkin ja ulkomaailman suhde on jännittynyt ja\nsähköistynyt. Hänkin näkee taivaat ukkospil-\nvien lomitse.\nJa romaanituotanto! Sen nykyiset suurimmat\nja nuorimmat tuotteet muodostuvat maailmanso-\ndan historiallisen hulluuden helvettieepoksiksi\ntai maailman synnytystuskain rohkeaksi symbo-\nliikaksi.\nKuten runous, niin myös maalaus ja musiikki,\nkoko nuorin taide on tuimia otteita tuonne ja\ntänne. Taideluomisessa ojentuvat käsivarret mil-\nloin nyrkkinä, milloin haparoiden. Aineksen\nsummattomuus ne herpaisee, mutta ne tahtovat\nkerran sen kaiken käsittää, koota ja hallita.\nTaide on kansallisin ihmishengen ilmauk-\nsista, mutta aihevalinta, kielellinen rytmi ja\nuudeksi muodostuva näkemis- ja tuntemistapa\nosoittavat, ettei se kaikkien yhteisessä hädän ja\npakon totuudessa näe enää kansarajoja, se nä-\nkee vain lunastettavan ihmisen. Itse perussuhde,\nihmisen ja luonnon suhde, vaatii uudelleen ar-\nvioimista.\nOnko syntyvä taide ja runous, joka kestää tä-\nmän ajan edessä? Onko syntyvä taide-elämää\njohtavia tekijöitä, jotka avaavat tietä kaikista\nkansanluokista nouseville eläville runo- ja taide-\nvoimille? Lyhyesti: mikä runous ja taide on ky-\nkenevä hallitsemaan henkisesti tämän ajan ja"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.4", "texte": "siis moraalisesti oikeutettu elämään tämän ajan\nrunoutena ja taiteena?\nNäihin kysymyksiin vastataan erilaisin huu-\ndoin eripuolilta Eurooppaa. Mutta yhteistä on\nkaikille äänille kiihko ja voima, tahto päästä irti\ntyhjästä muotokulttuurista ja lähemmäksi ajan\ntaistelua ja kärsimystä. Ja kaikille yhteinen\nvaatimus: arvot on uudestaan arvioitava, tie\nauki nuorille voimille, joiden on vastattava tä-\nmän ajan runovoimasta tai runottomuudesta.\nKunnioitus jokaiselle taiteilijalle, joka on hallin-\nnut oman aikansa! Mutta taistelua omien taide-\npyrkimyksiensä puolesta eivät voi välttää meidän-\nkään aikamme nuoret, eivätkä tahdo välttää,\nyhtä vähän kuin edellistenkään taiteaikojen nuo-\nret. Ja sitä tinkimättömämpi on oleva taistelu\nmitä ankarampi on murroskausi.\nKaksi asetta on nytkin etsijöillä: kritiikillä\nselvittävät he älyllisesti itsellensä ja muille aja-\ntuksensa, ja omassa taideluomisessaan seuraa-\nvat he taidevaistoansa. Tällaisia kriitillistaiteel-\nlisia nousu- ja myrskyilmiöitä on esiintynyt\nuseita ja voidaan ne kaikki parhaiten sisällyttää\nekspressionismin nimellä kehittyvään hengen-\nsuuntaan. Nuoria suuntia kannattavia lehtiä on\nsyntynyt kaikissa maissa. Niinpä veljesmaas-\nsamme Virossakin ovat nuoret kirjalliset voimat\nalkaneet jo ryhmittyä. Mutta meidän maamme\non kulkenut jälleen jäljessä. Meillä ei ole tähän\nmennessä saatu syntymään vapaita palstoja,\njoilla ennakkoluuloton taiteellisen tuotantom-\nme kritiikki ja kannanotto eurooppalaisiin\ntaiteellishenkisiin liikkeisiin nähden olisi lähi-\nmainkaan mahdollinen. Tätä turmiollista puu-\ntetta ja yleistä latteutta ja laimeutta on pyrit-\ntävä poistamaan. Sitä varten on tarpeen kirjal-\nlistaiteellinen lehti. Vain sitä varten.\n\nMULTATULIN IDEOITA\nEi mikään tyhmyys ole niin tyhmä, ettei am-\nmattifilosofia sitä silloin1 tällöin ottaisi huo-\nmaansa.\nOn häpeä miehelle, että nainen omassa ar-\nvioinnissaan on sitä korkeammalla, mitä vähem-\nmän hän on ollut tekemisissä miesten kanssa.\nSeikka on tarkalleen sama, kuin jaavalaisilla,\njoiden joutuminen kristittyjen pariin on käänne-\ntyssä suhteessa niiden turmeltumattomuuteen.\n*\nTottumus tekee tosin taitavaksi, mutta ei aina\nkyvykkääksi.\n*\nTotuuden tekeminen ikäväksi ei ole mikään vä-\nhäpätöinen rikos. Tämä on eräs minun monista\nvalituksistani kristittyjä ja useimpia moralisteja\nvastaan.\nTotuuden etsimisessä ei meille saa olla pyhää\nmikään muu kuin totuus itse. Tätä tahtoisin sa-\nnoa jumalanpalvelukseksi, jos kerran tämä sana\ntahdotaan säilyttää.\n♦\nKirjailijalla, jolla on aikaa kaikki selittää, ei\nole paljon kirjoittamista.\nLukijan, jolla ei ole aikaa kysyä: „mitä tämä\non?\", ei tarvitse lukea.\n*\nKiittämättömyys on väärien hyvän teki joitten\nkeksintö.\nHyvä herra, en ole samaa mieltä teidän\nkanssanne.\nKiitän teitä. Tosin arvelinkin totuuden sa-\nnoneeni. Mutta saada tästä uusi todistus silloin\ntällöin, se on mieluista."}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.5", "texte": "ERAKON PALUU\nResitatiivi\nL. ONERVA\nNousta tahdon nopsan\naamutuulen kanssa;\nmull' on kiire juosta,\nmull' on kiire lentää...\nNousen surun suosta!\nKutsuu sinisiimes,\nkutsuu kukkain puunto,\nsyksyn kuuma kelta ...\nNousen vihdoin, vihdoin\nsairas vuotehelta !\nKoko Luojan luonto\nkyllyyttänsä huokaa ...\nNiinkuin mettiäiset,\nhermot herääväiset,\nihanuuttaan juokaa!\nIlon kyynelhelmet\npudotkaa kuin kaste\njoka liljan terään!\nAh, ma itken, nauran ...\nKuollehista herään!\nKaink' on kaunis hälle\nihmislasten saatto,\nken on ollut vainaa!\nTeidät kaikki tahdon\nsylihini painaa!\nKaikki kantaa tahdon\ntaakat, jotk' on parsit\nkuoleville säänneet.\nTeot tehdä tahdon\ntekemättä jääneet!\nJos on kutsu kuokan,\nahtaan arkipäivän\nastun marhamintaan.\nVaan jos nuolet vinkuu,\ntähän mahtuu rintaan ...\nVierrä silloin halaan\nkera taiston ryskeen,\nsaada syömmeen tänne\nelon valtasuonten\nvapisevan jyskeen!\nKansain huomenkellon,\najan myrskysoiton\nmyötä tahdon helää...\nKaikki soikaa kielet!\nMull' on kiire elää!"}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.6", "texte": "TALLINNAN TEATTERIT\nKatsaus näytäntökauteen 1921—22\n\nSamalla kuin eestiläisessä kuvaamataiteessa\nja kirjallisuudessa on jo jonkun aikaa vallin-\nnut uusien tuulahdusten aika, on teatteri sen si-\njaan yhä edelleen pysynyt yleisen laimeuden ja\nmauttomuuden palveluksessa, ja vaikka tästä on\nollutkin jonkunlaisia poikkeuksia, ovat ne olleet\nvain ylimääräisiä yrityksiä sekä ohjelmistoon\nettä näyttämöllepanoon nähden.\nMitä tulee Tallinnan teattereihin, voimme pu-\nhua kahdesta vakinaisesta eestinkielisestä teatte-\nrista „Estooniasta\" ja „Draamateatterista\".\nNämä eroavat toisistaan useassa kohdin.\n„Estoonia\"-teatteri.\nEstoonia-teatterin järjestely ja ylläpito kuu-\nluu Tallinnan määräävälle yhteiskuntapiirille.\nSamalle piirille, joka jo monet vuodet on johta-\nnut Eestin ja sen pääkaupungin yleisiä asioita.\nEstooniassa saadaan nähdä teatterin ensi-\niltoina Eestin kohoavaa suurporvaristoa, nousu-\nkasyleisöä ja myöskin hallituksen jäseniä.\nTäällä istuu toisinaan hallituksen aitiossa esim.\nvalistusministeri, joka on eduskunnan puhuja-\nlavalta lausunut, että Eestillä ei ole Juhani\nAhoja, vaan ainoastaan „Lentäviä sikoja\".1)\nNäin kuvaa tämä mies Eestin kirjallisuutta ja\ntaidetta. Mutta täällä löydettäneenkin tositai-\ndetta kevyistä opereteista.\nEstoonian kannattavat kyvyt eivät ole kyllä-\nkään aivan samalla tasolla kuin sitä tukevat\npiirit.\nEnsin mainituilla tarkoitan teatterin johtajia\nErna Villmeriä ja Hans Lauteria sekä näytel-\nmäkirjailija-teatterinjohtaja Hanno Kampusta.\nRouva Erna Villmer on esittänyt muutamia\nvaikuttavia näyttämöllepanoja, kuten kuluneella\nnäytäntökaudella Jules Romainin „Vanha Cro-\nmedeyre\" ja Aristofaneen „Lysistrate\". Mutta\nyleensä hänen naisellinen sievistelynsä on tär-\nvellyt monessa tilaisuudessa hänen näyttämölle\nasettelunsa, kuten v. 1921 keväällä Hasencleve-\nrin „Poika\"-kappaleessa, jolloin, alistuen näh-\ntävästi teatterinjohtajan naiselliseen tahtoon,\nnäyttelijätär Hilda Gleser pyrki ylenmäärin\nsievistelemään.\n„Vanhaa Cromedeyreä\" kannattaa nähdä\nTallinnassa, teatteriköyhässä kaupungissa. Min-\nkä verran tämän näyttämöllepanossa oli alku-\nperäistä, minkäverran Pariisissa nähtyä, siitä\non kiistelty. Mutta luulen, että Erna Villmer\nteatterinjohtajana samoinkuin näyttelijättärenä-\nkin kykenee toimimaan itsenäisesti. Hänen imelä\nimpressionistinen tulkintansa saattaa olla meille\njoskus vastenmielinenkin, mutta sen taidearvo\njää pysyväiseksi. Mitä siitä, ettei hän ole se,\njota odotamme. Odotettu tulee hänen jälkeensä.\nHans Lauter, rouva Villmerin vakinainen vas-\ntanäyttelijä, on näyttelijänä parhaimmat voit-\ntonsa voittanut L. Lotharin „Kuningas Arlekii-\nnin\" ja Jules Romainin „Vanhan Cromedeyren\"\nesityksissä. Hän tuo näyttämölle Erna Villme-\nrin vastakohtana ekspressionistisen jyrkkiä liik-\nkeitä ja voimakkaan paatoksen mutta myös\nyksitoikkoisen ja kähisevän äänen. Hänen\neleensä eivät puhu meille uutta, hänen paatok-\nsensa ei tempaa mukaansa. Eikä hän teatterin\njohtajanakaan kohoa Erna Villmerin veroiseksi.\nEnsikädessä uutta ohjelmistoa ja uutta tek-\nnikkaa on esittänyt Hanno Kampus. Hän ei ole\nniin paljon luova voima, kuin ennen nähdyn\nälykäs popularisoija. Kaiserin „Kaasu\" esitet-\ntiin v:n 1920 syksyllä hänen näyttämölle asetta-\nmanaan ja Karl Jakob Hirsch'in (Freie Volks-\nbiihne, Berlin) mukaan valmistetuin dekoratio-\nnein. Mielenkiintoinen oli myös v. 1921 Shawin\n„Kapteeni Brassboundin herääminen\" mutta\nsiitäkin väitettiin (V. Mettus, silloinen Päevaleh-\nden teatteriarvostelija), että se oli Berlinissä\nnähdyn näyttämöllepanon kopio.\nHans Lauter ja Erna Villmer ovat näytteli-\njöinä teatterinsa päätekijöitä. Nuoremmista an-\nsaitsevat huomiota Hilda Gleser, miehekkään\n\n1 Nuoren kirjailijan Albert Kivikkaan futuristinen\nesikoisteos, joka erikoisesti ulkoasullaan painettuna\nolutpullon kilpipaperille synnytti pahennusta vaka-\nvissa piireissä."}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "5", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.7", "texte": "eloisa nainen, sangen älykäs ja tehtäviinsä an-\ntautuva sekä paraikaa sairas Toomas Tondu,\neteenpäin pyrkivä kyky, jolla on käsityskyky ja\ntaiteen rakkaus, ja Hugo Laur, tyydyttävä tul-\nkitsija, jolla ei kuitenkaan ole suurempaa mieli-\nkuvitusvoimaa.\nDraamateatteri.\nDraamateatteri, edellistä nuorempi vuosil-\ntaan, on ollut keskiluokan teatterina.\nTeatterin johtajina toimivat viime näytäntö-\nkaudella Paul Sepp, Paul Pinna ja Aleksander\nTeetsoff. I\nPaul Sepp on kasvanut Venäjällä ja työsken-\nnellyt pitkähkön ajan Moskovan Taiteellisessa\nteatterissa. On venäläistynyt, tuntee ja ymmär-\ntää erittäin hyvin Moskovan Taiteellisen teatte-\nrin aatteet ja saavutukset, mutta on kokonaan\nsyrjässä kaikesta muusta.\nSeppin ohjelmisto on peräisin Moskovan Tai-\nteellisesta teatterista venäläinen symbolisti-\nnen draama. Hän alotti v. 1920 Moskovassa\nDickensin „Sirkka liedellä\"-nimisestä kertomuk-\nsesta näyttämölle asetetulla kappaleella, näyt-\nteli Leonid Andrejevin draamat „Ihmisen elä-\nmä\", „Kuningas\", „Nälkä\", „Valtameri\" j.n.e.\nSepp esittää aina ennennähtyä tai jonkin en-\nnennähdyn pohjalla. Puuttuu elävää mieliku-\nvitusta, mitä kuitenkin vaatisi hänen ohjelmis-\ntonsa. Hänen teatterinjohtajakyvyssään ei ole\ntuoreutta. Mutta hänellä on luja tahto palvella\ntaidetta. On mielenkiintoinen Moskovan Taiteel-\nlisen teatterin aatteiden Eestiin istuttajana. Ja\nsellaisena hänellä säilyy oma paikkansa Eestin\nteatterin historiassa.\nPaul Pinna on Tallinnan hienoimman yleisön\n(mutta ei taideyleisön) suosikki1 kabarettiesityk-\nsissään. Näyttelijä, jolla on suuret luontaiset\nlahjat ja josta kenties olisi kerran voinut tulla\nteatterin johtaja. Mutta hän on työssään siksi\nhuolimaton, että häntä niin näyttelijänä kuin joh-\ntajanakaan voi vaivoin toden kannalta ottaa.\nAleksander Teetsoff on asettanut näyttämölle\ntähän saakka ainoastaan huvinäytelmiä, mutta\nviime näytäntökaudella tuli hän näyttämölle so-\nvittaneeksi Georg Btichnerin „Woyzeckin\", tai-\ndearvoltaan mielenkiintoisen sekä tuoreudeltaan\nja tyylieheydeltään huomattavan kappaleen.\nMutta minkäverran siinä lopultakin oli teatte-\nrin johtajan työtä, on vaikea sanoa. Todennä-\nköistä on, että näytelmän kirjoittaja teki enem-\nmän kuin tavallista eikä sentähden „Woyzeckin\"\nraikkaus ollut Teetsoff in ansio.\nNäyttelijöistä herättävät huomiota Pöder,\nnuori, kyvykäs mies, sekä rouva L. Reimann,\njoka ei vielä ole sanonut viimeistä sanaansa ja\nherättää hyviä toiveita.\nMainituista teatterin johtajista on ainoastaan\nSepp jäänyt työskentelemään nykyiseksi näytän-\ntökaudeksi, kun taas Pinna ja Teetsoff ovat\neronneet. Draamateatterin tappio ei ole suuri\nhuolimattoman aineksen eroamisesta.\nEronnut on myöskin näyttelijä Pöder, joka\non mennyt Tarttoon „Vanemuine\"-teatterin joh-\ntajaksi\nMuu Draamateatterin näyttelijäkunta ei he-\nrätä huomiota.\nTänä vuonna on tullut uusia voimia, mutta\nvähäisessä määrässä.\nYleensä:\nTallinnassa ei voi vakinaisesti käydä teatte-\nrissa taiteellista nautintoa hakemassa. Teatteri-\ntekniikka on kohonnut, on syntynyt „teatteri-\nyleisö\", joka käy teatterissa ajanvietteeksi,\nmutta oikeaa taidetta on vähän. Keskinkertai-\nsuutta, tyydytään vähään. Ei ole ihme, että ruot-\nsalainen sirkus „Continental\" pyrkii kilpaile-\nmaan teatterin kanssa: sama yleisö molemmissa.\nJa niinpä liekin että, jos kerran ei taiteesta pi-\ndetä lukua, pikemmin sitten sirkus. Teatterilta\nvaadimme enemmän.\nTaiteellisen tuoreuden suhteen voi asettaa suu-\nremmat vaatimukset nuorille laitoksille —Teat-\nterikoululle ja alkavalle „Hommik\"-teatterille,\njosta toiste. Vanhoille teattereille ei. Yksi\non varma: ne, jotka hakevat teatterista taidetta,\nihmistä ja elämyksiä ne jäävät kylmiksi niin\nEstoonian kuin Draamateatterinkin näytän-\nnöissä.\nTallinnassa, elokuulla 1922.\n\nORMI ARP"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "6", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.8", "texte": "TANSKAN NUORI RUNOILIJA\n\nEmil Bonnelykke.\nNuoren kirjallisen Tanskan toivo.\nHän on matkailijarunoilija, ajan ja paikan\nvaikutusten miltei journalistinen vastaanottaja,\nherkkä ulkomaailmalle kuten Walt Whitman,\nKipling, Johannes V. Jensen.\nHän on hullaantunut elämän monisärmäisyy-\ndestä ympärillään, juopunut elämästä ja aurin-\ngosta. Hän itkee ja kärsii maailman lohdutto-\nman tuskan tuntiessaan. Ja hän on ennen muuta\nutelias lapsen, nuoren ihmisen tavoin utelias\nelämän suhteen, iloisen valmis kokemaan kaiken\nsen mitä elämällä on tarjottavana. Siksi hän jos\nkukaan ansaitsee kunnianimen Tanskan nuori\nrunoilija.\nEmil Bonnelykken ensimmäinen teos ilmestyi\nv. 1917. Se on runokokelma ja sen nimenä on\ntietysti „Ild og Ungdom\". Tuli ja nuoruus\nsiinä ne kaksi eiementääristä voimaa, jotka kuo-\nhuvat tämän runoilijan sielussa, niiden painosta\novat kaikki hänen teoksensa syntyneet. Hän on\nnuori, ja uudenaikaisesti nuori. Häntä innoitta-\nvat suurkaupungin lukuisat vaikutteet, tekniikan\nuudet ihmetyöt. Hänen seuraavat runokokoel-\nmansa ovat „asfaltin lauluja\", „kadun legen-\ndoja\", niissä on vapaat rytmit ja loppusoinnut-\ntomat säkeet. Tämä runous on jonkinlaista\nproosa-poesiaa, se vähättelee vanhoista muo-\ndoista, se on voimakasta ekspansiivista himoa,\njoka tuskaisan innokkaasti käy käsiksi sekä suo-\nrasanaiseen että runomuotoon vapautuakseen yl-\ntäkylläisyydestänsä.\nHän on kirjoittanut kauniin „Katu\"-nimisen\nrunon, jossa koko runon muodostavat rytmillisin\njaksoin toisiinsa liitetyt tytönnimet. Hän on kir-\njoittanut nykyisyyttä intohimoisesti palvovan ru-\nnon, nimeltä „Automobiili\", runon jonka on luo-\nnut aito tunne, ei keikailu. Olet herkkä kuin rat-\nsuhevonen, hän sanoo, sinulla on hermot kuin\nkauriilla, omistat nopeuden kauneuden. Tällä\nrunoratsullaan tämä nuori ja iloinen nykyajan-\nrunoilija kiitää huimaa vauhtia läpi maiden ja\nkaupunkien, kulkurin ja uneksijan vaistoin, aina\naprikoiden ikuista probleemia: nuoruuden ja ro-\nmantiikan suhdetta poroporvarillisuuteen ja sie-\nlujen ummehtuneisuuteen. Hänen iloinen mieli-\nhalunsa „kauhistuttaa porvaristoa\" voi joskus\nsaada melkeinpä futuristiset muodot, kuten esim.\nsiinä, paljon huomiota herättäneessä tilaisuu-\ndessa, jolloin hän lausuttuaan „pateettisen sin-\nfoniansa\", runoelman, nimeltä „Rosa Luxem-\nburg\", revolverillaan ampui laukauksen ilmaan\nLoppuefektin kun piti olla oikein modernisen!\nPaitsi runoja, on Bonelykke julkaissut näy-\ntelmän „Den troskyldige\", jossa selvitellään ris-\ntiriitoja runoilijan ja työläisten, henkisen vapau-\nden ja organisatoorisen kurin välillä, sekä lisäksi\npari romaania, joista „Spartanerne\" ilmestyi v.\n1919, „Joschja Ogoll\" v. 1920.\n„Spartanerne\" on sotavuosien luoma, sotaa\nvastaan kirjoitettu. Se on täynnä heleintä, her-\nkintä lyriikkaa ja brutaalisinta, verisintä todelli-\nsuudenkuvausta. Tämän minä-kirjan päähen-\nkilö, joka vuorotellen esiintyy spartalaisen jousi-\nmiehen, maailmansodanaikuisen rintamasotilaan\nja tanskalaisen rekryytin haahmossa, symbolisoi\njärkyttävästi sen nuorison parhaimmistoa, jonka\noli pakko ottaa osaa äskenkuluneiden epätoivois-\nten vuosien tapahtumiin.\nTämä nuorukainen on voimakas ja urheilun\nkarkaisema, hänelle aseharjoitukset ovat reip-\npaan iloista leikkiä, hän rakastaa sotilaanam-\nmattiansa. Hän on köyhä, yksinäinen, ilman ys-\ntäviä siksi myös arka ja ylpeä. Hän on haa-\nveellisesti rakastunut nuoreen tyttöön, joka odot-\ntaa häntä kotona. Spartalaisen jousimiehen kir-\njeet kauniille lemmitylleen maalailevat ihanteel-\nlisin, valoisin värein verileikin ihanuutta, sodan-\nkäynnin kuria, alastomuutta ja sankarillisuutta.\nMutta sitä vastoin kuvat oman aikamme maail-\nmansodasta esiintyvät taukoamattoman helvetin-\nloimun tulipunavalaistufesessa. Kuumat, kum-\nmitusmaiset hourekuvat ajavat sotilaan silmien\nohi. Hän tuntee kuolemanpelon sanomattoman\nkauhun kourivan sydäntään. Hän on takertunut\npiikkilanka-aitojen pirulliseen labyrinttiin tai va-\njonnut juoksuhautojen likaiseen mutaan. Kaikki\nniityt ja kentät ovat hänen silmissään täynnä"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "7", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.9", "texte": "hautoja ristejä, ristejä, ristejä. Lopulta hä-\nnen kauhusta jäykistynyt katseensa huomaa so-\ntarampojen aavemaisen, avuttoman kulkueen.\nKainalosauvaiset ihmishylyt jalattomat, kä-\ndettömät, sokeat.\nMutta tanskalainen rekryytti, jonka kiihotta-\nvat marssinsäveleet olivat hypnotisoineet hetkit-\ntäiseen sotaintoon, tahtoo vihkiä elämänsä sodan\nvoittamiseen:\n„Rakkaus on se miekka, joka osuu syvimpään.\nSen rinnalla viha on voimaton, arvoton. Sodalla\non rehellisyys, raittius, raakuus, suoruus, alku-\nperäisyys, vaan sillä ei ole rakkautta ... Joka\nrakastaa, ei tapa. Joka vihaa, rakastaa sotia.\nSota on rakkauden surma. Vaan rakkaus ei anna\nsurmata itseänsä. Siksi ovat sodat loppuvat.\"\nJa voittoisa spartalainen ojentaa kätensä la-\nkedaimonilaiselle viholliselleen sekä nimittää\nhäntä veljeksi. Sillä molemmat kirjoittivat ru-\nnoja.\nBonnelykken sankari on samalla kertaa voi-\nmakas ja hellä, kuten nuoruus itse siksi hän\non niin kaunishahmoinen. Koko kirja on roh-\nkeaa nuoruutta. Siinä väreilee ja loistaa fanta-\nsia, lyriikka nuoruus. Se on täynnä vallat-\ntomuutta, sensatsionihalua ja affektatsionia, ku-\nten nuoruus. Sen äänitäyteisen orkesterinmels-\nkeen takaa kuuluu nuoren sydämen kaipaava ja\nnyyhkyttävä sykähtely.\nRomaanin nuori sotilas oli varmasti ennen\nrekryyttiaikaansa ollut nykyisyyden runoilija,\niloinen ja reipas globetrotter, jonka intohimona\noli ollut talsia suurkaupungin asfaltteja, painaa\nmieleensä junien kulkuvuoroja sekä sepitellä ru-\nnoja bulevardilla astuskelevien neitosten kau-\nniista silmistä. Tällainen asfaltier, runoilija ja\nmaailmanmies, on myös „Joschja OgolPin\" pää-\nhenkilö. Tämän nuoren Karl Akselin suonissa\nrupeaa aaltoilemaan salaisen riemun rytmi, kun\nhän saa tuntea sähköisin siivin kiitävänsä kau-\nkaisiin maihin, yhä kaukaisempiin ja vieraam-\npiin. Hän janoaa matkoja, vieraita olosuhteita.\nHän ajaa luotaan tunnesyyt, jotka voisivat pi-\ndättää häntä yhdessä paikassa. Hän tahtoo\nolla kylmä ja järkevä maailmanmies, joka savu-\nkettaan polttaen kävelee asemasillalla, mukavan\nvapaana nuoruudesta ja kaipuusta. Hän tahtoo\nolla elegantti maailmanmatkailija nimittää jo\nEurooppaa isänmaakseen, kohta muitakin maan-\nosia, valtameriä!\nVain Joschja Ogoll, tumman sielukas juuta-\nlainen neitonen, johon hän sattumalta tutustuu\nBerlinin—Breslaun junassa, pääsee tuntemaan,\nettä Karl Akselin kontinentaalisen sielun perim-\nmäisessä kamarissa asustaa pieni nyyhkyttävä\nlapsukainen, yhtä koditon ja yksinäinen kuin\nJoschja Ogoll itse. Joschja vasta huomaa että\ntuo lämmin, hiljainen ja rikas mies, jonka suu-\ndelmat ovat niin voimakkaat, hyvät, kypsät, on\nsama ja kuitenkin toinen kuin kylmä gentle-\nmanni Friedrich-strasseaseman kolmannella sil-\nlalla. Hän on uneksija, uneksija. Mies, ei —■\nihminen, joka ajaa ympäri maailman löytääk-\nseen itsensä, päästäkseen kypsyyteen, ylemmyy-\ndentuntoon. Kuitenkin hänen sisässään on\nhento, herkkä olento, joka itkee ja runoilee. Ja\nsen olennon nuoruutta, heikkoutta, epävarmuut-\nta, kaipuuta, riemua, itkua ja haaveilua ei tunne\nkukaan muu kuin Joschja Ogoll, juutalaistyttö\nPragissa.\nVaan New York odottaa nuorta runoilijaa,\nmaailman keskus vartoo. Hänen täytyy saada\nkävellä muutama päivä edestakasin Broadewayn\nja 42 :n kadun kulmauksessa. Hänen on jätet-\ntävä Joschja Ogoll. Hän tuntee kohtalonsa.\nHänen on koettava seikkailu, suuri maailma. Hä-\nnestä on tullut kodittomuuden uhri.\n„Joschja Ogoll\" on kaukomaankaipuun kirja.\nSen tunnelma on samalla riemullista ja ruusun-\nsekaista, sykähdyttävien muistojen ja ihanien\ntoiveiden kyllästyttämää. Emil Bonnelykken sy-\ndän sykkii oman aikamme levottomaan, reippaa-\nseen tahtiin siksi hänen nuori lyriikkansa van-\ngitsee ja tenhoaa.\n\nR. H—m"}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "8", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.10", "texte": "ILTA\nMARIE UNDER\nTekijän vironkielisestä käsikirjoituksesta suom. LAURI HAARLA\nIlta: portit suljetaan ja lukkoon lyödään majat:\nSielun heittävät sen kaikki vapahtajat.\nYlväät siltansa jo nosti pilviin päivä:\nKaidepuu kuin katoo käsi helmaan vajoaa kuin kinnas räivä.\nPuvun myötä kätkee rohkeus ja selkäranka meillä:\nMoni kotonansa koditon kuin kulkurparka kerjuuteillä.\nHetki tullut on niin paljosf erota ja jäädä vaille:\nJäädä auringotta, sen jo pimetessä illan maille.\nNimemmekin putoo meistä, niinkuin vyö mi meidät kokoon nitoo,\nkunnes uni nimettömän seitein sitoo.\nRuosteläikät syksy pajuin putoo maahan\nYö saa sitä suuremmaksi, mitä pienemmäksi sinä.\nÄärettyydess' olet alasti: vain loppumattomuus ja kurja sydänpalo,\ntää on pimeässä ainut hehku, ainut aamunvalo.\nAukee sydämessä haava, ammoisajan punertavan silmän lailla:\nHourailemme olevamme elon kaikkeutta itseämme vailla."}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "9", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.11", "texte": "LOGIIKKAA NYKYAJAN NÄYTTELIJÖILLE\n\nJoka ajan näyttelijä on kaikista taiteilijoista\nonnellisin, koska hän pakosta varjeltuu siitä\nnarrimaisesta kunniasta, jota! muut taiteilijat\nlohdutuksekseen ylistävät ja sanovat jälkimaail-\nman tunnustukseksi. Näyttelijällä ei ole muuta\njumalaa kuin nykyaika Suurenkin näyttelijän\nmuistoa jälkimaailma muistaa vain haamuna\ns.o. vainajana. Hän on hetkessä elävä, ikuisuu-\ndessa kuollut. Hän varjeltuu jumalista, jotka\novat attribuuteiltaan hämäriä tai suuria tun-\ntemattomia. Hänen jumalansa on alati kova ja\nmyrskykausina julma. Mutta aina selvä: suosio\nja loisto tai vihellys ja pimeys. Jos katsomo\npysyy mykkänä, vailla huokausta ja naurua,\nei näyttelijä ole taiteen rintamilla sotinut lain-\nkaan. Hänellä on onni kaatua, ennenkuin on\nmerkitty armeijan kirjoihin.\nSiis: näyttelijä saa elää ilman historiaa, hei-\ntettynä hetken ja nykyajan kouriin. Miten tar-\njota näitten kourien puristuksessa omaa totuut-\ntansa? Miten korvata puuttuva laajuus ajassa\njoka muille seppelöimättömille taiteilijoille on\nedes samankaltainen lohdutus kuin kerjäläiselle\nklerikaalinen paratiisi? Tässä on ollut ja on\nnäyttelijälogiikan kahva ja kärki. Ja vastaus on\nollut myöskin alati sama: Välitön voimakkuus\nja teho, intensiteetti, tuhotkoon ajan ahtauden ja\nmuuttakoon voitoksi hetken liian-lyhyen etsikko-\najan.\nOnnellinen näyttelijätemperamentti! Se mer-\nkitsee tiivistetyintä intohimoa taideluomisen tun-\nneasteikossa. Sen tulee tätä merkitä, koska\nkuten sanottu sen totuudella et ole aikaa odot-\ntaa tunkeutuakseen ajassa tuonnempana ja vie-\nläkin tuonnempana läpi penseyden ja velttouden\nkaipauksen ja odotuksen hermoihin saakka.\nTämä on teesi.\nMutta miten toteutuu tämä intohimoista tiivis-\ntetyin?\nNyttelijäkäsityöläiset ovat sitä joka aika et-\nsineet hautovasta ja märehtivästä; analyysistä\nja nurkkakritiikin edessä onnistuneetkin, vieläpä\nvoittaneet itselleen älykkyyden mainetta. Varsin-\nkin niinä vuosikymmeninä, jolloin erittelysairaus\non tarttunut muotihulluuden vimmalla koko- ja\npuolisivistyneistöön, yllyttänyt kaikki loistamaan\nihmissielun erittelevällä „paljastuksella\" ja\n„ylentänyt\" yksinpä juorunkin salonkianalyy-\nsiksi, ilotulitukseksi lähimmäisen kustannuksella.\n(Tämä analyvsisairauden jälkitauti, jolla lie ni-\nmenä »pinnallinen erittelymania\", vaivaa sul-\nkumerkeissä sanoen vieläkin monia niistä,\njotka meillä olivat „nuoria\" 90-luvulla.) Ly-\nhyesti: Näyttelijäkäsityöläiset tyytyvät suorit-\ntaessaan näytelmän runotajuamista analyysiin,\njoka asettaa heidät kappaleeseen nähden alusta\npitäen helppohintaiseen kirjallis-kriitiiliseen suh-\nteeseen ja näytellessä reprodusoijan runotto-\nmaan ja intohimottomaan asemaan. Tyytyvät\nosaan, jättävät kokonaisuuden. Tätä tietä ei ole\npäästy muuhun kuin paheeseen.\nDiletantit ovat joka aika tavoitelleet intensii-\nvistä vaikutusvoimaa m.m. ontolla paatoksella,\njoka on inhimilliselle luonnolle vierasta kieltä,\nja kääntäneet näin mielet pois elävästä runopaa-\ntoksesta. Nykyisin näyttävät nämä näyttämön\npintakeikkujat piiloitta van temperamenttiköyhyy-\ntensä teatteripaatoksen näennäisen vihollisen,\nmutta taiteellisessa ala-arvoisuudessa sen lihalli-\nsen sisaren, „hienosti hillityn\" näyttelijättären\nhameisiin. Tämä laji »taiteellisuutta\" elää myös\nesteettisenä jälkitautina näyttämöillämme. Mutta\nei ole koskaan koroiittanut sitä intensiteettiä,\njonka lähdettä tässä kirjoituksessa haemme.\nMutta ajan henki! Tämä ei ole tyhjä sana,\nvaikka sitä on tuhannet kerrat tyhjänä heitetty\nkuulijakuntaan nuorisoseurain puhujalavoilta.\nTämä henki, ajan intohimomäärä, se on jokaisen\nihmisen tunteelle välitön tosiasia ja taiteilija-\ntemperamentille se alati ympärillä väreilevä ilma-\nkehä, jossa hänen sielunsa elää ja liikkuu. Ja täs-\ntä, nykyajasta, yleisö ottaa mittapuunsa suhtau-\ntuessaan näyttelijästä uhoavaan voimaan. Jou-\nkoilla ei ole mittapuuna edellisten teatterikausien\nsuuria muistoja. Harvalla on runollisen mieliku-\nvituksen läpinäkevää silmää, jonka avulla voisi\nnäyttelijän esitykselle asettaa kaikenpuolisia tai-\nteellisia vaatimuksia. Tämän tähden suuri vleisö"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "10", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.12", "texte": "Viljo Kojo ynnä Aurinko, kuu ja valkea hevonen\n\nei kieleen, ei kielenkäyttelyyn eikä yleensä keinoihin\nja näiden tehoisuuteen nähden osaa näyttelijältä\nvaatia enempää kuin on tottunut näkemään. Vie-\nläpä taiteilija, antaessaan enemmän kuin mihin\nyleisö on tottunut, saa osakseen vastustusta.\nOnpa rappion kausia, jolloin jaloinkin näyttelijä-\norgaani jää voimattomana kaikumaan yleisen\ntyhjyyden ja raihnauden keskellä.\nMutta näyttelijätaiteen ytimelle ja hengelle,\nulkonaisten keinojen ja sisäisen näkemyksen yh-\nteistulokselle: inhimilliselle liikutus- ja vaiku-\ntusvoimalle on suurella yleisöllä olemassa väli-\ntön perusvaatimus. Sen tulee jännitysvoimaltaan\nvastata ajan henkistä puristusta.\nMitä oli elisabetilaisen ajan englantilainen\nnäyttelijä, jonka intohimovirta ei kyennyt kuo-\nhullaan vastaamaan sitä innostuksen hyrskettä,\njonka oli synnyttänyt suuri voitto voittamatto-\nmasta\" Armadasta. Se voitto ei ollut päivänta-\npahtuma. Se oli kahden maailmankatsomusrin-\ntaman yhteentörmäys. Se vas-\ntasi tekona ajan sisäistä jänni-\ntystä. Tai olisiko ollut suosion\narvoinen näyttelijä, jonka äänen\nlämpimyys ei kohonnut tasolle\nja yli sen ihastuksen, joka koko\nkansakunnan huulilta huokui\nneitseellistä kuningatarta koh-\ntaan. Sillä Elisabet ei ollut\neräs nainen. Hän oli kaikkien\nluoma ja tarvitsema aurinko,\nosa ajan yhteisinnostuksesta.\nElisabetilaisen murroskauden\nelämänvoima ei voinut sietää\nitseänsä heikompaa intohimo-\nvirtaa näyttelijän huulilla. Ja\nsynnytti runsaan ja rikkaan\nteatterielämän, huolimatta puri-\ntaanisista vastavoimista.\nKukaan ei kieltäne meidän\nelävän murroskautta! Traagil-\nlisessa rymäkässä, viisaudella\nprameilevassa hulluudessa ja\nkyynillisimmän belzebubin sil-\nmällä katsottuna: koomillisen\nhätäisinä suuressa rysässä.\nMistä näkökulmasta katsottaneenkin: ajan into-\nhimomäärä on valtava. Sen kykenee täydessä\nvoimassaan ilmoille huutamaan ainoastaan alku-\neläin tai tuomion pasuuna tai näytteli joitten\nMessias.\nNäiden ääntä ei ole näyttämöillämme kaiku-\nnut. Eivätkä ihmeet meitä autakaan. Mutta\nusko niiden tuloon ei ole muuta kuin himo työ-\nhön ja rakkaus työssä.\nMutta missä on huutavan ääni, joka omalla\nvoimallansa paljastaa näyttämöittemme nykyisen\nintohimomäärän riittämättömyyden tämän ajan\nihmisen sisäiselle nälälle ja hädälle. Ja toisek-\nseen: missä ovat tehtävistä ensimmäisen suorit-\ntajat: totiset ja rohkeat miehet, jotka muokkaa-\nvat lujalla työllä ulkonaiset keinot kelpoisiksi\nkestämään suurempaa tunnepainetta kuin tähän\nsaakka on näytelmän tulkitsemisessa tarvittu-\nkaan.\nMuistelen Tieckin sanoneen jo lähes sata"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "11", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.13", "texte": "vuotta sitten: Milloin on esiin-\ntynyt suuria näyttelijöitä, silloin\novat nämä säännöllisesti pan-\nneet toimeen reformin, erito-\nten lausunnassa.\"\nTämän lausunnallisen re-\nformin vaatimus on näissäkin\npäätelmissä käytännöllisin tu-\nlos. Lausuntataidon ja mui-\nden ilmaisukeinojen ennalleen\njättäminen merkitsee sitä, että\ntämän ajan paineesta purkau-\ntuneita näytelmiä ei kyetä näyt-\ntämöillämme tulkitsemaan sit-\ntenkään, kun niiden esittämi-\nseen jo olisi harrasta tahtoa\nolemassa. Ei kyetä myöskään\nklassillista ohjelmistoa moder-\nnoimaan. Kuten on meillä jo\npitkän aikaa nähty käyvän.\nTeatteri voi tulla esteeksi tä-\nmän ajan kaipaaman runohen-\ngen ja ajatusten tielle, jos se\nei avaa väljemmälle niitä sul-\nkuja, joiden lomitse sana vir-\ntaa. Tässä päätelmien loppu-\ntulos.\nJa edellisten väitteiden yhteistulos: Näyttelijä-\ntaiteelle on oleellista ahtaus ajassa ja tämän\nvuoksi mitä tiivistetyimmän intohimon vaatimus.\nMitä tuimempi myrskykausi, sitä tinkimättö-\nmämpi on tämä vaatimus. Me elämme murros-\nkautta. Näytelmärunous elää samaa myrsky- ja\nkuohunta-aikaa. Katsomo henkii saman paineen\nalla. Joskaan se ei tiedä neuvoa vapahtavaa\ntietä. Teatterin tehtävä on kasvaa voimassa,\nelämyksen rohkeudessa ja ilmaisukeinoiltaan\najan vaatimusten mukana. Ei ole kysymys ih-\nmeestä, on kysymys työstä!\nMeidän teattereillemme ei ole liian aikaista\npyrkiä uuteen nousukauteen.\n\nT. K• Sallinen\n\nO—s\n\nULTRAN KIERTOKYSELY\nTOIMITUS\nLehtemme yhtenä päätarkoituksena on yleisön\nlähentäminen taiteilijoihin, myöskin näiden luo-\nmis- ja työtapaan. Luomisen prosessi ja meka-\nnismi, nekin ovat personallisia seikkoja ja eri-\nlaatuisia eri taiteilijoilla. Tilaisuus kuulla niistä\non lukijalle kuin käynti taiteilijan työkammiossa.\nTässä mielessä tulemme lehdessämme jatku-\nvasti kääntymään eri taidealojen edustajien\npuoleen, vähitellen rientäen kysymyksinemme\nläpi kaikki taiteilijapiirit. Näytelmäkirjaili-\njoille lankee ensiksi arpa ja kysymys:\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nKehoitamme siis kohteliaimmin arv. näytel-\nmäkirjailijoita lähettämään kysymykseemme\nvastauksia, joista kirjoittajan personallinen luo-\nmis- ja tekotapa näytelmäaiheen synnystä alkaen\nloppuratkaisuun, ehkäpä viimeistelyynkin, saak-\nka käy lukijoillemme ilmi."}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "12", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.14", "texte": "VAR UPPGIFT\nEn bäge, spänd tili bristning, är människo-\nanden i detta nu. Skall den brista eller skall\nden, tack vare den oerhörda spänningen, nä vi-\ndare än nägonsin förr, det är den stora frägan.\nKonsten, den ljusaste av den mänskliga kultu-\nrens pilar, ligger darrande pä bägen, i väntan\npäden stora starka hand, som skall förlösa den\noch med ali jordiskhetens makt slunga ut den i\nfjärran oupptäckta rymder.\nVär tro, vär glada förvissning är att denna\nmänsklighetens starka hand även nu, som sä\nmänga gänger förr, skall förmä utförä sitt för-\nlösande värv, att den även i denna förtvivlade\nbrytningstid skall förmä samia alla nya spi-\nrande krafter och med deras hjälp sända den\nljusa pilen ut pä upptäckarfärd. Det gäller\nbara att med friskt mod gä lös pä alit det\ngamla och fallfärdiga, det svaga och anfrätta,\nsom likt en stelnad skorpa lagrat sig över kul-\nturens formationer.\nÄven denna härda, ofruktbara skorpa var en\ngäng glödande lava, det är sant: men den eld,\nsom värit dess ursprung, är slocknad för länge\nsedän, dess tid är förbi, den är blott ett hinder\noch ingenting annat. Nu är tiden inne för nya\neruptioner, vilka i glödande prakt skola över-\nträffa sina föregängare, emedan djupen, som\nutspy dem, äro dunklare och omätligare, än un-\nder tidigare epoker.\nDet är i denna mening vi anse, att den\nkonst vi nu gä emot, är ny. Vär tid är den so-\nciala orons och kraftmätningens tid, samhället\när likt en trollgryta, där motspänstiga viljor\nkoka och sjuda i sällsam brottning. En sädan\njäsning frigör krafter, som tidigare värit bundna,\nde stora sovande djupen vakna och vilja pröva\nsin styrka iden eviga kampen om ljuset. Och\nju större djup, desto praktfullare eruptioner, ju\nstarkare spänning, desto djärvare flykt ho© pi-\nlen.\nVär tidskrift viii vara en valplats för denna\nstrid mellan ungt och gammalt, för sä vitt den\ngäller konst och litteratur. Vi tro att konsten i\ndetta nu har en större betydelse för hela mänsk-\nligheten än knappast nägonsin förr. Ty nu är\nkonsten inte längre en lyxartikel, den är inte en\nblomma i knapphälet, vilken bäres och beundras\nav dem som ingenting annat ha att göra: nu\nhar den blivit ett livsbehov, den har blivit det\nlevande vatten, som människan behöver tili att\nfukta sitt bröd med.\nVär front är dragen över alla konstens om-\nräden. Teatern, denna gamla, ärevördiga insti-\ntution, som i alla tider stätt i närmaste kontakt\nmed livet och tiden, är starkt beträngd och be-\nhöver en genomgripande omdaning för att\nkunna stä sig inför det modärna livets päfrest-\nning och bli vad den skall vara: en levande\nfaktori folkens utveckling. Den litterära fab-\nriks- och reklamvaran intar i! vära dagar en ona-\nturligt dominerande ställning, som hotar att för-\nkväva de djupast konstnärliga temperamenten,\nde djärvaste och renaste viljorna: här om nä-\ngonstans är ett ärligt handtag ä ena sidan och\nett oförsonligt hat ä andra sidan av nöden. Här\nom nägonstans behövas spalter, som stä öppna\nför alla dem som vilja väga nägot. Vi ha blott\natt se tili, att inga fördomar stä hindrande i vä-\ngen för det fria, konstnärliga ordet.\nÄven mäleriets, musikens, danskonstens genier\nlida av bojor, som hindra dem att utveckla den\nnya eldiga rytmen, vilken ensam! förmär till-\nfredsställa vär generations hjärtan och hjärnor.\nVär uppgift är att bereda väg för denna rytm,\ndetta ord, denna röst som nu, en fägel Fenix\nlik, kanske för tusende gängen stiger ur vanans,\nfördomarnas och formalismens aska.\n\nTILL REDAKTIONEN AV „ULTRA\"\n\nAv komponisteti Ernest Pingoud ha vi haft glädjen\natt mottaga följande hälsningy som vi äterge i översätt-\nning fr&n författarens tyska manuskript.\nNi uppmanar mig att medverka i Eder tid-\nskrift. Dä gränserna för Edert „program\" inte\näro nägra gränser (givs det väli konsten över\nhuvud program?) lovar jag gärna att deltaga.\nAv egen erfarenhet vet jag, att ett drygt ar-"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "13", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.15", "texte": "bete väntar Eder i Finland, dä det gäller att\nskapa förstäelse för den ny a konsten. Här an-\nses det ju vara ett brott mot folkmedvetandets\nheliga ande att uttala övertygelsen, att den na-\ntionella konsten aldrig kan vara den högsta,\nenär den bottnar i det koloristiska. De bästa och\nstörsta bland de skapande voro dock städse\n„utan fädernesland\" och stodo utanför raserna.\nDe tillhörde snarare en annan nation, som icke\när av denna världen, som icke bestämmes av nä-\ngot geografiskt läge, ja, knappast äger ett jor-\ndiskt spräk.\nAv djupaste hjärta tillönskar jag „Ultra\"\nvaraktighet och tro pä sin goda sak, men även\ngärningar frän de skapande konstnärernas sida.\nJag hoppas att drömraarna och önskningarna\nskola finna det sauna uttrycket i starka över-\ntygande konstverk, vilka, oberoende av tradition,\ndetta, sora man kallar „skönt\", oberoende av na-\ntionalism och politik, ha det enda mälet, sora\ntallösa vägar leda tili: att skapa en stor konst.\nKan jag härvid hjälpa „Ultra\", anser jag mig\nha fyllt min uppgift.\n\nERNEST PINGOUD\n\nLIDANDET\nDIKTONIUS\nI.\nNaglar stinger mitt hjärta\n(borrar och borrar)\nrasande lidelse\n(eld och lidande)\norkanflykt.\n0 skarpa förtvivlan!\nbeskaste sötman bubblar.\nStörttärar nervslimsor själsflisor\nstiger ej mänskan fram\ngudträcken\navfalina avfället\npiskad av ängest\ndarrande\ntrampande sig själv i klättringen?\nMed naglar i hjärtat\nfrustande lidelse\n(eld och lidande)\nstörtar jag skapar jag\n1 angande rytmer\n(borrar och borrar)\nmänskan.\nII.\nNänstans\nhögt uppe\nler en blomma.\nDess kalk\när vitare än snö\nmen ädrorna iden\när röda som blod\n(och där är hjärteblod).\nDen skönaste blomman.\nO för sky llt lidande\när dess namn.\nDen genomgängne far se den\nnär han dör.\nIII.\nDet är lögn\natt lidandet gör oss goda!\natt det förädlar oss\nlyfter mot stjärnorna\natt det och bloit det alstrar i oss\nkör oss f rämät.\nTrälreligionen det är lidandet,\nförtryckarpiskornas gififilosofi\nlivsonanisternas bolarsäng\nherrarnas hundhimmel\nvi vi! vi trälar som skall skapa världen fri:\nundan med lidandet\nnär vi undanvräker de andra förbannelserna!\nEtt av vära mäl:\natttillegna oss fröjden."}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "14", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.16", "texte": "LE VIEUX COLOMBIER\n\nVi här i Finland äga inte nägra vidare upp-\nmuntrande erfarenheter angäende en konstnär-\nligt intim teaters förmäga att en längre tid hälla\nsig uppe. Det är väl knappast nägon som ville\nförneka att oss gjordes ett stort behov av en\nsädan. Men ändä de försök som nägra gän-\nger av mer eller mindre uppriktiga konstentu-\nsiaster gjorts i syfte att realisera en dylik scen\nha i tur och ordning erhällit en ganska bräd\nändalykt. För det mesta väl pä grund av att\nkontakten med publiken uteblivit.\nVi minnas nogsamt hur det gick den av\nfriherre Uexkull-Gyllenband med mänga vackra\nord och goda avsikter grundlagda Ida Aalberg-\nteatern, vars intelligenta men ofta överana-\nlyserade prestationer gemenligen försiggingo\ninför tomma stolrader. Och med en uppriktig\nsaknad erinra vi oss Elli Tompuris Vapaa Näyt-\ntämö, en konstnärlig intim teater som verkligen\nville nägot och ocksä gav nägot. Och som hade\nhaft de största förutsättningar att existera ännu\niden dag som är, ifall den bl. a. inte pä vissa\nhäll blivit utsatt för en systematiskt genomförd\npresskampanj, varvid man med en konservativ\nfraskonstnärlighets och en affekterad sedlighets\nlättsvingade vapen allvarligt bemödade sig om\natt imponera pä sin redan förut vid allsköns\nledband vänjda publik. Elli Tompuris teater slu-\ntade efter blott ett spelärs verksamhet och vi\nstodo äter utan nägon scen, där de modärna och\nkonstnärligt levande dramatiska strävandena\nhade fätt tillfälle att i ostörd ro utveckla sig.\nMed dessa bedrövliga erfarenheter inom eget\nland rekapitulerade i minnet skall det mähända\nej sakna sitt intresse att stifta bekantskap med\nde konstnärliga principerna och arbetsmetoderna\nvid en fransk intim konstteater, som verkligen\nlyckats skapa sig en position isynnerhet som\nden kungjort sin avsikt att inom en snar fram-\ntid föranstalta gästspelsturneer i de skandina-\nviska länderna, värt eget land inbegripet.\nScenen är Le Theatre du Vieux Colombier i\nParis dess grundläggare och ledare heter\nJaques Copeau.\nJaques Copeau hade ursprungligen ärnat bli\nskädespelare, men inte kunnat finna sig till-\nrätta i de parisiska teaterförhällandena. Alit\ngick blott ut pä att blända eller roa den\nstora publiken, den dramatiska konsten förde ett\ntynande liv bland den dramatiska komtner-\nseris granna och pösande virrvarr. Därför slog\nhan om och blev litteratör. Efter nägra oroliga\nläroär bäde i Paris och utomlands erhöll han\nanställning som teaterkritiker i tidskriften „La\nGrande Revue\". Sedermera var han, är 1909,\nmed om att tillsammans med nägra av sina vän-\nner bl. a. författarna Paul Claudel, Andre\nGide och Charles-Louis Philippe grundlägga\nden numera i det franska kulturella livet högst\nbetydelsefulla tidskriften „La Nouvelle Revue\nFrangaise\".\nSom teaterkritiker hade Copeau nu ett ogement\ntillfälle att sjunga ut med alit det han hade pä\nhjärtat angäende den dramatiska konstens de-\nkadans. Och han gjorde det med besked. Det\nblev ett nastan uteslutande nedrivande arbete\nhelt visst tili hans egen djupa sorg men han\nkände att detta var den enda utvägen om han\nville bereda plats för det konstens tempel han\ndrömde om att nägon gängiframtiden kunna resa.\nOch när den tiden var kommen visade han sig\nfaktiskt vara lika nitisk och skicklig i att bygga\nupp som han förut värit det uti att riva ned.\nDet var i oktober 1913 han med biständ av en\ngrupp likatänkande skriftställare och konstnä-\nrer äntligen kunde öppna portarna tili sitt nya\ntempel. Det var visserligen inte vidare högt\noch imponerande tili sitt yttre blott en liten\nträng teatersal i ett hus vid Rue du Vieux Co-\nlombier, efter vilken gata man även helt an-\nspräkslöst kallade teatern.\nMeni det templet skulle den verkliga konsten\ntjänas!\nCopeau framhäller ofta och gärna det missio-\nnära i sitt företag. Under hela den tid teatern\nverkat harhan flitigt författat och publicerat\nströskrifter, broschyrer och artiklar i syfte att\nför allmänheten även teoretiskt klargöra det be-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "15", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.17", "texte": "rättigade och nödvändighetsbetingade isin verk-\nsamhet samf utstaka riktlinjerna för sin fram-\ntida verksamhet. Sälunda ha nyligen i bro-\nschyrform ntkommit tvenne välskrivna och ins-\ntruktiva arbeten av honora: Les amis du Vieux\nColombier\" och „L'ecole du Vieux Colombier\".\nI sitt programtal anförde han kort före tea-\nterns: öppnande med en ganska bestämd tonvikt\npä ordet, att det var indignationen som drivit ho-\nnom och hans vänner tili att sammansluta sig\noch främst mot teaterns nuvarande form av en\nindustriell inrättning. De ville dra i härnad mot\nali den bluff och ihälighet, stjärnkult och kuliss-\nlyx, som degraderat den modärna teatern tili en-\ndast ett medel för en samvetslös skara monopol-\ninnehavare och upptägsmakare att samia in pen-\ngar. De ville höja smaken hos den alit mera vil-\nseförda publiken och om möjligt väcka ansvars-\nkänslan hos den i penningväldets sold verkande\nkritiken. De beslöto genom ihärdigt arbete för-\nverkliga en scen, som fordrade mycket av bäde\nförfattare och skädespelare och som äter skulle\nsamia den intelligenta och konstförständiga pub-\nlik, vilken inte kände sig hemmastadd i de tra-\nditionella lyxteatrarna. Det var en renässans,\nen förnyelse denna nya scen skulle betyda:\n„Vi vilja arbeta pä att äterge teatern dess\nglans och dess storhet. I detta företag bringa\nvi, i brist pä geni, en beslutsam iver, en samlad\nstyrka, oegennytta, tälamod, system, sakkänne-\ndom och odlad smak, kärlek tili och behov\nav det som är välgjort. Och av vilka kan man\nvänta ett mer angeläget bemödande, än av dem\nför vilka det gäller deras liv? icke av handels-\nmännen, icke av amatörerna, icke av de högfär-\ndiga esteterna, utan av arbetarna inom konsten,\növade i sitt kali, bearbetande materialet och\nuttänkande planen frän grundläggningen tili\nfullbordandet. Emedan vi äro unga ännu,\nemedan vi äro medvetna om mälet och i besitt-\nning av praktiska möjligheter att uppnä det\nlät oss icke tveka, Ingenting mä avleda vär upp-\nmärksamhet. Lät oss lämna ali mindre betydan-\nde verksamhet. Man skall gripa sig an med ar-\nbetet med hela sin uppgift för ögonen. Den är\nvittomfattande och skall bli arbetsdryg. Vi väga\nknappast hoppas att kunna föra den tili slu-\ntet. Andra än vi skola kanhända fullborda\nbyggnaden. Lät oss dä försöka att ätminstone\nforma den lilla kärna, varur livet skall utgä,\nomkrig vilken de stora insatserna i framtiden\nskola utföras.\"\nCopeau samlade omkring sig en grupp unga\noch entusiastiska skädespelare, vilka ingenting\nbättre begärde än att fä skapa en innerlig, en-\nkel teaterkonst och därför voro villiga att öd-\nmjukt underkasta sig samspelets fordringar.\nDet har aldrig funnits nägra stjärnor pä Vieux\nColombier, men däremot är det alls inte ovan-\nligt, att en aktör eller aktris, vilken den ena\nkvällen kreerar en stor huvudroll, den andra\nkvällen uppträder som en obetydlig statist. Den\nlilla truppen vet sig kämpa för gemensamma\nideal och mot en gemensam front därför\nsammanhälles den av en stark kamratanda.\nSommarferierna tillbringar Copeau tillsammans\nmed sina sujetter nägonstädes i landsorten, där\nman genom rollanalyser, litteraturstudium och\nkroppsliga övningar förbereder sig för vinterns\nkampanj.\n(Forts.)\n\nR. H—m\n\nEN SLAGS PRENUMERATIONSANMÄLAN\nKONSTEN vilja vi tjäna, den eviga konsten,\nsom lik en hög inspiratris gätt vid människans\nsida under alla hennes utvecklingsstadier. Dess\nspräk är allmänmänskligt: det förstäs av alla\nnationer och tider, det förenar oss, det tjugonde\närhundradets barn, med den förhistoriske viiden,\nsom, lyssnande tili sin inre daimon, ristat sina\nunderbara tecken i stenen. Vi förstä honom,\nemedan han taiat konstens spräk, vi förstä alla,\nvildar, hedningar och kristna, kineser, tyskar,\nengelsmän, vi förstä folket pä Spetsbergen och\nHaiti, vid Mississippi, Volga och Guadalquivir,\nvi förstä stenarna i Rom, i Pompeji, i Paris\nsä snart de tala detta unga urgamla spräk. Det"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "16", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.18", "texte": "är internationellt. Därför anse vi att en konst,\nsom är nationell iden meningen, att den kan\nförstäs bara av en enda nation, är svag konst.\nOch därför anse vi, att den som säger, att en\nviss konstepok är ny iden meningen, att dess\nideal aldrig förr blivit uttryckta, är en bedra-\ngare, medveten eller omedveten.\nKONSTRIKTNINGAR erkänna vi icke: de\näro för dem som mäste skrika för att göra sig\nhörda, emedan deras ord sakna inre makt, de\näro tili för dem som mäste gestikulera för att bli\nförstädda, emedan deras ansikten äro döda. De\nmänga „ismerna\" av i da g äro isin splittrade\nmängfald bara ett tecken pä att vi genomleva\nen brytningstid: de äro tili för att övervinnas.\nDEN NYA GENERATIONENS röst, som\nredan genomtränger larmet, skall med sin visio-\nnära klarhet överrösta dem, liksom tonen över-\nröstar bullret. Tillsvidare kunna vi inte gripa\nden nya tonen, men den dallrar redan i luften,\nden skälver i tusen unga hjärtan: den viii fram.\nOch den ropar sitt f rämät marsch! tili de unga\nkonstnärerna, som fätt nog av den dilettantiska\nnaturalismens och dess „psykologiska\" avarters\nkölvatten. Ut pä öppna havet igen! sä ljuder\nderas stridsrop, vräk ut den ärvda barlasten,\nskratta ät den gamla estetikens behagligt place-\nrade sjömärken och styr efter egen kompassi\nDetta djärva tilltag är ingalunda nägonting sä\noerhört och för vär tid utmärkande, somman\nvelat göra gällande: generationernas lag for-\ndrar en sädan strid. Där man ser fäders och\nsöners ideal gä hand i hand, där vet man att\ndet är nägot fel pä ungdomen, att den har äld-\nrats i förtid.\nHur skönt är inte livet, när det växlar sä, frän\nhöst tili vär!\nDEN NYA KONSTEN som vi tro pä och\nvilja strida för är därför ingenting annat än\nden gamla konstens nya vär. Vad kan väl vara\nenklare och sannare! Naturen själv har lärt\noss att det vissna lövet multnar varför skulle\nvi icke säga ifrän att det är ruttet. Naturen själv\nhar lärt oss att nya blomster spira fram om vä-\nren varför skulle vi icke fä säga, att de äro\nnya, ehuru väl vetande, att det är de evigt sam-\nina blomstren!\nULTRA är ett namn, som för en tidskrift som\nvär harsin giltighet endast i Finland. Tar man\nordet efter mellaneuropeisk mättstock, blir det\nmissvisande. Vi höra tili „de yttersta\" endast i\nett land, som, i likhet med värt, stär päden\nnaiva oskuldens ständpunkt i fräga om alla\nungeuropeiska kulturströmningar. I detta land,\ndär endast mäleriet nödtorftigt erövrat en viss\n(ack, hur begränsad!) rätt tili modernität, men\ndär litteraturen fortfarande i ostörd ro dröm-\nmer topelianska drömmar eller rimmar rune-\nbergsk efterklang (den manliga dikten, hjälte-\nsporrarna!) eller kokar en nationellt-folklig\nsoppa pä nägon moralisk spik i detta land\näro vi tvungna att vara ultra, ifall vi vilja vara\nhederliga, och att heta Ultra, i fall vi vilja vara\närliga.\nALLMÄNHETEN skall, det hoppas vi, möta\nvär strävan med förstäelse ochisinmän hjälpa\ntili att med alit fastare band knyta vär avkrok\nav världen vid det stora andliga moderlandet:\nEuropa.\nPRENUMERATIONEN kan ske genom\npostverket, bokhandeln, vära ombud eller ä expe-\nditionen i Helsingfors, Norra Järnvägsgatan 15\nTelef. 42 876.\n\nTILAUSILMOITUS\nLehden toimitus: kirjailija maist. Lauri Haarla\nja kirjailija Hagar Olsson sekä maist. Raoul af\nHällström, avustajina m.m. tunnetut ulkomaalai-\nset kirjailijat ja taiteilijat sekä pätevät kotimai-\nset voimat. Lehti ilmestyy 16-sivuisena kahdesti\nkuussa kuun 14:nä ja viimeisenä päivänä. Leh-\nden tilaushinta ajalta syys—joulukuu 1922 on\n30 mk. Yksityisnumeröitten hinta 6 mk. Lehti on\ntilattavissa toimistostamme os.: Helsinki, Pohj.\nRautatienk. 15, puh. Töölö 42 876, kirjakau-\npoista, kaikista postikonttoreista tai asiamiehil-\ntämme ympäri maata\n\nHELSINKI 1922 • KESKUSKIRJAPAINO OY."}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "17", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.19", "texte": "{•' t '-; ■' ;;: : | . 1 v\" ' d•. V,' .'>.' , J:'« - •■ ,- Y\n\"■ '. ■'\"_' '■ ; 1 -f. ' I'' '■ ■\" f ' ■' ' ' ' \"-,,, ■ \"i\" '■''<<* \"v , . '!: ' ■ \" ■'■ • «',;,>\nKIRJALLISTAITEELLINEN TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH LITTERATUR\nU LTRA\nsaadaan tilata kirjakaupoista, maan kaikista kan prenumereras genom postverket, bok-\npostitoimistoista, lukuisilta asiainiehiltämme handein, hos vara agenter eller ä expeditiö-\nympäri maata sekä konttoristamme Pohjois nen Norra Järnvägsgatan 15 (Telef. 42876) :\nRautatienkatu 15 (Puhelin 42 876)\n• ■ vi' .I ' ; rZ.'• . • ' •; ' 1 \\ ; . ' J ' ' '■ ' ' ' ' '• •' ' \\. ..' ''> ' •\" ;. ;• ' . i\n' W /• • \" ; . . \" V C'' *, J ' •' ' • \\ ' ' •, \" v 7. . , f . ~r . , \"Y\\\\- . V\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ eFÖRLAGSAKTIEBOLAGET\n\nw\ni.4<v\nLAURI HAARLA\n3-NÄYTÖKSINEN APINAKOMEDIA\nm\n■>£ ■\nNäytelmän ensiesityksen arvosteluja:\nHuugo Jalkanen VALVOJASSA: ,rHanuumanin tytär\" jatkaa samaa romanttisen värikästä suuntaa9\nminkä Haarla kahdella tragediallaan on viitoittanut Sekin todistaaf että yhä vallassa olevan mutta raihnaan\nnaturalismin sijalle on nousemassa uusia vereksiä kirjallisuuden oraita, jotka vartuttuaan kantavat vielä varmasti\nrunsaan sadon\" - Hanuumanin tytära oli poikkeuksellinen ja mielenkiintoinen ilmiö meikäläisen näytel-\nmän alalla,\"\nNimim. R. H:m YLIOPPILASLEHDESSÄ: „Haarlassa tapaamme vihdoinkin suomalaisen runoilijan,\njoka ei elä naturalismin kahleissa, joka tahtoo pohtia ihmiskunnan suuria elämänkysymyksiä, ja joka runoillessaan\nvielä osaa uneksia\" „Hänenyhteiskuntakritiikkinsä on romanttisen ironinen, hänen kuvauksensa nuorten\nvapaudenkaipuusta ja heräävästä rakkaudesta täynnä romanttisen hehkuvaa lyriikkaa\"\nTeoksen lähetys kirjakauppoihin päättynyt\nj,\ni 1\ni—\nm\n\ni''.\\..•;• . 1 : ; \" , • • .\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKI RJ APAIN O OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä\n-J ? i"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "18", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220914-01.1.20", "texte": "i;iiiiltl>ii < ili il)ili til il 11 ilit i 11 i i\nr\nmmmmmmmmmmmimmmmmiiimmmmmmmm\nmm\nmm\ntm\n/\nJJ M\n> ,\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFORLAGSAK TIE B L A G E T\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki,\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt; utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876\n:.vs.v'\nf1 ■ ?'\n■■f ff f f-'\nmm\nititiiiimtiiii\nUHHHMim\n111 9(1 1111 111 II il HIHII 111 1111 liii 1111l 111 II\ni\niiiiitiiiiiiiiiiiiiififiiiiiviiifiriififiiiii\nmmmmmmmmmmmimiimmmm"}]}