{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_sha256": "18c3e7bfda8c6637bea7eb31186049d15a4a1ae7fa0ebcbecd1f092e5f7e7663", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/10/31_01/bmtnabn_1922-10-31_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/10/31_01/bmtnabn_1922-10-31_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "49", "page_fin": "50", "image_debut": 3, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.2", "titre_corps": "HILJAAKO SUURP SYNTYY?", "titre_sommaire": "HILJAAKO SUURP SYNTYY?", "signature_source": "Hgr. O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "49", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.3", "debut_caractere": 114, "fin_caractere_exclue": 2707, "texte": "HILJAAKO SUURP SYNTYY?\n\n(Käännös ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta.)\nHenkistä taistelua on kaikkina aikoina pidetty\nterveyden merkkinä, hyvänä tulevaisuuden en-\nteenä, sivistyksen suolana ja elävän elämän\nystävänä.\nMeillä sen sijaan pidetään jokaista taistelun\nkipinääkin epäilyttävänä ja kielteisenä ilmiönä ja\ntaisteleva persoonallisuus leimataan epänor-\nmaaliksi\" fantastiksi tai jos hänen vaikutus-\nvaltansa kasvaa vaaralliseksi villitsijäksi.\n„Hiljaa kaikki suuri syntyy\", sanotaan itse-\nkylläisen tyytyväisinä, pannaan kädet ristiin ja\nodotetaan rauhassa edelleen.\nHiljaa kaikki suuri syntyy: Miten hienostunut,\ntositaiteellinen, aitosuomalainen elämänohje!\nSuuret sanat: jumala varjelkoon meitä niistä\nne voivat vielä velvoittaa johonkin! Ja me\nemme sitoudu mihinkään, me vapaat ja hiljai-\nset. Me emme soita suuta niinkuin ohjelmaniekat\nme vaikenemme, mutta teemme teossa jotain,\nsuoritamme ikitöitä runokynällämme, pensse-\nlillämme, tahtipuikollamme! Ah, me hiljaiset, me\nolemme ainoat voimakkaat.\nHiljaa kaikki suuri syntyy: Suunnat ja ohjel-\nmat eivät ikipäivinä ole vieneet maailmaa eteen-\npäin, alasrepijät eivät koskaan ole luoneet mi-\ntään. Kaikki nuo ekspressionismit ja muut mo-\ndernit ismit, mitä ne ovat muuta kuin muoti-\nhullutuksia! Niitä ei todellinen taiteilija ole kos-\nkaan seurannut. Ja mitä meillä on Euroopan\nvillityksen kanssa tekemistä! Ei sellainen ole\nSuomea varten: täällä on aina hiljakseen kom-\npuroitu omia teitä, painuttu erämaahan ja siel-\ntäkäsin kuvattu luontoa ja kansaa.\nNäin Suomen sivistyksen valitut. Tähän ta-\npaan kaikki mahdolliset taistelukipinät meillä\nsammutetaan: suletaan itsekylläisen laiskuuden\nsuureen kaikkinielevään syliin.\nKaikki tämä on kyllä hyvin hienoa, hyvin hy-\nvää ja hyvin rauhoittavaa sillä on ainoas-\ntaan yksi vika: se ei ole totta! Ei aina, ei kai-\nkille.\nHistoria, epäämättömän totuuden sanoja, pu-\nhuu toista kieltä. Sivistyshistorian loistavimmat\nlehdet eivät tiedä mitään hiljaisesta syntymi-\nsestä: taistelua! taistelua! taistelua! huutaa\nsiinä jokainen ikuinen rivi.\nRenesanssi, valistusaika, romantiikka ja ny-\nkyajan henkinen murroskausi, jolla ei vielä ni-\nmeä ole: mikä on niitten sisäinen olemus muu\nkuin taistelun ikinuori hengetär.\nOn vaarallinen erehdys luulla, että hengen\nmaailmassa mitään saadaan ilmaiseksi. Ei ole\nlempeitten jumalien lahja ainoakaan totuuden\njyvänen, minkä ihmiskunta on löytänyt tiellään:\nihmisten kärsimyksellä, taistelulla ja tulisella\nantaumuksella on se lunastettu. On petollinen\nerehdys kuvitella, että pelkällä hiljaisella yksi-\nlöllisellä luomisella voidaan kehittää tai edes"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "50", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2436, "texte": "ylläpitää kulttuuria, jonka sisin elinhermo on\nlamaantunut: ellei suuri lääkäri taistelu nouse\nmurtamaan sovinnaisuuden kahleita on jokai-\nnen, yksityinen käsi, armoitetuinkin, voimaton.\nSivistysarvojen kultakalat eivät tartu tyhjään\nonkeen: tulilieskalla niitä kaloja ongittakoon!\nPerästäpäin tuntuu ehkä siltä, kuin olisivat\nnousukaudet syntyneet itsestään —: kaukopers-\npektiivin näköhäiriö! Yksityinen luomistyö ei ole\nniin yksityistä laatua kuin voisi luulla: sen juu-\nret tunkeutuvat laajalle ja syvälle, ja herkintä\nravintoaan se imee ilmasta. Taistelun synnyt-\ntämät sähkövirrat vaikuttavat herättävästi luo-\nmisen salaiseen elimistöön. Siksi olivatkin aina\nleppymättömimmät taistelijat välillisesti suurim-\nmat rakentajat.\nVoltaire ja Rousseau!\nLänsimaisen kulttuurin rakennusmestarit.\nVoltaire —: väsymätön kiistakirjailija, ikui-\nsesti kielteinen alasrepijä, kaikkien kanssa rii-\ntaantuva, vankilassa istuja, maanpakolainen.\nHiljaako se suuri kasvoi, jota hän edusti? Syn-\ntyikö se vaikenemalla, kädet-ristissä-odotta-\nmalla?\nJa Jean Jacques Rousseau! Kellosepän ja\ntanssinopettajan poika, karkoitettu kulkuri, nau-\nrettava lantasti, aina rauhaton, tyytymätön ole-\nviin oloihin —: eikö hän ole lunastanut ihmis-\nkuntaa? Eikö hänen „Discours sur les sciences\net les arts\" sisältänyt suurimman mahdollisen\nannoksen sitä räjähdysainetta, mitä nykyään\npelätään kuin myrkkyä: henkistä taistelukykyi-\nsyyttä. Sen räjähdysaineen avulla luotiin suuria,\narvioitiin arvot uudestaan, lunastettiin ihminen,\nrakennettiin nuori voimakas sivistysmuoto.\nValistusajan miehissä oli sitä samaa salape-\nräistä alkuainetta, mikä vaati renesanssin, vaati\nuskonpuhdistuksen ja vaatii nykyisenkin taite-\nkauden edustajat taisteluun: tulta. Tuli on pe-\ntoeläin: se hyökkää ja se tuhoo kaiken voimat-\ntoman, ei-rautaisen. Mutta tuli on myöskin lin-\ntu: se kohoo leimuavin siivin korkeuksiin, hävi-\ntettyään kaiken hävitettävän.\nHiljaa ei mikään synny, ei lihan eikä hengen\nmaailmassa. Synnytystuskien ja vääristyneiden\nkasvojen merkeissä ilmestyy kaikki elävä maa-\nilmaan.\nKatsokaamme Voltairen, Rousseaun, katso-\nkaamme vaikkapa Frödingin, Strindbergin kas-\nvoja: ne ovat tuskallisia synnyttäjätärkasvoja.\nNe ihmiset eivät saaneet istua rauhassa ja ru-\nnoilla omaa laiskuuttaan: heidän elämänsä oli\nyhtämittaista taistelua, rauhan kieltämistä.\nVaan heidän jälkiään kulkevat pikkuvanhat-\nliianviisaat ja hokevat: hiljaa kaikki suuri syn-\ntyy.\n\nHgr. O."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "50", "page_fin": "50", "image_debut": 4, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.3", "titre_corps": "SATO – KATO", "titre_sommaire": "SATO – KATO", "signature_source": "AARRE SAARENPÄÄ", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 4, "page_imprimee": "50", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.4", "debut_caractere": 2438, "fin_caractere_exclue": 2580, "texte": "SATO - KATO\nAARRE SAARENPÄÄ\nSyksyn kuussa\npunapihlajat,\nsyksyn puussa\ntilhit kirjavat\nsaavat sadon\nkymmenkertaisen,\nmutta kadon\nsaapi ihminen."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c004", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c004", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "50", "page_fin": "50", "image_debut": 4, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.4", "titre_corps": "SYYSMUISTO", "titre_sommaire": "SYYSMUISTO", "signature_source": "VILJO KOJO", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 4, "page_imprimee": "50", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.4", "debut_caractere": 2582, "fin_caractere_exclue": 3033, "texte": "SYYSMUISTO\nVILJO KOJO\nKuu syksy-yössä seuloo hohtehensa\njärveen kuin himmeäiseen hopeaan.\nMies yksin unetonna vaivoissaan\nnää sanat piirtää muistoks armaallensa:\nYön valvoin sydän täynnä\nja hiljaisuutta kuuntelin;\ntähdelle jokaiselle\nsun nimeäsi kuiskasin.\nPuun kuoreen huurteisehen\notsaani painoin polttavaa\nja ruohonkortta jäistä\nmä tahdoin käsin koskettaa\nuskoen, odotellen\nse että vielä elon sais,\nmun sydämeni lämpöön\nkuin kevätpäivään havahtais."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "51", "page_fin": "51", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.5", "titre_corps": "ZIGENERSKAN", "titre_sommaire": "ZIGENERSKAN", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "51", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 897, "texte": "ZIGENERSKAN\nEDITH SÖDERGRAN\nJag är en zigenerska ur främmande land\ni bruna hemlighetsfulla händer häller jag korten.\nDagar gä ejter dagar, enformiga och brokiga.\nTrotsigt blickar jag männi i ansiktet:\nvad veta de att korten bränna?\nVad veta de att bilderna lev a?\nVad veta de att varje kort är ett öde?\nVad veta de att varje kort som faller ur\nmin hand\nhar tusenfaldig betydelse.\nlngen vet att dessa händer söka nägot.\nIngen vet att dessa händer sändes ut för\nlänge sen.\nAtt dessa händer äro välbekanta med alla ting\noch dock röra vid allting i en dröm.\nDet finnes endast ett sädant par händer i\nvärlden.\nDessa underbara rovhänder\ndöljer jag under den röda duken\ni trots och svärmod, ringprydda och starka.\nDessa bruna ögon sk&da ut i ändlös längtan.\nDessa röda läppar brinna i en eld som icke\nslocknar,\ndessa sorglösa händer skola göra sitt värv iden\ndystert eldskensfärgade natten.\nFebruan 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c006", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c006", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "51", "page_fin": "51", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.6", "titre_corps": "EDITH SÖDERGRAN", "titre_sommaire": "EDITH SÖDERGRAN", "signature_source": "GUNNAR BJÖRLING", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "51", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.5", "debut_caractere": 899, "fin_caractere_exclue": 1181, "texte": "EDITH SÖDERGRAN\nGUNNAR BJÖRLING\nSierska: jörtmmpad, och i hjärtan\nlysandc!\nDu skänker mod att gä den vägen där är klara\nögons\npilskott,\ndär är dag att, bnstande,\nförlösas, -\neviga sekunder!\nDu ropade, i gr&a dagen\nflammande.\nSträckta händer, -\nkrupen sammon\nintet: ändlöst, ändlöst!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c007", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c007", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "51", "page_fin": "51", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.7", "titre_corps": "HEMKOMST", "titre_sommaire": "HEMKOMST", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "51", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.5", "debut_caractere": 1200, "fin_caractere_exclue": 1714, "texte": "HEMKOMST\nEDITH SÖDERGRAN\n\nMin barndoms träd stä jublande kring mig: o\nmänniska!\noch gräset mig hälsar välkommen ur främ-\nmande land.\nMitt huvud jag lutar i gräset: nu äntligen\nhemma.\nNu vänder jag ryggen ät ällting som ligger\nbakom mig:\nmina enda kamrater bli skogen och stranden\noch sjön.\nNu dricker jag visdom ur granarnas saftfyllda\nkrona,\nnu dricker jag sanning ur björkens jörtorkade\nstam,\nnu dricker jag makt ur det minsta och spädaste\ngrässträ:\nen väldig beskyddare räcker mig nädigt sin\nhand.\nOktober 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "51", "page_fin": "51", "image_debut": 5, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.7.1", "titre_corps": "Edith Södergran", "titre_sommaire": "Edith Södergran", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "51", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.5", "debut_caractere": 1183, "fin_caractere_exclue": 1198, "texte": "Edith Södergran"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "52", "page_fin": "53", "image_debut": 6, "image_fin": 7, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.8", "titre_corps": "EDITH SÖDERGRAN Kritisk hyllning.", "titre_sommaire": "EDITH SÖDERGRAN Kritisk hyllning.", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "52", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3503, "texte": "EDITH SÖDERGRAN\nKritisk hyllning.\n\nI ett litet kyffe vid en rysk träkyrka iden ka-\nrelska gränsmarken lever en ung kvinna. Med\nen liten rödkindad tant som är hennes mor, och\nen svart hund som är hennes vän. Ingen kropp,\ninen ansiktet med en mun som ler underbart.\nEgentligen blott ansikte. Egentligen blott denna\nleende mun. Och ögonen.\nFem tunna böcker, fem anspräkslösa häften,\nfyra med dikter, en med aforismer, 1916—20\nde fyra tunna anspräkslösa dikthäftena betyder\ngenombrott omvärdering i Finlands svenska lit-\nteratur, i svensk litteratur, nordisk, bidrag\ntili den stora omkastande litteraturrevolutionen\nsom försiggär i det världskriggenomgängna Eu-\nropa.\nFörsta samlingen, „Dikter\", framgäng, en\nmisstänkt framgäng, en misstänksam kritik.\nNätt flickgymnasiepoesi bredvid litaipeska drörn-\nbilder, slätkammade vattusotsjungfrur och fram-\ntidsmegäror, äkta landskap och mänskenskväl-\nlar, buschmanslogik och spekulationer i det tran-\nscendenta en havande kvinnas bisarra fantasi-\nnycker. Hon födde giganter.\nEj helt ännu i „Septemberlyran\" och „Rosen-\naltaret\"; „Brokiga iakttagelser\" är en dikta-\nres: arkitekturförsök, utan reala takstolar och\ngrunderingar, utan betong och cement —en\ngenomgängares tillfälliga betraktelser över det\nfasta. Och skuggan av den stora jägaren, dik-\ntareinpiskaren Nietzsche, är över det hela, be-\nfruktande ledande framätskuffande; genom hans\nödemarker söker hon sina, genom honom sig\nsjälv. Men tidtals när hon redan de egna top-\nparna, känner jag-blivandets fröjdyra, sjunger\ndess väldsamma sänger. Och gär vidare. (Kri-\nhken reser borst.)\nTili „Framtidens skugga\". Tili den starkaste\nav kvinna födda diktsamlingen den modärna lit-\nteraturen känner, tili den mest helgjutna, mog-\nnaste och skarpast utpräglade manifestationen\nav morgondagsdikt i norden, befrielsen frän fö-\nregängarnas arv, besittningstagandet av jaget,\növer jagets dödliga svagheter tili den kosmiska\nevighetskänslan, upplöst i dikt. (Kritiken tiger.)\nSödergran säger själv iden begabbade inled-\nningen tili ett av hennes verk att hon „läter sin\ninstinkt bygga upp vad hennes intellekt i avvak-\ntande hällning äser\" (snillrikare kan det nutida\ndiktskapandets mekanism ej aforistiskt beskri-\nvas). Instinkten och intellektet, de främsta kän-\nnetecknen pä djurets och mänskans respektive\nvisitkort, dagens och den mängtusenäriga gär-\ndagens mest karakteristiska själsegenskaper för-\nenade tili diktalstring! Eftermiddagsborgaren\noch den honom likställda, av honom besoldade\nkritiken, finner 182 tankstreck och 81 punkter i\nsädan dikt. Högst.\nAtt skapa är att dänga handen (den lilla\nmänskohanden) i gudarnas bord (gudarnas\nhärda stenbord). Det svider man skriker\nblott den starkastes fingrar behäller sin sam-\nmanpressade form efter den smärtan. Kvinnans\nsäilän, Södergrans ej heller allhd. Men:\nKraften är det som brakar, styrkan är det där\ninne. Det finns dikter som isin brutala kraft\növervinner Södergrans i styrkans jämna het-\nta när dem ingen. Jämn? en elektrisk ström,\nsprakande av lidelse, blixtjämnhet, behärskade\norkaner, dresserad rusig vildhet. Skenande lödd-\nriga svarta hingstar, en ung blek kvinna i tyg-\nlarna, i de strama tyglarna.\nI Dikter finns ännu landskap, i Septemberly-\nran Nietzsche, i Rosenaltaret en syster (jorden\nprofeten vännen) i Framtidens skugga\ntalar de animaliskt levande orden. „Den röda\nsolen gär upp utan tankar och är lika mot alla.\nDet kommer en dag dä värt stoft skall sön-\nderfalla, det är detsamma när det sker\"\n„utan tankar lika mot alla det är detsam-"}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "53", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 995, "texte": "ma\" nonchalant vräker urämnet undan dik-\ntaren-mänskan, talar själv isin fruktansvärda\nisiga objektivitet. Sä härfint närä det mänga\nnamn lydande, vanligast „gud\" kallade obe-\nstämbara livsembryot, har ingen diktare värit,\nom ej möjligen i vissa stunder Dostojevski, och\nkanske Fröding i sina sista skapelser.\nOch sedän? (framtiden utvecklingen omform-\nningen?) det höves ej (och är onödigt) att\nmed klumpiga ord utstaka och förutspä den rika\nrena äkthetens segerväg. Men ett är säkert: ef-\nter en tid skall de som nti isin andes ynkliga\nfattigdom beler och bespottar storheten i nägot,\nvars skönhet och visdom de ej mäktar se och\nförstä, att med hänförelse anamma de minsta\nsmulor som fallit ur den benädades händer. Och\nett är ännu säkrare (och viktigare): de komman-\ndo unga, de rätta, de starka lättsinniga i lösa sad-\nlar vaggande de skall ge henne den kärleken\nden upprättelsen och den äran som ensamt till-\nkommer banbrytaren och föregängaren: de skall\ngä vidare i hennes spär.\n\nDIKTONIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "53", "page_fin": "53", "image_debut": 7, "image_fin": 7, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.9", "titre_corps": "MÅNEN", "titre_sommaire": "MÅNEN", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "53", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.7", "debut_caractere": 997, "fin_caractere_exclue": 1456, "texte": "MÅNEN\nEDITH SÖDERGRAN\nVad allting som är döt\noch outsägligt:\nett dött blad och en död\noch mänens s kiva.\nOch alla blommor veta en hemlighet\noch skogen den bevarar,\ndet är att mänens kretsgäng kring vär jord\när dödens bana.\nOch mänen spinner sin underbara väv,\nden blommor älska,\noch mänen spinner sitt sagolika nät\nkring alit som lever.\nOch mänens skära mejar blommor av\ni senhöstnätter,\noch alla blommor vänta pä mänens kyss\ni ändlös längtan.\nseptember 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "53", "page_fin": "54", "image_debut": 7, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.10", "titre_corps": "TALLINNAN „HOMMIKTEAATER\" (AAMUTEATTERI)", "titre_sommaire": "TALLINNAN „HOMMIKTEAATER\" (AAMUTEATTERI)", "signature_source": "ORMI ARP", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "53", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.7", "debut_caractere": 1458, "fin_caractere_exclue": 3623, "texte": "TALLINNAN\n„HOMMIKTEAATER\"\n(AAMUTEATTERI)\n\nTeatteri, uhrimenoista ja mysterioista kehitty-\nnyt, on tullut kevytmielisten ajanvietteeksi. On\njo arvioitava, kuinka paljon esitettävä kappale\nvoi tuottaa hyvää tuulta, ei taiteellista nautintoa\ntai ajatuksia.\nOlemme siinä asemassa, että sirkus on huono-\naistista teatteria parempi. Hyvä kino on juma-\nlallinen sen rinnalla. Mutta teatterin on vapau-\nduttava siitä ilotytön asemasta, johon se on jou-\ntunut. On tarjottava taidetta, on astuttava tasa\nrintaa oman ajan taiteen, yleensä oman ajan\najatustavan kanssa. Vielä enemmän: teatterin\non tultava tulevaisuuden runo-tuotannon koh-\nteeksi.\nOppositsioni nykyistä teatteria vastaan ja teo-\nretisoiva uuden teatterin etsintä synnyttivät Vi-\nrossa uuden teatterin, „Hommikteaaterin\". V.\n1920 syksyllä muutamat yksityiset nuoret näy-\ntelmä taiteen harjoittajat muodostivat seurueen;\njoka 13. 111. 21. Draamateatterin huoneistossa\nasetti näyttämölle Alfred Brustin draaman „Iga-\nvene inimene\" (Der evvige Mensch).\n„Aamuteatterin\" nimeenkin vaikutti kaksi seik-\nkaa: ensinnä pyrkimys uuteen, raikkaaseen, toi-\nseksi, poiketen tavallisista teattereista oli esit-\ntämisajoiksi määrätty sunnuntaiaamut. Ja täten\noli siirretty teatteri ajanvietteen asemasta py-\nhyyteen.\nIhmisiä olivat alkajat. Ohjelmatkin olivat\nanonyymisiä. Periaatteellisista syistä henkilöt\neivät tahtoneet esiintyä omilla nimillään, pitäen\nkollektiivista saavutusta näyttelijöiden henki-\nlyyttä tärkeämpänä.\nNäyttämöllepano oli ekspressionistinen: pu-\nvut, dekoratsionit, elehtiminen ja äänenkäyttö\nuudenlaatuista.\nSuurenmoisena erottautui Corolatus-Kristus-\ntyyppi. Tosin hiukan heikko ääneltään, mutta\nvoimakas paatoksessaan. Lisäksi Wochtlerin\ngroteski haahmo ja synkeän-kolkko Taneosa,\nheikkomielinen tyttö.\nVain lausunta ei ollut hyvä Tallinnan va-\nkinaistenkin teatterien yleisvika.\nParhaan vaikutuksen teki kuoro, hyvin oh-\njattu, sointupuhdas. Yleensä katse saattoi\niloita näistä kuvista. ~Haahmot liikkuivat kuin\nolisivat astuneet esiin Holbeinin maalauksista\",\nlausui niistä myöhemmässä kirjoituksessaan ru-\nnoilijatar Marie Under (Tarapita 5, 1922).\nTeatteriarvostelijat ilmaisivat hyväksymisensä,"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "54", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2117, "texte": "ja hiljakseen kääntyivät »asianharrastajat\"\nmoittien teatterien johtokuntia vastaan. Nähtiin\nettä hallituksen ja rahamiesten avustusta väillä-\nkin voi toisinaan tehdä enemmän kuin niiden\navulla.\nMyöhäisen alkamisen ja huoneiston ahtauden\ntakia teatteri saattoi antaa vain yhden toisinta-\nesityksen.\nSeuraavana talvena esiinnyttiin jälleen vain\nyhdellä ainoalla kappaleella taaskin pää-\nasiassa huoneiston ahtauden vuoksi. Sillä ker-\ntaa esitettiin Ernst Tollerin vallankumousnäy-\ntelmä „Mass-inimene\".\nKappale vaati voimia, paatosta, suurta kan-\nsanjoukkoa.\nNe saavutettiin. Kaksi pääosaa Nainen ja\nNimetön olivat aitoja. Nimettömältä tosin\npuuttui voimaa äänen sairauden vuoksi, mutta\nsitä enemmän voimaa oli hänen eleissään.\nKuoro oli hyvä. Parempia joukkokohtauksia\nkuin tässä näytelmässä Tallinnassa ei ole nähty.\nLoistokohtia olivat 111 näytös kokous, V näy-\ntös taistelun traagillinen päätös. Näiden rin-\nnalla kohoavat VI näytös henkien kohtaus\nja koko viimeinen näytös, joka päättyy naisvan-\nkien epilogikohtaukseen.\nTaaskin oli arvostelijain tunnustettava suuri\nvoitto. Erityistä huomiota osoittivat V. Mettus\n»Päevalehdessa\" ja Marie Under »Tarapitäs-\nsä\", jotka tähdensivät ohjaajan suurta kykyä,\nmielikuvitusta ja älyä sekä vaikuttavina tekijöinä\nepäsuotuisia taloudellisia oloja.\nKuinka „Hommikteaater\" eroaa muista teatte-\nreista?\nSisäisessä suhteessa »Hommikteaater\" on as-\ntunut ihmisen palvojaksi. Jo ohjelmisto osoittaa\nsen (tänä vuonna tulee lisäksi Hasencleverin\n»Inimesed\" (Die Menschen).\nIhmistä ja tämän onnellisuutta palvoen se ei\nkiellä ihmisten ja kansanluokkien taistelua va-\npautumisen ja paremman elämänjärjestyksen\npuolesta.\nTeknillisessä suhteessa se tahtoo käyttää hy-\nväkseen kansanjoukkoja näyttämöllä, millä tä-\nhän asti onkin ollut verraton vaikutus. Erityi-\nsesti joukkonäytelmiin nähden on sitä jyrkkä\nraja toisista täkäläisistä teattereista eroitta-\nmassa.\nJa pääasia: se on taiteenetsijoiden teatteri. Se\non alati uusi työ teatteri, missä harjoituksissa\nyhä löydetään jotakin kaavoista vapauttavaa. Ja\nuusi se on myös etsivälle yleisölle muiden teatte-\nrien keskellä.\n\nORMI ARP"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "54", "page_fin": "55", "image_debut": 8, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.11", "titre_corps": "KANSALLISTEATTERIN JUHLANÄYTELMÄT", "titre_sommaire": "KANSALLISTEATTERIN JUHLANÄYTELMÄT", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "54", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.8", "debut_caractere": 2119, "fin_caractere_exclue": 4258, "texte": "KANSALLISTEATTERIN JUHLANÄYTELMÄT\n\nJollei Maila Talvion näytelmän »Viimeisen\nlaivan\" valitseminen kansallisen teatterin 50-\nvuotisjuhlan huipuksi jo sinänsä olisi sen sisäi-\nsen romahduksen räikeää havainto-opetusta,\njonka jo tätä ennen olemme väittäneet uhkaa-\nvan kuolleena seisovaa teatteripyramiidiamme,\nvarsinkin tämän huippua ei olisi asiallista\nmääritellä sen erikoisemmin tämän kappaleen\nheikkoutta kuin muitakaan meillä liian-monia\nsovinnais-avuttomia kyhäyksiä. Mutta koska\n»Viimeisen laivan\" juhlaleimansa lisäksi piti\nolla mestariteos, joka „menee Europpaan\", ol-\nkoon paikallaan kappaleen lyhyt määritelmä,\nvaikkapa aivan eurooppalaisin mittapuin\nkunnioittavasti.\nKun rappionaturalismiin sekoitetaan nieluk-\nsi\" Brentanon, molempain Arnimien ja senkal-\ntaisten romantiikan hermoheikkous, syntyy „Vi.i-\nmeinen laiva\" s.o. kolme näytöstä, joista ensim-\nmäinen on ekspositiota, toinen yhä ekspositiota\n-f- pieni yritys panna henkilöt elämään, kolmas\nnäytös yhä edelleen ekspositiota + revolveri-\nihme, loppu. Siis koko kappale tilanneselvitystä,\nsukukertomusta lukemattomine episodeineen,\npitkänpitkine kuvauksineen menneistä suhteista\nja hauraine haaveiluineen, joihin kappale juuri\nja juuri riitti. Ja jos joskus tuosta kaikkien är-\nhentelystä kaikkia vastaan alkoi häämöittää\nlaajempi ristiriita, pidettiin nopsasti huolta\nsiitä, että triviaalinen hentomielisyys hämäröitti\njälleen kaiken sellaisten kaipuu-romanttisten\nsanojen toistelemisilla kuin ovat sovitus, elämä\ny.m. ylenyleiset ylimalkaisuudet. Totuudet lau-\nsuttiin peittyäkseen viittailujen hämäryyteen.\nAatteellinen paatos kompastui vanhan-vanhojen\nsovinnaisuuksien komiikkaan. Laiva kulki\nperäsin puuttui.\nMinkälaiseksi siis oli muuttunut myöhäsyn-\ntyinen romantiikka aviossa naturalismin kanssa?\nLyhyesti: Sen ennenmuinoisen romantiikan „suu-\nrin ja avuttomin\" kärsimys, sen valojen ja var-\njojen jyrkkä vaihtelu on tässä tavallista avut-\ntomuutta elottomien varjojen keskellä. Kappa-\nleen hämäryys oli menneen ajan painostavaa\nhämäryyttä, ei tulevan.\nEntä, mikä on tässä naturalismia? Sen tus-\nkallinen detaljirunsaus ja perinnöllisyysopin\nopettavainen vatkutus."}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "55", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4889, "texte": "Kielellinen tyyli: Se Kihlasormus-kertomuksen\ntyyli, jossa hermostunut kiihko loi sanonnan\nkiinnisaamattoman, sävyt hukuttavan liukumi-\nsen, se on „Viimeisessä laivassa\" paljastanut\ntäyden heikkoutensa ja tosiasian, että kiihko ei\nole intohimoa, kaikkein vähimmin dramaattista.\nMutta johtopäätökset tällaisen kappaleen\njuhlanäytelmäksi valitsemisesta? Pyrkimättä\nlaajoihin vetoihin huomautettakoon vain: Tapa,\njolla valinta suoritettiin, muistuttaa pahasti\nklikkipolitiikkaa. Sen sijaan että tarpeeksi ajoissa\nolisi annettu maan kaikille kirjailijoille kilpailu-\ntilaisuus, käännytään noin vain kirjailijan puo-\nleen, joka itse tunnustaa (U. S. 21. X. 22.) var-\nsinaisen kaunokirjallisen alansa toiseksi kuin\ndraaman. Sen sijaan, että olisi julkisella, kaik-\nkien kirjailijoiden rehdillä kilpailulla elävöi-\ntetty maan draamatuotantoa, ryhtyy teatteri\nkohteliaisuuskeskusteluihin, joiden kritiikittömillä\nfraaseilla se osoittaa perin vähän kunnioitta-\nvansa kirjailijaa, jolla kuitenkin kerran, esim.\n»Pimeänpirtin hävityksessä\", on ollut todellista\nsanottavaa kansalle. Viimeinkin on tultu siihen,\nmihin aina tullaan, kun nimet ovat enemmän\nkuin runous sinänsä, totunnaisuus kunnioitetta-\nvampaa kuin pyrkimys runotuotannon nousuun.\nYmpäri maaseutua tuli teatterinjohtajia näyt-\nteli j öineen pääkaupunkiin juhlimaan ja oppi-\nmaan. Näkivät rappion ja tunsivat hautajais-\ntunnelman. Opetus sekin! Nyt lie maaseudulla\nainakin se selviönä, että Kansallisen esimerkkiä\nja toimintatapaa seuraamalla tullaan silloin\ntällöin skandaaliin, luultavasti vain suoma-\nlaiseen eikä eurooppalaiseen.\nHuugo Jalkasen „Nuori Marius\" ei tehnyt\nskandaalia, päinvastoin se edellisenä iltana juh-\nlitun, tunnetun ja tunnustetun Rappion kanta-\npäillä teki hiljaisia liiankin hiljaisia ko-\nkeita kohti uudenaikaisempaa näytelmää. Nuo-\nren Mariuksen ääni ei ollut niin kantava eikä\nniin intohimoinen, että se olisi kyennvt kaiku-\nmaan rappio-markkinamelun vasMiuutona.\nMutta Huugo Jalkanen pyrkii näytelmällään\npois totunnaisesta. Ja pyrkimyskin on keskellä\nrihkamaa harvinainen tapaus. Kappaleen runo-\nmitallinen kokeilu tuntuu merkittävimmältä. Siis\nsiitä sananen:\nAleksandriineista muokatulla mitallaan näyt-\ntää kirjailija tähtäävän vanhassa kirjakieles-\nsämme ylenyleisten ja yhä esiintyvien lyhennys-\nmuotojen täydelliseen poistamiseen. Että kirjai-\nlija on todellakin päässyt niistä irti, on var-\nmasti onneksi runokielemme kehitykselle, joskin\nsen dogmaattisessa toteuttamisessa jää huo-\nmioonottamatta, että partikkelimme ovat luon-\nnollisen kehityksen tietä syntyneitä typistyneitä\nja lyhentyneitä muotoja ja siis monesti runokie-\nlenkin lyhennysmuodoiksi väkivallatta soveliaita.\nKuitenkin: Jalkasen ote merkitsee monien lyhen-\nnyskömpelyyksien välttämistä. Erinomaista tä-\nmän lisäksi on näytelmän kielessä sen poljennol-\nlinen vapaus, joka päästää näyttelijän lähelle\nkonkreettisen jokapäiväiskielen luontevaa epä-\nsäännöllisyyttä. Siis: Jalkasen kielellinen uudis-\ntuspyrkimys on päässyt myös tuloksiin.\nMutta puhtaasti dramaattiselta kannalta tä-\nmä kieli on vasta hämärä lupaus. Toistaiseksi\njää sen ilmaisukyky eepillisyyden asteelle: Näy-\ntelmän säkeet puhuvat ikäänkuin venytellen sitä,\nmikä olisi iskettävä salamana tai tiiviinä tosi-\nasiana. Repliikki on kuin hiotusti valmistettu\npuhe, mutta ei synnytetty poleemisessa taistelu-\nhetkessä. Se on sävyltään selittävä, ei tunteen\npainosta aseena ja lyöntinä purkautuva. Yleensä\nsiis ei-dramaattista. Tosin: Eräät nousut, var-\nsinkin vanhan Mariuksen repliikeissä, huohotta-\nvat suoraan taistelun palkeista purkautuen. Tä-\nmän vuoksi on runo draamakielenäkin lupaus,\njoskin epävarma.\nKappale, jossa näyttelijän täytyy olla runoi-\nlija, ei ole runoutta. „Nuori Marius\" on siinä\nmäärässä runoutta, että näyttelijä saa pysyä ko-\nkonaisesti itsenään. Teuvo Puro, Urho Somer-\nsalmi ja Jussi Snellman olivat kunnioitettavassa\nmäärässä intensiivisiä runon tulkitsijoita, kukin\n»rollissaan\". Että heidän totisesti luodut henki-\nlönsä eivät yhtyneet selkeäksi yfo&mmstaisteluksi,\nei ole sinänsä näyttelijöiden syytä. Tämä on\nnähtävästi johtunut siitä meillä tavallisesta har-\njoitustavasta, että ei lähdetä näytelmän koko-\nnaistajuamisesta, sen ydinkohdasta, vaan jol-\nlista\". Kun näytelmän yhteinen runotajuaminen\njätetään puolitiehen, joutuu näyttelijä pakosta-\nkin vain »puhaltamaan omaan hiileensä\", tais-\ntelemaan erillään näytelmän keskustulesta. Näy-\ntelmän joustavat myötä- ja vastasuhteet jäävät\nsyntymättä. Seurauksena on: henkilöitten irral-\nlaan eläminen ja jos näyttelijät väsähtyvät\nvailla y/zte'staistelun kiihoittavaa sähköä lat-\nteus. Mainitut näyttelijät eivät hervonneet, vaik-\nka kaiken lisäksi useimmat sivuhenkilöt oli saa-\ntettu vaeltamaan vähänpuhuvassa latteuden\nmaailmassa. Mutta loppujen lopuksi lisättä-\nköön : edellä kuvattu näytelmän epädramaattinen\n»tasaisuus\" vaikeutti myös osaltaan yhteistais-\ntelun kiinteyttä.\n\nL. H—la"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "56", "page_fin": "56", "image_debut": 10, "image_fin": 10, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.12", "titre_corps": "ANNA LENAH ELGSTRÖMIN RUNOUS", "titre_sommaire": "ANNA LENAH ELGSTRÖMIN RUNOUS", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "56", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4009, "texte": "ANNA LENAH ELGSTRÖMIN RUNOUS\nR. H—m\nAnna Lenah Elgströmin kirjoissa tapaamme\nusein erään naishaahmon, joka on kuulas ja häi-\nkäisevän kirkas kuin vai okei jukainen syysöisessä\nmetsässä. Tämä valo-olento palautuu niin usein\nnäissä erinomaisissa novelleissa, että hänen sie-\nlunsa mielessämme vähitellen sulautuu tekijänsä\nsieluun, hänen paatoksensa tekijänsä paatokseen.\nHän on Anna Lenah Elgströmin runotar.\nHän on vakava ja ankara kuin ikuisuuden\nomatunto, hiljainen hurjuus suojaa häntä kuin\nmaagillinen panssari. Hänen hoikka vartalonsa\nharhailee kuin yksinäinen palava kynttilä maa-\nilman kavalien ja julmien lasten parissa, näiden\nkosketus ei pääse häntä saastuttamaan eikä hei-\ndän vihansa häntä sammuttamaan. Hänen ho-\npeanvaloiset kasvonsa loistavat omaa kalpeut-\ntaan, hänen liian suurten silmiensä arvoituksel-\nlisesti kaukoloisteinen katse tuiottaa taukoamatta\nsyvään avaruuteen.\nVain harvoin hänen sielunsa irtautuu kurjuus-\nnäkyjen lumosta, ja silloin hänen yksinäinen\nlapsenäänensä aaltoilee kristallinkirkkaana ylis-\ntyslauluna hänen huultensa lomitse. Äärettö-\nmyys, oi ikuisuus! hän silloin laulaa. Oi ikui-\nnen oikeudenmukaisuus! hän riemuitsee, liidel-\nlen avaruuksissa yhä korkeammalle, kantaen\nkuulijan mukanaan, niinkuin enkeli kantaa sie-\nlua.\nLady Moira novellissa Stjärnan vars tiatnn\när Malört. Pieni väkivallan säikähyttämä lin-\nnanneito, joka rakastaa isänsä vangittua, kidu-\ntettua vihollista ja joka antaa verensä vapah-\ntaakseen, sovittaakseen, maksaakseen takaisin\nmaailman suuren velan hänen rakastetulleen,\ntehdäkseen olemattomaksi edes hiukan paljosta\nvääryydestä.\n„Pikku Louis\"— novellissa Lille Louis. Ur-\nhoollinen ja ylpeä aatelistyttö, joka pelastaakseen\nveljensä, suvun viimeisen jäsenen, vallankumouk-\nsellisten vankeudesta; uhraa oman kunniansa,\nkalleimman mitä hän omisti ja vaikeimman uh-\nrattavan. Joka ei antanut heikkouden, pelku-\nruuden voittaa mieltänsä edes silloin, kun hän\nhavaitsi kalliin uhrinsa olleen turhan, kun voitto\ntai tappio enää oli aivan yhtä tarkotuksetonta.\nJonka giljotiinin katkaisemassa päässä huulet\nvielä hymyilivät itkevän valoisaa hymyään. Tä-\nmä hymy yksin jäi voitonmerkkinä liian suuren\nkärsimyksen jälkeen. „Niinkuin voitto aina yksin\njää pysyväiseksi1 kaiken maksamansa kärsimyk-\nsen unohtuneena painuessa olemattomiin! Kuin\nolisi kaikki tämä kärsimys olemassa vain voiton\ntakia kuin olisivat ihmisetkin olemassa vain\nsen takia voiton elämän yli voiton kuole-\nman yli voiton sokeasti ulos pimeyteen\".\nPieni Signorina Clarice novellissa Det\nsjungande barnet. Luostarinkasvatti, kirkas\npyhimys jo täällä maan päällä, arka ja koske-\nmaton lapsi, jonka suuri sotaurho Morosini os-\ntaa ja vie kurtisaanin pukuun puettuna muka-\nnaan Venezian karnevaaliin. Mutta mitä pitem-\nmälle juhlahälinään Morosini taluttaa tytön,\nsitä pyhemmäksi hänen koskemattomuutensa käy\nhänelle. Lopuksi hän vain tahtoo pelastaa tä-\nmän hennon olennon puhtauden ja kirkkauden,\ntahtoo pelastaa hänet omalta raivoltaan. Siksi\nhän hellällä kädenkosketuksella työntää hänet\nkanaalin kuunpaisteiseen veteen, jotta hänen\nkirkkaasti loistava sielunsa taas ikuisiksi ajoiksi\nsaisi kuulua avaruuksille, joista se oli eksynyt.\nAnna Lenah Elgström kirjoittaa melkein vain\nnaisista, ja hänen naisensa ovat sankarittaria.\nHänen esikoisteoksensa (Oäster och\ngar) ihmeellisestä päähenkilöstä, pelastusarmei-\njan ensain Kristina Erbrechtistä, alkaen aina\nMödrar-novellien kärsiviin ja sankarillisiin\nsota-ajan äiteihin saakka.\nAnna Lenah Elgströmin naiset tuntevat voi-\nmakkaan ja jalon hengen ääretöntä edesvas-\ntuuta ajan valtavien virtausten, ihmiskunnan\nsuurten kärsimysten edessä. Heidän rakkautensa\non syvää, vertavuotavaa myötätuntoa. He kärsi-\nvät hymy huulilla, he uhrautuvat silmät lois-\ntaen, niinkuin tähti loistaa „suuren rakkau-\ntensa takia palavan armahduksen takia tois-\nten yli, sillä armahdustahan rakkaus on tämän\npimeän tähden asukkaille äitien rakkaus sa-\nmaten kuin Kristuksen, vaimojen niinkuin san-\nkarien\".\nAnna Lenah Elgström on heroismin runoilija."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "56", "page_fin": "57", "image_debut": 10, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.13", "titre_corps": "TOINEN NÄYTÖS MOLIÈREN \"SIEVISTELEVIIN HUPSUIHIN\"", "titre_sommaire": "TOINEN NÄYTÖS MOLIÈREN \"SIEVISTELEVIIN HUPSUIHIN\"", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "56", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.10", "debut_caractere": 4011, "fin_caractere_exclue": 4425, "texte": "TOINEN NÄYTÖS MOLIÈREN\n\"SIEVISTELEVIIN HUPSUIHIN\"\nKirjoittanut Gorgibus, Gorgibus rehellisen jälkeläinen\n7:nnessä polvessa.\nTapahtuu Suomen metropolissa nykypäivien\nkorkea-kirjallisissa piireissä.\nI KOHTAUS:\nMadelon, Gorgibuksen tytär, Cathos, Gorgi-\nbuksen veljentytär ja itse öorgibus.\nQorgibus tummanpunaisena suuttumuksesta:\nJukoliste! En enää tenäänne kärsi. Naikaa!\nNuoret kirjailijat Ranka ja Roissinen ovat"}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "57", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3993, "texte": "ihme kyllä rakastuneet, vieläpä teihin. Nai-\nkaa, sanon minä!\nMadeloti: Barbaareita! En koskaan!\nCathos: Maalaisrähjiä! En koskaan!\nöorgibus: Mitäh? Kirjailijoita! Terveitä tu-\nlevaisuuden miehiä. Valuutta aivoissa ja ky-\nnässä. Kurssi nousee. Häh? Mitä vielä? Tehän\nolette runollisia kuin orvokit ja haikarat. Eikö\nkelpaa tulla ~runottareksi\"?\nMadeloti: Ranka ja Roissinen! Ha-haa. On-\npas sekin runollista! Melkein kuin kiroilisi. Fi\ndonc! Isä parka, et ymmärrä runoudesta mi-\nI •• ••\ntaan.\nCathos: Katsokaas, setä hyvä. Runoilijalla pi-\ntää olla ensiksikin nimi, jossa on paljon, paljon\nsoinnillisia konsonantteja, niin aurinkoi-\nsia kerakkeita. Ja vokaalit! Ah\nunelmaa, hiipivää, vaikenevaa, hämärää, neitseel-\nlistä yötä. Yksi ässä saa olla: vienosti suhah-\ntava kuin humu suhisevan hongan ja havun\nMadeloti: Ja samankaltaista on jalo runous.\nMeidän maamme korkein runous. Sekapäinen\nintohimo huih se on Rangan ja Roissisen\nremua. Intohimo jaa, tuota sitä pitää olla,\nmutta ei sitä saa tuntea eikä sitä saa näkyä.\nAavistaa, aavistaa, uskoa, että sitä on ollut\njoskus sielussa syvällä\nCathos: Niin, niin, setä. Sen intohimon\ntulee kohota kuinka sanoisin höyrynä,\nmutta käryämättä, niin musikaalisena tuoksu-\nna\nMadelon:\nlyö\nCathos: kohota, puristua Neitsyt-Maa-\nria-tunnelmaksi ylös ja sitten sitten värä-\njöidä ja nukkua, hukkua, nukkua .\nMadelon: Ta kärsimys, rumuus. Se on peitet-\ntävä. Runoilija on se, joka ei kärsi kenenkään\nmuun vuoksi kuin oman ihanan itsensä vuoksi\nCathos: Tosin lemmensuruja\ntää olla, mutta vain, ainoastaan kaihomielisiä,\nvienoja.\nMadelon: Nämä Rangat ja Roissiset! Nehän\ntaistelevat ja rähisevät nyrkki pystyssä, kömpe-\nlösti kuin sällit ja lentojätkät. Meidän oikeat,\nhienot kirjailijamme eivät alennu koskaan taiste-\nlemaan. He kuvaavat maiseman ja oman\nmoonisen sielunsa, jossa1 saa kuohua, ei nous-\nta, ei laskea. Maisema on kuvattava näin:\nTässä on orvokkeja, veden kalvo on tyyni, metsä\nseisoo, joki juoksee, kaisla huojuu, nuojuu\nminä, ihminen, olen haaveellisella tuulella. Näin\npitää sanoa\nkoa\nCathos: Ja kartanoiden kattojen kaarevuutta\nja näiden alla vanhaa, hyvää henkevyyttä, ja\nopetusta manttaalimiehille.\nöorgibus: Piru vieköön! Minä en ymmärrä\nhaikailujanne ja maikailujänne. Enkä sitä Neit-\nsyt Mariaa. Minä olen Lutheeruksen uskoa.\n(Astuu kiivaasti näyttämöllä pari kertaa edes-\ntakaisin. Töytää ovelle ja törmää kriitikkoa vas-\ntaan, joka nimimerkkinään käyttää Mascarilleä.\nII KOHTAUS:\nMadelon, Cathos ja Marscarille.\nMascarille tervehdittyään naisia siroin, mää-\nrämittaisin kumarruksin, istuutuu nojatuoliin,\nnostaa 5 cm. housunlahkeita, hymyilee.\nMadelon: Herra kirjailija, suonette anteeksi,\n• •• •\nisäni\nMascarille: Hymyily, neiti, minun hymyilyni\non minun anteeksisuontini. Kuinka voisi maalli-\nkolla olla sulavuutta ja rytmiä, kun ei sitä ole\nmeidän koko nuorella kirjailijapolvellamme. Oi\nmuotokulttuuri!\nCathos: Oi, kulttuuri, oppineisuus, kauneus!\nMadelon: Ranka, Roissinen, rumuus\nrrrr.\nMascarille: Rakas neiti, minua hämmästyt-\ntää: Tremulantteja? Geminaatta-spirantteja,\ngutturaalista rivoutta Teidän huulillanne.\nSaanen hämmästvä.\nJ\nMadelon: Se oli inhoa, inhoa, kauhua\nMascarille: Ahaa, sitä Mutta emme\nme voi inhota oh, liian animaalista, ve-\nristä, kaaosta Me toteamme: He eivät\ntunne nämä kynäilijät Jänneksen runomit-\ntaoppia. Mistä saisivat ne rytmiä. Koron ja laa-\njuuden suhde! Portamentti, volubiliteetti! ?\nNäistäkään ei heillä ole tietoa. Mitä he ovat.\nVain affektabiliteetti! Onko heillä pausseja?\nNoita hiljaisia väreilyn hetkiä, jolloin syntyy\nkaikki suuri, jolloin on kaikki syksyn tähdet syt-\ntyneet ah elegia, syys iäisyys,\ni-äi-syvs\nCathos: Ah saako olla kahvia?\nMascarille: Kiitos, sangen mieluista.\n(Cathos poistuu).\nMadelon kainosti punehtuen: Paussi\nväreilevä paussi\nMascarille tarttuen Madelonin käteen: Jolloin\nme kaukaa Suomen saloilta saakka aavistamme\npyhän mullan tuoksut, jolloin lemmen sinikellot\nsoittavat halki yön ja sykkii syön ja suu-\ntelo\nMadelon: Oooh syön, syön\n(Esirippu kiireesti alas!)"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "58", "page_fin": "58", "image_debut": 12, "image_fin": 12, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.14", "titre_corps": "SALLINEN", "titre_sommaire": "SALLINEN", "signature_source": "UUNO ESKOLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "58", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4045, "texte": "SALLINEN\nUUNO ESKOLA\nSallinen on nimi, joka heti alunperin herätti\nmyrskyn paheksumisen ia hyväksymisen. Ha-\njoitti ja yhdisti. Hänestä väiteltiin kiihkeästi tai-\nteenharrastajain kesken, taiteilijapiireissä ja jul-\nkisesti lehtien palstoilla. Todistus siitä, että jo-\ntain käänteentekevää oli tapahtumassa.\nHänen teoksiensa kimppuun hyökättiin raa'-\nasti ja törkeästi, vieläpä häntä parjattiin henki-\nlökohtaisesti: hurjistuneeksi, sivistymättömäksi\nräätäliksi, joka oli julkeasti uskaltanut häväistä\ntaidetta, asettamalla näytteille tökerryyksiä, joi-\nden piti olla taidetta. (Eräskin, vielä nykyisin hy-\nvin suosittu väriaistiton, pinnallisista pinnallisin\nmuotokuvaaja sanoi tuonnoin: Sallisen ei tar-\nvitse silti osata maalata, vaikka hän osaa tehdä\nhousut.) Eikä ihme.\nNykyiset ammattiarvostelijätkin taidetta ar-\nvostellessaan koskevat persoonaan. Melkein\nsäännöllisesti sanotaan, monesti hyvin typerällä\ntavalla, jonkun taiteilijan entisistä edesottarni-\nsista: Se ja se on yritellyt sitä ja sitä —..\nJa jos joku maalari on kirjoittanut kirjan, pu-\nhutaan siitä enemmän kuin hänen näytteillä ole-\nvista maalauksistaan. Kuuluuko tämä asiaan?\nPuhuttakoon esillä olevista töistä. Puhukoot\ntyöt. Sivuutettakoon persoona ja asiaankuulu-\nmattomat hommat.\nSalliselle esim. on ollut tarpeellista osata\ntuokin räätälin ammatti, jota hän on monesti\ntarvinnut henkensä pitimiksi. Koska ei meillä\ntaide elätä, vaan humpuuki.\nSiitä huolimatta, että Sallinen nyt jo on saa-\nnut laajan tunnustuksen sekä koti- että ulko-\nmailla, kuuluu erinäisissä piireissä vieläkin\nääniä: „Sallinen ei ole mitään, hän on nostettu\nyksityistä tietä. Arvostelijat palkattu j.tn.s.\"\nTuollaista kuullessa riittää jo: hyi! (—hel-\nvetti!) Sillä nyt on jo yleisessä tietoisuudessa\ntotuus: Sallinen on taiteilija, joka ei imartele\nketään, vaan maalaa niinkuin tuntee ja älyää.\nMutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että kerran\ntahrattiin totista pyrkimystä loalla.\nSallisella on kaikki oikean taiteilijan tunnus-\nmerkilliset luonnepiirteet: kiihkeä totuuden ja\nkauneuden etsintä, herkkä vaikutteiden vastaan-\nottavaisuus, innostus, hurmio ja rakkaus kuvat-\ntavaansa kohtaan. Nuo avut ovat vieneet\nSallisen voittoon ... Totuuden etsijä on Sallinen\nennen kaikkea. Mutta totuus taiteessa ei suin-\nkaan merkitse yhdenmukaisuutta esineen ja sen\nvarjon välillä eikä jonkun henkilön peilikuvan ja\nitse henkilön välillä. Totuus taiteessa on ilmiön\nyhtyys oman itsensä kanssa: muoto, joka ilmai-\nsee sisäistä olemusta, tapa ilmaista maalaukselli-\nsin keinoin henkeä, joka asuu olioissa ja esi-\nneissä, ilmaisukeinojen herkkyys ja runsaus\nmiten toteutuvat nämä Sallisen taitessa? Raken-\nteellisena mahtavuutena, valöörien hienoutena,\nvärien herkkänä kuulakkuutena. Etenkin Sallisen\nmaisemissa helkkyy hänen värikielensä monesti\nylitsevuotavan ihanana. Ne ovat maalauksia,\njoissa maalauksen perusolemus on esitetty, joilla\ntaiteilija vetoo katselijan tunteeseen ja herättää\nhänessä välittömästi sen tunnepaineen, jonka pa-\nkoittamana maalaus on syntynyt, jonka avulla\nsitä yksin voidaan ymmärtää.\n„Taide alkaa siitä mihin jäljittely loppuu.\"\nEi laajuus ole nykyaikaisen taiteen todellinen\nmäärä, vaan syvyys, jonka tunne on kokonainen\nja vaikutus välitön. Niillä, jotka eivät tuota kä-\nsitä, ei ole kylliksi mielikuvitusta tunteakseen\nkuoren läpi, nähdäkseen todellisen kauneuden\nihanat alat. Poroporvarillisuus on se puoli ih-\nmisen luontoa, jota mielikuvitus ei kirkasta\nvaikka mielikuvitus on luonut maailman, ei maa-\nilma sittenkään kykene sitä käsittämään. Tuntuu\nkuin ihmiset katselisivat liiaksi luontoa, eivätkä\neläisi sen yhteydessä. („Me tiedämme, ettemme\nnäe silmillä, emmekä kuule korvilla. Ne ovat vain\njohtokanavia, jotka täysin tai puutteellisesti vä-\nlittävät aistimuksia. Aivoissahan puut viherjöi-\nvät ja kedot kukkivat, pihka tuoksuu ja linnut\nlaulavat.\")\nKaikki eivät ole kyllin nöyriä luonnon edessä,\njotta se sanoisi heille koko totuuden. He katsele-\nvat sitä vain pinnallisesti tahi vain tottumuk-\nsesta, olettavat kaiken olevan juuri heidän käsi-\ntyksensä mukaista."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "59", "page_fin": "59", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.15", "titre_corps": "OPIUMISYÖJÄN 100 VUOTTA", "titre_sommaire": "OPIUMISYÖJÄN 100 VUOTTA", "signature_source": "E. Di—s", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "59", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2728, "texte": "OPIUMISYÖJÄN 100 VUOTTA\nE. Di—s\nMe elämme ja kuolemme kaikilla sama\njuttu. Mutta muuten on kaikki kaikille eri jut-\ntua: toisen elämän kulkiessa matemaattisen suo-\nraa viivaa kulkee toisen arabialaisen mahatans-\nsi jattaren perversissä kiemuroissa. Ja syyt ja\nseuraukset! Thomas de Qiunceytä vaivasi nuo-\nruudessa reumatismi opiumia sen Levik-\nkeeksi, lievitys himoksi, taistelu himoa vastaan\nja voitto syntyi kirja, joka vaivatta ja kulu-\nmatta tänä vuonna sivuuttaa ensimäisen sata-\nluvun eliniässään.\nConfessions of an English opium-eater on sai-\nraloisesta aiheestaan huolimatta englantilaisen\nklassillisen kirjallisuuden eetillisesti puhtain\ntuote intohimon vääristämän ihmisen suoris-\ntustulos, suuren liekin puhdas tuhka. Syvem-\nmälle kuin De Quincey tuskin kukaan lie vajon-\nnut elämän henkiseen ja ruumiilliseen pohjara-\npaan, voimakkaampana tuskin kukaan lie nous-\nsut sen kauhuista. Karaistu ihminen kirjoittaa\nnöyränä kirjan kovasta elämästä.\nLauseiden perspektiivi-kuulakkuus (miltei\nkreikkalainen; De Quinceyllä on paljon rakas-\ntamiltaan vanhuksilta), englantilainen kirkas\njärki ja iki-ihmisen lämmin sydän muodostavat\njalon soinnun, ei soitinsoinnun, vaan elävästi\ninhimillisen äänen, viisaan ajattelevan tuntevan\nihmisen äänen, joka tasaisesti kulkee melkein\nnäkyvissä hillityissä plastillisissa nousuissa ja\nlaskuissa, mutta joka myös voi katkonaisesti va-\nvista pistävästä tuskasta, kun puhe kääntyy\nAnn-parkaan.\nAnn-parka Ann-raiska, suurkaupungin sokke-\nloista tullut pieni katutyttö, eksyneen ihmisruu-\nmiin aulis auttaja, sen sielun hetkcnnostattaja,\nsuloa ja hellyyttä. Tulit ja menit, pelastit ek-\nsyneen ja eksyit itse, katosit näkymättömiin.\nPieni köyhä katutyttö, ehkä viimein saastan tap-\npama, likaan hukkunut hylkiö pieni kaunis\nnainen, sydänkohta herkässä vanhassa kirjassa,\npistävä tuska.\nMukava muuten todeta että tämäkin klassil-\nlinen mestariteos on muodoltaan jokseenkin epä-\nmääräinen, kuten kaikki samansukuiset, alkaen\nGoethen Faustista. Minä-biografiaa filosoofisia\najatelmia kemiaa ja fysiologiaa ja statistiik-\nkaa vapaassa järjestyksessä. Nykyhetkellä syn-\ntyneenä sellainen annos kirjallisuussantarmien\nmielestä on sekavaa sotkua 100:n vuoden\netäisyydeltä katsottuna omaperäinen nerontuote.\nEtanalogiikkaa.\nReumatismi, 8,000 pisaraa punaisenruskeata\nliuosta päivässä ja tuo kirja, ne eivät ainoastaan\nole mitä ne sinänsä ovat: klassillinen teos ja sen\nalkujuuret. Suuret yksilöt ovat ihmiskunnan\naavistuksellisia edelläkävijöitä, raivaten auki ne\ntiet joita pitkin sitten „jatko seuraa\", sopivan\nvälimatkan päässä kömpien. Hairahdukset in-\ntohimot kauhut kaikkien läpäistävä, miljoonien\nyksilöiden, koko yhteiskunnan. Mutta voitto —-\nkuinka monen vuosisadan jälkeen se tulee\nmeille?"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "59", "page_fin": "59", "image_debut": 13, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.16", "titre_corps": "VARIS", "titre_sommaire": "VARIS", "signature_source": "KAARLO LUUKKONEN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 13, "page_imprimee": "59", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.13", "debut_caractere": 2730, "fin_caractere_exclue": 3172, "texte": "VARIS\nKAARLO LUUKKONEN\nLyijynharmaa sadesää.\nAlta kulmainsa katsoo korpi.\nVaiti vaarat ja ilman tuulet.\nVain tyhjyys yllä ja alla,\ntyhjyys, vihlova tyhjyys\nVaris laahaten lentää\nkuin lyijyisin siivin\nja vääntää kaulaa.\nLadon harjalle laskee\nja kurkkii vaanien vaaraa.\nOle rauhassa, raukka,\non tyhjyyttä yllä ja alla,\nsitä surmakin pelkää.\nLyijynharmaa sadesää.\nVaris yksin katolla istuu\nja torkkuu, ei surmaa nää.\nOn tyhjyys, vihlova tyhjyys."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "60", "page_fin": "61", "image_debut": 14, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.17", "titre_corps": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "titre_sommaire": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "signature_source": "B. P", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "60", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3608, "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nII\nFränsett umgängesspräkets talrika dialekter\nbildar skriften nägot alldeles särskilt för sig.\nMedan det förra är tili de obildades bruk är\ndet senare blott de verkligt bildades egendom.\nKu Hung Ming indelar skriftspräket i vad\nhan kallar kinesiska i vardagsdräkt, ämbetski-\nnesiska i uniform och kinesiska i full hovdräkt,\nsom omfattar inemot 40,000 olika tecken.\nUrsprungligen en ren bild- och symbolskrift\nlik de egyptiska hieroglyferna, har den, trots\nstora förändringar och förenklingar, i flera\nstycken bibehällits sä väl, att man ännu tydligt\nkan spära en del teckens verkliga förebilder.\nDet lilla förräd av enkla tecken mani begyn-\nnelsen hopbragt, räckte emellertid ej längt,\nvarför man begynte förena dem i grupper, vari-\ngenom ofta synnerligen komplicerade grafiska\nbilder uppstodo. Man fick en rebusskrift,\nvars mening framträdde först efter tydningen\nav de enskilda enkla tecknen. Sä fick man ge-\nnom att sammanställa ideogrammen för soi och\nmäne ett sammansatt tecken med betydelsen\n„ljus\", „klarhet\"; tvä hundar betecknade „skäl-\nla\", tecknen för kvinna och kvast „husfru\", tvä\nkvinnor „gräl\", tre kvinnor „äktenskapsbrott\",\n„intrig\" o.s.v. alit talande sitt tydliga spräk\nom klara hjärnor med sund logik, som uteslöt\nvarken humor eller som vi i det följande\nskola finna uppriktig människokänsla.\nDet kan kanske förefalla som en onödig av-\nvikelse frän ämnet att beröra spräkets egen-\ndomligheter, men för att man ensi nägon män\nskall kunna blicka in iden kinesiska diktkonstens\nvärld och icke minst för att fä en föreställ-\nning om de svärigheter man har att övervinna,\nnär det gäller att göra den kinesiska lyriken\nfattbar för västerländska sinnen är en liten\növerblick av spräkets byggnad absolut nödvän-\ndig.\nPä grund av sin enkla beskaffenhet saknar\ndet kinesiska spräket mycket av den plasticitet\noch uttrycksförmäga som tillkommer indoeuro-\npeiska spräk. Man viii t.o.m. göra gällande, att\njust detta vore orsaken tili kinesens rationella\ntänkande och skenbara fantasilöshet. Därmed\nmä förhälla sig hur som hälst, för säväl kine-\nserna som oss ter sig spräket s jäi vt, i synnerhet\ndet skrivna, som en enda stor dikt, rik pä klok-\nhet, fantasi och känsiä.\nAv redan anförda exempel ha vi funnit att\ndet skrivna ordet sä att säga blottar ordets själ\noch sälunda ersätter det, som möjligen brister\ni spräkets äskädlighet och poesi. Hur litet sä-\nger ej exempelvis blotta ordet „älska\" i jäm-\nbredd med det för detsamma nyttjade symbo-\nliska skrivtecknet en sammanställning av\ntecknen för „kvinna\" och „barn\" vilket ger\nett synligt uttryck ät kärleken i dess sublimaste\nform moderskärleken. Den kinesiska texten\nvädjar samtidigt säväl i ord som bild tili värt\nöga och öra och fär därigenom en alldeles spe-\nciell estetisk charm. Det är ock ganska beteck-\nnande, att en kinesisk skald när dubbel beröm-\nmelse om han kan föra sin pensel med lika stor\nkonstfärdighet som han strängar sin lyra.\nOm än alla dessa spräkets egendomligheter\nutövat det största inflytandet pä diktens säväl\nyttre som inre form främst dess oerhört\nenkla grammatikaliska byggnad och kanske i\nännu högre grad dess monosyllabism, som pä\ngrund av stavelsernas tidigare omtalade ord-\nvärde och ordton nästan alldeles utesluter obe-\ntonade sädana sä har ä andra sidan rikedo-\nmen pä lika lydande ord redan tidigt skapat\nrimmet.\nHär nedan in extenso ätergivna lilla dikt av\nLi-T'ai-pe äskädliggör kanske bäst det ovan-\nsagda.\nEfter kinesisk sed läses den uppifrän nedät;\n1) betecknar hög jämn ton, 2) läg, 3) stigande\noch 4) fallande ton. De äterstäende „yiieh\" ka-\nraktäriseras av h-et i slutet."}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "61", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1100, "texte": "1\nch'uang 2\nts'ien 2\nming 2\nyiieh\nkuang 1\nII\ni 2\nshi 4\nti 4\nschang 4\nschuang 1\n111\nkiu 3\nfou 2\nwang 4\nming 2\nyiieh\nIV\nti 1\nfou 2\nsye 1\nku 4\nhiang 1\nEnligt Grube lyder deni oraagrann tysköver-\nsättning med bibehällande av rimmen:\nZu meiner Lagerstätte scheint licht der Mond\nherein\nBedeckt mit fahlem Glanze wie kalter Reif den\nRein\nIch heb' das Haupt und blicke empor zum lien-\nten Mond\nDrauf lass' ich's wieder sinken und denk' der\nHeimat mein.\nDenna lilla strof har iklätts mänga olika for-\nmer, bl.a. av v. Hauser och Forke.\nHans Bethge ger isin „Die chinesische Flö-\nte\" den nyaste versionen:\nIn fremdem Lande lag ich. Weissen Glanz\nMalte der Mond vor meine Lagerstätte.\nIch hob das Haupt ich meinte erst es sei\nDer Reif der Friihe, was ich schimmern sah,\nDann aber wusste ich: der Mond, der Mond ...\nUnd neigte das Gesicht zur Erde hin,\nUnd meine Heimat winkte mir von fern.\nV\nVägar man göra det vaga försöket att dekla-\nmera kinesisk vers pä originalspräket stannar i\nsinnet, trots alla de misstag man begär, ett in-\ntryck av melodier, musik ett obestämt nägot\nav spröda strängars klang.\n\nB. P."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "61", "page_fin": "62", "image_debut": 15, "image_fin": 16, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.18", "titre_corps": "REGES MUNDI!", "titre_sommaire": "REGES MUNDI!", "signature_source": "ESTER HELENIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "61", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.15", "debut_caractere": 1159, "fin_caractere_exclue": 2104, "texte": "REGES MUNDI!\n\nI en samling litografier, kallad Reges M und;,\nhar jag försökt att äterge de drag, som bäsi\nkarakterisera den f ranska nationen.\nEmedan det klassiska idealets stilrenhet alit\nsedän min tidigaste ungdom städse föresvävat\nmitt medvetande och hägrat för min fantasi, har\njag önskat teckna de typer, som mest närma sig\ndetta ideal.\nMan ser of ta franska typer frän Auvergne,\nvilka i hög grad likna de bilder vi äga av gamla\nromare och greker. Enligt vad jag hört liknar\näven deras spräk mycket det latinska. För öv-\nrigt äro fransmännen i denna trakt en ras för\nsig, som uppstätt genom blandning av kelter\noch romare.\nI denna mekaniseringens och den andliga\nofruktbarhetens gyllene tidsälder känner varje\nkonstnär ett inre behov att bryta sig ut ur den\nomgivande atmosvären och slcapa en ny, som\ninnebär större andlig rörelsefrihet och större\nmöjlighet tili förnyelse. Och intet annat folk\nän det franska är i besittning av den jämvikt"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "62", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 926, "texte": "och den känsiä för mättfullhet, som aro nöd-\nvändiga egenskaper för ali nydaning.\nIden franska tidskriften ~I'Epoque\", vars\nmäl förefaller att vara detsamma som „Ultras''',\nläste jag nyligen följande:\n„Vi önska i konsten se nägot av alit det som\nkriget lärt oss och vi vilja ha nägot annat än\nendast välskrivna dikter. Vetenskap och reli-\ngion är vad Vi vilja ha i konsten\".\nAtt omstörta det gamla och fastslagna i kul-\nturen bör vara en konstnärs främsta mäl. Att\nskapa nya värden för mänskligheten, att skapa\nnya omutliga lagar, som ingen ostraffad kan\nbryta emot, det är det som är vetenskap och\nreligion i konsten.\nEndast genom att i fransmännen se represen-\ntanter för den hellenska folksjälen kunna vi\nnärma oss dem och lära oss att förstä deras\ndjupaste syftning, vilken skall leda tili en äter-\nuppständelse av det dyrbara arv de fätt att för-\nvalta och förkovra: det gamla klassiska skön-\nhetsidealet.\n\nESTER HELENIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "61", "page_fin": "61", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.18.1", "titre_corps": "Ester Helenius: Ett blad ur kollektionen „Reges mundi\".", "titre_sommaire": "Ester Helenius: Ett blad ur kollektionen „Reges mundi\".", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "61", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.15", "debut_caractere": 1102, "fin_caractere_exclue": 1157, "texte": "Ester Helenius: Ett blad ur kollektionen „Reges mundi\"."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c021", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c021", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "62", "page_fin": "63", "image_debut": 16, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.19", "titre_corps": "Red. har fått mottaga följande BETRAKTELSER ÖVER SVENSKA TEATERN", "titre_sommaire": "Red. har fått mottaga följande BETRAKTELSER ÖVER SVENSKA TEATERN", "signature_source": "PUCK", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "62", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.16", "debut_caractere": 928, "fin_caractere_exclue": 4176, "texte": "Red. har fått mottaga följande\nBETRAKTELSER ÖVER SVENSKA TEATERN\n\nI.\nDet vilar en lukt av lik över vär svenska scen.\nMan stryper talanger och firar den däliga kons-\nten med blodiga krämarhänder. Penningen är\nvär scenkonsts värdemätare.\nSvenska Teatern är som en illa medfaren spe-\ngel man ser nastan ingenting iden. Perso-\nnalen matas med rutten kost och tvingas att le-\nvandegöra fars- och lustspelsmannekänger. Led-\nningen är ett trögt rinnande vatten. Det finns\ningen människa, ingen enda med blod i äd-\nrorna.\nLedningen är att likna vid en man som sitter\npä ett skrivbord och biter i julgransprydnader.\nVar är förnuftet? Nere i en trasig hattäsk lig-\nger en tom flaska. Det är en andligen utsinad\nseenkonst i en meningslös repertoar. Mä vi gä\nman ur huset och fördriva vär unga scenkonsts\nförledare! Det är en dikt att leda en teater.\nMannen som skall göra det bör vara konstnär,\nicke en kanslichef. Vad teater innebär har led-\nningen aldrig kömmit tili visshet om. Och in-\ngen garanterar oss, att den nägonsin kommer\natt lösa problemet.\nAtt vilja vara dälig är ett brott. Svenska\nTeatern lever pä ett brott\nTeater ns ledning ligger i fingrarna pä icke-\nkonstförständiga personer, pä pedanter och aka-\ndemiker, som bringat med sig nägonting torrt\noch andefattigt pä scenen och som smulat sön-\nder alit som kömmit inom deras räckhäll.\nDumheten regerar i ett korthus, som ingen\ndristar sig att bläsa omkull.\nMan har sänkt teatern i ett medeltida mörker.\nOch publiken sitter och stirrar tomt framför sig\noch vet icke att det finns en seenkonst som viii\noch kan lysa och varma.\nSvenska Teatern är en affär, en galanteribu-\ntik. Och det trasgranna betalar sig bäst.\nVi skola icke tända vaxljus och resa gravsten\nför marionettregissören, utan läta honom dö\nnamnlös och utan minne bland sina onda gär-\nningar. Ty den mannen huserar värst pä vär\nsvenska scen, förstörande samvetsgrant ali\nseenkonst som han fär hand om. Han gär tili\noch med sä längt, att han söker förgöra skäde-\nspelarna och skapa dem tili en avbild av sig\nsjälv. Han viii befolka vär svenska scen med\ntomma Nessler-skal, avbilder av hans egen regi,\nsom nervöst-mekaniskt skola skruva sig pä sce-\nnen. Marionettregi skapar marionetteater.\nDenne herres regi bär vittne om den borna,\nenergiska oförmägan, oförtruten i sitt arbete,\nmen utan fantasi och dramatisk begävning.\nHan gör illustrerade tidningar pä scenen. Han\narbetar efter schablon, liv- och blodlöst. Och\nhans arbete som aldrig blommar, vissnar ju mer\nman ser pä det.\nDet är löjligt att en ledning som inte själv\nkan stä viii lära andra att gä.\nArtistpersonalen, som är stabil och använd-\nbar, läter man gä under i brist pä god ledning\noch god repertoar. Teatereländet är skriande,\nman viii icke veta av nutid och verklighet\npä scenen. Det finns ingen samhörighet mal-\nlan pjäs och uppsättning. Ingen enhetlig stil.\nAlit är förvanskat. Dikten är bliven läroboks-\nprosa för folkskolan och scenkonsten en färg-\nlagd bilderbok för barn och mindre vetande.\nDet enda friska, egenartade skapas numera\nav regissören Helge Wahlgren. Men hans ta-\nlang är dömd att gä under i denna miljö.\nLedningen känner tili varken teknik eller in-\ntuition, stil eller innehäll, men äger en säker ru-\ntin i att ställa fram buskar och träd eller möb-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 787, "texte": "lerade rum och läta artistpersonalen gä omkring\noch prata vad författare skrivit. Detta synes oss\nvara den gudomliga mening som leder lednin-\ngen i dess strävan att framföra scenkonst.\nDet är gryiht för den begävade och sitt yrke\nhängivna skädespelaren att ägna sitt liv ät kons-\nten, dä det aldrig tillätes honom att komma\nkonsten närmare än de döda komma livet. Scen-\nkonsten är en kollektiv konst, där alla faktorer\nmedverka för att bilda scenskapelsen. Leder en\nman det hela ät helvete följa alla honom ät.\nOch ingen kommer tili himmelriket.\nDirektör Rönngren, den övriga ledningen och\nregissören Gustav Nessler äro icke lättja och\nlikgiltighet, utan tvärtom fulla av iver och\nenergi. Men de kunde kanske använda sina\nkrafter tili annat än att balsamera liket av vär\nscenkonst.\n\nPUCK"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c022", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c022", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "63", "page_fin": "63", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.20", "titre_corps": "WILHELM EKELUND", "titre_sommaire": "WILHELM EKELUND", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 789, "fin_caractere_exclue": 922, "texte": "WILHELM EKELUND\nVem rörde, säsom du, och slog och piskade\noch mötte? Berusade, befriade?\nHur finna ord för den som i förlorat\nskapar?"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c023", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c023", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "63", "page_fin": "63", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.21", "titre_corps": "BARUCH SPINOZA", "titre_sommaire": "BARUCH SPINOZA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 924, "fin_caractere_exclue": 1209, "texte": "BARUCH SPINOZA\nDär satt en man och stred och stred. Och tan-\nken reste sten pä sten, tills bvggnaden stod fär-\ndig, templet utan svärmarpynt; en ynglings\ndröm: i längtan manligt hei!\nEtt verklighetens svärmeri stod himlen rest,\noch du där under, och en värld däri.\nDu var ej ensam mer."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c024", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c024", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "63", "page_fin": "63", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.22", "titre_corps": "BLAISE PASCAL", "titre_sommaire": "BLAISE PASCAL", "signature_source": "GUNNAR BJÖRLING", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 1211, "fin_caractere_exclue": 1685, "texte": "BLAISE PASCAL\nGUNNAR BJÖRLING\nDu: marterad, helgon född, som bar din him-\nmel, och ditt helvet, bar i mod, i ängest en\nserafisk glans, förtvivlarblick som glöder! Bar\ndin väg som rann förbi!\nMot tiders tider i ditt hjärta sjöd vit hetsad\nläga: himmel, helvet? liv i brand! tili offer:\nlängtan!\nBroder blek i cellen; du: av rymdens ande!\ngudomsgnista, eget hjärta slungar du ur svett-\nspäkt hand; och feberlängtan het, en översvinn-\nlig, frän din läpp i konvulsioner stammar."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c025", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c025", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "63", "page_fin": "63", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.23", "titre_corps": "KAMBANIN „ONNETTOMAT\"", "titre_sommaire": "KAMBANIN „ONNETTOMAT\"", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 1687, "fin_caractere_exclue": 2923, "texte": "KAMBANIN „ONNETTOMAT\"\nL. H—la.\n„Onnettomat\" Kansan näyttämön ensi-iltana\noli ainoa lämmittävä valopilkku koko tämän\nHelsingin teatterielämän pilkkopimeässä syys-\nsesongissa. Sillä kappale vetää kiinteästi mu-\nkaansa. Vaikka siinä onkin käytetty naturalismin\nsuunnilleen loppuun koeteltua tekotapaa, on tä-\nmä toteutettu tai teili jatahdon! uupumattomalla\nenergialla ja päästy sisäisessä tuloksessa niihin\nrajoihin saakka kuin yleensä naturalistinen teko-\ntaito ja sen meitä edeltäneelle polvelle kuuluva\nkieli saattaa päästä. On paljon sanottu väittä-\nmällä, että näytelmä on strindbergiläinen ja kui-\ntenkin omintakeinen. Tosin ei tässä ole se Strind-\nberg näkyvissä, joka' nousee yli realismin, tosin\ntässä ei puhtaan sydämen viha yllä suuruuteen,\nmutta siinä on strindbergiläinen j ärkkymättömyys\ntotuuden edessä, olkoonkin tämä kaikki-tuhoavan\nkamala ja olkoonkin se revittävä ja revittävä\nkauniin kuoren, kohteliaisuushetaleiden, kaikkien\npyhitettyjen totunnaisuuksien alta esiin, oman\nmurtumisen hinnalla. Kambanin taistelijoilta\npuuttuu Strindbergin henkilöitten tärisevä ja\ntärskyvä sähkö, mutta kummankin henkilöt\nimeytyvät kamppailussaan peloittavan kiinteästi\nvastustajaan, ovat intohimossaan herkeämättö-\nmiä, luopumattomia."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c026", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c026", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "63", "page_fin": "64", "image_debut": 17, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.24", "titre_corps": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "titre_sommaire": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN", "signature_source": "KL. U. SUOMELA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "debut_caractere": 2925, "fin_caractere_exclue": 3913, "texte": "VASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\n\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nOsapuilleen seuraavaan tapaan:\nElämäni varrella tapaan vähän väliä henki-\nlöitä, joiden luonne, tavat, suhtautuminen mui-\nhin ihmisiin ja yhteiskuntaan, lyhyesti, joiden\nkoko olemus vaikuttaa minuun jollain lailla är-\nsyttävästi. Heidän itsekylläisyytensä, itsekkyy-\ntensä, pöyhkeytensä, suulautensa, valheellisuu-\ntensa, pelkuruutensa, typeryytensä y.m.s. omi-\nnaisuutensa sekä huvittavat että harmittavat\nminua. Sellaisten henkilöiden kuvat syöpyvät\nlähtemättömästi mieleeni, sukeltaen sieltä tavan-\ntakaa mielikuvitukseni valopiiriin. Minussa he-\nrää samalla kertaa koulupoikamainen halu tehdä\nnäille olennoille jokin kiusallinen kepponen\nolin itse koulun alimmilla luokilla opettajien\nmieliharmina ja päinvastainen pedagoginen\nmieliteko antaa niille terveellinen opetus. Eipä\naikaakaan, niin jo saan siihen tilaisuuden. Joko\njostain ulkoapäin tulevasta aiheesta tai usein ai-\nvan itsestään konstruoituu mielessäni tilanne tai"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "64", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3320, "texte": "miina olevat henkilöni heti täydellä touhulla is-\nprobleemi, jonka selvittämiseen nuo aina val-\nkevät, joutuvat siinä tappiolle ja naurunalaisiksi\nsekä saavat tarvitsemansa opetuksen. Tilanne\nvetää pian perässään toisen, tämä taas kolman-\nnen j.n.e. näytelmän juoni alkaa juosta.\nNyt seuraa ainakin minulle onneton aika.\nNiin luvallisina kuin luvattominakin hetkinä as-\nkartelevat ajatukseni itsepintaisesti näytelmän\njuonen kimpussa murtaen kuin tunnelia vuoren\npuhki. Tämä on onnetonta senvuoksi, kun aja-\ntuksilla on niin paljon muita tehtäviä, niin sa-\nnoakseni „leipätöitä\", joilta niiden enimmäkseen\ntäytyy varastautua mieliaiheeseensa. Sitten pi-\ntäisi kirjoittaa, mutta olemattani holbergiläi-\nnen Vielgeschrey— „ei ole aikaa!\" Kirjoitan\nensin luonnoksen ekspositioneineen, nousuineen,\nkäänteineen, katastrofeineen ja muine draaman\ntekniikkavaatimuksineen, mikäli niitä satun tun-\ntemaan. Paljoa se minun on tunnustettava\nminä en noista esteettisistä säännöistä tiedä, sillä\nniihin tutustumiseen minulla on ollut vieläkin vä-\nhemmän aikaa käytettävänä. Sitäpaitsi en ole vielä\naivan varma siitä, onko tämä aukko esteettisessä\nsivistyksessäni minulle pahaksi vai hyväksi.\nSaattaa hyvinkin olla molempia. Joka tapauk-\nsessa pidän kirjoittaessani silmällä sitä seikkaa,\netten kirjoita näytelmää itselleni enkä arvosteli-\njoille, jotka katselevat kappaletta työksensä,\nvaan katsomossa istuvalle yleisölle, joka on mak-\nsanut sisäänpääsyrahansa ja toivoo sen edestä\nsaavansa nähdä näytelmän, jonka se ymmärtää\nja josta sillä on illan huvi ja mahdollisesti\nmyöskin jonkun verran hyötyä, olkoonpa että\njoidenkin harjakset sanottavastani ehkä nouse-\nvatkin pystyyn. Tiedän kuitenkin hyvin, etten\ntässä suhteessa vielä ole saavuttanut päämää-\nrääni.\nNo niin. Kun luonnos on valmistunut, alkaa\nlopullinen työ: vuoropuhelun rakentaminen.\nTämä työ on kieltämättä hauskin osa näytelmän\nsepittelystä, sillä silloin saa nähdä kappaleen\nhenkilöt jo kutakuinkin elävinä edessään. Mutta\nvaikeutensa on silläkin: on pidettävä tarkkaa\nhuolta siitä, että keskustelijat pysyvät asiassa\nlörpöttelemättä liikaa ja pötyä, johon huvinäy-\ntelmän henkilöillä luonnollisesti on suuri taipu-\nmus.\nNäytelmää laatiessani näen mielikuvitukses-\nsani jotenkin tarkkaan jokaisen kohtauksen\nEikä ainoastaan päivällä, vaan usein myöskin\nyöllä unissani. Tiedän kyllä, että on typerää\nnauraa omille vitseilleen, mutta tunnustan sit-\ntenkin usein naurahtavani jonkun huvittavan\nkäänteen tai sukkeluuden johdosta ennenkuin hä-\nmilläni huomaan sen omissa aivoissani synty-\nneeksi.\nKoska nuoren kirjailijan sanotaan olevan niin\nitserakkaan, että pitää jokaista kirjoittamaansa\nsanaa kullan painoisena ja senvuoksi pyyhkimät-\ntömänä, niin olen koettanut voimieni mukaan\nvoittaa tuon mahdollisen alhaisen rakkauteni ja\nnakella pois noita „kultakappaleita\". Etten kui-\ntenkaan vielä ole kemiallisesti aivan puhdas itse-\nrakkauden synnistä, mikäli se kuvastuu pyyhkie-\nlyni laajudessa, sen luulen kyllä tietäväni. Mutta\nettä on olemassa kokonaisia kunniallisia, lailli-\nsia jopa uskoakseni „yhteiskuntaa säilyttäviä\"\naiheita, joiden puolesta ei saa näytelmässä tait-\ntaa peistä, jos mieli saada se suomalaiselle por-\nvarilliselle näyttämölle, sitä en ole tähän saakka\naavistanut.\nMutta jotten pahemmin poikkeaisi asiasta, pa-\nnen tähän pisteen.\n\nKL. U. SUOMELA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c027", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c027", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.25", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.2", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1181, "texte": "LAURI HAARiÄN\nft)ftäresfä\nAPINAKOMEDIASTA\nANNA-MARIATALLGREN Hels. Sanomissa:\niy— siinä on jotakin todellisen komedian tarttuvasta iloisuudesta, joka ei\nvoi olla tempaamatta mukaansa, ja kolmitavuiset loppusoinnut, jotka luullak-\nseni Mannisen mainio „Peer-Gynt\"-suomennos vakaannutti meillä, tupsahta-\nvat lukkoon vaivattoman mielevästi pitkin matkaa.\"\n»Mutta jos kohta »Hanuumanin tyttäressä\" näin voi osoittaa kirjallisiakin\nvaikutteita, on sen omaperäinen tuoreus toisaalta yhtä eittämätöntä, aina juonta\nja sen käsittelyä myöten.\" „Nasevat ja iskevät vuorosanat, jotka väliin kär-\njistyvät satiiriksi ja taas pursuvat huumoria täynnä, sekä omaperäiset ja vä-\nrikkäät runokuvat ovat tämän iloisen apinakomedian suurimpana viehätyksenä.\"\nNimim. //. V. S. Sos. dem:ssa: »Näytelmä eroaa suuresti meillä esiin-\ntyvästä yleistuotannosta. Sen aihe ja runokuvat ovat aivan erikoisia. Vuoro-\nsanoihin sisältyy harvinainen annos kirpeätä satiiria oloista ja yhteiskunnasta.\"\n»Niin terävästi ei meillä liene monesti yhteiskunnallisia oloja arvos-\nteltu.\"\nSaatavana kaikissa kirjakaupoissa.\nTilattavissa konttoristamme Pohj. Rautatienkatu 15\nPuhel. Töölö 42 876\nKUSTÄNNUS-OY. oFÖRLAGS-AB."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c028", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c028", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "64", "page_fin": "64", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.26", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "64", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.18", "debut_caractere": 3555, "fin_caractere_exclue": 3706, "texte": "Tämän paperin on valmistanut\nHaarlan Paperitehdas Oy.\nTampere\niiuiiiimilllMllllllllllllllllllNirililiitni..\"••••\nPuhelin 19 20 • Sähköos.: Paperihaarla"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c029", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c029", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.27", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 108, "texte": "PUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPU KIMO LI I KETTÄ\nSUOSITELLAAN"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c030", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c030", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.28", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "debut_caractere": 110, "fin_caractere_exclue": 211, "texte": "I.PERGÄMENT S Ä.RUNG\n•\" ; v- • 1 . v -V/ - /: tr' •\nCity Passagen\ni parti o. minut\n, ' -! • ' \\ \\ , i"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c031", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c031", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.29", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "debut_caractere": 213, "fin_caractere_exclue": 329, "texte": "AB. A. Silfverberg Droghandel\nALEXANDERSG. 11 XFIFF\nHÖRNET AV GLOG.\nLandets äldsta välförsedda\nDROGAFFÄR\nEtabl. 1886"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c032", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c032", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.30", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "debut_caractere": 331, "fin_caractere_exclue": 701, "texte": "Suosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taft'ia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposoh van peitteitä,\nHartiahuiveja y, m.\n❖\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n, 1 ' > ' ' • : l ■ - • * ■ : f : '\\. yf .\\\\ *.. .. » \"\" *, '•'> i . ■\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c033", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c033", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.31", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "debut_caractere": 703, "fin_caractere_exclue": 834, "texte": "Uusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PIjHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-10-31-01-c034", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-10-31_01#c034", "volume": "bmtnabn_1922-10-31_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 4", "page_fin": "couv. 4", "image_debut": 20, "image_fin": 20, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.2.32", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.20", "debut_caractere": 16, "fin_caractere_exclue": 858, "texte": "KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAGS AKT IE BOLAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nv - \\\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nänsä^\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaiselta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki,\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisin# ja\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors\", N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.1", "texte": ".. - ■ ' • • •\nMM* iMr MMKM Am^M^\nKm* Mm MM MM M^M^M*^\n%A MM MMmSM\nv«r ■ -W: Jr -ii¥ JP iPfP\n:\"-(S'' •••••'JB®; >' • ..-. ' 'JHHyr/ • ''. #»?;/••. te .-. • Jm-Vff •■••• '4BSgO >«{ ••• .\"V\n- ■■ I\nKIRJALLISTAITEELLINEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KONST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nLOKA KU U\n♦ N:o 4 ♦\nOKTOBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.2", "texte": "LAURI HAARiÄN\nft)ftäresfä\nAPINAKOMEDIASTA\nANNA-MARIATALLGREN Hels. Sanomissa:\niy— siinä on jotakin todellisen komedian tarttuvasta iloisuudesta, joka ei\nvoi olla tempaamatta mukaansa, ja kolmitavuiset loppusoinnut, jotka luullak-\nseni Mannisen mainio „Peer-Gynt\"-suomennos vakaannutti meillä, tupsahta-\nvat lukkoon vaivattoman mielevästi pitkin matkaa.\"\n»Mutta jos kohta »Hanuumanin tyttäressä\" näin voi osoittaa kirjallisiakin\nvaikutteita, on sen omaperäinen tuoreus toisaalta yhtä eittämätöntä, aina juonta\nja sen käsittelyä myöten.\" „Nasevat ja iskevät vuorosanat, jotka väliin kär-\njistyvät satiiriksi ja taas pursuvat huumoria täynnä, sekä omaperäiset ja vä-\nrikkäät runokuvat ovat tämän iloisen apinakomedian suurimpana viehätyksenä.\"\nNimim. //. V. S. Sos. dem:ssa: »Näytelmä eroaa suuresti meillä esiin-\ntyvästä yleistuotannosta. Sen aihe ja runokuvat ovat aivan erikoisia. Vuoro-\nsanoihin sisältyy harvinainen annos kirpeätä satiiria oloista ja yhteiskunnasta.\"\n»Niin terävästi ei meillä liene monesti yhteiskunnallisia oloja arvos-\nteltu.\"\nSaatavana kaikissa kirjakaupoissa.\nTilattavissa konttoristamme Pohj. Rautatienkatu 15\nPuhel. Töölö 42 876\nKUSTÄNNUS-OY. oFÖRLAGS-AB."}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "49", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.3", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN jlSSik TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH LITTE^ATUR\nN:o 4\nLokakuun 31. Oktober\n1922\n\nHILJAAKO SUURP SYNTYY?\n\n(Käännös ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta.)\nHenkistä taistelua on kaikkina aikoina pidetty\nterveyden merkkinä, hyvänä tulevaisuuden en-\nteenä, sivistyksen suolana ja elävän elämän\nystävänä.\nMeillä sen sijaan pidetään jokaista taistelun\nkipinääkin epäilyttävänä ja kielteisenä ilmiönä ja\ntaisteleva persoonallisuus leimataan epänor-\nmaaliksi\" fantastiksi tai jos hänen vaikutus-\nvaltansa kasvaa vaaralliseksi villitsijäksi.\n„Hiljaa kaikki suuri syntyy\", sanotaan itse-\nkylläisen tyytyväisinä, pannaan kädet ristiin ja\nodotetaan rauhassa edelleen.\nHiljaa kaikki suuri syntyy: Miten hienostunut,\ntositaiteellinen, aitosuomalainen elämänohje!\nSuuret sanat: jumala varjelkoon meitä niistä\nne voivat vielä velvoittaa johonkin! Ja me\nemme sitoudu mihinkään, me vapaat ja hiljai-\nset. Me emme soita suuta niinkuin ohjelmaniekat\nme vaikenemme, mutta teemme teossa jotain,\nsuoritamme ikitöitä runokynällämme, pensse-\nlillämme, tahtipuikollamme! Ah, me hiljaiset, me\nolemme ainoat voimakkaat.\nHiljaa kaikki suuri syntyy: Suunnat ja ohjel-\nmat eivät ikipäivinä ole vieneet maailmaa eteen-\npäin, alasrepijät eivät koskaan ole luoneet mi-\ntään. Kaikki nuo ekspressionismit ja muut mo-\ndernit ismit, mitä ne ovat muuta kuin muoti-\nhullutuksia! Niitä ei todellinen taiteilija ole kos-\nkaan seurannut. Ja mitä meillä on Euroopan\nvillityksen kanssa tekemistä! Ei sellainen ole\nSuomea varten: täällä on aina hiljakseen kom-\npuroitu omia teitä, painuttu erämaahan ja siel-\ntäkäsin kuvattu luontoa ja kansaa.\nNäin Suomen sivistyksen valitut. Tähän ta-\npaan kaikki mahdolliset taistelukipinät meillä\nsammutetaan: suletaan itsekylläisen laiskuuden\nsuureen kaikkinielevään syliin.\nKaikki tämä on kyllä hyvin hienoa, hyvin hy-\nvää ja hyvin rauhoittavaa sillä on ainoas-\ntaan yksi vika: se ei ole totta! Ei aina, ei kai-\nkille.\nHistoria, epäämättömän totuuden sanoja, pu-\nhuu toista kieltä. Sivistyshistorian loistavimmat\nlehdet eivät tiedä mitään hiljaisesta syntymi-\nsestä: taistelua! taistelua! taistelua! huutaa\nsiinä jokainen ikuinen rivi.\nRenesanssi, valistusaika, romantiikka ja ny-\nkyajan henkinen murroskausi, jolla ei vielä ni-\nmeä ole: mikä on niitten sisäinen olemus muu\nkuin taistelun ikinuori hengetär.\nOn vaarallinen erehdys luulla, että hengen\nmaailmassa mitään saadaan ilmaiseksi. Ei ole\nlempeitten jumalien lahja ainoakaan totuuden\njyvänen, minkä ihmiskunta on löytänyt tiellään:\nihmisten kärsimyksellä, taistelulla ja tulisella\nantaumuksella on se lunastettu. On petollinen\nerehdys kuvitella, että pelkällä hiljaisella yksi-\nlöllisellä luomisella voidaan kehittää tai edes"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "50", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.4", "texte": "ylläpitää kulttuuria, jonka sisin elinhermo on\nlamaantunut: ellei suuri lääkäri taistelu nouse\nmurtamaan sovinnaisuuden kahleita on jokai-\nnen, yksityinen käsi, armoitetuinkin, voimaton.\nSivistysarvojen kultakalat eivät tartu tyhjään\nonkeen: tulilieskalla niitä kaloja ongittakoon!\nPerästäpäin tuntuu ehkä siltä, kuin olisivat\nnousukaudet syntyneet itsestään —: kaukopers-\npektiivin näköhäiriö! Yksityinen luomistyö ei ole\nniin yksityistä laatua kuin voisi luulla: sen juu-\nret tunkeutuvat laajalle ja syvälle, ja herkintä\nravintoaan se imee ilmasta. Taistelun synnyt-\ntämät sähkövirrat vaikuttavat herättävästi luo-\nmisen salaiseen elimistöön. Siksi olivatkin aina\nleppymättömimmät taistelijat välillisesti suurim-\nmat rakentajat.\nVoltaire ja Rousseau!\nLänsimaisen kulttuurin rakennusmestarit.\nVoltaire —: väsymätön kiistakirjailija, ikui-\nsesti kielteinen alasrepijä, kaikkien kanssa rii-\ntaantuva, vankilassa istuja, maanpakolainen.\nHiljaako se suuri kasvoi, jota hän edusti? Syn-\ntyikö se vaikenemalla, kädet-ristissä-odotta-\nmalla?\nJa Jean Jacques Rousseau! Kellosepän ja\ntanssinopettajan poika, karkoitettu kulkuri, nau-\nrettava lantasti, aina rauhaton, tyytymätön ole-\nviin oloihin —: eikö hän ole lunastanut ihmis-\nkuntaa? Eikö hänen „Discours sur les sciences\net les arts\" sisältänyt suurimman mahdollisen\nannoksen sitä räjähdysainetta, mitä nykyään\npelätään kuin myrkkyä: henkistä taistelukykyi-\nsyyttä. Sen räjähdysaineen avulla luotiin suuria,\narvioitiin arvot uudestaan, lunastettiin ihminen,\nrakennettiin nuori voimakas sivistysmuoto.\nValistusajan miehissä oli sitä samaa salape-\nräistä alkuainetta, mikä vaati renesanssin, vaati\nuskonpuhdistuksen ja vaatii nykyisenkin taite-\nkauden edustajat taisteluun: tulta. Tuli on pe-\ntoeläin: se hyökkää ja se tuhoo kaiken voimat-\ntoman, ei-rautaisen. Mutta tuli on myöskin lin-\ntu: se kohoo leimuavin siivin korkeuksiin, hävi-\ntettyään kaiken hävitettävän.\nHiljaa ei mikään synny, ei lihan eikä hengen\nmaailmassa. Synnytystuskien ja vääristyneiden\nkasvojen merkeissä ilmestyy kaikki elävä maa-\nilmaan.\nKatsokaamme Voltairen, Rousseaun, katso-\nkaamme vaikkapa Frödingin, Strindbergin kas-\nvoja: ne ovat tuskallisia synnyttäjätärkasvoja.\nNe ihmiset eivät saaneet istua rauhassa ja ru-\nnoilla omaa laiskuuttaan: heidän elämänsä oli\nyhtämittaista taistelua, rauhan kieltämistä.\nVaan heidän jälkiään kulkevat pikkuvanhat-\nliianviisaat ja hokevat: hiljaa kaikki suuri syn-\ntyy.\n\nHgr. O.\n\nSATO - KATO\nAARRE SAARENPÄÄ\nSyksyn kuussa\npunapihlajat,\nsyksyn puussa\ntilhit kirjavat\nsaavat sadon\nkymmenkertaisen,\nmutta kadon\nsaapi ihminen.\n\nSYYSMUISTO\nVILJO KOJO\nKuu syksy-yössä seuloo hohtehensa\njärveen kuin himmeäiseen hopeaan.\nMies yksin unetonna vaivoissaan\nnää sanat piirtää muistoks armaallensa:\nYön valvoin sydän täynnä\nja hiljaisuutta kuuntelin;\ntähdelle jokaiselle\nsun nimeäsi kuiskasin.\nPuun kuoreen huurteisehen\notsaani painoin polttavaa\nja ruohonkortta jäistä\nmä tahdoin käsin koskettaa\nuskoen, odotellen\nse että vielä elon sais,\nmun sydämeni lämpöön\nkuin kevätpäivään havahtais."}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "51", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.5", "texte": "ZIGENERSKAN\nEDITH SÖDERGRAN\nJag är en zigenerska ur främmande land\ni bruna hemlighetsfulla händer häller jag korten.\nDagar gä ejter dagar, enformiga och brokiga.\nTrotsigt blickar jag männi i ansiktet:\nvad veta de att korten bränna?\nVad veta de att bilderna lev a?\nVad veta de att varje kort är ett öde?\nVad veta de att varje kort som faller ur\nmin hand\nhar tusenfaldig betydelse.\nlngen vet att dessa händer söka nägot.\nIngen vet att dessa händer sändes ut för\nlänge sen.\nAtt dessa händer äro välbekanta med alla ting\noch dock röra vid allting i en dröm.\nDet finnes endast ett sädant par händer i\nvärlden.\nDessa underbara rovhänder\ndöljer jag under den röda duken\ni trots och svärmod, ringprydda och starka.\nDessa bruna ögon sk&da ut i ändlös längtan.\nDessa röda läppar brinna i en eld som icke\nslocknar,\ndessa sorglösa händer skola göra sitt värv iden\ndystert eldskensfärgade natten.\nFebruan 1922.\n\nEDITH SÖDERGRAN\nGUNNAR BJÖRLING\nSierska: jörtmmpad, och i hjärtan\nlysandc!\nDu skänker mod att gä den vägen där är klara\nögons\npilskott,\ndär är dag att, bnstande,\nförlösas, -\neviga sekunder!\nDu ropade, i gr&a dagen\nflammande.\nSträckta händer, -\nkrupen sammon\nintet: ändlöst, ändlöst!\n\nEdith Södergran\n\nHEMKOMST\nEDITH SÖDERGRAN\n\nMin barndoms träd stä jublande kring mig: o\nmänniska!\noch gräset mig hälsar välkommen ur främ-\nmande land.\nMitt huvud jag lutar i gräset: nu äntligen\nhemma.\nNu vänder jag ryggen ät ällting som ligger\nbakom mig:\nmina enda kamrater bli skogen och stranden\noch sjön.\nNu dricker jag visdom ur granarnas saftfyllda\nkrona,\nnu dricker jag sanning ur björkens jörtorkade\nstam,\nnu dricker jag makt ur det minsta och spädaste\ngrässträ:\nen väldig beskyddare räcker mig nädigt sin\nhand.\nOktober 1922."}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "52", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.6", "texte": "EDITH SÖDERGRAN\nKritisk hyllning.\n\nI ett litet kyffe vid en rysk träkyrka iden ka-\nrelska gränsmarken lever en ung kvinna. Med\nen liten rödkindad tant som är hennes mor, och\nen svart hund som är hennes vän. Ingen kropp,\ninen ansiktet med en mun som ler underbart.\nEgentligen blott ansikte. Egentligen blott denna\nleende mun. Och ögonen.\nFem tunna böcker, fem anspräkslösa häften,\nfyra med dikter, en med aforismer, 1916—20\nde fyra tunna anspräkslösa dikthäftena betyder\ngenombrott omvärdering i Finlands svenska lit-\nteratur, i svensk litteratur, nordisk, bidrag\ntili den stora omkastande litteraturrevolutionen\nsom försiggär i det världskriggenomgängna Eu-\nropa.\nFörsta samlingen, „Dikter\", framgäng, en\nmisstänkt framgäng, en misstänksam kritik.\nNätt flickgymnasiepoesi bredvid litaipeska drörn-\nbilder, slätkammade vattusotsjungfrur och fram-\ntidsmegäror, äkta landskap och mänskenskväl-\nlar, buschmanslogik och spekulationer i det tran-\nscendenta en havande kvinnas bisarra fantasi-\nnycker. Hon födde giganter.\nEj helt ännu i „Septemberlyran\" och „Rosen-\naltaret\"; „Brokiga iakttagelser\" är en dikta-\nres: arkitekturförsök, utan reala takstolar och\ngrunderingar, utan betong och cement —en\ngenomgängares tillfälliga betraktelser över det\nfasta. Och skuggan av den stora jägaren, dik-\ntareinpiskaren Nietzsche, är över det hela, be-\nfruktande ledande framätskuffande; genom hans\nödemarker söker hon sina, genom honom sig\nsjälv. Men tidtals när hon redan de egna top-\nparna, känner jag-blivandets fröjdyra, sjunger\ndess väldsamma sänger. Och gär vidare. (Kri-\nhken reser borst.)\nTili „Framtidens skugga\". Tili den starkaste\nav kvinna födda diktsamlingen den modärna lit-\nteraturen känner, tili den mest helgjutna, mog-\nnaste och skarpast utpräglade manifestationen\nav morgondagsdikt i norden, befrielsen frän fö-\nregängarnas arv, besittningstagandet av jaget,\növer jagets dödliga svagheter tili den kosmiska\nevighetskänslan, upplöst i dikt. (Kritiken tiger.)\nSödergran säger själv iden begabbade inled-\nningen tili ett av hennes verk att hon „läter sin\ninstinkt bygga upp vad hennes intellekt i avvak-\ntande hällning äser\" (snillrikare kan det nutida\ndiktskapandets mekanism ej aforistiskt beskri-\nvas). Instinkten och intellektet, de främsta kän-\nnetecknen pä djurets och mänskans respektive\nvisitkort, dagens och den mängtusenäriga gär-\ndagens mest karakteristiska själsegenskaper för-\nenade tili diktalstring! Eftermiddagsborgaren\noch den honom likställda, av honom besoldade\nkritiken, finner 182 tankstreck och 81 punkter i\nsädan dikt. Högst.\nAtt skapa är att dänga handen (den lilla\nmänskohanden) i gudarnas bord (gudarnas\nhärda stenbord). Det svider man skriker\nblott den starkastes fingrar behäller sin sam-\nmanpressade form efter den smärtan. Kvinnans\nsäilän, Södergrans ej heller allhd. Men:\nKraften är det som brakar, styrkan är det där\ninne. Det finns dikter som isin brutala kraft\növervinner Södergrans i styrkans jämna het-\nta när dem ingen. Jämn? en elektrisk ström,\nsprakande av lidelse, blixtjämnhet, behärskade\norkaner, dresserad rusig vildhet. Skenande lödd-\nriga svarta hingstar, en ung blek kvinna i tyg-\nlarna, i de strama tyglarna.\nI Dikter finns ännu landskap, i Septemberly-\nran Nietzsche, i Rosenaltaret en syster (jorden\nprofeten vännen) i Framtidens skugga\ntalar de animaliskt levande orden. „Den röda\nsolen gär upp utan tankar och är lika mot alla.\nDet kommer en dag dä värt stoft skall sön-\nderfalla, det är detsamma när det sker\"\n„utan tankar lika mot alla det är detsam-"}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "53", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.7", "texte": "ma\" nonchalant vräker urämnet undan dik-\ntaren-mänskan, talar själv isin fruktansvärda\nisiga objektivitet. Sä härfint närä det mänga\nnamn lydande, vanligast „gud\" kallade obe-\nstämbara livsembryot, har ingen diktare värit,\nom ej möjligen i vissa stunder Dostojevski, och\nkanske Fröding i sina sista skapelser.\nOch sedän? (framtiden utvecklingen omform-\nningen?) det höves ej (och är onödigt) att\nmed klumpiga ord utstaka och förutspä den rika\nrena äkthetens segerväg. Men ett är säkert: ef-\nter en tid skall de som nti isin andes ynkliga\nfattigdom beler och bespottar storheten i nägot,\nvars skönhet och visdom de ej mäktar se och\nförstä, att med hänförelse anamma de minsta\nsmulor som fallit ur den benädades händer. Och\nett är ännu säkrare (och viktigare): de komman-\ndo unga, de rätta, de starka lättsinniga i lösa sad-\nlar vaggande de skall ge henne den kärleken\nden upprättelsen och den äran som ensamt till-\nkommer banbrytaren och föregängaren: de skall\ngä vidare i hennes spär.\n\nDIKTONIUS\n\nMÅNEN\nEDITH SÖDERGRAN\nVad allting som är döt\noch outsägligt:\nett dött blad och en död\noch mänens s kiva.\nOch alla blommor veta en hemlighet\noch skogen den bevarar,\ndet är att mänens kretsgäng kring vär jord\när dödens bana.\nOch mänen spinner sin underbara väv,\nden blommor älska,\noch mänen spinner sitt sagolika nät\nkring alit som lever.\nOch mänens skära mejar blommor av\ni senhöstnätter,\noch alla blommor vänta pä mänens kyss\ni ändlös längtan.\nseptember 1922.\n\nTALLINNAN\n„HOMMIKTEAATER\"\n(AAMUTEATTERI)\n\nTeatteri, uhrimenoista ja mysterioista kehitty-\nnyt, on tullut kevytmielisten ajanvietteeksi. On\njo arvioitava, kuinka paljon esitettävä kappale\nvoi tuottaa hyvää tuulta, ei taiteellista nautintoa\ntai ajatuksia.\nOlemme siinä asemassa, että sirkus on huono-\naistista teatteria parempi. Hyvä kino on juma-\nlallinen sen rinnalla. Mutta teatterin on vapau-\nduttava siitä ilotytön asemasta, johon se on jou-\ntunut. On tarjottava taidetta, on astuttava tasa\nrintaa oman ajan taiteen, yleensä oman ajan\najatustavan kanssa. Vielä enemmän: teatterin\non tultava tulevaisuuden runo-tuotannon koh-\nteeksi.\nOppositsioni nykyistä teatteria vastaan ja teo-\nretisoiva uuden teatterin etsintä synnyttivät Vi-\nrossa uuden teatterin, „Hommikteaaterin\". V.\n1920 syksyllä muutamat yksityiset nuoret näy-\ntelmä taiteen harjoittajat muodostivat seurueen;\njoka 13. 111. 21. Draamateatterin huoneistossa\nasetti näyttämölle Alfred Brustin draaman „Iga-\nvene inimene\" (Der evvige Mensch).\n„Aamuteatterin\" nimeenkin vaikutti kaksi seik-\nkaa: ensinnä pyrkimys uuteen, raikkaaseen, toi-\nseksi, poiketen tavallisista teattereista oli esit-\ntämisajoiksi määrätty sunnuntaiaamut. Ja täten\noli siirretty teatteri ajanvietteen asemasta py-\nhyyteen.\nIhmisiä olivat alkajat. Ohjelmatkin olivat\nanonyymisiä. Periaatteellisista syistä henkilöt\neivät tahtoneet esiintyä omilla nimillään, pitäen\nkollektiivista saavutusta näyttelijöiden henki-\nlyyttä tärkeämpänä.\nNäyttämöllepano oli ekspressionistinen: pu-\nvut, dekoratsionit, elehtiminen ja äänenkäyttö\nuudenlaatuista.\nSuurenmoisena erottautui Corolatus-Kristus-\ntyyppi. Tosin hiukan heikko ääneltään, mutta\nvoimakas paatoksessaan. Lisäksi Wochtlerin\ngroteski haahmo ja synkeän-kolkko Taneosa,\nheikkomielinen tyttö.\nVain lausunta ei ollut hyvä Tallinnan va-\nkinaistenkin teatterien yleisvika.\nParhaan vaikutuksen teki kuoro, hyvin oh-\njattu, sointupuhdas. Yleensä katse saattoi\niloita näistä kuvista. ~Haahmot liikkuivat kuin\nolisivat astuneet esiin Holbeinin maalauksista\",\nlausui niistä myöhemmässä kirjoituksessaan ru-\nnoilijatar Marie Under (Tarapita 5, 1922).\nTeatteriarvostelijat ilmaisivat hyväksymisensä,"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "54", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.8", "texte": "ja hiljakseen kääntyivät »asianharrastajat\"\nmoittien teatterien johtokuntia vastaan. Nähtiin\nettä hallituksen ja rahamiesten avustusta väillä-\nkin voi toisinaan tehdä enemmän kuin niiden\navulla.\nMyöhäisen alkamisen ja huoneiston ahtauden\ntakia teatteri saattoi antaa vain yhden toisinta-\nesityksen.\nSeuraavana talvena esiinnyttiin jälleen vain\nyhdellä ainoalla kappaleella taaskin pää-\nasiassa huoneiston ahtauden vuoksi. Sillä ker-\ntaa esitettiin Ernst Tollerin vallankumousnäy-\ntelmä „Mass-inimene\".\nKappale vaati voimia, paatosta, suurta kan-\nsanjoukkoa.\nNe saavutettiin. Kaksi pääosaa Nainen ja\nNimetön olivat aitoja. Nimettömältä tosin\npuuttui voimaa äänen sairauden vuoksi, mutta\nsitä enemmän voimaa oli hänen eleissään.\nKuoro oli hyvä. Parempia joukkokohtauksia\nkuin tässä näytelmässä Tallinnassa ei ole nähty.\nLoistokohtia olivat 111 näytös kokous, V näy-\ntös taistelun traagillinen päätös. Näiden rin-\nnalla kohoavat VI näytös henkien kohtaus\nja koko viimeinen näytös, joka päättyy naisvan-\nkien epilogikohtaukseen.\nTaaskin oli arvostelijain tunnustettava suuri\nvoitto. Erityistä huomiota osoittivat V. Mettus\n»Päevalehdessa\" ja Marie Under »Tarapitäs-\nsä\", jotka tähdensivät ohjaajan suurta kykyä,\nmielikuvitusta ja älyä sekä vaikuttavina tekijöinä\nepäsuotuisia taloudellisia oloja.\nKuinka „Hommikteaater\" eroaa muista teatte-\nreista?\nSisäisessä suhteessa »Hommikteaater\" on as-\ntunut ihmisen palvojaksi. Jo ohjelmisto osoittaa\nsen (tänä vuonna tulee lisäksi Hasencleverin\n»Inimesed\" (Die Menschen).\nIhmistä ja tämän onnellisuutta palvoen se ei\nkiellä ihmisten ja kansanluokkien taistelua va-\npautumisen ja paremman elämänjärjestyksen\npuolesta.\nTeknillisessä suhteessa se tahtoo käyttää hy-\nväkseen kansanjoukkoja näyttämöllä, millä tä-\nhän asti onkin ollut verraton vaikutus. Erityi-\nsesti joukkonäytelmiin nähden on sitä jyrkkä\nraja toisista täkäläisistä teattereista eroitta-\nmassa.\nJa pääasia: se on taiteenetsijoiden teatteri. Se\non alati uusi työ teatteri, missä harjoituksissa\nyhä löydetään jotakin kaavoista vapauttavaa. Ja\nuusi se on myös etsivälle yleisölle muiden teatte-\nrien keskellä.\n\nORMI ARP\n\nKANSALLISTEATTERIN JUHLANÄYTELMÄT\n\nJollei Maila Talvion näytelmän »Viimeisen\nlaivan\" valitseminen kansallisen teatterin 50-\nvuotisjuhlan huipuksi jo sinänsä olisi sen sisäi-\nsen romahduksen räikeää havainto-opetusta,\njonka jo tätä ennen olemme väittäneet uhkaa-\nvan kuolleena seisovaa teatteripyramiidiamme,\nvarsinkin tämän huippua ei olisi asiallista\nmääritellä sen erikoisemmin tämän kappaleen\nheikkoutta kuin muitakaan meillä liian-monia\nsovinnais-avuttomia kyhäyksiä. Mutta koska\n»Viimeisen laivan\" juhlaleimansa lisäksi piti\nolla mestariteos, joka „menee Europpaan\", ol-\nkoon paikallaan kappaleen lyhyt määritelmä,\nvaikkapa aivan eurooppalaisin mittapuin\nkunnioittavasti.\nKun rappionaturalismiin sekoitetaan nieluk-\nsi\" Brentanon, molempain Arnimien ja senkal-\ntaisten romantiikan hermoheikkous, syntyy „Vi.i-\nmeinen laiva\" s.o. kolme näytöstä, joista ensim-\nmäinen on ekspositiota, toinen yhä ekspositiota\n-f- pieni yritys panna henkilöt elämään, kolmas\nnäytös yhä edelleen ekspositiota + revolveri-\nihme, loppu. Siis koko kappale tilanneselvitystä,\nsukukertomusta lukemattomine episodeineen,\npitkänpitkine kuvauksineen menneistä suhteista\nja hauraine haaveiluineen, joihin kappale juuri\nja juuri riitti. Ja jos joskus tuosta kaikkien är-\nhentelystä kaikkia vastaan alkoi häämöittää\nlaajempi ristiriita, pidettiin nopsasti huolta\nsiitä, että triviaalinen hentomielisyys hämäröitti\njälleen kaiken sellaisten kaipuu-romanttisten\nsanojen toistelemisilla kuin ovat sovitus, elämä\ny.m. ylenyleiset ylimalkaisuudet. Totuudet lau-\nsuttiin peittyäkseen viittailujen hämäryyteen.\nAatteellinen paatos kompastui vanhan-vanhojen\nsovinnaisuuksien komiikkaan. Laiva kulki\nperäsin puuttui.\nMinkälaiseksi siis oli muuttunut myöhäsyn-\ntyinen romantiikka aviossa naturalismin kanssa?\nLyhyesti: Sen ennenmuinoisen romantiikan „suu-\nrin ja avuttomin\" kärsimys, sen valojen ja var-\njojen jyrkkä vaihtelu on tässä tavallista avut-\ntomuutta elottomien varjojen keskellä. Kappa-\nleen hämäryys oli menneen ajan painostavaa\nhämäryyttä, ei tulevan.\nEntä, mikä on tässä naturalismia? Sen tus-\nkallinen detaljirunsaus ja perinnöllisyysopin\nopettavainen vatkutus."}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "55", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.9", "texte": "Kielellinen tyyli: Se Kihlasormus-kertomuksen\ntyyli, jossa hermostunut kiihko loi sanonnan\nkiinnisaamattoman, sävyt hukuttavan liukumi-\nsen, se on „Viimeisessä laivassa\" paljastanut\ntäyden heikkoutensa ja tosiasian, että kiihko ei\nole intohimoa, kaikkein vähimmin dramaattista.\nMutta johtopäätökset tällaisen kappaleen\njuhlanäytelmäksi valitsemisesta? Pyrkimättä\nlaajoihin vetoihin huomautettakoon vain: Tapa,\njolla valinta suoritettiin, muistuttaa pahasti\nklikkipolitiikkaa. Sen sijaan että tarpeeksi ajoissa\nolisi annettu maan kaikille kirjailijoille kilpailu-\ntilaisuus, käännytään noin vain kirjailijan puo-\nleen, joka itse tunnustaa (U. S. 21. X. 22.) var-\nsinaisen kaunokirjallisen alansa toiseksi kuin\ndraaman. Sen sijaan, että olisi julkisella, kaik-\nkien kirjailijoiden rehdillä kilpailulla elävöi-\ntetty maan draamatuotantoa, ryhtyy teatteri\nkohteliaisuuskeskusteluihin, joiden kritiikittömillä\nfraaseilla se osoittaa perin vähän kunnioitta-\nvansa kirjailijaa, jolla kuitenkin kerran, esim.\n»Pimeänpirtin hävityksessä\", on ollut todellista\nsanottavaa kansalle. Viimeinkin on tultu siihen,\nmihin aina tullaan, kun nimet ovat enemmän\nkuin runous sinänsä, totunnaisuus kunnioitetta-\nvampaa kuin pyrkimys runotuotannon nousuun.\nYmpäri maaseutua tuli teatterinjohtajia näyt-\nteli j öineen pääkaupunkiin juhlimaan ja oppi-\nmaan. Näkivät rappion ja tunsivat hautajais-\ntunnelman. Opetus sekin! Nyt lie maaseudulla\nainakin se selviönä, että Kansallisen esimerkkiä\nja toimintatapaa seuraamalla tullaan silloin\ntällöin skandaaliin, luultavasti vain suoma-\nlaiseen eikä eurooppalaiseen.\nHuugo Jalkasen „Nuori Marius\" ei tehnyt\nskandaalia, päinvastoin se edellisenä iltana juh-\nlitun, tunnetun ja tunnustetun Rappion kanta-\npäillä teki hiljaisia liiankin hiljaisia ko-\nkeita kohti uudenaikaisempaa näytelmää. Nuo-\nren Mariuksen ääni ei ollut niin kantava eikä\nniin intohimoinen, että se olisi kyennvt kaiku-\nmaan rappio-markkinamelun vasMiuutona.\nMutta Huugo Jalkanen pyrkii näytelmällään\npois totunnaisesta. Ja pyrkimyskin on keskellä\nrihkamaa harvinainen tapaus. Kappaleen runo-\nmitallinen kokeilu tuntuu merkittävimmältä. Siis\nsiitä sananen:\nAleksandriineista muokatulla mitallaan näyt-\ntää kirjailija tähtäävän vanhassa kirjakieles-\nsämme ylenyleisten ja yhä esiintyvien lyhennys-\nmuotojen täydelliseen poistamiseen. Että kirjai-\nlija on todellakin päässyt niistä irti, on var-\nmasti onneksi runokielemme kehitykselle, joskin\nsen dogmaattisessa toteuttamisessa jää huo-\nmioonottamatta, että partikkelimme ovat luon-\nnollisen kehityksen tietä syntyneitä typistyneitä\nja lyhentyneitä muotoja ja siis monesti runokie-\nlenkin lyhennysmuodoiksi väkivallatta soveliaita.\nKuitenkin: Jalkasen ote merkitsee monien lyhen-\nnyskömpelyyksien välttämistä. Erinomaista tä-\nmän lisäksi on näytelmän kielessä sen poljennol-\nlinen vapaus, joka päästää näyttelijän lähelle\nkonkreettisen jokapäiväiskielen luontevaa epä-\nsäännöllisyyttä. Siis: Jalkasen kielellinen uudis-\ntuspyrkimys on päässyt myös tuloksiin.\nMutta puhtaasti dramaattiselta kannalta tä-\nmä kieli on vasta hämärä lupaus. Toistaiseksi\njää sen ilmaisukyky eepillisyyden asteelle: Näy-\ntelmän säkeet puhuvat ikäänkuin venytellen sitä,\nmikä olisi iskettävä salamana tai tiiviinä tosi-\nasiana. Repliikki on kuin hiotusti valmistettu\npuhe, mutta ei synnytetty poleemisessa taistelu-\nhetkessä. Se on sävyltään selittävä, ei tunteen\npainosta aseena ja lyöntinä purkautuva. Yleensä\nsiis ei-dramaattista. Tosin: Eräät nousut, var-\nsinkin vanhan Mariuksen repliikeissä, huohotta-\nvat suoraan taistelun palkeista purkautuen. Tä-\nmän vuoksi on runo draamakielenäkin lupaus,\njoskin epävarma.\nKappale, jossa näyttelijän täytyy olla runoi-\nlija, ei ole runoutta. „Nuori Marius\" on siinä\nmäärässä runoutta, että näyttelijä saa pysyä ko-\nkonaisesti itsenään. Teuvo Puro, Urho Somer-\nsalmi ja Jussi Snellman olivat kunnioitettavassa\nmäärässä intensiivisiä runon tulkitsijoita, kukin\n»rollissaan\". Että heidän totisesti luodut henki-\nlönsä eivät yhtyneet selkeäksi yfo&mmstaisteluksi,\nei ole sinänsä näyttelijöiden syytä. Tämä on\nnähtävästi johtunut siitä meillä tavallisesta har-\njoitustavasta, että ei lähdetä näytelmän koko-\nnaistajuamisesta, sen ydinkohdasta, vaan jol-\nlista\". Kun näytelmän yhteinen runotajuaminen\njätetään puolitiehen, joutuu näyttelijä pakosta-\nkin vain »puhaltamaan omaan hiileensä\", tais-\ntelemaan erillään näytelmän keskustulesta. Näy-\ntelmän joustavat myötä- ja vastasuhteet jäävät\nsyntymättä. Seurauksena on: henkilöitten irral-\nlaan eläminen ja jos näyttelijät väsähtyvät\nvailla y/zte'staistelun kiihoittavaa sähköä lat-\nteus. Mainitut näyttelijät eivät hervonneet, vaik-\nka kaiken lisäksi useimmat sivuhenkilöt oli saa-\ntettu vaeltamaan vähänpuhuvassa latteuden\nmaailmassa. Mutta loppujen lopuksi lisättä-\nköön : edellä kuvattu näytelmän epädramaattinen\n»tasaisuus\" vaikeutti myös osaltaan yhteistais-\ntelun kiinteyttä.\n\nL. H—la"}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "56", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.10", "texte": "ANNA LENAH ELGSTRÖMIN RUNOUS\nR. H—m\nAnna Lenah Elgströmin kirjoissa tapaamme\nusein erään naishaahmon, joka on kuulas ja häi-\nkäisevän kirkas kuin vai okei jukainen syysöisessä\nmetsässä. Tämä valo-olento palautuu niin usein\nnäissä erinomaisissa novelleissa, että hänen sie-\nlunsa mielessämme vähitellen sulautuu tekijänsä\nsieluun, hänen paatoksensa tekijänsä paatokseen.\nHän on Anna Lenah Elgströmin runotar.\nHän on vakava ja ankara kuin ikuisuuden\nomatunto, hiljainen hurjuus suojaa häntä kuin\nmaagillinen panssari. Hänen hoikka vartalonsa\nharhailee kuin yksinäinen palava kynttilä maa-\nilman kavalien ja julmien lasten parissa, näiden\nkosketus ei pääse häntä saastuttamaan eikä hei-\ndän vihansa häntä sammuttamaan. Hänen ho-\npeanvaloiset kasvonsa loistavat omaa kalpeut-\ntaan, hänen liian suurten silmiensä arvoituksel-\nlisesti kaukoloisteinen katse tuiottaa taukoamatta\nsyvään avaruuteen.\nVain harvoin hänen sielunsa irtautuu kurjuus-\nnäkyjen lumosta, ja silloin hänen yksinäinen\nlapsenäänensä aaltoilee kristallinkirkkaana ylis-\ntyslauluna hänen huultensa lomitse. Äärettö-\nmyys, oi ikuisuus! hän silloin laulaa. Oi ikui-\nnen oikeudenmukaisuus! hän riemuitsee, liidel-\nlen avaruuksissa yhä korkeammalle, kantaen\nkuulijan mukanaan, niinkuin enkeli kantaa sie-\nlua.\nLady Moira novellissa Stjärnan vars tiatnn\när Malört. Pieni väkivallan säikähyttämä lin-\nnanneito, joka rakastaa isänsä vangittua, kidu-\ntettua vihollista ja joka antaa verensä vapah-\ntaakseen, sovittaakseen, maksaakseen takaisin\nmaailman suuren velan hänen rakastetulleen,\ntehdäkseen olemattomaksi edes hiukan paljosta\nvääryydestä.\n„Pikku Louis\"— novellissa Lille Louis. Ur-\nhoollinen ja ylpeä aatelistyttö, joka pelastaakseen\nveljensä, suvun viimeisen jäsenen, vallankumouk-\nsellisten vankeudesta; uhraa oman kunniansa,\nkalleimman mitä hän omisti ja vaikeimman uh-\nrattavan. Joka ei antanut heikkouden, pelku-\nruuden voittaa mieltänsä edes silloin, kun hän\nhavaitsi kalliin uhrinsa olleen turhan, kun voitto\ntai tappio enää oli aivan yhtä tarkotuksetonta.\nJonka giljotiinin katkaisemassa päässä huulet\nvielä hymyilivät itkevän valoisaa hymyään. Tä-\nmä hymy yksin jäi voitonmerkkinä liian suuren\nkärsimyksen jälkeen. „Niinkuin voitto aina yksin\njää pysyväiseksi1 kaiken maksamansa kärsimyk-\nsen unohtuneena painuessa olemattomiin! Kuin\nolisi kaikki tämä kärsimys olemassa vain voiton\ntakia kuin olisivat ihmisetkin olemassa vain\nsen takia voiton elämän yli voiton kuole-\nman yli voiton sokeasti ulos pimeyteen\".\nPieni Signorina Clarice novellissa Det\nsjungande barnet. Luostarinkasvatti, kirkas\npyhimys jo täällä maan päällä, arka ja koske-\nmaton lapsi, jonka suuri sotaurho Morosini os-\ntaa ja vie kurtisaanin pukuun puettuna muka-\nnaan Venezian karnevaaliin. Mutta mitä pitem-\nmälle juhlahälinään Morosini taluttaa tytön,\nsitä pyhemmäksi hänen koskemattomuutensa käy\nhänelle. Lopuksi hän vain tahtoo pelastaa tä-\nmän hennon olennon puhtauden ja kirkkauden,\ntahtoo pelastaa hänet omalta raivoltaan. Siksi\nhän hellällä kädenkosketuksella työntää hänet\nkanaalin kuunpaisteiseen veteen, jotta hänen\nkirkkaasti loistava sielunsa taas ikuisiksi ajoiksi\nsaisi kuulua avaruuksille, joista se oli eksynyt.\nAnna Lenah Elgström kirjoittaa melkein vain\nnaisista, ja hänen naisensa ovat sankarittaria.\nHänen esikoisteoksensa (Oäster och\ngar) ihmeellisestä päähenkilöstä, pelastusarmei-\njan ensain Kristina Erbrechtistä, alkaen aina\nMödrar-novellien kärsiviin ja sankarillisiin\nsota-ajan äiteihin saakka.\nAnna Lenah Elgströmin naiset tuntevat voi-\nmakkaan ja jalon hengen ääretöntä edesvas-\ntuuta ajan valtavien virtausten, ihmiskunnan\nsuurten kärsimysten edessä. Heidän rakkautensa\non syvää, vertavuotavaa myötätuntoa. He kärsi-\nvät hymy huulilla, he uhrautuvat silmät lois-\ntaen, niinkuin tähti loistaa „suuren rakkau-\ntensa takia palavan armahduksen takia tois-\nten yli, sillä armahdustahan rakkaus on tämän\npimeän tähden asukkaille äitien rakkaus sa-\nmaten kuin Kristuksen, vaimojen niinkuin san-\nkarien\".\nAnna Lenah Elgström on heroismin runoilija.\n\nTOINEN NÄYTÖS MOLIÈREN\n\"SIEVISTELEVIIN HUPSUIHIN\"\nKirjoittanut Gorgibus, Gorgibus rehellisen jälkeläinen\n7:nnessä polvessa.\nTapahtuu Suomen metropolissa nykypäivien\nkorkea-kirjallisissa piireissä.\nI KOHTAUS:\nMadelon, Gorgibuksen tytär, Cathos, Gorgi-\nbuksen veljentytär ja itse öorgibus.\nQorgibus tummanpunaisena suuttumuksesta:\nJukoliste! En enää tenäänne kärsi. Naikaa!\nNuoret kirjailijat Ranka ja Roissinen ovat"}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "57", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.11", "texte": "ihme kyllä rakastuneet, vieläpä teihin. Nai-\nkaa, sanon minä!\nMadeloti: Barbaareita! En koskaan!\nCathos: Maalaisrähjiä! En koskaan!\nöorgibus: Mitäh? Kirjailijoita! Terveitä tu-\nlevaisuuden miehiä. Valuutta aivoissa ja ky-\nnässä. Kurssi nousee. Häh? Mitä vielä? Tehän\nolette runollisia kuin orvokit ja haikarat. Eikö\nkelpaa tulla ~runottareksi\"?\nMadeloti: Ranka ja Roissinen! Ha-haa. On-\npas sekin runollista! Melkein kuin kiroilisi. Fi\ndonc! Isä parka, et ymmärrä runoudesta mi-\nI •• ••\ntaan.\nCathos: Katsokaas, setä hyvä. Runoilijalla pi-\ntää olla ensiksikin nimi, jossa on paljon, paljon\nsoinnillisia konsonantteja, niin aurinkoi-\nsia kerakkeita. Ja vokaalit! Ah\nunelmaa, hiipivää, vaikenevaa, hämärää, neitseel-\nlistä yötä. Yksi ässä saa olla: vienosti suhah-\ntava kuin humu suhisevan hongan ja havun\nMadeloti: Ja samankaltaista on jalo runous.\nMeidän maamme korkein runous. Sekapäinen\nintohimo huih se on Rangan ja Roissisen\nremua. Intohimo jaa, tuota sitä pitää olla,\nmutta ei sitä saa tuntea eikä sitä saa näkyä.\nAavistaa, aavistaa, uskoa, että sitä on ollut\njoskus sielussa syvällä\nCathos: Niin, niin, setä. Sen intohimon\ntulee kohota kuinka sanoisin höyrynä,\nmutta käryämättä, niin musikaalisena tuoksu-\nna\nMadelon:\nlyö\nCathos: kohota, puristua Neitsyt-Maa-\nria-tunnelmaksi ylös ja sitten sitten värä-\njöidä ja nukkua, hukkua, nukkua .\nMadelon: Ta kärsimys, rumuus. Se on peitet-\ntävä. Runoilija on se, joka ei kärsi kenenkään\nmuun vuoksi kuin oman ihanan itsensä vuoksi\nCathos: Tosin lemmensuruja\ntää olla, mutta vain, ainoastaan kaihomielisiä,\nvienoja.\nMadelon: Nämä Rangat ja Roissiset! Nehän\ntaistelevat ja rähisevät nyrkki pystyssä, kömpe-\nlösti kuin sällit ja lentojätkät. Meidän oikeat,\nhienot kirjailijamme eivät alennu koskaan taiste-\nlemaan. He kuvaavat maiseman ja oman\nmoonisen sielunsa, jossa1 saa kuohua, ei nous-\nta, ei laskea. Maisema on kuvattava näin:\nTässä on orvokkeja, veden kalvo on tyyni, metsä\nseisoo, joki juoksee, kaisla huojuu, nuojuu\nminä, ihminen, olen haaveellisella tuulella. Näin\npitää sanoa\nkoa\nCathos: Ja kartanoiden kattojen kaarevuutta\nja näiden alla vanhaa, hyvää henkevyyttä, ja\nopetusta manttaalimiehille.\nöorgibus: Piru vieköön! Minä en ymmärrä\nhaikailujanne ja maikailujänne. Enkä sitä Neit-\nsyt Mariaa. Minä olen Lutheeruksen uskoa.\n(Astuu kiivaasti näyttämöllä pari kertaa edes-\ntakaisin. Töytää ovelle ja törmää kriitikkoa vas-\ntaan, joka nimimerkkinään käyttää Mascarilleä.\nII KOHTAUS:\nMadelon, Cathos ja Marscarille.\nMascarille tervehdittyään naisia siroin, mää-\nrämittaisin kumarruksin, istuutuu nojatuoliin,\nnostaa 5 cm. housunlahkeita, hymyilee.\nMadelon: Herra kirjailija, suonette anteeksi,\n• •• •\nisäni\nMascarille: Hymyily, neiti, minun hymyilyni\non minun anteeksisuontini. Kuinka voisi maalli-\nkolla olla sulavuutta ja rytmiä, kun ei sitä ole\nmeidän koko nuorella kirjailijapolvellamme. Oi\nmuotokulttuuri!\nCathos: Oi, kulttuuri, oppineisuus, kauneus!\nMadelon: Ranka, Roissinen, rumuus\nrrrr.\nMascarille: Rakas neiti, minua hämmästyt-\ntää: Tremulantteja? Geminaatta-spirantteja,\ngutturaalista rivoutta Teidän huulillanne.\nSaanen hämmästvä.\nJ\nMadelon: Se oli inhoa, inhoa, kauhua\nMascarille: Ahaa, sitä Mutta emme\nme voi inhota oh, liian animaalista, ve-\nristä, kaaosta Me toteamme: He eivät\ntunne nämä kynäilijät Jänneksen runomit-\ntaoppia. Mistä saisivat ne rytmiä. Koron ja laa-\njuuden suhde! Portamentti, volubiliteetti! ?\nNäistäkään ei heillä ole tietoa. Mitä he ovat.\nVain affektabiliteetti! Onko heillä pausseja?\nNoita hiljaisia väreilyn hetkiä, jolloin syntyy\nkaikki suuri, jolloin on kaikki syksyn tähdet syt-\ntyneet ah elegia, syys iäisyys,\ni-äi-syvs\nCathos: Ah saako olla kahvia?\nMascarille: Kiitos, sangen mieluista.\n(Cathos poistuu).\nMadelon kainosti punehtuen: Paussi\nväreilevä paussi\nMascarille tarttuen Madelonin käteen: Jolloin\nme kaukaa Suomen saloilta saakka aavistamme\npyhän mullan tuoksut, jolloin lemmen sinikellot\nsoittavat halki yön ja sykkii syön ja suu-\ntelo\nMadelon: Oooh syön, syön\n(Esirippu kiireesti alas!)"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "58", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.12", "texte": "SALLINEN\nUUNO ESKOLA\nSallinen on nimi, joka heti alunperin herätti\nmyrskyn paheksumisen ia hyväksymisen. Ha-\njoitti ja yhdisti. Hänestä väiteltiin kiihkeästi tai-\nteenharrastajain kesken, taiteilijapiireissä ja jul-\nkisesti lehtien palstoilla. Todistus siitä, että jo-\ntain käänteentekevää oli tapahtumassa.\nHänen teoksiensa kimppuun hyökättiin raa'-\nasti ja törkeästi, vieläpä häntä parjattiin henki-\nlökohtaisesti: hurjistuneeksi, sivistymättömäksi\nräätäliksi, joka oli julkeasti uskaltanut häväistä\ntaidetta, asettamalla näytteille tökerryyksiä, joi-\nden piti olla taidetta. (Eräskin, vielä nykyisin hy-\nvin suosittu väriaistiton, pinnallisista pinnallisin\nmuotokuvaaja sanoi tuonnoin: Sallisen ei tar-\nvitse silti osata maalata, vaikka hän osaa tehdä\nhousut.) Eikä ihme.\nNykyiset ammattiarvostelijätkin taidetta ar-\nvostellessaan koskevat persoonaan. Melkein\nsäännöllisesti sanotaan, monesti hyvin typerällä\ntavalla, jonkun taiteilijan entisistä edesottarni-\nsista: Se ja se on yritellyt sitä ja sitä —..\nJa jos joku maalari on kirjoittanut kirjan, pu-\nhutaan siitä enemmän kuin hänen näytteillä ole-\nvista maalauksistaan. Kuuluuko tämä asiaan?\nPuhuttakoon esillä olevista töistä. Puhukoot\ntyöt. Sivuutettakoon persoona ja asiaankuulu-\nmattomat hommat.\nSalliselle esim. on ollut tarpeellista osata\ntuokin räätälin ammatti, jota hän on monesti\ntarvinnut henkensä pitimiksi. Koska ei meillä\ntaide elätä, vaan humpuuki.\nSiitä huolimatta, että Sallinen nyt jo on saa-\nnut laajan tunnustuksen sekä koti- että ulko-\nmailla, kuuluu erinäisissä piireissä vieläkin\nääniä: „Sallinen ei ole mitään, hän on nostettu\nyksityistä tietä. Arvostelijat palkattu j.tn.s.\"\nTuollaista kuullessa riittää jo: hyi! (—hel-\nvetti!) Sillä nyt on jo yleisessä tietoisuudessa\ntotuus: Sallinen on taiteilija, joka ei imartele\nketään, vaan maalaa niinkuin tuntee ja älyää.\nMutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että kerran\ntahrattiin totista pyrkimystä loalla.\nSallisella on kaikki oikean taiteilijan tunnus-\nmerkilliset luonnepiirteet: kiihkeä totuuden ja\nkauneuden etsintä, herkkä vaikutteiden vastaan-\nottavaisuus, innostus, hurmio ja rakkaus kuvat-\ntavaansa kohtaan. Nuo avut ovat vieneet\nSallisen voittoon ... Totuuden etsijä on Sallinen\nennen kaikkea. Mutta totuus taiteessa ei suin-\nkaan merkitse yhdenmukaisuutta esineen ja sen\nvarjon välillä eikä jonkun henkilön peilikuvan ja\nitse henkilön välillä. Totuus taiteessa on ilmiön\nyhtyys oman itsensä kanssa: muoto, joka ilmai-\nsee sisäistä olemusta, tapa ilmaista maalaukselli-\nsin keinoin henkeä, joka asuu olioissa ja esi-\nneissä, ilmaisukeinojen herkkyys ja runsaus\nmiten toteutuvat nämä Sallisen taitessa? Raken-\nteellisena mahtavuutena, valöörien hienoutena,\nvärien herkkänä kuulakkuutena. Etenkin Sallisen\nmaisemissa helkkyy hänen värikielensä monesti\nylitsevuotavan ihanana. Ne ovat maalauksia,\njoissa maalauksen perusolemus on esitetty, joilla\ntaiteilija vetoo katselijan tunteeseen ja herättää\nhänessä välittömästi sen tunnepaineen, jonka pa-\nkoittamana maalaus on syntynyt, jonka avulla\nsitä yksin voidaan ymmärtää.\n„Taide alkaa siitä mihin jäljittely loppuu.\"\nEi laajuus ole nykyaikaisen taiteen todellinen\nmäärä, vaan syvyys, jonka tunne on kokonainen\nja vaikutus välitön. Niillä, jotka eivät tuota kä-\nsitä, ei ole kylliksi mielikuvitusta tunteakseen\nkuoren läpi, nähdäkseen todellisen kauneuden\nihanat alat. Poroporvarillisuus on se puoli ih-\nmisen luontoa, jota mielikuvitus ei kirkasta\nvaikka mielikuvitus on luonut maailman, ei maa-\nilma sittenkään kykene sitä käsittämään. Tuntuu\nkuin ihmiset katselisivat liiaksi luontoa, eivätkä\neläisi sen yhteydessä. („Me tiedämme, ettemme\nnäe silmillä, emmekä kuule korvilla. Ne ovat vain\njohtokanavia, jotka täysin tai puutteellisesti vä-\nlittävät aistimuksia. Aivoissahan puut viherjöi-\nvät ja kedot kukkivat, pihka tuoksuu ja linnut\nlaulavat.\")\nKaikki eivät ole kyllin nöyriä luonnon edessä,\njotta se sanoisi heille koko totuuden. He katsele-\nvat sitä vain pinnallisesti tahi vain tottumuk-\nsesta, olettavat kaiken olevan juuri heidän käsi-\ntyksensä mukaista."}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "59", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.13", "texte": "OPIUMISYÖJÄN 100 VUOTTA\nE. Di—s\nMe elämme ja kuolemme kaikilla sama\njuttu. Mutta muuten on kaikki kaikille eri jut-\ntua: toisen elämän kulkiessa matemaattisen suo-\nraa viivaa kulkee toisen arabialaisen mahatans-\nsi jattaren perversissä kiemuroissa. Ja syyt ja\nseuraukset! Thomas de Qiunceytä vaivasi nuo-\nruudessa reumatismi opiumia sen Levik-\nkeeksi, lievitys himoksi, taistelu himoa vastaan\nja voitto syntyi kirja, joka vaivatta ja kulu-\nmatta tänä vuonna sivuuttaa ensimäisen sata-\nluvun eliniässään.\nConfessions of an English opium-eater on sai-\nraloisesta aiheestaan huolimatta englantilaisen\nklassillisen kirjallisuuden eetillisesti puhtain\ntuote intohimon vääristämän ihmisen suoris-\ntustulos, suuren liekin puhdas tuhka. Syvem-\nmälle kuin De Quincey tuskin kukaan lie vajon-\nnut elämän henkiseen ja ruumiilliseen pohjara-\npaan, voimakkaampana tuskin kukaan lie nous-\nsut sen kauhuista. Karaistu ihminen kirjoittaa\nnöyränä kirjan kovasta elämästä.\nLauseiden perspektiivi-kuulakkuus (miltei\nkreikkalainen; De Quinceyllä on paljon rakas-\ntamiltaan vanhuksilta), englantilainen kirkas\njärki ja iki-ihmisen lämmin sydän muodostavat\njalon soinnun, ei soitinsoinnun, vaan elävästi\ninhimillisen äänen, viisaan ajattelevan tuntevan\nihmisen äänen, joka tasaisesti kulkee melkein\nnäkyvissä hillityissä plastillisissa nousuissa ja\nlaskuissa, mutta joka myös voi katkonaisesti va-\nvista pistävästä tuskasta, kun puhe kääntyy\nAnn-parkaan.\nAnn-parka Ann-raiska, suurkaupungin sokke-\nloista tullut pieni katutyttö, eksyneen ihmisruu-\nmiin aulis auttaja, sen sielun hetkcnnostattaja,\nsuloa ja hellyyttä. Tulit ja menit, pelastit ek-\nsyneen ja eksyit itse, katosit näkymättömiin.\nPieni köyhä katutyttö, ehkä viimein saastan tap-\npama, likaan hukkunut hylkiö pieni kaunis\nnainen, sydänkohta herkässä vanhassa kirjassa,\npistävä tuska.\nMukava muuten todeta että tämäkin klassil-\nlinen mestariteos on muodoltaan jokseenkin epä-\nmääräinen, kuten kaikki samansukuiset, alkaen\nGoethen Faustista. Minä-biografiaa filosoofisia\najatelmia kemiaa ja fysiologiaa ja statistiik-\nkaa vapaassa järjestyksessä. Nykyhetkellä syn-\ntyneenä sellainen annos kirjallisuussantarmien\nmielestä on sekavaa sotkua 100:n vuoden\netäisyydeltä katsottuna omaperäinen nerontuote.\nEtanalogiikkaa.\nReumatismi, 8,000 pisaraa punaisenruskeata\nliuosta päivässä ja tuo kirja, ne eivät ainoastaan\nole mitä ne sinänsä ovat: klassillinen teos ja sen\nalkujuuret. Suuret yksilöt ovat ihmiskunnan\naavistuksellisia edelläkävijöitä, raivaten auki ne\ntiet joita pitkin sitten „jatko seuraa\", sopivan\nvälimatkan päässä kömpien. Hairahdukset in-\ntohimot kauhut kaikkien läpäistävä, miljoonien\nyksilöiden, koko yhteiskunnan. Mutta voitto —-\nkuinka monen vuosisadan jälkeen se tulee\nmeille?\n\nVARIS\nKAARLO LUUKKONEN\nLyijynharmaa sadesää.\nAlta kulmainsa katsoo korpi.\nVaiti vaarat ja ilman tuulet.\nVain tyhjyys yllä ja alla,\ntyhjyys, vihlova tyhjyys\nVaris laahaten lentää\nkuin lyijyisin siivin\nja vääntää kaulaa.\nLadon harjalle laskee\nja kurkkii vaanien vaaraa.\nOle rauhassa, raukka,\non tyhjyyttä yllä ja alla,\nsitä surmakin pelkää.\nLyijynharmaa sadesää.\nVaris yksin katolla istuu\nja torkkuu, ei surmaa nää.\nOn tyhjyys, vihlova tyhjyys."}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "60", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.14", "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nII\nFränsett umgängesspräkets talrika dialekter\nbildar skriften nägot alldeles särskilt för sig.\nMedan det förra är tili de obildades bruk är\ndet senare blott de verkligt bildades egendom.\nKu Hung Ming indelar skriftspräket i vad\nhan kallar kinesiska i vardagsdräkt, ämbetski-\nnesiska i uniform och kinesiska i full hovdräkt,\nsom omfattar inemot 40,000 olika tecken.\nUrsprungligen en ren bild- och symbolskrift\nlik de egyptiska hieroglyferna, har den, trots\nstora förändringar och förenklingar, i flera\nstycken bibehällits sä väl, att man ännu tydligt\nkan spära en del teckens verkliga förebilder.\nDet lilla förräd av enkla tecken mani begyn-\nnelsen hopbragt, räckte emellertid ej längt,\nvarför man begynte förena dem i grupper, vari-\ngenom ofta synnerligen komplicerade grafiska\nbilder uppstodo. Man fick en rebusskrift,\nvars mening framträdde först efter tydningen\nav de enskilda enkla tecknen. Sä fick man ge-\nnom att sammanställa ideogrammen för soi och\nmäne ett sammansatt tecken med betydelsen\n„ljus\", „klarhet\"; tvä hundar betecknade „skäl-\nla\", tecknen för kvinna och kvast „husfru\", tvä\nkvinnor „gräl\", tre kvinnor „äktenskapsbrott\",\n„intrig\" o.s.v. alit talande sitt tydliga spräk\nom klara hjärnor med sund logik, som uteslöt\nvarken humor eller som vi i det följande\nskola finna uppriktig människokänsla.\nDet kan kanske förefalla som en onödig av-\nvikelse frän ämnet att beröra spräkets egen-\ndomligheter, men för att man ensi nägon män\nskall kunna blicka in iden kinesiska diktkonstens\nvärld och icke minst för att fä en föreställ-\nning om de svärigheter man har att övervinna,\nnär det gäller att göra den kinesiska lyriken\nfattbar för västerländska sinnen är en liten\növerblick av spräkets byggnad absolut nödvän-\ndig.\nPä grund av sin enkla beskaffenhet saknar\ndet kinesiska spräket mycket av den plasticitet\noch uttrycksförmäga som tillkommer indoeuro-\npeiska spräk. Man viii t.o.m. göra gällande, att\njust detta vore orsaken tili kinesens rationella\ntänkande och skenbara fantasilöshet. Därmed\nmä förhälla sig hur som hälst, för säväl kine-\nserna som oss ter sig spräket s jäi vt, i synnerhet\ndet skrivna, som en enda stor dikt, rik pä klok-\nhet, fantasi och känsiä.\nAv redan anförda exempel ha vi funnit att\ndet skrivna ordet sä att säga blottar ordets själ\noch sälunda ersätter det, som möjligen brister\ni spräkets äskädlighet och poesi. Hur litet sä-\nger ej exempelvis blotta ordet „älska\" i jäm-\nbredd med det för detsamma nyttjade symbo-\nliska skrivtecknet en sammanställning av\ntecknen för „kvinna\" och „barn\" vilket ger\nett synligt uttryck ät kärleken i dess sublimaste\nform moderskärleken. Den kinesiska texten\nvädjar samtidigt säväl i ord som bild tili värt\nöga och öra och fär därigenom en alldeles spe-\nciell estetisk charm. Det är ock ganska beteck-\nnande, att en kinesisk skald när dubbel beröm-\nmelse om han kan föra sin pensel med lika stor\nkonstfärdighet som han strängar sin lyra.\nOm än alla dessa spräkets egendomligheter\nutövat det största inflytandet pä diktens säväl\nyttre som inre form främst dess oerhört\nenkla grammatikaliska byggnad och kanske i\nännu högre grad dess monosyllabism, som pä\ngrund av stavelsernas tidigare omtalade ord-\nvärde och ordton nästan alldeles utesluter obe-\ntonade sädana sä har ä andra sidan rikedo-\nmen pä lika lydande ord redan tidigt skapat\nrimmet.\nHär nedan in extenso ätergivna lilla dikt av\nLi-T'ai-pe äskädliggör kanske bäst det ovan-\nsagda.\nEfter kinesisk sed läses den uppifrän nedät;\n1) betecknar hög jämn ton, 2) läg, 3) stigande\noch 4) fallande ton. De äterstäende „yiieh\" ka-\nraktäriseras av h-et i slutet."}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "61", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.15", "texte": "1\nch'uang 2\nts'ien 2\nming 2\nyiieh\nkuang 1\nII\ni 2\nshi 4\nti 4\nschang 4\nschuang 1\n111\nkiu 3\nfou 2\nwang 4\nming 2\nyiieh\nIV\nti 1\nfou 2\nsye 1\nku 4\nhiang 1\nEnligt Grube lyder deni oraagrann tysköver-\nsättning med bibehällande av rimmen:\nZu meiner Lagerstätte scheint licht der Mond\nherein\nBedeckt mit fahlem Glanze wie kalter Reif den\nRein\nIch heb' das Haupt und blicke empor zum lien-\nten Mond\nDrauf lass' ich's wieder sinken und denk' der\nHeimat mein.\nDenna lilla strof har iklätts mänga olika for-\nmer, bl.a. av v. Hauser och Forke.\nHans Bethge ger isin „Die chinesische Flö-\nte\" den nyaste versionen:\nIn fremdem Lande lag ich. Weissen Glanz\nMalte der Mond vor meine Lagerstätte.\nIch hob das Haupt ich meinte erst es sei\nDer Reif der Friihe, was ich schimmern sah,\nDann aber wusste ich: der Mond, der Mond ...\nUnd neigte das Gesicht zur Erde hin,\nUnd meine Heimat winkte mir von fern.\nV\nVägar man göra det vaga försöket att dekla-\nmera kinesisk vers pä originalspräket stannar i\nsinnet, trots alla de misstag man begär, ett in-\ntryck av melodier, musik ett obestämt nägot\nav spröda strängars klang.\n\nB. P.\n\nEster Helenius: Ett blad ur kollektionen „Reges mundi\".\n\nREGES MUNDI!\n\nI en samling litografier, kallad Reges M und;,\nhar jag försökt att äterge de drag, som bäsi\nkarakterisera den f ranska nationen.\nEmedan det klassiska idealets stilrenhet alit\nsedän min tidigaste ungdom städse föresvävat\nmitt medvetande och hägrat för min fantasi, har\njag önskat teckna de typer, som mest närma sig\ndetta ideal.\nMan ser of ta franska typer frän Auvergne,\nvilka i hög grad likna de bilder vi äga av gamla\nromare och greker. Enligt vad jag hört liknar\näven deras spräk mycket det latinska. För öv-\nrigt äro fransmännen i denna trakt en ras för\nsig, som uppstätt genom blandning av kelter\noch romare.\nI denna mekaniseringens och den andliga\nofruktbarhetens gyllene tidsälder känner varje\nkonstnär ett inre behov att bryta sig ut ur den\nomgivande atmosvären och slcapa en ny, som\ninnebär större andlig rörelsefrihet och större\nmöjlighet tili förnyelse. Och intet annat folk\nän det franska är i besittning av den jämvikt"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "62", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.16", "texte": "och den känsiä för mättfullhet, som aro nöd-\nvändiga egenskaper för ali nydaning.\nIden franska tidskriften ~I'Epoque\", vars\nmäl förefaller att vara detsamma som „Ultras''',\nläste jag nyligen följande:\n„Vi önska i konsten se nägot av alit det som\nkriget lärt oss och vi vilja ha nägot annat än\nendast välskrivna dikter. Vetenskap och reli-\ngion är vad Vi vilja ha i konsten\".\nAtt omstörta det gamla och fastslagna i kul-\nturen bör vara en konstnärs främsta mäl. Att\nskapa nya värden för mänskligheten, att skapa\nnya omutliga lagar, som ingen ostraffad kan\nbryta emot, det är det som är vetenskap och\nreligion i konsten.\nEndast genom att i fransmännen se represen-\ntanter för den hellenska folksjälen kunna vi\nnärma oss dem och lära oss att förstä deras\ndjupaste syftning, vilken skall leda tili en äter-\nuppständelse av det dyrbara arv de fätt att för-\nvalta och förkovra: det gamla klassiska skön-\nhetsidealet.\n\nESTER HELENIUS\n\nRed. har fått mottaga följande\nBETRAKTELSER ÖVER SVENSKA TEATERN\n\nI.\nDet vilar en lukt av lik över vär svenska scen.\nMan stryper talanger och firar den däliga kons-\nten med blodiga krämarhänder. Penningen är\nvär scenkonsts värdemätare.\nSvenska Teatern är som en illa medfaren spe-\ngel man ser nastan ingenting iden. Perso-\nnalen matas med rutten kost och tvingas att le-\nvandegöra fars- och lustspelsmannekänger. Led-\nningen är ett trögt rinnande vatten. Det finns\ningen människa, ingen enda med blod i äd-\nrorna.\nLedningen är att likna vid en man som sitter\npä ett skrivbord och biter i julgransprydnader.\nVar är förnuftet? Nere i en trasig hattäsk lig-\nger en tom flaska. Det är en andligen utsinad\nseenkonst i en meningslös repertoar. Mä vi gä\nman ur huset och fördriva vär unga scenkonsts\nförledare! Det är en dikt att leda en teater.\nMannen som skall göra det bör vara konstnär,\nicke en kanslichef. Vad teater innebär har led-\nningen aldrig kömmit tili visshet om. Och in-\ngen garanterar oss, att den nägonsin kommer\natt lösa problemet.\nAtt vilja vara dälig är ett brott. Svenska\nTeatern lever pä ett brott\nTeater ns ledning ligger i fingrarna pä icke-\nkonstförständiga personer, pä pedanter och aka-\ndemiker, som bringat med sig nägonting torrt\noch andefattigt pä scenen och som smulat sön-\nder alit som kömmit inom deras räckhäll.\nDumheten regerar i ett korthus, som ingen\ndristar sig att bläsa omkull.\nMan har sänkt teatern i ett medeltida mörker.\nOch publiken sitter och stirrar tomt framför sig\noch vet icke att det finns en seenkonst som viii\noch kan lysa och varma.\nSvenska Teatern är en affär, en galanteribu-\ntik. Och det trasgranna betalar sig bäst.\nVi skola icke tända vaxljus och resa gravsten\nför marionettregissören, utan läta honom dö\nnamnlös och utan minne bland sina onda gär-\nningar. Ty den mannen huserar värst pä vär\nsvenska scen, förstörande samvetsgrant ali\nseenkonst som han fär hand om. Han gär tili\noch med sä längt, att han söker förgöra skäde-\nspelarna och skapa dem tili en avbild av sig\nsjälv. Han viii befolka vär svenska scen med\ntomma Nessler-skal, avbilder av hans egen regi,\nsom nervöst-mekaniskt skola skruva sig pä sce-\nnen. Marionettregi skapar marionetteater.\nDenne herres regi bär vittne om den borna,\nenergiska oförmägan, oförtruten i sitt arbete,\nmen utan fantasi och dramatisk begävning.\nHan gör illustrerade tidningar pä scenen. Han\narbetar efter schablon, liv- och blodlöst. Och\nhans arbete som aldrig blommar, vissnar ju mer\nman ser pä det.\nDet är löjligt att en ledning som inte själv\nkan stä viii lära andra att gä.\nArtistpersonalen, som är stabil och använd-\nbar, läter man gä under i brist pä god ledning\noch god repertoar. Teatereländet är skriande,\nman viii icke veta av nutid och verklighet\npä scenen. Det finns ingen samhörighet mal-\nlan pjäs och uppsättning. Ingen enhetlig stil.\nAlit är förvanskat. Dikten är bliven läroboks-\nprosa för folkskolan och scenkonsten en färg-\nlagd bilderbok för barn och mindre vetande.\nDet enda friska, egenartade skapas numera\nav regissören Helge Wahlgren. Men hans ta-\nlang är dömd att gä under i denna miljö.\nLedningen känner tili varken teknik eller in-\ntuition, stil eller innehäll, men äger en säker ru-\ntin i att ställa fram buskar och träd eller möb-"}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "63", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.17", "texte": "lerade rum och läta artistpersonalen gä omkring\noch prata vad författare skrivit. Detta synes oss\nvara den gudomliga mening som leder lednin-\ngen i dess strävan att framföra scenkonst.\nDet är gryiht för den begävade och sitt yrke\nhängivna skädespelaren att ägna sitt liv ät kons-\nten, dä det aldrig tillätes honom att komma\nkonsten närmare än de döda komma livet. Scen-\nkonsten är en kollektiv konst, där alla faktorer\nmedverka för att bilda scenskapelsen. Leder en\nman det hela ät helvete följa alla honom ät.\nOch ingen kommer tili himmelriket.\nDirektör Rönngren, den övriga ledningen och\nregissören Gustav Nessler äro icke lättja och\nlikgiltighet, utan tvärtom fulla av iver och\nenergi. Men de kunde kanske använda sina\nkrafter tili annat än att balsamera liket av vär\nscenkonst.\n\nPUCK\n\nWILHELM EKELUND\nVem rörde, säsom du, och slog och piskade\noch mötte? Berusade, befriade?\nHur finna ord för den som i förlorat\nskapar?\n\nBARUCH SPINOZA\nDär satt en man och stred och stred. Och tan-\nken reste sten pä sten, tills bvggnaden stod fär-\ndig, templet utan svärmarpynt; en ynglings\ndröm: i längtan manligt hei!\nEtt verklighetens svärmeri stod himlen rest,\noch du där under, och en värld däri.\nDu var ej ensam mer.\n\nBLAISE PASCAL\nGUNNAR BJÖRLING\nDu: marterad, helgon född, som bar din him-\nmel, och ditt helvet, bar i mod, i ängest en\nserafisk glans, förtvivlarblick som glöder! Bar\ndin väg som rann förbi!\nMot tiders tider i ditt hjärta sjöd vit hetsad\nläga: himmel, helvet? liv i brand! tili offer:\nlängtan!\nBroder blek i cellen; du: av rymdens ande!\ngudomsgnista, eget hjärta slungar du ur svett-\nspäkt hand; och feberlängtan het, en översvinn-\nlig, frän din läpp i konvulsioner stammar.\n\nKAMBANIN „ONNETTOMAT\"\nL. H—la.\n„Onnettomat\" Kansan näyttämön ensi-iltana\noli ainoa lämmittävä valopilkku koko tämän\nHelsingin teatterielämän pilkkopimeässä syys-\nsesongissa. Sillä kappale vetää kiinteästi mu-\nkaansa. Vaikka siinä onkin käytetty naturalismin\nsuunnilleen loppuun koeteltua tekotapaa, on tä-\nmä toteutettu tai teili jatahdon! uupumattomalla\nenergialla ja päästy sisäisessä tuloksessa niihin\nrajoihin saakka kuin yleensä naturalistinen teko-\ntaito ja sen meitä edeltäneelle polvelle kuuluva\nkieli saattaa päästä. On paljon sanottu väittä-\nmällä, että näytelmä on strindbergiläinen ja kui-\ntenkin omintakeinen. Tosin ei tässä ole se Strind-\nberg näkyvissä, joka' nousee yli realismin, tosin\ntässä ei puhtaan sydämen viha yllä suuruuteen,\nmutta siinä on strindbergiläinen j ärkkymättömyys\ntotuuden edessä, olkoonkin tämä kaikki-tuhoavan\nkamala ja olkoonkin se revittävä ja revittävä\nkauniin kuoren, kohteliaisuushetaleiden, kaikkien\npyhitettyjen totunnaisuuksien alta esiin, oman\nmurtumisen hinnalla. Kambanin taistelijoilta\npuuttuu Strindbergin henkilöitten tärisevä ja\ntärskyvä sähkö, mutta kummankin henkilöt\nimeytyvät kamppailussaan peloittavan kiinteästi\nvastustajaan, ovat intohimossaan herkeämättö-\nmiä, luopumattomia.\n\nVASTAUS ULTRAN KIERTOKYSELYYN\n\nKuinka kirjoitan näytelmää?\nOsapuilleen seuraavaan tapaan:\nElämäni varrella tapaan vähän väliä henki-\nlöitä, joiden luonne, tavat, suhtautuminen mui-\nhin ihmisiin ja yhteiskuntaan, lyhyesti, joiden\nkoko olemus vaikuttaa minuun jollain lailla är-\nsyttävästi. Heidän itsekylläisyytensä, itsekkyy-\ntensä, pöyhkeytensä, suulautensa, valheellisuu-\ntensa, pelkuruutensa, typeryytensä y.m.s. omi-\nnaisuutensa sekä huvittavat että harmittavat\nminua. Sellaisten henkilöiden kuvat syöpyvät\nlähtemättömästi mieleeni, sukeltaen sieltä tavan-\ntakaa mielikuvitukseni valopiiriin. Minussa he-\nrää samalla kertaa koulupoikamainen halu tehdä\nnäille olennoille jokin kiusallinen kepponen\nolin itse koulun alimmilla luokilla opettajien\nmieliharmina ja päinvastainen pedagoginen\nmieliteko antaa niille terveellinen opetus. Eipä\naikaakaan, niin jo saan siihen tilaisuuden. Joko\njostain ulkoapäin tulevasta aiheesta tai usein ai-\nvan itsestään konstruoituu mielessäni tilanne tai"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "64", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.18", "texte": "miina olevat henkilöni heti täydellä touhulla is-\nprobleemi, jonka selvittämiseen nuo aina val-\nkevät, joutuvat siinä tappiolle ja naurunalaisiksi\nsekä saavat tarvitsemansa opetuksen. Tilanne\nvetää pian perässään toisen, tämä taas kolman-\nnen j.n.e. näytelmän juoni alkaa juosta.\nNyt seuraa ainakin minulle onneton aika.\nNiin luvallisina kuin luvattominakin hetkinä as-\nkartelevat ajatukseni itsepintaisesti näytelmän\njuonen kimpussa murtaen kuin tunnelia vuoren\npuhki. Tämä on onnetonta senvuoksi, kun aja-\ntuksilla on niin paljon muita tehtäviä, niin sa-\nnoakseni „leipätöitä\", joilta niiden enimmäkseen\ntäytyy varastautua mieliaiheeseensa. Sitten pi-\ntäisi kirjoittaa, mutta olemattani holbergiläi-\nnen Vielgeschrey— „ei ole aikaa!\" Kirjoitan\nensin luonnoksen ekspositioneineen, nousuineen,\nkäänteineen, katastrofeineen ja muine draaman\ntekniikkavaatimuksineen, mikäli niitä satun tun-\ntemaan. Paljoa se minun on tunnustettava\nminä en noista esteettisistä säännöistä tiedä, sillä\nniihin tutustumiseen minulla on ollut vieläkin vä-\nhemmän aikaa käytettävänä. Sitäpaitsi en ole vielä\naivan varma siitä, onko tämä aukko esteettisessä\nsivistyksessäni minulle pahaksi vai hyväksi.\nSaattaa hyvinkin olla molempia. Joka tapauk-\nsessa pidän kirjoittaessani silmällä sitä seikkaa,\netten kirjoita näytelmää itselleni enkä arvosteli-\njoille, jotka katselevat kappaletta työksensä,\nvaan katsomossa istuvalle yleisölle, joka on mak-\nsanut sisäänpääsyrahansa ja toivoo sen edestä\nsaavansa nähdä näytelmän, jonka se ymmärtää\nja josta sillä on illan huvi ja mahdollisesti\nmyöskin jonkun verran hyötyä, olkoonpa että\njoidenkin harjakset sanottavastani ehkä nouse-\nvatkin pystyyn. Tiedän kuitenkin hyvin, etten\ntässä suhteessa vielä ole saavuttanut päämää-\nrääni.\nNo niin. Kun luonnos on valmistunut, alkaa\nlopullinen työ: vuoropuhelun rakentaminen.\nTämä työ on kieltämättä hauskin osa näytelmän\nsepittelystä, sillä silloin saa nähdä kappaleen\nhenkilöt jo kutakuinkin elävinä edessään. Mutta\nvaikeutensa on silläkin: on pidettävä tarkkaa\nhuolta siitä, että keskustelijat pysyvät asiassa\nlörpöttelemättä liikaa ja pötyä, johon huvinäy-\ntelmän henkilöillä luonnollisesti on suuri taipu-\nmus.\nNäytelmää laatiessani näen mielikuvitukses-\nsani jotenkin tarkkaan jokaisen kohtauksen\nEikä ainoastaan päivällä, vaan usein myöskin\nyöllä unissani. Tiedän kyllä, että on typerää\nnauraa omille vitseilleen, mutta tunnustan sit-\ntenkin usein naurahtavani jonkun huvittavan\nkäänteen tai sukkeluuden johdosta ennenkuin hä-\nmilläni huomaan sen omissa aivoissani synty-\nneeksi.\nKoska nuoren kirjailijan sanotaan olevan niin\nitserakkaan, että pitää jokaista kirjoittamaansa\nsanaa kullan painoisena ja senvuoksi pyyhkimät-\ntömänä, niin olen koettanut voimieni mukaan\nvoittaa tuon mahdollisen alhaisen rakkauteni ja\nnakella pois noita „kultakappaleita\". Etten kui-\ntenkaan vielä ole kemiallisesti aivan puhdas itse-\nrakkauden synnistä, mikäli se kuvastuu pyyhkie-\nlyni laajudessa, sen luulen kyllä tietäväni. Mutta\nettä on olemassa kokonaisia kunniallisia, lailli-\nsia jopa uskoakseni „yhteiskuntaa säilyttäviä\"\naiheita, joiden puolesta ei saa näytelmässä tait-\ntaa peistä, jos mieli saada se suomalaiselle por-\nvarilliselle näyttämölle, sitä en ole tähän saakka\naavistanut.\nMutta jotten pahemmin poikkeaisi asiasta, pa-\nnen tähän pisteen.\n\nKL. U. SUOMELA\n\nTOIMITUS - REDAKTION:\nLauri Haarla, Hagar Olsson,\nvastaava ansvarig toim.siht. red.sekret.\nRaoul af Hällström\nP. Rautatienk. 15 N. Järnvägsg.\nToimitusaika 12—2 Redaktionstid\nPuhel. 42 876 Telef.\nHELSINKI 1922 • KESKUSKIRJAPAINO OY.\n\nTämän paperin on valmistanut\nHaarlan Paperitehdas Oy.\nTampere\niiuiiiimilllMllllllllllllllllllNirililiitni..\"••••\nPuhelin 19 20 • Sähköos.: Paperihaarla"}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.19", "texte": "PUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPU KIMO LI I KETTÄ\nSUOSITELLAAN\n\nI.PERGÄMENT S Ä.RUNG\n•\" ; v- • 1 . v -V/ - /: tr' •\nCity Passagen\ni parti o. minut\n, ' -! • ' \\ \\ , i\n\nAB. A. Silfverberg Droghandel\nALEXANDERSG. 11 XFIFF\nHÖRNET AV GLOG.\nLandets äldsta välförsedda\nDROGAFFÄR\nEtabl. 1886\n\nSuosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taft'ia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposoh van peitteitä,\nHartiahuiveja y, m.\n❖\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\n, 1 ' > ' ' • : l ■ - • * ■ : f : '\\. yf .\\\\ *.. .. » \"\" *, '•'> i . ■\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96\n\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PIjHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221031-01.1.20", "texte": "HINTA 6:— PRIS\n\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAGS AKT IE BOLAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nv - \\\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nänsä^\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaiselta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki,\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen sekä alkuperäisin# ja\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors\", N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}