{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_sha256": "2426921435264b1d39626b718e09cca1ba9b57c2ebc4c4d3eaf092539ef4d526", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/10/15_01/bmtnabn_1922-10-15_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/10/15_01/bmtnabn_1922-10-15_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "33", "page_fin": "34", "image_debut": 3, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.2", "titre_corps": "TEATTERITRADITSIONI Suomalaisen teatterin 50-vuotispäivänä.", "titre_sommaire": "TEATTERITRADITSIONI Suomalaisen teatterin 50-vuotispäivänä.", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "33", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.3", "debut_caractere": 117, "fin_caractere_exclue": 2792, "texte": "TEATTERITRADITSIONI\nSuomalaisen teatterin 50-vuotispäivänä.\n\nTaidesuunta saa vähän ennen kuolemaansa ni-\nmekseen Rappio. Saa tämän sekapäiseltä pojal-\ntaan Kaaokselta, jonka isä sanoo tulleen äitiin-\nsä ja olevan vierasta perua. Isä Rappio kulkee\ntallattua valtatietä, lukee numeroiden runoutta\nkilometripylväistä ja kirjoittaa säästökirjaansa.\nPoika harhailee polkuja pitkin ja väittää, että\nrunoudessa harhapolut ovat parempia kuin isän\nkunniallinen ja kunniakas latu. Miten lienee\nVanhastaan tuttuja asioita. Mutta mainittava\ntaaskin, näin traditsionaalisessa johdannossa\nantitraditsionaaliseen puheeseen teatterista ja\nmiksei kulisseista.\nNäytelmien, näyttelijöiden, johtajien, johto-\nkuntien, kulissien ja nälkäpalkkojen teatterielä-\nmässä kuljetaan nyt raajarikkoisesti ontumalla:\ntoinen jalka puusta, toisessa belzebubin potkiva\nkavio.\nEuroopassa elää rappionaturalismi passiivi-\nsena korvana, ekspressionistit epätoivoisen hi-\nmokkaana suuna ja äänenä. Traditsionien tont-\ntu-ukot kiertelevät ympäri uudenajan torsoja.\nJa teatteritraditsioni! Mitä on nyt eurooppa-\nlainen teatteritraditsioni?\nRanska ja Englanti on voinut siitä puhua.\nSillä niissä ovat Pariisi ja Lontoo muodostaneet\nvuosisataiset teatteri keskukset, joissa on ollut\nmahdollinen huolimatta päivän tai vuoden\npintailmiöistä pysyvä periaate- ja vaistopohja.\nOnko nyt niilläkään sodanjälkeisen näyttämön\nalla pohjaa lainkaan? Näyttää tapahtuneelta\ntosiasialta, että ne palkit, jotka sotakautena rän-\nsistyivät, ovat nyt lopullisesti romahtaneet. Tätä\ntoteavat monenmonet lausunnot ja kritiikit.\nRuotsalaisen Scenen-lehden kirjeenvaihtaja\nkirjoittaa Lontoosta seuraavaan tapaan: Pari\nvuotta sitten elivät Lontoon teatterinjohtajat hy-\nvien aikojen humalassa. Kaikki meni. Mutta kun\ntirehtöörit kukoistivat, kalpeni ja aleni taide.\nPinnallisuus ja banaalisuus hävitti näyttämöä.\nTyhjyydessä ja ideaköyhyydessä ylitti toinen teat-\nteri toisen. Idealistiset teatteriystävät kulkivat\nsynkkinä.\nÄkkiä lakkasi yleisö käymästä teatterissa. Se\nveti vihdoinkin johtopäätökset teatterien yksipuo-\nlisuudesta, jäykkyydestä ja kuivuudesta. Ja nyt\non Lontoon teatteri menettämäisillään koko si-\nvistyksellisen ja yhteiskunnallisen merkityksensä.\nDekoratsioniylellisyys industrialisoi teatterin, hu-\nkuttaa näyttämöltä ihmisen näkymättömiin. Ih-\nmistä ei enää kuule, ei näe. Miksi käydä teatte-\nrissa? Katastrofi. Tähän tapaan kuvataan van-\nhan, kunniakkaan teatterimaan keskusta\nEntä saksalainen teatteritraditsioni?\nSaksassa on historiallisista syistä teatterielä-\nmä ollut vailla yhteiskeskusta ja vailla kestävää\ntraditsionikehitystä. On ollut alati tusinan ver-\nran henkisiä polttopisteitä, kullakin oikeutuksensa"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "34", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3901, "texte": "omaan kouluun, makuun, loisto- ja laskukau-\nteen: Hamburg, Munchen, Frankfurt, Dresden,\nLeipzig y.m. ja nuori Beriini traditsionien jär-\nkyttäjänä, m.m. Wieniä; vastaan. Saksalaiset\ntunnustavat itse, että ristiriitaiset väitteet siitä,\nmikä on hyvää, mikä huonoa, humisevat kaaok-\nsena. Arvostelun ristiriitaisuus on ollut ja on\nkymmenesti ilmeisempi teatteritaiteessa kuin\nmuissa. (Entäs meillä!) Syy tähän on luonnol-\nlinen: Teatterinautinto on tuli, joka lähtee luke-\nmattomista polttoaineista. Sen hehku- ja sähkö-\nvoimaa ei ratkaise yksin näytelmäruno, ei esitys,\nvaan myös maalari, koneisto, katsomon vastaan-\nottokyky ja -halu, sopiva tai sopimaton ajan-\nkohta ja teatteria ympäröivä sensatsioni-ilma-\nkehä. Hyvä kappale tulee muodiksi, mutta myös\nhuono. Diletantit, varjot, epäjumalat ja juma-\nlattaret saavat sekaisin loistaa „tähtinä\". Taita-\nvin teatteripolitiikka on taitavin muotirunouden\napuri.\nEntä regiatraditsioni? Brahm näki jättiläis-\nvoirnin rakennetun näyttämönsä murtuvan ennen\nkuolemaansa. Alkuperäistä reinhardtilaista näyt-\ntämöä on seurannut pian eräänlainen ränhardti-\nlainen näyttämöasettelu, mielikuvitukseton ja\nalkuperäistä tehoa vailla. J.n.e. loppumattomiin,\n(Entäs meillä?)\nTeatteritraditsionit näyttävät tänä hetkenä ole-\nvan ristiriitaisuuden traditsioneja. Ei ole ihme,\nettä sekasorron painosta on ruvettu hakemaan\n„puhtaan näyttelijätaiteen lakeja\", lakeja a prio-\nri. Oikein vanhaan kantilaiseen malliin.\nMeillä! Meillä ilmenee rappio tavattomanta-\nvallisena latteutena: esityksen lopullisena kui-\nvuutena, neuvottomuutena ohjelmiston valin-\nnassa, erittäinkin kyvyttömyytenä tarttua euroop-\npalaisiin /\"««ouutuuksiin, niihin, jotka keskellä\nrappiota merkitsevät uuden draamahengen nou-\nsua ja vähittäistä selkenemistäkin. Katastro-\nfista ei meillä voi puhua Me vasta vaellamme\nkunnioitettavan unisina sitä kohti.\nSittenkö vasta tulee syventymisen murros-\nkausi? Tämä saattaisi syntyä myöskin ennen ro-\nmahtamista: ennen katsomoiden tyhjenemistä.\nViisikymmenvuotinen traditsioni! Bergbomilar\nnen traditsioni. Tänä hetkenä on siitä jäljellä\nkuori, ytimen sykähtelyä ei tunne. Suorittaa tek-\nnillinen työ samaan tapaan kuin on suoritettu\nennen! Se traditsioni, kuori on jäljellä. Alku-\najan innostus, joka loi teatterin vastoin silloisia\nteatterielämän vallanpitäjiä (kuten se nytkin on\njälleen luotava uuden eurooppalais-kotimaisen\nrappion käskystä) se ~traditsioni\" on hyljätty\npois. Missä on Meurmanin nuorekas rohkeus?\nHannikaisen totinen kaipaus? Entä Lager\\vallin\nliikuttava into suomalaisen „kuvaiston\" ja tämän\ntulevan luojan puolesta: „Minä tuota miestä tah-\ntoisin palvella palkatta, kirjoittaa, kiljua ja sotia\nhänen puolestaan\". Fredr. Cygnaeus oli „sy~\ndän täynnä uskoa\" ja Gröneqvist-Vilho tahtoi\n„sen asian tähden elää ja kuolla\". Ja vihdoin:\nNervander, Bergbom!\nBergbomin tuli, joka vihasi kalpeutta, lunta\nja jäätä, rakasti hehkuvaa värien runsautta,\nkuumaa elämää. Ikuinen teatterituli! Bergbomi-\nlaisen traditsionin alkusolu. Virkeän, nuo-\nren tahdon, hartauden ja innon arvioi Bergbom\nparhaaksi aseekseen. Ja alkoi „traditsionin\".\nEurooppalainen sotakauden rappio takanaan,\nhenkinen murtuminen ja karsinoituminen ympä-\nrillään ja edessään tyhjenevät katsomot, ei\nBergbomilainen traditsioni merkitse teatterielä-\nmässämme elävää voimaa, jollei kyetä heittä-\nmään pois sen kuorta ja tarttumaan sen ytimeen\nyksin. Mitä on käytännössä tämän ytimen ta-\njuaminen? Esim. seuraava: Kaiser, Hasenclever,\nFrank, Zweig, Kornfeld ottaakseni miehiä\nKeski-Euroopan nuoresta dramaatikkopolvesta\novat niitä ilmiöitä, joiden tuominen meidän\nnäyttämöillemme yhdessä vaikkapa niiden\noppi-isän Strindbergin kanssa merkitsisi he-\nräämistä. Merkitsisi Bergbomilaista rohkeutta\nteossa. Sillä mainitut miehet ovat joka tapauk-\nsessa niitä, jotka lyövät tämän ajan rappio-\nperintäkäsitystä vastaan.\nJa samaahan juuri teki kerran Bergbom\nmeillä omana aikanaan.\n\nL. H—la."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "35", "page_fin": "36", "image_debut": 5, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.3", "titre_corps": "TYSKLANDS STORA ETSARE", "titre_sommaire": "TYSKLANDS STORA ETSARE", "signature_source": "E. O—i", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "35", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2500, "texte": "TYSKLANDS STORA\nETSARE\n\nNär man betraktar Käthe Koll-\nwitz' raderingar, upplever man\ndet mänskliga elän det, känner man\nmed skälvande hjärta fattigdo-\nmens, nödens och hungerns fruk-\ntansvärda ok, förstär man lidelse-\nvansinnet och hatet hos en upp-\nhetsad massa, som smakat blod.\nSä övertygande, sä gripande äro\nhennes teckningar och etsningar\nskapade av en konstnär med\nhjärta och nerver, med en säker,\nmen nästan ofattbart känslig hand.\nAtt pasta, att Käthe Kollwitz är\ntendentiös: det är löjligt. Att säga,\natt hon är agitatorisk: det är att\nhelt missförstä och vantolka hen-\nnes konst. Ty med sin manligt\nstarka, dramatiskt koncentrerade\noch förenklade konst äterger hon\nendast verkligheten —, reproduce-\nrad av ett djärvt, lidelsefullt ärligt\ntemperament. Hon ser med hjär-\ntat; den känsiä, som bestämmer\nhennes förhällande tili ämnet, tili motivet, är\nmedlidandet. Icke det sentimentala, poserande\nutan det innerliga, djupt mänskliga medlidandet,\nsom behärskade en Dostojewski.\nFrägar nägon: vem är Käthe Kollwitz, ville\nrn an med ett mycket missbrukat ord svara: en\nav de fä personligheterna inom Ty klands bil-\ndande konsti detta nu. Hennes konst är frän\ntiden omkring sekelskiftet, är av i dag och till-\nhör framtiden. En personlighet! Men icke denna\nensidiga, benhärda, kalla och självrädda typ,\nsom i synnerhet hos oss hyllas som kulturbä-\nrare. Nej, en levande och kännande mänska\nmed skapande fantasi och med förmäga och\nvilja att första andra, att levä sig in i en med-\nmänskas livsvärld, att reagera för det oför-\nskyllda lidandet.\nKäthe Schmidt föddes för att lata nägra\ntorra datumfakta tala i Königsberg 1867.\nHemmet var fattigt och varmt religiöst. Tidigt\nuppskattades hennes begävning av fadern, som\ni förbigäende sagt, för att kunna bevara sin\nandliga självständighet övergivit den byrokra-\ntiska ämbetsmannabanan och gätt „tillbaka tili\nfolket\". Käthe hade säledes gott päbrä. Sin\nförsta undervisning fär hon hos gravören\nMauer och kommer 1885 tili Berlin. Hon be-\ndriver där studier för Stauffer-Bern, Neide och\nslutligen ären 88 och 89 för Herterich i Mun-\nchen. 1891 ingär hon äktenskap med praktise-\nrande läkaren Kollwitz. De siä sig ned bland\n„smäfolket\" i Berlin, och det är frän och med\nnu, som Käthe Kollwitz börjar sin rika och\nfruktbara verksamhet som etsare, som de fatti-\ngas och eländas tecknare. Det är karakteristiskt\nför kostnärinnan, att hon helt lämnar mäleriet,\nsäsom varande för henne oväsentligt och distra-\nherande. Med sitt brinnande temperament och sin"}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "36", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3564, "texte": "oböjliga vilja ägnar hon sig frän första början\nuteslutande ät etsningen och teckningen, det\nför hennes natur och begävning lämpliga och\nsäregna. Är 1904 gör hon en resa tili Paris\noch 1907 tili Florens. Men dessa nya och främ-\nmande intryck lämna hennes konst sä gott som\noberörd. Den är redan sä stark och personlig,\natt den i stort sett icke kan päverkas av nägra\nyttre inflytanden.\nFörutom enskilda blad, säsom den originella\nGretchenframstäilningen, Upproret, De för-\ntrampade, Carmagnole, Kvinnan och Döden\nsamt teckningarna frän krogar i Hamburg och\nParis, är det framför alit serierna: Vävarres-\nningen (Weberaufstand), Döden, självporträt-\nten och slutligen Bondekriget, som ställa Käthe\nKollxvitz i främsta ledet bland vär tids konst-\nnärer och bl. a. förskaffat henne ärenamnet „nu-\ntidens enda manliga etsare\". Dä man fördjupar\nsig i dessa sällsamt gripande blad, är det nägra,\nsom med glödstift ristas in i ens medvetande.\nUpproret: en vilt framrusande, beväpnad folk-\nmassa. Inga bisaker. Alit är en obetingad psy-\nkologisk enhet, en kraftfull samling tili ett enda\nuttryck, ett enda omänskligt skri. Och den ena-\nstäende teckningen av kvinnan i förgrunden!\nHon förkroppsligar det potenserade och sam-\nmanpressade hatet, hämnden. Huvudets uttrycks-\nfulla hällning, händernas hypnotiska rörelse och\nunderbara liv suggererar en.\nDöden och kvinnan: en radering, som i koni-\npositionens styrka och uttryckets intensitet söker\nsin like. Det djävulskt brutala i dödens an-\ngrepp ur mörkret (kvinnans skugga) är ätergi-\nvet med en ohygglig energi. Och barnet, i dess\nhjälplöshet och ängest, vilken intuitiv in-\ngivelse!\nFrän slagfältet: en scen ur bondekriget. Nat-\ntens mörker har f allit över döda och döende.\nUr dunklet framträder den sökande kvinnan;\nlyktan, som hon bär, belyser endast hennes tre-\nvande hand och en stupad ynglings ansikte.\nDessa tvä: handen och ansiktet uttrycka det vä-\nsentliga. Ljuset förandligar dem.\nÖverkörd: här alit tili det yttersta förenklat.\nMannen, som. Bär sitt förolyckade barn, och\nkvinnan, som med en ätbörd av samlad förtviv-\nlan häller dess huvud, äro tecknade med nägra\nstora, energiska linjer. Iden ledsagande skaran\ntala ett par ögon, nägra ängsliga munnar. Den\növerkörda är en ljus fläck, och hennes ansikte,\nbildens centrum, är knappast antytt. Här finns\ningen ohällbar punkt, intet överflödigt streck.\nPlöjarna: frän bondekriget. Animalisk, fruk-\ntansvärd. Jordslavar, svettdrypande ök under en\nmörk himmel; endast vid horisonten en ljusning.\n„I ditt anletes svett skall du äta ditt bröd\" —,\nmilda ord i jämförelse med denna i förtvivlan\noch vända avlade skapelse.\nOch självporträtten slutligen: alit enklare ut-\ntrycksmedel, alit större inre spänning. I\ndem kan man följa Käthe Kollwitz' livslinje,\nfrän den unga drömmande flickan, den mog\nnade kvinnan-modern tili mänskan-konstnären,\nsom kämpät och lidit sig igenom yttre och inre\nhinder tills hon som personlighet är absolut fri-\nstäende och monumental. I detalj fäster man\nsig särskilt i dessa självporträtt vid ögonens\nfördjupade uttryck och händernas underbara,\nvibrerande liv.\nMen varför vilja det omöjliga, varför fram-\nhäva enskilda verk! Att söka binda Käthe Koll-\nwitz i ord är en orättvisa. En förhävelse.\nKonstnärens trostarka eldsjäl talar genom mäs-\nterverken tili alla dem, som ha ögon tili att se\noch hjärtan tili att känna.\n*\nPäden tyska utställningen i Ateneum finnes\nett par teckningar av Käthe Kollwitz, (ty-\nvärr inga etsningar). Man mä observera det\nstarkt gripande självporträttet och den känsliga\nstudien „vilande arbeterska\".\n\nE. O—i."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c004", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c004", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "35", "page_fin": "35", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.3.1", "titre_corps": "Käthe Kollwitz: Självporträtt (1916)", "titre_sommaire": "Käthe Kollwitz: Självporträtt (1916)", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "35", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.5", "debut_caractere": 2502, "fin_caractere_exclue": 2538, "texte": "Käthe Kollwitz: Självporträtt (1916)"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "36", "page_fin": "36", "image_debut": 6, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.4", "titre_corps": "SKÖNA KVINNOR", "titre_sommaire": "SKÖNA KVINNOR", "signature_source": "Whitman ; Whitman", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "36", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.6", "debut_caractere": 3566, "fin_caractere_exclue": 3728, "texte": "SKÖNA KVINNOR\nSalut au monde.\nWhitman:\nWhitman:\nKvinnor sitter, eller rör sig av och an nägra\ngamla, andra unga;\nDe unga är sköna men de gamla skönare\nän de\nunga."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c006", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c006", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "37", "page_fin": "38", "image_debut": 7, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.5", "titre_corps": "KANSALLINEN MUSIIKKI", "titre_sommaire": "KANSALLINEN MUSIIKKI", "signature_source": "ERNEST PINGOUD", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "37", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4081, "texte": "KANSALLINEN MUSIIKKI\n\n(Käännös saksankielisestä käsikirjoituksesta.)\nNuoret kansat, joiden itsetunto vielä on liialli-\nsen voimakas ehkä senvuoksi erikoisen voima-\nkas, että sen avulla eräät puutteellisuudet peit-\ntyvät, ovat taiteessaan aina taipuvaisia anta-\nmaan näkyväisen muodon tälle itsetunnolle. Näi-\nden kansojen kulttuuri on vielä liian nuori tuot-\ntaakseen selväpiirteisiä yksilöitä kansainvälistä\nlaatua, ja siksi voi havaita taipumusta yhteen-\nliittymiseen ja ryhmittymiseen. Kun useimmiten\nei olla vielä irtauduttu kansallisesta perustasta,\nniin lankeaa itsestään, että imetään voima juuri\nsiitä ja siihen nojaudutaan. Tällä kulttuurievo-\nlutsionin asteella olevat kansat luovat kansal-\nlista taidetta ja mahtailevat sillä. Ei mikään\nsaata järkyttää uskoa kansanomaiseen; se on\nmääräävää ja perustavaa laatua. Taiteelle an-\nnetaan määrätty suunta sekä tarkoitusperät ja\nkansainvälinen arviointi unohtuu. Riittää, kun\ntämä taide vain täysin tyydyttää oman kansan\ntarpeen sehän kääntyykin välittömästi ainoas-\ntaan sen kansan puoleen. Kansallinen taide on\nkaiken taiteen lapsuusaste, kotitaidetta laajem-\nman mittapuun mukaan.\nSe ei kuitenkaan ole vain sen piirin käsitettä-\nvissä, josta se on noussut sillä on omituinen\nviehätyksensä myös laajemmille, vierasperäisille\npiireille, mikä kuitenkin pohjautuu ulkokohtai-\nsempiin vaikuttimiin. Etenkin se lumoaa ek-\nsoottisella värityksellään ja herättää outoudel-\nlaan mielenkiintoa muunmaalaisessa. Tällaisen\ntaiteen viehätys on pinnallinen ja vastaanotta-\njaan vaikuttaa se myös pinnallisesti. Niin, eikö-\nhän oikeastaan ole kysymyksenalaista, onko siinä\nlainkaan olemassa todellista vuorovaikutusta.\nOttakaamme yksinkertainen esimerkki: joku mis-\nsissippiläinen neekerilaulu. Sen eksoottista vie-\nhätystä tuskin kehittyneinkään eurooppalainen\nkuulija voi vastustaa. Ja vaikutus johtuu siitä.\nmitenkä eikä mitä on esitettv. Mutta kiel-\n•>\ntäen on toki vastattava kysymykseen, onko tai-\nteen tarkoitus vaikuttaa eksoottisuudella. Väritys\nja eksoottisuus ovat kyllä taidekeinoja, vaan ei\ntarkoitusperiä sinänsä. Kansallisessa taiteessa\nei persoonallisuus ole vielä kehittynyt, vaan on\nse kollektiivisuuden kahleissa. Näin ollen on\nväärin polemisoida kansallista taidetta vastaan,\nsikäli kuin maan kulttuuri ei suo perustaa kor-\nkeammalle taiteelliselle tasolle katsottakoon\nse luonnolliseksi kehitysasteeksi, väliasemaksi yk-\nsilöllisen taiteen tiellä, joka jälleen johtaa kor-\nkeimpaan asteeseen, „objektiiviseen\" taiteeseen.\nNäin käy selville, miten kansallista taidetta on\narvioitava. On oikein ja itsestään selvää, että\nsitä harjoitetaan mitä suurimmalla vakaumuk-\nsella; pakkotoimenpiteet kehityskulun kiirehtimi-\nseksi ovat vain pahaksi onhan se kyseessä\nolevan maan yleisen kulttuurin tuote joka\nedelleen kehittyessään on hylkäävä tämän taide-\nasteen ja vievä taiteen uusille urille.\nEritoten tunnusmerkillistä kansalliselle tai-\nteelle on kehittymätön muoto. Se on ensi sijassa\nmaisemallinen eli kuvaileva eepillinen. Kehit-\ntyneen muodon sijalla on kansallinen väritys.\nMitä tulee Suomen taiteeseen, lähinnä musiik-\nkiin, niin kulkee se vielä kansallisten arvojen\nvanavedessä, ja ne yritykset näiden rajojen si-\nvuuttamiseksi, joita on havaittavissa (Raitio), ei-\nvät näytä saavan tunnustusta. Kuitenkin voi jo\nSibeliuksessa havaita yrityksiä edelleen kehityk-\nseen ulkopuolelle kansallisen kehän. Hän on\ntässä kuin Mooses, joka ohjasi kansansa Kaa-\nnaanmaan rajalle, mutta jätti seuraajalleen Joo-\nsualle toimeksi astua sisälle luvattuun maahan.\nNyt Suomi odottaa Joosuaansa, joka Moosek-\nselle arvollinen seuraaja olisi.\nPäivän suomalaiselle musiikille on luonteen-\nomaista sen taistelu muodollisten, ja eräässä\nmerkityksessä teknillisten vaikeuksien kanssa.\nArkkitehtuurin sijaan tarjotaan rapsoodisuutta,\ndraamallisuuden sijaan eepillisyyttä, yleisinhi-\nmillisyyden sijaan suomalaisuutta, alastomuu-\nden sijaan kansallispuku.\nSuomalainen musiikki nojautuu vielä maise-\nmaan ja erikoissuomalaiseen mytologiaan; tämä\nviimemainittu viittaus kehityskululle suotuisaan\nsuuntaan. Näihin aikoihin asti on suomalainen"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "38", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 868, "texte": "säveltäjä kontrapunktcerannut persoonallisen sa-\nnottavansa kansan cantus firmukselle.\nKansakunnan kulttuurin edistyessä taide tulee\ninternatsionaliseksi. Se alkaa ratkaista ominai-\nsinta probleemiaan, muotokysymystä. Tämä pro-\nsessi on, kuten mainittu, mitä läheisimmässä\nsuhteessa kansan yleissivistyksen kehitykseen\ntaide vaatii hyvän ja muokatun pohjan.\nJos kulttuuri suuntautuu käytännöllisiin pää-\nmääriin ja saavutuksiin silloin ei taiteella ole\nsuuriakaan mahdollisuuksia.\nTaiteelle on parhain ja runsain maaperä kult-\ntuuri, joka laadultaan on trainseendentaalis-\nuskonnollinen siinä se ihanimmin kukoistaa\nja siinä se nousee korkeuteen, jossa ei enää ole\neri kansallisuuksia eikä maantieteellisiä rajoja;\nsilloin se myös soinnuttaa kieltä, jota ymmärtä-\nvät ja vastaanottavat, ei eri kansat kukin omine\nerikoisuuksineen, vaan ihmiset sinänsä.\n\nERNEST PINGOUD"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c007", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c007", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "38", "page_fin": "38", "image_debut": 8, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.6", "titre_corps": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "titre_sommaire": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "signature_source": "HUUGO JALKANEN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "38", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.8", "debut_caractere": 870, "fin_caractere_exclue": 4507, "texte": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\nHUUGO JALKANEN\nMiten kirjoitan näytelmää?\nOlen virallisesti „kirjoittanut\" vasta yhden\nnäytelmän, joten minulla ei ole esitettävänä mi-\ntään yAN-katkismusta, joka käsittelisi sitä pro-\nsessia, miten minulta yleensä näytelmä syntyy.\nJa ainakin kirjailijan kannalta on minusta tä-\nmän kysymyksen käsittely kutakuinkin hedelmä-\ntöntä, jollei kysymyksessä ole jonkun kirjallisen\nohjelman julistaminen: hänestä on yhdenteke-\nvää, miten häneltä jotakin syntyy, ja tärkeätä\nainoastaan se, mitä syntyy. Kirjailija astuu\ntuota kysymystä pohtiessaan ulkopuolelle oman\nalansa, estetiikan piiriin tekeytyy siis taval-\nlaan tutkijaksi, jonka tutkimusesineenä lisäksi\non oma minä. On selvää, että objektiivisuuden\nja pätevyyden prosenttimäärä tällöin on melko\npieni. Tuossa prosessissa on näet vaikuttamassa\nkaksi vastavoimaa: miten hän tahtoo kirjoittaa\nja miten hänen täytyy kirjoittaa, jotka siinä mää-\nrin sekautuvat toisiinsa luomistyössä, että rehel-\nlisinkään eritteli ja. ei voi kemiallisen tarkasti\nmäärätä niiden keskinäistä suhdetta. Edellisestä\npuolesta ei kenenkään persoonallisen kirjailijan\nkannata ottaa oppia siksi, että se on vierasta\nteoriaa, jälkimäisestä ei voida oppia siksi, että\nluonnonvoimaa ei voi oppimalla omaksua. Tu-\nlos! —| 0.\nKoska kuitenkin minultakin on pyydetty kir-\njoitelmaa tästä aiheesta, esitän muutamin sa-\nnoin pääpiirteet ~Nuoren Mariuksen\" synnystä.\nAjatuksen näytelmän kirjoittamiseen tästä ai-\nheesta sain jo koulunpenkillä toistakymmentä\nvuotta sitten. Ensimmäisenä „akateemisen va-\npauteni\" vuotena kyhäsin parissa viikossa jam-\nbiseen viisimittaan ensi luonnoksen. Tässä sikiö-\ntilassaan lojui aihe kapinatalveen saakka, jolloin\nse nopeasti kehittyi päässäni tykkien jyskeen ja\nkuulien vinkunan keskellä. Täysin kypsyneenä\npurkautui se kahden vuoden rauhoittumisen ja\nselkeytymisen jälkeen lopulliseen sanamuotoonsa\nkutakuinkin tasaisesti puolen viidettä kuukauden\nkuluessa. Näytelmä on siis tavallaan kansalais-\nsotamme reaktio ajallisesti ja paikallisesti kau-\nkaisen tarinan verhoavissa puitteissa, jotka tar-\njosivat valmiin uoman kaikelle sille, mikä pur-\nkautui vaikutelmien ja elämysten patoutuman pa-\nkosta; sen elinhermona sekä sisäisesti että ru-\nnomuodolliseati on ristiriitaisen ajan levoton,\nkiihkeä rytmi. Myöhempi pieni korjailu kah-\nden kuvaelman yhteensaattaminen —on ollut\nlaadultaan puhtaasti teknillistä.\nEräs arvostelija on sanonut, että päähenkilö\nei täytä tragedian „sankarin\" mittaa moraali-\nsessa suhteessa. Tähän tahdon vain huomaut-\ntaa, etten ole suinkaan tarkoittanutkaan kuvata\nantiikkisia piedestaalisankareita, vaan olen pyr-\nkinyt yksinomaan inhimilliseen, nykyisihmisen\nytimiin. Eräs toinen on valittanut, ettei hänen\ntraagillisuutensa ole „oikeata\" traagillisuutta.\nHän on koskettanut asian ytimeen kielteisessä\nmerkityksessä, nähnyt, että Nuori Marius ei ole\nvanhojen kaavojen mukainen traagillinen san-\nkari\" mutta tajuamatta, mitä uutta, nykyistä,\ninhimillistä, todellisuudesta konsentroitua elä-\nmäntragiikkaa hänen kehityksessään ja tarinas-\nsaan on. Tarkoitukseni ei ole ollut luoda esteet-\ntisten kategorioiden mukaisia, konstruoituja tyyp-\npejä, vaan inhimillisesti tosia, sisältä käsin näh-\ntyjä ja elettyjä ihmiskohtaloita tyylitellen ja kon-\nsentroiden, ei mitään aatteita julistaen tai tekoja\ntuomiten, vaan kunkin henkilön „nahkoissa\" sa-\nmaten kuin koko esitetyssä elämäntaistelussa\npersoonallisesti eläen ja tuntien.\nNämä viittailut selvittänevät näytelmäni si-\nsäistä syntytapaa muusta, ajatus- ja tunnesi-\nsällöstä sekä taidekeinoista puhukoon teos itse\npuolestaan.\nLoppuponteni: näytelmä täytyy synnyttää\nei kirjoittaa."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "39", "page_fin": "41", "image_debut": 9, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.7", "titre_corps": "FRANZ WERFELIN LYRIIKKA", "titre_sommaire": "FRANZ WERFELIN LYRIIKKA", "signature_source": "LAURI HAARLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "39", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2580, "texte": "FRANZ WERFELIN\nLYRIIKKA\n\n»Isäni ja opettajani, mitä on hel-\nvetti? Luulen sen olevan tuskaa\nsiitä, että ei kyetä enää rakasta-\nmaan.\" Dostojewski.\nJuuri lyyrikot Keski-Euroopan runoeks-\npressionisteista ovat saaneet nopeimmin\n»tunnustusta\". Luonnollisestikin! Sillä nuor-\nten himolla ponnahtaa irti objektista, luon-\nnosta ja lainalaisuudesta minän ehdotto-\nmaan ja hurjaan vapauteen on ollut laulu-\nrunoudessa vähimmin kahleita katkottavana.\nLaulaja-minä on itkenyt, huutanut ja julis-\ntanut suoraan maailmanriemunsa ja maail-\nmakärsimyksensä. Ei ole tarvittu draaman\nainelakeja, ei koneistoja, ei romaaniepiso-\ndeja. Ja lisäksi: Saksalaisilla on ollut etu-\nrivistä syöstä tuleen suuri lyyrillinen lah-\njakkuus: Franz Werfel, m.m. „Wir sind\"\n(„Me olemme\"), „Einander\" (»Toisillemme\")\nja„DerWeltfreund\"(„Maailmaystävä\")runo-\nkokoelmien ja parin näytelmänkin kirjoit-\ntaja. Uuden runon laulajista herkin ja\ntotisin!\nJyrkin julkeus ja marttyyrinöyryys. Kor-\nkein aristokraattisuus ja herkin veljeyshaave.\nNyrkki ja siunaukseen nostetut kädet. Näistä eri\näärimmäisyyksistä on nuori runous tähän asti ha-\nkenut voimia ja muotoja ihmisjulistukselleen. Wer-\nfel on johdonmukaisin hyvyyden ja veljeyden lau-\nlaja: Minä, runoili jäminä, vapaaksi vain siksi,\nettä saisi tuhota kaiken kärsimyksen syyn: Minä\nolen, s.o. murtaisi muurit minän ja meidän vä-\nliltä! ja lunastaisi totuudella: Ei\nole mitään mieltä siinä, että minä olen tai että\nminä omistan, teen tekoja ja kärsin tai riemuit-\nsen itseäni varten. Minä-olen on turhuus! Me\nyhdessä hyvää, tulevaista ihmistä, sankaria,\nlunastusta kohti sodan ja kärsimyksen mie-\nlettömyydestä pois! Tämä hänen runofiloso-\nfiansa pyhin alkuidea ja lopulta: realisoitava\nideaali.\nMiten yhdessä käydä? Missä on lunastus-\nteko? (Sillä uuden runo julistuksen miehet eivät\nlaula kysymättä itseltään kärsivän lähimmäi-\nsensä edessä: Mitä varten? Lunastanko laulul-\nlani ketään hädästä? Olenko itse hyvyyden san-\nkari, ihminen?) Mikä on ensiteko? Kurita ja\nkarsi itsesi! Oma-onni? Yhtä suuri syyllisyys\nkuin itsekkyys, ahneus, ryöstö ja kavaluus. Oma\nlemmenhurma! Tämä luonnontaistokaan ei ole\noman nautinnon saalistamista varten.\nHurmatkoonkin lempi meidät kyyneleihin\nsaakka. Sekin on vain taakka ja yhteisonnetto-\nmuus, jos en kykene tuntemaan, että minun on\nmaksettava onneni niille, jotka elivät ja kuolivat\nei-koskaan-cnnellisina. Ja lemmitty! Hän on\nenempi kuin minä: „Sattukoon minuun nuoli,\nkun sinä vain olet onnellinen.\" Rakkaus kiel-\ntäymystä. Rakastetun ääni! Se antaa voiman\ntäyttää ihmistekoamme: tasoittaa itsemme, kaik-\nkien syyllisyyttä."}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "40", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3797, "texte": "Werfelin lemmenrunous: kuin kyynel silmärip-\nsillä, kuin henkiolennon haave.\nMutta: Oma-onni-muurien murtaminen, tämä\non vasta alku. Ihmiset lähelle lähelle toisiaan!\nTämän saa aikaan sääli ja armo ja hyvyys.\nVihollisuus on riittämätöntä. Koston tappa-\nkoon armo. Vihan lyököön hyvyys. Kurjuuden\nnostakoon sääli. Ja tämä lunastustyö on riemu.\nSillä jokaisessa kohtalossa, riemun ja tuskan\naskeleissa, murhassa ja syleilyssä, kaikessa on\nyksi ikuinen: inhimillisen sulo. Katso karkean\nmaalaistytön silmiä läheltä vähitellen ne\nverhoutuvat kuin maailmannaisen. Katso lap-\nsen kuolemaa, millä lempeällä hellyydellä hänen\nruumiinsa liukuu meiltä saavuttamattomiin.\nKuoleman kurjuuskin lempeytyy. Ja missä on\npalvelustytön mitättömyys? Hänhän siivoo il-\nloin keittiötä surullistuen ja kaukana ollen kuin\npyhimys. Yöllinen santarmikin silittää kar-\nkein hyväilysanoin kurjaa koiraa. Hänenkin kä-\ntensä ovat silloin kauniit. Ja tämä kaikki julis-\ntaa: Me olemme.\nWerfelin sääli ja nöyryys murhaajan edessä ei\nole vain ajatus, joka tuotetaan. Se on kuin hä-\ndästä löydetty totuus, joka paljastetaan hiljai-\nsesti ja luonnollisesti.\nMiten kaukana onkaan hänen ihmistoveruu-\ntensa kahmaisen kanssa niin monenmonien bo-\nheemi-diletantismista! Werfel osaa niin sa-\nnoakseni todistaa halveksittujen puolesta.\nKurjankurjat ovat oikeutettuja veljeyteen pyhi-\nmystenkin ja sankarien parissa, sillä syvimmäs-\ntäkin kaivosta nähdään tähdet.\nMutta ken on sitten tämän runouden sankari?\nVain hän, jonka hiuksia kiertää tuhon olkinen\nseppele ja jonka huulilla hymyilee lopun mielet-\ntömyys. Hän, ken kantaa suloiset hukkuneet päi-\nvänvaloon mustista vesistä.\nMutta olkoonkin sankari toinen, toinen pyhi-\nmys ja kolmas kärsimyksestä kurja. Yksi on\nmaailma, pieni ja määrätön, jossa eroitta vien\nmuurien rauniotkin ovat peittyneet viheriän nur-\nmen alle. Yksinpä marmori, kankeitten muoto-\njemme marmori on siellä sulannut kuin vaha.\nTämä ihmemaailma ja monadien monadi on\nkyynel.\nYhteisitku yhteiskärsimyksen alla on kirkkain\nveljeystunne Werfelin runoudessa. Se on se al-\nkulähde, josta syntyy ihminen. Se ihminen,\njonka rinnalla aurinko kalvistuu. Syntyy aika,\njolloin nousee uusi aurinko: ihmiskasvojen hy-\nmyn synnyttämä valo. Ihminen, jonka ihana\nhengitys todistaa, että jumalan henki on voinut\nsyntyä vain ihmisen hengityksenä ja että vapau-\nden tie on tallattu vain ihmisaskelin. Hymyily\nhengitys ihmisen kulku ovat enemmän kuin va-\nlon tuulien tähtien rata.\nViimeinen lause on Werfelin runoylistyksen\nkorkein lause. Siinä lakkaa olemasta ihminen ja\njumala, moraali ja uskonto. Syntyy panteistinen\nkaiken-syleily! Esim. runossa „K.ulkija polvis-\ntuu\" seuraavassa muodossa:\n„Suo ett' itkeä ma voin ...\nettä hukun, sulan tunnelmoissa,\nkunnes kirkkaan veden lailla\nsaan sun kallioillas pisaroida\nja sun notkojasi juosta,\narmas maa!\"\nKaikki mikä on tätä ihmislasten yhteiskehi-\ntystä vastassa, se on pahetta, mielettömyyttä.\nSe on sotaa!\nWerfelin runo „Sota\" (kirjoitettu muuten jo\n4. VIII. 1914) on synkimpiä määritelmiä, mitä\nsodasta on annettu: Sota on väärämielisten sa-\nnojen myrsky. Sen pää on tyhjän ukkosenjyri-\nnän ympäröimä ja valheitten tähden uneton. Se\non vyöttänyt itsensä teoilla, jotkai suorittavat itse\nitsensä. Tämä aika, sota-aika! Se kulkee uh-\nreista kerskuen, taivaalle vastenmielisen kauhis-\ntuttavana. Se on survova, polkeva aika, turhan\npuhehälyn kauhistuttavaa rajuilmaa. Sen to-\ntuus? Vain mielettömyyden ja tämän kärsimyk-\nsen totuutta. Vain ärtyvää haavaa, surkastu-\nvaa sydäntä. Jano ja liejuinen juoma! Sota!\nLopputulos: Werfelin runous on tämän ajan\nmielettömyyskärsimyksestä synnytetty uusi Kris-\ntus-nimbus. Tämän säteily on kirkasta ja läm-\nmittävää. Sillä niinkuin runoilija noutaa näke-\nmyksensä nöyränläheisestä kosketuksesta ihmis-\nveljiensä kanssa, niin astuu hän myös lukijaa"}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "41", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 299, "texte": "poistamattoman lähelle, lempeästi, mutta tinki-\nmättömästi. Niinkuin hän on runoilijana kyen-\nnyt itseltään kysymään: Mitä varten? ja vastaa-\nmaan tähän sydämen-logiikan ehdottomalla joh-\ndonmukaisuudella, niin kysyvät hänen runonsa\nlukijalta eetillisen tinkimättömästi: Mitä var-\nten?\n\nLAURI HAARLA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "39", "page_fin": "39", "image_debut": 9, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.7.1", "titre_corps": "Ludwig Meidner: Franz Werfel", "titre_sommaire": "Ludwig Meidner: Franz Werfel", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "39", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.9", "debut_caractere": 2582, "fin_caractere_exclue": 2610, "texte": "Ludwig Meidner: Franz Werfel"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "41", "page_fin": "41", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.8", "titre_corps": "HYVÄ IHMINEN FRANZ WERFEL", "titre_sommaire": "HYVÄ IHMINEN FRANZ WERFEL", "signature_source": "Suom. LAURI HAARLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "41", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.11", "debut_caractere": 301, "fin_caractere_exclue": 1035, "texte": "HYVÄ IHMINEN\nFRANZ WERFEL\nSuom. LAURI HAARLA\nHänen valta on, hän tähtein hallitsija,\non nyrkissänsä maa kuin pähkinäinen\nja kuoloton on nauru kasvoillansa,\nsota luontonsa ja riemu askel on.\nHän missä liekin, käsivarret avaa,\ntyrannihuutonsa kun maahan kaikuu,\njo murtuu, irtoo luomistyöstä vääryys,\njumalykseydeksi luodut yhtyvät.\nOn voittamaton hyvän kyynelvirta,\ntuo alkuaine, elonneste luotuin.\nHyvät kyynelet kun maahan uppoavat,\njoka muoto hukkuu alku-unelmaan.\nEi mikään raivo yllä ylemmäksi.\nHän elon polttoroviolla seisoo,\nkuin kiiltomato rikkipoljettuna\non kantapäänsä alla saatana.\nKun kuolee hän, on silloin vierellänsä\nkaks' enkeliä, sfäärit kiitäväistä,\nja tulen, kullan alla myrsky riemuin,\njylisten kilpihinsälyövät he."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "41", "page_fin": "41", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.9", "titre_corps": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "titre_sommaire": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "41", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.11", "debut_caractere": 1037, "fin_caractere_exclue": 1400, "texte": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nOn olemassa muuan erikoisen nykyaikainen\nmyrkky, joka on filosofian ja taiteen vaarallisin\nvihollinen, myrkky, jota hengitämme päivittäin\nja hetkittäin, joka ympäröi meitä joka puolella,\njoka seuraa meitä kammiomme hiljaisuuteen,\njopa inter silvas salubres, myrkky, jonka vai-\nkutuksesta emme missään ole täysin turvassa\n—: julkisuus."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "41", "page_fin": "42", "image_debut": 11, "image_fin": 12, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.10", "titre_corps": "BAIJERIN MAAKUNTANÄYTTÄMÖ", "titre_sommaire": "BAIJERIN MAAKUNTANÄYTTÄMÖ", "signature_source": "E. P—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "41", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.11", "debut_caractere": 1402, "fin_caractere_exclue": 3754, "texte": "BAIJERIN MAAKUNTANÄYTTÄMÖ\n\nSotaa seurannut valtiollinen ja taloudellinen\nahdinkotila on tehnyt tavatonta tuhoa Saksan\nsivistyselämässä vaikeuttaen niin sivistyneistön\nkuin sivistyslaitostenkin asemaa aina olemassa-\nolon mahdollisuuksien rajalle saakka. Merki-\ntystä on vain aineellisella työllä; kaikki henkinen\npyrkii pakostakin jäämään ylellisyydeksi anka-\nran ajan puristuksessa.\nSivistyselämä ei kuitenkaan ole vapaaehtoi-\nsesti ottanut taipuakseen alistettuun, halpaan\nasemaan maassa, joka aineellisten ja henkisten\narvojen onnellisesta yhtymästä on kehittänyt\nuuden ajan voimakkaimman kulttuurin Kuten\ntaloudellinen elämä vaikeina aikoina mukaantuu\nuusiin muotoihin, hakee toiminnalleen entistä\nlaajempaa perustetta konservien ja trustien\navulla, niin on sivistyselämäkin yhä suuremmiksi\nyhtymiksi laajentumalla koettanut kerätä kaikki\nvoimansa uhkaavaa sortumista vastaan.\nHuomattavin tällainen yhteisyritys on teatte-\nrin alalla Bayerische Landesbuhne. Sitä ei ole\nperustettu vain yksityisten asianharrastajien tai\nlaitosten avulla, vaan Baijerin valtio ja useat\nkaupunkikunnat ovat muodostaneet näyttämö-\ntaiteen hoitamiseksi osuuskunnan, jossa valtiolla\ntietenkin on vaikuttavin asema. Yrityksen johto\non Munchenissä ja siihen ottavat osaa useat\nteatterit maaseutukaupungeissa. Aloitteen yri-\ntykselle antoi Baijerin näyttelijäliitto, kun ajan\nyhä vaikeutuessa, rahan yhä huonontuessa, huo-\nmattiin, etteivät yksityiset taidelaitokset enää\nkannata eivätkä voi tyydyttävästi palkata henki-\nlökuntaansa. Yrityksen etunenässä on Munche-\nnin Prinzregententheater ja pääjohtajana sen\ntirehtööri Strohm, joka myös teki valmistelevan\nsuunnitelman.\nHeti alussa yhtyi osuuskuntaan 20 kaupunkia.\nVähän ajan kuluttua niitä oli kaksi kertaa enem-\nmän, ja nyt, kun on oltu toiminnassa vasta\ntoista vuotta, näyttää menestys niin varmalta,\nettä kannattavien kuntien lukumäärä yhä kas-\nvaa. Baijerin alue on sen lisäksi jaettu pienem-\npiin piireihin, jotka huolehtivat asianomaisia\npaikkakuntia ihan läheltä koskevista asioista.\nMuuten on toiminta järjestetty siten, että vaki-\nnaisten teattereiden henkilökunnista kootut jouk-\nkueet kulkevat paikasta paikkaan antaen näytän-\ntöjä eri paikkakunnilla tai vahvistaen maaseutu-\nnäyttämöiden henkilökuntaa tarvittaessa.\nTyö on hyvin tehokasta ja innokasta. Jo viime\nvuoden viimeisellä neljänneksellä esiinnyttiin"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "42", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4864, "texte": "100 eri kertaa eri paikkakunnilla ja sitte on näy-\ntäntöjen määrä yhä kasvanut.\nKoska tarkoituksena on tarjota yleisölle mitä\nparhainta, vaikuttaa kasvattavasti kirjalliseen ja\ntaiteelliseen makuun, on ohjelmaan otettu vain\nsaksalaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden etevim-\npiä tuotteita. Siihen kuuluivat viime vuonna\nesim. seuraavat kappaleet: Lessing, „Emilia Ga-\nlotti\" ja „Minna von Barnhelm\"; Kleist, „Ri-\nkottu ruukku\". Hauptmann, „Yksinäisiä\" ja\n„Kankurit\"; Strindberg, „Kuolontanssi\"; Ibsen,\n„John Gabriel Borkman\"; Björnson, „Paul\nLange ja Thora Parsberg\"; Halbe, „Vahva\nvirta\" ja sen lisäksi Shakespearen, Hofmanns-\nthalin, Moreton ja muiden kappaleita.\nTässä suhteessa on tehty se huomio, että kai-\nkenlaiset rahakiertueet jo ovat ehtineet koko\nlailla pilata yleisön makua, mutta että arvok-\nkaamman taiteen ymmärrys nopeasti voittaa\nalaa ja että yksinkertaisempikin yleisö suurella\nhartaudella suhtautuu esim. juuri Ibsenin ja\nStrindbergin tuotantoon. Samalla on esitelmillä\nja selityksillä koetettu helpottaa esitettävän ta-\njuamista ja annettu tietoja itse kirjailijoista ja\ntaiteellisista virtauksista yleensä. Tri Johannes\nEckardt, jolle ohjelman valinta lähinnä kuuluu,\nhuomauttaa kuitenkin, että kaikilla näytelmillä\nei ole samoja edellytyksiä vaikuttaa yleisöön. Se\nei riipu niiden taiteellisesta arvosta eikä esitys-\ntavasta, vaan jostakin kansansielun tutkimatto-\nmasta ominaisuudesta. Jostakin vaikeasti tajut-\ntavasta mestariteoksesta saattaa tulla kaikkien\nsuosima vetonumero, kun toinen, ihan samanlai-\nnen, ei miellytä ollenkaan. Yleensä on Maakun-\ntanäyttämön menestys hänen mukaansa suurin\netenkin sellaisilla paikkakunnilla, mistä entinen\nteatteri on kuollut, tai missä vakinaista ei ole\nollutkaan. Koko vuoden aikana ei ole kertaakaan\ntarvinnut näytellä edes „puolelle huoneelle\".\nKuten sanottu on tarkoituksena saada esityk-\nset taiteellisesti mahdollisimman päteviksi. Sik-\nsipä on regiaan ja näyttämölaitteihin, jopa teat-\nterirakennuksiinkin uhrattu paljon työtä ja vai-\nvaa. Kaikki osuuskuntaan kuuluvat kaupungit\nottivat korjatakseen näyttämönsä asianomaiseen\nkuntoon, jota varten Baijerin valtio on antanut\nhuomattavia avustuksia. Samoin on perustettu\nerikoinen työpaja näyttämölaitteita varten, joka\netevien taiteilijoiden avustuksella valmistaa näyt-\ntämökoristeita, luotu erikoinen näyttämötyyli,\njoka sellaisenaan on jotakin uutta. Täten voi\nkiertävä seurue esittää tehtävänsä aina jokseen-\nkin samanlaisessa ympäristössä. Luonnokset\ntehdään yhteisessä työpajassa ja ne lähetetään\nshtte eri paikkakunnille, jossa ne lopullisesti val-\nmistetaan. Tämä tapahtuu myös säästäväisyys-\nsyistä, sillä raaka-aineet ja tarpeet voidaan os-\ntaa tukkuhintoihin, ja kun näyttämö 1 aitteita ei\ntarvitse kuljettaa paikasta toiseen, syntyy huo-\nmattava säästö.\nNäin jatkuu johdonmukainen organisointi\naina ilmoitusplakaatteihin saakka, jotka myös\novat parhaitten taiteilijoiden laatimia.\nHinnat ovat mahdollisimman halvat, lasketut\nparaiksi niin, että yritys kannattaa. Suurin osa\ntuloista jää avustaville taiteilijoille itselleen, niin\nettä heidänkin vaikea taloudellinen) asemansa\nsuuresti paranee.\nBaijerilaisten ponnistukset eivät kuitenkaan\nrajoitu yksinomaan teatteriin. Baijerische Lan-\ndesbiihnen tulosten perusteella on muitakin tai-\ndelajeja, kuten musiikkia ja kuvaavia taiteita,\nalettu vaalia samalla tavoin. Niin järjestetään\nympäri maata oivallisia orkesteri- ja muita kon-\nsertteja, taidenäyttelyltä ja valistavia esitelmä-\ntilaisuuksia. Sanalla sanoen tehdään, ankaran\najan uhallakin, perin voimakasta kulttuurityötä.\nMenestyksen ensimäisenä edellytyksenä on tie-\ntenkin, että yleisön taideharrastus on mahdolli-\nsimman suuri. Sellainen onkin asianlaita Baije-\nrissa, jossa renesanssin taiteellinen perintä-\ntieto vielä on hyvin elävä, halu taiteelliseen toi-\nmintaan kaikilla aloilla erittäin virkeä esiintyen\nsuurenmoisella tavalla esim. Oberammergaun\nkärsimysnäytelmissä.\nMeillä Suomessa, jossa taloudelliset olot myös\nsuuresti vaikeuttavat taiteellista toimintaa ja si-\nvistyselämän kehitystä yleensä, olisi täysi syy lä-\nhemmin tutustua baijerilaisten puuhiin ja ottaa\nniistä oppia. Sivumennen saattaa mainita, että\nesimerkki jo on vaikuttanut Preussiinkin, jossa\nsuunnitellaan samanlaista. Valtion ja kuntien\navulla olisi meillä aivan mahdollista luoda sa-\nmanlainen, yhtenäisen johdon alla toimiva koko\nmaata käsittävä näyttämö, joka suuresti organi-\nsoituna voisi menestyksellä kilpailla kaikenlais-\nten kiertueiden kanssa hintojen halpuudessa\nja esittää kaikkialla mahdollisimman hyvää.\nMeikäläisiä stipendiaattejahan vuosittain vilisee\nSaksassa, mutta vain poikkeustapauksissa lienee\njoku heistä avannut taidetta harrastavien kes-\nkustain tai Baijerin ja Preussin sivistysministe-\nriöitten ovia. Siellä ollaan kuitenkin hyvin val-\nmiita antamaan tietoja ja apua niitä hakevilloja\nvarsinkin suomalaisille.\n\nE. P—la."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "43", "page_fin": "43", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.11", "titre_corps": "OHJELMISTO", "titre_sommaire": "OHJELMISTO", "signature_source": "RALF HELM", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "43", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2425, "texte": "OHJELMISTO\nRALF HELM\n(Jatk.)\nViron teatterit ovat jo ehtineet esittää Hasen-\ncleveriä ja muita saksalaisia ekspressionisteja,\nRuotsissa on näytelty Georg Kaiseria ja Goe-\nringin „Seeschlachtia\", Helsingin Ruotsalaisessa\nteatterissa on regissööri Helge Wahlgren tehnyt\nmuutamia mielenkiintoisia kokeita asettamalla\nlavalle Pär Lagerkvistin ja Wilhelm von Schol-\nzin näytelmiä. Kaikkialla ainakin nimeksi uusia\nja raikkaita tuulahduksia, rohkeita eksperiment-\ntejä. Suomen Kansallisteatteri yksin elää vielä\npari-kolme vuosikymmentä ajastaan jäljellä, Ib-\nsenin ja Minna Canthin asettamia problemeja\nratkaisten, suutarirealismin ja porvarillisen mil-\njöökuvauksen inspiratsionin alaisena. Sen roh-\nkein syrjähyppy nykyaikaiseen aihepiiriin lienee\n„Herra ministeri\"!\nJa Strindberg!\nTuo nykyajan uuden draaman nerokas kanta-\nisä, jonka maine kohosi korkeimmilleen vasta\nhänen kuolemansa jälkeen, jonka draamojen\nesittämisoikeudesta Saksan suurimmat näyttä-\nmöt kilpailevat keskenään ja jonka syvät ja fan-\ntastiset henkilökuvat ovat antaneet Saksan ete-\nvimmille näyttelijöille tilaisuuden mitä suurem-\nmoisimpiin näyttämöluomiin millainen on\nhänen asemansa kansallisella päänäyttämöl-\nlämme?\nPari hänen historiallista näytelmäänsä lienee\nesitetty joskus menneisyydessä, „Pääsiäinen\"\nkymmenkunta vuotta sitten ja viimeksi tove-\nrukset\" vuonna 1917. Tämän jälkeen, siis\nkuuteen vuoteen ja juuri niinä vuosina, jolloin\nStrindberg muualla maailmassa on valloittanut\nitselleen yhä pysyvämmän alan, ei Kansallis-\nteatterissa ole tiedetty hänen olemassaolostaan-\nkaan!\nEikö tämä jo hipaise skandaalia? Minä vain\nkysyn.\nRuotsalainen teatterimme on näinä vuosina\nesittänyt toisen Strindbergin näytelmän toisensa\njälkeen, se on näytellyt hänen historiallisia näy-\ntelmiään, hänen kamarinäytelmiään ja hänen\nvoimakkaita yksinäytöksisiä avioliittodraamo-\njaan viimeksi „Fadrenin\" erinomaisesti on-\nnistunein tyylitellyin draperiadekoratsionein.\nVaan suomenkielinen yleisö on Strindbergin si-\njasta saanut ravita sieluaan „Jääkärin morsia-\nmell a\" ja „Husaarikuumeella\", ellei se mahdol-\nlisesti ole ymmärtänyt mennä kinoteattereihin\nhänen draamojansa nähdäkseen.\nSiis: modernejal runoilijoita näyttämölle ja\nennen kaikkea Strindbergiä, paljon Strindber-\ngiä siinä välttämätön ehto Kansallisteatte-\nrille, jos se tahtoo tarjota kehittäviä tehtäviä\nnäyttelijöillensä ja jos se toivoo voivansa yllä-\npitää kontaktia sivistyneen yleisön kanssa."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "43", "page_fin": "43", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.12", "titre_corps": "LAURI HAARLA: Hanuumanin tytär Apinakomedia. Daimon 1922.", "titre_sommaire": "LAURI HAARLA: Hanuumanin tytär Apinakomedia. Daimon 1922.", "signature_source": "E. P—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "43", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.13", "debut_caractere": 2427, "fin_caractere_exclue": 4076, "texte": "LAURI HAARLA: Hanuumanin tytär\nApinakomedia. Daimon 1922.\nE. P—la\nNäytelmä ilman .ankarasti kärjistettyjä vasta-\nkohtia ja varsinaista konfliktia, satiirinen kome-\ndia, jossa henkilöt kantavat apinoiden läpinäky-\nvää naamaria ja jossa rohkeasti nauretaan elä-\nmälle sellaisenaan. Emme juuri kiinny tapaus-\nten kulkuun, emme tunne myötä- tai vastamieli-\nsyyttä henkilöitä kohtaan. Siihen puoleen suh-\ntaudumme pakostakin verrattain välinpitämättö-\nmästi. Sen sijaan viehättää itse mielikuvituksen\nvallaton leikki, joka heittelee kuperkeikkojaan\noudossa, fantastisessa maailmassa, tyylin ja ru-\nnokuvien merkillinen uutuus. Lukijan on yht'-\näkkiä vaikea päästä perille siitä, mitä kirjailija\nkaikella tarkoittaa, nähdä jokainen yksityiskohta\nnaamion alta, mutta hän tuntee ivan ja tajuaa\ntämän runouden pilkallisesti värähtävät tai kiih-\nkeän intohimoiset soinnut. Elämä on apinako-\nmediaa, eri katsomusten taistelut melkein tarkoi-\ntuksettomia, kun lopulta kuitenkin tulee joku joh-\ntamaan asioita oman ylemmän tahtonsa mu-\nkaan, vaikkapa hän sitte alentuu itsekin apina-\nkannalle. Ivan läpi soi surumielinen vanitas\nvarutatum, johon taas sekaantuu katkeruutta\nsiitä, etteivät asiat kuitenkin ole toisin. Olet hal-\nlitsija, olet kapinoitsija, olet kaunis tai; ruma:\nsittenkin olet vain apina\nNäytelmä on Lauri Haarlan tuotannossa kuin\njotakin uutta ja merkillistä sieppaamaan tarkoi-\ntettu ote. Hyvin vähässä määrässä dramaatti-\nnen teos, pikemmin runollinen, vapaastil muotoa\nkäytellen luotu ja vapaasti syntynyt1 fantasia.\nElääkö se vai kuolee? Kuka sen tietää. Onko se\nhuono vai hyvä? Sama asia. Vailla vaikutusta\nja viehätystä se ei ainakaan ole."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "44", "page_fin": "45", "image_debut": 14, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.13", "titre_corps": "WALT WHITMAN FÖREGÄNOAREN", "titre_sommaire": "WALT WHITMAN FÖREGÄNOAREN", "signature_source": "Hgr. O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "44", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3627, "texte": "WALT WHITMAN FÖREGÄNOAREN\n\nDet är nägonting med Walt Whitman, som\ngör, att manin te kan säga sig ha läst honom:\ndet är som att sitta vid en kalla i skogen ooh\ndricka ur det klara, sig evigt törnyande vattnet.\nDet är ju egentligen bara en volym han givit\nut Leaves of Grass men den har blivit tili\nunder ärtionden, vuxit stilla, självmant och vist,\nliksom blommorna växa. Den är i sig själv en\nliten djungel, där stjärnenattens svala sublimitet\noch den heta dagens mulltyngda, solgiriga jor-\ndiskhet förenas tili ett stort och evigt helt: na-\nturen.\nHan själv var ett med denna natur, denna\nsin konsts praktfulla flora. Mankan inte skilja\nhonom och hans verk ät: varje strof hos honom\när en pii, som darrande stär instucken i hans\neget hjärta.\nOch detta hjärta är inte nägot vanligt män-\nniskohjärta, inte nägot vanligt stort diktar-\nhjärta. Det är ensamt i sitt slag, gigantiskt,\nwalt-whitmanskt, med en hemlighet av högsta\nljusstyrka, segrande och dock fruktansvärd:\nframtidslidelsen, eldförälskelsen. Han talar\nsjälv om den mättlösa oceanen av kärlek inom\nhonom the measureless ocean of love och\ndetta är inte nägon lek med ord: det är en verk-\nlighet, som strömmar emot en pä varje sida av\nhonom, omvärver en, bär en och omsluter en,\nsom bara kärleken kan det, en verklighet, som\nhans eget broderliga liv vittnar om.\nTack vare denna kärlek, som famnade alit,\nlevde med alit, led alla lidanden och log alla\nmänskliga leenden, stod han ständigt pä fram-\ntidens tröskel. Med händerna utsträckta stod\nhan där: bakom honom intet, bredvid honom in-\ntet, framför honom alit. Han behövde inte\nstörta det gamla: för honom fanns intet för-\ngänget, han behövde inte strida mot det som\nvar: för honom fanns intet närvarande. Han\nsäg blott en enda brinnande verklighet: mor-\ngondagens.\n„En personlighetens sängare skisserar jag det\nsom skall komma,\nJag planlägger framtidens historia.\"\nDetta djärva stolta outlining what is yet to be\när det stridbara elementet i denna allkärlekens\nhymn, som är Walt Whitmans dikt. Det är\nden osynliga motorn, som driver honom framät,\nrastlöst, väghalsigt, utan att han ens behöver\nge sig sken av att veta vart det bär. Han sjun-\nger inte om morgondagen säsom en invigd, en\nden där vet vad den bär i sitt sköte: men han\nser, i glimtar, i flyende visioner, morgondagens\nansikte, och han jublar tili för varje gäng, gri-\nper som ett barn med smä händer efter den un-\nderbara leksaken solen, morgondagen, framti-\nden —: som kanske är en leksak, men kanske\nocksä är en segrande sanning.\nDet finns en dikt av honom, där denna egen-\ndomliga stämning av framtid pä vinst och för-\nlust, denna lidelsefulla vilja tili riktningen\nutan tanke pä mälet, tili rörelsen, framätskri-\ndandet utan kännedom om ändpunkten framträ-\nder synnerligen klart utformad. Jag översätter\nden här ordagrant utan att söka äterge annat\nän det sakliga innehället:\nJag vet jag är rastlös och gör andra sädana;\nJag vet mina ord äro vapen, f ulia av fara, f ulia\nav död;\n(I sanning, jag själv är den sanne soldaten;\nHan där borta med bajonetten är det inte, och\ninte den rödgalonerade artilleristen;)\nTy jag bekämpar freden, säkerheten och alla\nstadgade lagar, för att rubba dem;\nJag är mera ständaktig dä alla förnekat mig, än\njag hade kunnat vara om alla godkänt mig;\nJag aktar ej och har aldrig aktat pä erfarenhet,\nräd, majoriteter, ej heller spott och spe;\nOch hotet i det som kallas helvete är ringa eller\nintet för mig;\nOch lockelsen i det som kallas himmel är ringa\neller intet för mig;\n... Käre Camerado! Jag har, jag tillstär det,\ndrivit dig framät med mig, och gör det än,\nutan den ringaste aning om, vilken vär be-\nstämmelse är,"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "45", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2040, "texte": "Eller huruvida vi skola segra eller bliva i grund\nkuvade och tillintetgjorda.\nDenna dikt hör in te tili Whitmans intensi-\nvaste, men dess tankeinnehäll är i högsta grad\nmärkligt. Whitman är ju tili hela sin läggning\noch isin förkunnelse en ren evangelisttyp, en\nkärlekens och broderskapets man, och hans dikt-\nning ter sig sä stillsam, sä ofarlig pä ytan:\nmen hur klart medveten är han dock in te om det\nrevolutionära isin mission! Hans kärlek har\ninte blivit tili iden allförstäende sentimentalite-\ntens trädgärdar, den har vuxit pä farlig grund.\nFrihet heta de stora vingar, som bära upp hans\ndikt: där finner man hemligheten med hans inre\ndjärvhet och absoluta ständaktighet, där finner\nman sältan i ali denna sötma och där harhan\nsjälv funnit styrkan tili ali denna överflödande\nkärlek. Han var en sann demokrat, utan fruk-\ntan och tadel: frihet, jämlikhet, broderskap voro\nför honom de gyllene hörnstenar, pä vilka ali\nmänsklighet ( det mänskliga! —) vilar, och\nhan förkroppsligade själv, i dikt och i liv, dessa\nden nya katekesens tre strälande, av floskeldyr-\nkare sä smutskastade budord.\nDet oerhörda med Whitman är, att han upp-\nträdde sä tidigt. Denne man, som föddes näs-\ntan samtidigt med det gängna seklet, som till-\nbragte sitt stillsamma liv i olika amerikanska\nstäder, än som springpojke, skolmästare och ty-\npograf, än som tidningsutgivare, journalist och\nförfattare, än äter som sanitär pä slagfälten,\noch som dog, sjuttiotreärig, vid den tiden, dä\nden unga diktande generationen av i dag föd-\ndes (1892) denne man skädade längre in i\nframtiden än mänga av de yngsta förmätt. Han\ndrömde redan om denna broderskapets guldäl-\nder,som skulle bli den nya,ur världskrigets fasor\nutgängna generationens ideal och han skapade\ndärtill en ny stil, som isin skarpa, hänsyns-\nlösa förenkling, sin förtätade intensitet och sin\nformella frigjordhet skulle bli ett utsökt vapen\niden yngsta generationens hand under kampen\nom den nya himmein och den nya jorden.\nHan är mästaren-föregängaren, han är „mo-\ndärnisternas\" klassiker.\n\nHgr. O."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "45", "page_fin": "45", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.14", "titre_corps": "KOMMANDE POETER", "titre_sommaire": "KOMMANDE POETER", "signature_source": "Whitman ; Whitman", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "45", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.15", "debut_caractere": 2042, "fin_caractere_exclue": 2730, "texte": "KOMMANDE POETER\nThe answerer\nWhitman:\nWhitman:\nPublicerad 1860\nKommande poeter! sängare, talare,\nmusiker!\nej denna dag är för att rättfärdiga mig, och\n- s vara pä varför jag är;\nmen I, ett nytt släkte, atletiskt, kontinentalt,\nstörre än tidigare kända,\nKommen! Kommen ty I mästen rättfärdiga\nmig I mästen s vara.\nJag själv skriver ju blott ett eller tvä finger-\nvisande ord för framtiden,\njag framträder ju blott ett ögonblick, endast för\natt vända om och skynda tillbaka i mörkret.\nJag är en mänska som, släntrande omkring,\nutan att helt stanna, kastar en tillfällig\nblick pä er, och sedän vänder bort an-\nsikte,\nlämnande det at er att pröva och definiera,\nväntande det väsentliga av er."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "45", "page_fin": "45", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.15", "titre_corps": "VÅGAR DU NU, O SJÄL", "titre_sommaire": "VÅGAR DU NU, O SJÄL", "signature_source": "Från engelskan av DIKTONIUS ; Whitman", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "45", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.15", "debut_caractere": 2732, "fin_caractere_exclue": 3482, "texte": "VÅGAR DU NU, O SJÄL\nWhispers of heavenly death\nFrån engelskan av DIKTONIUS\nWhitman:\nPublicerad 1870\nVägar du nu, o s jäi,\ngä med mig mot den okätida regionen,\ndär varken jord finns för fot, eller stigar att\nfölja?\nEj karta där, ej förare,\nej ljudande röst, ej beröring av mänskohand,\nej ansikte med blomstrande kött, ej läppar, ej\nögon, i det landet.\nJag känner det ej, o s jäi;\nej heller gör du det alit är tomt framför oss;\nalit väntar, odrömt, iden regionen det okända\nlandet.\nTills, när knutarna öppnats,\nalla utom de eviga, tid och rum,\nvarken mörker, tyngdlag, känsiä, eller andra\nband, binder oss.\nDa frigöres vi vi flyter,\ni tid och rum, o s jäi beredda för dem;\nlika, rustade tili sist (o fröjdl o alltets frukt!)\natt dem fullkomna, o s jäi."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "46", "page_fin": "46", "image_debut": 16, "image_fin": 16, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.16", "titre_corps": "ANSATSER TILL „DEN ABSOLUTA DANSEN\"", "titre_sommaire": "ANSATSER TILL „DEN ABSOLUTA DANSEN\"", "signature_source": "MARY HOUGBERG", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "46", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3934, "texte": "ANSATSER TILL „DEN ABSOLUTA DANSEN\"\nMARY HOUGBERG\nDä det är fräga om musik ser lekmannen\nframför sig en rad olika gestalter. Först stöter\nhan pä kafe-musiken, den möter honom ju över-\nallt i storstaden, sedän kanske folkvisan, vidare\nprogram-musiken, musikdramat, kanske ännu\nnägra arter, och sist i raden framskymtar den\nabsoluta musiken. Tonkonstnären äter ställer sig\nvid radens slut och har framför sig den absoluta\nmusiken; han lever helt iden, och han erinrar\nsig alls ej den länga raden där bakom, eller kan-\nske viii han ej erkänna att hans konst har en\nsan mängd mindre förnäma syskon. Men när\nordet „danskonst\" hans öron, dä smäler han,\nställer sig vid radens början och ser blott varie-\ntedansen. Den möter honom ständigt, hans sin-\nne för dans är ej utvecklat och han ser ej vidare\nraden uppät: dans som dans. Skulle han räkä\nse förbi varietedansen, ja, dä kunde han räkna\nen läng rad andra dansformer. Lät oss se: Folk-\ndansen, den klassiska baletten, pantomimen, det\nmodärna rörelsedramat m. fl. och som en häg-\nring den absoluta dansen. Tonkonstnären ler\noch ingen under, ty är väl varietedansen konst?\n(Jag viii härmed för ingen del pästä, att ej verk-\nlig konst stundom kunde växa pä cabaret-sce-\nnen, meni regel är variete variete.)\nSä kommer det sig att musiken ser föraktfullt\nned pä sin syster danskonsten; har kanske all-\ndeles glömt, att de sedän tidernas början vand-\nrat hand i hand som tvillingssystrar. Sedän rä-\nkade dansen i onäd, hon förklarades syndig och\nspärrades in. Men hennes syster, musiken, flög\nfri och stark vidare, högre och högre, och där\nuppe glömde hon rakt bort sin syster, som för-\nsmäktade i fängelset. Men en dag slog befriel-\nsens timme, och dansen började ila efter i musi-\nkens fotspär. Musiken hade emellertid ett stort\nförspräng. Dansen sträckte sig efter musiken,\noch grep henne, men det var blott hennes\nskugga. Och den höll dansen fängen. Det var\nsom om hon nu sökt kompensation för de länga\nären av förtryck. Nu var det hon, som tyranni-\nserade. Det sköna förhällandet frän forna tider:\ndans och musik som en helhet, var ej mer, nu\nvar musiken för dansen blott skugga ledsa-\ngare „Begleitung\".\nDä uppträder Jaques-Dalcroze. Han framhä-\nver modern tili dansen och musiken, rytmen, och\nförsöker päden vägen äterförena syskonen i\nsämja och endräkt. Och han när längt. Musik\noch dans leva i samma rytm, andas samma inre\nliv. Dansen kan fatta den äkta musiken, och i\növermättet av sin lycka ger hon känslan utlopp:\ndet är en berusande hängivelse'. Hon viii i rö-\nrelse ge musiken ett uttryck. Musiken har emel-\nlertid nätt ett utvecklingsstadium, där hon stär\nsjälvsäker, ensam, absolut. Hon viii ej bli tol-\nkad av dansen, hon för själv sin taian. Men\ndansen vad viii hon ta sig tili utan musiken;\nhon stär där villrädig och hjälplös. Musiken\nvar ju hennes impuls, hennes liv. Dansen har\nej nätt samma höjd, hon är ej värdig att räcka\nmusiken handen, att med henne bilda en helhet.\nSyskonen mäste gä varsin väg, tills dansen\nnätt jämnhöjd med musiken. Kanhända skola\nde dä äter förenas för att frambringa härliga\nkonstverk och äter skiljas för att pä egna vägar\nnä en högre grad av fullkomning.\nI detta nu har dansen insett, att den ställning\nJaques-Dalcroze givit henne ej är den av en\nsjälvständig konst. Hon ser, att Jaques-Dal-\ncroze blott är en väg. Hon ser, vad hon har att\nlära av musiken, och hon frägar sig: Var har\ndansen sin melodi, sin harmoni, varsina former\noch sin egen kroppsliga rytm? Och det är dan-\nsen klart, att hon ej kan existera därförutan,\nom hon viii kallas dans, och allra minst, om hon\nviii räkna sig som konst, som absolut konst. Det\när en helt ny värld, som dyker upp, ett nytt\noutforskat land. Upptäckarlusten sjuder heti\nunga sinnen här ute. Mänga äro de som vilja\noch väga, men fä ha tillsvidare beträtt det nya\nlandet och även de blott med ena foten. Den\nabsoluta dansen hör framtiden och dess unga\ndädkraftiga fantasi tili.\nHellerau, hösten 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "46", "page_fin": "47", "image_debut": 16, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.17", "titre_corps": "Till Margherita Cavallini", "titre_sommaire": "Till Margherita Cavallini", "signature_source": "PROSPERO landsflyktig i Finland", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "46", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.16", "debut_caractere": 3936, "fin_caractere_exclue": 4544, "texte": "Till Margherita Cavallini\n\nMadame!\nMan har klandrat Er och sagt, att Ni köm-\nmit hit i däligt sällskap. Man har beundrat\nEdra ögonfransar, Er markatta och Er förtju-\nsande främmande brytning: men man hade vän-\ntat av Eder, att Ni gjort Er entre med gubben\nIbsen eller nägon annan lika stadig kavaljer\nunder armen! Det är verkligen djärvt, madame,\natt komma dragande med en tvivelaktig ameri-\nkan, när man har sä mänga oförvitliga gehei-\nmeräd att väljä pä i världslitteraturen.\nDet var in te bara djärvt, madame, det var\nväghalsigt. Ni trodde kanhända, att den fin-\nländska publiken kunde tagas. Misstag, ma-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "47", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2324, "texte": "dame: den mäste bräckas. Ut med de tyngsta\nsläggorna bara, fram med litteraturens grövsta\nartilleri: eljes blir det ingenting av. Om den fin-\nländska publiken inte fär gäspa sig riktigt\ngrundligt mätt pä en premiär, skall ingen makt\ni världen fä den att tro, att det var konst det\nvar fräga om.\nVad skulle jag med Ibsen, invänder Ni, jag\nville ju inte ge nägon kursi den högre litteratu-\nren. Jag kom med min skönhet.\nJa, madame Cavallini, det gjorde Ni.\nKommer Ni ihäg hur Christian Wahnschaffe\nsade: elden är vacker. Jag tänkte pä det, när\njag säg Er. Underbart vacker.\nVi ha haft mänga gäster här tidigare, ma-\ndame, charmanta, gedigna, med utsökt smak\noch en säker intelligens endast ett ha de sak-\nnat: eld. Ni var den första, som gav nägot av\ndetta eruptiva element: glimtvis. Sädant glöm-\nmer man aldrig. Man förälskar sig i elden lika\nlätt som i doften: men varaktigare.\nNu skall kanske nägon, som läser detta mitt\nöppenhjärtiga brev tili Er, madame, miss-\nförstä mig. Jag menar ingenting celest med\nelden. Det är sant: elden är inte nägot jordiskt\nelement. Men ännu mindre är den ett himmelskt:\nden har under jordiskt ursprung. Den är det som\nbrinner under stelnad yta: solämnet, ali jordisk-\nhets moder, ali smärtas, ali godhets källa.\nMen folk tycker inte om att tränga in under\nytan: det bränns. Och de ha ännu inte lärt sig\natt skilja pä skädespelarkonst och litteratur, lik-\nsoin de för nägra är sedän inte kunde förstä sig\npä en mälarkonst utan litterära „motiv\". Men\nfilmen skall väli sinom tid lära dem den läxan.\nJag erkänner villigt, att Er omgivning var i\nhögsta grad banal: men Ni själv, madame Ca-\nvallini, blev inte mindre för det. Det var som\natt se en prinsessa vandra i smutsen. Och hellre\ndet, än en falsk prinsessa pä marmorgolv.\nEr stämma, madame, är ett större underverk\nän alla världslitteraturens mästerdramer. Er\nröst med dess elementära resurser, som inte veta\nav nägon begränsning, är som en konstrikt sli-\npad ädelsten, i vilken bergens drömmar slagit\nut i blom. Intet ord kan vara sä banalt senti-\nmientalt, att det inte blir outgrundligt, dä det\nuttalas av Eder.\nNär Ni spädde i kort, madame, skar klangen\ni Er stämma genom märg och ben: med kons-\ntens brännande zigenaraktiga trolldomsstyrka.\nNi skall ha tack för att Ni kom, madame!\nEr ödmjuke tjänare\n\nPROSPERO\nlandsflyktig i Finland"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "47", "page_fin": "47", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.18", "titre_corps": "MIN BARNDOMS TRÄD", "titre_sommaire": "MIN BARNDOMS TRÄD", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "47", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.17", "debut_caractere": 2326, "fin_caractere_exclue": 2878, "texte": "MIN BARNDOMS TRÄD\nEDITH SÖDERGRAN\nMin barndoms träd siä höga i gräset\noch skaka sina huvuden: vad har det blivit\ndig?\nPelarrader std sorti förebräelser: ovärdig gär\ndu undeross!\nDu är barn och bör kuntia alit,\nvarför är du fjättrad i sjukdomens band?\nDu är bliven människa, främmande förhatlig.\nDa du var barn förde du länga samtal med oss,\ndin blick var vis.\nNu ville visäga dig ditt livs hemlighet:\nnyckeln tili alla hemligheter ligger gräset\nhallonbacken.\nVi ville stöta dig för pannan, du sovande,\nvi ville väcka dig, döda, ur din sotun.\nJuni 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c021", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c021", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "47", "page_fin": "48", "image_debut": 17, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.19", "titre_corps": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "titre_sommaire": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "signature_source": "ARTTURI JÄRVILUOMA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "47", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.17", "debut_caractere": 2880, "fin_caractere_exclue": 4146, "texte": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\n\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nKohtelias kysymys vaatii vastauksen, vaikka\nen katsokaan itseäni ammattimieheksi näytelmä-\nkirjailijana. Mutta kun olen sitäkin virkaa pitä-\nnyt, niin voinee seuraava avomielinen tunnus-\ntukseni kelvata joskus jonkun sielutieteilijän ai-\nnehiston joukkoon.\nSiis, miten kirjoitan näytelmiä?\nAiheet sekä näytelmään että yksityisiin koh-\ntauksiin keksin tavallisesti iltaisin, unta odotel-\nlessa. Monen monta kertaa olen sillä tavoin\nkonstruoinut kokonaisia näytelmiä Mutta sitten\non tullut uni ja olen mielikuvitukseni unohtanut,\nluultavasti yleisön ja arvostelijain iloksi. Vain\nhyvin harvoin nämä mielikuvitukset ovat johta-\nneet työhön.\nTyötapani taas on aivan erilainen nyt kuin\nmitä se oli nuorukaisena silloinkin joskus\nyrittelin näytelmiä kirjoittaa. Nuorukaisena, kun\naihe oli pääpiirteissään keksitty, alkoi kuumeen-\ntapainen työ. Melkeinpä yötä päivää tuli silloin\nistutuksi pöydän ääressä, kunnes näytelmä oli\nvalmis kätkettäväksi pöytälaatikkoon, josta\nse ei ole koskaan päässyt edes lähimpäin tutta-\nvain luettavaksi. Sen jälkeen unohdin mo-\nneksi vuodeksi nuoruusajan intoilut, kunnes\nerään sattuman johdosta yritin uudestaan näy-\ntelmää kirjoittaa.\nKuulin eräässä tilaisuudessa esitettävän poh-"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "48", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2829, "texte": "jalaisia kansanlauluja. Niitten joukossa oli\nm.m. nykyään sangen tunnettu „Tuuli se taivutti\nkoivun larvan\", mutta laulaja esitti sen humo-\nreskina. Olin syvästi suuttunut kotiseutuni\nkansanlaulujen puolesta. Kotiin tultuani ajatte-\nlin ensin kirjoittaa jyriseviä kirjoituksia sanoma-\nlehtiin selittääkseni yleisölle, miten näitä kan-\nsanlauluja on tulkittava, mutta vähän ajan ku-\nluttua tulin siihen tulokseen, että mitkään sano-\nmalehtikirjoitukset eivät tässä auta. Ja niin pää-\ntin kirjoittaa näytelmän, jossa kansanlaulut sai-\nsivat esiintyä omassa ympäristössään.\nNäytelmän kirjoittaminen ujostutti kumminkin\nkovasti. Vaikka ensi kiivaudesta päästyäni olin-\nkin vakuutettu, että näytelmäni ei koskaan pääse\njulkisuuteen, niin siitä huolimatta pidin yrityk-\nseni visusti salassa. Ei kukaan tietänyt mitä lu-\nkittujen ovien takana tein, ennenkuin näytelmä\noli valmis. Vasta sitten annoin sen lähimmälle\nlähimmäiselleni luettavaksi.\nSilloin kirjoitin olin niin onnellisessa ase-\nmassa, että saatoin suoda itselleni sellaisia ylel-\nlisyyksiä näytelmäni yhteen kyytiin. Ainoat\nkeskeytykset johtuivat siitä, että toisinaan täytyi\nkäydä tutkimassa historioita yliopiston kirjas-\ntossa. Käsikirjoitus oli silloin luonnollisesti\nlukkojen takana, sillä minusta tuntui, että jos\njoku toinen olisi vilkaissutkin siihen, olisin heti\nlopettanut koko kirjoittamisen ja polttanut käsi-\nkirjoituksen.\nMitä ympäristön valintaan ja työtapaani tu-\nlee, niin olin silloin hyvin tyytyväinen työhuonee-\nseeni. Istuin pehmeällä sohvalla, edessäni pöytä\nja vastakkaisella seinällä suuri peili. Kesken\nkirjoittamisen, milloin joku kohtaus tai vuoro-\nsana ei oikein ottanut sopeutuakseen, heittäysin\npitkälleni, annoin mielikuvituksen lähteä va-\npaasti liikkeelle ja niin selvisin aina omasta\nmielestäni tyydyttävästi pulmasta. Toisinaan\ntaas tuntui siltä, kuin olisi oma peilikuvani an-\ntanut minulle näyttämöteknillisiä neuvoja.\nSiihen aikaan kirjoitin siten. Nyt olen paljon\nparkkiintuneempi. Sanomalehtimiehen täytyy\nosata kirjoittaa, vaikka hevosen selässä. Nyt\nluullakseni voisin kirjoittaa jotakin minkälai-\nsessa hälinässä tahansa, mutta näytelmää en ai-\nnakaan minä kykene saamaan valmiiksi käyttä-\nmällä siihen pieniä, kymmenissä minuuteissa\nlaskettavia vapaahetkiä, ja leipä vaatii muun\najan.\nLopuksi vielä mainittakoon, että en koskaan\nuskaltaisi läheisemmässä ystäväpiirissänikään\npäästää julkisuuteen näytelmää, jota en ole ai-\nnakin kolme kertaa kirjoittanut. Ensimmäisellä\nkerralla syntyy nim. ainoastaan luonnos, tosin\nvuorosanoja myöten yksityiskohtainen, toisella\nkerralla muuttuu tavallisesti ensimmäinen näy-\ntös aivan oleellisesti ja loppukin saa kokolailla\nuuden muodon ja vasta kolmannella kerralla ta-\npahtuu lopullinen tarkistus.\nTässä avomielinen vastaukseni „Ultran\" teke-\nmään omantunnon kysymykseen.\n\nARTTURI JÄRVILUOMA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c022", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c022", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "48", "page_fin": "48", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.20", "titre_corps": "ULTRA-KRÖNIKA", "titre_sommaire": "ULTRA-KRÖNIKA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "48", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.18", "debut_caractere": 2831, "fin_caractere_exclue": 4054, "texte": "ULTRA-KRÖNIKA\nGamla oskulden Hbl. har blivit riktigt ettrig\npä sista tiden. 81. a. har Jumbo stulit skön spalt-\nfyllnad av vär broder Diktonius, som enligt nig-\ngeruppfattning är en pseudonym, hela karien.\nHan gär väl vid det här laget omkring och le-\ntar efter sitt rätta hederliga borgerliga namn,\ndet namn, som även för Jumbo kunde te sig\nsom ett namn. O Diktonius, utropar han och\nsliter sitt futuristiska skaldehär, vad heter du,\nmin gosse? Är det Andersson eller Pettersson\neller kanske rent av Johansson?\nDet är eljes märkvärdigt, med vilken hemlig\nförnöjelse Jumbo alltid citerar sädant som kan\nstöta den allmänna moralen. Det är verkligen\nbesvärligt att vilja gä och gälla för anständig,\nnär man har ett sä obetvingligt behov av „tvety-\ndigheter\", som Jumbo: manmäste ständigt vara\npä jakt efter dem hos andra, när manin te vä-\ngar skriva sädana saker för egen räkning!\nVarför citerade Jumbo inte den „vackra\" mel-\nlersta strofen om blomman, vars kalk är vitare\nän snö? Varför citerar Jumbo aldrig nägontig\nvackert? Inte är det väl för att han är rädd\natt smutsa ner det... ?\n*\nHar herrskapet läst om författarföreningens\nutdelning? Skandal?\nJa ja: tala är silver, men tiga är guld.\nLätom oss tiga.\nMen tänk efter!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c023", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c023", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "48", "page_fin": "48", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.21", "titre_corps": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä", "titre_sommaire": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "48", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.18", "debut_caractere": 4056, "fin_caractere_exclue": 4288, "texte": "Mahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä\nlehtemme lähetyksessä pyydämme arv. tilaajiamme\nheti ilmoittamaan toimistoomme Puh. Tö\n42 876.\nEventuella oregelbundenheter i tidskriftens\ndistribution torde anmälas per tel. Tö 42 876."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c024", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c024", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.22", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.2", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1445, "texte": "LAURI HAARLAN\n. ; ■■■ S ... V%C ;■ •: ijr- ! ■ ■■~ h. • ' h.; .....\ntyttärestä\n4 ■ . P ' ■ _ ■ , v' . -v?VV ' j\"• \" ■ ' V'\nAPIN AKOMEDI ASTA\n: v*.x: ,'r ... •; v. rVJ • - .--S \" v._—•;/ ~*, \"••• - • •••• i/ „y. • . ? • . 1;■\n.'• V- •. •\\ \\ ;•• ;V'' / - ~ .*•. '' ' .2, ' '' ' \" \"; / • , * ''\nANNA-MARIA TALLGREN Hels. Sanomissa:\n„ siinä on jotakin todellisen komedian tarttuvasta iloisuudesta, joka ei\nvoi olla tempaamatta mukaansa, ja kolmitavuiset loppusoinnut, jotka luullak-\nseni Mannisen mainio „Peer-Gynt\"-suomennos vakaannutti meillä? lupsahta-\nvat lukkoon vaivattoman mielevästi pitkin matkaa.\"\n„Mutta jos kohta „Hanuumanin tyttäressä\" näin voi osoittaa kirjallisiakin\nvaikutteita, on sen omaperäinen tuoreus toisaalta yhtä eittämätöntä, aina juonta\nja sen käsittelyä myöten.\" „Nasevat ja iskevät vuorosanat, jotka väliin kär-\njistyvät satiiriksi ja taas pursuvat huumoria täynnä, sekä omaperäiset ja vä-\nrikkäät runokuvat ovat tämän iloisen apinakomedian suurimpana viehätyksenä.\"\nNimim. H. K S. Sos. dermssa: »Näytelmä eroaa suuresti meillä esiin-\ntyvästä yleistuotannosta. Sen aihe ja runokuvat ovat aivan erikoisia. Vuoro-\nsanoihin sisältyy harvinainen annos kirpeätä satiiria oloista ja yhteiskunnasta.\"\n»Niin terävästi ei meillä liene monesti yhteiskunnallisia oloja arvos-\nteltu.\" *\nSaatavana kaikissa kirjakaupoissa.\nTilattavissa konttoristamme Pohj. Rautatienkatu 15\nPuh el. Töölö 42 876\nKUSTÄNNUS-OY. c£222z&772*>7Z FÖRLAGS-AB."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c025", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c025", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.23", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.19", "debut_caractere": 422, "fin_caractere_exclue": 653, "texte": "TURKKURI OY. Hilbert & Lähteinen AB. KORSNÄR\nKasarmink. 25, Pukel. 90 76 HELSINKI • HELSINGFORS Kasärngatan 25, Telef. 90 76\nTekee kaikkia ammattiin kuuluvia töitä\n*v. • ■ ■■ r • • v-. •' < • • , • : . . • ' v.\\ •' . • v.- y j-': 1"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c026", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c026", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.24", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.19", "debut_caractere": 655, "fin_caractere_exclue": 967, "texte": "Suosittelemme hyvin lajiteltua\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\n❖\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n\"v' ii''v,' ■' 't ivjt .■ »■\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c027", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c027", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.25", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.19", "debut_caractere": 969, "fin_caractere_exclue": 1099, "texte": "Uusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-15-01-c028", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-15_01#c028", "volume": "bmtnabn_1922-10-15_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 4", "page_fin": "couv. 4", "image_debut": 20, "image_fin": 20, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.2.26", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.20", "debut_caractere": 16, "fin_caractere_exclue": 1626, "texte": "——\ns . t r,./. , , . V :.r» *>ä\n——\n»\nU\n:■/■\nk® ■ f\nm\n.\\% '\n' •• • V'\ny, syyy\nf Jm\nv.;\\v:\nM ;5« jj '\nt -;; \"'. V .'. • ' j:- ' /.V.V;. r. -'-r .':■, '! ;'!' ;, > /',- .\"'■> ' ' ..:... .M> yi '\n' ■ - ■ >,v jtit ■- .' ' > yy\nr-o,' r, !■ .• . • y:\\, : V'.7 ■ •\n; A-. '- .:•->. -i '■ vv.. 'V ,-■? 'f'.;\ns n* ' ,Ä -aa mv . ■■■■.■•■1\nSvTP '\n■'£ o: ;\" te\n, ws\n•■:' - ;•*■'1\n' ; •'?\" N\"\n,s\nIBlS®sS \"• *\niÖ%»&\ns• ■ v' - .': .•■ ,: • v\n'V>'\n.1.\nMrssS\n'/-. r ■' fe' \" ? f':v . ' :V'A a ■ M £ ':■\n•> ' \" £ K y \" y . ■ .' ■ -T ■\n;■ K-Vxäv, - V ' v JA >r J\n''\" '■■/.\"■■ ■ -v'-' ■ ; :i; \" z../\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAOS AKTIEBOLAGET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nV. -?\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876\n-\nii\n?3-Mk\n■> i'• ■\n■' -r k V'\nT&'VT-ft\n-ite\n''i\ny ~ »v\n'v.'- .\n*'\\c\n' V',\nfeiifiYiiy.iA'- fe' ;\ni..■■■■ x; yy : . :\nV ; •\n/• ' i'■ ■ : \\ '.yi\n■Cy\\y > y\nVM\nMy >LLvvv\n-V\nTTFTTT\n11111l"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.1", "texte": "v'\nKIRJALLISTAITEELLINEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KO NST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nLOKA KU U\n♦ N:o 3 +\nOKTOBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.2", "texte": "LAURI HAARLAN\n. ; ■■■ S ... V%C ;■ •: ijr- ! ■ ■■~ h. • ' h.; .....\ntyttärestä\n4 ■ . P ' ■ _ ■ , v' . -v?VV ' j\"• \" ■ ' V'\nAPIN AKOMEDI ASTA\n: v*.x: ,'r ... •; v. rVJ • - .--S \" v._—•;/ ~*, \"••• - • •••• i/ „y. • . ? • . 1;■\n.'• V- •. •\\ \\ ;•• ;V'' / - ~ .*•. '' ' .2, ' '' ' \" \"; / • , * ''\nANNA-MARIA TALLGREN Hels. Sanomissa:\n„ siinä on jotakin todellisen komedian tarttuvasta iloisuudesta, joka ei\nvoi olla tempaamatta mukaansa, ja kolmitavuiset loppusoinnut, jotka luullak-\nseni Mannisen mainio „Peer-Gynt\"-suomennos vakaannutti meillä? lupsahta-\nvat lukkoon vaivattoman mielevästi pitkin matkaa.\"\n„Mutta jos kohta „Hanuumanin tyttäressä\" näin voi osoittaa kirjallisiakin\nvaikutteita, on sen omaperäinen tuoreus toisaalta yhtä eittämätöntä, aina juonta\nja sen käsittelyä myöten.\" „Nasevat ja iskevät vuorosanat, jotka väliin kär-\njistyvät satiiriksi ja taas pursuvat huumoria täynnä, sekä omaperäiset ja vä-\nrikkäät runokuvat ovat tämän iloisen apinakomedian suurimpana viehätyksenä.\"\nNimim. H. K S. Sos. dermssa: »Näytelmä eroaa suuresti meillä esiin-\ntyvästä yleistuotannosta. Sen aihe ja runokuvat ovat aivan erikoisia. Vuoro-\nsanoihin sisältyy harvinainen annos kirpeätä satiiria oloista ja yhteiskunnasta.\"\n»Niin terävästi ei meillä liene monesti yhteiskunnallisia oloja arvos-\nteltu.\" *\nSaatavana kaikissa kirjakaupoissa.\nTilattavissa konttoristamme Pohj. Rautatienkatu 15\nPuh el. Töölö 42 876\nKUSTÄNNUS-OY. c£222z&772*>7Z FÖRLAGS-AB."}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "33", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.3", "texte": "KIRJ ALLI STAITE ELLIN EN TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI gjigg OCH LITTERATUR\nNro 3\nLokakaan 15. Oktober\n1922\n\nTEATTERITRADITSIONI\nSuomalaisen teatterin 50-vuotispäivänä.\n\nTaidesuunta saa vähän ennen kuolemaansa ni-\nmekseen Rappio. Saa tämän sekapäiseltä pojal-\ntaan Kaaokselta, jonka isä sanoo tulleen äitiin-\nsä ja olevan vierasta perua. Isä Rappio kulkee\ntallattua valtatietä, lukee numeroiden runoutta\nkilometripylväistä ja kirjoittaa säästökirjaansa.\nPoika harhailee polkuja pitkin ja väittää, että\nrunoudessa harhapolut ovat parempia kuin isän\nkunniallinen ja kunniakas latu. Miten lienee\nVanhastaan tuttuja asioita. Mutta mainittava\ntaaskin, näin traditsionaalisessa johdannossa\nantitraditsionaaliseen puheeseen teatterista ja\nmiksei kulisseista.\nNäytelmien, näyttelijöiden, johtajien, johto-\nkuntien, kulissien ja nälkäpalkkojen teatterielä-\nmässä kuljetaan nyt raajarikkoisesti ontumalla:\ntoinen jalka puusta, toisessa belzebubin potkiva\nkavio.\nEuroopassa elää rappionaturalismi passiivi-\nsena korvana, ekspressionistit epätoivoisen hi-\nmokkaana suuna ja äänenä. Traditsionien tont-\ntu-ukot kiertelevät ympäri uudenajan torsoja.\nJa teatteritraditsioni! Mitä on nyt eurooppa-\nlainen teatteritraditsioni?\nRanska ja Englanti on voinut siitä puhua.\nSillä niissä ovat Pariisi ja Lontoo muodostaneet\nvuosisataiset teatteri keskukset, joissa on ollut\nmahdollinen huolimatta päivän tai vuoden\npintailmiöistä pysyvä periaate- ja vaistopohja.\nOnko nyt niilläkään sodanjälkeisen näyttämön\nalla pohjaa lainkaan? Näyttää tapahtuneelta\ntosiasialta, että ne palkit, jotka sotakautena rän-\nsistyivät, ovat nyt lopullisesti romahtaneet. Tätä\ntoteavat monenmonet lausunnot ja kritiikit.\nRuotsalaisen Scenen-lehden kirjeenvaihtaja\nkirjoittaa Lontoosta seuraavaan tapaan: Pari\nvuotta sitten elivät Lontoon teatterinjohtajat hy-\nvien aikojen humalassa. Kaikki meni. Mutta kun\ntirehtöörit kukoistivat, kalpeni ja aleni taide.\nPinnallisuus ja banaalisuus hävitti näyttämöä.\nTyhjyydessä ja ideaköyhyydessä ylitti toinen teat-\nteri toisen. Idealistiset teatteriystävät kulkivat\nsynkkinä.\nÄkkiä lakkasi yleisö käymästä teatterissa. Se\nveti vihdoinkin johtopäätökset teatterien yksipuo-\nlisuudesta, jäykkyydestä ja kuivuudesta. Ja nyt\non Lontoon teatteri menettämäisillään koko si-\nvistyksellisen ja yhteiskunnallisen merkityksensä.\nDekoratsioniylellisyys industrialisoi teatterin, hu-\nkuttaa näyttämöltä ihmisen näkymättömiin. Ih-\nmistä ei enää kuule, ei näe. Miksi käydä teatte-\nrissa? Katastrofi. Tähän tapaan kuvataan van-\nhan, kunniakkaan teatterimaan keskusta\nEntä saksalainen teatteritraditsioni?\nSaksassa on historiallisista syistä teatterielä-\nmä ollut vailla yhteiskeskusta ja vailla kestävää\ntraditsionikehitystä. On ollut alati tusinan ver-\nran henkisiä polttopisteitä, kullakin oikeutuksensa"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "34", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.4", "texte": "omaan kouluun, makuun, loisto- ja laskukau-\nteen: Hamburg, Munchen, Frankfurt, Dresden,\nLeipzig y.m. ja nuori Beriini traditsionien jär-\nkyttäjänä, m.m. Wieniä; vastaan. Saksalaiset\ntunnustavat itse, että ristiriitaiset väitteet siitä,\nmikä on hyvää, mikä huonoa, humisevat kaaok-\nsena. Arvostelun ristiriitaisuus on ollut ja on\nkymmenesti ilmeisempi teatteritaiteessa kuin\nmuissa. (Entäs meillä!) Syy tähän on luonnol-\nlinen: Teatterinautinto on tuli, joka lähtee luke-\nmattomista polttoaineista. Sen hehku- ja sähkö-\nvoimaa ei ratkaise yksin näytelmäruno, ei esitys,\nvaan myös maalari, koneisto, katsomon vastaan-\nottokyky ja -halu, sopiva tai sopimaton ajan-\nkohta ja teatteria ympäröivä sensatsioni-ilma-\nkehä. Hyvä kappale tulee muodiksi, mutta myös\nhuono. Diletantit, varjot, epäjumalat ja juma-\nlattaret saavat sekaisin loistaa „tähtinä\". Taita-\nvin teatteripolitiikka on taitavin muotirunouden\napuri.\nEntä regiatraditsioni? Brahm näki jättiläis-\nvoirnin rakennetun näyttämönsä murtuvan ennen\nkuolemaansa. Alkuperäistä reinhardtilaista näyt-\ntämöä on seurannut pian eräänlainen ränhardti-\nlainen näyttämöasettelu, mielikuvitukseton ja\nalkuperäistä tehoa vailla. J.n.e. loppumattomiin,\n(Entäs meillä?)\nTeatteritraditsionit näyttävät tänä hetkenä ole-\nvan ristiriitaisuuden traditsioneja. Ei ole ihme,\nettä sekasorron painosta on ruvettu hakemaan\n„puhtaan näyttelijätaiteen lakeja\", lakeja a prio-\nri. Oikein vanhaan kantilaiseen malliin.\nMeillä! Meillä ilmenee rappio tavattomanta-\nvallisena latteutena: esityksen lopullisena kui-\nvuutena, neuvottomuutena ohjelmiston valin-\nnassa, erittäinkin kyvyttömyytenä tarttua euroop-\npalaisiin /\"««ouutuuksiin, niihin, jotka keskellä\nrappiota merkitsevät uuden draamahengen nou-\nsua ja vähittäistä selkenemistäkin. Katastro-\nfista ei meillä voi puhua Me vasta vaellamme\nkunnioitettavan unisina sitä kohti.\nSittenkö vasta tulee syventymisen murros-\nkausi? Tämä saattaisi syntyä myöskin ennen ro-\nmahtamista: ennen katsomoiden tyhjenemistä.\nViisikymmenvuotinen traditsioni! Bergbomilar\nnen traditsioni. Tänä hetkenä on siitä jäljellä\nkuori, ytimen sykähtelyä ei tunne. Suorittaa tek-\nnillinen työ samaan tapaan kuin on suoritettu\nennen! Se traditsioni, kuori on jäljellä. Alku-\najan innostus, joka loi teatterin vastoin silloisia\nteatterielämän vallanpitäjiä (kuten se nytkin on\njälleen luotava uuden eurooppalais-kotimaisen\nrappion käskystä) se ~traditsioni\" on hyljätty\npois. Missä on Meurmanin nuorekas rohkeus?\nHannikaisen totinen kaipaus? Entä Lager\\vallin\nliikuttava into suomalaisen „kuvaiston\" ja tämän\ntulevan luojan puolesta: „Minä tuota miestä tah-\ntoisin palvella palkatta, kirjoittaa, kiljua ja sotia\nhänen puolestaan\". Fredr. Cygnaeus oli „sy~\ndän täynnä uskoa\" ja Gröneqvist-Vilho tahtoi\n„sen asian tähden elää ja kuolla\". Ja vihdoin:\nNervander, Bergbom!\nBergbomin tuli, joka vihasi kalpeutta, lunta\nja jäätä, rakasti hehkuvaa värien runsautta,\nkuumaa elämää. Ikuinen teatterituli! Bergbomi-\nlaisen traditsionin alkusolu. Virkeän, nuo-\nren tahdon, hartauden ja innon arvioi Bergbom\nparhaaksi aseekseen. Ja alkoi „traditsionin\".\nEurooppalainen sotakauden rappio takanaan,\nhenkinen murtuminen ja karsinoituminen ympä-\nrillään ja edessään tyhjenevät katsomot, ei\nBergbomilainen traditsioni merkitse teatterielä-\nmässämme elävää voimaa, jollei kyetä heittä-\nmään pois sen kuorta ja tarttumaan sen ytimeen\nyksin. Mitä on käytännössä tämän ytimen ta-\njuaminen? Esim. seuraava: Kaiser, Hasenclever,\nFrank, Zweig, Kornfeld ottaakseni miehiä\nKeski-Euroopan nuoresta dramaatikkopolvesta\novat niitä ilmiöitä, joiden tuominen meidän\nnäyttämöillemme yhdessä vaikkapa niiden\noppi-isän Strindbergin kanssa merkitsisi he-\nräämistä. Merkitsisi Bergbomilaista rohkeutta\nteossa. Sillä mainitut miehet ovat joka tapauk-\nsessa niitä, jotka lyövät tämän ajan rappio-\nperintäkäsitystä vastaan.\nJa samaahan juuri teki kerran Bergbom\nmeillä omana aikanaan.\n\nL. H—la."}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "35", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.5", "texte": "TYSKLANDS STORA\nETSARE\n\nNär man betraktar Käthe Koll-\nwitz' raderingar, upplever man\ndet mänskliga elän det, känner man\nmed skälvande hjärta fattigdo-\nmens, nödens och hungerns fruk-\ntansvärda ok, förstär man lidelse-\nvansinnet och hatet hos en upp-\nhetsad massa, som smakat blod.\nSä övertygande, sä gripande äro\nhennes teckningar och etsningar\nskapade av en konstnär med\nhjärta och nerver, med en säker,\nmen nästan ofattbart känslig hand.\nAtt pasta, att Käthe Kollwitz är\ntendentiös: det är löjligt. Att säga,\natt hon är agitatorisk: det är att\nhelt missförstä och vantolka hen-\nnes konst. Ty med sin manligt\nstarka, dramatiskt koncentrerade\noch förenklade konst äterger hon\nendast verkligheten —, reproduce-\nrad av ett djärvt, lidelsefullt ärligt\ntemperament. Hon ser med hjär-\ntat; den känsiä, som bestämmer\nhennes förhällande tili ämnet, tili motivet, är\nmedlidandet. Icke det sentimentala, poserande\nutan det innerliga, djupt mänskliga medlidandet,\nsom behärskade en Dostojewski.\nFrägar nägon: vem är Käthe Kollwitz, ville\nrn an med ett mycket missbrukat ord svara: en\nav de fä personligheterna inom Ty klands bil-\ndande konsti detta nu. Hennes konst är frän\ntiden omkring sekelskiftet, är av i dag och till-\nhör framtiden. En personlighet! Men icke denna\nensidiga, benhärda, kalla och självrädda typ,\nsom i synnerhet hos oss hyllas som kulturbä-\nrare. Nej, en levande och kännande mänska\nmed skapande fantasi och med förmäga och\nvilja att första andra, att levä sig in i en med-\nmänskas livsvärld, att reagera för det oför-\nskyllda lidandet.\nKäthe Schmidt föddes för att lata nägra\ntorra datumfakta tala i Königsberg 1867.\nHemmet var fattigt och varmt religiöst. Tidigt\nuppskattades hennes begävning av fadern, som\ni förbigäende sagt, för att kunna bevara sin\nandliga självständighet övergivit den byrokra-\ntiska ämbetsmannabanan och gätt „tillbaka tili\nfolket\". Käthe hade säledes gott päbrä. Sin\nförsta undervisning fär hon hos gravören\nMauer och kommer 1885 tili Berlin. Hon be-\ndriver där studier för Stauffer-Bern, Neide och\nslutligen ären 88 och 89 för Herterich i Mun-\nchen. 1891 ingär hon äktenskap med praktise-\nrande läkaren Kollwitz. De siä sig ned bland\n„smäfolket\" i Berlin, och det är frän och med\nnu, som Käthe Kollwitz börjar sin rika och\nfruktbara verksamhet som etsare, som de fatti-\ngas och eländas tecknare. Det är karakteristiskt\nför kostnärinnan, att hon helt lämnar mäleriet,\nsäsom varande för henne oväsentligt och distra-\nherande. Med sitt brinnande temperament och sin\n\nKäthe Kollwitz: Självporträtt (1916)"}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "36", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.6", "texte": "oböjliga vilja ägnar hon sig frän första början\nuteslutande ät etsningen och teckningen, det\nför hennes natur och begävning lämpliga och\nsäregna. Är 1904 gör hon en resa tili Paris\noch 1907 tili Florens. Men dessa nya och främ-\nmande intryck lämna hennes konst sä gott som\noberörd. Den är redan sä stark och personlig,\natt den i stort sett icke kan päverkas av nägra\nyttre inflytanden.\nFörutom enskilda blad, säsom den originella\nGretchenframstäilningen, Upproret, De för-\ntrampade, Carmagnole, Kvinnan och Döden\nsamt teckningarna frän krogar i Hamburg och\nParis, är det framför alit serierna: Vävarres-\nningen (Weberaufstand), Döden, självporträt-\nten och slutligen Bondekriget, som ställa Käthe\nKollxvitz i främsta ledet bland vär tids konst-\nnärer och bl. a. förskaffat henne ärenamnet „nu-\ntidens enda manliga etsare\". Dä man fördjupar\nsig i dessa sällsamt gripande blad, är det nägra,\nsom med glödstift ristas in i ens medvetande.\nUpproret: en vilt framrusande, beväpnad folk-\nmassa. Inga bisaker. Alit är en obetingad psy-\nkologisk enhet, en kraftfull samling tili ett enda\nuttryck, ett enda omänskligt skri. Och den ena-\nstäende teckningen av kvinnan i förgrunden!\nHon förkroppsligar det potenserade och sam-\nmanpressade hatet, hämnden. Huvudets uttrycks-\nfulla hällning, händernas hypnotiska rörelse och\nunderbara liv suggererar en.\nDöden och kvinnan: en radering, som i koni-\npositionens styrka och uttryckets intensitet söker\nsin like. Det djävulskt brutala i dödens an-\ngrepp ur mörkret (kvinnans skugga) är ätergi-\nvet med en ohygglig energi. Och barnet, i dess\nhjälplöshet och ängest, vilken intuitiv in-\ngivelse!\nFrän slagfältet: en scen ur bondekriget. Nat-\ntens mörker har f allit över döda och döende.\nUr dunklet framträder den sökande kvinnan;\nlyktan, som hon bär, belyser endast hennes tre-\nvande hand och en stupad ynglings ansikte.\nDessa tvä: handen och ansiktet uttrycka det vä-\nsentliga. Ljuset förandligar dem.\nÖverkörd: här alit tili det yttersta förenklat.\nMannen, som. Bär sitt förolyckade barn, och\nkvinnan, som med en ätbörd av samlad förtviv-\nlan häller dess huvud, äro tecknade med nägra\nstora, energiska linjer. Iden ledsagande skaran\ntala ett par ögon, nägra ängsliga munnar. Den\növerkörda är en ljus fläck, och hennes ansikte,\nbildens centrum, är knappast antytt. Här finns\ningen ohällbar punkt, intet överflödigt streck.\nPlöjarna: frän bondekriget. Animalisk, fruk-\ntansvärd. Jordslavar, svettdrypande ök under en\nmörk himmel; endast vid horisonten en ljusning.\n„I ditt anletes svett skall du äta ditt bröd\" —,\nmilda ord i jämförelse med denna i förtvivlan\noch vända avlade skapelse.\nOch självporträtten slutligen: alit enklare ut-\ntrycksmedel, alit större inre spänning. I\ndem kan man följa Käthe Kollwitz' livslinje,\nfrän den unga drömmande flickan, den mog\nnade kvinnan-modern tili mänskan-konstnären,\nsom kämpät och lidit sig igenom yttre och inre\nhinder tills hon som personlighet är absolut fri-\nstäende och monumental. I detalj fäster man\nsig särskilt i dessa självporträtt vid ögonens\nfördjupade uttryck och händernas underbara,\nvibrerande liv.\nMen varför vilja det omöjliga, varför fram-\nhäva enskilda verk! Att söka binda Käthe Koll-\nwitz i ord är en orättvisa. En förhävelse.\nKonstnärens trostarka eldsjäl talar genom mäs-\nterverken tili alla dem, som ha ögon tili att se\noch hjärtan tili att känna.\n*\nPäden tyska utställningen i Ateneum finnes\nett par teckningar av Käthe Kollwitz, (ty-\nvärr inga etsningar). Man mä observera det\nstarkt gripande självporträttet och den känsliga\nstudien „vilande arbeterska\".\n\nE. O—i.\n\nSKÖNA KVINNOR\nSalut au monde.\nWhitman:\nWhitman:\nKvinnor sitter, eller rör sig av och an nägra\ngamla, andra unga;\nDe unga är sköna men de gamla skönare\nän de\nunga."}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "37", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.7", "texte": "KANSALLINEN MUSIIKKI\n\n(Käännös saksankielisestä käsikirjoituksesta.)\nNuoret kansat, joiden itsetunto vielä on liialli-\nsen voimakas ehkä senvuoksi erikoisen voima-\nkas, että sen avulla eräät puutteellisuudet peit-\ntyvät, ovat taiteessaan aina taipuvaisia anta-\nmaan näkyväisen muodon tälle itsetunnolle. Näi-\nden kansojen kulttuuri on vielä liian nuori tuot-\ntaakseen selväpiirteisiä yksilöitä kansainvälistä\nlaatua, ja siksi voi havaita taipumusta yhteen-\nliittymiseen ja ryhmittymiseen. Kun useimmiten\nei olla vielä irtauduttu kansallisesta perustasta,\nniin lankeaa itsestään, että imetään voima juuri\nsiitä ja siihen nojaudutaan. Tällä kulttuurievo-\nlutsionin asteella olevat kansat luovat kansal-\nlista taidetta ja mahtailevat sillä. Ei mikään\nsaata järkyttää uskoa kansanomaiseen; se on\nmääräävää ja perustavaa laatua. Taiteelle an-\nnetaan määrätty suunta sekä tarkoitusperät ja\nkansainvälinen arviointi unohtuu. Riittää, kun\ntämä taide vain täysin tyydyttää oman kansan\ntarpeen sehän kääntyykin välittömästi ainoas-\ntaan sen kansan puoleen. Kansallinen taide on\nkaiken taiteen lapsuusaste, kotitaidetta laajem-\nman mittapuun mukaan.\nSe ei kuitenkaan ole vain sen piirin käsitettä-\nvissä, josta se on noussut sillä on omituinen\nviehätyksensä myös laajemmille, vierasperäisille\npiireille, mikä kuitenkin pohjautuu ulkokohtai-\nsempiin vaikuttimiin. Etenkin se lumoaa ek-\nsoottisella värityksellään ja herättää outoudel-\nlaan mielenkiintoa muunmaalaisessa. Tällaisen\ntaiteen viehätys on pinnallinen ja vastaanotta-\njaan vaikuttaa se myös pinnallisesti. Niin, eikö-\nhän oikeastaan ole kysymyksenalaista, onko siinä\nlainkaan olemassa todellista vuorovaikutusta.\nOttakaamme yksinkertainen esimerkki: joku mis-\nsissippiläinen neekerilaulu. Sen eksoottista vie-\nhätystä tuskin kehittyneinkään eurooppalainen\nkuulija voi vastustaa. Ja vaikutus johtuu siitä.\nmitenkä eikä mitä on esitettv. Mutta kiel-\n•>\ntäen on toki vastattava kysymykseen, onko tai-\nteen tarkoitus vaikuttaa eksoottisuudella. Väritys\nja eksoottisuus ovat kyllä taidekeinoja, vaan ei\ntarkoitusperiä sinänsä. Kansallisessa taiteessa\nei persoonallisuus ole vielä kehittynyt, vaan on\nse kollektiivisuuden kahleissa. Näin ollen on\nväärin polemisoida kansallista taidetta vastaan,\nsikäli kuin maan kulttuuri ei suo perustaa kor-\nkeammalle taiteelliselle tasolle katsottakoon\nse luonnolliseksi kehitysasteeksi, väliasemaksi yk-\nsilöllisen taiteen tiellä, joka jälleen johtaa kor-\nkeimpaan asteeseen, „objektiiviseen\" taiteeseen.\nNäin käy selville, miten kansallista taidetta on\narvioitava. On oikein ja itsestään selvää, että\nsitä harjoitetaan mitä suurimmalla vakaumuk-\nsella; pakkotoimenpiteet kehityskulun kiirehtimi-\nseksi ovat vain pahaksi onhan se kyseessä\nolevan maan yleisen kulttuurin tuote joka\nedelleen kehittyessään on hylkäävä tämän taide-\nasteen ja vievä taiteen uusille urille.\nEritoten tunnusmerkillistä kansalliselle tai-\nteelle on kehittymätön muoto. Se on ensi sijassa\nmaisemallinen eli kuvaileva eepillinen. Kehit-\ntyneen muodon sijalla on kansallinen väritys.\nMitä tulee Suomen taiteeseen, lähinnä musiik-\nkiin, niin kulkee se vielä kansallisten arvojen\nvanavedessä, ja ne yritykset näiden rajojen si-\nvuuttamiseksi, joita on havaittavissa (Raitio), ei-\nvät näytä saavan tunnustusta. Kuitenkin voi jo\nSibeliuksessa havaita yrityksiä edelleen kehityk-\nseen ulkopuolelle kansallisen kehän. Hän on\ntässä kuin Mooses, joka ohjasi kansansa Kaa-\nnaanmaan rajalle, mutta jätti seuraajalleen Joo-\nsualle toimeksi astua sisälle luvattuun maahan.\nNyt Suomi odottaa Joosuaansa, joka Moosek-\nselle arvollinen seuraaja olisi.\nPäivän suomalaiselle musiikille on luonteen-\nomaista sen taistelu muodollisten, ja eräässä\nmerkityksessä teknillisten vaikeuksien kanssa.\nArkkitehtuurin sijaan tarjotaan rapsoodisuutta,\ndraamallisuuden sijaan eepillisyyttä, yleisinhi-\nmillisyyden sijaan suomalaisuutta, alastomuu-\nden sijaan kansallispuku.\nSuomalainen musiikki nojautuu vielä maise-\nmaan ja erikoissuomalaiseen mytologiaan; tämä\nviimemainittu viittaus kehityskululle suotuisaan\nsuuntaan. Näihin aikoihin asti on suomalainen"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "38", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.8", "texte": "säveltäjä kontrapunktcerannut persoonallisen sa-\nnottavansa kansan cantus firmukselle.\nKansakunnan kulttuurin edistyessä taide tulee\ninternatsionaliseksi. Se alkaa ratkaista ominai-\nsinta probleemiaan, muotokysymystä. Tämä pro-\nsessi on, kuten mainittu, mitä läheisimmässä\nsuhteessa kansan yleissivistyksen kehitykseen\ntaide vaatii hyvän ja muokatun pohjan.\nJos kulttuuri suuntautuu käytännöllisiin pää-\nmääriin ja saavutuksiin silloin ei taiteella ole\nsuuriakaan mahdollisuuksia.\nTaiteelle on parhain ja runsain maaperä kult-\ntuuri, joka laadultaan on trainseendentaalis-\nuskonnollinen siinä se ihanimmin kukoistaa\nja siinä se nousee korkeuteen, jossa ei enää ole\neri kansallisuuksia eikä maantieteellisiä rajoja;\nsilloin se myös soinnuttaa kieltä, jota ymmärtä-\nvät ja vastaanottavat, ei eri kansat kukin omine\nerikoisuuksineen, vaan ihmiset sinänsä.\n\nERNEST PINGOUD\n\nVASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\nHUUGO JALKANEN\nMiten kirjoitan näytelmää?\nOlen virallisesti „kirjoittanut\" vasta yhden\nnäytelmän, joten minulla ei ole esitettävänä mi-\ntään yAN-katkismusta, joka käsittelisi sitä pro-\nsessia, miten minulta yleensä näytelmä syntyy.\nJa ainakin kirjailijan kannalta on minusta tä-\nmän kysymyksen käsittely kutakuinkin hedelmä-\ntöntä, jollei kysymyksessä ole jonkun kirjallisen\nohjelman julistaminen: hänestä on yhdenteke-\nvää, miten häneltä jotakin syntyy, ja tärkeätä\nainoastaan se, mitä syntyy. Kirjailija astuu\ntuota kysymystä pohtiessaan ulkopuolelle oman\nalansa, estetiikan piiriin tekeytyy siis taval-\nlaan tutkijaksi, jonka tutkimusesineenä lisäksi\non oma minä. On selvää, että objektiivisuuden\nja pätevyyden prosenttimäärä tällöin on melko\npieni. Tuossa prosessissa on näet vaikuttamassa\nkaksi vastavoimaa: miten hän tahtoo kirjoittaa\nja miten hänen täytyy kirjoittaa, jotka siinä mää-\nrin sekautuvat toisiinsa luomistyössä, että rehel-\nlisinkään eritteli ja. ei voi kemiallisen tarkasti\nmäärätä niiden keskinäistä suhdetta. Edellisestä\npuolesta ei kenenkään persoonallisen kirjailijan\nkannata ottaa oppia siksi, että se on vierasta\nteoriaa, jälkimäisestä ei voida oppia siksi, että\nluonnonvoimaa ei voi oppimalla omaksua. Tu-\nlos! —| 0.\nKoska kuitenkin minultakin on pyydetty kir-\njoitelmaa tästä aiheesta, esitän muutamin sa-\nnoin pääpiirteet ~Nuoren Mariuksen\" synnystä.\nAjatuksen näytelmän kirjoittamiseen tästä ai-\nheesta sain jo koulunpenkillä toistakymmentä\nvuotta sitten. Ensimmäisenä „akateemisen va-\npauteni\" vuotena kyhäsin parissa viikossa jam-\nbiseen viisimittaan ensi luonnoksen. Tässä sikiö-\ntilassaan lojui aihe kapinatalveen saakka, jolloin\nse nopeasti kehittyi päässäni tykkien jyskeen ja\nkuulien vinkunan keskellä. Täysin kypsyneenä\npurkautui se kahden vuoden rauhoittumisen ja\nselkeytymisen jälkeen lopulliseen sanamuotoonsa\nkutakuinkin tasaisesti puolen viidettä kuukauden\nkuluessa. Näytelmä on siis tavallaan kansalais-\nsotamme reaktio ajallisesti ja paikallisesti kau-\nkaisen tarinan verhoavissa puitteissa, jotka tar-\njosivat valmiin uoman kaikelle sille, mikä pur-\nkautui vaikutelmien ja elämysten patoutuman pa-\nkosta; sen elinhermona sekä sisäisesti että ru-\nnomuodolliseati on ristiriitaisen ajan levoton,\nkiihkeä rytmi. Myöhempi pieni korjailu kah-\nden kuvaelman yhteensaattaminen —on ollut\nlaadultaan puhtaasti teknillistä.\nEräs arvostelija on sanonut, että päähenkilö\nei täytä tragedian „sankarin\" mittaa moraali-\nsessa suhteessa. Tähän tahdon vain huomaut-\ntaa, etten ole suinkaan tarkoittanutkaan kuvata\nantiikkisia piedestaalisankareita, vaan olen pyr-\nkinyt yksinomaan inhimilliseen, nykyisihmisen\nytimiin. Eräs toinen on valittanut, ettei hänen\ntraagillisuutensa ole „oikeata\" traagillisuutta.\nHän on koskettanut asian ytimeen kielteisessä\nmerkityksessä, nähnyt, että Nuori Marius ei ole\nvanhojen kaavojen mukainen traagillinen san-\nkari\" mutta tajuamatta, mitä uutta, nykyistä,\ninhimillistä, todellisuudesta konsentroitua elä-\nmäntragiikkaa hänen kehityksessään ja tarinas-\nsaan on. Tarkoitukseni ei ole ollut luoda esteet-\ntisten kategorioiden mukaisia, konstruoituja tyyp-\npejä, vaan inhimillisesti tosia, sisältä käsin näh-\ntyjä ja elettyjä ihmiskohtaloita tyylitellen ja kon-\nsentroiden, ei mitään aatteita julistaen tai tekoja\ntuomiten, vaan kunkin henkilön „nahkoissa\" sa-\nmaten kuin koko esitetyssä elämäntaistelussa\npersoonallisesti eläen ja tuntien.\nNämä viittailut selvittänevät näytelmäni si-\nsäistä syntytapaa muusta, ajatus- ja tunnesi-\nsällöstä sekä taidekeinoista puhukoon teos itse\npuolestaan.\nLoppuponteni: näytelmä täytyy synnyttää\nei kirjoittaa."}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "39", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.9", "texte": "FRANZ WERFELIN\nLYRIIKKA\n\n»Isäni ja opettajani, mitä on hel-\nvetti? Luulen sen olevan tuskaa\nsiitä, että ei kyetä enää rakasta-\nmaan.\" Dostojewski.\nJuuri lyyrikot Keski-Euroopan runoeks-\npressionisteista ovat saaneet nopeimmin\n»tunnustusta\". Luonnollisestikin! Sillä nuor-\nten himolla ponnahtaa irti objektista, luon-\nnosta ja lainalaisuudesta minän ehdotto-\nmaan ja hurjaan vapauteen on ollut laulu-\nrunoudessa vähimmin kahleita katkottavana.\nLaulaja-minä on itkenyt, huutanut ja julis-\ntanut suoraan maailmanriemunsa ja maail-\nmakärsimyksensä. Ei ole tarvittu draaman\nainelakeja, ei koneistoja, ei romaaniepiso-\ndeja. Ja lisäksi: Saksalaisilla on ollut etu-\nrivistä syöstä tuleen suuri lyyrillinen lah-\njakkuus: Franz Werfel, m.m. „Wir sind\"\n(„Me olemme\"), „Einander\" (»Toisillemme\")\nja„DerWeltfreund\"(„Maailmaystävä\")runo-\nkokoelmien ja parin näytelmänkin kirjoit-\ntaja. Uuden runon laulajista herkin ja\ntotisin!\nJyrkin julkeus ja marttyyrinöyryys. Kor-\nkein aristokraattisuus ja herkin veljeyshaave.\nNyrkki ja siunaukseen nostetut kädet. Näistä eri\näärimmäisyyksistä on nuori runous tähän asti ha-\nkenut voimia ja muotoja ihmisjulistukselleen. Wer-\nfel on johdonmukaisin hyvyyden ja veljeyden lau-\nlaja: Minä, runoili jäminä, vapaaksi vain siksi,\nettä saisi tuhota kaiken kärsimyksen syyn: Minä\nolen, s.o. murtaisi muurit minän ja meidän vä-\nliltä! ja lunastaisi totuudella: Ei\nole mitään mieltä siinä, että minä olen tai että\nminä omistan, teen tekoja ja kärsin tai riemuit-\nsen itseäni varten. Minä-olen on turhuus! Me\nyhdessä hyvää, tulevaista ihmistä, sankaria,\nlunastusta kohti sodan ja kärsimyksen mie-\nlettömyydestä pois! Tämä hänen runofiloso-\nfiansa pyhin alkuidea ja lopulta: realisoitava\nideaali.\nMiten yhdessä käydä? Missä on lunastus-\nteko? (Sillä uuden runo julistuksen miehet eivät\nlaula kysymättä itseltään kärsivän lähimmäi-\nsensä edessä: Mitä varten? Lunastanko laulul-\nlani ketään hädästä? Olenko itse hyvyyden san-\nkari, ihminen?) Mikä on ensiteko? Kurita ja\nkarsi itsesi! Oma-onni? Yhtä suuri syyllisyys\nkuin itsekkyys, ahneus, ryöstö ja kavaluus. Oma\nlemmenhurma! Tämä luonnontaistokaan ei ole\noman nautinnon saalistamista varten.\nHurmatkoonkin lempi meidät kyyneleihin\nsaakka. Sekin on vain taakka ja yhteisonnetto-\nmuus, jos en kykene tuntemaan, että minun on\nmaksettava onneni niille, jotka elivät ja kuolivat\nei-koskaan-cnnellisina. Ja lemmitty! Hän on\nenempi kuin minä: „Sattukoon minuun nuoli,\nkun sinä vain olet onnellinen.\" Rakkaus kiel-\ntäymystä. Rakastetun ääni! Se antaa voiman\ntäyttää ihmistekoamme: tasoittaa itsemme, kaik-\nkien syyllisyyttä.\n\nLudwig Meidner: Franz Werfel"}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "40", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.10", "texte": "Werfelin lemmenrunous: kuin kyynel silmärip-\nsillä, kuin henkiolennon haave.\nMutta: Oma-onni-muurien murtaminen, tämä\non vasta alku. Ihmiset lähelle lähelle toisiaan!\nTämän saa aikaan sääli ja armo ja hyvyys.\nVihollisuus on riittämätöntä. Koston tappa-\nkoon armo. Vihan lyököön hyvyys. Kurjuuden\nnostakoon sääli. Ja tämä lunastustyö on riemu.\nSillä jokaisessa kohtalossa, riemun ja tuskan\naskeleissa, murhassa ja syleilyssä, kaikessa on\nyksi ikuinen: inhimillisen sulo. Katso karkean\nmaalaistytön silmiä läheltä vähitellen ne\nverhoutuvat kuin maailmannaisen. Katso lap-\nsen kuolemaa, millä lempeällä hellyydellä hänen\nruumiinsa liukuu meiltä saavuttamattomiin.\nKuoleman kurjuuskin lempeytyy. Ja missä on\npalvelustytön mitättömyys? Hänhän siivoo il-\nloin keittiötä surullistuen ja kaukana ollen kuin\npyhimys. Yöllinen santarmikin silittää kar-\nkein hyväilysanoin kurjaa koiraa. Hänenkin kä-\ntensä ovat silloin kauniit. Ja tämä kaikki julis-\ntaa: Me olemme.\nWerfelin sääli ja nöyryys murhaajan edessä ei\nole vain ajatus, joka tuotetaan. Se on kuin hä-\ndästä löydetty totuus, joka paljastetaan hiljai-\nsesti ja luonnollisesti.\nMiten kaukana onkaan hänen ihmistoveruu-\ntensa kahmaisen kanssa niin monenmonien bo-\nheemi-diletantismista! Werfel osaa niin sa-\nnoakseni todistaa halveksittujen puolesta.\nKurjankurjat ovat oikeutettuja veljeyteen pyhi-\nmystenkin ja sankarien parissa, sillä syvimmäs-\ntäkin kaivosta nähdään tähdet.\nMutta ken on sitten tämän runouden sankari?\nVain hän, jonka hiuksia kiertää tuhon olkinen\nseppele ja jonka huulilla hymyilee lopun mielet-\ntömyys. Hän, ken kantaa suloiset hukkuneet päi-\nvänvaloon mustista vesistä.\nMutta olkoonkin sankari toinen, toinen pyhi-\nmys ja kolmas kärsimyksestä kurja. Yksi on\nmaailma, pieni ja määrätön, jossa eroitta vien\nmuurien rauniotkin ovat peittyneet viheriän nur-\nmen alle. Yksinpä marmori, kankeitten muoto-\njemme marmori on siellä sulannut kuin vaha.\nTämä ihmemaailma ja monadien monadi on\nkyynel.\nYhteisitku yhteiskärsimyksen alla on kirkkain\nveljeystunne Werfelin runoudessa. Se on se al-\nkulähde, josta syntyy ihminen. Se ihminen,\njonka rinnalla aurinko kalvistuu. Syntyy aika,\njolloin nousee uusi aurinko: ihmiskasvojen hy-\nmyn synnyttämä valo. Ihminen, jonka ihana\nhengitys todistaa, että jumalan henki on voinut\nsyntyä vain ihmisen hengityksenä ja että vapau-\nden tie on tallattu vain ihmisaskelin. Hymyily\nhengitys ihmisen kulku ovat enemmän kuin va-\nlon tuulien tähtien rata.\nViimeinen lause on Werfelin runoylistyksen\nkorkein lause. Siinä lakkaa olemasta ihminen ja\njumala, moraali ja uskonto. Syntyy panteistinen\nkaiken-syleily! Esim. runossa „K.ulkija polvis-\ntuu\" seuraavassa muodossa:\n„Suo ett' itkeä ma voin ...\nettä hukun, sulan tunnelmoissa,\nkunnes kirkkaan veden lailla\nsaan sun kallioillas pisaroida\nja sun notkojasi juosta,\narmas maa!\"\nKaikki mikä on tätä ihmislasten yhteiskehi-\ntystä vastassa, se on pahetta, mielettömyyttä.\nSe on sotaa!\nWerfelin runo „Sota\" (kirjoitettu muuten jo\n4. VIII. 1914) on synkimpiä määritelmiä, mitä\nsodasta on annettu: Sota on väärämielisten sa-\nnojen myrsky. Sen pää on tyhjän ukkosenjyri-\nnän ympäröimä ja valheitten tähden uneton. Se\non vyöttänyt itsensä teoilla, jotkai suorittavat itse\nitsensä. Tämä aika, sota-aika! Se kulkee uh-\nreista kerskuen, taivaalle vastenmielisen kauhis-\ntuttavana. Se on survova, polkeva aika, turhan\npuhehälyn kauhistuttavaa rajuilmaa. Sen to-\ntuus? Vain mielettömyyden ja tämän kärsimyk-\nsen totuutta. Vain ärtyvää haavaa, surkastu-\nvaa sydäntä. Jano ja liejuinen juoma! Sota!\nLopputulos: Werfelin runous on tämän ajan\nmielettömyyskärsimyksestä synnytetty uusi Kris-\ntus-nimbus. Tämän säteily on kirkasta ja läm-\nmittävää. Sillä niinkuin runoilija noutaa näke-\nmyksensä nöyränläheisestä kosketuksesta ihmis-\nveljiensä kanssa, niin astuu hän myös lukijaa"}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "41", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.11", "texte": "poistamattoman lähelle, lempeästi, mutta tinki-\nmättömästi. Niinkuin hän on runoilijana kyen-\nnyt itseltään kysymään: Mitä varten? ja vastaa-\nmaan tähän sydämen-logiikan ehdottomalla joh-\ndonmukaisuudella, niin kysyvät hänen runonsa\nlukijalta eetillisen tinkimättömästi: Mitä var-\nten?\n\nLAURI HAARLA\n\nHYVÄ IHMINEN\nFRANZ WERFEL\nSuom. LAURI HAARLA\nHänen valta on, hän tähtein hallitsija,\non nyrkissänsä maa kuin pähkinäinen\nja kuoloton on nauru kasvoillansa,\nsota luontonsa ja riemu askel on.\nHän missä liekin, käsivarret avaa,\ntyrannihuutonsa kun maahan kaikuu,\njo murtuu, irtoo luomistyöstä vääryys,\njumalykseydeksi luodut yhtyvät.\nOn voittamaton hyvän kyynelvirta,\ntuo alkuaine, elonneste luotuin.\nHyvät kyynelet kun maahan uppoavat,\njoka muoto hukkuu alku-unelmaan.\nEi mikään raivo yllä ylemmäksi.\nHän elon polttoroviolla seisoo,\nkuin kiiltomato rikkipoljettuna\non kantapäänsä alla saatana.\nKun kuolee hän, on silloin vierellänsä\nkaks' enkeliä, sfäärit kiitäväistä,\nja tulen, kullan alla myrsky riemuin,\njylisten kilpihinsälyövät he.\n\nWILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nOn olemassa muuan erikoisen nykyaikainen\nmyrkky, joka on filosofian ja taiteen vaarallisin\nvihollinen, myrkky, jota hengitämme päivittäin\nja hetkittäin, joka ympäröi meitä joka puolella,\njoka seuraa meitä kammiomme hiljaisuuteen,\njopa inter silvas salubres, myrkky, jonka vai-\nkutuksesta emme missään ole täysin turvassa\n—: julkisuus.\n\nBAIJERIN MAAKUNTANÄYTTÄMÖ\n\nSotaa seurannut valtiollinen ja taloudellinen\nahdinkotila on tehnyt tavatonta tuhoa Saksan\nsivistyselämässä vaikeuttaen niin sivistyneistön\nkuin sivistyslaitostenkin asemaa aina olemassa-\nolon mahdollisuuksien rajalle saakka. Merki-\ntystä on vain aineellisella työllä; kaikki henkinen\npyrkii pakostakin jäämään ylellisyydeksi anka-\nran ajan puristuksessa.\nSivistyselämä ei kuitenkaan ole vapaaehtoi-\nsesti ottanut taipuakseen alistettuun, halpaan\nasemaan maassa, joka aineellisten ja henkisten\narvojen onnellisesta yhtymästä on kehittänyt\nuuden ajan voimakkaimman kulttuurin Kuten\ntaloudellinen elämä vaikeina aikoina mukaantuu\nuusiin muotoihin, hakee toiminnalleen entistä\nlaajempaa perustetta konservien ja trustien\navulla, niin on sivistyselämäkin yhä suuremmiksi\nyhtymiksi laajentumalla koettanut kerätä kaikki\nvoimansa uhkaavaa sortumista vastaan.\nHuomattavin tällainen yhteisyritys on teatte-\nrin alalla Bayerische Landesbuhne. Sitä ei ole\nperustettu vain yksityisten asianharrastajien tai\nlaitosten avulla, vaan Baijerin valtio ja useat\nkaupunkikunnat ovat muodostaneet näyttämö-\ntaiteen hoitamiseksi osuuskunnan, jossa valtiolla\ntietenkin on vaikuttavin asema. Yrityksen johto\non Munchenissä ja siihen ottavat osaa useat\nteatterit maaseutukaupungeissa. Aloitteen yri-\ntykselle antoi Baijerin näyttelijäliitto, kun ajan\nyhä vaikeutuessa, rahan yhä huonontuessa, huo-\nmattiin, etteivät yksityiset taidelaitokset enää\nkannata eivätkä voi tyydyttävästi palkata henki-\nlökuntaansa. Yrityksen etunenässä on Munche-\nnin Prinzregententheater ja pääjohtajana sen\ntirehtööri Strohm, joka myös teki valmistelevan\nsuunnitelman.\nHeti alussa yhtyi osuuskuntaan 20 kaupunkia.\nVähän ajan kuluttua niitä oli kaksi kertaa enem-\nmän, ja nyt, kun on oltu toiminnassa vasta\ntoista vuotta, näyttää menestys niin varmalta,\nettä kannattavien kuntien lukumäärä yhä kas-\nvaa. Baijerin alue on sen lisäksi jaettu pienem-\npiin piireihin, jotka huolehtivat asianomaisia\npaikkakuntia ihan läheltä koskevista asioista.\nMuuten on toiminta järjestetty siten, että vaki-\nnaisten teattereiden henkilökunnista kootut jouk-\nkueet kulkevat paikasta paikkaan antaen näytän-\ntöjä eri paikkakunnilla tai vahvistaen maaseutu-\nnäyttämöiden henkilökuntaa tarvittaessa.\nTyö on hyvin tehokasta ja innokasta. Jo viime\nvuoden viimeisellä neljänneksellä esiinnyttiin"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "42", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.12", "texte": "100 eri kertaa eri paikkakunnilla ja sitte on näy-\ntäntöjen määrä yhä kasvanut.\nKoska tarkoituksena on tarjota yleisölle mitä\nparhainta, vaikuttaa kasvattavasti kirjalliseen ja\ntaiteelliseen makuun, on ohjelmaan otettu vain\nsaksalaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden etevim-\npiä tuotteita. Siihen kuuluivat viime vuonna\nesim. seuraavat kappaleet: Lessing, „Emilia Ga-\nlotti\" ja „Minna von Barnhelm\"; Kleist, „Ri-\nkottu ruukku\". Hauptmann, „Yksinäisiä\" ja\n„Kankurit\"; Strindberg, „Kuolontanssi\"; Ibsen,\n„John Gabriel Borkman\"; Björnson, „Paul\nLange ja Thora Parsberg\"; Halbe, „Vahva\nvirta\" ja sen lisäksi Shakespearen, Hofmanns-\nthalin, Moreton ja muiden kappaleita.\nTässä suhteessa on tehty se huomio, että kai-\nkenlaiset rahakiertueet jo ovat ehtineet koko\nlailla pilata yleisön makua, mutta että arvok-\nkaamman taiteen ymmärrys nopeasti voittaa\nalaa ja että yksinkertaisempikin yleisö suurella\nhartaudella suhtautuu esim. juuri Ibsenin ja\nStrindbergin tuotantoon. Samalla on esitelmillä\nja selityksillä koetettu helpottaa esitettävän ta-\njuamista ja annettu tietoja itse kirjailijoista ja\ntaiteellisista virtauksista yleensä. Tri Johannes\nEckardt, jolle ohjelman valinta lähinnä kuuluu,\nhuomauttaa kuitenkin, että kaikilla näytelmillä\nei ole samoja edellytyksiä vaikuttaa yleisöön. Se\nei riipu niiden taiteellisesta arvosta eikä esitys-\ntavasta, vaan jostakin kansansielun tutkimatto-\nmasta ominaisuudesta. Jostakin vaikeasti tajut-\ntavasta mestariteoksesta saattaa tulla kaikkien\nsuosima vetonumero, kun toinen, ihan samanlai-\nnen, ei miellytä ollenkaan. Yleensä on Maakun-\ntanäyttämön menestys hänen mukaansa suurin\netenkin sellaisilla paikkakunnilla, mistä entinen\nteatteri on kuollut, tai missä vakinaista ei ole\nollutkaan. Koko vuoden aikana ei ole kertaakaan\ntarvinnut näytellä edes „puolelle huoneelle\".\nKuten sanottu on tarkoituksena saada esityk-\nset taiteellisesti mahdollisimman päteviksi. Sik-\nsipä on regiaan ja näyttämölaitteihin, jopa teat-\nterirakennuksiinkin uhrattu paljon työtä ja vai-\nvaa. Kaikki osuuskuntaan kuuluvat kaupungit\nottivat korjatakseen näyttämönsä asianomaiseen\nkuntoon, jota varten Baijerin valtio on antanut\nhuomattavia avustuksia. Samoin on perustettu\nerikoinen työpaja näyttämölaitteita varten, joka\netevien taiteilijoiden avustuksella valmistaa näyt-\ntämökoristeita, luotu erikoinen näyttämötyyli,\njoka sellaisenaan on jotakin uutta. Täten voi\nkiertävä seurue esittää tehtävänsä aina jokseen-\nkin samanlaisessa ympäristössä. Luonnokset\ntehdään yhteisessä työpajassa ja ne lähetetään\nshtte eri paikkakunnille, jossa ne lopullisesti val-\nmistetaan. Tämä tapahtuu myös säästäväisyys-\nsyistä, sillä raaka-aineet ja tarpeet voidaan os-\ntaa tukkuhintoihin, ja kun näyttämö 1 aitteita ei\ntarvitse kuljettaa paikasta toiseen, syntyy huo-\nmattava säästö.\nNäin jatkuu johdonmukainen organisointi\naina ilmoitusplakaatteihin saakka, jotka myös\novat parhaitten taiteilijoiden laatimia.\nHinnat ovat mahdollisimman halvat, lasketut\nparaiksi niin, että yritys kannattaa. Suurin osa\ntuloista jää avustaville taiteilijoille itselleen, niin\nettä heidänkin vaikea taloudellinen) asemansa\nsuuresti paranee.\nBaijerilaisten ponnistukset eivät kuitenkaan\nrajoitu yksinomaan teatteriin. Baijerische Lan-\ndesbiihnen tulosten perusteella on muitakin tai-\ndelajeja, kuten musiikkia ja kuvaavia taiteita,\nalettu vaalia samalla tavoin. Niin järjestetään\nympäri maata oivallisia orkesteri- ja muita kon-\nsertteja, taidenäyttelyltä ja valistavia esitelmä-\ntilaisuuksia. Sanalla sanoen tehdään, ankaran\najan uhallakin, perin voimakasta kulttuurityötä.\nMenestyksen ensimäisenä edellytyksenä on tie-\ntenkin, että yleisön taideharrastus on mahdolli-\nsimman suuri. Sellainen onkin asianlaita Baije-\nrissa, jossa renesanssin taiteellinen perintä-\ntieto vielä on hyvin elävä, halu taiteelliseen toi-\nmintaan kaikilla aloilla erittäin virkeä esiintyen\nsuurenmoisella tavalla esim. Oberammergaun\nkärsimysnäytelmissä.\nMeillä Suomessa, jossa taloudelliset olot myös\nsuuresti vaikeuttavat taiteellista toimintaa ja si-\nvistyselämän kehitystä yleensä, olisi täysi syy lä-\nhemmin tutustua baijerilaisten puuhiin ja ottaa\nniistä oppia. Sivumennen saattaa mainita, että\nesimerkki jo on vaikuttanut Preussiinkin, jossa\nsuunnitellaan samanlaista. Valtion ja kuntien\navulla olisi meillä aivan mahdollista luoda sa-\nmanlainen, yhtenäisen johdon alla toimiva koko\nmaata käsittävä näyttämö, joka suuresti organi-\nsoituna voisi menestyksellä kilpailla kaikenlais-\nten kiertueiden kanssa hintojen halpuudessa\nja esittää kaikkialla mahdollisimman hyvää.\nMeikäläisiä stipendiaattejahan vuosittain vilisee\nSaksassa, mutta vain poikkeustapauksissa lienee\njoku heistä avannut taidetta harrastavien kes-\nkustain tai Baijerin ja Preussin sivistysministe-\nriöitten ovia. Siellä ollaan kuitenkin hyvin val-\nmiita antamaan tietoja ja apua niitä hakevilloja\nvarsinkin suomalaisille.\n\nE. P—la."}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "43", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.13", "texte": "OHJELMISTO\nRALF HELM\n(Jatk.)\nViron teatterit ovat jo ehtineet esittää Hasen-\ncleveriä ja muita saksalaisia ekspressionisteja,\nRuotsissa on näytelty Georg Kaiseria ja Goe-\nringin „Seeschlachtia\", Helsingin Ruotsalaisessa\nteatterissa on regissööri Helge Wahlgren tehnyt\nmuutamia mielenkiintoisia kokeita asettamalla\nlavalle Pär Lagerkvistin ja Wilhelm von Schol-\nzin näytelmiä. Kaikkialla ainakin nimeksi uusia\nja raikkaita tuulahduksia, rohkeita eksperiment-\ntejä. Suomen Kansallisteatteri yksin elää vielä\npari-kolme vuosikymmentä ajastaan jäljellä, Ib-\nsenin ja Minna Canthin asettamia problemeja\nratkaisten, suutarirealismin ja porvarillisen mil-\njöökuvauksen inspiratsionin alaisena. Sen roh-\nkein syrjähyppy nykyaikaiseen aihepiiriin lienee\n„Herra ministeri\"!\nJa Strindberg!\nTuo nykyajan uuden draaman nerokas kanta-\nisä, jonka maine kohosi korkeimmilleen vasta\nhänen kuolemansa jälkeen, jonka draamojen\nesittämisoikeudesta Saksan suurimmat näyttä-\nmöt kilpailevat keskenään ja jonka syvät ja fan-\ntastiset henkilökuvat ovat antaneet Saksan ete-\nvimmille näyttelijöille tilaisuuden mitä suurem-\nmoisimpiin näyttämöluomiin millainen on\nhänen asemansa kansallisella päänäyttämöl-\nlämme?\nPari hänen historiallista näytelmäänsä lienee\nesitetty joskus menneisyydessä, „Pääsiäinen\"\nkymmenkunta vuotta sitten ja viimeksi tove-\nrukset\" vuonna 1917. Tämän jälkeen, siis\nkuuteen vuoteen ja juuri niinä vuosina, jolloin\nStrindberg muualla maailmassa on valloittanut\nitselleen yhä pysyvämmän alan, ei Kansallis-\nteatterissa ole tiedetty hänen olemassaolostaan-\nkaan!\nEikö tämä jo hipaise skandaalia? Minä vain\nkysyn.\nRuotsalainen teatterimme on näinä vuosina\nesittänyt toisen Strindbergin näytelmän toisensa\njälkeen, se on näytellyt hänen historiallisia näy-\ntelmiään, hänen kamarinäytelmiään ja hänen\nvoimakkaita yksinäytöksisiä avioliittodraamo-\njaan viimeksi „Fadrenin\" erinomaisesti on-\nnistunein tyylitellyin draperiadekoratsionein.\nVaan suomenkielinen yleisö on Strindbergin si-\njasta saanut ravita sieluaan „Jääkärin morsia-\nmell a\" ja „Husaarikuumeella\", ellei se mahdol-\nlisesti ole ymmärtänyt mennä kinoteattereihin\nhänen draamojansa nähdäkseen.\nSiis: modernejal runoilijoita näyttämölle ja\nennen kaikkea Strindbergiä, paljon Strindber-\ngiä siinä välttämätön ehto Kansallisteatte-\nrille, jos se tahtoo tarjota kehittäviä tehtäviä\nnäyttelijöillensä ja jos se toivoo voivansa yllä-\npitää kontaktia sivistyneen yleisön kanssa.\n\nLAURI HAARLA: Hanuumanin tytär\nApinakomedia. Daimon 1922.\nE. P—la\nNäytelmä ilman .ankarasti kärjistettyjä vasta-\nkohtia ja varsinaista konfliktia, satiirinen kome-\ndia, jossa henkilöt kantavat apinoiden läpinäky-\nvää naamaria ja jossa rohkeasti nauretaan elä-\nmälle sellaisenaan. Emme juuri kiinny tapaus-\nten kulkuun, emme tunne myötä- tai vastamieli-\nsyyttä henkilöitä kohtaan. Siihen puoleen suh-\ntaudumme pakostakin verrattain välinpitämättö-\nmästi. Sen sijaan viehättää itse mielikuvituksen\nvallaton leikki, joka heittelee kuperkeikkojaan\noudossa, fantastisessa maailmassa, tyylin ja ru-\nnokuvien merkillinen uutuus. Lukijan on yht'-\näkkiä vaikea päästä perille siitä, mitä kirjailija\nkaikella tarkoittaa, nähdä jokainen yksityiskohta\nnaamion alta, mutta hän tuntee ivan ja tajuaa\ntämän runouden pilkallisesti värähtävät tai kiih-\nkeän intohimoiset soinnut. Elämä on apinako-\nmediaa, eri katsomusten taistelut melkein tarkoi-\ntuksettomia, kun lopulta kuitenkin tulee joku joh-\ntamaan asioita oman ylemmän tahtonsa mu-\nkaan, vaikkapa hän sitte alentuu itsekin apina-\nkannalle. Ivan läpi soi surumielinen vanitas\nvarutatum, johon taas sekaantuu katkeruutta\nsiitä, etteivät asiat kuitenkin ole toisin. Olet hal-\nlitsija, olet kapinoitsija, olet kaunis tai; ruma:\nsittenkin olet vain apina\nNäytelmä on Lauri Haarlan tuotannossa kuin\njotakin uutta ja merkillistä sieppaamaan tarkoi-\ntettu ote. Hyvin vähässä määrässä dramaatti-\nnen teos, pikemmin runollinen, vapaastil muotoa\nkäytellen luotu ja vapaasti syntynyt1 fantasia.\nElääkö se vai kuolee? Kuka sen tietää. Onko se\nhuono vai hyvä? Sama asia. Vailla vaikutusta\nja viehätystä se ei ainakaan ole."}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "44", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.14", "texte": "WALT WHITMAN FÖREGÄNOAREN\n\nDet är nägonting med Walt Whitman, som\ngör, att manin te kan säga sig ha läst honom:\ndet är som att sitta vid en kalla i skogen ooh\ndricka ur det klara, sig evigt törnyande vattnet.\nDet är ju egentligen bara en volym han givit\nut Leaves of Grass men den har blivit tili\nunder ärtionden, vuxit stilla, självmant och vist,\nliksom blommorna växa. Den är i sig själv en\nliten djungel, där stjärnenattens svala sublimitet\noch den heta dagens mulltyngda, solgiriga jor-\ndiskhet förenas tili ett stort och evigt helt: na-\nturen.\nHan själv var ett med denna natur, denna\nsin konsts praktfulla flora. Mankan inte skilja\nhonom och hans verk ät: varje strof hos honom\när en pii, som darrande stär instucken i hans\neget hjärta.\nOch detta hjärta är inte nägot vanligt män-\nniskohjärta, inte nägot vanligt stort diktar-\nhjärta. Det är ensamt i sitt slag, gigantiskt,\nwalt-whitmanskt, med en hemlighet av högsta\nljusstyrka, segrande och dock fruktansvärd:\nframtidslidelsen, eldförälskelsen. Han talar\nsjälv om den mättlösa oceanen av kärlek inom\nhonom the measureless ocean of love och\ndetta är inte nägon lek med ord: det är en verk-\nlighet, som strömmar emot en pä varje sida av\nhonom, omvärver en, bär en och omsluter en,\nsom bara kärleken kan det, en verklighet, som\nhans eget broderliga liv vittnar om.\nTack vare denna kärlek, som famnade alit,\nlevde med alit, led alla lidanden och log alla\nmänskliga leenden, stod han ständigt pä fram-\ntidens tröskel. Med händerna utsträckta stod\nhan där: bakom honom intet, bredvid honom in-\ntet, framför honom alit. Han behövde inte\nstörta det gamla: för honom fanns intet för-\ngänget, han behövde inte strida mot det som\nvar: för honom fanns intet närvarande. Han\nsäg blott en enda brinnande verklighet: mor-\ngondagens.\n„En personlighetens sängare skisserar jag det\nsom skall komma,\nJag planlägger framtidens historia.\"\nDetta djärva stolta outlining what is yet to be\när det stridbara elementet i denna allkärlekens\nhymn, som är Walt Whitmans dikt. Det är\nden osynliga motorn, som driver honom framät,\nrastlöst, väghalsigt, utan att han ens behöver\nge sig sken av att veta vart det bär. Han sjun-\nger inte om morgondagen säsom en invigd, en\nden där vet vad den bär i sitt sköte: men han\nser, i glimtar, i flyende visioner, morgondagens\nansikte, och han jublar tili för varje gäng, gri-\nper som ett barn med smä händer efter den un-\nderbara leksaken solen, morgondagen, framti-\nden —: som kanske är en leksak, men kanske\nocksä är en segrande sanning.\nDet finns en dikt av honom, där denna egen-\ndomliga stämning av framtid pä vinst och för-\nlust, denna lidelsefulla vilja tili riktningen\nutan tanke pä mälet, tili rörelsen, framätskri-\ndandet utan kännedom om ändpunkten framträ-\nder synnerligen klart utformad. Jag översätter\nden här ordagrant utan att söka äterge annat\nän det sakliga innehället:\nJag vet jag är rastlös och gör andra sädana;\nJag vet mina ord äro vapen, f ulia av fara, f ulia\nav död;\n(I sanning, jag själv är den sanne soldaten;\nHan där borta med bajonetten är det inte, och\ninte den rödgalonerade artilleristen;)\nTy jag bekämpar freden, säkerheten och alla\nstadgade lagar, för att rubba dem;\nJag är mera ständaktig dä alla förnekat mig, än\njag hade kunnat vara om alla godkänt mig;\nJag aktar ej och har aldrig aktat pä erfarenhet,\nräd, majoriteter, ej heller spott och spe;\nOch hotet i det som kallas helvete är ringa eller\nintet för mig;\nOch lockelsen i det som kallas himmel är ringa\neller intet för mig;\n... Käre Camerado! Jag har, jag tillstär det,\ndrivit dig framät med mig, och gör det än,\nutan den ringaste aning om, vilken vär be-\nstämmelse är,"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "45", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.15", "texte": "Eller huruvida vi skola segra eller bliva i grund\nkuvade och tillintetgjorda.\nDenna dikt hör in te tili Whitmans intensi-\nvaste, men dess tankeinnehäll är i högsta grad\nmärkligt. Whitman är ju tili hela sin läggning\noch isin förkunnelse en ren evangelisttyp, en\nkärlekens och broderskapets man, och hans dikt-\nning ter sig sä stillsam, sä ofarlig pä ytan:\nmen hur klart medveten är han dock in te om det\nrevolutionära isin mission! Hans kärlek har\ninte blivit tili iden allförstäende sentimentalite-\ntens trädgärdar, den har vuxit pä farlig grund.\nFrihet heta de stora vingar, som bära upp hans\ndikt: där finner man hemligheten med hans inre\ndjärvhet och absoluta ständaktighet, där finner\nman sältan i ali denna sötma och där harhan\nsjälv funnit styrkan tili ali denna överflödande\nkärlek. Han var en sann demokrat, utan fruk-\ntan och tadel: frihet, jämlikhet, broderskap voro\nför honom de gyllene hörnstenar, pä vilka ali\nmänsklighet ( det mänskliga! —) vilar, och\nhan förkroppsligade själv, i dikt och i liv, dessa\nden nya katekesens tre strälande, av floskeldyr-\nkare sä smutskastade budord.\nDet oerhörda med Whitman är, att han upp-\nträdde sä tidigt. Denne man, som föddes näs-\ntan samtidigt med det gängna seklet, som till-\nbragte sitt stillsamma liv i olika amerikanska\nstäder, än som springpojke, skolmästare och ty-\npograf, än som tidningsutgivare, journalist och\nförfattare, än äter som sanitär pä slagfälten,\noch som dog, sjuttiotreärig, vid den tiden, dä\nden unga diktande generationen av i dag föd-\ndes (1892) denne man skädade längre in i\nframtiden än mänga av de yngsta förmätt. Han\ndrömde redan om denna broderskapets guldäl-\nder,som skulle bli den nya,ur världskrigets fasor\nutgängna generationens ideal och han skapade\ndärtill en ny stil, som isin skarpa, hänsyns-\nlösa förenkling, sin förtätade intensitet och sin\nformella frigjordhet skulle bli ett utsökt vapen\niden yngsta generationens hand under kampen\nom den nya himmein och den nya jorden.\nHan är mästaren-föregängaren, han är „mo-\ndärnisternas\" klassiker.\n\nHgr. O.\n\nKOMMANDE POETER\nThe answerer\nWhitman:\nWhitman:\nPublicerad 1860\nKommande poeter! sängare, talare,\nmusiker!\nej denna dag är för att rättfärdiga mig, och\n- s vara pä varför jag är;\nmen I, ett nytt släkte, atletiskt, kontinentalt,\nstörre än tidigare kända,\nKommen! Kommen ty I mästen rättfärdiga\nmig I mästen s vara.\nJag själv skriver ju blott ett eller tvä finger-\nvisande ord för framtiden,\njag framträder ju blott ett ögonblick, endast för\natt vända om och skynda tillbaka i mörkret.\nJag är en mänska som, släntrande omkring,\nutan att helt stanna, kastar en tillfällig\nblick pä er, och sedän vänder bort an-\nsikte,\nlämnande det at er att pröva och definiera,\nväntande det väsentliga av er.\n\nVÅGAR DU NU, O SJÄL\nWhispers of heavenly death\nFrån engelskan av DIKTONIUS\nWhitman:\nPublicerad 1870\nVägar du nu, o s jäi,\ngä med mig mot den okätida regionen,\ndär varken jord finns för fot, eller stigar att\nfölja?\nEj karta där, ej förare,\nej ljudande röst, ej beröring av mänskohand,\nej ansikte med blomstrande kött, ej läppar, ej\nögon, i det landet.\nJag känner det ej, o s jäi;\nej heller gör du det alit är tomt framför oss;\nalit väntar, odrömt, iden regionen det okända\nlandet.\nTills, när knutarna öppnats,\nalla utom de eviga, tid och rum,\nvarken mörker, tyngdlag, känsiä, eller andra\nband, binder oss.\nDa frigöres vi vi flyter,\ni tid och rum, o s jäi beredda för dem;\nlika, rustade tili sist (o fröjdl o alltets frukt!)\natt dem fullkomna, o s jäi."}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "46", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.16", "texte": "ANSATSER TILL „DEN ABSOLUTA DANSEN\"\nMARY HOUGBERG\nDä det är fräga om musik ser lekmannen\nframför sig en rad olika gestalter. Först stöter\nhan pä kafe-musiken, den möter honom ju över-\nallt i storstaden, sedän kanske folkvisan, vidare\nprogram-musiken, musikdramat, kanske ännu\nnägra arter, och sist i raden framskymtar den\nabsoluta musiken. Tonkonstnären äter ställer sig\nvid radens slut och har framför sig den absoluta\nmusiken; han lever helt iden, och han erinrar\nsig alls ej den länga raden där bakom, eller kan-\nske viii han ej erkänna att hans konst har en\nsan mängd mindre förnäma syskon. Men när\nordet „danskonst\" hans öron, dä smäler han,\nställer sig vid radens början och ser blott varie-\ntedansen. Den möter honom ständigt, hans sin-\nne för dans är ej utvecklat och han ser ej vidare\nraden uppät: dans som dans. Skulle han räkä\nse förbi varietedansen, ja, dä kunde han räkna\nen läng rad andra dansformer. Lät oss se: Folk-\ndansen, den klassiska baletten, pantomimen, det\nmodärna rörelsedramat m. fl. och som en häg-\nring den absoluta dansen. Tonkonstnären ler\noch ingen under, ty är väl varietedansen konst?\n(Jag viii härmed för ingen del pästä, att ej verk-\nlig konst stundom kunde växa pä cabaret-sce-\nnen, meni regel är variete variete.)\nSä kommer det sig att musiken ser föraktfullt\nned pä sin syster danskonsten; har kanske all-\ndeles glömt, att de sedän tidernas början vand-\nrat hand i hand som tvillingssystrar. Sedän rä-\nkade dansen i onäd, hon förklarades syndig och\nspärrades in. Men hennes syster, musiken, flög\nfri och stark vidare, högre och högre, och där\nuppe glömde hon rakt bort sin syster, som för-\nsmäktade i fängelset. Men en dag slog befriel-\nsens timme, och dansen började ila efter i musi-\nkens fotspär. Musiken hade emellertid ett stort\nförspräng. Dansen sträckte sig efter musiken,\noch grep henne, men det var blott hennes\nskugga. Och den höll dansen fängen. Det var\nsom om hon nu sökt kompensation för de länga\nären av förtryck. Nu var det hon, som tyranni-\nserade. Det sköna förhällandet frän forna tider:\ndans och musik som en helhet, var ej mer, nu\nvar musiken för dansen blott skugga ledsa-\ngare „Begleitung\".\nDä uppträder Jaques-Dalcroze. Han framhä-\nver modern tili dansen och musiken, rytmen, och\nförsöker päden vägen äterförena syskonen i\nsämja och endräkt. Och han när längt. Musik\noch dans leva i samma rytm, andas samma inre\nliv. Dansen kan fatta den äkta musiken, och i\növermättet av sin lycka ger hon känslan utlopp:\ndet är en berusande hängivelse'. Hon viii i rö-\nrelse ge musiken ett uttryck. Musiken har emel-\nlertid nätt ett utvecklingsstadium, där hon stär\nsjälvsäker, ensam, absolut. Hon viii ej bli tol-\nkad av dansen, hon för själv sin taian. Men\ndansen vad viii hon ta sig tili utan musiken;\nhon stär där villrädig och hjälplös. Musiken\nvar ju hennes impuls, hennes liv. Dansen har\nej nätt samma höjd, hon är ej värdig att räcka\nmusiken handen, att med henne bilda en helhet.\nSyskonen mäste gä varsin väg, tills dansen\nnätt jämnhöjd med musiken. Kanhända skola\nde dä äter förenas för att frambringa härliga\nkonstverk och äter skiljas för att pä egna vägar\nnä en högre grad av fullkomning.\nI detta nu har dansen insett, att den ställning\nJaques-Dalcroze givit henne ej är den av en\nsjälvständig konst. Hon ser, att Jaques-Dal-\ncroze blott är en väg. Hon ser, vad hon har att\nlära av musiken, och hon frägar sig: Var har\ndansen sin melodi, sin harmoni, varsina former\noch sin egen kroppsliga rytm? Och det är dan-\nsen klart, att hon ej kan existera därförutan,\nom hon viii kallas dans, och allra minst, om hon\nviii räkna sig som konst, som absolut konst. Det\när en helt ny värld, som dyker upp, ett nytt\noutforskat land. Upptäckarlusten sjuder heti\nunga sinnen här ute. Mänga äro de som vilja\noch väga, men fä ha tillsvidare beträtt det nya\nlandet och även de blott med ena foten. Den\nabsoluta dansen hör framtiden och dess unga\ndädkraftiga fantasi tili.\nHellerau, hösten 1922.\n\nTill Margherita Cavallini\n\nMadame!\nMan har klandrat Er och sagt, att Ni köm-\nmit hit i däligt sällskap. Man har beundrat\nEdra ögonfransar, Er markatta och Er förtju-\nsande främmande brytning: men man hade vän-\ntat av Eder, att Ni gjort Er entre med gubben\nIbsen eller nägon annan lika stadig kavaljer\nunder armen! Det är verkligen djärvt, madame,\natt komma dragande med en tvivelaktig ameri-\nkan, när man har sä mänga oförvitliga gehei-\nmeräd att väljä pä i världslitteraturen.\nDet var in te bara djärvt, madame, det var\nväghalsigt. Ni trodde kanhända, att den fin-\nländska publiken kunde tagas. Misstag, ma-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "47", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.17", "texte": "dame: den mäste bräckas. Ut med de tyngsta\nsläggorna bara, fram med litteraturens grövsta\nartilleri: eljes blir det ingenting av. Om den fin-\nländska publiken inte fär gäspa sig riktigt\ngrundligt mätt pä en premiär, skall ingen makt\ni världen fä den att tro, att det var konst det\nvar fräga om.\nVad skulle jag med Ibsen, invänder Ni, jag\nville ju inte ge nägon kursi den högre litteratu-\nren. Jag kom med min skönhet.\nJa, madame Cavallini, det gjorde Ni.\nKommer Ni ihäg hur Christian Wahnschaffe\nsade: elden är vacker. Jag tänkte pä det, när\njag säg Er. Underbart vacker.\nVi ha haft mänga gäster här tidigare, ma-\ndame, charmanta, gedigna, med utsökt smak\noch en säker intelligens endast ett ha de sak-\nnat: eld. Ni var den första, som gav nägot av\ndetta eruptiva element: glimtvis. Sädant glöm-\nmer man aldrig. Man förälskar sig i elden lika\nlätt som i doften: men varaktigare.\nNu skall kanske nägon, som läser detta mitt\nöppenhjärtiga brev tili Er, madame, miss-\nförstä mig. Jag menar ingenting celest med\nelden. Det är sant: elden är inte nägot jordiskt\nelement. Men ännu mindre är den ett himmelskt:\nden har under jordiskt ursprung. Den är det som\nbrinner under stelnad yta: solämnet, ali jordisk-\nhets moder, ali smärtas, ali godhets källa.\nMen folk tycker inte om att tränga in under\nytan: det bränns. Och de ha ännu inte lärt sig\natt skilja pä skädespelarkonst och litteratur, lik-\nsoin de för nägra är sedän inte kunde förstä sig\npä en mälarkonst utan litterära „motiv\". Men\nfilmen skall väli sinom tid lära dem den läxan.\nJag erkänner villigt, att Er omgivning var i\nhögsta grad banal: men Ni själv, madame Ca-\nvallini, blev inte mindre för det. Det var som\natt se en prinsessa vandra i smutsen. Och hellre\ndet, än en falsk prinsessa pä marmorgolv.\nEr stämma, madame, är ett större underverk\nän alla världslitteraturens mästerdramer. Er\nröst med dess elementära resurser, som inte veta\nav nägon begränsning, är som en konstrikt sli-\npad ädelsten, i vilken bergens drömmar slagit\nut i blom. Intet ord kan vara sä banalt senti-\nmientalt, att det inte blir outgrundligt, dä det\nuttalas av Eder.\nNär Ni spädde i kort, madame, skar klangen\ni Er stämma genom märg och ben: med kons-\ntens brännande zigenaraktiga trolldomsstyrka.\nNi skall ha tack för att Ni kom, madame!\nEr ödmjuke tjänare\n\nPROSPERO\nlandsflyktig i Finland\n\nMIN BARNDOMS TRÄD\nEDITH SÖDERGRAN\nMin barndoms träd siä höga i gräset\noch skaka sina huvuden: vad har det blivit\ndig?\nPelarrader std sorti förebräelser: ovärdig gär\ndu undeross!\nDu är barn och bör kuntia alit,\nvarför är du fjättrad i sjukdomens band?\nDu är bliven människa, främmande förhatlig.\nDa du var barn förde du länga samtal med oss,\ndin blick var vis.\nNu ville visäga dig ditt livs hemlighet:\nnyckeln tili alla hemligheter ligger gräset\nhallonbacken.\nVi ville stöta dig för pannan, du sovande,\nvi ville väcka dig, döda, ur din sotun.\nJuni 1922.\n\nVASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\n\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nKohtelias kysymys vaatii vastauksen, vaikka\nen katsokaan itseäni ammattimieheksi näytelmä-\nkirjailijana. Mutta kun olen sitäkin virkaa pitä-\nnyt, niin voinee seuraava avomielinen tunnus-\ntukseni kelvata joskus jonkun sielutieteilijän ai-\nnehiston joukkoon.\nSiis, miten kirjoitan näytelmiä?\nAiheet sekä näytelmään että yksityisiin koh-\ntauksiin keksin tavallisesti iltaisin, unta odotel-\nlessa. Monen monta kertaa olen sillä tavoin\nkonstruoinut kokonaisia näytelmiä Mutta sitten\non tullut uni ja olen mielikuvitukseni unohtanut,\nluultavasti yleisön ja arvostelijain iloksi. Vain\nhyvin harvoin nämä mielikuvitukset ovat johta-\nneet työhön.\nTyötapani taas on aivan erilainen nyt kuin\nmitä se oli nuorukaisena silloinkin joskus\nyrittelin näytelmiä kirjoittaa. Nuorukaisena, kun\naihe oli pääpiirteissään keksitty, alkoi kuumeen-\ntapainen työ. Melkeinpä yötä päivää tuli silloin\nistutuksi pöydän ääressä, kunnes näytelmä oli\nvalmis kätkettäväksi pöytälaatikkoon, josta\nse ei ole koskaan päässyt edes lähimpäin tutta-\nvain luettavaksi. Sen jälkeen unohdin mo-\nneksi vuodeksi nuoruusajan intoilut, kunnes\nerään sattuman johdosta yritin uudestaan näy-\ntelmää kirjoittaa.\nKuulin eräässä tilaisuudessa esitettävän poh-"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "48", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.18", "texte": "jalaisia kansanlauluja. Niitten joukossa oli\nm.m. nykyään sangen tunnettu „Tuuli se taivutti\nkoivun larvan\", mutta laulaja esitti sen humo-\nreskina. Olin syvästi suuttunut kotiseutuni\nkansanlaulujen puolesta. Kotiin tultuani ajatte-\nlin ensin kirjoittaa jyriseviä kirjoituksia sanoma-\nlehtiin selittääkseni yleisölle, miten näitä kan-\nsanlauluja on tulkittava, mutta vähän ajan ku-\nluttua tulin siihen tulokseen, että mitkään sano-\nmalehtikirjoitukset eivät tässä auta. Ja niin pää-\ntin kirjoittaa näytelmän, jossa kansanlaulut sai-\nsivat esiintyä omassa ympäristössään.\nNäytelmän kirjoittaminen ujostutti kumminkin\nkovasti. Vaikka ensi kiivaudesta päästyäni olin-\nkin vakuutettu, että näytelmäni ei koskaan pääse\njulkisuuteen, niin siitä huolimatta pidin yrityk-\nseni visusti salassa. Ei kukaan tietänyt mitä lu-\nkittujen ovien takana tein, ennenkuin näytelmä\noli valmis. Vasta sitten annoin sen lähimmälle\nlähimmäiselleni luettavaksi.\nSilloin kirjoitin olin niin onnellisessa ase-\nmassa, että saatoin suoda itselleni sellaisia ylel-\nlisyyksiä näytelmäni yhteen kyytiin. Ainoat\nkeskeytykset johtuivat siitä, että toisinaan täytyi\nkäydä tutkimassa historioita yliopiston kirjas-\ntossa. Käsikirjoitus oli silloin luonnollisesti\nlukkojen takana, sillä minusta tuntui, että jos\njoku toinen olisi vilkaissutkin siihen, olisin heti\nlopettanut koko kirjoittamisen ja polttanut käsi-\nkirjoituksen.\nMitä ympäristön valintaan ja työtapaani tu-\nlee, niin olin silloin hyvin tyytyväinen työhuonee-\nseeni. Istuin pehmeällä sohvalla, edessäni pöytä\nja vastakkaisella seinällä suuri peili. Kesken\nkirjoittamisen, milloin joku kohtaus tai vuoro-\nsana ei oikein ottanut sopeutuakseen, heittäysin\npitkälleni, annoin mielikuvituksen lähteä va-\npaasti liikkeelle ja niin selvisin aina omasta\nmielestäni tyydyttävästi pulmasta. Toisinaan\ntaas tuntui siltä, kuin olisi oma peilikuvani an-\ntanut minulle näyttämöteknillisiä neuvoja.\nSiihen aikaan kirjoitin siten. Nyt olen paljon\nparkkiintuneempi. Sanomalehtimiehen täytyy\nosata kirjoittaa, vaikka hevosen selässä. Nyt\nluullakseni voisin kirjoittaa jotakin minkälai-\nsessa hälinässä tahansa, mutta näytelmää en ai-\nnakaan minä kykene saamaan valmiiksi käyttä-\nmällä siihen pieniä, kymmenissä minuuteissa\nlaskettavia vapaahetkiä, ja leipä vaatii muun\najan.\nLopuksi vielä mainittakoon, että en koskaan\nuskaltaisi läheisemmässä ystäväpiirissänikään\npäästää julkisuuteen näytelmää, jota en ole ai-\nnakin kolme kertaa kirjoittanut. Ensimmäisellä\nkerralla syntyy nim. ainoastaan luonnos, tosin\nvuorosanoja myöten yksityiskohtainen, toisella\nkerralla muuttuu tavallisesti ensimmäinen näy-\ntös aivan oleellisesti ja loppukin saa kokolailla\nuuden muodon ja vasta kolmannella kerralla ta-\npahtuu lopullinen tarkistus.\nTässä avomielinen vastaukseni „Ultran\" teke-\nmään omantunnon kysymykseen.\n\nARTTURI JÄRVILUOMA\n\nULTRA-KRÖNIKA\nGamla oskulden Hbl. har blivit riktigt ettrig\npä sista tiden. 81. a. har Jumbo stulit skön spalt-\nfyllnad av vär broder Diktonius, som enligt nig-\ngeruppfattning är en pseudonym, hela karien.\nHan gär väl vid det här laget omkring och le-\ntar efter sitt rätta hederliga borgerliga namn,\ndet namn, som även för Jumbo kunde te sig\nsom ett namn. O Diktonius, utropar han och\nsliter sitt futuristiska skaldehär, vad heter du,\nmin gosse? Är det Andersson eller Pettersson\neller kanske rent av Johansson?\nDet är eljes märkvärdigt, med vilken hemlig\nförnöjelse Jumbo alltid citerar sädant som kan\nstöta den allmänna moralen. Det är verkligen\nbesvärligt att vilja gä och gälla för anständig,\nnär man har ett sä obetvingligt behov av „tvety-\ndigheter\", som Jumbo: manmäste ständigt vara\npä jakt efter dem hos andra, när manin te vä-\ngar skriva sädana saker för egen räkning!\nVarför citerade Jumbo inte den „vackra\" mel-\nlersta strofen om blomman, vars kalk är vitare\nän snö? Varför citerar Jumbo aldrig nägontig\nvackert? Inte är det väl för att han är rädd\natt smutsa ner det... ?\n*\nHar herrskapet läst om författarföreningens\nutdelning? Skandal?\nJa ja: tala är silver, men tiga är guld.\nLätom oss tiga.\nMen tänk efter!\n\nMahdollisesti sattuvista epäsäännöllisyyksistä\nlehtemme lähetyksessä pyydämme arv. tilaajiamme\nheti ilmoittamaan toimistoomme Puh. Tö\n42 876.\nEventuella oregelbundenheter i tidskriftens\ndistribution torde anmälas per tel. Tö 42 876.\n\nTOIMITUS - RE D AKTION:\nLauri Haarla, Hagar Olsson,\nRaoul af Hällström.\nP. Rautatienk. 15 N. Järnvägsg.\nToimitusaika 12—2 Redaktionstid\nPuhel. 42 876 Telef.\nHELSINKI 1922 • KESKUSKIRJAPAINO OY."}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.19", "texte": "'f- • i •\" '• ■ fvv . • ' v . 1 >, ' « V .\nKirjailistaiteellinen Aikakauslehti Tidskrift för ny konst och litteratur\nUltra\nv . ' r\nsaadaan tilata kirjakaupoista, maan kaikista kan prenumereras genom postverket, bok-\npostitoimistoista, lukuisilta asiamiehiltämme handein, hos vara agenter eller ä expeditio-\nympäri maata sekä konttor. P. Rautatienk. 15 nen Norra Järnvägsgatan 15\nPuhel. Tö 42 876 Telef. Tö 42 876\n■ < ' I\n\nTURKKURI OY. Hilbert & Lähteinen AB. KORSNÄR\nKasarmink. 25, Pukel. 90 76 HELSINKI • HELSINGFORS Kasärngatan 25, Telef. 90 76\nTekee kaikkia ammattiin kuuluvia töitä\n*v. • ■ ■■ r • • v-. •' < • • , • : . . • ' v.\\ •' . • v.- y j-': 1\n\nSuosittelemme hyvin lajiteltua\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\n❖\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n\"v' ii''v,' ■' 't ivjt .■ »■\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96\n\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221015-01.1.20", "texte": "HINTA 6:— PRIS\n\n——\ns . t r,./. , , . V :.r» *>ä\n——\n»\nU\n:■/■\nk® ■ f\nm\n.\\% '\n' •• • V'\ny, syyy\nf Jm\nv.;\\v:\nM ;5« jj '\nt -;; \"'. V .'. • ' j:- ' /.V.V;. r. -'-r .':■, '! ;'!' ;, > /',- .\"'■> ' ' ..:... .M> yi '\n' ■ - ■ >,v jtit ■- .' ' > yy\nr-o,' r, !■ .• . • y:\\, : V'.7 ■ •\n; A-. '- .:•->. -i '■ vv.. 'V ,-■? 'f'.;\ns n* ' ,Ä -aa mv . ■■■■.■•■1\nSvTP '\n■'£ o: ;\" te\n, ws\n•■:' - ;•*■'1\n' ; •'?\" N\"\n,s\nIBlS®sS \"• *\niÖ%»&\ns• ■ v' - .': .•■ ,: • v\n'V>'\n.1.\nMrssS\n'/-. r ■' fe' \" ? f':v . ' :V'A a ■ M £ ':■\n•> ' \" £ K y \" y . ■ .' ■ -T ■\n;■ K-Vxäv, - V ' v JA >r J\n''\" '■■/.\"■■ ■ -v'-' ■ ; :i; \" z../\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAOS AKTIEBOLAGET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nV. -?\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876\n-\nii\n?3-Mk\n■> i'• ■\n■' -r k V'\nT&'VT-ft\n-ite\n''i\ny ~ »v\n'v.'- .\n*'\\c\n' V',\nfeiifiYiiy.iA'- fe' ;\ni..■■■■ x; yy : . :\nV ; •\n/• ' i'■ ■ : \\ '.yi\n■Cy\\y > y\nVM\nMy >LLvvv\n-V\nTTFTTT\n11111l"}]}