{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_sha256": "bf44ca03dcd8271166a413bda150784c4874981096c4f1a3e6306f9b9e4e1a8e", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/09/30_01/bmtnabn_1922-09-30_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/09/30_01/bmtnabn_1922-09-30_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "17", "page_fin": "18", "image_debut": 3, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.2", "titre_corps": "SAKRIS KUKKELMAN KOTOISEN KRITIIKKIMME KOMPASTUSKIVENÄ", "titre_sommaire": "SAKRIS KUKKELMAN KOTOISEN KRITIIKKIMME KOMPASTUSKIVENÄ", "signature_source": "Hgr. O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "17", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.3", "debut_caractere": 114, "fin_caractere_exclue": 2745, "texte": "SAKRIS KUKKELMAN\nKOTOISEN KRITIIKKIMME KOMPASTUSKIVENÄ\n\n(Käännös ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta.)\nSamalla kuin meidän maitoparta-kritiikkimme\nkohottaa Maila Talvion viimeaikaisia kuivan-\nkuivia, köyhän-köyhiä tehdastuotteita\nleimaamalla;ne Selma Lagerlöfin ynnä muiden\nsuuruuksien tuotteiden veroisiksi vieläpä voit-\ntajiksi! puhuu se hyvin pidättyväisesti ja epä-\nröiden Joel Lehtosen viimeisistä mestariteoksista.\nNiissä kun ei Maila-Talviomaiseen kansanruo-\nkalatapaan jaeta annoksittain moraalia Suomen\nkansalle!\nJa kuitenkin Joel Lehtosella on juuri kansalle\npaljon enemmän annettavaa kuin kaikilla mo-\nraalisaarnaajilla yhteensä. Hän ei suurin sa-\nnoin ja elein opeta kansaa, alempaansa, vaan\nhän puhuu sille kuin vertaiselleen: yksinkertai-\nsesti, vaatimattomasti, sydämellisesti. Hän ei\njoka sivulla nouse puhujalavalle nuhtelemaan ja\nikävystyttämään: hän kertoo hiljaisella äänellä\nmitä hänen silmänsä ovat nähneet, mitä hänen\nrikas sydämensä on kokenut.\nJoel Lehtosen kehitys on mielenkiintoinen. Se\non elävän ihmisen kehitys. Hän aloitti uransa\npuhdasverisenä romantikkona, suurten »kirjallis-\nten\" aiheitten ja kauniitten sanojen miehenä.\nSitten tuli murroskausi, joka ikäänkuin viskasi\nhänet maahan ja pakoitti häntä kuuntelemaan\nniitä ristiriitaisia ääniä, jotka sen viheriöivällä\npinnalla puhuvat. Siellä kulkivat leipä ja onni,\nleivättömyys ja turmio käsi kädessä.. Näissä\nmerkeissä syntyi hänen suuri Putkinnotko-\nromaaninsa, jonka saapumista olivat valmista-\nneet Kuolleet omenapuut ja Kerran kesällä. Nyt\noli Aleksis Kiven suuri ja velvoittava perintö\nsaanut hallitsijan. Tosin oli Lehtosen kieli kui-\nvempi, hänen realistinen tyylinsä vailla sitä al-\nkuvoimaista rehevyyttä ja sielullista suloa, mikä\non Kivelle ominaista, mutta taiteellinen rehelli-\nsyys oli sama, henki oli sama, tie oli sama.\nPutkinnotkon asujainten kurjuus, köyhyys ja\nraakuus muodostaa traagillisen reliefin erämaan\npainostavan liikkumattomuuden ja välinpitä-\nmättömyyden taustaa vastaan: nykyajan yhteis-\nkunnallinen probleemi uinuu vielä tiedottomana\nsalojen etäisyydessä.\nSeuraavassa kirjassa, jossa kerrotaan »köy-\nhän polseviikin\" Sakris Kukkelmanin surkea elä-\nmäntarina, on tämä probleemi jo täysin aktiivi-\nnen. Siinä mielessä nimittäin, että Sakris Kuk-\nkelman, näkemyksenä, on syntynyt yhteiskunnal-\nlisen murroskauden hengessä. Ne, jotka meidän\nkirjallisten arvostelijain lailla eivät näe taikka\noikeammin eivät tahdo nähdä mitään murros-\nkautta, eivät tahdo aavistaa mitään tulevai-\nsuutta, vaan mennä jyryyttävät menneisyyden\nkuluneilla rattailla niin pitkälle kuin niillä pää-\nsevät, eivät voi Kukkelmanissa nähdä muuta"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "18", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4165, "texte": "kuin satunnaisen, merkityksettömän ja epäintres-\nsantin yksilökuvauksen. Mutta sille, joka näkee\nKukkelmanin surkeitten ja tilapäisten äärivii-\nvojen sulautuvan valtavaan, tulevaisuutta var-\nten kypsyvään yhteiskuntapaatokseen, on hänen\nhahmonsa yleisinhimillinen: objektiivinen, tosi ja\nvälttämätön.\nTaiteellinen objektiivisuus ja rehellisyys ym-\npäröi lujana tätä ihmiskuvausta: siihen ei pääse\nmillään keinoin käsiksi. Ja kuvauksen esine,\nKukkelman itse, on inhimillisesti vakuuttava per-\nsoonallisuus eikä mikään satunnainen vapaus-\nsodan jälkeinen suomalainen tyyppi: Hänen aja-\ntustensa, tunteittensa ja epämääräisten, puoleksi\nalakuloisten tunnelmiensa kuvaus muodostaakin\nkirjan herkullisimman osan. Kuinka traagillisen-\nleikillisen keveästi hän vaipuukaan futuristisiin\nunelmiinsa niin pian kuin pieninkään valonpil-\nkahdus tunkeutuu hänen kurjuuteensa ( pe-\nlastusarmeijan turvakodin ikkunasta! —), kuinka\nlapsellisen iloisesti tämä viallinen, sairas, työ-\ntön, leivätön Don Juan siirtyykään maailman-\nparantajan katkeruudesta ja skeptillisyydestä\nJulia-unelmien riemuun! Joku kertoo hänelle,\nettä nyt ruvetaan jakamaan maata köyhille kym-\nmenellä pennillä neliömetriltä: hän uskoo siihen!\nOn kesä, kurja Krokelby tuntuu paratiisilta kuk-\nkivien tuomien keskellä: hän luottaa ikuiseen ke-\nsään! Hänellä on sattumalta vähän rahaa, hän\nkestittää mielitiettyänsä, ostaa hänelle koreat vaat-\nteet: hän elää tuhatvuotisen valtakunnan luotolla!\nNäin hiljaisin, herkin keinoin pakoittaa Leh-\ntonen meitä rakastamaan henkilöitänsä näi-\nden näennäisestä mitättömyydestä ja alhaisuu-\ndesta huolimatta. Siinäpä taiteen salaisuus! On\nmuuten omituista, miten pehmeä, joskus melkein\nslaavilaisen hellä Lehtosen tyyli on, vaikka sen\npinnalla liikkuu niin paljon haukkumasanoja, ki-\nrouksia ja raakuuksia.\nKen tällaisen ihmiskuvauksen yhteydessä pu-\nhuu «tilapäisistä aiheista\" niinkuin meillä on\ntehty hän tekee itsensä naurettavaksi. En ole\nainakaan minä pitkiin aikoihin nauranut niin\nmakeasti kuin lukiessani seuraavan lauseen:\n«Shakespeare ei ole vielä vanhentunut, vaikka\nhänen teoksissaan on «aatesisältöä!\" jolla\neräs arvostelija tahtoi musertaa Lehtosen kur-\njan. aatteettoman Kukkelmanin! Tuollaisella\nviattomalla lauseella paljastaa arvostelija koko\nnarrimaisen pintapuolisuutensa: taiteesta sellai-\nsen lauseen kirjoittajalla ei ole hajuakaan, hä-\nneltä puuttuu kokonaan taiteellinen vaisto\nmutta arvostella taidetta hän kyllä voi (—meil-\nlä! —).\nHän ei aavista, että Shakespearessa on aate-\nsisältöä\" juuri sen verran kuin jälestäkulkijat-\nesteetikot ovat sitä hänen luomiinsa perästäpäin\nvalanneet. Ja vielä vähemmän hän aavistaa,\nettä ne, jotka jonkun Shakespearen, jonkun Ki-\nven haudalla lyövät rintoihinsa ja puhuvat Sha-\nkespearen tai Kiven «aatesisällöstä\", ne ovat\njuuri samoja miehiä, jotka näitten suurten tai-\nteilijoitten eläessä laulavat tuon Shakespeare tai\nKivi raukan mitätöntä aihevalintaa, raakaa\nkieltä ja sopimatonta hengensuuntaa yleensä!\nHedelmätön esteetikko, joka kuvittelee ole-\nvansa luovan taiteilijan yläpuolella ja voivansa\n«arvostella\" hänen työtään niinkuin kana or-\nrella luulee olevansa muita ylempänä —ei tule\nkoskaan ymmärtämään, että taide on elämää,\nhuonon- ja hyvänsekaista, erehtyväistä, tulevai-\nsuuskylläistä: ikuista ja häviävää niinkuin ruoho\nmaassa. Mutta aina ilman sellaista «aatesisäl-\ntöä\", joka mahtuu estetiikan tai muun professori-\nviisauden kaavoihin: tendenssitöntä, vapaata ja\nyksinkertaista niinkuin elämä on.\nNiin kauan kuin suomalainen kritiikki on täl-\nlaisen taiteellisen vanhoillisuuden ja kypsymät-\ntömän vale-aatteellisuuden käsissä, pysyy myös-\nkin suomalainen kirjallisuus auttamattomasti ta-\nkapajulla. Kun Sakris Kukkelmanin veroinen\nkirja (joka kuitenkaan tekotavaltaan ei ole lain-\nkaan moderni, ikävä kyllä!) saa niin heikon vas-\ntaanoton kuinka kävisikään silloin uuden\nnuoren kirjallisuuden, jos sellainen syntyisi? Ei-\nköhän se tukehtuisi ensimmäiseen hengenve-\ntoonsa ...\nUudesta taistelukykyisestä eurooppalaisesta\nkirjallisuudestahan täällä ei hiiskuta mitään, ku-\nvaavaa kyllä. Vanhat pysyttelevät visusti Kor-\ndelinin lihapatojen ääressä ja nuoret niin,\nmissä ovat nuoret?\n\nHgr. O."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "19", "page_fin": "20", "image_debut": 5, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.3", "titre_corps": "EN LITEN FILMDISPYT MED TORA TEJE", "titre_sommaire": "EN LITEN FILMDISPYT MED TORA TEJE", "signature_source": "INTERVJUAREN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "19", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2447, "texte": "EN LITEN FILMDISPYT\nMED TORA TEJE\n\nI mitt seriöst ultraistiska sinne hade jag för-\nstäs gätt och inbillat mig, att en allvarlig,\nkonstnärligt mogen skädespelare skulle stä in-\nför en svär konflikt, dä han blev erbjuden ett en-\ngagement vid filmen. Jag hade t.o.m. föreställt\nmig, att det skulle kännas som en förnedring att\ngä in vid filmen och sälunda gynna den demo-\nkratiskt uniformerande fabriksproduktionen pä\nden individuellt potentierade konstens bekostnad.\nKort sagt, skädespelarnas flykt tili filmen tedde\nsig för mig som ett av de mänga sätten att ge\ninte bara sitt lillfinger utan hela sin kropp och\nsin själ ät fan.\nTili en början förstod Tora Teje inte alls\nmina förmätna antydningar i denna riktning.\nFörnedrande, hur sä?\nHon antog, att filmen stod mycket lägt här i\nFinland, eftersom jag kunde hysa siika äsikter.\nHon aktade den svenska filmen mycket högt och\nframhöll, att den disponerade över ypperliga re-\ngissörer, säsom t. ex. Stiller. Det var ett nöje\natt arbeta under sädan ledning, framhöll hon.\nStiller, tänkte jag, och säg för mig en modär-\nnistutställning jag för nägra är sedän sett hos\nLiljewalch: där fanns bl. a. ett porträtt av bio-\ngrafregissören Stiller, mälat pä spegelglas. Det\nvar en ohygglig bild: mannen säg ut som en\npersonifikation av mekaniseringens själlöshet.\nHan var filmens diktator, den diaboliska film-\nteknikens mästare, som byggde upp alit pä det\nyttre skeendet, löste företeelserna ur deras inre\nsammanhang och skapade den vita dukens mar-\ndröm av meningslöshet och skenbarhet, mannen,\nsom med mekanismens hjälp kunde äterge och\nfänga alit utom konstens och livets innersta:\nden skapande kontinuiteten, själen, ödet.\nOch sä försökte jag föreställa mig Tora Teje\nvid sidan av denne häxmästare. Kvinnan med\nde allvarliga, mystiskt självlevande ögonen,\nkonstnärinnan med det mogna, varma tempera-\nmentet och den äkta viljan.\nHur gär detta ihop? tänkte jag.\nVi förstodo inte varandra.\nFör att dock försöka fä nägon kontakt tili\nständ, tog jag min tillflykt tili en omväg.\n—Är det Er likgiltigt, frägade jag, om Ni\nspelar en litterärt underhaltig eller en värdefull\nroll?\nNaturligtvis tar jag hellre en värdefull\nroll, blev svaret, men skädespelaren fär inte\nväljä, och det finns sä mänga litterära styc-\nken med (ur skädespelarsynpunkt) otacksamma\noch träkiga roller.\nJa, herregud, tänkte jag, det är äntligen sant!\nJu träkigare, ju värdefullare det är oftast\nden dominerande gubbkritikens ständpunkt."}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "20", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2727, "texte": "Det är alltsä det viktigaste för skädespela-\nren, att han fär en roll som sätter honom i tili-\nfälle att skapa ur sitt eget inre oberoende av\nom författaren lyckats säga mycket eller litet\ngenom rollen han skapat?\nDet är klart, att man hellre spelar en tack-\nsam värdefull än en tacksam underhaltig roll\nmen...\nMen är den litterära otacksam, griper man\nhellre tili den icke-litterära tacksamma, ifyllde\njag.\nJag säg att Tora Teje gillade min tolkning.\nJag undvek att göra nägra vidare anspelnin-\ngar pä filmen, men nu förstod jag sammanhan-\nget.\nJag förstod att även filmen erbjöd dylika lit-\nterärt värdelösa roller, vilka emellertid gävo\nskädespelarna tillfälle tili en mängsidigare,\nmera obunden utveckling av deras konst än sce-\nnen förmädde.\nHur inbiten filmhatare jag än värit, gjorde\ndetta mig glad. Jag tyckte mig häri spära en\nväg tili skädespelarkonstens självständighet: tili\nden absoluta scenkonsten.\nSkädespelarkonsten har alltför länge värit en\nordets och dekorationernas tjänarinna. Den har\ni likhet med övriga konstarter värit bunden av\nde litterära „motivens\" och den naturalistiska\nverklighetsviljans bojor: sin egen inre röst, sina\negna lagar har den säilän fätt följa och isä\nf ali endast av gunst och näd. För att nä sin\nfulla utveckling mäste den skaka av sig alla för\nden främmande strävanden och oböjlig gä sin\negen väg. I detta avseende har filmen otvivel-\naktigt givit den en handräckning: i synnerhet\nha ju de mimiska möjligheterna blivit oändligt\nmycket rikare. Pä teaterlinjen äter blir skäde-\nspelarkonsten tack vare filmens pätryckning\ntvungen att lägga större vikt än förr vid det ta-\nlade ordet, vid organet som bärare av konstnär-\nliga intentioner. Alit detta skall utan tvivel\nleda tili denna scenkonstens renässans, somman\nsä länge väntat pä och vars uteblivande säkert\nvärit en av de främsta orsakerna tili publikens\ntilltagande kallsinnighet gentemot den konst-\nnärliga teatern.\nEn förenklad, intensiv, självständig skäde-\nspelarkonst, som obunden söker sig sina egna\nuttrycksmedel, är alltsä vad vi nu gä emot. Skä-\ndespelarna själva tyckas vara vakna och med-\nvetna om vad det gäller: det är bara att boppas,\natt kritiken skall förmä rycka upp sig ursin van-\nliga slentrianmässiga traditionsbundenhet och en\ngäng för unders skull upphöra med att lunka\nnägra ärtionden efter utvecklingen.\nTili slut viii jag blott uttala en reservation:\njag har ingalunda ordagrant ätergivit Tora Te-\njes svar och mina egna frägor. Och vidare:\nTora Teje är endast indirekt skulden tili mina\nprivata funderingar över skädespelarkonstens\nframtid: det var kanske mera hennes väsen och\nminnet av hennes konst, än hennes ord, som\nskapade det här ätergivna intrycket.\nMen detta intryck är dyrbart.\n\nINTERVJUAREN"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "20", "page_fin": "20", "image_debut": 6, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.4", "titre_corps": "OUVERTURE IGOR SEVERJANIN", "titre_sommaire": "OUVERTURE IGOR SEVERJANIN", "signature_source": "Från ryskän av EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "20", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.6", "debut_caractere": 2729, "fin_caractere_exclue": 3301, "texte": "OUVERTURE\nIGOR SEVERJANIN\nFrån ryskän av EDITH SÖDERGRAN\nAnanas i Champagne! Ananas i Champagne!\nHur underbart gnistrande, gott och pikant!\nJag är halvt uti Norge, jag uti Spanien,\nimpulsivt inspirerad, jag fattar mitt stift.\nSurr av aeroplan! gny av automobiler!\nexpressernas vindtjut! isjakternas flykt.\nNägon kysses med väld, nagon illa blir slageti!\nAnanas i Champagne - är kvällarnas puis.\nBland damer nervosa och spirituella\ntili en drömfars förvandlar jag livstragedien...\nAnanas i Champagne! Ananas i Champagne!\nFrän Moskva tili Tokio, frän New York\nupp tili Mars!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c006", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c006", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "21", "page_fin": "22", "image_debut": 7, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.5", "titre_corps": "UUSI GOBSECK", "titre_sommaire": "UUSI GOBSECK", "signature_source": "LAURI HAARLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "21", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4823, "texte": "UUSI GOBSECK\n\nUusi saituri. Ei Molieren Harpagonin lajia,\nei sitä, jolle terveet nauravat tullakseen entis-\ntäänkin terveemmiksi. Ei Molieren, vaan Bal-\nzacin Gobseck-saiturin ytimistä, sekä aiheeltaan\nettä pohjaluonteeltaan, on kiskaistu irti Walter\nHasencleverin uusin näytelmä „Gobseck\".\nKuten Balzac „Gobseck\"-novellissaan paljas-\ntaa sitä saituriolemuksen puolta, jolle ei enää\nnaureta, vaan jonka tunnottomuus, kivenkovuus\nja kataluus värisyttää, niin myös Hasenclever\nsaman aiheen puitteissa repii saituristaan pois\njokaisen „vaarattoman\" ominaisuuden, jättää\nvain nerollisen paheen ja päätyy murhe- ja sur-\nmanäytelmään. Mutta Hasenclever ei pysähdy\ntähän. Hän repii saiturin ruumiista inhimilli-\nsen lihan. Tekee hopeasta luurangon, kullasta\nsydämen ja timanteista viiltävät aivot, luo kerta\nkaikkiaan 20:nnen vuosisadan Mammonan, sen\nkoko yhteiskunta- ja elämäkoneiston voimakes-\nkuksen. Hasencleverin Gobseck on erään systee-\nmin symbooli ja tulos, katsottuna ekspressionis-\ntin näkökulmasta.\nNäytelmän henkilö- ja toimintasarja on san-\ngen lähellä Balzacin novellia, irtautuu tästä\nvasta näytelmän lopputaistelussa.\nTämä meidän vuosisatamme Gobseck on kyl-\nmä intohimo, sieluilla pelaaja ja erehtymätön\nlogiikka, joka silpoo uhrinsa kuin kone ja jonka\nainoa ihmismerkki on siinä, että hän nauttii\nnähdä ihmiset sellaisina kuin ovat ja että hän\nkatsoessaan illoin yli velallistensa, yli valtapii-\nrinsä, levottoman Pariisin, päästää puristetuilta\nhuuliltaan, jotka muuten aukenevat vain asiaan\nja kamalaan ironiaan, päästää purkautuman lu-\nkujen, vekselien ja timanttien runoutta:\n„Kultani juoksee jättiläissuonissa; minä olen\nherra, sillä minä olen sydän. Katso, öisin, kun\nkaikki nukkuvat, silloin minä muutan heidät lu-\nvuiksi.\"\nHänen velallisensa täyttävät Pariisin hienos-\ntosalongit. Kreivit, kreivittäret ja näiden rakas-\ntajat ovat vain hopearistikkojen takana kituvia\nvankeja. Hän, Gobseck, näkee läpi näiden valhe-\nelämän, jossa puheenaiheena on muoti ja met-\nsästys ja koreana pintana kohteliaisuus fraasei-\nneen, mutta alla sortumista, tuhkaa, ihmisjahti\nja pistoolit. Näistä uhreistaan sanoo Gobseck:\n„He juhlivat. He juovat sampanjaa. He iloitse-\nvat. Jos he tietäisivät, että minä istun täällä,\nniin heidän kurkustaan valuva viini muuttuisi\nkäärmeeksi, johon tukehtuvat.\"\nLempi on tyhmyyttä ja sairautta: siihen kuol-\nlaan. Kaikki nautinnot ovat katoavaisia. Rehel-\nLinen sopimus ei ole hänen käsissään mitään.\nHän on ottanut kuolleilta sormukset ja myönyt\nporttolaan tyttärensä. Koko hänen vaelluksensa\nihmiskurjuuden läpi on synnyttänyt vain yhden\nkokemuksen ja viisauden: „Vain yksi on katoa-\nmaton: Kulta.\" Koko ihminen on hänelle lopulta\nolemassa vain määrättömän koneiston rahtusena,\nsahahampaisten pyörien repelemänä riekaleena.\nIhminen ihmisarvoisena katoo. Koko maa katoo.\nHänellä on koko maailma, mutta hän ei tätä\ntarvitse. Hän tarvitseisi vain teleskoopin, jolla\nsaattaisi katsoa tähtien läpi, näiden määrättö-\nmät kulta- ja timanttiaarteet.\nNiinkuin kaikki katoo, paitsi itse hän, Gob-\nseck, niin hänestä itsestäänkin putoo pois kaikki\nelimellinen. Sairaus syö hänen kuutamonaamas-\ntaan viimeisenkin inhimillisen valaistuksen. Jää\neräs tahto ja aatos, jonka elämänvoima on vain\nsiinä, että se on jättiläiskoneiston käyttövoima.\nJää vain abstraktsioni, joka ei tunnusta kuole-\nmaa. „Minä en voi kuolla\", tokaisee Gobseck\nkerran ystävälleen Dervillelle, ainoalle näytel-\nmän henkilölle, joka ei ihmisenä tuhoudu saitu-\nrin vekseli-, prosentti- ja velkomishimon uhrina.\nTälle nuorelle lakimiehelle uskoo kamala ukko\nsalaisuuksistansa kamalimman: Hän avaa las-\nkuoven lattianalaiseen komeroon, jossa makaa-\nvat aarteet kaikki: timantit ja kullat, kahvi- ja\nsokerisäkit, hienot öljyt ja Kypron viinit. „Katso\ntänne. Täällä olen minä ylösnouseva. Olen rik-\nkaampi kuin ikuisuus\", julistaa hän näyn hu-\nmaamana Dervillelle.\nMutta tämä aarrekomero, tämä ikuisin osa\nGobseckin symboolisesta olemuksesta, kätkee\nmyös yhtä ikuisen kauhun ja hävityksen:\nKomeron portaissa on vipulaite, joka portaita\nalas astuvan kamalin saksin silpoo ja tappaa.\nTämä sadin on Gobseckin viimeinen mahti. Ketä\nhän ei muuten voita, sille hän näyttää komeron\nsäihkyvät aarteet, lupaa rikkauden ja nautinnot.\nJa kun uhri kullanhimossa astuu alas, suistuu häri\nsyvyyteen. Aarteet loistavat. Ruumislöyhkä etoo.\nNäin on Gobseckin sähkövoima ei ainoastaan\nelämäkoneiston käyttövoima vaan myös sen tuho-\nvoima, ihmissielun ja ruumiin tuho. Tämän saa\nkokea kappaleen toinen päähenkilö, uhreista en-\nsimmäinen, kreivitär Restaud, jonka hänen ra-\nkastajansa, seikkailijalurjus parooni de Frail-\nles tuhlarina saituuden vastapooli saattaa\njoutumaan Gobseckin velalliseksi. Kreivittären\nkoti tuhoutuu. Kreivi, hänen miehensä, murtuu\ntautivuoteelle, kuolee katkeruuden myrkyttämänä.\nGobseck on linnan, tavaran ja kunnian perijä."}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "22", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2884, "texte": "Kreivitär vannoo kostoa. Hän hakee portto-\nlasta Gobseckin tyttären. Ilmoittaa tämän ole-\nvan saiturin ainoan, laillisen perijättären. Es-\nther, ilotyttö, hakee peilin, puuderoi kasvonsa,\nnaiset lähtevät kostamaan kuolevalle saiturille.\nTämä avaa heille aarrekomeron. Naiset astuvat\nalas, Estherillä lamppu kädessä. Kuuluu kir-\nkaisu. Kaksi ruumista putoaa. Lampusta syttyy\ntulipalo. Savu nousee luukusta. Liekit leiskahta-\nvat. „Minä olen nähnyt tähtien loisteen. Au-\nrinko nousee. Siniset pilvet. (Levittää käsivar-\ntensa.) Minä tulen! Minä tulen! Kaikki on kul-\ntaa.\" Näin lausuu Gobseck. Syöksyy liekkeihin.\nTämä taistelun tulos: helvetin lieska ja sauhu\nsekä ahneuspeikon hirmukuolema, ne osoittavat\nBalzacin ja Hasencleverin Gobseckin oleellisen\neron, eron yli senkin, mitä aiheen dramaattinen\nkäsittely jo sinänsä vaatii taistelua ja jäntevää\nloppuratkaisua: Balzac antaa saiturinsa päätyä\nepäloogilliseen himoon, sairauteen, ränsistymi-\nseen, Hasenclever raivokkaaseen suuruuteen.\nTässä Gobseckissa ei juhli Balzacin ihmistunte-\nmus, joka liittää tuhannet havainnot elimelli-\nseksi ihmisruumiiksi ja sieluksi. Hasencleverin\nnäytelmä on konstruktsioni jolla on sama tehtävä\nkuin torvella: Sen kautta purkautuu puristu-\nneena ajan kärsimyshuuto, palkeina tuhansien\nkeuhkot.\nHasencleveristä ja muista nuorista saksalai-\nsista ekspressionisteista on väitetty, että he ra-\nkastavat intohimoisesti, mutta eivät tiedä ketä,\nvihaavat yhtä intohimoisesti, mutta niitä, tätä-\nkään eivät tiedä. Tässä puheessa on epäilemättä\nosa totta: etsijät eivät ole koskaan selkeytyneet\nilman harhailua.\nHasenclever näyttää kuitenkin kuuluvan eks-\npressionistisista draamakirjaili joista selkeyty-\nneimpien joukkoon. Hän näyttää tietävän mitä\nvihaa ja mihin iskee. „Poika\"-näytelmässään\n(Ilm. v. 1914, kirjoitettu v. 1913) ensimmäi-\nsessä, huomiota herättäneessä näytelmässään\nhän syöksee „nuorten armeijan\" vanhain polvea\nvastaan. „Antigonellaan\" (Ilm. v. 1919) löi hän\nrauhanaatteen puolesta. Ja nyt tänä vuonna il-\nmestyneellä „Gobseckillaan\" teknillistä, koneel-\nlista kulttuuria vastaan, sitä kulttuuria ja ko-\nneistoa vastaan, jonka rattaana eläneenä 20 :n-\n-nen vuosisadan ihminen äkkiä huomaa hukan-\nneensa sielunsa ja nyt jälleen hätähuudoin sitä\nhakee. Ja kirjoittaa nyt tiivistetymmin ja sel-\nkeämmin kuin edellä mainituissa näytelmissä.\nHänen tyylinsä näyttää myös teos teokselta löy-\ntävän yhä varmemmin ratansa. „Pojassa\" haa-\nveellinen runotulva ja taisteleva proosa kulkivat\nvuorotellen ja sekaisin. „Antigonessa\" eripitkät\nsäe juoksutukset eivät pyri enää yhtä huimiin\nrytmiponnahduksiin. Ja „Gobseck\" se on te-\nräksentiivistä dramaattista proosaa, jossa sanat\novat vain taistelua varten.\nLuulisi jo olevan ajan teattereillamme ryhtyä\nesim. Hasencleverin näytelmiin, joiden jo pelkkä\nkielellinen tyyli asettaa näyttelijälle koetuskiven,\nterveellisen ja välttämättömän.\n\nLAURI HAARLA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c007", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c007", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "22", "page_fin": "23", "image_debut": 8, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.6", "titre_corps": "KAPAKKAMUSIIKKI", "titre_sommaire": "KAPAKKAMUSIIKKI", "signature_source": "SOITTAJA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "22", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.8", "debut_caractere": 2886, "fin_caractere_exclue": 4434, "texte": "KAPAKKAMUSIIKKI\n\nSe on tällä kertaa niin paljon kuin sävellys,\njonka tekijä on Ocki-Albi.\nEttä kuinka? Ocki-Albi?\nAsettakaamme hänet esim. seuraavien tunnet-\ntujen „nimien\" joukkoon: Sonnenberg, Wagner,\nFall, Bach, Nisonen, Weber, Stolz, Schubert,\nChristine, Beethoven, Kollo, Verdi, Pappe, Mas-\nsenet, Veksels-Korsbrekke, Schumann, Yvain,\nHaydn, Myddleton, Bizet, Kunneke, Kalman,\nSibelius, Lehär, Lanner, Mozart, (kylläpä niitä\ntuleekin)? Mikä mieletön himphamppu ilman\npäätä ja perää! Mitä se on?\nVastaus:\nSe on sitä jokapäiväistä leipää, ottiatuota, sitä\noikeata hengen rieskaa, jota yllä olevan ja\nmonen muun senkaltaisen ruokalistan mu-\nkaan ikuiseksi tyytyväisyydekseen ahmii suuren\nsuuri prosentti rakkaan Tasavaltamme kaupun-\nldyleisöstä. Ja onpa säkeniä sinkoillut pimeille\nmaaseuduillekin. Kulkekaamme vaan joskus\njonkun juhlivan seuratalon ohi ja joteskin var-\nmaan saamme reilujen suomalaisten polkkien lo-\nmassa kuulla esim. valssin „Mustalaisruhtinat-\ntaresta\" haitarilla ja mitä erinomaisimmasti\nvääristettynä.\nJa mikäs sen luonnollisempaa! Mukana vaan\nja kiireellä! Ehkä saamme tässä muutaman\nerän perästä kuulla esim. Sysmän kirkonkylän\njazz'ia.\nEikäpä muuta kuin tervetuloa vaan! Antaa\najan pyörän hurista. Mutta jos sattuisi niin hul-\nlusti, että sinfoniakonserteista joskus loppuisi\nyleisö, kehoittaisin asianomaisia tilaamaan tän-\nne muutaman kpl. alkuperäisiä papualaisia tai\nnubialaisia ja ilmoittamaan sitte että: lisätty\nJazz...\nMutta tarkoituksemme ei ollut tällä erää sur-\nkeilla tulevaisuutta, vaan palatkaamme takaisin"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "23", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3146, "texte": "„ruokalistojemme\" ääreen näkemään, mikä „iha-\nnuuksien ihmemaa\" siellä vastaamme levittäikse.\nPullistakaamme rintamme, täyttäkäämme keuh-\nkomme raittiilla ilmalla, astukaamme rohkeasti\nsisään aina epäilyttävään kapakka-atmosfääriin\nja kuunnelkaamme hetkinen kapakkamusiikkia.\nEpäilemme puolestamme onko tämän aurin-\ngon alla juuri mitään sen koomillisempaa kuin\nkapakkamusiikki. Ei tarvitse kovinkaan läpitun-\nkevaa katsetta paljastaakseen siinä aivan oudon\n„taidesuunnan\", joka on niin hullunkurinen, että\nkaikkein mieluimmin pukisimme sitä attribuutilla\n„epänurja\" (erääni agitaattorin verraton kek-\nsintö) .\nKuvitelkaamme yhdessä esim. Beethovenin\nAdelaidea ja sitkeää Lindströmin pihviä tai Si-\nbeliuksen Elegiaa herkullisen leivoskahvin kera!\nHii haa!\nSydäntä särkevästi itkevä viulu (tai huilu =\n„itkevä huilu\") keskellä hälisevää, iloitsevaa ra-\nvintolaa! Ajatelkaamme kuinka jonkun suuren\nsäveltäjämestarin henki leijailee mahtavissa ni-\nkotiini- ja alkoholipilvissä, joita huvittelevat ih-\nmiset ilmoille höyryävät. Mahtava Wagner\nja päälle yksi huikea jazz! Varietas delectat!\nKas, siinä aikamme sotahuuto. Menkööt vaan\nsekaisin puurot ja vellit, madeirat ja virolaiset!\nVälipä tällä, soiko korvissamme Ave Maria tai\nTusen rosor röda. Pääasia, että on, yleensä\nvaan! Ja eiköpä tuo niin liene ollut ainakin.\nVaikka tempora mutantur ete., uskoisin kuitenkin\nperusajatuksen olleen kaikkina aikoina saman.\nSananlaskut sellaiset kuin „panem et circenses\",\n„Wein, Weib und Gesang\" todistavat puolestaan\naikakausien vaihtelevasta huvitteluhalusta.\nSuomen kansa on viime aikoina huvitellut\nm.m. laittamalla kieltolakia ja koventamalla sitä,\ns.o. siirtymällä alkoholikannalta vesikannalle\njosta muuten arvaamattomana seurauksena on\nollut (ja nähtävästi tulee olemaan) n. sanoak-\nseni pirtukanta —, ja sitten ovat tämän monesti\nmainitun kansan erikoista mielenkiintoa herättä-\nneet kapakkaorkesterit (palataksemme asiaam-\nmekin). Ennen sotaa ne lienevät olleet melkein yk-\nsinomaan saksalais-suomalaisia, sodan aikana\nne vaihdettiin (luultavasti1 paremman puuttees-\nsa) melkein puhtaasti suomalaisiin (jotka muu-\nten osoittautuivat täysin ulkolaisten veroisiksi),\nsiitä tultiin suomalais-saksalais-ryssäläisiin ja\nnyt viime aikoina sitten neekeri-intiaani-ryssäläis-\nsaksalais-italialais-suomalaisiin. Miksi näin?\nEmmekö osaa soittaa, me suomalaisetkin? Kyl-\nläpä hyvinkin, mutta humpuukin suuri ja hedel-\nmällinen puu on vasta ensimäiset siemenensä\ntälle niemelle heittänyt. Siinä syy.\nJa onnikohan lie vai onnettomuus, sitä en\nmene „arenteeraamaan\". Sillä jos meidän on\nvaikea kuvitella mitään koomillisempaa kuin on\nitsessään kapakkasoitto. lienee vielä vaikeampaa\nlöytää ammattia, joka todella olisi niin tragikoo-\nmillista kuin kapakkasoittajan hermoja kulutta-\nva toimi. „Ridi, Pagliacci!\" Se sopiil koko sur-\nkeudessaan.\nTaiteilijat valittavat usein, että saavat „heit-\ntää helmiä sikojen eteen\". Mutta mitäpä jos he\nvielä „helmiensä\" asemesta saisivat sotkea hie-\nnot sormensa siihen siansotkuun (viittaamme\nalussa olevaan nimi-listaan), jossa me sukelte-\nlemme ihan läkähtyäksemme. Sanon „me\", sillä\nitsekin satun olemaan vaan tavallinen"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "23", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.9", "debut_caractere": 3607, "fin_caractere_exclue": 3615, "texte": "SOITTAJA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "23", "page_fin": "23", "image_debut": 9, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.7", "titre_corps": "KLEISTIN KATEKISMUKSESTA", "titre_sommaire": "KLEISTIN KATEKISMUKSESTA", "signature_source": "ERÄS SIVUKYSYMYS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "23", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.9", "debut_caractere": 3148, "fin_caractere_exclue": 3605, "texte": "KLEISTIN KATEKISMUKSESTA\nERÄS SIVUKYSYMYS\nKysymys. Sanopa, poikani, mihin joutuu\nse joka rakastaa? Taivaaseen vai helvettiin?\nVastaus. Taivaaseen.\nKy s. Entä se, joka vihaa?\nV as t. Helvettiin.\nKy s. Mutta entäpä se, joka ei rakasta eikä\nvihaa: mihin joutuu hän?\nVast. Joka ei rakasta eikä vihaa?\nKy s. Niin, niin! Oletko unohtanut soman\njutun?\nVast. En, isä hyvä.\nKy s. No? Mihin joutuu hän?\nVast. Se joutuu seitsemänteen, syvimpään\nja alimpaan helvettiin."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "23", "page_fin": "23", "image_debut": 9, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.8", "titre_corps": "ULTRAN KIERTOKYSELY", "titre_sommaire": "ULTRAN KIERTOKYSELY", "signature_source": "TOIMITUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "23", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.9", "debut_caractere": 3617, "fin_caractere_exclue": 4229, "texte": "ULTRAN KIERTOKYSELY\nTOIMITUS\nKyselymme tai teili joittemme personallisesta\nluomisprosessista ja tekotavasta alkoi viime nu-\nmerossamme näytelmäkirjailijoille ja siirtyy nyt\nlyyrikoille.\nLyyrikko, joka runoilijoista välittömimmin,\npuhtaimmin minänä, seisoo taistelevassa tunne-\ntilassa ilmiömaailman ja jumalansa edessä,\nosannee herkästi, jos kuka, paljastaa lukijalle\nrunoluomisen salaisuuksia, omia personallisia\nerikoisuuksiansa ja tekotavan ominaisuuksia.\nKysymme siis:\nKuinka luon lyyrillisen runon?\nPyydämme kohteliaimmin arv. runoilijoita lä-\nhettämään kysymystä käsittelevät artikkelit käy-\ntettäväksemme."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "24", "page_fin": "25", "image_debut": 10, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.9", "titre_corps": "MUUALLA JA MEILLÄ", "titre_sommaire": "MUUALLA JA MEILLÄ", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "24", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4066, "texte": "MUUALLA JA MEILLÄ\n\nMailmansota tappoi 30,000,000 ihmistä ja\nmuutamia taidesuuntia. Sen synnytystulokset ei-\nvät vielä ole täysin tarkistettavissa, mutta jo nä-\nkyvissä olevista voimme mainita vissit muutok-\nset säilyneitten ihmisruumiitten jaloimmissa osis-\nsa, ja niistä johtuneet uudet taidesuunnat. Ih-\nmiskunta sivuutti suurimman ja jyrkimmän kul-\nmansa ja taipeensa, me, sen oliot ja loiset,\nbushmanni pensaikossaan grönlantilainen lumi-\nluolassaan eurooppalainen runoilija kirjoitusko-\nneensa ääressä, toistimme kuolonhyppäyksen\nKaikilta kuoli jotain, kaikille syntyi jotain. Tai\nsyntyy nyt taikka huomenna. Kaikki muuttui\ntaikka muuttuu. Vanhoillisuuden hirveä sikiö\nmaailmansota ei vain sivutuloksina synnyttänyt\nvallankumouksia, vaan oli itse sellainen. Tuli\njoka teki kaskea.\nEilen ja nyt. Eilen runoilija teki runoja, työ-\nmies työtä, pankkiiri rahoja. Nyt ihminen yrit-\ntää olla ihminen, pyrkii ihmiseksi, tekee ihmistä.\nKykynsä mukaan, ilmaisukeinonsa luomista-\npansa mukaan kukin. Tiedottomasti useat, hul-\nlusti useimmat. Ja eivät kaikki lainkaan. Ih-\nmiskunta meni sotaan, ihminen tuli takaisin, mo-\nnikko kiteytyi yksilöiksi. Mutta löytyy vielä sitä\nvanhaa monikkoa, joukkoa jota ei edes suurin\njärjettömyys saanut järkiinsä. Vielä on: uusi sielu\nvanhan nahan peitossa, jonka mätähomeessa\nsyöpäläiset elinvoimaisina kuhisevat. Vielä ei\nuusi henki ole löytänyt eikä luonut itselleen uutta\nruumista. Mutta se on vain ajankysymys, ja\nvain lyhyen ajan kysymys on sitten kaiken ny-\nkyisen vanhan tunkiolle heittäminen.\nEurooppalaisessa lyyrillisessä runoudessa se\non jo tapahtunut. Ne ääriviivat joita Walt Whit-\nman 75 vuotta sitten osittain näki ja esilletoi,\njoiden äärettömyyksiä saksalaiset romantikot jo\npaljon aikaisemmin aavistivat, joita Heine poh-\njanmerikuvissaan sipaisi (joiden parodioilla\nStrindberg myöhemmin leikitteli) ne astuvat\nnyt, kauvan valmistuttuaan ja kypsyttyään kai-\nkenkarvaisten suuntien ja koulukuntien labora-\ntorioissa, maailmansodan helvetinsaunassa ka-\nraistuina, täysin selväpiirteisinä esille, monien\nsukupolvien ajattelu- ja tunnetyön tuloksina, tä-\nmän sukupolven saavutuksena, nykyisen euroop-\npalaisen lyyrillisen runouden suunnannäyttä-\njänä ja niuodonmuodostajana. Sodan tuote\nei mikään sota-ajan tuote: tunkien juurensa ai-\nnakin Kiinaan Goetheen Li-tai-pehen asti, lä-\npäisten kaikki välillä olevat taidesuunnat, imien\nniistä perusytimensä, karakteristisilla yhtäläi-\nsyyksillä todistaen sukulaisuutensa.\nRunoilija ihmiseksi, runous elämäksi vanha\nyritys. Nyt: ei mikään yritys teko, osittain\nsuoritettu teko, saavutettu päämäärä. Kauneu-\nden palvonta sivuseikaksi, ihmisyyden palvelus\nperustaksi. Ajan niukkuus, tapahtumasarjan sa-\nlamannopeus tappaa muodot muodollisuuksina,\nsyöksee sisällön miltei kuumana raaka-aineena\nolemiseensa, pingoittaa suunnattomia voimamää-\nriä ohuen kuoren alle, räjähdysaineita millimet-\nrikalvojen sisäpuolelle. Fi runoutta, vaan huu-\ntoja, ei runoilijoita, vaan sodan vallankumouk-\nsen nälän taudin kiduttamia nostattamia eteen-\npäintyöntämiä ihmisiä. Tämän ajan ihmisiä tä-\nmän ajan elämässä.\nNiin muualla ei meillä. Ihmeteltävällä tai-\ndolla ovat tämän maan runoilijat säilyttäneet\nneitseellisen koskemattomuutensa mitä tämän\najan ja tämän ajan runouden ymmärtämiseen\nja luomiseen tulee. Liikuttavalla pieteetillä hoiva-\ntaan klassillisia muinaisjäännöksiä esimerkkeinä\nja osviittoina, varastetaan Kalevalasta, laina-\ntaan vanhoilta kreikkalaisilta, tehdään löytöjä\nraamatusta. Sisällöllisesti ja tyylillisesti.\nLöytyy poikkeuksia. Löytyy pieniä dekadentti-\nsieluja jotka hymisevät maailmantuskansa ja elä-\nmänorpoutensa ja mitä heillä sattuu olemaan\nimelässä loppusointudeliriumissa halpa hu-\nmala sekin, ja varmasti heikkojärkisten (kuten\nyleisön ja palkintolautakuntien) päihin menevä.\nLöytyypä sellaisiakin uskalikkoja jotka ovat heit-\ntäneet pois loppusointujen kainalosauvat ja talu-\ntusnuorat— sinänsä varmaankin kuolemaa uh-\nmaava rohkeus tässä maassa, muuta heillä ei\njohtuneena sisäaineen räjähdyspakosta, vaan ul-\nkoseinien luhistumisesta, johtaen „lyyrillisyyden\""}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "25", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1541, "texte": "vetelimpään suohon, pehmentäen kaiken, ei ko-\nventaen.\nMyönnettäköön että suomenkielen luontainen\npehmeys ja sen nuoruudesta johtuva yksityisten\nsanojen pituus tuottaa runoilijalle haittaa tänä\naikana, jolloin sanontatavan ytimenä ovat afo-\nristiset nyrkiniskut, eikä mitkään kautta ranto-\njen soutamiset. Mutta kyllä mies kielestä mie-\nhen tekee kirjoittihan jo Kivikin aikanaan\nniin että kaikki Oksaset vieläkin kärsiänsä pitele-\nvät. Vaan ehkä meiltä puuttuu miehiä.\nIkkunat auki Eurooppaan päin! Se on ainoa\nparannuskeino. Kansallinen itsepalvonta ja nat-\nsionalismi ovat kauniita ja kaikin puolin kun-\nnioitettavia kapistuksia kansallismuseoissa ru-\nnoudessa ne ovat jätettävät eteiseen, sisäoven\nulkopuolelle, kuten kaikki kuona. Jos ei tämän\najan runoutta voi syntyä tässä maassa, on se\ntuotava tänne muualta. Jos suomalaiset runoili-\njat ovat menettäneet kosketuksen aikansa kanssa,\ntuotakoon tänne saksalaisia ranskalaisia ruot-\nsalaisia englantilaisia joilla se on. Nurkkapat-\nrioottisten itsesäilytysvaistojen on väistyttävä\nkun henkinen olemassaolo on kysymyksessä.\nTämä kuohuisa taistelujen aika vaatii taistelu-\nkuntoisuutta kaikilta ja kaikelta, notkeata mu-\nkanaseuraamista, tiivistä aktualisuutta. Jos em-\nme pysty sen vaatimuksia täyttämään, tulee\nmeistä runoudenkin alalla sitä mitä monella\nmuulla jo olemme: Euroopan kiinalaisia, nuk-\nkuva kansa. Meidän kuuluisa hitautemme on jo\nkehittynyt veteläksi laiskuudeksi. Täydellinen\ntylsyys on seuraava aste. Nykyinen suomenkie-\nlinen runous kulkee jo sen merkeissä.\n\nDIKTONIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "25", "page_fin": "25", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.10", "titre_corps": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "titre_sommaire": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "25", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.11", "debut_caractere": 1543, "fin_caractere_exclue": 1851, "texte": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nNerouden ja nöyryyden yhtymisestä syntyy ra-\njaton rakkaus.\nOveluus pettää viisauden. Olemme aivan liian\novelia tullaksemme helleeniläisiksi tai goethemäi-\nsiksi hurskaiksi.\n*\nOmintakeisuus ja „vaikutukset\". Mitä suu-\nrempi puu on, sitä syvemmälle ja pitemmälle\nulottuvat juuret."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "25", "page_fin": "25", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.11", "titre_corps": "ULTRA", "titre_sommaire": "ULTRA", "signature_source": "JUSSI SNELLMAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "25", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.11", "debut_caractere": 1853, "fin_caractere_exclue": 3834, "texte": "ULTRA\nJUSSI SNELLMAN\nNäyttelijä Jussi Snellmanilta olemme iloksemme\nsaaneet tervehdyksenä seuraavan kirjoitelman siitä\ntunnelmasta ja tulevaisuusnäkemyksestä, jonka leh-\ntemme ilmestyminen hänessä on herättänyt.\nKuka olet? Mikä on tehtäväsi?\nKatseesi on vakava, melkein synkän syvä\nhuulillasi vaihtuu vallattomuus, ilo, katkeruus,\nuhma, suuri ymmärtämys ja kaiken myötätunto.\nOlet paljon uskonut, paljon pettynyt, etsihyt,\nerehtynyt. Olet lentänyt korkealle, olet syöksy-\nnyt syvälle. Olet elänyt epätoivoa, nähnyt mur-\nheen sydämeen.\nOlet etsinyt elämän salaisuutta, olet vaatinut\ntilille olemassaoloa, olet käskenyt, olet uhman-\nnut oman voimasi rajuudessa, haastanut taiste-\nluun näkyväisiä ja näkymättömiä.\nOlet vaeltanut vuorilla, kuunnellut hiljaisuut-\nta, seurustellut tähtien kanssa. Olet yön ystävä,\nauringon lapsi.\nJa ääni kuului kuin väkevä kuiskaus kantaen\nläpi jokapäiväisyyden metelin:\nOlen elämän ääni. En puhu pakosta enkä\npyri kenenkään suosioon.\nViisaille puhun viisautta. Tomppelit saatan\ntyhmyydestään yhä enemmän ihastumaan.\nTaistelijoille olen väkevyyden lippu, riiteli-\njöille heidän riitansa innostaja rauhanrakas-\ntajille hiljainen tyydytys ja ainainen ilo.\nValveutuneille olen riemukas herätyshuuto;\nuneliaat sen kuullessaan yhä suloisemmin kuor-\nsaavat.\nÖykkärit ja ylpeät läsnäolostani pahasti pöy-\nhistyvät vaatimaton istuttaa minut ilolla vie-\nreensä.\nMissä elämän uhri puhtaana palaa, missä\nmuodot kilpailevat kauneudessa, missä elämän-\nlaulu herkimpänä helisee, siellä minä viihdyn,\nsiellä on minun omieni piiri.\nMinä kartan meluisia markkinatoreja eikä mi-\nnua nähdä rihkamasieluisten seurassa.\nKukkuloille minä pystytän pyhättöni ja vuo-\nrilla ovat minun oikeat asuinsijani.\nMutta rohkeasti minä astun laaksoihin, tyyni-\notsaisena kuljen taistelun riehussa ja rauhalli-\nsena kohtaan jokapäiväisyyden vääristyneet kas-\nvot.\nMinä en harrasta hautapatsaita enkä ole ku-\nvien kumartaja.\nElämää minä rakastan ja etsin alati elämän\nkorkeinta ilmennystä."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "26", "page_fin": "27", "image_debut": 12, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.12", "titre_corps": "„KUNINKAAN TANSSIJATAR\"", "titre_sommaire": "„KUNINKAAN TANSSIJATAR\"", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "26", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 23, "texte": "„KUNINKAAN TANSSIJATAR\""}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "26", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.12", "debut_caractere": 40, "fin_caractere_exclue": 2661, "texte": "Saksalaista yhtiötuotantoa. (Presber & Stei-\nnin tehtaasta.) Saksalaista sentimentaalisuutta.\nHistoriallisia saappaita, anekdootteja ja kuvioi-\nta. Kylpyvaippoja, kevyitä rokokopukuja, vaa-\nleansinistä, lilaa ja ruusunpunaista, gobelineja\nja kukillisia tapetteja. Rokokoon muotomaail-\nmasta tehty museo, valistuskauden lauseita hen-\nkilöiden huulilla. Tällainen oli kappale gunin-\nkaan tanssijatar\" Suomen Kansallisteatterin\nensi-illassa pari viikkoa sitten.\nMuseon keskellä oli itse Fredrik Suuri, jonka\ninhimillistä älyä ja elävyyttä voi näyttelijä näy-\ntellä museokaapistakin, jos on riittämiin saakka\ntilannejoustavuutta.\nSillä tilanteista, irrallisista tilanteista, yllät-\ntävistä tai ällöttävistä tilanteista on kappale ra-\nkennettu.\nTemperamenttivoimakkaan henkilön esittämi-\nnen vaihtelevissa tilanteissa paljastaa näytteli-\njän. Siksi kannattaa tarjottua huvitusta tarkas-\ntaa näytteli jätaiteen kannalta.\nJaakko Korhonen—Fredrik Suuri, nuori Fritz\nja vanha Fritz?\nNuorena Fritzinä yritti hra Korhonen kuvata\nyhdellä viivalla ja yhdellä värillä jumalan-\npelkoon kasvatettua vapaa-ajattelijaa, ankaran\npoikaijän kokenutta intelligenttiä huvitteli jaa ja\nSanssouci'n terävää keskustelijaa, ankaraa vel-\nvollisuuksien miestä, runonkir joitta jaa, huilun-\nsoittajaa, hallitsijaa, sotaherraa ja tulevaa histo-\nriankin kirjoittajaa. Lyhyesti: nerollista, tuhat-\nvivahteista miestä, aikansa sankaria, johon ase-\nmaan historian mukaisesti hänet näytelmä aset-\ntaa. Yhdellä viivalla: yksiasenteisella tuimuu-\ndella !\nViiva paljasti näyttelijän.\nSe kuvasi tilanne joustavuuden puutetta, fan-\ntasian kyvyttömyyttä nousta ja laskea, kyvyttö-\nmyyttä välittömin tunnetiloin heittää henkilöönsä\nsävyjä ja taaskin sävyjä. (Olihan kysymys ne-\nrollisesta monivivahteisuudesta!)\nEdelleen: puuttui huvinäytelmätaju. Juuri\nedellä luetelluista syistä. (Historiatajua ei kan-\nnata kovin hanakasti tämänarvoisessä kappa-\nleessa vaatia.)\nKorhonen näyttää olevan ahkera työntekijä.\nHän ei suinkaan näyttelijänä ole sillä „viatto-\nmuuden\" asteella, jolla ei kyetä vielä affekteja\nhallitsemaan. Mutta: hän on näistä köyhä. Ja\nniukan affektivaraston heikompi tai taitavampi\nhallitsemiskyky ei ennusta loistavampaa kehi-\ntystä kuin kulkua mekanismista käsityöläisyy-\nteen.\nKummallista muuten siirtyäkseni käsittele-\nmään hra Korhosen lausuntapuolta ettei hän\ntyöllä ole aika hyvästä ääriaineksestaan saanut\nkehitetyksi kunnollista ilmaisuvälinettä. Hänen\nartikuloimisessaan on häiritseviä sorahduksia ja\nmuita sivutuotteita, jotka hämärtävät sanonnan\nja tahraavat ytimeltään tuoreen äänen s.o. sa-\nnan ruumiin. Näin on äänen ilmaisukyky mini-"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "27", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1371, "texte": "maalinen. Koko kieli jää henkeistämättä. („Seit-\nsemän veljeksen\" Tuomaana on kyllä hra Kor-\nhonen osoittanut, että hän on selkeämpi eepilli-\nsessä lausuntatyylissä, missä riittää vokaaliai-\nnesten hallinta ja äänen kantovoima. Lemmen-\ndialoogeissa, salonkikeskustelussa ja intohimo-\npurkauksissa, s.o. „dramaattisimmassa\" tyylissä\npaljastuu heikkous: kyvyttömyys liittää välittö-\nmällä nopeudella toisiinsa puheen elementit,\njoissa konsonanttiaines on runsas.)\nKorhonen—Fredrik Suuri! Tämä rinnastus\ntuhosi kappaleen huvittamiskyvyn.\nHuolimatta onnellisesta valinnasta: Ruth\nSnellman—Barberina, tanssijatar.\nBarberinassa oli hurmaa. Tosin vain sitä,\njoka on sirouden rajamailla, joka ei synnytä ais-\ntihurmiota, mutta: aisti-iloa. Hän, Barberina,\nnauroi hymykuopin ja hampain. Ja notkui: lan-\ntein ja nilkoin. Oli sävyjä! Kylläkin: keksintä-\nkyky ilakoimisen paisuttamiseksi oli vajavainen.\nEräänlainen liian-säädyllinen arkuus sitoi tem-\nperamenttia ja veti liepeisiin museoseittejä. Sa-\nnonta menetti myös voimansa korkeissa äänissä.\nMutta yleensä: äänensävytys leikki eleen ja il-\nmeen mukana. Elävä näyttelijäluonne!\nMutta: tämä ei pelastanut iltaa. Sillä Barbe-\nrinan hymyjä, itkuja, purkauksia ja lempeä vas-\ntassa oli rakennettu seinä. Se oli yksinnäyt-\ntelemistä. Kokonaisuus oli draamallinen epä-\nluonnollisuus: vailla kahden temperamentin\ntaistelua. «\n\nL. H—la"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "26", "page_fin": "26", "image_debut": 12, "image_fin": 12, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.12.1", "titre_corps": "Ruth Snellman", "titre_sommaire": "Ruth Snellman", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "26", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.12", "debut_caractere": 25, "fin_caractere_exclue": 38, "texte": "Ruth Snellman"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "27", "page_fin": "27", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.13", "titre_corps": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "titre_sommaire": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "27", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.13", "debut_caractere": 1373, "fin_caractere_exclue": 1773, "texte": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nKirjailijaviha. Se, jolla on paras yleisö, on\naina hartaimmin vihattu. Kirjailijat eivät erikoi-\nsen paljon vihaa toisiaan ulkonaisen ja kouraan-\ntuntuvamman menestyksen tähden. Ja tämähän\non aivan erinomaisen hyvä piirre!\nTraditsionin luoja siis uusi! on syntynyt\naina suuresta rakkaudesta traditsioniin.\n*\nKaunis on vaikeata, kaikista vaikeinta, sillä se\non keveyttä. ~"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "27", "page_fin": "27", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.14", "titre_corps": "„TUMMA TÄPLÄ\"", "titre_sommaire": "„TUMMA TÄPLÄ\"", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "27", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.13", "debut_caractere": 1775, "fin_caractere_exclue": 3666, "texte": "„TUMMA TÄPLÄ\"\nL. H—la\nSuutarintytär ja neekeri. Edellinen tumma\ntäplä nousukas-kauppaneuvoksen perheessä, jäl-\nkimmäinen musta täplä vapaaherrallisen per-\nheen vävypoikana. Koko kappale harmaa täplä\nnykyaikaisen taidelaitoksen ohjelmistossa.\nTaka-alalla kolmen perheen poikien ja tytär-\nten naimisaikeet. Ja etualalla aristokraattis-por-\nvarillinen vastakohta, joka nostamallaan suku-\nylpeys-riidalla tekee naimahaluisille pahasti te-\nnää kolmen näytöksen ajan (Kadelburgin ynnä\nPresberin kynien ansiosta.)\nKappaleen näytteli Kansan Näyttämö. Mitä\nvarten?\nSitäkö varten, että sukuylpeän ylimysperheen\nja nousevan liikemiessäädyn välinen ennak-\nkoluulotaistelu on jo monissa maissa vuosikym-\nmenien ja historiallisesti katsoen suunnilleen\nvuosisadan takana, ja että Suomenkin kansa on\nsaanut jo loppumattomassa saksalais-itävalta-\nlaisessa huvinäytelmäsarjassa jauhaa (ennen-\nkaikkea meille)1 sangen epäaktuaalista aatelistur-\nhamaisuuskomiikkaa. Siksikö siis, että monen-\nmonena teatteriatriana pureksittu hengenruoka\nsulaa harmittomasti? Ärsyttämättä yhtäkään\nniistä hermoista, joita aktuaaliset ennakkoluulot\nvoisivat komiikallaan koskettaa.\nMikä ihana rauha! Kansalle näyttämöltä jo\ntäydellisesti voitetutta ristiriitoja ja mahdollisim-\nman köykäisenä näytelmälajina, jotta katsomos-\nsa henkii vain hörähdys ja myhähdys, herää-\nvän myötä- tai vastaväitteen sijasta, joka voisi\nsynnyttää ajatuksia tai keskustelua. (Huvi-\nnäytelmäkin voinim. tämän matkaansaattaa.)\nValitan, että huvinäytelmä teki minut vaka-\nvaksi. Eniten senvuoksi, että näin pätevääkin\nvoimaa tuhlattavan tyhjyyteen. Esitys nim.\nosoitti, että nykyisine näyttelijäaineksinensa\nsaattaa Kansan Näyttämö päästä myös taiteelli-\nsiin tuloksiin, jos ei Euroopasta importeerata\ntällaista rihkamatavaraa, joka parhaimmassa\ntapauksessa tarjoo näyttelijälle tilaisuuden vää-\nristyneen ihmisnaamion esittämiseen, ei koskaan\nihmisen."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "28", "page_fin": "29", "image_debut": 14, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.15", "titre_corps": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "titre_sommaire": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "signature_source": "B. P", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "28", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3934, "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nI.\nUnder värt jäktande mellan vardagslivets\ngräa kullar gripas vi stundom av en oemot-\nständlig lust att bestiga höjderna. Det är äträn\nefter soi och ljus och vida vyer och behovet att\nregenerera det individuella, civilisationen kros-\nsar isin slätstrukenhetskvarn, som driver oss\nuppät, och som tvingar oss att söka en väg ut\nur de tränga dalarna.\nEn gäng pä höjderna äro vii goda och naiva\nbarn, som tro pä morgongryning och älska sol-\nuppgängar. I öster gär ju solen upp, den\nhar gjort sä sedän tidernas morgon. Blickarna\nvändas dität, ej av en händelse utan fastmer\nav intuition, och vi känna oss sällsamt berörda\nav det nya urgamla, som upprullas för vär syn\noch griper vära själar med sin enkla skönhet.\nPä avständ ter sig den kinesiska kulturen som\nett ensamt erratiskt block pä kulturernas slätt,\nälderdomligt och av främmande stenart en\nlössliten stelnad klump av fordom flytande mag-\nma. Rycka vi den närmare kvarstär intrycket\nända tills vi med hammare och mejsel lössiä\nstycken därav. Dä finna vi, att vi ha att göra\nmed ett ädelt, sällsynt mineral, vilket vid en kva-\nlitativ analys befinnes bestä av samma enkla\ngrundämnen, som vi päträffa hos oss själva.\nDet är lyriska alster, tankerika och form-\nsköna, som vi funnit. Mineralet har slipats, be-\narbetats och erhällit en europeisk infattning och\nsträlar nu i jämbredd med den västerländska\nkulturens vackraste klenoder. Och man har\nlyckats förvänansvärt väl trots1 rämaterialets\nstora diskordans.\nDet sägs, att det är omöjligt att helt förstä\nett folks poetiska alster, om man ej fullkomligt\nbehärskar det spräk, som de äro avfattade pä.\nUttrycksformernas skönhet, de subtila nyan-\nserna och framför alit framställningens subjek-\ntiva egenart gä nästan alltid förlorade vid en\növersättning. Om nägonsin, sä är detta fallet\nvid tolkning av den kinesiska dikten.\nDe europeiska bearbetningarna av densamma\ngä ej heller under rubriken översättningar utan\nkallaa efterdiktninger, främst beroende pä att\nytterst fä av dem, som befattat sig därmed, vä-\nrit mäktiga det kinesiska spräket. Det är andra-\nhandstolkningar av exakta och oftast filologiskt\ntorra översättningar, i vilka man gjutit rytm\noch själ. Den ursprungliga texten har blivit pa-\nrafraserad och därigenom tyvärr berövats myc-\nket av sin; största charm den underbara\npregnansen i uttrycket, som skänker den kine-\nsiska dikten dess skarpt skurna och klara skön-\nhet och dess sunda logik, vilket sä angenämt\nkontrasterar mot den västerländska lyrikens me-\nlodiösa men ofta nog ologiska svammel av ord.\nOch det underbara är, att den, trots sin skarpa\noch för europeiska sinnen kantiga silhuett, blot-\ntar ett känslodjup och en förstäelse för livets\nhögsta frägor, som päträffas blott hos de största\nav västerns skalder.\nFörrän vi emellertid gä att betrakta de bloms-\nter av kinesisk lyrik, som klätts i europeisk\ndräkt, och som givit anledning tili denna an-\nspräkslösa studie, är det kanske pä sin plats att,\nsä längt lekmannavetandet räcker, med nägra ord\noch exempel beröra det kinesiska spräkets egenart.\nI likhet med en massa andra ostasiatiska\nspräk är det kinesiska ett enstavigt spräk, enkelt\noch skenbart primitivt, utan kasus och tempus,\nutan vare sig regelbundna eller oregelbundna\nvärb, nästan utan satslära och fullkomligt fritt\nfrän regler. Pä grund av denna spräkets pri-\nmitiva beskaffenhet är det ytterst svärt för eu-\nropeiska tungor, och fä västerlänningar kunna\nberömma sig av att ens behjälpligt behärska\ndetsamma. De lärdaste filologer och sinologer ha\nnedlagt är av möda därpä utan att ha hunnit\nlängre än tili nägra hundratal av vardagslivets\nvanligaste glosor.\nDäremot pästär en framstäende modärn kine-\nsisk skriftställare och lärd, Ku Hung Ming, att\neuropeiska bara ha synnerligen lätt att inhämta\ndetsamma. Detta beror pä att det kinesiska um-\ngängesspräket är vad han kallar ett barnaspräk,\nmera ett känslans och hjärtats än ett intellek-\ntets uttrycksmedel."}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "29", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1058, "texte": "Dä spräket härigenom kommer att förfoga\növer ett jämförelsevia ringa antal i fonetiskt av-\naeende olika ordindivid den ljudrikaste dia-\nlekten i Kina, Fuhchon, äger blott omkring 800\nsädana vore ju deaa uttrycksförmäga härige-\nnom synnerligen begränaad, ifall ej andra medel\natode tili buda. Dessa medel äro intoneringen\noch ordbetoningen eller ordtonen. Varje vokal\nkan nämligen uttalas ej blott kort och läng\nutan även i vissa tonarter eller melodier, och\ndet är just häri den största svärigheten ligger,\nnär det gäller att lära sig spräket.\nEtt ljud uttalat med stigande tonfall, unge-\nfär sä, somman i svenskan betonar en fräga,\nt. ex. „hur?\", „är det sant?\", har en helt annan\nbetydelse än samina ljud, framsagt i fallande\nton, säsom i värt bekräftande „ja\", Sä kan or-\ndet li betyda plommon, päron, eller kastanje, be-\nroende pä om det uttalas med snabbt eller läng-\nsamt atigande eller med fallande ton. Ordet se\nkan betyda aiden, lejon, papper, ja, akriva, vara,\nmedan ljudkomplexen shi kan ha icke mindre äh\n239 olika betydelaer. R p\n(Forts.)\n\nB. P."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "29", "page_fin": "29", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.16", "titre_corps": "LE VIEUX COLOMBIER", "titre_sommaire": "LE VIEUX COLOMBIER", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "29", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.15", "debut_caractere": 1060, "fin_caractere_exclue": 3578, "texte": "LE VIEUX COLOMBIER\nR. H—m.\n(Forts.)\nVad dekorationerna beträffar, räder det vid\nVieux Colombiers föreställningar den största\ntänkbara enkelhet, ja nästan torftighet. Copeau\nintresserar sig inte för granna och storslagna,\nom ocksä konstnärliga, iscensättningar i Rein-\nhardts och Gordon Craigs stil. Han harju\nvarken tillräckligt med pengar eller scenut-\nrymme för dylikt. Salongen inrymmer endast\nc. 500 sittplatser och biljettprisen äro sä läga\nsom möjligt. Teateras stamtrupp utgöres av\nunga konstnärer och litteratörer, utlänningar\noch studenter samt personer ur den arbetande\nintelligensens led.\nTeatern befinner sig ju i närmaste grannskap\ntili det gamla Quartier Lätin, högskolorna och\nSaint Germain den har även erhällit dessas\nprägel av fin och förnäm kultur.\nRepertoaren upptar omväxlande pjäser av\nklassiker och modärna författare. Moliere spe-\nlas med en drastig saftighet och friskhet som\när okänd päden traditionsbundna Comedie\nShakespeare „Trettondagsafton\"\n—, Racine, Beaumarchais och Alfred de Mus-\nset ha senaste spelsäsong stätt pä programmet.\nAv modärna franska författare harman spelat\nstycken av Jules Romains, Rene Benjamin, An-\ndre Gide och Charles Vildrac av den sist-\nnämnde „Le Paquebot Tenacity\", ett mycket\nstarkt skädespel som senast gjort lycka i Berlin\noch nu enligt förljudande skall uppföras även i\nSkandinavien och Finland. Nordiska och ryskä\nförfattare inta även sin givna plats ä repertoa-\nren:\nIbsen, greve Alexei Tolstoi och en dramati-\nsering av Dostojevskis „Bröderna Karamasov\"\nharman med framgäng införlivat med spel-\nlistan.\nTeatern hade ej hunnit arbeta ett är innan\nkriget bröt ut och skringrade sällskapet. Men\nVieux Colombier hade dä redan blivit en faktor\natt räkna med, vilket bevisas av att franska sta-\nten är 1917 sände truppen pä en propaganda-\nturne tili Förenta Staterna. Den uppehöll sig\nbl. a. tvä är i New York och gav en ny före-\nställning varje vecka. I februari 1920 fick tea-\ntern äntligen äteruppta sin verksamhet i Paris,\ndär den hastigt ätervann sin gamla publik och\ntili och med säg sig i ständ att bilda en ga-\nrantiförening.\nSäsongen 1921—1922 blev en märklig etapp\ni teateras historia, i det att teaterskolan, vilken\nej kunnat grundläggas samtidigt med teatern,\nnu blev förverkligad. „Det är den som möj-\nliggör vär trupps tillväxt och förnyelse, det är\ntack vare den som det vi ha gjort och det vi\nkomma att göra kan fixeras och befordras tili\nkommande generationer. Päden beror den fram-\ntida storheten av den byggnad, vilken vi försökt\natt resa.\""}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "30", "page_fin": "31", "image_debut": 16, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.17", "titre_corps": "TVA DIKTER AV ANNA LENAH ELGSTRÖM", "titre_sommaire": "TVA DIKTER AV ANNA LENAH ELGSTRÖM", "signature_source": "VINDÖGA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "30", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2876, "texte": "TVA DIKTER AV ANNA LENAH ELGSTRÖM\n\nALLT VÄL\nUpp ut mitt väsens mörka hus\njag lyfter än en gäng min s jäi\nmot glimten av det stilla Ijus,\ndet guldklara: Alit väl!\nvars fjärran dröm och aning är\ndet enda som mig binder här.\nJag ser det ej, men tror jag minns...\nJag vet det ej, men tror det finns!\nJo, ett jag vet, jag fuller vet\natt om av döden jag upphinns\nförr än jag äntligen sett det\nskall frän mitt döda ansikte\ndet le sitt segerleende:\nAlit väl, alit väl, min s jäi!\nÖN\nDet är livet, som är ön.\nDet är döden, som är havet,\nmörkt och gätfullt och oändligt.\nMen ovan dess dunkla vidder\nhöjer sig och ljusnar himlen.\nDärför, vän, lätom oss vandra\nstorögda pä gröna stränder\neller genom torra öknar\nplocka rosor eller törnen\nleende mot fjärran stjärnor.\nTills att tid för oss är inne\nsättas ut pä mörka vatten\niden lilla svarta bäten\noch i slummer sakta vagga\nmot den gräns, där hav och himmel\nsmälta samman uti solen\nsmälta stilla in i solen.\nLjuset, fröjden, evigheten...\nSä stort, vän, är det att leva!\nULTRA-KRÖNIKA\nEn ljusning i kikaren: Hemmer har fätt Äker-\nlundska priset.\nDet är märkligt: inte för Hemmers skull\n(bättre för hans själs salighet om han aldrig\nfätt de förrädiska svenska kronorna), inte för\nfosterlandets skull (en tvivelaktig ära, kära Da-\nniel), men som ett tidsfenomen. Tänk, en roman\npä värs har blivit prisbelönt i vära dagar. Hade\ndet värit Kr. 100:— dä hade man förstätt sa-\nken: kapitalet brukar läta dekorera sig med an-\ndens utmärkelsetecken, om det bara gär för sig\nutan kostnader (och det brukar det ju göra).\nMen att riktigt pä allvar öppna pungen\n10,000 kr. är en maktfaktor för en roman pä\nvärs, det verkar otroligt.\nEtt tu tre fär man höra, att Hindenburg valts\ntili hedersledamot av ett parisiskt spädbarns-\ninstitut eller att Ford uppfunnit en ny kanon\neller att Stinnes donerat sin förmögenhet tili\nvärldens lyriker eller att Lucas inköpt en tavia\nav en futuristisk mälare!\nO, CHILIAN!\nHolberg var en rolig gubbe fast hannu bli-\nvit ett nationalhelgon. Han är alit en av de\nsaftigare bitarna i världslitteraturens brokiga\nköttstuvning.\nDe estetiska soppkokarna ha nog petät pä ho-\nnom ocksä. Och skrikit och bröstat sig och ta-\niat om för mänskligheten hur stor han var.\nDet är ocksä en sysselsättning, se. Tar man\nbara rätt ofta och eftertryckligt storheten i mun-\nnen, tänker kritikern-eftertutarn, faller nog en\navglans pä en själv ocksä.\nJa, ja, Holberg är ett nationalhelgon nu, det\nflaggas med patenterade känsloklutar, det talas\nom fädernejorden och mödernespräket. Avstän-\ndet förgyller. Men lät en sädan där stillsam\ngubbe i dag sitta och skriva som följer (för att\ninte sära nägons känslor citerar jag pä danska):\nU ly ss e s: Ach Chilian! nu er den Tiid kom-\nmen, at jeg seer mit kiaere Faederneland igien.\nLad os efter de gamle Heldtes Exempel falde ned\no g kysse paa vor Faederne-Jord.\n(De falder ned, og kysser Jorden.)"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "31", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3679, "texte": "Chilian (reyser sig strax igien): Tvi tvi\nfor en U-lykke! Jeg veed ikke hvad slige Cere-\nmonier skal til.Der har een nyelig kastet sit\nVand paaden Sted, kand jeg smage.\nHallelujat skulle i ett nu övergä i ett giftigt\nväsande.\nDet är nämligen farligt att vara genial pä\nnärä hali i synnerhet om man räkar trampa\npäde nationella liktorna.\nDen litterära soppan blir alit magrare vad\ndet lider. Dä och dä dyker nägon jätte upp och\nkastarin en präktig bit, som den svältfödda\nmänskligheten sedän tuggar pä i nägra ärhund-\nraden. Men de övriga ingredienserna bli i stäl-\nlet alit blodlösare.\nJag räkade härom dagen bläddra i Johannis\nRunii Dudaint eller Andelige Blommor, tryckt\nav Kongi. Antiqu. Archiv. Boktryckaren, Julio\nGeorg Matthiae, är 1714. Jag kom frän den\ndammiga landsväg, där dagens och gärdagens\nprofeter rida fram med pukor och trumpeter och\nträdde med en underlig känsiä av befrielse in\ni dessa Bröllops- och Graf-Skriffters krydd-\nstarka saftiga örtagärd:\nThet tienar ey sin Ho g här spijka fast; Kan\nhända\nAt vverldzlig Pracht blijr lönt med ewigt Spott\noch Spee\nEtt timligt kort Ha Ha med evvigt Achl och\nWee\nThet klijar lijten Stund men svvider utan\nÄnda.\nBort med en sadan Wäg Phy! Sä med Werl-\nden Bola\nPä Himla Wägen fins ey nägot Skökio-Spär\nOch thet som än är meer om man det säija fär\nOudz Himmel ingen anrCn än Jungfrur ärfxva\nskola.\nDet var sextonhundratalet, det. Herregud vad\nrasen har krympt sedän dess.\nDvärgar, dvärgar.\nEller tror nägon att man nu för tiden kan\nskriva sä där utan att „väcka anstöt\", som det\nheter pä skenhelighetens spräk.\nThet klijar lijten Stund men svvider utan\nÄnda.\nStava det modärnt och skriv t. ex. Diktonius\nunder, sä skall du fä över dig en ström av okvä-\ndinsord om den nya konstens rähet och effektsö-\nkeri.\nEller tror nägon att vära salongsskrivare\nskulle kunna tilläta sig dylika uttryck? Omöj-\nligt. Att dikta är enligt deras tro att sitta upp-\nilugen pä en pinne och värpa guldägg.\nVära dagars skrivare ha ju ingenting med li-\nvet att göra, var skulle de dä finna livets ord.\nDe umgäs bara i litterära kretsar, bevars. Livet,\nkontrasternas moder, stridernas, kampens älska-\nrinna, är dem en banalitet, som de rynka pä nä-\nsan ät, i bästa f ali en obekant storhet, som de\nhört talas om och kanske nägon gäng drömt om,\nmen aldrig känt och luktat och smakat pä,\naldrig älskats, aldrig piskats av.\nDe kunna emellanät sjunga vackra saker om\ndöden. Detta göra de bästa av dem, de som\nälska döden-lögnen för dess suveräna osanno-\nlikhets skull.\nFör jättarna och för de mindre, som tillhörde\nde stores art, var att dikta: att brottas med livet,\nfresta, brinna, förföra och förföras, hata, älska.\nAtt söka sanningen. (Ordet ha esteterna gjort\nsnuskigt, det djärvaste ordet!)\nVi svenskar ha ett väldigt arvi vär litteratur.\nVi ha nägra gamla gubbar ( hur unga äro\nde inte! —) och sä ha vi Strindberg.\nJätten överskuggaren\nMen jättespären förskräcka. De litterära lop-\nporna av i dag ha för länge sedän funnit pä\nandra utvägar tili ära och berömmelse. De gä\nfrän lilliputseger tili lilliputseger: det är ingen\nsom tänker pä mätten.\nI synnerhet vära finlandssvenska hemmabe-\nrömdheter ha vetat att jämna vägen för sig.\nDet är ingen som fordrar nägot av dem. Det\ngäller bara att gä pä i ullstrumporna, applä-\nderna komma av sig själva. Dilettanter prome-\nnera in i litteraturhistorien liksom vore de hem-\nma där, pekoralister skriva kantater, levande\ndöda göra sig i en handvändning tili national-\nskalder, snygga strofputsare äro en prydnad för\nlandet och salongerna, likplundrare och citatrid-\ndare gä och gälla för estetiska tänkare.\nDe store hädangängne le sina eviga fribytar-\nlöjen.\nOch narren Chilian\nspottar\ntvi tvi\n\nVINDÖGA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "31", "page_fin": "32", "image_debut": 17, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.18", "titre_corps": "OHJELMISTO", "titre_sommaire": "OHJELMISTO", "signature_source": "RALF HELM", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "31", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.17", "debut_caractere": 3681, "fin_caractere_exclue": 4076, "texte": "OHJELMISTO\n\nPääkaupungin teatterit ovat syyskauden alussa\nvanhan tavan mukaan julkisesti ilmoittaneet ke-\nväällä niin visusti; salassa pidetyn seuraavan\nnäytäntökauden ohjelmistonsa. Tavallisesti täl-\nlaiset ennakkouutiset repertoaarista sisältävät\njoukon kauniita lupauksia, jotka teatterinjohta-\njat antavat muuten vain yleisön mielenkiintoa\nkiillottaakseen ja osottaakseen, ettei heiltä aina-"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "32", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3451, "texte": "kaan hyvää tahtoa puutu. Näytäntökauden ku-\nluessa tämä litteräärinen ohjelmisto sitten haih-\ntuu ja hupenee todellisten tai oletettujen kassa-\nkappaleiden tieltä.\nOn kuitenkin pantava merkille, että tänä syk-\nsynä nämä ohjelmistouutiset ovat olleet omitui-\nsen varovaisia ja diplomaattisen vähänpuhuvia.\nEivät ehkä ole niinkään väärässä ne, jotka\nolettavat tällaisen varovaisuuden, ainakin mitä\nmolempiin suomenkielisiin näyttämöihimme tu-\nlee riippuvan jonkunlaisesta kilpailunpelosta.\nOnhan Kansan Näyttämöltä nyt, kun se on saa-\nnut uuden tarmokkaan johtajan ja kun sen hen-\nkilökuntaan on liittynyt hyvin lupaaviakin ky-\nkyjä, odotettavissa ehkä erinomaisiakin saavu-\ntuksia.\nKansallisteatterille tällainen kilpailu olisi\nenemmänkin kuin suotava. Sillä yhtenä hyvin\ntärkeänä syynä tämän teatterin viimeaikaiseen\ndekadensiin on varmasti ollut sen melkein täy-\ndellinen monopoliasema ilman mitään huomat-\ntavammin kilpailevaa suomenkielistä taidelai-\ntosta. Sen ei ole tarvinnut ryhtyä mihinkään eri-\nkoisiin ponnistuksiin säilyttääksensä yleisönsä\nmielenkiinnon yleisöllä yksinkertaisesti ei ole\nollut muuta paikkaa minne mennä. Terveellistä\nkonkurrenssia Kansallisteatteri juuri tarvitsisi,\njotta sen kyvyt ja mahdollisuudet tulisivat oikein\nkäytetyiksi.\nSillä kykyjä ja mahdollisuuksia tulla ehkä oi-\nvalliseksikin taidelaitokseksi Kansallisteatterilla\nepäilemättä on sitä seikkaa ei kukaan halunne\nkieltää. Sillä on monta etevää näyttelijää, joiden\nvain tarvitsisi taitavan ohjauksen avulla antautua\nvaativiin, mutta heille soveltuviin tehtäviin, jotta\nvarmaan pian päästäisiin ehkä hyvinkin tyydyt-\ntäviin tuloksiin. Paitsi innoittavaa ja näytteli-\njäin kehittämiseen kykenevää ohjaajaa jol-\nlaista Kansallisteatterilla ei ole on teatterilta\nvielä vaadittava oman aikamme henkisiä virtauk-\nsia seuraava, monipuolinen ja arvokas ohjel-\nmisto.\nKansallisteatterin ohjelmisto ei suinkaan ole\nollut erikoisen arvoton pikemmin päinvastoin.\nSe on viime aikoina tuntuvissa määrin ollut klas-\nsillista ja tukevaa, usein liiaksikin tukevaa. Se on\nsisältänyt akateemisen perinnäisesti esitettyjä\nklassikoita, 80-luvun realisteja sekä heidän jäl-\nkeläisiään ja „kevyempänä\" aineksena silloin täl-\nlöin muutamia sangen tukevia enimmäkseen\nsaksalaisia huvinäytelmiä. Nämä viimeksi-\nmainitut ovat kai tavallisesti valitut kerää-\nmään teatterin kassaan rahaa, mitä luval-\nlista tarkotusta ei kuitenkaan aina ole seurannut\nmenestys: esim. viime talvena esitetyn saksalai-\nsen huvinäytelmän „Ylhäisyysvainajan\" poro-\nporvarillisen tympäisevä henki näytti olevan mei-\ndänkin yleisömme sulattamiskyvyn yläpuolella\nkappale meni vain muutamia harvoja kertoja\nvähälukuisille huoneille.\nSamanlaatuista suuntaa ohjelmistonsa kokoon-\npanossa teatteri nähtävästi iloisin mielin aikoo\nseurata tänäkin näytäntökautena. Kotimaisia\nja klassillisia teoksia lukuunottamatta saa yleisö\ntutustua muutamaan espanjalaiseen, italialai-\nseen, unkarilaiseen ja puolalaiseen draamaan,\njoiden kuriositeettimielenkiinto lienee suurempi\nkuin niiden puhtaasti kirjallinen arvo, sekä mah-\ndollisesti erinäisiin muihin yhtä vanhentuneisiin\nkuin harmittomiin näytelmiin. Dickensin „Koti-\nlieden sirkka\" mainittakoon ihastuttavan kuvaa-\nvana esimerkkinä.\nVaan ei ainoatakaan näytelmää, jossa koske-\nteltaisiin oman aikamme lukuisia probleemeja ja\nristiriitoja, ei ainoankaan nykyään Keski-Euro-\npassa muodissa olevan nuoren runoilijan tuo-\ntetta, eikä yhtään Strindbergiä!\n(Jatkuu)\n\nRALF HELM"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c021", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c021", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "32", "page_fin": "32", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.19", "titre_corps": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä", "titre_sommaire": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "32", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.18", "debut_caractere": 3453, "fin_caractere_exclue": 3667, "texte": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä\nlehtemme lähetyksessä pyydämme arv. tilaajiamme\nheti toimistoomme ilmoittamaan.\nEventuella oregelbundenheter i tidskriftens\ndistribution torde anmälas per tel. 42 876."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c022", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c022", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.20", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.2", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 105, "texte": "PUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPUKtMOLII KETTÄ\nSUOSITELLAAN"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c023", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c023", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.21", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.2", "debut_caractere": 107, "fin_caractere_exclue": 361, "texte": "AD. GRÖNDAHL\nRÄÄTÄLINLIIKE\nMm\nETELÄ ESPLANAADINKATU 2\nPUHELIN 179\n~ \\ v . <v ' t iv • x , \"V- -f ; .. ~\nJuuri saapunut hyvin valikoitu varasto hie-\nnoja Engl. Pukukankaita. Myöskin naisten\n- ... Kävelypuku- ja Kappa-kankaita\n■Xt, '-\"% ' 'l ■ <■': ' ■■■ '"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c024", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c024", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.22", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.2", "debut_caractere": 363, "fin_caractere_exclue": 503, "texte": "Saatavana kaikista kirjakaupoista:\nt*. *\nLAURI HAARLA\niJ\n%\n*\nmm\n% r\n•*•••\n> << * %\n\"V- . .. *vr '• ' '\n•. ' r 1 fc. : - -<• : '* V \\ , - I :"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c025", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c025", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.23", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.2", "debut_caractere": 505, "fin_caractere_exclue": 807, "texte": "«te»\n* » TC 1 J; I\nf ■\\l* *r*r%'¥ *V V> V\nm\n«\nCITYPASAASI »13—14\nSuuri valikoima\n;>-■•. ■'\" .• TV ■,;•(,\n■M\nst\" SS\nia •\n|3|?;®Ä\n'St •' 3\"i: v. ■■-'\n■;vv\nmx-i-s\nÄ; - \" '>;\n.\n. :lS\"',\"•\" ' w\":vv ' f\n' * '\nSilkkikankaita, Villa- ja\npumpulikankaita, Sukkia\n•• e • i M\n• ••\nF\ny. m\n;\n♦\nKohtuulliset hinnat\nnm"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c026", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c026", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.24", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.19", "debut_caractere": 423, "fin_caractere_exclue": 771, "texte": "Suosittelemme hyvin lajiteltua\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhöja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n_ ' i-y '/ :v .7\"' - -' - . ,'v h'Ks \"'v ■■ :!'' 'V, -1'\" '77. ■■ '\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL 104-96"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c027", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c027", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.25", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.19", "debut_caractere": 773, "fin_caractere_exclue": 906, "texte": "Uusin ensiluokan kirjapaino\nKES KUSKI RJAPAIN O OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-09-30-01-c028", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-09-30_01#c028", "volume": "bmtnabn_1922-09-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 4", "page_fin": "couv. 4", "image_debut": 20, "image_fin": 20, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.2.26", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.20", "debut_caractere": 16, "fin_caractere_exclue": 862, "texte": "KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖRLAGSAKT IE BO LAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärtv intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya foretaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.1", "texte": "jfIEP fflHv ;\nfl '% JHHT jmMM^J\n11 äSSm jBBBB BBM ~ • - mBBm JgKBB J/BKT\näI• • '»1 ¥ W C< - 'Mk fr-1\"/ 'MM #w\n«08SL '^■>r'TJ\"\\ j „ SK *!aSsÄe §9 V\n83™ ' 1\n- . . - *\nKIRJALLISTAITEELLINEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KONST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nSYYSKUU\n♦ N:o 2 *\nSEPTEMBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.2", "texte": "PUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPUKtMOLII KETTÄ\nSUOSITELLAAN\n\nAD. GRÖNDAHL\nRÄÄTÄLINLIIKE\nMm\nETELÄ ESPLANAADINKATU 2\nPUHELIN 179\n~ \\ v . <v ' t iv • x , \"V- -f ; .. ~\nJuuri saapunut hyvin valikoitu varasto hie-\nnoja Engl. Pukukankaita. Myöskin naisten\n- ... Kävelypuku- ja Kappa-kankaita\n■Xt, '-\"% ' 'l ■ <■': ' ■■■ '\n\nSaatavana kaikista kirjakaupoista:\nt*. *\nLAURI HAARLA\niJ\n%\n*\nmm\n% r\n•*•••\n> << * %\n\"V- . .. *vr '• ' '\n•. ' r 1 fc. : - -<• : '* V \\ , - I :\n\n«te»\n* » TC 1 J; I\nf ■\\l* *r*r%'¥ *V V> V\nm\n«\nCITYPASAASI »13—14\nSuuri valikoima\n;>-■•. ■'\" .• TV ■,;•(,\n■M\nst\" SS\nia •\n|3|?;®Ä\n'St •' 3\"i: v. ■■-'\n■;vv\nmx-i-s\nÄ; - \" '>;\n.\n. :lS\"',\"•\" ' w\":vv ' f\n' * '\nSilkkikankaita, Villa- ja\npumpulikankaita, Sukkia\n•• e • i M\n• ••\nF\ny. m\n;\n♦\nKohtuulliset hinnat\nnm"}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "17", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.3", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN jl||L TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH litteßa™R\nN:o 2\nSyyskuun 30. September\n1922\n\nSAKRIS KUKKELMAN\nKOTOISEN KRITIIKKIMME KOMPASTUSKIVENÄ\n\n(Käännös ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta.)\nSamalla kuin meidän maitoparta-kritiikkimme\nkohottaa Maila Talvion viimeaikaisia kuivan-\nkuivia, köyhän-köyhiä tehdastuotteita\nleimaamalla;ne Selma Lagerlöfin ynnä muiden\nsuuruuksien tuotteiden veroisiksi vieläpä voit-\ntajiksi! puhuu se hyvin pidättyväisesti ja epä-\nröiden Joel Lehtosen viimeisistä mestariteoksista.\nNiissä kun ei Maila-Talviomaiseen kansanruo-\nkalatapaan jaeta annoksittain moraalia Suomen\nkansalle!\nJa kuitenkin Joel Lehtosella on juuri kansalle\npaljon enemmän annettavaa kuin kaikilla mo-\nraalisaarnaajilla yhteensä. Hän ei suurin sa-\nnoin ja elein opeta kansaa, alempaansa, vaan\nhän puhuu sille kuin vertaiselleen: yksinkertai-\nsesti, vaatimattomasti, sydämellisesti. Hän ei\njoka sivulla nouse puhujalavalle nuhtelemaan ja\nikävystyttämään: hän kertoo hiljaisella äänellä\nmitä hänen silmänsä ovat nähneet, mitä hänen\nrikas sydämensä on kokenut.\nJoel Lehtosen kehitys on mielenkiintoinen. Se\non elävän ihmisen kehitys. Hän aloitti uransa\npuhdasverisenä romantikkona, suurten »kirjallis-\nten\" aiheitten ja kauniitten sanojen miehenä.\nSitten tuli murroskausi, joka ikäänkuin viskasi\nhänet maahan ja pakoitti häntä kuuntelemaan\nniitä ristiriitaisia ääniä, jotka sen viheriöivällä\npinnalla puhuvat. Siellä kulkivat leipä ja onni,\nleivättömyys ja turmio käsi kädessä.. Näissä\nmerkeissä syntyi hänen suuri Putkinnotko-\nromaaninsa, jonka saapumista olivat valmista-\nneet Kuolleet omenapuut ja Kerran kesällä. Nyt\noli Aleksis Kiven suuri ja velvoittava perintö\nsaanut hallitsijan. Tosin oli Lehtosen kieli kui-\nvempi, hänen realistinen tyylinsä vailla sitä al-\nkuvoimaista rehevyyttä ja sielullista suloa, mikä\non Kivelle ominaista, mutta taiteellinen rehelli-\nsyys oli sama, henki oli sama, tie oli sama.\nPutkinnotkon asujainten kurjuus, köyhyys ja\nraakuus muodostaa traagillisen reliefin erämaan\npainostavan liikkumattomuuden ja välinpitä-\nmättömyyden taustaa vastaan: nykyajan yhteis-\nkunnallinen probleemi uinuu vielä tiedottomana\nsalojen etäisyydessä.\nSeuraavassa kirjassa, jossa kerrotaan »köy-\nhän polseviikin\" Sakris Kukkelmanin surkea elä-\nmäntarina, on tämä probleemi jo täysin aktiivi-\nnen. Siinä mielessä nimittäin, että Sakris Kuk-\nkelman, näkemyksenä, on syntynyt yhteiskunnal-\nlisen murroskauden hengessä. Ne, jotka meidän\nkirjallisten arvostelijain lailla eivät näe taikka\noikeammin eivät tahdo nähdä mitään murros-\nkautta, eivät tahdo aavistaa mitään tulevai-\nsuutta, vaan mennä jyryyttävät menneisyyden\nkuluneilla rattailla niin pitkälle kuin niillä pää-\nsevät, eivät voi Kukkelmanissa nähdä muuta"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "18", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.4", "texte": "kuin satunnaisen, merkityksettömän ja epäintres-\nsantin yksilökuvauksen. Mutta sille, joka näkee\nKukkelmanin surkeitten ja tilapäisten äärivii-\nvojen sulautuvan valtavaan, tulevaisuutta var-\nten kypsyvään yhteiskuntapaatokseen, on hänen\nhahmonsa yleisinhimillinen: objektiivinen, tosi ja\nvälttämätön.\nTaiteellinen objektiivisuus ja rehellisyys ym-\npäröi lujana tätä ihmiskuvausta: siihen ei pääse\nmillään keinoin käsiksi. Ja kuvauksen esine,\nKukkelman itse, on inhimillisesti vakuuttava per-\nsoonallisuus eikä mikään satunnainen vapaus-\nsodan jälkeinen suomalainen tyyppi: Hänen aja-\ntustensa, tunteittensa ja epämääräisten, puoleksi\nalakuloisten tunnelmiensa kuvaus muodostaakin\nkirjan herkullisimman osan. Kuinka traagillisen-\nleikillisen keveästi hän vaipuukaan futuristisiin\nunelmiinsa niin pian kuin pieninkään valonpil-\nkahdus tunkeutuu hänen kurjuuteensa ( pe-\nlastusarmeijan turvakodin ikkunasta! —), kuinka\nlapsellisen iloisesti tämä viallinen, sairas, työ-\ntön, leivätön Don Juan siirtyykään maailman-\nparantajan katkeruudesta ja skeptillisyydestä\nJulia-unelmien riemuun! Joku kertoo hänelle,\nettä nyt ruvetaan jakamaan maata köyhille kym-\nmenellä pennillä neliömetriltä: hän uskoo siihen!\nOn kesä, kurja Krokelby tuntuu paratiisilta kuk-\nkivien tuomien keskellä: hän luottaa ikuiseen ke-\nsään! Hänellä on sattumalta vähän rahaa, hän\nkestittää mielitiettyänsä, ostaa hänelle koreat vaat-\nteet: hän elää tuhatvuotisen valtakunnan luotolla!\nNäin hiljaisin, herkin keinoin pakoittaa Leh-\ntonen meitä rakastamaan henkilöitänsä näi-\nden näennäisestä mitättömyydestä ja alhaisuu-\ndesta huolimatta. Siinäpä taiteen salaisuus! On\nmuuten omituista, miten pehmeä, joskus melkein\nslaavilaisen hellä Lehtosen tyyli on, vaikka sen\npinnalla liikkuu niin paljon haukkumasanoja, ki-\nrouksia ja raakuuksia.\nKen tällaisen ihmiskuvauksen yhteydessä pu-\nhuu «tilapäisistä aiheista\" niinkuin meillä on\ntehty hän tekee itsensä naurettavaksi. En ole\nainakaan minä pitkiin aikoihin nauranut niin\nmakeasti kuin lukiessani seuraavan lauseen:\n«Shakespeare ei ole vielä vanhentunut, vaikka\nhänen teoksissaan on «aatesisältöä!\" jolla\neräs arvostelija tahtoi musertaa Lehtosen kur-\njan. aatteettoman Kukkelmanin! Tuollaisella\nviattomalla lauseella paljastaa arvostelija koko\nnarrimaisen pintapuolisuutensa: taiteesta sellai-\nsen lauseen kirjoittajalla ei ole hajuakaan, hä-\nneltä puuttuu kokonaan taiteellinen vaisto\nmutta arvostella taidetta hän kyllä voi (—meil-\nlä! —).\nHän ei aavista, että Shakespearessa on aate-\nsisältöä\" juuri sen verran kuin jälestäkulkijat-\nesteetikot ovat sitä hänen luomiinsa perästäpäin\nvalanneet. Ja vielä vähemmän hän aavistaa,\nettä ne, jotka jonkun Shakespearen, jonkun Ki-\nven haudalla lyövät rintoihinsa ja puhuvat Sha-\nkespearen tai Kiven «aatesisällöstä\", ne ovat\njuuri samoja miehiä, jotka näitten suurten tai-\nteilijoitten eläessä laulavat tuon Shakespeare tai\nKivi raukan mitätöntä aihevalintaa, raakaa\nkieltä ja sopimatonta hengensuuntaa yleensä!\nHedelmätön esteetikko, joka kuvittelee ole-\nvansa luovan taiteilijan yläpuolella ja voivansa\n«arvostella\" hänen työtään niinkuin kana or-\nrella luulee olevansa muita ylempänä —ei tule\nkoskaan ymmärtämään, että taide on elämää,\nhuonon- ja hyvänsekaista, erehtyväistä, tulevai-\nsuuskylläistä: ikuista ja häviävää niinkuin ruoho\nmaassa. Mutta aina ilman sellaista «aatesisäl-\ntöä\", joka mahtuu estetiikan tai muun professori-\nviisauden kaavoihin: tendenssitöntä, vapaata ja\nyksinkertaista niinkuin elämä on.\nNiin kauan kuin suomalainen kritiikki on täl-\nlaisen taiteellisen vanhoillisuuden ja kypsymät-\ntömän vale-aatteellisuuden käsissä, pysyy myös-\nkin suomalainen kirjallisuus auttamattomasti ta-\nkapajulla. Kun Sakris Kukkelmanin veroinen\nkirja (joka kuitenkaan tekotavaltaan ei ole lain-\nkaan moderni, ikävä kyllä!) saa niin heikon vas-\ntaanoton kuinka kävisikään silloin uuden\nnuoren kirjallisuuden, jos sellainen syntyisi? Ei-\nköhän se tukehtuisi ensimmäiseen hengenve-\ntoonsa ...\nUudesta taistelukykyisestä eurooppalaisesta\nkirjallisuudestahan täällä ei hiiskuta mitään, ku-\nvaavaa kyllä. Vanhat pysyttelevät visusti Kor-\ndelinin lihapatojen ääressä ja nuoret niin,\nmissä ovat nuoret?\n\nHgr. O."}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "19", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.5", "texte": "EN LITEN FILMDISPYT\nMED TORA TEJE\n\nI mitt seriöst ultraistiska sinne hade jag för-\nstäs gätt och inbillat mig, att en allvarlig,\nkonstnärligt mogen skädespelare skulle stä in-\nför en svär konflikt, dä han blev erbjuden ett en-\ngagement vid filmen. Jag hade t.o.m. föreställt\nmig, att det skulle kännas som en förnedring att\ngä in vid filmen och sälunda gynna den demo-\nkratiskt uniformerande fabriksproduktionen pä\nden individuellt potentierade konstens bekostnad.\nKort sagt, skädespelarnas flykt tili filmen tedde\nsig för mig som ett av de mänga sätten att ge\ninte bara sitt lillfinger utan hela sin kropp och\nsin själ ät fan.\nTili en början förstod Tora Teje inte alls\nmina förmätna antydningar i denna riktning.\nFörnedrande, hur sä?\nHon antog, att filmen stod mycket lägt här i\nFinland, eftersom jag kunde hysa siika äsikter.\nHon aktade den svenska filmen mycket högt och\nframhöll, att den disponerade över ypperliga re-\ngissörer, säsom t. ex. Stiller. Det var ett nöje\natt arbeta under sädan ledning, framhöll hon.\nStiller, tänkte jag, och säg för mig en modär-\nnistutställning jag för nägra är sedän sett hos\nLiljewalch: där fanns bl. a. ett porträtt av bio-\ngrafregissören Stiller, mälat pä spegelglas. Det\nvar en ohygglig bild: mannen säg ut som en\npersonifikation av mekaniseringens själlöshet.\nHan var filmens diktator, den diaboliska film-\nteknikens mästare, som byggde upp alit pä det\nyttre skeendet, löste företeelserna ur deras inre\nsammanhang och skapade den vita dukens mar-\ndröm av meningslöshet och skenbarhet, mannen,\nsom med mekanismens hjälp kunde äterge och\nfänga alit utom konstens och livets innersta:\nden skapande kontinuiteten, själen, ödet.\nOch sä försökte jag föreställa mig Tora Teje\nvid sidan av denne häxmästare. Kvinnan med\nde allvarliga, mystiskt självlevande ögonen,\nkonstnärinnan med det mogna, varma tempera-\nmentet och den äkta viljan.\nHur gär detta ihop? tänkte jag.\nVi förstodo inte varandra.\nFör att dock försöka fä nägon kontakt tili\nständ, tog jag min tillflykt tili en omväg.\n—Är det Er likgiltigt, frägade jag, om Ni\nspelar en litterärt underhaltig eller en värdefull\nroll?\nNaturligtvis tar jag hellre en värdefull\nroll, blev svaret, men skädespelaren fär inte\nväljä, och det finns sä mänga litterära styc-\nken med (ur skädespelarsynpunkt) otacksamma\noch träkiga roller.\nJa, herregud, tänkte jag, det är äntligen sant!\nJu träkigare, ju värdefullare det är oftast\nden dominerande gubbkritikens ständpunkt."}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "20", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.6", "texte": "Det är alltsä det viktigaste för skädespela-\nren, att han fär en roll som sätter honom i tili-\nfälle att skapa ur sitt eget inre oberoende av\nom författaren lyckats säga mycket eller litet\ngenom rollen han skapat?\nDet är klart, att man hellre spelar en tack-\nsam värdefull än en tacksam underhaltig roll\nmen...\nMen är den litterära otacksam, griper man\nhellre tili den icke-litterära tacksamma, ifyllde\njag.\nJag säg att Tora Teje gillade min tolkning.\nJag undvek att göra nägra vidare anspelnin-\ngar pä filmen, men nu förstod jag sammanhan-\nget.\nJag förstod att även filmen erbjöd dylika lit-\nterärt värdelösa roller, vilka emellertid gävo\nskädespelarna tillfälle tili en mängsidigare,\nmera obunden utveckling av deras konst än sce-\nnen förmädde.\nHur inbiten filmhatare jag än värit, gjorde\ndetta mig glad. Jag tyckte mig häri spära en\nväg tili skädespelarkonstens självständighet: tili\nden absoluta scenkonsten.\nSkädespelarkonsten har alltför länge värit en\nordets och dekorationernas tjänarinna. Den har\ni likhet med övriga konstarter värit bunden av\nde litterära „motivens\" och den naturalistiska\nverklighetsviljans bojor: sin egen inre röst, sina\negna lagar har den säilän fätt följa och isä\nf ali endast av gunst och näd. För att nä sin\nfulla utveckling mäste den skaka av sig alla för\nden främmande strävanden och oböjlig gä sin\negen väg. I detta avseende har filmen otvivel-\naktigt givit den en handräckning: i synnerhet\nha ju de mimiska möjligheterna blivit oändligt\nmycket rikare. Pä teaterlinjen äter blir skäde-\nspelarkonsten tack vare filmens pätryckning\ntvungen att lägga större vikt än förr vid det ta-\nlade ordet, vid organet som bärare av konstnär-\nliga intentioner. Alit detta skall utan tvivel\nleda tili denna scenkonstens renässans, somman\nsä länge väntat pä och vars uteblivande säkert\nvärit en av de främsta orsakerna tili publikens\ntilltagande kallsinnighet gentemot den konst-\nnärliga teatern.\nEn förenklad, intensiv, självständig skäde-\nspelarkonst, som obunden söker sig sina egna\nuttrycksmedel, är alltsä vad vi nu gä emot. Skä-\ndespelarna själva tyckas vara vakna och med-\nvetna om vad det gäller: det är bara att boppas,\natt kritiken skall förmä rycka upp sig ursin van-\nliga slentrianmässiga traditionsbundenhet och en\ngäng för unders skull upphöra med att lunka\nnägra ärtionden efter utvecklingen.\nTili slut viii jag blott uttala en reservation:\njag har ingalunda ordagrant ätergivit Tora Te-\njes svar och mina egna frägor. Och vidare:\nTora Teje är endast indirekt skulden tili mina\nprivata funderingar över skädespelarkonstens\nframtid: det var kanske mera hennes väsen och\nminnet av hennes konst, än hennes ord, som\nskapade det här ätergivna intrycket.\nMen detta intryck är dyrbart.\n\nINTERVJUAREN\n\nOUVERTURE\nIGOR SEVERJANIN\nFrån ryskän av EDITH SÖDERGRAN\nAnanas i Champagne! Ananas i Champagne!\nHur underbart gnistrande, gott och pikant!\nJag är halvt uti Norge, jag uti Spanien,\nimpulsivt inspirerad, jag fattar mitt stift.\nSurr av aeroplan! gny av automobiler!\nexpressernas vindtjut! isjakternas flykt.\nNägon kysses med väld, nagon illa blir slageti!\nAnanas i Champagne - är kvällarnas puis.\nBland damer nervosa och spirituella\ntili en drömfars förvandlar jag livstragedien...\nAnanas i Champagne! Ananas i Champagne!\nFrän Moskva tili Tokio, frän New York\nupp tili Mars!"}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "21", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.7", "texte": "UUSI GOBSECK\n\nUusi saituri. Ei Molieren Harpagonin lajia,\nei sitä, jolle terveet nauravat tullakseen entis-\ntäänkin terveemmiksi. Ei Molieren, vaan Bal-\nzacin Gobseck-saiturin ytimistä, sekä aiheeltaan\nettä pohjaluonteeltaan, on kiskaistu irti Walter\nHasencleverin uusin näytelmä „Gobseck\".\nKuten Balzac „Gobseck\"-novellissaan paljas-\ntaa sitä saituriolemuksen puolta, jolle ei enää\nnaureta, vaan jonka tunnottomuus, kivenkovuus\nja kataluus värisyttää, niin myös Hasenclever\nsaman aiheen puitteissa repii saituristaan pois\njokaisen „vaarattoman\" ominaisuuden, jättää\nvain nerollisen paheen ja päätyy murhe- ja sur-\nmanäytelmään. Mutta Hasenclever ei pysähdy\ntähän. Hän repii saiturin ruumiista inhimilli-\nsen lihan. Tekee hopeasta luurangon, kullasta\nsydämen ja timanteista viiltävät aivot, luo kerta\nkaikkiaan 20:nnen vuosisadan Mammonan, sen\nkoko yhteiskunta- ja elämäkoneiston voimakes-\nkuksen. Hasencleverin Gobseck on erään systee-\nmin symbooli ja tulos, katsottuna ekspressionis-\ntin näkökulmasta.\nNäytelmän henkilö- ja toimintasarja on san-\ngen lähellä Balzacin novellia, irtautuu tästä\nvasta näytelmän lopputaistelussa.\nTämä meidän vuosisatamme Gobseck on kyl-\nmä intohimo, sieluilla pelaaja ja erehtymätön\nlogiikka, joka silpoo uhrinsa kuin kone ja jonka\nainoa ihmismerkki on siinä, että hän nauttii\nnähdä ihmiset sellaisina kuin ovat ja että hän\nkatsoessaan illoin yli velallistensa, yli valtapii-\nrinsä, levottoman Pariisin, päästää puristetuilta\nhuuliltaan, jotka muuten aukenevat vain asiaan\nja kamalaan ironiaan, päästää purkautuman lu-\nkujen, vekselien ja timanttien runoutta:\n„Kultani juoksee jättiläissuonissa; minä olen\nherra, sillä minä olen sydän. Katso, öisin, kun\nkaikki nukkuvat, silloin minä muutan heidät lu-\nvuiksi.\"\nHänen velallisensa täyttävät Pariisin hienos-\ntosalongit. Kreivit, kreivittäret ja näiden rakas-\ntajat ovat vain hopearistikkojen takana kituvia\nvankeja. Hän, Gobseck, näkee läpi näiden valhe-\nelämän, jossa puheenaiheena on muoti ja met-\nsästys ja koreana pintana kohteliaisuus fraasei-\nneen, mutta alla sortumista, tuhkaa, ihmisjahti\nja pistoolit. Näistä uhreistaan sanoo Gobseck:\n„He juhlivat. He juovat sampanjaa. He iloitse-\nvat. Jos he tietäisivät, että minä istun täällä,\nniin heidän kurkustaan valuva viini muuttuisi\nkäärmeeksi, johon tukehtuvat.\"\nLempi on tyhmyyttä ja sairautta: siihen kuol-\nlaan. Kaikki nautinnot ovat katoavaisia. Rehel-\nLinen sopimus ei ole hänen käsissään mitään.\nHän on ottanut kuolleilta sormukset ja myönyt\nporttolaan tyttärensä. Koko hänen vaelluksensa\nihmiskurjuuden läpi on synnyttänyt vain yhden\nkokemuksen ja viisauden: „Vain yksi on katoa-\nmaton: Kulta.\" Koko ihminen on hänelle lopulta\nolemassa vain määrättömän koneiston rahtusena,\nsahahampaisten pyörien repelemänä riekaleena.\nIhminen ihmisarvoisena katoo. Koko maa katoo.\nHänellä on koko maailma, mutta hän ei tätä\ntarvitse. Hän tarvitseisi vain teleskoopin, jolla\nsaattaisi katsoa tähtien läpi, näiden määrättö-\nmät kulta- ja timanttiaarteet.\nNiinkuin kaikki katoo, paitsi itse hän, Gob-\nseck, niin hänestä itsestäänkin putoo pois kaikki\nelimellinen. Sairaus syö hänen kuutamonaamas-\ntaan viimeisenkin inhimillisen valaistuksen. Jää\neräs tahto ja aatos, jonka elämänvoima on vain\nsiinä, että se on jättiläiskoneiston käyttövoima.\nJää vain abstraktsioni, joka ei tunnusta kuole-\nmaa. „Minä en voi kuolla\", tokaisee Gobseck\nkerran ystävälleen Dervillelle, ainoalle näytel-\nmän henkilölle, joka ei ihmisenä tuhoudu saitu-\nrin vekseli-, prosentti- ja velkomishimon uhrina.\nTälle nuorelle lakimiehelle uskoo kamala ukko\nsalaisuuksistansa kamalimman: Hän avaa las-\nkuoven lattianalaiseen komeroon, jossa makaa-\nvat aarteet kaikki: timantit ja kullat, kahvi- ja\nsokerisäkit, hienot öljyt ja Kypron viinit. „Katso\ntänne. Täällä olen minä ylösnouseva. Olen rik-\nkaampi kuin ikuisuus\", julistaa hän näyn hu-\nmaamana Dervillelle.\nMutta tämä aarrekomero, tämä ikuisin osa\nGobseckin symboolisesta olemuksesta, kätkee\nmyös yhtä ikuisen kauhun ja hävityksen:\nKomeron portaissa on vipulaite, joka portaita\nalas astuvan kamalin saksin silpoo ja tappaa.\nTämä sadin on Gobseckin viimeinen mahti. Ketä\nhän ei muuten voita, sille hän näyttää komeron\nsäihkyvät aarteet, lupaa rikkauden ja nautinnot.\nJa kun uhri kullanhimossa astuu alas, suistuu häri\nsyvyyteen. Aarteet loistavat. Ruumislöyhkä etoo.\nNäin on Gobseckin sähkövoima ei ainoastaan\nelämäkoneiston käyttövoima vaan myös sen tuho-\nvoima, ihmissielun ja ruumiin tuho. Tämän saa\nkokea kappaleen toinen päähenkilö, uhreista en-\nsimmäinen, kreivitär Restaud, jonka hänen ra-\nkastajansa, seikkailijalurjus parooni de Frail-\nles tuhlarina saituuden vastapooli saattaa\njoutumaan Gobseckin velalliseksi. Kreivittären\nkoti tuhoutuu. Kreivi, hänen miehensä, murtuu\ntautivuoteelle, kuolee katkeruuden myrkyttämänä.\nGobseck on linnan, tavaran ja kunnian perijä."}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "22", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.8", "texte": "Kreivitär vannoo kostoa. Hän hakee portto-\nlasta Gobseckin tyttären. Ilmoittaa tämän ole-\nvan saiturin ainoan, laillisen perijättären. Es-\nther, ilotyttö, hakee peilin, puuderoi kasvonsa,\nnaiset lähtevät kostamaan kuolevalle saiturille.\nTämä avaa heille aarrekomeron. Naiset astuvat\nalas, Estherillä lamppu kädessä. Kuuluu kir-\nkaisu. Kaksi ruumista putoaa. Lampusta syttyy\ntulipalo. Savu nousee luukusta. Liekit leiskahta-\nvat. „Minä olen nähnyt tähtien loisteen. Au-\nrinko nousee. Siniset pilvet. (Levittää käsivar-\ntensa.) Minä tulen! Minä tulen! Kaikki on kul-\ntaa.\" Näin lausuu Gobseck. Syöksyy liekkeihin.\nTämä taistelun tulos: helvetin lieska ja sauhu\nsekä ahneuspeikon hirmukuolema, ne osoittavat\nBalzacin ja Hasencleverin Gobseckin oleellisen\neron, eron yli senkin, mitä aiheen dramaattinen\nkäsittely jo sinänsä vaatii taistelua ja jäntevää\nloppuratkaisua: Balzac antaa saiturinsa päätyä\nepäloogilliseen himoon, sairauteen, ränsistymi-\nseen, Hasenclever raivokkaaseen suuruuteen.\nTässä Gobseckissa ei juhli Balzacin ihmistunte-\nmus, joka liittää tuhannet havainnot elimelli-\nseksi ihmisruumiiksi ja sieluksi. Hasencleverin\nnäytelmä on konstruktsioni jolla on sama tehtävä\nkuin torvella: Sen kautta purkautuu puristu-\nneena ajan kärsimyshuuto, palkeina tuhansien\nkeuhkot.\nHasencleveristä ja muista nuorista saksalai-\nsista ekspressionisteista on väitetty, että he ra-\nkastavat intohimoisesti, mutta eivät tiedä ketä,\nvihaavat yhtä intohimoisesti, mutta niitä, tätä-\nkään eivät tiedä. Tässä puheessa on epäilemättä\nosa totta: etsijät eivät ole koskaan selkeytyneet\nilman harhailua.\nHasenclever näyttää kuitenkin kuuluvan eks-\npressionistisista draamakirjaili joista selkeyty-\nneimpien joukkoon. Hän näyttää tietävän mitä\nvihaa ja mihin iskee. „Poika\"-näytelmässään\n(Ilm. v. 1914, kirjoitettu v. 1913) ensimmäi-\nsessä, huomiota herättäneessä näytelmässään\nhän syöksee „nuorten armeijan\" vanhain polvea\nvastaan. „Antigonellaan\" (Ilm. v. 1919) löi hän\nrauhanaatteen puolesta. Ja nyt tänä vuonna il-\nmestyneellä „Gobseckillaan\" teknillistä, koneel-\nlista kulttuuria vastaan, sitä kulttuuria ja ko-\nneistoa vastaan, jonka rattaana eläneenä 20 :n-\n-nen vuosisadan ihminen äkkiä huomaa hukan-\nneensa sielunsa ja nyt jälleen hätähuudoin sitä\nhakee. Ja kirjoittaa nyt tiivistetymmin ja sel-\nkeämmin kuin edellä mainituissa näytelmissä.\nHänen tyylinsä näyttää myös teos teokselta löy-\ntävän yhä varmemmin ratansa. „Pojassa\" haa-\nveellinen runotulva ja taisteleva proosa kulkivat\nvuorotellen ja sekaisin. „Antigonessa\" eripitkät\nsäe juoksutukset eivät pyri enää yhtä huimiin\nrytmiponnahduksiin. Ja „Gobseck\" se on te-\nräksentiivistä dramaattista proosaa, jossa sanat\novat vain taistelua varten.\nLuulisi jo olevan ajan teattereillamme ryhtyä\nesim. Hasencleverin näytelmiin, joiden jo pelkkä\nkielellinen tyyli asettaa näyttelijälle koetuskiven,\nterveellisen ja välttämättömän.\n\nLAURI HAARLA\n\nKAPAKKAMUSIIKKI\n\nSe on tällä kertaa niin paljon kuin sävellys,\njonka tekijä on Ocki-Albi.\nEttä kuinka? Ocki-Albi?\nAsettakaamme hänet esim. seuraavien tunnet-\ntujen „nimien\" joukkoon: Sonnenberg, Wagner,\nFall, Bach, Nisonen, Weber, Stolz, Schubert,\nChristine, Beethoven, Kollo, Verdi, Pappe, Mas-\nsenet, Veksels-Korsbrekke, Schumann, Yvain,\nHaydn, Myddleton, Bizet, Kunneke, Kalman,\nSibelius, Lehär, Lanner, Mozart, (kylläpä niitä\ntuleekin)? Mikä mieletön himphamppu ilman\npäätä ja perää! Mitä se on?\nVastaus:\nSe on sitä jokapäiväistä leipää, ottiatuota, sitä\noikeata hengen rieskaa, jota yllä olevan ja\nmonen muun senkaltaisen ruokalistan mu-\nkaan ikuiseksi tyytyväisyydekseen ahmii suuren\nsuuri prosentti rakkaan Tasavaltamme kaupun-\nldyleisöstä. Ja onpa säkeniä sinkoillut pimeille\nmaaseuduillekin. Kulkekaamme vaan joskus\njonkun juhlivan seuratalon ohi ja joteskin var-\nmaan saamme reilujen suomalaisten polkkien lo-\nmassa kuulla esim. valssin „Mustalaisruhtinat-\ntaresta\" haitarilla ja mitä erinomaisimmasti\nvääristettynä.\nJa mikäs sen luonnollisempaa! Mukana vaan\nja kiireellä! Ehkä saamme tässä muutaman\nerän perästä kuulla esim. Sysmän kirkonkylän\njazz'ia.\nEikäpä muuta kuin tervetuloa vaan! Antaa\najan pyörän hurista. Mutta jos sattuisi niin hul-\nlusti, että sinfoniakonserteista joskus loppuisi\nyleisö, kehoittaisin asianomaisia tilaamaan tän-\nne muutaman kpl. alkuperäisiä papualaisia tai\nnubialaisia ja ilmoittamaan sitte että: lisätty\nJazz...\nMutta tarkoituksemme ei ollut tällä erää sur-\nkeilla tulevaisuutta, vaan palatkaamme takaisin"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "23", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.9", "texte": "„ruokalistojemme\" ääreen näkemään, mikä „iha-\nnuuksien ihmemaa\" siellä vastaamme levittäikse.\nPullistakaamme rintamme, täyttäkäämme keuh-\nkomme raittiilla ilmalla, astukaamme rohkeasti\nsisään aina epäilyttävään kapakka-atmosfääriin\nja kuunnelkaamme hetkinen kapakkamusiikkia.\nEpäilemme puolestamme onko tämän aurin-\ngon alla juuri mitään sen koomillisempaa kuin\nkapakkamusiikki. Ei tarvitse kovinkaan läpitun-\nkevaa katsetta paljastaakseen siinä aivan oudon\n„taidesuunnan\", joka on niin hullunkurinen, että\nkaikkein mieluimmin pukisimme sitä attribuutilla\n„epänurja\" (erääni agitaattorin verraton kek-\nsintö) .\nKuvitelkaamme yhdessä esim. Beethovenin\nAdelaidea ja sitkeää Lindströmin pihviä tai Si-\nbeliuksen Elegiaa herkullisen leivoskahvin kera!\nHii haa!\nSydäntä särkevästi itkevä viulu (tai huilu =\n„itkevä huilu\") keskellä hälisevää, iloitsevaa ra-\nvintolaa! Ajatelkaamme kuinka jonkun suuren\nsäveltäjämestarin henki leijailee mahtavissa ni-\nkotiini- ja alkoholipilvissä, joita huvittelevat ih-\nmiset ilmoille höyryävät. Mahtava Wagner\nja päälle yksi huikea jazz! Varietas delectat!\nKas, siinä aikamme sotahuuto. Menkööt vaan\nsekaisin puurot ja vellit, madeirat ja virolaiset!\nVälipä tällä, soiko korvissamme Ave Maria tai\nTusen rosor röda. Pääasia, että on, yleensä\nvaan! Ja eiköpä tuo niin liene ollut ainakin.\nVaikka tempora mutantur ete., uskoisin kuitenkin\nperusajatuksen olleen kaikkina aikoina saman.\nSananlaskut sellaiset kuin „panem et circenses\",\n„Wein, Weib und Gesang\" todistavat puolestaan\naikakausien vaihtelevasta huvitteluhalusta.\nSuomen kansa on viime aikoina huvitellut\nm.m. laittamalla kieltolakia ja koventamalla sitä,\ns.o. siirtymällä alkoholikannalta vesikannalle\njosta muuten arvaamattomana seurauksena on\nollut (ja nähtävästi tulee olemaan) n. sanoak-\nseni pirtukanta —, ja sitten ovat tämän monesti\nmainitun kansan erikoista mielenkiintoa herättä-\nneet kapakkaorkesterit (palataksemme asiaam-\nmekin). Ennen sotaa ne lienevät olleet melkein yk-\nsinomaan saksalais-suomalaisia, sodan aikana\nne vaihdettiin (luultavasti1 paremman puuttees-\nsa) melkein puhtaasti suomalaisiin (jotka muu-\nten osoittautuivat täysin ulkolaisten veroisiksi),\nsiitä tultiin suomalais-saksalais-ryssäläisiin ja\nnyt viime aikoina sitten neekeri-intiaani-ryssäläis-\nsaksalais-italialais-suomalaisiin. Miksi näin?\nEmmekö osaa soittaa, me suomalaisetkin? Kyl-\nläpä hyvinkin, mutta humpuukin suuri ja hedel-\nmällinen puu on vasta ensimäiset siemenensä\ntälle niemelle heittänyt. Siinä syy.\nJa onnikohan lie vai onnettomuus, sitä en\nmene „arenteeraamaan\". Sillä jos meidän on\nvaikea kuvitella mitään koomillisempaa kuin on\nitsessään kapakkasoitto. lienee vielä vaikeampaa\nlöytää ammattia, joka todella olisi niin tragikoo-\nmillista kuin kapakkasoittajan hermoja kulutta-\nva toimi. „Ridi, Pagliacci!\" Se sopiil koko sur-\nkeudessaan.\nTaiteilijat valittavat usein, että saavat „heit-\ntää helmiä sikojen eteen\". Mutta mitäpä jos he\nvielä „helmiensä\" asemesta saisivat sotkea hie-\nnot sormensa siihen siansotkuun (viittaamme\nalussa olevaan nimi-listaan), jossa me sukelte-\nlemme ihan läkähtyäksemme. Sanon „me\", sillä\nitsekin satun olemaan vaan tavallinen\n\nKLEISTIN KATEKISMUKSESTA\nERÄS SIVUKYSYMYS\nKysymys. Sanopa, poikani, mihin joutuu\nse joka rakastaa? Taivaaseen vai helvettiin?\nVastaus. Taivaaseen.\nKy s. Entä se, joka vihaa?\nV as t. Helvettiin.\nKy s. Mutta entäpä se, joka ei rakasta eikä\nvihaa: mihin joutuu hän?\nVast. Joka ei rakasta eikä vihaa?\nKy s. Niin, niin! Oletko unohtanut soman\njutun?\nVast. En, isä hyvä.\nKy s. No? Mihin joutuu hän?\nVast. Se joutuu seitsemänteen, syvimpään\nja alimpaan helvettiin.\n\nSOITTAJA\n\nULTRAN KIERTOKYSELY\nTOIMITUS\nKyselymme tai teili joittemme personallisesta\nluomisprosessista ja tekotavasta alkoi viime nu-\nmerossamme näytelmäkirjailijoille ja siirtyy nyt\nlyyrikoille.\nLyyrikko, joka runoilijoista välittömimmin,\npuhtaimmin minänä, seisoo taistelevassa tunne-\ntilassa ilmiömaailman ja jumalansa edessä,\nosannee herkästi, jos kuka, paljastaa lukijalle\nrunoluomisen salaisuuksia, omia personallisia\nerikoisuuksiansa ja tekotavan ominaisuuksia.\nKysymme siis:\nKuinka luon lyyrillisen runon?\nPyydämme kohteliaimmin arv. runoilijoita lä-\nhettämään kysymystä käsittelevät artikkelit käy-\ntettäväksemme."}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "24", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.10", "texte": "MUUALLA JA MEILLÄ\n\nMailmansota tappoi 30,000,000 ihmistä ja\nmuutamia taidesuuntia. Sen synnytystulokset ei-\nvät vielä ole täysin tarkistettavissa, mutta jo nä-\nkyvissä olevista voimme mainita vissit muutok-\nset säilyneitten ihmisruumiitten jaloimmissa osis-\nsa, ja niistä johtuneet uudet taidesuunnat. Ih-\nmiskunta sivuutti suurimman ja jyrkimmän kul-\nmansa ja taipeensa, me, sen oliot ja loiset,\nbushmanni pensaikossaan grönlantilainen lumi-\nluolassaan eurooppalainen runoilija kirjoitusko-\nneensa ääressä, toistimme kuolonhyppäyksen\nKaikilta kuoli jotain, kaikille syntyi jotain. Tai\nsyntyy nyt taikka huomenna. Kaikki muuttui\ntaikka muuttuu. Vanhoillisuuden hirveä sikiö\nmaailmansota ei vain sivutuloksina synnyttänyt\nvallankumouksia, vaan oli itse sellainen. Tuli\njoka teki kaskea.\nEilen ja nyt. Eilen runoilija teki runoja, työ-\nmies työtä, pankkiiri rahoja. Nyt ihminen yrit-\ntää olla ihminen, pyrkii ihmiseksi, tekee ihmistä.\nKykynsä mukaan, ilmaisukeinonsa luomista-\npansa mukaan kukin. Tiedottomasti useat, hul-\nlusti useimmat. Ja eivät kaikki lainkaan. Ih-\nmiskunta meni sotaan, ihminen tuli takaisin, mo-\nnikko kiteytyi yksilöiksi. Mutta löytyy vielä sitä\nvanhaa monikkoa, joukkoa jota ei edes suurin\njärjettömyys saanut järkiinsä. Vielä on: uusi sielu\nvanhan nahan peitossa, jonka mätähomeessa\nsyöpäläiset elinvoimaisina kuhisevat. Vielä ei\nuusi henki ole löytänyt eikä luonut itselleen uutta\nruumista. Mutta se on vain ajankysymys, ja\nvain lyhyen ajan kysymys on sitten kaiken ny-\nkyisen vanhan tunkiolle heittäminen.\nEurooppalaisessa lyyrillisessä runoudessa se\non jo tapahtunut. Ne ääriviivat joita Walt Whit-\nman 75 vuotta sitten osittain näki ja esilletoi,\njoiden äärettömyyksiä saksalaiset romantikot jo\npaljon aikaisemmin aavistivat, joita Heine poh-\njanmerikuvissaan sipaisi (joiden parodioilla\nStrindberg myöhemmin leikitteli) ne astuvat\nnyt, kauvan valmistuttuaan ja kypsyttyään kai-\nkenkarvaisten suuntien ja koulukuntien labora-\ntorioissa, maailmansodan helvetinsaunassa ka-\nraistuina, täysin selväpiirteisinä esille, monien\nsukupolvien ajattelu- ja tunnetyön tuloksina, tä-\nmän sukupolven saavutuksena, nykyisen euroop-\npalaisen lyyrillisen runouden suunnannäyttä-\njänä ja niuodonmuodostajana. Sodan tuote\nei mikään sota-ajan tuote: tunkien juurensa ai-\nnakin Kiinaan Goetheen Li-tai-pehen asti, lä-\npäisten kaikki välillä olevat taidesuunnat, imien\nniistä perusytimensä, karakteristisilla yhtäläi-\nsyyksillä todistaen sukulaisuutensa.\nRunoilija ihmiseksi, runous elämäksi vanha\nyritys. Nyt: ei mikään yritys teko, osittain\nsuoritettu teko, saavutettu päämäärä. Kauneu-\nden palvonta sivuseikaksi, ihmisyyden palvelus\nperustaksi. Ajan niukkuus, tapahtumasarjan sa-\nlamannopeus tappaa muodot muodollisuuksina,\nsyöksee sisällön miltei kuumana raaka-aineena\nolemiseensa, pingoittaa suunnattomia voimamää-\nriä ohuen kuoren alle, räjähdysaineita millimet-\nrikalvojen sisäpuolelle. Fi runoutta, vaan huu-\ntoja, ei runoilijoita, vaan sodan vallankumouk-\nsen nälän taudin kiduttamia nostattamia eteen-\npäintyöntämiä ihmisiä. Tämän ajan ihmisiä tä-\nmän ajan elämässä.\nNiin muualla ei meillä. Ihmeteltävällä tai-\ndolla ovat tämän maan runoilijat säilyttäneet\nneitseellisen koskemattomuutensa mitä tämän\najan ja tämän ajan runouden ymmärtämiseen\nja luomiseen tulee. Liikuttavalla pieteetillä hoiva-\ntaan klassillisia muinaisjäännöksiä esimerkkeinä\nja osviittoina, varastetaan Kalevalasta, laina-\ntaan vanhoilta kreikkalaisilta, tehdään löytöjä\nraamatusta. Sisällöllisesti ja tyylillisesti.\nLöytyy poikkeuksia. Löytyy pieniä dekadentti-\nsieluja jotka hymisevät maailmantuskansa ja elä-\nmänorpoutensa ja mitä heillä sattuu olemaan\nimelässä loppusointudeliriumissa halpa hu-\nmala sekin, ja varmasti heikkojärkisten (kuten\nyleisön ja palkintolautakuntien) päihin menevä.\nLöytyypä sellaisiakin uskalikkoja jotka ovat heit-\ntäneet pois loppusointujen kainalosauvat ja talu-\ntusnuorat— sinänsä varmaankin kuolemaa uh-\nmaava rohkeus tässä maassa, muuta heillä ei\njohtuneena sisäaineen räjähdyspakosta, vaan ul-\nkoseinien luhistumisesta, johtaen „lyyrillisyyden\""}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "25", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.11", "texte": "vetelimpään suohon, pehmentäen kaiken, ei ko-\nventaen.\nMyönnettäköön että suomenkielen luontainen\npehmeys ja sen nuoruudesta johtuva yksityisten\nsanojen pituus tuottaa runoilijalle haittaa tänä\naikana, jolloin sanontatavan ytimenä ovat afo-\nristiset nyrkiniskut, eikä mitkään kautta ranto-\njen soutamiset. Mutta kyllä mies kielestä mie-\nhen tekee kirjoittihan jo Kivikin aikanaan\nniin että kaikki Oksaset vieläkin kärsiänsä pitele-\nvät. Vaan ehkä meiltä puuttuu miehiä.\nIkkunat auki Eurooppaan päin! Se on ainoa\nparannuskeino. Kansallinen itsepalvonta ja nat-\nsionalismi ovat kauniita ja kaikin puolin kun-\nnioitettavia kapistuksia kansallismuseoissa ru-\nnoudessa ne ovat jätettävät eteiseen, sisäoven\nulkopuolelle, kuten kaikki kuona. Jos ei tämän\najan runoutta voi syntyä tässä maassa, on se\ntuotava tänne muualta. Jos suomalaiset runoili-\njat ovat menettäneet kosketuksen aikansa kanssa,\ntuotakoon tänne saksalaisia ranskalaisia ruot-\nsalaisia englantilaisia joilla se on. Nurkkapat-\nrioottisten itsesäilytysvaistojen on väistyttävä\nkun henkinen olemassaolo on kysymyksessä.\nTämä kuohuisa taistelujen aika vaatii taistelu-\nkuntoisuutta kaikilta ja kaikelta, notkeata mu-\nkanaseuraamista, tiivistä aktualisuutta. Jos em-\nme pysty sen vaatimuksia täyttämään, tulee\nmeistä runoudenkin alalla sitä mitä monella\nmuulla jo olemme: Euroopan kiinalaisia, nuk-\nkuva kansa. Meidän kuuluisa hitautemme on jo\nkehittynyt veteläksi laiskuudeksi. Täydellinen\ntylsyys on seuraava aste. Nykyinen suomenkie-\nlinen runous kulkee jo sen merkeissä.\n\nDIKTONIUS\n\nWILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nNerouden ja nöyryyden yhtymisestä syntyy ra-\njaton rakkaus.\nOveluus pettää viisauden. Olemme aivan liian\novelia tullaksemme helleeniläisiksi tai goethemäi-\nsiksi hurskaiksi.\n*\nOmintakeisuus ja „vaikutukset\". Mitä suu-\nrempi puu on, sitä syvemmälle ja pitemmälle\nulottuvat juuret.\n\nULTRA\nJUSSI SNELLMAN\nNäyttelijä Jussi Snellmanilta olemme iloksemme\nsaaneet tervehdyksenä seuraavan kirjoitelman siitä\ntunnelmasta ja tulevaisuusnäkemyksestä, jonka leh-\ntemme ilmestyminen hänessä on herättänyt.\nKuka olet? Mikä on tehtäväsi?\nKatseesi on vakava, melkein synkän syvä\nhuulillasi vaihtuu vallattomuus, ilo, katkeruus,\nuhma, suuri ymmärtämys ja kaiken myötätunto.\nOlet paljon uskonut, paljon pettynyt, etsihyt,\nerehtynyt. Olet lentänyt korkealle, olet syöksy-\nnyt syvälle. Olet elänyt epätoivoa, nähnyt mur-\nheen sydämeen.\nOlet etsinyt elämän salaisuutta, olet vaatinut\ntilille olemassaoloa, olet käskenyt, olet uhman-\nnut oman voimasi rajuudessa, haastanut taiste-\nluun näkyväisiä ja näkymättömiä.\nOlet vaeltanut vuorilla, kuunnellut hiljaisuut-\nta, seurustellut tähtien kanssa. Olet yön ystävä,\nauringon lapsi.\nJa ääni kuului kuin väkevä kuiskaus kantaen\nläpi jokapäiväisyyden metelin:\nOlen elämän ääni. En puhu pakosta enkä\npyri kenenkään suosioon.\nViisaille puhun viisautta. Tomppelit saatan\ntyhmyydestään yhä enemmän ihastumaan.\nTaistelijoille olen väkevyyden lippu, riiteli-\njöille heidän riitansa innostaja rauhanrakas-\ntajille hiljainen tyydytys ja ainainen ilo.\nValveutuneille olen riemukas herätyshuuto;\nuneliaat sen kuullessaan yhä suloisemmin kuor-\nsaavat.\nÖykkärit ja ylpeät läsnäolostani pahasti pöy-\nhistyvät vaatimaton istuttaa minut ilolla vie-\nreensä.\nMissä elämän uhri puhtaana palaa, missä\nmuodot kilpailevat kauneudessa, missä elämän-\nlaulu herkimpänä helisee, siellä minä viihdyn,\nsiellä on minun omieni piiri.\nMinä kartan meluisia markkinatoreja eikä mi-\nnua nähdä rihkamasieluisten seurassa.\nKukkuloille minä pystytän pyhättöni ja vuo-\nrilla ovat minun oikeat asuinsijani.\nMutta rohkeasti minä astun laaksoihin, tyyni-\notsaisena kuljen taistelun riehussa ja rauhalli-\nsena kohtaan jokapäiväisyyden vääristyneet kas-\nvot.\nMinä en harrasta hautapatsaita enkä ole ku-\nvien kumartaja.\nElämää minä rakastan ja etsin alati elämän\nkorkeinta ilmennystä."}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "26", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.12", "texte": "„KUNINKAAN TANSSIJATAR\"\n\nRuth Snellman\n\nSaksalaista yhtiötuotantoa. (Presber & Stei-\nnin tehtaasta.) Saksalaista sentimentaalisuutta.\nHistoriallisia saappaita, anekdootteja ja kuvioi-\nta. Kylpyvaippoja, kevyitä rokokopukuja, vaa-\nleansinistä, lilaa ja ruusunpunaista, gobelineja\nja kukillisia tapetteja. Rokokoon muotomaail-\nmasta tehty museo, valistuskauden lauseita hen-\nkilöiden huulilla. Tällainen oli kappale gunin-\nkaan tanssijatar\" Suomen Kansallisteatterin\nensi-illassa pari viikkoa sitten.\nMuseon keskellä oli itse Fredrik Suuri, jonka\ninhimillistä älyä ja elävyyttä voi näyttelijä näy-\ntellä museokaapistakin, jos on riittämiin saakka\ntilannejoustavuutta.\nSillä tilanteista, irrallisista tilanteista, yllät-\ntävistä tai ällöttävistä tilanteista on kappale ra-\nkennettu.\nTemperamenttivoimakkaan henkilön esittämi-\nnen vaihtelevissa tilanteissa paljastaa näytteli-\njän. Siksi kannattaa tarjottua huvitusta tarkas-\ntaa näytteli jätaiteen kannalta.\nJaakko Korhonen—Fredrik Suuri, nuori Fritz\nja vanha Fritz?\nNuorena Fritzinä yritti hra Korhonen kuvata\nyhdellä viivalla ja yhdellä värillä jumalan-\npelkoon kasvatettua vapaa-ajattelijaa, ankaran\npoikaijän kokenutta intelligenttiä huvitteli jaa ja\nSanssouci'n terävää keskustelijaa, ankaraa vel-\nvollisuuksien miestä, runonkir joitta jaa, huilun-\nsoittajaa, hallitsijaa, sotaherraa ja tulevaa histo-\nriankin kirjoittajaa. Lyhyesti: nerollista, tuhat-\nvivahteista miestä, aikansa sankaria, johon ase-\nmaan historian mukaisesti hänet näytelmä aset-\ntaa. Yhdellä viivalla: yksiasenteisella tuimuu-\ndella !\nViiva paljasti näyttelijän.\nSe kuvasi tilanne joustavuuden puutetta, fan-\ntasian kyvyttömyyttä nousta ja laskea, kyvyttö-\nmyyttä välittömin tunnetiloin heittää henkilöönsä\nsävyjä ja taaskin sävyjä. (Olihan kysymys ne-\nrollisesta monivivahteisuudesta!)\nEdelleen: puuttui huvinäytelmätaju. Juuri\nedellä luetelluista syistä. (Historiatajua ei kan-\nnata kovin hanakasti tämänarvoisessä kappa-\nleessa vaatia.)\nKorhonen näyttää olevan ahkera työntekijä.\nHän ei suinkaan näyttelijänä ole sillä „viatto-\nmuuden\" asteella, jolla ei kyetä vielä affekteja\nhallitsemaan. Mutta: hän on näistä köyhä. Ja\nniukan affektivaraston heikompi tai taitavampi\nhallitsemiskyky ei ennusta loistavampaa kehi-\ntystä kuin kulkua mekanismista käsityöläisyy-\nteen.\nKummallista muuten siirtyäkseni käsittele-\nmään hra Korhosen lausuntapuolta ettei hän\ntyöllä ole aika hyvästä ääriaineksestaan saanut\nkehitetyksi kunnollista ilmaisuvälinettä. Hänen\nartikuloimisessaan on häiritseviä sorahduksia ja\nmuita sivutuotteita, jotka hämärtävät sanonnan\nja tahraavat ytimeltään tuoreen äänen s.o. sa-\nnan ruumiin. Näin on äänen ilmaisukyky mini-"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "27", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.13", "texte": "maalinen. Koko kieli jää henkeistämättä. („Seit-\nsemän veljeksen\" Tuomaana on kyllä hra Kor-\nhonen osoittanut, että hän on selkeämpi eepilli-\nsessä lausuntatyylissä, missä riittää vokaaliai-\nnesten hallinta ja äänen kantovoima. Lemmen-\ndialoogeissa, salonkikeskustelussa ja intohimo-\npurkauksissa, s.o. „dramaattisimmassa\" tyylissä\npaljastuu heikkous: kyvyttömyys liittää välittö-\nmällä nopeudella toisiinsa puheen elementit,\njoissa konsonanttiaines on runsas.)\nKorhonen—Fredrik Suuri! Tämä rinnastus\ntuhosi kappaleen huvittamiskyvyn.\nHuolimatta onnellisesta valinnasta: Ruth\nSnellman—Barberina, tanssijatar.\nBarberinassa oli hurmaa. Tosin vain sitä,\njoka on sirouden rajamailla, joka ei synnytä ais-\ntihurmiota, mutta: aisti-iloa. Hän, Barberina,\nnauroi hymykuopin ja hampain. Ja notkui: lan-\ntein ja nilkoin. Oli sävyjä! Kylläkin: keksintä-\nkyky ilakoimisen paisuttamiseksi oli vajavainen.\nEräänlainen liian-säädyllinen arkuus sitoi tem-\nperamenttia ja veti liepeisiin museoseittejä. Sa-\nnonta menetti myös voimansa korkeissa äänissä.\nMutta yleensä: äänensävytys leikki eleen ja il-\nmeen mukana. Elävä näyttelijäluonne!\nMutta: tämä ei pelastanut iltaa. Sillä Barbe-\nrinan hymyjä, itkuja, purkauksia ja lempeä vas-\ntassa oli rakennettu seinä. Se oli yksinnäyt-\ntelemistä. Kokonaisuus oli draamallinen epä-\nluonnollisuus: vailla kahden temperamentin\ntaistelua. «\n\nL. H—la\n\nWILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nKirjailijaviha. Se, jolla on paras yleisö, on\naina hartaimmin vihattu. Kirjailijat eivät erikoi-\nsen paljon vihaa toisiaan ulkonaisen ja kouraan-\ntuntuvamman menestyksen tähden. Ja tämähän\non aivan erinomaisen hyvä piirre!\nTraditsionin luoja siis uusi! on syntynyt\naina suuresta rakkaudesta traditsioniin.\n*\nKaunis on vaikeata, kaikista vaikeinta, sillä se\non keveyttä. ~\n\n„TUMMA TÄPLÄ\"\nL. H—la\nSuutarintytär ja neekeri. Edellinen tumma\ntäplä nousukas-kauppaneuvoksen perheessä, jäl-\nkimmäinen musta täplä vapaaherrallisen per-\nheen vävypoikana. Koko kappale harmaa täplä\nnykyaikaisen taidelaitoksen ohjelmistossa.\nTaka-alalla kolmen perheen poikien ja tytär-\nten naimisaikeet. Ja etualalla aristokraattis-por-\nvarillinen vastakohta, joka nostamallaan suku-\nylpeys-riidalla tekee naimahaluisille pahasti te-\nnää kolmen näytöksen ajan (Kadelburgin ynnä\nPresberin kynien ansiosta.)\nKappaleen näytteli Kansan Näyttämö. Mitä\nvarten?\nSitäkö varten, että sukuylpeän ylimysperheen\nja nousevan liikemiessäädyn välinen ennak-\nkoluulotaistelu on jo monissa maissa vuosikym-\nmenien ja historiallisesti katsoen suunnilleen\nvuosisadan takana, ja että Suomenkin kansa on\nsaanut jo loppumattomassa saksalais-itävalta-\nlaisessa huvinäytelmäsarjassa jauhaa (ennen-\nkaikkea meille)1 sangen epäaktuaalista aatelistur-\nhamaisuuskomiikkaa. Siksikö siis, että monen-\nmonena teatteriatriana pureksittu hengenruoka\nsulaa harmittomasti? Ärsyttämättä yhtäkään\nniistä hermoista, joita aktuaaliset ennakkoluulot\nvoisivat komiikallaan koskettaa.\nMikä ihana rauha! Kansalle näyttämöltä jo\ntäydellisesti voitetutta ristiriitoja ja mahdollisim-\nman köykäisenä näytelmälajina, jotta katsomos-\nsa henkii vain hörähdys ja myhähdys, herää-\nvän myötä- tai vastaväitteen sijasta, joka voisi\nsynnyttää ajatuksia tai keskustelua. (Huvi-\nnäytelmäkin voinim. tämän matkaansaattaa.)\nValitan, että huvinäytelmä teki minut vaka-\nvaksi. Eniten senvuoksi, että näin pätevääkin\nvoimaa tuhlattavan tyhjyyteen. Esitys nim.\nosoitti, että nykyisine näyttelijäaineksinensa\nsaattaa Kansan Näyttämö päästä myös taiteelli-\nsiin tuloksiin, jos ei Euroopasta importeerata\ntällaista rihkamatavaraa, joka parhaimmassa\ntapauksessa tarjoo näyttelijälle tilaisuuden vää-\nristyneen ihmisnaamion esittämiseen, ei koskaan\nihmisen."}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "28", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.14", "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nI.\nUnder värt jäktande mellan vardagslivets\ngräa kullar gripas vi stundom av en oemot-\nständlig lust att bestiga höjderna. Det är äträn\nefter soi och ljus och vida vyer och behovet att\nregenerera det individuella, civilisationen kros-\nsar isin slätstrukenhetskvarn, som driver oss\nuppät, och som tvingar oss att söka en väg ut\nur de tränga dalarna.\nEn gäng pä höjderna äro vii goda och naiva\nbarn, som tro pä morgongryning och älska sol-\nuppgängar. I öster gär ju solen upp, den\nhar gjort sä sedän tidernas morgon. Blickarna\nvändas dität, ej av en händelse utan fastmer\nav intuition, och vi känna oss sällsamt berörda\nav det nya urgamla, som upprullas för vär syn\noch griper vära själar med sin enkla skönhet.\nPä avständ ter sig den kinesiska kulturen som\nett ensamt erratiskt block pä kulturernas slätt,\nälderdomligt och av främmande stenart en\nlössliten stelnad klump av fordom flytande mag-\nma. Rycka vi den närmare kvarstär intrycket\nända tills vi med hammare och mejsel lössiä\nstycken därav. Dä finna vi, att vi ha att göra\nmed ett ädelt, sällsynt mineral, vilket vid en kva-\nlitativ analys befinnes bestä av samma enkla\ngrundämnen, som vi päträffa hos oss själva.\nDet är lyriska alster, tankerika och form-\nsköna, som vi funnit. Mineralet har slipats, be-\narbetats och erhällit en europeisk infattning och\nsträlar nu i jämbredd med den västerländska\nkulturens vackraste klenoder. Och man har\nlyckats förvänansvärt väl trots1 rämaterialets\nstora diskordans.\nDet sägs, att det är omöjligt att helt förstä\nett folks poetiska alster, om man ej fullkomligt\nbehärskar det spräk, som de äro avfattade pä.\nUttrycksformernas skönhet, de subtila nyan-\nserna och framför alit framställningens subjek-\ntiva egenart gä nästan alltid förlorade vid en\növersättning. Om nägonsin, sä är detta fallet\nvid tolkning av den kinesiska dikten.\nDe europeiska bearbetningarna av densamma\ngä ej heller under rubriken översättningar utan\nkallaa efterdiktninger, främst beroende pä att\nytterst fä av dem, som befattat sig därmed, vä-\nrit mäktiga det kinesiska spräket. Det är andra-\nhandstolkningar av exakta och oftast filologiskt\ntorra översättningar, i vilka man gjutit rytm\noch själ. Den ursprungliga texten har blivit pa-\nrafraserad och därigenom tyvärr berövats myc-\nket av sin; största charm den underbara\npregnansen i uttrycket, som skänker den kine-\nsiska dikten dess skarpt skurna och klara skön-\nhet och dess sunda logik, vilket sä angenämt\nkontrasterar mot den västerländska lyrikens me-\nlodiösa men ofta nog ologiska svammel av ord.\nOch det underbara är, att den, trots sin skarpa\noch för europeiska sinnen kantiga silhuett, blot-\ntar ett känslodjup och en förstäelse för livets\nhögsta frägor, som päträffas blott hos de största\nav västerns skalder.\nFörrän vi emellertid gä att betrakta de bloms-\nter av kinesisk lyrik, som klätts i europeisk\ndräkt, och som givit anledning tili denna an-\nspräkslösa studie, är det kanske pä sin plats att,\nsä längt lekmannavetandet räcker, med nägra ord\noch exempel beröra det kinesiska spräkets egenart.\nI likhet med en massa andra ostasiatiska\nspräk är det kinesiska ett enstavigt spräk, enkelt\noch skenbart primitivt, utan kasus och tempus,\nutan vare sig regelbundna eller oregelbundna\nvärb, nästan utan satslära och fullkomligt fritt\nfrän regler. Pä grund av denna spräkets pri-\nmitiva beskaffenhet är det ytterst svärt för eu-\nropeiska tungor, och fä västerlänningar kunna\nberömma sig av att ens behjälpligt behärska\ndetsamma. De lärdaste filologer och sinologer ha\nnedlagt är av möda därpä utan att ha hunnit\nlängre än tili nägra hundratal av vardagslivets\nvanligaste glosor.\nDäremot pästär en framstäende modärn kine-\nsisk skriftställare och lärd, Ku Hung Ming, att\neuropeiska bara ha synnerligen lätt att inhämta\ndetsamma. Detta beror pä att det kinesiska um-\ngängesspräket är vad han kallar ett barnaspräk,\nmera ett känslans och hjärtats än ett intellek-\ntets uttrycksmedel."}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "29", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.15", "texte": "Dä spräket härigenom kommer att förfoga\növer ett jämförelsevia ringa antal i fonetiskt av-\naeende olika ordindivid den ljudrikaste dia-\nlekten i Kina, Fuhchon, äger blott omkring 800\nsädana vore ju deaa uttrycksförmäga härige-\nnom synnerligen begränaad, ifall ej andra medel\natode tili buda. Dessa medel äro intoneringen\noch ordbetoningen eller ordtonen. Varje vokal\nkan nämligen uttalas ej blott kort och läng\nutan även i vissa tonarter eller melodier, och\ndet är just häri den största svärigheten ligger,\nnär det gäller att lära sig spräket.\nEtt ljud uttalat med stigande tonfall, unge-\nfär sä, somman i svenskan betonar en fräga,\nt. ex. „hur?\", „är det sant?\", har en helt annan\nbetydelse än samina ljud, framsagt i fallande\nton, säsom i värt bekräftande „ja\", Sä kan or-\ndet li betyda plommon, päron, eller kastanje, be-\nroende pä om det uttalas med snabbt eller läng-\nsamt atigande eller med fallande ton. Ordet se\nkan betyda aiden, lejon, papper, ja, akriva, vara,\nmedan ljudkomplexen shi kan ha icke mindre äh\n239 olika betydelaer. R p\n(Forts.)\n\nB. P.\n\nLE VIEUX COLOMBIER\nR. H—m.\n(Forts.)\nVad dekorationerna beträffar, räder det vid\nVieux Colombiers föreställningar den största\ntänkbara enkelhet, ja nästan torftighet. Copeau\nintresserar sig inte för granna och storslagna,\nom ocksä konstnärliga, iscensättningar i Rein-\nhardts och Gordon Craigs stil. Han harju\nvarken tillräckligt med pengar eller scenut-\nrymme för dylikt. Salongen inrymmer endast\nc. 500 sittplatser och biljettprisen äro sä läga\nsom möjligt. Teateras stamtrupp utgöres av\nunga konstnärer och litteratörer, utlänningar\noch studenter samt personer ur den arbetande\nintelligensens led.\nTeatern befinner sig ju i närmaste grannskap\ntili det gamla Quartier Lätin, högskolorna och\nSaint Germain den har även erhällit dessas\nprägel av fin och förnäm kultur.\nRepertoaren upptar omväxlande pjäser av\nklassiker och modärna författare. Moliere spe-\nlas med en drastig saftighet och friskhet som\när okänd päden traditionsbundna Comedie\nShakespeare „Trettondagsafton\"\n—, Racine, Beaumarchais och Alfred de Mus-\nset ha senaste spelsäsong stätt pä programmet.\nAv modärna franska författare harman spelat\nstycken av Jules Romains, Rene Benjamin, An-\ndre Gide och Charles Vildrac av den sist-\nnämnde „Le Paquebot Tenacity\", ett mycket\nstarkt skädespel som senast gjort lycka i Berlin\noch nu enligt förljudande skall uppföras även i\nSkandinavien och Finland. Nordiska och ryskä\nförfattare inta även sin givna plats ä repertoa-\nren:\nIbsen, greve Alexei Tolstoi och en dramati-\nsering av Dostojevskis „Bröderna Karamasov\"\nharman med framgäng införlivat med spel-\nlistan.\nTeatern hade ej hunnit arbeta ett är innan\nkriget bröt ut och skringrade sällskapet. Men\nVieux Colombier hade dä redan blivit en faktor\natt räkna med, vilket bevisas av att franska sta-\nten är 1917 sände truppen pä en propaganda-\nturne tili Förenta Staterna. Den uppehöll sig\nbl. a. tvä är i New York och gav en ny före-\nställning varje vecka. I februari 1920 fick tea-\ntern äntligen äteruppta sin verksamhet i Paris,\ndär den hastigt ätervann sin gamla publik och\ntili och med säg sig i ständ att bilda en ga-\nrantiförening.\nSäsongen 1921—1922 blev en märklig etapp\ni teateras historia, i det att teaterskolan, vilken\nej kunnat grundläggas samtidigt med teatern,\nnu blev förverkligad. „Det är den som möj-\nliggör vär trupps tillväxt och förnyelse, det är\ntack vare den som det vi ha gjort och det vi\nkomma att göra kan fixeras och befordras tili\nkommande generationer. Päden beror den fram-\ntida storheten av den byggnad, vilken vi försökt\natt resa.\""}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "30", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.16", "texte": "TVA DIKTER AV ANNA LENAH ELGSTRÖM\n\nALLT VÄL\nUpp ut mitt väsens mörka hus\njag lyfter än en gäng min s jäi\nmot glimten av det stilla Ijus,\ndet guldklara: Alit väl!\nvars fjärran dröm och aning är\ndet enda som mig binder här.\nJag ser det ej, men tror jag minns...\nJag vet det ej, men tror det finns!\nJo, ett jag vet, jag fuller vet\natt om av döden jag upphinns\nförr än jag äntligen sett det\nskall frän mitt döda ansikte\ndet le sitt segerleende:\nAlit väl, alit väl, min s jäi!\nÖN\nDet är livet, som är ön.\nDet är döden, som är havet,\nmörkt och gätfullt och oändligt.\nMen ovan dess dunkla vidder\nhöjer sig och ljusnar himlen.\nDärför, vän, lätom oss vandra\nstorögda pä gröna stränder\neller genom torra öknar\nplocka rosor eller törnen\nleende mot fjärran stjärnor.\nTills att tid för oss är inne\nsättas ut pä mörka vatten\niden lilla svarta bäten\noch i slummer sakta vagga\nmot den gräns, där hav och himmel\nsmälta samman uti solen\nsmälta stilla in i solen.\nLjuset, fröjden, evigheten...\nSä stort, vän, är det att leva!\nULTRA-KRÖNIKA\nEn ljusning i kikaren: Hemmer har fätt Äker-\nlundska priset.\nDet är märkligt: inte för Hemmers skull\n(bättre för hans själs salighet om han aldrig\nfätt de förrädiska svenska kronorna), inte för\nfosterlandets skull (en tvivelaktig ära, kära Da-\nniel), men som ett tidsfenomen. Tänk, en roman\npä värs har blivit prisbelönt i vära dagar. Hade\ndet värit Kr. 100:— dä hade man förstätt sa-\nken: kapitalet brukar läta dekorera sig med an-\ndens utmärkelsetecken, om det bara gär för sig\nutan kostnader (och det brukar det ju göra).\nMen att riktigt pä allvar öppna pungen\n10,000 kr. är en maktfaktor för en roman pä\nvärs, det verkar otroligt.\nEtt tu tre fär man höra, att Hindenburg valts\ntili hedersledamot av ett parisiskt spädbarns-\ninstitut eller att Ford uppfunnit en ny kanon\neller att Stinnes donerat sin förmögenhet tili\nvärldens lyriker eller att Lucas inköpt en tavia\nav en futuristisk mälare!\nO, CHILIAN!\nHolberg var en rolig gubbe fast hannu bli-\nvit ett nationalhelgon. Han är alit en av de\nsaftigare bitarna i världslitteraturens brokiga\nköttstuvning.\nDe estetiska soppkokarna ha nog petät pä ho-\nnom ocksä. Och skrikit och bröstat sig och ta-\niat om för mänskligheten hur stor han var.\nDet är ocksä en sysselsättning, se. Tar man\nbara rätt ofta och eftertryckligt storheten i mun-\nnen, tänker kritikern-eftertutarn, faller nog en\navglans pä en själv ocksä.\nJa, ja, Holberg är ett nationalhelgon nu, det\nflaggas med patenterade känsloklutar, det talas\nom fädernejorden och mödernespräket. Avstän-\ndet förgyller. Men lät en sädan där stillsam\ngubbe i dag sitta och skriva som följer (för att\ninte sära nägons känslor citerar jag pä danska):\nU ly ss e s: Ach Chilian! nu er den Tiid kom-\nmen, at jeg seer mit kiaere Faederneland igien.\nLad os efter de gamle Heldtes Exempel falde ned\no g kysse paa vor Faederne-Jord.\n(De falder ned, og kysser Jorden.)"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "31", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.17", "texte": "Chilian (reyser sig strax igien): Tvi tvi\nfor en U-lykke! Jeg veed ikke hvad slige Cere-\nmonier skal til.Der har een nyelig kastet sit\nVand paaden Sted, kand jeg smage.\nHallelujat skulle i ett nu övergä i ett giftigt\nväsande.\nDet är nämligen farligt att vara genial pä\nnärä hali i synnerhet om man räkar trampa\npäde nationella liktorna.\nDen litterära soppan blir alit magrare vad\ndet lider. Dä och dä dyker nägon jätte upp och\nkastarin en präktig bit, som den svältfödda\nmänskligheten sedän tuggar pä i nägra ärhund-\nraden. Men de övriga ingredienserna bli i stäl-\nlet alit blodlösare.\nJag räkade härom dagen bläddra i Johannis\nRunii Dudaint eller Andelige Blommor, tryckt\nav Kongi. Antiqu. Archiv. Boktryckaren, Julio\nGeorg Matthiae, är 1714. Jag kom frän den\ndammiga landsväg, där dagens och gärdagens\nprofeter rida fram med pukor och trumpeter och\nträdde med en underlig känsiä av befrielse in\ni dessa Bröllops- och Graf-Skriffters krydd-\nstarka saftiga örtagärd:\nThet tienar ey sin Ho g här spijka fast; Kan\nhända\nAt vverldzlig Pracht blijr lönt med ewigt Spott\noch Spee\nEtt timligt kort Ha Ha med evvigt Achl och\nWee\nThet klijar lijten Stund men svvider utan\nÄnda.\nBort med en sadan Wäg Phy! Sä med Werl-\nden Bola\nPä Himla Wägen fins ey nägot Skökio-Spär\nOch thet som än är meer om man det säija fär\nOudz Himmel ingen anrCn än Jungfrur ärfxva\nskola.\nDet var sextonhundratalet, det. Herregud vad\nrasen har krympt sedän dess.\nDvärgar, dvärgar.\nEller tror nägon att man nu för tiden kan\nskriva sä där utan att „väcka anstöt\", som det\nheter pä skenhelighetens spräk.\nThet klijar lijten Stund men svvider utan\nÄnda.\nStava det modärnt och skriv t. ex. Diktonius\nunder, sä skall du fä över dig en ström av okvä-\ndinsord om den nya konstens rähet och effektsö-\nkeri.\nEller tror nägon att vära salongsskrivare\nskulle kunna tilläta sig dylika uttryck? Omöj-\nligt. Att dikta är enligt deras tro att sitta upp-\nilugen pä en pinne och värpa guldägg.\nVära dagars skrivare ha ju ingenting med li-\nvet att göra, var skulle de dä finna livets ord.\nDe umgäs bara i litterära kretsar, bevars. Livet,\nkontrasternas moder, stridernas, kampens älska-\nrinna, är dem en banalitet, som de rynka pä nä-\nsan ät, i bästa f ali en obekant storhet, som de\nhört talas om och kanske nägon gäng drömt om,\nmen aldrig känt och luktat och smakat pä,\naldrig älskats, aldrig piskats av.\nDe kunna emellanät sjunga vackra saker om\ndöden. Detta göra de bästa av dem, de som\nälska döden-lögnen för dess suveräna osanno-\nlikhets skull.\nFör jättarna och för de mindre, som tillhörde\nde stores art, var att dikta: att brottas med livet,\nfresta, brinna, förföra och förföras, hata, älska.\nAtt söka sanningen. (Ordet ha esteterna gjort\nsnuskigt, det djärvaste ordet!)\nVi svenskar ha ett väldigt arvi vär litteratur.\nVi ha nägra gamla gubbar ( hur unga äro\nde inte! —) och sä ha vi Strindberg.\nJätten överskuggaren\nMen jättespären förskräcka. De litterära lop-\nporna av i dag ha för länge sedän funnit pä\nandra utvägar tili ära och berömmelse. De gä\nfrän lilliputseger tili lilliputseger: det är ingen\nsom tänker pä mätten.\nI synnerhet vära finlandssvenska hemmabe-\nrömdheter ha vetat att jämna vägen för sig.\nDet är ingen som fordrar nägot av dem. Det\ngäller bara att gä pä i ullstrumporna, applä-\nderna komma av sig själva. Dilettanter prome-\nnera in i litteraturhistorien liksom vore de hem-\nma där, pekoralister skriva kantater, levande\ndöda göra sig i en handvändning tili national-\nskalder, snygga strofputsare äro en prydnad för\nlandet och salongerna, likplundrare och citatrid-\ndare gä och gälla för estetiska tänkare.\nDe store hädangängne le sina eviga fribytar-\nlöjen.\nOch narren Chilian\nspottar\ntvi tvi\n\nVINDÖGA\n\nOHJELMISTO\n\nPääkaupungin teatterit ovat syyskauden alussa\nvanhan tavan mukaan julkisesti ilmoittaneet ke-\nväällä niin visusti; salassa pidetyn seuraavan\nnäytäntökauden ohjelmistonsa. Tavallisesti täl-\nlaiset ennakkouutiset repertoaarista sisältävät\njoukon kauniita lupauksia, jotka teatterinjohta-\njat antavat muuten vain yleisön mielenkiintoa\nkiillottaakseen ja osottaakseen, ettei heiltä aina-"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "32", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.18", "texte": "kaan hyvää tahtoa puutu. Näytäntökauden ku-\nluessa tämä litteräärinen ohjelmisto sitten haih-\ntuu ja hupenee todellisten tai oletettujen kassa-\nkappaleiden tieltä.\nOn kuitenkin pantava merkille, että tänä syk-\nsynä nämä ohjelmistouutiset ovat olleet omitui-\nsen varovaisia ja diplomaattisen vähänpuhuvia.\nEivät ehkä ole niinkään väärässä ne, jotka\nolettavat tällaisen varovaisuuden, ainakin mitä\nmolempiin suomenkielisiin näyttämöihimme tu-\nlee riippuvan jonkunlaisesta kilpailunpelosta.\nOnhan Kansan Näyttämöltä nyt, kun se on saa-\nnut uuden tarmokkaan johtajan ja kun sen hen-\nkilökuntaan on liittynyt hyvin lupaaviakin ky-\nkyjä, odotettavissa ehkä erinomaisiakin saavu-\ntuksia.\nKansallisteatterille tällainen kilpailu olisi\nenemmänkin kuin suotava. Sillä yhtenä hyvin\ntärkeänä syynä tämän teatterin viimeaikaiseen\ndekadensiin on varmasti ollut sen melkein täy-\ndellinen monopoliasema ilman mitään huomat-\ntavammin kilpailevaa suomenkielistä taidelai-\ntosta. Sen ei ole tarvinnut ryhtyä mihinkään eri-\nkoisiin ponnistuksiin säilyttääksensä yleisönsä\nmielenkiinnon yleisöllä yksinkertaisesti ei ole\nollut muuta paikkaa minne mennä. Terveellistä\nkonkurrenssia Kansallisteatteri juuri tarvitsisi,\njotta sen kyvyt ja mahdollisuudet tulisivat oikein\nkäytetyiksi.\nSillä kykyjä ja mahdollisuuksia tulla ehkä oi-\nvalliseksikin taidelaitokseksi Kansallisteatterilla\nepäilemättä on sitä seikkaa ei kukaan halunne\nkieltää. Sillä on monta etevää näyttelijää, joiden\nvain tarvitsisi taitavan ohjauksen avulla antautua\nvaativiin, mutta heille soveltuviin tehtäviin, jotta\nvarmaan pian päästäisiin ehkä hyvinkin tyydyt-\ntäviin tuloksiin. Paitsi innoittavaa ja näytteli-\njäin kehittämiseen kykenevää ohjaajaa jol-\nlaista Kansallisteatterilla ei ole on teatterilta\nvielä vaadittava oman aikamme henkisiä virtauk-\nsia seuraava, monipuolinen ja arvokas ohjel-\nmisto.\nKansallisteatterin ohjelmisto ei suinkaan ole\nollut erikoisen arvoton pikemmin päinvastoin.\nSe on viime aikoina tuntuvissa määrin ollut klas-\nsillista ja tukevaa, usein liiaksikin tukevaa. Se on\nsisältänyt akateemisen perinnäisesti esitettyjä\nklassikoita, 80-luvun realisteja sekä heidän jäl-\nkeläisiään ja „kevyempänä\" aineksena silloin täl-\nlöin muutamia sangen tukevia enimmäkseen\nsaksalaisia huvinäytelmiä. Nämä viimeksi-\nmainitut ovat kai tavallisesti valitut kerää-\nmään teatterin kassaan rahaa, mitä luval-\nlista tarkotusta ei kuitenkaan aina ole seurannut\nmenestys: esim. viime talvena esitetyn saksalai-\nsen huvinäytelmän „Ylhäisyysvainajan\" poro-\nporvarillisen tympäisevä henki näytti olevan mei-\ndänkin yleisömme sulattamiskyvyn yläpuolella\nkappale meni vain muutamia harvoja kertoja\nvähälukuisille huoneille.\nSamanlaatuista suuntaa ohjelmistonsa kokoon-\npanossa teatteri nähtävästi iloisin mielin aikoo\nseurata tänäkin näytäntökautena. Kotimaisia\nja klassillisia teoksia lukuunottamatta saa yleisö\ntutustua muutamaan espanjalaiseen, italialai-\nseen, unkarilaiseen ja puolalaiseen draamaan,\njoiden kuriositeettimielenkiinto lienee suurempi\nkuin niiden puhtaasti kirjallinen arvo, sekä mah-\ndollisesti erinäisiin muihin yhtä vanhentuneisiin\nkuin harmittomiin näytelmiin. Dickensin „Koti-\nlieden sirkka\" mainittakoon ihastuttavan kuvaa-\nvana esimerkkinä.\nVaan ei ainoatakaan näytelmää, jossa koske-\nteltaisiin oman aikamme lukuisia probleemeja ja\nristiriitoja, ei ainoankaan nykyään Keski-Euro-\npassa muodissa olevan nuoren runoilijan tuo-\ntetta, eikä yhtään Strindbergiä!\n(Jatkuu)\n\nRALF HELM\n\nMahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä\nlehtemme lähetyksessä pyydämme arv. tilaajiamme\nheti toimistoomme ilmoittamaan.\nEventuella oregelbundenheter i tidskriftens\ndistribution torde anmälas per tel. 42 876.\n\nTOIMITUS REDAKTION:\nLauri Haarla, Hagar Olsson,\nRaoul af Hällström.\nP, Rautatienk. 15 N. Järnvägsg.\nToimitusaika 12—2 Redaktionstid\nPuhel. 42 876 Telef.\nHELSI.NKI 1922 • KESKUSKIRJAPAINO OY."}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.19", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH LITTERATUR\nULTRA\nsaadaan tilata kirjakaupoista) maan kaikista kan prenumereras genom postverket, bok-\npostitoimistoista, lukuisilta asiamiehiltämme handein, hos vara agenter eller ä expeditio-\nympäri maata sekä konttoristamme Pohjois nen Norra Järnvägsgatan 15 (Telef. 42876)\nRautatienkatu 15 (Puhelin 42 876)\n'-- tk .\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ FÖRLAGSAKTIEBOLAGET\n\nSuosittelemme hyvin lajiteltua\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhöja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n_ ' i-y '/ :v .7\"' - -' - . ,'v h'Ks \"'v ■■ :!'' 'V, -1'\" '77. ■■ '\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL 104-96\n\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKES KUSKI RJAPAIN O OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19220930-01.1.20", "texte": "HINTA 6:— PRIS\n\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖRLAGSAKT IE BO LAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärtv intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya foretaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}