{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_sha256": "87403e7b9f2011fa2fa7e36625c0106849480f41a67d3056f4995cf15a4b1cee", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/11/30_01/bmtnabn_1922-11-30_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/11/30_01/bmtnabn_1922-11-30_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "81", "page_fin": "82", "image_debut": 3, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.2", "titre_corps": "IN MEDIO NOCTIS", "titre_sommaire": "IN MEDIO NOCTIS", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "81", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.3", "debut_caractere": 115, "fin_caractere_exclue": 2841, "texte": "Saksassa on nälkä. I luokan rautatievaunu-\njen sohvat ovat säkkikankaalla verhotut. Kur-\njuus irvistää ihmisten silmistä. Me tuomme siel-\ntä „valuutallamme\" vaatteita roskaa kaikkea.\nMyös kirjallisuutta, lyriikkaa ja draamoja, ro-\nmaaneja ja aforismeja. Kaikki hakevat nyt sieltä\nkirjallisuutta, koko maailma. Ei siksi että se on\nhalpaa, vaan siksi että siellä on. Köyhä Saksa\non rikas kurjuuden silmistä loistaessa. Säkki-\nkankaaseen verhottu nälkä laulaa.\nJa merkillistä: se mikä ennen häiritsi meitä\nsaksalaisessa kirjallisuudessa: latteus pitkäve-\nteisyys liian sitkeän mietiskelyn kuivuus perin-\npohjaisuuden ikävä kovakalloisuus se on häi-\npynyt olemattomiin, ja tilalle on astunut näiden\nominaisuuksien kontrastit. Nälkäruoska on teh-\nnyt tehtävänsä, kirvelien tuntee Saksa itsensä\nuudestaan syntyväksi, ja antaa jo, tuhlaa maa-\nilmalle uusia rikkauksiaan.\nIlman nöyryyttä nälkä on röyhkein kai-\nkista. Tai: kylläkin nöyryydellä, mutta nöyryy-\ndellä vain ihmistä kohtaan. Ihmistä poljettiin\nihminen nousi. Nuori Saksa nousee ihmisenä. Sen\nnuori kirjallisuus on ehkä ekspressionismia tai\ndadaismia tai mitätahansa, mutta se on inhimil-\nlisen ihmisen palvomista. Se antautuu vain ih-\nmisveljelle. Siinä on vikoja ja puutteellisuuksia,\nmutta vain taiteellisia. Samoja kuin esim. Dos-\ntojevskilla. Sellaisten edessä „esteettinen kri-\ntiikki\" vaikenee ja sydän sanoo: hyvä olet. Ivat-\nkoon1 Ranska, puhukoon Englanti kylmää jär-\nkeänsä: Saksassa asustaa nyt ihmiskunnan sy-\ndän.\n1920 ilmestyi Kurt Pinthuksen julkaisemana\n„Menscheitsdämmerung, Symphonie jungster\nDichtung\" tosiaan ilmestys, ihme. Ei; mikään\nvalikoima antologia sikinsokin poimittuja „edus-\ntavimpia\" runoja, vaan taideteos sinänsä, todel-\nlinen sinfonia, valtava runovuori. 23 :n runoili-\njan 270 runoa neljässä osastossa: Romahdus ja\nhuuto, Sydämen herätys, Julistus ja nousu, Ra-\nkasta ihmisiä sodan ja vallankumouksen syn-\nnyttämiä otsikoita, aforistisia rubriikkeja, jotka\nniihin sisältyvine keskeisine elämänkysymyksi-\nneen imevät runoilijoiden intressit itseensä tiu-\nkemmin kuin pienet subjektiiviset pikkutapahtu-\nmat. Ja nousu siinä: räikeästä romahduksesta\ntaistojen ja myllerryksien kautta ihmisrakkau-\nteen se on selkäranka jonka vertaista harvat\n„kootut teokset\" voivat tarjota.\n„In medio noctis vim suam lux exerit\"\nRembrandtin radeerauksen alla oleva lause so-\npisi paraiten tämän kirjan motoksi. „Keskiyöllä\nvalo laajentaa voimansa\" kansansa keskiyöllä\nNuori Saksa monumentaalisesti iskee voimansa\nnäkyviin, huutaa uudella äänellä uudesta va-\nlosta, kaaoksen hämärästä ilmoittaa kirkas sala-\nma räiskähtäen uuden päivän sarastusta.\nTässä ei ole tarkoituksena minkään jonkun\njoidenkuiden runoilijoiden erikoisesiltely. Toiset\n\nIN MEDIO NOCTIS"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "82", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 432, "texte": "niistä ovat meiliä „tunnettuja\", toiset eivät.\nLeonhard Becher Werfel Hasenclever Schickele\novat vahvoja yksilöitä, mutta tässä kirjassa vain\nnimiä joukossa. Joukko puhuu, ihmismeri huu-\ntaa ja sen yhteenpuristetussa voimailmaisussa\nme aavistamme suurta suuremman taiteen: suu-\nrimman sen, joka ei ole minkään minä-hullun\nsuurtaiteilijan individualistinen pilvilinna, vaan\nmiljoonien tuntemattomien työläisten koottu työ.\n\nDIKTONIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "82", "page_fin": "83", "image_debut": 4, "image_fin": 5, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.3", "titre_corps": "MUUTAMIA PIIRTEITÄ HENRIK VISNAPUUSTA (Käännös vironkielisestä käsikirjoituksesta.)", "titre_sommaire": "MUUTAMIA PIIRTEITÄ HENRIK VISNAPUUSTA (Käännös vironkielisestä käsikirjoituksesta.)", "signature_source": "M. M", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 4, "page_imprimee": "82", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.4", "debut_caractere": 434, "fin_caractere_exclue": 3751, "texte": "MUUTAMIA PIIRTEITÄ HENRIK VISNAPUUSTA\n(Käännös vironkielisestä käsikirjoituksesta.)\n\nRunouden ja taiteen meillä sodan painon alla\nmonta vuotta vaiettua yllätti meidät äkkiä 1917\nkirjava ja monivärinen runoilijaryhmä „Siuru\".\n„Kun synkeäpilvinen taivas riippui matalim-\nmillaan, he esiintyivät\", kirjoittaa Jaan Kärner\nEsiintyivät kirjavana karavaanina, toinen tois-\ntaan elonriemuisampana, intohimoisempana.\nEnnen kaikkea nämä meidän ensimmäiset elä-\nmän ylistäjämme olivat riemun laulajia. Eikä\nkenessäkään heistä vielä silloin voinut havaita\nsitä yhteiskuntamurroksen tragiikkaa ja ajan an-\nkeutta, mitä lauloivat Saksan nuoret ekspressio-\nnistiset runoilijat, joiden seuraajia heistä mo-\nnesta myöhemmin tuli. Heidät valtasi vain ah-\nnas ja huolimaton elämännautinto ja vallaton\nrehevä elämän riemu M. Underin »Ekstaas\",\nH. Visnapuun „Carpe diem\" ja pelko, että\nhuomenna ehkä jo on myöhäistä. Toisinaan\nkyllä oltiin alakuloisiakin, mutta se oli vain it-\nsensä tuhlaamisen reaktsionia.\nTästäkin heitä on pyritty moittimaan, mutta\naiheetta: Se riemu oli sittenkin aitoa ja uutta\nsiihenastisen raskasmielisen, hieman kömpelön\nrunoutemme rinnalla. Myöhemmin, kun runoili-\njat malttoivat katsoa itseään edemmäs, he itse-\nkin näkivät, että ympärillä tapettiin ihmisiä, si-\ndottiin haavoja ja tehtiin veljeilemisyrityksiä.\nMarie Underin loistavain ja el on täysien So-\nnettien\" rinnalla kiinnitti yhtä paljon huomiota\nHenrik Visnapuun monipuolisempi „Amores\",\njossa runoilija kaikkine hänessä piilevine alku-\nvoimineen esiintyy. Hän laulaa: „Ilcuisesti surul-\nliseksi on minut määrätty\", mutta sittenkin olen\n»riemusta hullu\". Hän heittäytyy tunnel-\nmasta toiseen, ylistäen pilviin saakka „kuk-\nkaisenvalkeata maata ja yötä; jumalallisen vai-\nkeitä naisia\"; samassa hän heitä ivaa ja viskaa\npois kuin „paperossinpätkät\" ja laulaa haikean-\nkauniin „Luopumuksen\". On tähdennettävä, että\nVisnapuussa kuitenkin jo siihen aikaan enemmän\nkuin kenessäkään toisista piili surumielisyyden\nituja.\nLuopumistaan olevaisesta ja tulevaisesta, rau-\nhatonta horjahteluaan hän panee aavistamaan\nkun hän „Elegiassa\", istuessaan ystävien pa-\nrissa, lausuu: „01en vieras, olen toista perhettä,\njätän ajoissa riemupöytänne\", sillä kaikki hä-\nviää, „ruoste syö raudan ja murhe sydämen\".\n„Amores\" on mielenkiintoinen, voimakas ja mo-\nnipuolinen esikoisteos, ja siitä läksi paljon teitä\nkulkemaan, moneen suuntaan. Valitsiko runoilija\nomalta kohdaltaan parhaan?\n„Amoresia\" seuraava ,Jumalaga, Ene\" (Jää\nhyvästi, Ene) ei tarjoakaan mitään uutta. On\nkevyitä ja soivia riimejä, mutta sisältö on kal-\npeampi ja köyhempi. Sillä mitä on lähes puoli\nkirjaa käsittävä sikermä „Valkea nainen\"\n„Amoresin\" yhden ainoan, kauniin, rytmirik-\nkaan runon „Valkeat, valkeat\" rinnalla? On\nkauniita luonnonkuvauksia, mutta nekin vaikut-\ntavat „Amoresin\" jälkeen jälkikaiulta.\nMutta vastakkaisen suunnan tapaamme Vis-\nnapuun kolmannessa kokoelmassa „Talihan\",\njoka „Amoresin\" rinnalla on mielenkiintoisin\nkoko Visnapuun tuotannossa. Tällä kertaa on\nrunoilijan riemun selkäranka kokonaan murtu-\nnut. Hän on luopunut naisista ja rakkaudesta,\njoka muuten on Visnapuun runouden kannatta-\njana, ja yhteiskunnan ja ajan kauhut ovat alka-\nneet häntä tuskastuttaa. Yleensä hän on kuin\nmuuttunut, vieläpä hiukan isänmaallinenkin:\n»Kotimaan laulu\" ja »Suomalaisen illan\" pro-"}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "83", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3865, "texte": "togi. Hän laulaa nuorten kaatuneitten soturien\nmuistoksi; „kau-nis on kuolla kun olet nuori\",\nmutta se on pikemmin lohduttelua kuin asian\nruusunhohteisena tajuamista. Hän alkaa toti-\nsena miettiä, miksi sitten kuolla nuorena, ja ha-\nvaitsee: „Maailman kasvot ovat rivot, maailman\nkädet tippuvat verta\" ja on siitä epätoivoissaan:\n„Maä verta täynnään. Tuska tukahduttaa, kuin\nkatku hengen. Piru hiiviskelee hiljaa talojen vai-\nheilla \"\nJa sitten hän alkaa uhmailla ja pilkata Juma-\nlaa, kaiken tämän julmuuden katselijaa, neljän-\nnessä „runojen kirjassaan\" kuten tekijä niitä\nitse nimittää „Höbedased kuljused\" (Hopea-\nkulkuset).\nVisnapuun mieli on ehkä enemmän kuin kenen-\nkään muun nuoremman runoilijamme ollut kiin-\ntynyt Herran, Jumalan, Äärettömyyden laulami-\nseen. Monet „Amoresin\" kauneimmista lau-\nluista sen osoittavat. „Oi Jumala\", „Herra ar-\nmahda\", „Ja Sinä Jumalan Äiti\", „Alistumi-\nnen\" I ja 11. Yksi „Höbedased kuljused\"-kirjan\nosa onkin nimeltään „Puheluja Jumalan kans-\nsa\". Ja siinä hän puhuu Jumalalle kuin mies\nmiehelle, ja hän on siitä hyvillään, ettei hän ole\nkoskaan keltään kuullut Jumalan olevan nai-\nsen. Ja hän juttelee Jumalan kanssa ja havait-\nsee, ettei Jumalalla olekaan silmiä eikä korvia,\nei käsiä eikä jalkoja; siitä johtuu hänen pensey-\ntensä kaikkia avunhuutoja kohtaan. Ja runoilija\ntuntee äkkiä, että hänellä on kaikki jumalalliset\nominaisuudet, silmät, korvat ja kaikki aistimet\nja huudahtaa: „Sinä, jota etsin, Herra se\nkaikki olenkin minä!\" Ja „kaikki minun ympä-\nrilläni on kuolematonta.\" Puhelut Jumalan\nkanssa ovat täynnä ihmisen katkeruutta sellai-\nsen mahdin edessä, josta hän ei tiedä, onko sitä\nolemassa vai ei. Niissä on ehkä enemmän efek-\ntiä kuin sisäistä pakkoa ja vihaa; halua härnätä\niljettävää ihmisloista, joka tappaa ja kiduttaa\nja mutisee virallisia rukouksia puujumalan puo-\nleen.\n„Amores\" oli sisällöltään ja ulkoasultaan vii-\nmeistelty ja huoliteltu teos. Samaa ei voi enää\nsanoa Visnapuun myöhemmistä tuotteista. Nii-\nhin on sekaantunut paljon höllää, velttoa ja le-\nväperäistä. Usein on kaikki pelkkää efektin tavoit-\ntelua. Paljaita onttoja sanoja, ajatuksettomia rii-\nmejä ja huolimatonta kaikkien taiteen rajojen\nyli karauttamista. Kuten näemme erityisesti\n„H opeakulkusista\".\nMutta „Runojen kuningasta\", kuten häntä on\nIgor Severjaninin mukaan ruvettu mainitse-\nmaan, kyllästyttivät pian raskaat yhteiskunta-\nja vallankumousaiheet, kyllästytti myös irveily.\nHän luopuu veljeyden kehoitteluistaan ja Juma-\nlan kiusaamisesta, laulaakseen kevyesti ja suloi-\nsesti unilaulun Alaelle, viidennessä, viimeisim-\nmässä kirjassaan „Käoorvik\". Ja taas hän on\nIngeinsä ja Alaettensa luona. Taas laulaa hän\nyksin heistä. Ja taas on „sydän onnea raskas\".\nVisnapuu on yhden tien kulkenut ja palannut\ntakaisin. Uudelleen taipaleelle lähtiessään hän\njo valitsee varmemman ja kaukaisemman\nmääränpään.\nHenrik Visnapuuta on paljon moitittu venä-\nläisestä vaikutuksesta, aikaisemmin Igor Sever-\njaninin, myöhemmin „imaginistien\", Kussiko-\nvin y.m., ia syystä kylläkin. Eihän vieras\nvaikutus sinänsä niinkään paheksuttavaa olisi,\njos taiteilija sen kypsyttäisi itsessään, mutta kun\nse näin puoliraakana tarjotaan, on maku vas-\ntenmielinen.\nSittenkin Visnapuu on voimakas ja mielen-\nkiintoinen kyky, mitä jo hänen syöksähtelynsä\nsuunnasta toiseen vakuuttaa. Hän on myllertä-\nnyt jähmettyneitä henkiä. Hän on pannut il-\nman liikkeeseen ja se on saanut monenkin ho-\nmehtuneen arvostelijan aivastamaan. Kerran\ntyyntyessään, luopuessaan huolimattomuudes-\ntaan ja pintapuolisuudestaan ja vapautuessaan\nniin sanoakseni itseään jumaloivasta suuruuden-\nhulluudestaan, joka kuitenkin on pikkuseikka\nja hapuilevaan ja etsivään henkeen nähden ym-\nmärrettävä silloin, löytäessään oman tiensä\nhän meille varmaan tavoittaa sen puhtaan tai-\nteen kukkasen, jonka tuoksun olemme siellä\ntäällä hänen yksityisissä runoissaan tunteneet.\n\nM.M."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c004", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c004", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "84", "page_fin": "85", "image_debut": 6, "image_fin": 7, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.4", "titre_corps": "EERO JÄRNEFELTIN NÄYTTELY", "titre_sommaire": "EERO JÄRNEFELTIN NÄYTTELY", "signature_source": "ALEX. MATSON", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "84", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4032, "texte": "EERO JÄRNEFELTIN NÄYTTELY\n\nOn sangen arkaluontoinen tehtävä ryhtyä\nkansallisia suuruuksia arvostelemaan. Mutta\nkatsellessani prof. Eero Järnefeltin viimeistä\nklassilliseksi kohotettua näyttelyä en voinut olla\nmiettimättä taidearvostelijamme allekirjoitta-\nneelle yllättävää tapaa luokitella näkemäänsä.\nJulkisen arvostelun välttämättömyydestä voi\nolla eri mielipiteitä, mutta kun kerran arvosteli-\njat ottavat tehtäväkseen arvoasteikkojen jakele-\nmisen, täten tavallaan opettaen yleisöä mitä on\ntaide, mitä ei, on kohtuullista vaatia heiltä joku\nnormi, joka kiteytymättä raudanlujaksi sään-\nnöksi, osoittaisi mitä taideteoksen on sisällettävä\nollakseen hyvää taidetta. Muuten joudumme ko-\nkonaan arvos teli joittemme sympatioiden ja vaih-\ntelevien mielialojen hyllyvään suohon.\nVertailevan arvostelun ensimmäinen ehto on\nsiis tietoinen pyrkimys sovittaa taideteokselta\nvaatimamme ominaisuudet arvosteltavissa ole-\nvaan esineeseen. Missä vertailu kävisi liian\nankaraksi tahi hienotunteisuus, sanokaamme,\nnuoren kulttuurimme uranuurtajia kohtaan pa-\nkoittaa täydellisestä objektiivisuudesta luopu-\nmaan, olisi1 hyväntahtoinen teoksien selostaminen\ntahi niitten hyvien puolien ilmituominen riittävä.\nSellaista ei pitäisi kenenkään taidekäsitteen sy-\nvempää juurruttamista harrastavan henkilön\npaheksua.\nVaikka myöntäisimme oikeutetuksi arvosteli-\njan haluttomuuden riistää vanhalta kulttuuri-\ntyöntekijältä sen kunnian ja ekonoomisen ase-\nman, jonka hän pitkillä ponnistuksilla on saa-\nvuttanut, ei tässä erikoisessa tapauksessa olisi\ntarvinnut pelätä joutuvansa pyövelin asemaan.\nPaljon suuremmassa määrässä kuin aikalai-\nsensa Pekka Halonen ja Juho Rissanen on\nprof. Järnefelt voittanut yleisömme puolelleen\nja kaikki mitä sellainen asema tuo muassaan.\nEikä ole pelkoa että hän tuon asemansa menet-\ntää, sillä kaikista taidelajeista on akateeminen\ntaide s.o. pitkän koulutuksen ja harjaantumisen\nkautta saavutettu kätevyys, yleisölle mieluisin.\nMitä on siis Eero Järnefeltin taide? anka-\nrinta mittapuuta käyttäen. Koska vahingonvaara\nasianomaiselle on minimaalinen, tahtoisin puo-\nlestani koettaa sovittaa prof. J:n taiteeseen ne\ntaiteen näkökohdat, joiden mukaan taidetta maa-\nilmassa yleisesti arvostellaan ja meilläkin,\nkun arvostelu tapahtuu kaikista personallisista\nnäkökohdista riippumatta. Sana akateeminen\nselittää oikeastaan kaikki mitä siinä on hyvää\ntahi heikkoa. Piirustus sujuva, joskaan ei syn-\nteettinen. Rodin sanoisi sitä alkeelliseksi. Pi-\ntempiä selityksiä tässä kohden välttääksemme\nverratkaamme prof. Järnefeltin ja jonkun van-\nhan mestarin piirustuksia, jolloin edellisen pii-\nrustustavan alkeellisuus on ilman muuta selvää.\nJo® kohta prof. Järnefeltin työ on viivoiltaan\nherkempi ja personallisempi kuin monen muun\nakateemikon, ei se silti, säästy tältä tuomiolta.\nVärit ovat sovinnaisia, jos väreistä yleensä voi\npuhua. Todellinen väriniekka on harvoin, jos\nkoskaan, akateemikko, sillä tässä eivät mitkään\nsäännöt, ei mikään opetus ja harjoittelu voi\nviedä tuloksiin. Voimakas väri vaisto on jotain\nsyvästi personallista ja semmoisenaan kaiken\nakateemisuuden vastakohta. Sen onnellisella\nomistajalla on itsessään opas joka johtaa hä-\nnet omia teitä kulkemaan.\nPuuttuvaa luovaa kykyä korvaa prof. Järne-\nfeltin tapaisessa taiteilijassa taiteellinen aisti,\neräänlainen kaipuu taiteen läheisyyteen, joka\npakoittaa heidät valitsemaan taiteen elämän-\ntyökseen ja antaa innostusta kestämään oppi-\nvuosien pitkät vaivat. He rakastavat taidetta,\nja niillä keinoilla, jotka akatemia on antanut\nheidän käsiinsä, he koettavat luoda sitä, huo-\nmaamatta että todellinen luova taide luo omat\nilmaisukeinonsa.\nKaikki työt keskustelunalaisessä näyttelyssä\ntuntuvat syntyneen näissä merkeissä. Muoto-\nkuvia katsellessa oivaltaa mallien kärsimykset\ntaiteilijan hitaasti muovaillessa kankaan, pin-\nnalle heidän piirteensä. Ja tulos on työtavan\nmukainen. Ulkonaisesta yhdennäköisyydestä\nhuolimatta sisäinen näköisyys, joka syntyy ai-\nnoastaan taiteilijan luodessa teoksensa, puuttuu.\nAinoastaan yhdessä tapauksessa, valtioneuvos"}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "85", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2527, "texte": "Danielson-Kalmarin muotokuvassa, näyttää tai-\nteilijan vaisto johtaneen häntä senlaatuiseen\nilmaisukeinojensa yhdistämiseen, että aito tai-\nteen henki huokuu katsojaa vastaan.\nMaisemissa huomaa selvimmin akateemisen\ntyötavan rajat. Maisema elää toisessa tahdissa\nkuin atelieerivalossa istuva malli. Värivaihtelut\neivät suostu jäämään hitaasti jäljennettäviksi.\nAinoa minkä akateemikko voi niistä poimia, on\njoku dekoratiivinen viiva, joku ylimalkainen väri.\nJos missään, pitäisin tässä yhteydessä yllä ole-\nvan analyysini oikeana. Todistuksena voisin\nmainita prof. Järnefeltin (arvattavasti) lyhyessä\najassa ulkona tehdyt harjoitelmat. Työtapa on\naina sellainen, joka sietää verraten tuntuvia\nkorjauksia öljyväri, tempera, guache tahi\npastelli ja parhaissakin tapaamme välittö-\nmyyden asemasta eräänlaisen harkitun elegisyy-\nden.\nAikamme nuorimpien pyrkimysten kanssa ei\ntällä taiteella ole mitään kosketuskohtia ja klas-\nsillisen taiteen hengelle se on vierasta. Sen juu-\nret perustuvat yleisömme jumaloimaan natura-\nlismiin, josta eräät yritykset paeta impressio-\nnistisin vedoin maalatut taustat, muutaman äi-\ntelän värin lisääminen muuten kuivahkoon väri-\ntykseen ovat pikemmin tappioksi kuin voi-\ntoksi.\nKaikista taidelajeista on viime vuosisadan\njälkimmäisellä puoliskolla vallinnutta vaikeinta\nsovittaa yhteen n.s. galleriataiteen, kanssa. Uu-\ndempiin suuntiin kuuluvista tauluista voi moni\nriippua sovinnossa vanhojen mestarien parissa,\naikamme sielu puhuu veljellisesti menneitten ai-\nkojen sielulle. Eräs „taidelaji\" näyttää jäävän\ntästä veljeskunnasta pois. Lontoossa näin ker-\nran Sargentin, erään tämän lajin etevimpiin\nkuuluvan mestarin, maalaman muotokuvan riip-\npuvan samalla seinällä, jolla oli kokoelma van-\nhojen mestarien tauluja. Rohkeasta tekniikasta\nja syvästä psykologisesta luonnekuvauksesta\nhuolimatta se näytti arkivieraalta suurten hen-\nkien juhlassa. Taiteen tulen asemasta siitä pu-\nhui markkinamainen smartness, kiirehtivän ajan\nhenki, jolle sielu oli touhussa jäänyt unhoon,\nrahan eikä iäisten arvojen tavoittelu.\nProf. Järnefeltin suuret lahjat ovat jääneet\ntämän ajan akateemisuuden palvelukseen, ja sy-\nvemmän luovan voiman puutteessa hänen kau-\nneuden kaipuunsa ei ole voinut murtautua sen\nkahleista kiitollisemmille teille.\nKunnioittakaa siis, herrat arvostelijat, tätä\nlahjakasta ja rehellistä taiteilijaa, mutta älkää\nkansaamme eksyttäkö käyttämällä hänen tai-\nteestaan sanaa klassillinen ja tekemällä siitä\nmittapuuta meidän orastavalle nuorelle taiteel-\nlemme. AA A TQfIA,\n\nALEX. MATSON"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "85", "page_fin": "86", "image_debut": 7, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.5", "titre_corps": "EINO JURKKA Näyttelijäluonnekuva", "titre_sommaire": "EINO JURKKA Näyttelijäluonnekuva", "signature_source": "L. H:la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "85", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.7", "debut_caractere": 2529, "fin_caractere_exclue": 3062, "texte": "EINO JURKKA\nNäyttelijäluonnekuva\n\nJo® hakee nuoremmasta näyttelijäpolvestam-\nme tulevaisuuden miehiä, niitä, jotka hengeltään,\nainevoimiltaan ja ilmaisukeinoiltaan saattavat\nkestää syöksyvän runotulvan tai raatelevan ivan\niskut tai myrskyromantiikan paussien sanatto-\nman hädän tai uhkan, siis ne nuoren runouden\näärimmäiset tekijät, jotka tuntuvat keräytyvän\nyhteen, luodakseen kerran tämän ajan. intohimon\nvertaisen draamaihmisen, silloin näitä mie-\nhiä hakiessa saa etsiä kauan turhaan.\nMutta sittenkin: eräissä nuorissa voi nähdä"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "86", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3284, "texte": "voimia, aineksia ja luomistapaakin senkaltaista,\nettä tuo hakeminen ei tunnu enää pelkältä haa-\nveen kuroittamiselta, vaan myös tarkastelulta,\njoka tuottaa osittaisia tuloksiakin.\nNiihin nuoriin, joiden uskoisin pestävän\" yli\nrealismin suristettua runopainetta, kuuluu Kan-\nsan Näyttämöllä Eino Jurkka. Siispä huo-\nlimatta hänen lyhyestä näyttelijäurastaan, siis\nhavaintoesimerkkien niukkuudesta on paikal-\nlaan hahmoitteleva luonnekuva.\nTämän miehen nopeassa näyttelijäkehityksessä\non jo asteitakin.\nEnsimmäinen se, jolloin hänelle sanottiin nau-\nrettavan. Siis: naurettavuuden aste! Tämä „ter-\nmi\" on toiselta puolen väärä (yleisö-estetiik-\nkaa!), toiselta puolelta totta. Totta: Kun hän\nalussa aukoi suutansa keskeltä paksuväristä tuk-\nkilaismaskia, tulivat lyhyet repliikit esiin sekä\nkireän säännöllisinä että avuttoman-tunnollisina.\nHarvat kuulivat tunnollisen tahdon äänessä,\nenemmistö näki vain avuttomuutta. Tosiasia lie\n/\nollut se, että sovinnainen alkeiskoulutus oli sito-\nnut artikulation kaavaan: koko suu oli kaava.\nEi edes luontaisvaisto päässyt oikeuksiinsa.\nToinen aste: Jurkka kykeni tuolloin tällöin\nhämmästyttämään. Tuli näkyviin paikoittain\ntarttuva ote: eleisiin tuli tarvittaissa petoa, tuli\nväliin ryhtiin rehevyyttä. Ja ääni tämä mursi\njoskus äkkiä alkeiskaavat ja syöksyi esiin hyök-\nkäävänä ja kuulijaan tunkeutuvana. Se oli sil-\nloin löytänyt luonnollisen alkupohjansa. Pisti\nnäkyviin kolmaskin merkki: äly jännitti uskotta-\nvasti huulet, synnytti artikulatioon puristusvoi-\nmaa, loi silmiin uutta ilmettä, joka osasi pistää\nja välähtää, väliin lyödä julmastikin. Näyttelijä\nalkoi luottaa vaistoonsa ja löysi aseita.\nSyntyivät sitten „H evospaimenen\" kerjäläinen,\npuukkojunkkareitten\" Karhun Esa, „Tyhmän\nNeitsyen\" lukkari huippuun heilautettu kar-\nrikatyyri „Naispaholaisen\" viekkaasti älykäs,\nheikkojäseninen mies ja eräät muut Jurkan hen-\nkilöt. Silloin havaittiin, että Jurkka osaa luoda\nkokonaisuuksia, elää ja eläytyä. Vieläpä: Ta-\nkana tuntui olevan omaperäinen luomistapa.\nJurkan luomissa ei ole asenteita eikä „tyyle-\njä\". Tämä, mitä hänellä ei ole, on etu, sillä se\nmerkitsee vain vapautta sovinnaisvanhasta „tra-\nditsionista\".\nYleensä ei voi eroittaa, mikä ilmaisukeino olisi\nJurkan „voimakeino\". Niistä työntyy etualalle\nmilloin mikin, vaiston varassa. Kouluttamatto-\nmuus joka ei ole mikään ansio on tässä\ntapauksessa liikunta-voiman laajuutta. (Koska\non se myös tiivistyvä?) Ja ilmaisukeinojen tasa-\nvertaisuus, tämä saa aikaan sen, että Jurkka on\nja taistelee näyttämöllä välittömästi uskottavana\nihmisenä. Hän näyttää valloittavan itselleen si-\nsäisesti henkilönsä vähitellen alistuen nöyrästi\nrunotajuamisen alle, odottaen onnellisia hetkiä.\nHän ei sairasta erittelymaniaa. Siitä hänen hen-\nkilöittensä luontevuus. Ne eivät ole ensin paloi-\nteltuja ja sitten kokoon kasattuja.\nMutta eräs varjo on vielä hämärtämässä Jur-\nkan näyttelijäkuvaa. Hän on n.s. onnellinen\nnäyttelijätemperamentti. Ja tätä johtamassa on\nsynnynnäinen loogillisuus. Mutta se henkinen\nselkäranka, joka suoristuu alati tinkimättömästä\ntotuustahdosta, se on tuntumattomissa. Kuiten-\nkin: onnellinen taiteilijatemperamentti kykenee\njärkyttämään vasta sitten, kun se ei vähäksy py-\nhää tinkimättömyyttä. Jurkka on mahdollisuuk-\nsiltaan tulevaisuuden mies. / h-h.\n\nL. H:la"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c007", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c007", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "86", "page_fin": "86", "image_debut": 8, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.6", "titre_corps": "DIKTAREN", "titre_sommaire": "DIKTAREN", "signature_source": "FRANZ WERFEL ; Från tyskan av DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "86", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.8", "debut_caractere": 3286, "fin_caractere_exclue": 3745, "texte": "DIKTAREN\nFRANZ WERFEL\nFrån tyskan av DIKTONIUS\nAck! Jag har förrätt mig.\nMin förfärliga hemlighet och min goda,\nur föreställningens kasärner !\nMin lögns v&rdade ansikte,\ndei koppärriga ansiktet av min sanning,\nlöser sig tili sanning.\nJag skrev mig okänd chifferskrift,\nobönhörligt Ijög jag sanning.\nNii börjar jag jörklara mig,\nnit börjar jag komma f ram ur min blackhet,\nnu bygger jag upp mig med avhuggna hän-\nder . . .\nHjälplös\nhänar jag mig hjälplösa frän"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "87", "page_fin": "87", "image_debut": 9, "image_fin": 9, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.7", "titre_corps": "CYMBELINE", "titre_sommaire": "CYMBELINE", "signature_source": "L. H-la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "87", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4319, "texte": "CYMBELINE\nL. H-la.\nShakespeare vasta viisissäkymmenissä, kui-\ntenkin jo Stratfordin vanhus, tyttärentyttärensä\nkeralla leikkivä isoisä mestari on palannut\n'romanssien' maailmaan, jonka luonnosta, taika-\nkäsityksistä ja lapsuusmuistoista hän kerran oli\nluonut „Kesäyön unelman\" Lemmen tuhat-\nmuotoisen ruumiillistuman ja astunut ensim-\nmäiseen kypsyyskauteensa\nHän on jättänyt Lontoon, taistelun. Hän oli\nluonut enemmän kuin maailman sen ristin vaa-\nkasuoralla, jonka ylimmässä päässä on ihme ja\ntaivas ja lempi ja riemu ja juuressa kaikki se,\nmikä „perkeleen on omaa\". Nyt oli takana tra-\ngedia-raivot, ihmisinhot, tappavat myrkyt ja ti-\nkarit, enkelit ja hirviöt, sortavat ja sortuneet.\nOli läsnä tyyntymys, selkeys, luonto ja luonnon-\nlapset.\nJa mielessä lempeä resignatsioni, ja anteeksi-\nanto. „Cymbeline\", „Talvinen tarina\", ja »Myrs-\nky\" syntyivät tämän uuden sovitus-näkemyksen\ntuloksina.\nTänä kautena, tässä viimeisessä hyvästijä-\ntössä kamppailevalle maailmalle ei enää onnistu\nmurha ja tihutyö, myrkky muuttuu vaaratto-\nmaksi lääkkeeksi, kataluuskin on jo epäjohdon-\nmukainen ja päätyy katumukseen: Jago on kuol-\nlut, Jachimo on syntynyt. Othellon raivo elää\nnyt Posthumuksen kärsimyksenä ja Desdemonan\nviaton surma kääntyy Imogenin nöyrässä kärsi-\nmyksessä puhtauden maalliseksikin voitoksi.\nOnni sovittaa, voitto tekee lempeiksi Cymbelinen\nihmiset.\nMutta ikuiset vastakohdat jäävät: jalo ja ma-\ntala, hovimuotoon kuolleet ja luonnon elonkerai-\nset lapset elävät yhä vastakkain. Mutta elonke-\nraiset voittavat, elottomatkin syntyvät uudestaan.\nVain limaisen-narrimaiset Clotenit ja melkein\nkoomillisiksi muuttuneet hirviökuningattaret huk-\nkuvat maailmasta pois.\nMestarin elämä: Sangen aikainen syksy on\ntullut, mutta aurinko valaisee yhä, sillä sen kas-\nvot ovat ihmisen.\nKansallisteatterin Cymbeline-esityksessä lähes-\ntyivät ihmiskasvot katsojaa, mikäli ei kangistu-\nnut tyylitavoittelu vetänyt elottomuuden naama-\nria niiden eteen s.o. mikäli ei tämän vuoksi esty-\nnyt joka hetki tapahtuva luonteen syntyminen.\nNäyttelijät olivat hämmästyttävässä määrässä\neriarvoisia tyylin ja sävyn, perusäänen ja elä-\nvöittävän värityksen kokonaishallinnassa: muu-\nfamalla „tyyli\" tappoi elämän. Parissa tapauk-\nsessa sana vasta maalasi, ilman määrättyä yk-\nsilöittävää perusleimaakaan.\nJos mainittuja luonneluomisen perustekijöitä\npidetään esityksen ojennusnuorana, on illan pää-\nhenkilöistä Paavo Jänneksen Cloten elävin ja\ntotisin. Näittekö? Melkein karikoimiseen saakka\nrohkea tyyliote! Mutta tämän myötä ja läpi\nkulki joka hetki kimmoisa pienten eleitten ja\näänen vaihtelu, joka saattoi voittoisasti naura-\nmaan iljettävyydellekin. Todistettavasti onnelli-\nnen luoma.\nLähes samalle tasolle nousi Jussi Snellmanin\nkuninkaan poika Hän loi henkilölleen luonne-\npohjan, siis pysyi tyylissä, mutta tämä ei estä-\nnyt häntä nostamasta esiin elävin värityksin\npoikamaista luonnonlasta. Snellman näyttää tun-\ntevan mikä ero on tyylillä ja „tyylillä\". (Mutta\nesim. Emil Autereen „tyyli\" s.o. seisova kankeus\nmadalsi pahasti maanpakolaiskohtausten vaiku-\ntuksen.)\nPosthumus Urho Somersalmi! Enemmän\nkuin vain tyyliote, vähemmän kuin kokonaisen\neläväksi luotu lemmenkärsimys. Sävyjen tavoit-\ntelussa näkyi ponnistusta! Posthumus ei siis elä-\nnyt itse.\nImogen! Luoda tämän naisen viaton sulo ja\nantautuva lempeys yhdeksi, sykkiväksi sieluksi!\nSe on suuri tehtävä. Aili Somersalmi eli, mutta\nvain Imogenin sielun toisella puolella, toinen\npuoli oli tuota ennenmainittua „tyyliä\", s.o. se\noli tyylijärjellä tapettu taikka sitä ei ollut synty-\nnytkään.\nJaakko Korhonen sai Fredrik suurena aikaan\nyksiasenteisuudellaan tyylikaavan, sävyköyhyy-\ndessä erämaan. Hänen Jachimonsa nyt oli täysi\ntyylittömyys. Hajanaisia äänipyrkimyksiä sinne\ntänne. AAissä oli Jachimon nokkela sanaval-\nmius? Pingoittuneesti kiristyvässä äänessäkö?\nEntä kyynikko, joka verhoo ilkeytensä sulavuu-\nteen. Tätä näkyi ilmeissä, mutta sanonta ei tai-\npunut mukaan, ei ponnistellenkaan. Missä oli\ntunto omasta hornamaisuudesta: „Tuoss' enkel'\ntaivaan, täällä hornan vaivaa\"? Violettivä-\nrinkö heijastuksessa oikealta? Lausuntavoimien\nriittämättömyys vei yölliseltä makuuhuonekoh-\ntaukselta koko maun pois. „Oi, uni, sa kuolon\napina, hänt' uuvuta!\" Tämän lausuminen ainoa\nvalokohta.\nKokonaisvaikutus: Suuri osa »tyyliä\", osa\ntyylittömyyttä, elämää paikotellen."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "88", "page_fin": "89", "image_debut": 10, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.8", "titre_corps": "BARBELLIONS DAGBOK", "titre_sommaire": "BARBELLIONS DAGBOK", "signature_source": "Hgr. O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "88", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3957, "texte": "BARBELLIONS DAGBOK\n\nDe anteckningar, somi under den mindre lycka-\nde ti tein Ur en brnten mans anteckningar nu-\nraera gjorts tillgängliga för svensk publik, ut-\nkonimo i England vären 1919 („The Journal of\na disappointed Man\") ooh väckte genast vid sitt\nframträdande en utomordentlig uppmärksam-\nhet. Namnet Barbellion dök upp som en meteor\npäden litterära himmein; men snart framgick\ndet, att det inte var fräga om nägot tillfälligt\nljusfenomen utan om en ny planet med jämt och\nstarkt framtidssken.\nNär pseudonymen omsider avslöjades, visade\nsig dess bärare vara en fullkomligt okänd ung\nman, en obetydlig f.d. assistent vid naturhisto-\nriska museet i South Kensington vid namn\nBruce Frederick Cummings, som, dä boken ut-\nkom, väntade döden i en obotlig sjukdom.\nDen av yttre motgängar och inre splittring i\nförtid brutne naturvetaren Cummings hann al-\ndrig nä den vetenskapliga utmärkelse han med\nsjukligt stegrad ärelystnad rastlöst drömde om,\nmen den av dödsfruktan och livshunger pres-\nsade, självförgiftade, förbrända, nervöst för-\ngrämda enstöringen Barbellion tog, där han\nsatt och skrev isin hyrda cell, en glänsande\nhämnd pä ödet; med lidelsens stift ristade han\nsitt namnchiffer i ryktets härda marmortavla.\nLade pä en grammofonskiva, kröp sedän upp\ni en vrä i det stora tomma förmaket och satte\nmig att gnaga pä mitt hjärta. Ett hjärta sma-\nkar bittert i synnerhet om det är ens eget.\n(5 maj 1913.)\nDenna anteckning ger Barbellions liv i nägra\nheta rader. Hur han satt uppkrupen i det öds-\nliga förmaket han kom aldrig längre in\nmedan banalitetens grammofon skrällde tätt in-\nvid hans öra: satt och gnagde pä sitt giftiga\nsköna starka vallmohjärta. Den som läser hans\ndagbok känner den bittert beska smaken av blod,\ntärar och eld pä tungan.\nDenna dagbok fotograferar endast inifrän:\nomgivningen, det yttre livet har inte avsatt nä-\ngot spär iden. Inga ideer, inga tidskonflikter\nha trängt in: det verkar hart när otroligt att\nden skrivits kort före och mitt under världskri-\nget. Det sublimt löjliga i denna avskilda suve-\nränitet har inte undgätt honom själv: „Det lig-\nger poetiskt möjlighetsvärde iden omständighe-\nten, att jag är 1915 e. Kr. huvudsakligen är\nupptagen av att studera löss. Jag tycker om\nfräckheten i sänt där\". (Han hade som alla\ntrotsigt förgrämda ett starkt utvecklat sinne för\ndrastisk satir). Det är endast i förbigäende, ge-\nnom spridda namn och antydningar, man lyc-\nkas komma nägra yttre anknytningspunkter pä\nspären. Sä talar han t. ex. Om Maeterlincks\n„Visdomen och ödet\", som inte är annat än „des-\ntillerad Marcus Aurelius\", och fortsätter: „Jag\när alldeles led och ked ät dessa bekvämlighets-\ntänkare. Om en människa hetsas av ödet med\nett rött skynke, och en picador läter honom\ndansa runt, sä ge honom lika gott igen eller\nförsök ätminstone, det mä sen gä hur det viii.\"\nHan ähör ett föredrag av Shaw och utbrister:\n„Shaw var outhärdlig. Han härstammar frän\nVictorias medeltid\". Som kamrater och följesla-\ngare äter framskymta Dostojevski, Strindberg,\nDebussy, Walt Whitman. I Marie Baschkirts-\njeff upptäcker han en syskonsjäl, som är blod\nav hans blod och därför naturligtvis förhatlig:\n„0, Marie Baschkirtsjeff vad vi bäda skulle\nha hatat varandra! Hon känner som jag kän-\nner. Vi är lika uppsugna av os® själva, besatta\nav samma fäfänga och av sammai frätande äre-\nlystnad. Alit mitt är numera idel tjuv-\ngods. Hon har nedskrivit alla mina tankar och\npä det sättet förekommit mig\". Baudelaire skän-\nker honom hugnad, i synnerhet dä han läser om\nhur han dog „av G. P. I. pä ett sjukhus i\nBryssel.\" Pä ett enda ställe i slutet av boken\nberör han ett social t perspektiv genom att an-\ntyda den bittra kamp mellan kapital och arbete\nsom förestär och som skall bana väg för „Wells'\ntusenäriga rike\" och dess spiritualism: „Efter\nflygplanet kommer själen. Det är inte mänga\n\nW. N. P. BARBELLION: Ur en bruten mans an-\nteckningar, med inledning av H. G. Wells. Förlag:\nWahlström & Widstrand, Stockholm. Kr. 4: 75."}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "89", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3458, "texte": "som gjort klart för sig, vilka omdaningar som\nförestä, när de psykiska forskarna blivit färdiga\nmed sina tälmodiga undersökningar.\"\nAlit detta är emellertid begränsat tili nägra\nflyktiga antydningar, vilka det oaktat ge en till-\nräckligt tydlig bild av den radikalt modärna\nsjälsriktning, som ligger bakom. Desto klarare\nframträder däremot mannens egen sjuka (men\nhärda starka) karaktär, hans sällsynta, hektiskt\nfladdrande, men tili tänderna beväpnade bort-\nbytingsjag.\nDet är ett enda stort psykologiskt komplex\nsom dominerar: dödsfruktan livshunger\närelystnad. „Vad som gör mig bitter\", skriver\nhan, „är förödmjukelsen vid att vara döds-\ndömd\". Denna känsiä av dödsmärkthet hetsade\nhans livshunger och rovgiriga ärelystnad tili det\nyttersta: Jag känner som jag ville ge mig <■\nlag med alla lidelser, skälvande av liv, med\nhjärta och nerver i högsta verksamhet. Om\njag bara hade mera tid!Mer tid att tänka, att.\nälska, att se mig om, att bygga upp mina anlag\nskynda!! genom hela denna bok. Själv tycker\nhan om „allt som gär förfärligt fort och är\nofantligt: London, blixtar, Popocatapetl.\"\nJag dyrkar expressiä g och motorlarm. Jag nju-\nter mycket av att stä och titta pä när de svin-\ngar järnbjälkar i luften eller lyfter upp stora is-\nblock med järnklor. Sänt mäste jag alltid stanna\noch titta pa. Men han finner inte nägot utlopp,\nalit blir fuskverk, ärelystnaden visar tänder men\när1 maktlös, „den nervosa förstämningens or-\nmar\" slingra sig kring hans hjärta, ensamhe-\ntens grämelse förgiftar honom: Jag känner\nmig som kapten Scott, när han skrev sina sista\nord i antarktisk kylä och ensamhet. Det är\nmycket kalit. London är en enslig plats.\nIbland lever han nägra minuter av högsta\nlivsintensitet, dä susar rymden genom hans kött.\nDet är i synnerhet musiken som läter honorn\nsmaka denna sällhet: I tvä styva timmar satt\njag som en örn pä en klippa, skädande in i oätid-\niigheten en ganska stilig förnimmelse för en\nlondonsparv...\nIbland äter biter han skarpt ifrän sig, hänar\nDem som ha framgäng, som vända kappan ef-\nter vinden, de behagliga och eftergivna, stinger\nden konventionella dumheten med sin satirs gif-\ntiga gadd: „I extatisk samklang med denna\nfruktansvärda musik (Beethovens femte symfo-\nni), skulle jag kunna ställa mig uppe pä bal-\nkongräcket och kasta mej i lidelse ned pä are-\nnan därunder. Tänka sig, sä satt ett par damer\ni dag bredvid mig och stickade strumpor!\nDe skulle ha setat och stickat vid korsets fot,\ntänker jag.\" «Jag berättade för henne att\n12,000 liv hade gätt tili spillo vid den stora\njordbävningen i Italien En jordbävning\nmäste vara nägonting förskräckligt kvittrade\nhon älskvärt, medan hon tankspritt lade ut kor-\nien tili en ny omgäng, i ett rum i Kensington,\nmed vackra Morris-tapeter\".\nMen sädant är tillfälligt. Den röda träden\när den inre förbränningen, som smäningom gör\nalla utomliggande intressen, t.o.m. den kära zoo-\nlogien, overkliga som barns leksaker.\nDet enda som häller honom uppe in i det sista\när dagboken, som alltmer fär karaktären av ett\nlivsverk. Han koketterar inte med nägon omed-\nvetenhet: han skriver för att det skall bli läst.\nBarbellion nämner pä ett ställe Voltaires ut-\ntalande om Rousseau: att denne inte skulle ha\nnägonting emot att bli hängd, ifall de bara ville\nspika hans namn pä galgen.\nBarbellion var förtrogen med sin galge redan\ni livstiden: den stod orubblig och väntade pä\nhonom. Med smärtsamt krökta fingrar spikade\nhan själv upp sin namnplät pä skräckens träd.\n\nHgr. O."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "89", "page_fin": "89", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.9", "titre_corps": "SOM OM EN VÄLNAD SMEKTE MIG", "titre_sommaire": "SOM OM EN VÄLNAD SMEKTE MIG", "signature_source": "WALT WHITMAN ; Från engelskan av DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "89", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.11", "debut_caractere": 3460, "fin_caractere_exclue": 3848, "texte": "SOM OM EN VÄLNAD SMEKTE MIG\nWALT WHITMAN\nFrån engelskan av DIKTONIUS\nSorti otn en välnad smekte mig,\njag trodde jag ej var allena, gäetide här vid\nstranden;\nmen den jag trodde var tned mig, när jag nu\ngär vid stranden den som jag ,\nsotn smekte mig,\nnär jag lutade och tittade genom det glimrande\nljuset den har alltmera försvunnit,\noch andra kommer som är hatfulla mot mig,\noch hanar mig."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "90", "page_fin": "90", "image_debut": 12, "image_fin": 12, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.10", "titre_corps": "UNGERSKA GÄSTER", "titre_sommaire": "UNGERSKA GÄSTER", "signature_source": "NYMAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "90", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3445, "texte": "UNGERSKA GÄSTER\nNYMAN\nUnder den högstes beskydd och landets syn-\nnerliga välvilja prunka konstpalatsets salar och\ngemak av ungerska artisters alster, företrädda\nav tvenne imponerande fanor vid ingängen. Sä-\nsom alltid äro anordningarna förstklassiga. An-\ntika föremäl här och där höjer ytterligare den\ndiskret festliga prägeln. Välvilja och gästvän-\nlighet skadar ju icke, isynnerhet när det gäller\nsläktingar. Julen närmar sig och klappamas\ntid är inne. Röda „säld\" diplomer vid var-\nannan tablä visar att efterfrägan är stor. Synd\nbara om vära planschmakare! De äga visst\nen god portion tälamod och kunna vänta tili\nnästa eller nästefterföljande jul.\nMan vandrar med snälvatten i munnen, med\nögonen girigt slukande allsköns prakt, nakenhet,\nfrukter, blomster, m.m., m.m. Arpäd Rorneks\nköttstycke, lysande av sinnlighetens röda sötma,\ntycks utöva en stor dragningskraft pä fotogra-\nferande och beskädande allmänhet. Man kom-\nmer ofrivilligt att tänka pä korkarnas förmäga\natt dragas tili varandra i vatten. Ungraren för-\nstär att njuta. Strunt i känsiä och torra själs-\nproblem! Som belcant alstrar ju Ungern de\nhärligaste frukter och de sötaste viner. En\noch annan utställare försölcer sig pä det dekora-\ntiva och hantverket utsträcker sig ända ut pä\nramen. Det förvänar, att konstslöjdsalster icke\nblivit rikhaltigare representerade, ty pä det om-\nrädet äro magyarerna mästare. Färg, harmoni,\nmodulation, rytmik, komposition m.m. äro tills-\nvidare obehövliga och likgiltiga begrepp. Huvud-\nsaken är att bilderna motsvara ändamälet och\ndet utvisar ju den glänsande utställningen.\nDet är att hoppas, att allvarligare konstnä-\nrer nästa gäng skola representera landets mo-\nderna mäleri. F.tt karaktärsdrag hos denna\nyngre, icke representerade, generation är den\nrobusta förkroppsligade föreningen av ut-\ntryck, form och verklighet. Detta ha desin\nmedfödda livskänsla, sitt temperament och\nsitt jordbundna, sunda verklighetssinne att\ntacka för. Därför känna de varken slitningarna\nmellan expressionism och kubism eller reaktio-\nnen av dessa bägge iden betonade klassisis-\nmen. Även den första senimpressionistiska pe-\nrioden iden ungerska konsten päverkades av\nCezanne och kubisternas konstruktioner, utan\natt dock förlora sammanhanget med den sinn-\nligt blodvarma magyariska jorden och desslivs-\nkraftiga befolkning. Denna jämvikt mellan de\nförenade organiska och de abstrakta tendenser-\nna är kännbar i synnerhet hos Tlhanyi, som\nman mäste anse för den banbrytande mälaren\niden ungerska avvikningen frän impressionis-\nmen. Hans konst bemödar sig alit fortfarande\nomi det struktiva fattandet av tingen: Naturens\nväsen. Den stär pä sidan av alla politiska, ras\noch världsäskädnings-tendenser. Det är mera en\nakt av förstäende än gärning. Andan iden\nmoderna civilisationen (teknik, industri, organi-\nsation) för tili rena abstrakta ytor och fordrar\nen fullkomligt genomträngande och omfattande\nsammanbindning genom konstruktion, öitz,\ndärefter Bortnyik, och senast den även som\nskald och skriftställare kända Kossäk, men\nframför alit Moholy-Nagy, vilken omsatt den\nvästliga kulturens dadaistiska päverkningar i se-\ngerrikt strälande, monumentalhöjande, men\näven lättfotat dansande, svävande, bejakande\nskönhet och liv.\nNär vägen upp tili brödralandet Finland tiu\nsent omsider blivit funnen, skola vi väl nästa\ngäng fä hit dessa och andra framätsträvande\nkonstnärer, vilka representera vär tids Ungern.\nMätte även vära konstnärer ätergälda besöket!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "90", "page_fin": "91", "image_debut": 12, "image_fin": 13, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.11", "titre_corps": "NY DIKTNING Diktonius: Härda sånger. – Förl.: Daimon.", "titre_sommaire": "NY DIKTNING Diktonius: Härda sånger. – Förl.: Daimon.", "signature_source": "E. O—i", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "90", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.12", "debut_caractere": 3447, "fin_caractere_exclue": 3958, "texte": "NY DIKTNING\nDiktonius: Härda sånger. - Förl.: Daimon.\n\nJag har läst Diktonius nya dikter. (Den\nförsta samlingen som tryckts i Finland.) Det\nblev en underlig läsning, ty det blev strid.\nStrid alltigenom.\nFörfattaien kallar sina vers: Härda\nEtt bra namn, betecknande och koncentrerat be-\ngreppgivande. Versrader och ord slungas emot\nen, väldsamt, brännande, piskande. Man söker\nvärja sig, protestera. Förgäves! Ens förmäga\natt mottaga intryck försvagad av estetik och\ntraditioner ställes pä skarpt prov. Man rycks"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "91", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3818, "texte": "med, blir slagen och illa bränd; och äter hel-\nbrägdagjord. Man är hänförd endels, och för-\nargad endels. Alen aldrig likgiltig. Det kan\nman inte. Ty dessa sänger är liv. Det härda,\ntili blods piskande, mycket förbannade, men\nack! ändä in i döden älskade livet. Och som\nlivet talar dikterna tili oss: utan Vrumbukter,\nbrutalt, hänsynslöst, pädrivande, stimulerande\ntili yttersta spänning. Ibland nästan kaotiskt,\nmeningslöst, oftast järnhärt linjerakt Sf m ödet.\nStilen stundom starkt-skönt formad, stundom för-\nolämpande (för den som ännu har illusioner och\nfördomar) isin respektlösa härdhet. Orden än\nvälljudsklingande och poesidoftande, än äter\n(och oftast) stormtjutande, hungervrälande,\nträckstinkande. Alldeles som livet självt.\nSkalden Diktonius och mänskan, ty de bäda\näro ett i högre grad än det vanligen är fallet\nstär inte närä livet, han st&r mitt inne i det;\nkämpar med det, lider, hatar, syndar och älskar.\nÄlskar mycket och starkt. Han har blod och\nhjärta och mod. Det härliga öppna modet att\nleva och dikta om detta liv: öppenhjärtigt, stor-\nslaget.\nJag slunga viii\nmed. starka skarpa\nord\ni världens kaosbrus\nmin ungdoms trots\noch stöta fram\nmed blixtlik lidelse\nmitt hat\noch riva hiärtat ur mitt bröst\noch kasta det tili dem\nsom girigt hungrar.\nMen alit:\nmitt trots min kärlek och mitt hat\njag samia viii\noch gjuta tili en säng om dig\nur dig för dig tili dig\ndu liv.\nSä sjunger skalden själv i inledningssängen\noch karakteriserar sin dikt. Iden i flere hän-\nseenden underbara diktcykeln „Jaguaren\" säger\nhan vidare:\nSä är vi tv a, min dikt och jag:\nen klo\nen vilja är vi tva, ett gap en tand\ntillsammans är vi: en maskin som\nslär.\nJa, ett angrepp blir denna dikt. Den viii\ntända det brännbara; den viii explosion. Dik-\ntonius är revolutionärt skapatide. Han äger en\nrevolutionärs styrka och svaghet. Han har\nviljan tili liv, trotset, modet, hänförelsen, men\nhan skjuter stundom förbi mälet och nägon gäng\nslär han blint i luften. Det finnes i samlingen\nversrader som utan vidare hade kunnat stry-\nkas, och flerstädes skulle författaren med större\nbehärskning och en omarbetning kunnat und-\nvika felgrepp och skapa fullödigare dikt. Av\nde enskilda diktcyklerna blir främst „Hunger i\nLondon\" och „Jaguaren\" fullt helgjutna,strama\noch gripande. Men tadellös poesi är nog det\nsista som författaren viii skriva:\nEj nog pretentiös kalla detta dikt.\nSänger, härda sänger\nhar du ej röst att sjunga dem\nsei svär dem\nUr det gryende formlösa\nframstiger meningen.\nSöker du blomst hos mig gär du viii\njag är blott frö.\nOch ser man tili det som gott är, (och förbi-\nser det som kunnat vara borta), sä finner man\ninte bara livsstarka, groddbara frön, utan ly-\nsande blommor och fast rotade träd, stormpis-\nkade och kvalvridna, men strävande mot solen\noch levande med varje fiber, med varje droppe\nav sin must.\nDet är ingen mening i att uppräkna enskilda\ndikter. (Fastän jag här hade lust tili det, ty jag\nvet, att Diktonius skall mötas av mycket hän och\nstor oförstäelse. Och publikum är ett glatt barn,\nsom täi mycken äskädningsundervisning och\nhelst viii ha alit utprickat, märkt och „klassifi-\ncerat\", Det är sä tungt att tänka och sä farligt\natt känna). Ingen förevisning säledes.\nDiktonius är „livsstoft som dallrar av levan-\ndet\", en mänska, som förlorat mycket, som kän-\nner stridens ljuvlighet och maktens berusning,\nsom smakat kärlekens beska sötma och erkänner\nlivets ansvar. Hans dikt är eld, ett skri mot\nstormen, ett sprängstoff, ett bett: svidande, men\nklangfull. Diktonius har vägat „uppoffra det\nsom kallas skönhet för det som heter mänska.\"\nHans musa är icke av parnassen; hennes bleka,\nfärade anlete skuggas av storstadens stenblock,\nhennes starka blod suger sin näring ur en karg\noch härd jord, hennes ögon äterspegla det\nmänskliga livet i dess nakna storslagenhet och\nkaotiska brokighet.\n\nE. O—i"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "92", "page_fin": "92", "image_debut": 14, "image_fin": 14, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.12", "titre_corps": "HEMMERS VÄNTAN", "titre_sommaire": "HEMMERS VÄNTAN", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "92", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3852, "texte": "HEMMERS VÄNTAN\nDIKTONIUS\nSkalden Jarl Hemmer väntar. Och när en\nskald väntar blir det naturligtvis dikt. Och när\ndet blir dikt blir det hos Hemmer naturligtvis en\nhei samling. Ser ni: han har lättheten. 94 si-\ndor väntan säledes.\nDet är sä vackert rörande att ungdomen vän-\ntar och sä sällsynt. Vanligtvis brukar den ju\nge fan i ali väntan, vara otälig, bräka, sträcka\nhänderna girigt föregripande mot mälet, sprän-\ngas av sin egen päskyndande livsträngtan.\nMen det är naturligtvis blott den brutala obar-\nkade räa ultraistiska ungdomen som har sädana\nseder och fasoner den beskedliga välfriserade\nsalongsfähiga fosterlandshoppsungdomen (vi\nblickar mot himlen) har andra: med händerna\npä täcket knäppta tili from bön väntar den still-\nsamt. Törs vi störa lugnet med frägan (musiken\när Topelius-Palmgrens Värvisa, ciss-moll): vad\nmänne du vä-än-tar pä?\nDen väntande svarar:\n„Mitt liv är en väntan. Min väntan är läng,\nmen ännu för kort alltjämt.\nVad väntar jag pä? En osjungen säng,\nden säng som min stjärna har stämt.\"\nOch han berättar vidare att den sängen svä-\nvar kring honom 6 pä morgonen och 12 pä nat-\nten („bitti och sent\"), att den liknar stjärnsken\nmajhimmel blomdoft och andra fina saker, men\natt den (sista versen) tyvärr ej ännu nedstigit\ntili den väntande, som därför frägar när den\nskall fylla hans stoft tili brädden med sitt brin-\nnande innehäll.\nEgentligen ganska ärligt det där, ovanligt är-\nligt. Hm, jasä, han väntar säledes pä\nmänne han inte menar Dikten, Den Rätta Sän-\ngen, Guds Ton? Men denna Väntan är nu\nhans 9:de bok, sä att tja, ni förstär värt bry-\nderi: hur männe det är med de tidigare,\ntörs man draga slutsatsen att även de saknar\ndenna s.k. „säng\"? Eller nej: naturligtvis,\nfullt klart: den blygsamma sympatiska skalden\nsveper armodets gräa kappa kring sig blott för\natt undgä den larmande publika uppmärksam-\nheten och kritikens lovsäng som är honom sä\nförhatlig. För sig själv tänker han nog: aj fan\nsä jag sjöng!\nOch vi instämmer: Jarl Hemmer har nog\nsjungit och sjunger fortfarande. I denna sam-\nling sä väl som i de tidigare strömmar plas-\nkande välljud ur hans lyra, ungmör bedäras\ngamlingar blir näsrörda kritiker fär skrivkramp\nmen Dikt är det ej, allra minst ung. Hemmer\när berömd för sin „gnista\" han har den, det\nmä sägas; han har en (topeliansk) porlande\nkälla i sitt inre vid vars rand han (topelianskt)\nbjörkomsluten leker kuddamu med beskedliga\n(topelianska) poesitallkottar under (topelianskt)\nblänande himmel. Väl unnat! men när för-\nläggar- och skräkritiken försöker lancera honom\nsom det unga Finlands diktare vid sidan av en\nSödergran, tycker vi „de stillsammas\" fräckhet\ngär för längt, och tilläter oss ha vära tvivel\nc>ch löjen.\nVäntan? det doftar bekant? Ack ja: för\nvärt inre öga ter sig landets unga parnass som\nen II klass landsortstations väntsal. Flugor,\nsnarkande gestalter, uret ett par är efterlunkan-\nde, buff förlät: musan dinglande över disken\nmed den gula asketvaxnäsan ömt lutad mot den\nsura citronskivan i det tomma teglaset vän-\ntan, melodiöst snarkande väntan (de tror det är\ndikt!) pä inspirationsexpressen som aldrig\nanlöper sovande stationer.\nÄnnu en väntan. Herrskapet min ns kanske\nFröding? diktare även han, ehuru han ej del-\ntogi familjeromanpristävlingar, ansägs nämligen\noch anses fortfarande pä visst häll för „oanstän-\ndig\". Nä väl: han har även en „Väntan\", men\ndä han var diktare koncentrerade hansin vän-\ntan tili en dikt om 8 starka rader. Och vet ni,\nhögtärade, vad han väntade pä? Jo han vän-\ntade nej han befallde (diktarna väntar ej\nde befaller) att den starka makten , den: malcten,\nsom slär och flammar, skulle ge lj us och bräcka\nsönder kvalmet med en knall, och siä tungt, siä\nförbannat härt med dänets dova hammar. Men\nhan var ju diktare, och det är självklart att en\nsädan har andra önskningar än en i „solskens-\nlättjan\" (tack för ordet!) däsande Hemmer."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "92", "page_fin": "93", "image_debut": 14, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.13", "titre_corps": "ARVID MÖRNES NYA BOK", "titre_sommaire": "ARVID MÖRNES NYA BOK", "signature_source": "E. O—i", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "92", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.14", "debut_caractere": 3854, "fin_caractere_exclue": 4472, "texte": "ARVID MÖRNES NYA BOK\n\nArvid Mörne har blivit det svenska Finlands\nproduktivaste författare. I är harhan äter en\nny diger roman färdig: Kristina Bjur, en berät-\ntelse frän Stora ofredens ödeshärda dagar.\nHandlingen försiggär uppe iden österbottniska\nödemarken. Det är den sista stormaktstidens och\ndet mörka ortodoxa tidevarvets härda, enkla och\nvidskepliga mänskor, som Mörne söker levande-\ngöra. Dramatiskt förenklade dialoger och knap-\npa karakteristiker med en ypperligt given miljö\nsom fond. Personerna äro av ringa intresse,\nvilket förvänar i en bok som heter „Kristina\nBjur\". Det är främst den starka stämning av"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "93", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 879, "texte": "ödemark och hotande olyckor, villcen författaren\nställvis mästerligt lyckats skapa, som fängar lä-\nsaren och kvarstär i minnet. Nägontig un-\nderbart är t. ex. just kapitlet „Ödemark\". En\nsaga och naturdikt, gripande och fylld av mys-\ntisk poesi. Mörne är en av vara främsta natur-\nskildrare. Havet är hans drömmars rike, men\noch i synnerhet i „Kristina Bjur\" han kan\nocksä ge liv och färg ät skog, äker och äng, sol-\nljus och oväder. I sitt förhällande tili naturen är\nhan mera omedelbar än annars. Han mälar\nden med en kraftig pensel.\nMörne har stort intresse för ordet: yrkesför-\nfattarens lidelse för det. Han är tvungen att ar-\nbeta mycket pä sitt spräk. Man märker spären\nav detta arbete. Men nu (och i „Inför havets\nanlete\") är han mera frigjord. Spräket har bli-\nvit uttrycksfullare, renare och mera kärn-\nsvenskt. Mänga vackra gammalsvens-ka ord ger\nhan nytt liv.\n\nE. O—i"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "93", "page_fin": "94", "image_debut": 15, "image_fin": 16, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.14", "titre_corps": "HENRI MURGER", "titre_sommaire": "HENRI MURGER", "signature_source": "E. P—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "93", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.15", "debut_caractere": 881, "fin_caractere_exclue": 4875, "texte": "HENRI MURGER\n\nII.\nMurgerin kertomuksella, tai oikeammin kerto-\nmussarjalla, sillä eri luvut ovat useimmiten it-\nsenäisiä episodeja, jotka vain löyhästi liittyvät\nkokonaisuuteen, on merkillinen, kiehtova viehä-\ntys. Runoilija kertoo siinä omaa ja tovereittensa\nelämää, kertoo sydän ja sielu mukana, joka lau-\nseessa, joka vaiheessa. Tapaukset eivät tietysti\nsellaisinaan ole suuria eikä mullistavia. Tuossa\nelämässä, jonka luonteen sana „puute\" parhai-\nten kuvaa, saattaa pieninkin valonsäde, pienin-\nkin menestys saada merkillisen tärkeyden: vii-\ndenkin frangin ansaitseminen on tapaus ja kun\nsattuu, että viisisataa kertyy yhfaikaa samaan\nkäteen, on omistaja jo olevinaan Kroisos ja elää\nviikon sen mukaan. Todellisuuspohja on\nharmaa ja iloton, mutta sitä vastaan katsottuina\nsaavat lyhyet helpotuksen hetket sitä lämpimäm-\nmän loisteen ja kaiken yli puhaltava herttainen\nhuolettomuus, vallaton huumori, peittää sen\nuseimmiten kokonaan näkyvistä: pienellä pilalla,\nhauskasti keksityllä kujeella päästään usein vai-\nkeista vastuksista, suoriudutaan karhuavista\nisännistä ja muista huolen tuottajista.\nMurheiden, nälän ja kiusan keskellä tehdään\nkuitenkin innokkaasti työtä. Taide loistaa mer-\nkillisen tenhoavana, säteilevänä. Pyritään täy-\ndellisyyteen tavattomin ponnistuksin, ja vaikka\nkaikki useimmiten näyttää perin tuloksettomalta,\nodotetaan sittenkin, melkein fatalistisella luotta-\nmuksella, että onni kerran avaa oven, tuo muka-\nnaan kultaa, menestystä ja mainetta. Työ tekee\nkylmät yöt lämpimiksi, ravinnottomat päivät kes-\ntettäviksi. Rytmit, värit ja sävelet täyttävät olon\nomalla viehätyksellään. Kunnes taas tulee lyhyt\nkeskeytys pikku ansion, vaatimattoman juhlan\nmuodossa.\nMutta tuo ainainen taistelu ottaa uhrinsakin\nvie yhden ja toisen ennenaikaiseen hautaan.\nKertomuksen sävy muuttuu syväksi ja tuskalli-\nseksi. Elämän tragiikka sekaantuu säälimättö-\nmänä ja voimakkaana huolettomuuteen ja toivei-\nhin. Joku pääsee perille, useampi sortuu.\nNiinkuin koko elämä uhkaavasta vakavuudes-\ntaan huolimatta kuitenkin on huoletonta ja iha-\nnaa, niin on rakkauskin. Nuoret naiset liittyvät\nkertomuksen sankarin vaiheihin vain hetkeksi,\nsilmänräpäykseksi, taas kadotakseen ja palatak-\nseen. Yhdyselämä saattaa kestää viikon, jopa\nkuukausiakin, mutta jatkuvaa siitä ei tule, vaikka\nmolemmin puolinen tunne onkin syvää ja vilpi-\ntöntä, puhjeten usein esiin puhtaana, liikutta-\nvana runoutena. Nuo Mimit ja Musettet ja\nmuut ovat yhtä haihtuvia, yhtä oikullisia kuin\nbohemi-elämän valoisat hetket. Heidän läsnä-\nolonsa luoma kirkkaus lankee lyhyeksi aikaa ker-\ntomuksen sivuille, tuo herttaisia, hilpeitä episo-\ndeja, täyden onnen hetkiä, joissa harmaa todelli-\nsuuspohja kokonaan peittyy kuin keväinen maa\nvehreyteen. Nuoruus viettää juhliaan kaiken\ntthalla, kaikesta huolimatta, mutta, pahaksi on-\nneksi, sekin „kestää vain aikansa\", kuten kerto-\nmuksen elegisen tunnelman täyttämä loppuluku\nkertoo.\nOn mahdotonta ryhtyä selostamaan tuota kir-\njavaa kokonaisuutta, joksi kertomussarja lopulta\nsulautuu. Se on kuin elämä itse, vailla säännöl-\nlisiä, katkeamattomia suuntaviivoja, oikullista ja\nvallatonta. Mutta tuo kertomuksesta huokuva\nelämä, oli kuvaus sitte realistista tai mielikuvi-\ntuksen leikin täyttämää, on merkillisen voima-\nkasta, suggeroivaa. Teokseen eläytyy itsekin kuin\npakolla, kuin tse liikkuisi mukana sen henkilöit-\nten hahmoissa, heidän iloissaan ja suruissaan.\nAika ja paikka eivät pääse tekemään rajoituksia.\nKaikki on vielä vuosikymmenien kuluttua yhtä\ntotta kuin silloin seikka, joka voimakkaasti\npistää silmään esim. Viljo Kojon „Suruttomia\"\nlukiessa. Vaikka kaikki välimatkat ovat ääret-\ntömät, ovat olot, perussa vy, jopa tapahtumatkin\nmerkillisesti samanlaisia. Mitään kirjallista vai-\nkutusta ei ole olemassa. Elämä vain toistaa it-\nseään Pariisissa niinkuin Helsingissäkin.\nMurgerin muut teokset kuuluvat kuin samaan\nsarjaan, vaikka hän ei missään ole saavuttanut\nsitä elämän ja taiteen intensiivisyyttä kuin näissä\nikuvauksissaan bohemien elämästä. „Buveurs"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "94", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2359, "texte": "d'eau\" (Veden juojat)-kertomuksessa pääsee\ntuska ja kärsimys voitonpuolelle. „Le pays Lä-\ntin\" pyrkii uppoamaan liikaan sentimentaalisuu-\nteen ja eräät pikku kertomukset taas ovat joko\nliiaksi romanttisia tai puhtaasti vallattomia.\nPieni helmi on kuitenkin lyhyt novelli „Le bon-\nhomme Jadis\", jossa nuoruuden' ylistys ja huo-\nlettomuus taas luo herkän ja valoisan välikoh-\ntauksen työn ja huolen keskelle.\n„Boheme\" oli Murgerin suuri menestys. Se\nmuodostettiin näytelmäksi, jopa oopperaksikin,\nja runoilijan unelma omasta talosta ja omasta\nelämästä toteutui täysin. Entinen elämä, kaikki\nkoettu ja kestetty, oli kuitenkin tarttunut niin\nsyvästi Murgeriin, ettei hän koskaan päässyt\nirti bohemin tavoista ja oloista. Pikku talossaan\nmaalla, Pariisin ulkopuolella, hän jatkoi enti-\nseen tapaan. Nukkui päivät, valvoi yöt, joi suun-\nnattomat määrät kahvia ja poltteli rakasta piip-\npuaan. Kaikki oli epäsäännöllistä, kaikki sattu-\nman varasssa, tai nurinkurista. Terveys oli men-\nnyt taisteluissa. Leini, kuume ja muut vaivat\nahdistelivat säälimättä.\nRunoilijan mieli pysyy aluksi vielä hilpeänä\nja reippaana, mutta menestys ei likimainkaan\ntäyttänyt sitä, mitä hän menneinä aikoina oli\nkuvitellut. Kuoleman ajatus alkaa yhä voimak-\nkaampana tunkeutua hänen mieleensä. Maail-\nman iloisinten, huolettominten tarinoiden te-\nkijä runoilee nyt synkän „Testamenttinsa\", jossa\nhuumori kuitenkin pyrkii pilkistelemään säkeit-\nten käänteistä ja sanojen lomista, ja vaikutta-\nvan „Epätoivoisen ballaadin\", jossa hän suo-\nrastaan kutsuu kuolemaa luokseen vapautta-\njana:\n„Astu kattoni alle, syö ja juo. Nuku sitte,\nja kun heräät, niin kuljeta palkkioksi minut pois\nkäsivarsillasi\"\nTaikka:\n„Tunnen kuoleman tulevan. Kuin haavoittu-\nnut lintu, joka vielä kerran yrittää lentoon, koet-\ntaa sydämeni lyödä. Olen lopussa, lopussa.\"\nKuolema tulikin äkkiä ja hiljaa. Murger jätti\nboheminsa kenenkään tietämättä ja aavista-\nmatta.\nMurger ei ole niitä suuruuksia, joista kirjalli-\nsuuden historiat kertovat sivumääriä ja joitten\nelämää tutkitaan pikku piirteitä myöten. Hän ei\nole luonut koulua eikä saanut jäljittelijöitä. Hä-\nnenkin elämänsä on episodi suuressa kokonai-\nsuudessa, mutta merkillisen värikäs ja ilmeikäs\nkohta, johon mielellään pysähtyy, ja jonka jät-\ntämä vaikutus, herättämä tunnelma, on voimak-\nkaampi kuin monen suuren, kunnialla kukkuroi-\ndun nimen.\n\nE. P—la"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "94", "page_fin": "94", "image_debut": 16, "image_fin": 16, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.15", "titre_corps": "\"VAIHDOKAS\" KOITON NÄYTTÄMÖLLÄ", "titre_sommaire": "\"VAIHDOKAS\" KOITON NÄYTTÄMÖLLÄ", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 16, "page_imprimee": "94", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.16", "debut_caractere": 2361, "fin_caractere_exclue": 4663, "texte": "\"VAIHDOKAS\" KOITON NÄYTTÄMÖLLÄ\nL. H—la\nTämän Selma Anttilan näytelmän elinkyky\nnäytelty ympäri maata kymmenen vuoden aikana\nei johdu tavallisen kansannäytelmän helppo-\nhintaisista keinoista: ei hauskuuttamistempuista\nsillä kappale on yleissävyltään synkkä ja to-\ntinen eikä juonen ärsyttävästä kiristämisestä-\nkään. Sillä joskin juoni on liiankin monipolvek-\nkeinen varsinkin nyt näytellyssä asussa, jossa\nkolmas ja neljäs näytös on yhdistetty on se\nepäilemättä syntynyt itse taistelusta, sisäisestä\ntunnepakosta, joka ajaa henkilöt tiiviisti iskusta\nvastaiskuun. Ja tässä taisteluvalmiudessa\non selitys kappaleen saavuttamaan kansansuo-\nsioon.\nEntä esitys? Oli havainnollista verrata Koi-\nton Näyttämön puoliksi amatöörivoimia Helsin-\ngin pää teattereiden luomisvoimaan ja tekota-\npaan. Teknillisesti: samoja puutteita suhteet\nhuomioon ottaen kaikissa teattereissa. Ilme-\nvaihtelukyvyttömyys pyritään korvaamaan rajoi-\ntetulla erikoisilmeellä. Sisäisen mielenliikkeen ja\nsiihen kuuluvan eleen välillä aukkoja kuten har-\nhautuvan äänensävyttelyn ja ilmeilyn välillä. Il-\nmaisukeinoista yksi tai toinen toisten kustannuk-\nsella kehitettyjä. Yleensä: Teknillisiä aukkoja,\nkatsotaan puolelta tai toiselta.\nMutta aukkojen täyttäminen? Tässä näiden\nharrastajanäyttelijöiden ja ammattiesiintyjien\nvälillä on paljon merkitsevä ero. kultivoiduis-\nsa\" teattereissamme peitetään nuo koulutusaukot\nyleensä en puhu onnellisista poikkeuksista\nsilatummalla ulkokuorella, huolitummalla naa-\nmiolla, paremmilla kumarruksilla, suuremmalla\nnokkeluudella ja suoremmassa seisovilla ku-\nlisseilla, tarkemmalla asema- ja asennetavoitte-\nlulla ja tämän ulkokuoritekniikan lisäksi myös\ntottakai sulavammalla artikulatiolla y.m.\nEntä Vaihdokkaan esittäjät? Näillä on har-\ntaus ja uskallus. Nöyryys ottaa vastaan pienin-\nkin opastus. Heillä on haparoiva ja yli horjah-\ntava, mutta iloinen tavoitus sanaan, käsitteeseen,\nsointuun. Yhtä vähän kuin ulkokuoritekniikka\non taitoa, on tämä hartaus ja into luomista.\nMutta: parempi on, että aukot täytetään kuin se,\nettä ne peitetään. F.lävä hartaus! Se ainakin vä-\nreilee.\nMutta näyttämöluomiinkin tai lähelle näitä\npääsivät, paitsi näyttämön johtajaa Heikki So-\ntamaata, Lydia Niskanen ja Kaija Suonio, joilla\nmolemmilla näyttää olevan kypsääkin henkistä\nsisältöä tehtäväänsä varten."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "95", "page_fin": "96", "image_debut": 17, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.16", "titre_corps": "MUISTELMATULVA", "titre_sommaire": "MUISTELMATULVA", "signature_source": "ISÄNMAATON", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "95", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4950, "texte": "MUISTELMATULVA\n\nMaailmansota kypsytti meidän päivillemme ja\nmeidän päiviemme kirjallisuuden lukijalle suu-\nren sadon: monisatasivuisia romaaneja, runoja,\nnovelleja. Ja muistelmia. Viimemainittuja se\nvarsinkin jakoi runsain käsin. Ja silloinkin kun\njo alamme päästä tuosta sodan kaunokirjallisuu-\ndesta, yltiöisänmaallisesta ja verenhimoisesta,\nvallitsevat muistelmateokset vielä markkinoita.\nSodanaikuinen ja sodanjälkeinen kaunokirjalli-\nsuus on jo melkein arvosteltu: valtava määrä\nsiitä on painumaisillaan unholaan. Siinä on liian\nvähän elämisenarvoista, liian paljon rihkamata-\nvaraa. Vain se, mikä siinä on uutta, nuorta, ke-\nvätenteistä, vain se jää eloon.\nToista on muistelmateoksien. Kammottavien\njättiläisten, jotka kruunupäisine kirjoittajineen,\ntuhatlukuisine sivumäärineen ja ylistysvirteen ja\nhallelujatahtiin sepitettyine arvosteluineen tuntu-\nvat yhä vain olevan nousussa. Aika on niiden,\nmaaperä kuohkea, verin kostutettu, kunnianhi-\nmoin pehmitetty. Lukija on väsytetty sairaalloi-\nsin romaanein, Martta-näytelmin ja rakkausju-\ntuin. On kieltämätön tosiasia: muistelmateok-\nsilla on suuri arvo. Ne ovat historiaa. Mutta\nmielestämme on syytä juuri tällä ajankohdalla\nja tänä hetkenä tehostaa sitä, että useimmissa\ntapauksissa ne ovat vain historiaa. On syytä\ntehostaa sitä, että ne ovat siinä sivussa vielä aina\nja tavallisesti liian subjektiivista historiankirjoi-\ntusta. Toisinaan ja paikotellen käyvät yksityi-\nsestä ansioluettelostakin. Vielä: on syytä sanoa,\nettä näillä muistelmateoksilla ei useimmissa ta-\npauksissa ole niitä kaunokirjallisia ja kertoma-\ntaiteellisia ansioita, jotka niille haltioitunut, per-\nsoonallisuuksiinrakastuva, tunnustettukin kri-\ntiikki aivan yleiseen ajattelematta antaa. Ja eh-\ndottomasti on sanottava, että on aivan väärin\nmennä asettamaan niiden kirjoittajia niille jalus-\ntoille, joilla seisovat ne, joilla ovtt kertojan ju-\nmalaiset lahjat.\nSotasankarien muistopatsaat ovat toiset. Toi-\nset kirjailijain. Sotasankarit valloittavat maita,\nmutta eivät pysty valloittamaan ihmisten sydä-\nmiä. Keisarit hallitsevat valtakuntia, mutta har-\nvoin hallitsevat kertojanlahjan. Kruununprins-\nsit vartovat valtakuntaa. Ja saavatkin Mutta\nturhaan he vartovat kirjailijat ahjoja, niitä ei\nperitä.\nJa kuitenkin: aika on muistelmain. Luden-\ndorff, Hindenburg, von der Goltz, kruunun-\nprinssi, keisari . . . Saksalainen sarja. De-\nnikin, Wrangel, Witte, Rodsjanko . . . Venä-\nläinen sarja. Onhan niitä. Ja jos ei pienellä\nmaalla ole omia muistelmaisia sankareita viime\nvuosien varrelta, niin sille tyrkytetään vieraita.\nVedotaan sukulaisuussuhteisiin, päivänpoltta-\nvaan merkitykseen. Ja hyvä olisi, jos tähän py-\nsähdyttäisiin. Mutta voimme väittää, että aika-\nkaudellemme on tunnusmerkillistä se, että mel-\nkein kaikista jo ylläluetelluista miehistä on koe-\ntettu tehdä merkkimiehiä maailmankirjallisuu-\nteenkin. Olen pannut merkille, että sekä saksa-\nlainen, venäläinen, että suomalainen arvostelu\non nimenomaan kaunokirjallisuuden kustannuk-\nsella koettanut laajentaa sotapäälliköiden vähäi-\nseksi tynkäytynyttä valta-aluetta, korvauttaa\nheille heidän huonoja sotamenestyksiään voitolla\nja valloituksilla kirjallisessa maailmassa.\nSe on väärin. On kerta kaikkiaan puisteltava\npois päistä sellaiset ■ ajatukset, että kirjailijaksi\ntulee se joka haluaa. Ja on muistettava, että on\nkirjailijoita, on totisesti, jotka eivät milloinkaan\nvaihtaisi kynäänsä ei miekkaan, ei valtikkaan.\nSiksi, että se on liian alhaista heille.\nEn tahdo tuoda esille enää niitä ylistys-\nlauluja, joita pa tentti kritiikki on virittänyt muis-\ntelmateosten kirjoittajille, niitä kirjallisia an-\nsioita, joita se on nähnyt noissa yllälueteltujen\nsotaherrain ja valtiomiesten teoksissa. Se on ol-\nlut toisinaan kuin läkähtymäisillään siinä ylis-\ntvshurmiossaan. Suomalainenkin kritiikki, ja\nkenties juuri erikoisemmin suomalainen kritiikki.\nMuistelkaamme vain:\nKun parooni Wrangelin muistelmain ensim-\nmäinen osa ilmestyi, niin syntyi melkeinpä ylis-\ntysarvostelukilpailu. En voi ainakaan sitä unoh-\ntaa, että suomalaisia kirjailijoita kehoitettiin oi-\nkein tyylioppiin tuolle ikälopulle mestarikerto-\njalle. Mutta ... Tunnusmerkillistä: Töisen osan\nilmestyttyä oli arvostelu hiljaa ... Voihan olla,\nettei jaksettu enää. Oli kesä kuumakin parhail-\nlaan ... Pelkään kuitenkin pahoin, että oli mui-\ntakin syitä. Täytyy olla liian suopeasydäminen\nsen arvostelijan, joka luettuaan koko vapaaherra\nWrangelin muistelmateoksen, tahtoisi väittää,\nettei muistelmain henki ole vanhoillinen, että se\nylistetty Suomi-ystävyys tuossa vapaaherrassa\non ehdottoman vilpitöntä.\nSamoihin aikoihin hautasi arvostelu melkein\nhuomaamatta kenraali Langhoffin muistelmat.\nTämän kirjoittajasta on tuntunut monia muistel-\nmateoksia lukiessa kuin juuri kenraali Langhof-\nfilla olisi oikein muistelmaote: yksinkertainen,\nrehellinen, vaatimaton. Ja eikö voisi tuntua niin-\nkin, että suomalaiselle on paljon tärkeämpää\ntuntea jal ymmärtää seitsenvuotinen ajanjakso"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "96", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1664, "texte": "Suomen historiaa kuin seitsemänkymmentäseitse-\nmän Saksan ja Venäjän? Ja liian huomaamat-\ntomiksi jäivät rovasti Juho Saarisen muistelmat-\nkin. Mutta kuinka yksinkertainen, kuinka sydä-\nmellinen, kuinka terve ja vaikuttava on niiden\nkertojaote ja minkä määrän suomalaista sivis-\ntyshistoriaa ne sisältävätkään. Katkeraa, että\nniiden jatko jäi ilmestymättä!\nKruununprinssi Wilhelmistä teki arvostelu\nvielä suuren kirjailijan, keisari Wilhelmin muis-\ntelmain edessä se tuntuu jo vähän epäröivän.\nVihjaiseepa, pahankurinen, jo jotakin keskinker-\ntaisista kertojalahjoista. Ei enää puhu „erin-\nomaisesta kirjailijasta\", ei „mahdollisimman pä-\ntevästä kynästä\", ei „loistavasta tyylistä\". Mitä-\nhän se nyt kävi „reistailemaan ja rimpuile-\nmaan\"? Muistelmateos! Saksan entisen keisa-\nrin! Kun moni kirjailija-poloinen jo valmisteli\neväitä tyylikouluun lähteäksensä! Kun moni kou-\nlupoika jo mieli painamaan päähänsä uuden ker-\ntojamestarin sodankuulun nimen!\nKenties se katsahti taaksensa, hämmästyi sitä\nloistavaa kertojaliutaa, joka siellä sapeleitaan\nkalistelee, virastotomuja jaloistaan karistelee?\nKenties joku heistä, armoitetuista, Tolstoi tahi\nDostojevski, Flaubert tahi Zola, Freytag tai\nKeller, kuiskasi sille jotakin korvaan. Pyytäisi\nolemaan varuillaan.\nLiekö kuiskannut...\nMutta jos ei lienekään kuiskannut arvoste-\nlulle, niin kuiskaa varmasti tunnolliselle luki-\njalle. Sanoo vaikkapa vain että kertojat ovat ker-\ntojia, muistelmateokset muistelmateoksia. Oma\navonsa kullakin. Niin muistelmillakin. Niitä voi\ntulla vielä paljon: Lloyd Georgelta, Mussoli-\nnilta ja Enver Pashalta! Kaikilta, kenet aika\nheittää pinnalle.\nSillä aikahan on heidän.\n\nISÄNMAATON"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "96", "page_fin": "96", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.17", "titre_corps": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "titre_sommaire": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "96", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.18", "debut_caractere": 1666, "fin_caractere_exclue": 2035, "texte": "WILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nMitä kirjailijoita kannattaa lukea? Yksistään\nniitä, jotka ovat saanet kaiken lahjaksi: ihan-\nteellisen kurin voimalla.\nPäivä kostaa! Ellet ole ylistänyt aamua hyvin\najatuksin, täytyy sydämesi kirveliä ja kalveta il-\nlan edessä.\nOn olemassa eräänlaista jaloa uteliaisuutta.\nKuka taisi herkistää korvansa kirjojen suhteen\nniinkuin Montaigne!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 2", "page_fin": "couv. 2", "image_debut": 2, "image_fin": 2, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.18", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.2", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1042, "texte": "Huomatta via ki rj au utu uksi a\nKonrad Lehtimäki: TAISTELIJA, I osa.\nV-V- . - • ' ' V.. x -/v i >1 ''• - , - .' ' J1 • . c - ■>. ■;\\ ; .' x v \\. v ' : ■\nHinta 25 mk. Merkkiromaani suositun kirjailijan tuotannossa. Lähetetään par-\nhaillaan kirjakauppoihin. II osa ilmestyy v. 1923 alussa.\nHenri Barbusse: TULI, I osa.\nSuom. L. Onerva. Hinta 25 mk. Kuuluisa romaani. Levinnyt alkukielellä yli.\n350,000 kpl. Lähetetään kirjakauppoihin parhaillaan. II osa ilm. v. 1923 alussa.\nLaari Haarla: LEMMIN POIKA.\n3-näyt. murhenäytelmä. Saavuttanut näyttämöllä harvinaisen suuren menestyksen.\nLähetetty kirjakauppoihin. Hinta 18 mk.\nAarre Saarenpää: RUNOJA.\nLyyrillinen sarja. Myönteisiä arvosteluja kautta maan. Hinta 16 mk. Kirjakaupoissa.\nOK DAIMON ab.\nPOHJOIS RAUTATIENKATU 15\n\" PUH. Tö 42 876\nNy di kt s am 1 in g\nV\nDIKTONIUS v GUNNAR BJÖRLING\nHARDA SANGER VILAN DE DA G\n.\nUtkommit i bokhandeln En samling originella aforismer\n' * \" - ■ • . \"• •• . . • / .\nPris 20 mk Utkommer i början av december\nok DAIMON ab.\nNORRA JÄRNVÄGSQATAN 15\nTEL. Tö 42 876"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "96", "page_fin": "96", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.19", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "96", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.18", "debut_caractere": 2386, "fin_caractere_exclue": 2539, "texte": "Tämän paperin on valmistanut\nHaarlan Paperitehdas\nTampere\n••\"•••iiiiiiiiiimiiiiiiiilllllliiimiiiiiiiiiiiiiiiiiM\"»'\nPuhelin 19 20 • Sähköos.: Paperihaarla"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c021", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c021", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.20", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.19", "debut_caractere": 107, "fin_caractere_exclue": 215, "texte": "PUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPU KIMO LI I KETTÄ\nSUOSITELLAAN"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c022", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c022", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.21", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.19", "debut_caractere": 217, "fin_caractere_exclue": 508, "texte": "Kirjansitomo MINERVA\nottaa tehtäväkseen kaikkia ammattiin\nkuuluvia töitä. Kaikki työt tehdään\nhuolellisesti ja kohtuushinnoilla\nBULEVARDINK.I9 BOULEVARDSG.\n■ ' f ■ ' v - • . *.\nIJtför alla tili yrket hörande arbeten.\nAlla arbete utföres omsorgsfullt tili\nmoderata priser\nBokbinderiet MINERVA"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c023", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c023", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.22", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.19", "debut_caractere": 510, "fin_caractere_exclue": 869, "texte": "Suosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\n'• \" 'A-' <»,( \\ \\ ' '/. , ; • \" v sj' ' * 7i' _ '-r' ; v\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nGrepe xle chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposoh van peitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\n♦♦♦\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c024", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c024", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 19, "image_fin": 19, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.23", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.19", "debut_caractere": 871, "fin_caractere_exclue": 985, "texte": "Uusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-11-30-01-c025", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-11-30_01#c025", "volume": "bmtnabn_1922-11-30_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 4", "page_fin": "couv. 4", "image_debut": 20, "image_fin": 20, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.2.24", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.20", "debut_caractere": 16, "fin_caractere_exclue": 866, "texte": "KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAG S A KT IE BO LAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen. sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.1", "texte": "■L *1 mHURF iHBf JfflUgßP JmF (rtBBMF JKS/Hp tHH^\n✓ \"•\"mS^\"':''\n& r g | 't1 w - •*?(§&; fetertäÄS*' 17* Vk>\" „ '**£ ' io' 1 - g g ' \\'-\\ Sfefei v-1 ' ' • I? p *'- '' ■ §ls '^M-'''> '< '\nKIRJALLISTÄITEELLINEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KONST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nMARRASKUU\n♦ N:o 6 ♦\nNOVEMBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.2", "texte": "Huomatta via ki rj au utu uksi a\nKonrad Lehtimäki: TAISTELIJA, I osa.\nV-V- . - • ' ' V.. x -/v i >1 ''• - , - .' ' J1 • . c - ■>. ■;\\ ; .' x v \\. v ' : ■\nHinta 25 mk. Merkkiromaani suositun kirjailijan tuotannossa. Lähetetään par-\nhaillaan kirjakauppoihin. II osa ilmestyy v. 1923 alussa.\nHenri Barbusse: TULI, I osa.\nSuom. L. Onerva. Hinta 25 mk. Kuuluisa romaani. Levinnyt alkukielellä yli.\n350,000 kpl. Lähetetään kirjakauppoihin parhaillaan. II osa ilm. v. 1923 alussa.\nLaari Haarla: LEMMIN POIKA.\n3-näyt. murhenäytelmä. Saavuttanut näyttämöllä harvinaisen suuren menestyksen.\nLähetetty kirjakauppoihin. Hinta 18 mk.\nAarre Saarenpää: RUNOJA.\nLyyrillinen sarja. Myönteisiä arvosteluja kautta maan. Hinta 16 mk. Kirjakaupoissa.\nOK DAIMON ab.\nPOHJOIS RAUTATIENKATU 15\n\" PUH. Tö 42 876\nNy di kt s am 1 in g\nV\nDIKTONIUS v GUNNAR BJÖRLING\nHARDA SANGER VILAN DE DA G\n.\nUtkommit i bokhandeln En samling originella aforismer\n' * \" - ■ • . \"• •• . . • / .\nPris 20 mk Utkommer i början av december\nok DAIMON ab.\nNORRA JÄRNVÄGSQATAN 15\nTEL. Tö 42 876"}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "81", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.3", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN jÄ#» TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI OCH LITTERATUR\nN:o 6\nMarraskuun 30. November\n1922\n\nSaksassa on nälkä. I luokan rautatievaunu-\njen sohvat ovat säkkikankaalla verhotut. Kur-\njuus irvistää ihmisten silmistä. Me tuomme siel-\ntä „valuutallamme\" vaatteita roskaa kaikkea.\nMyös kirjallisuutta, lyriikkaa ja draamoja, ro-\nmaaneja ja aforismeja. Kaikki hakevat nyt sieltä\nkirjallisuutta, koko maailma. Ei siksi että se on\nhalpaa, vaan siksi että siellä on. Köyhä Saksa\non rikas kurjuuden silmistä loistaessa. Säkki-\nkankaaseen verhottu nälkä laulaa.\nJa merkillistä: se mikä ennen häiritsi meitä\nsaksalaisessa kirjallisuudessa: latteus pitkäve-\nteisyys liian sitkeän mietiskelyn kuivuus perin-\npohjaisuuden ikävä kovakalloisuus se on häi-\npynyt olemattomiin, ja tilalle on astunut näiden\nominaisuuksien kontrastit. Nälkäruoska on teh-\nnyt tehtävänsä, kirvelien tuntee Saksa itsensä\nuudestaan syntyväksi, ja antaa jo, tuhlaa maa-\nilmalle uusia rikkauksiaan.\nIlman nöyryyttä nälkä on röyhkein kai-\nkista. Tai: kylläkin nöyryydellä, mutta nöyryy-\ndellä vain ihmistä kohtaan. Ihmistä poljettiin\nihminen nousi. Nuori Saksa nousee ihmisenä. Sen\nnuori kirjallisuus on ehkä ekspressionismia tai\ndadaismia tai mitätahansa, mutta se on inhimil-\nlisen ihmisen palvomista. Se antautuu vain ih-\nmisveljelle. Siinä on vikoja ja puutteellisuuksia,\nmutta vain taiteellisia. Samoja kuin esim. Dos-\ntojevskilla. Sellaisten edessä „esteettinen kri-\ntiikki\" vaikenee ja sydän sanoo: hyvä olet. Ivat-\nkoon1 Ranska, puhukoon Englanti kylmää jär-\nkeänsä: Saksassa asustaa nyt ihmiskunnan sy-\ndän.\n1920 ilmestyi Kurt Pinthuksen julkaisemana\n„Menscheitsdämmerung, Symphonie jungster\nDichtung\" tosiaan ilmestys, ihme. Ei; mikään\nvalikoima antologia sikinsokin poimittuja „edus-\ntavimpia\" runoja, vaan taideteos sinänsä, todel-\nlinen sinfonia, valtava runovuori. 23 :n runoili-\njan 270 runoa neljässä osastossa: Romahdus ja\nhuuto, Sydämen herätys, Julistus ja nousu, Ra-\nkasta ihmisiä sodan ja vallankumouksen syn-\nnyttämiä otsikoita, aforistisia rubriikkeja, jotka\nniihin sisältyvine keskeisine elämänkysymyksi-\nneen imevät runoilijoiden intressit itseensä tiu-\nkemmin kuin pienet subjektiiviset pikkutapahtu-\nmat. Ja nousu siinä: räikeästä romahduksesta\ntaistojen ja myllerryksien kautta ihmisrakkau-\nteen se on selkäranka jonka vertaista harvat\n„kootut teokset\" voivat tarjota.\n„In medio noctis vim suam lux exerit\"\nRembrandtin radeerauksen alla oleva lause so-\npisi paraiten tämän kirjan motoksi. „Keskiyöllä\nvalo laajentaa voimansa\" kansansa keskiyöllä\nNuori Saksa monumentaalisesti iskee voimansa\nnäkyviin, huutaa uudella äänellä uudesta va-\nlosta, kaaoksen hämärästä ilmoittaa kirkas sala-\nma räiskähtäen uuden päivän sarastusta.\nTässä ei ole tarkoituksena minkään jonkun\njoidenkuiden runoilijoiden erikoisesiltely. Toiset\n\nIN MEDIO NOCTIS"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "82", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.4", "texte": "niistä ovat meiliä „tunnettuja\", toiset eivät.\nLeonhard Becher Werfel Hasenclever Schickele\novat vahvoja yksilöitä, mutta tässä kirjassa vain\nnimiä joukossa. Joukko puhuu, ihmismeri huu-\ntaa ja sen yhteenpuristetussa voimailmaisussa\nme aavistamme suurta suuremman taiteen: suu-\nrimman sen, joka ei ole minkään minä-hullun\nsuurtaiteilijan individualistinen pilvilinna, vaan\nmiljoonien tuntemattomien työläisten koottu työ.\n\nDIKTONIUS\n\nMUUTAMIA PIIRTEITÄ HENRIK VISNAPUUSTA\n(Käännös vironkielisestä käsikirjoituksesta.)\n\nRunouden ja taiteen meillä sodan painon alla\nmonta vuotta vaiettua yllätti meidät äkkiä 1917\nkirjava ja monivärinen runoilijaryhmä „Siuru\".\n„Kun synkeäpilvinen taivas riippui matalim-\nmillaan, he esiintyivät\", kirjoittaa Jaan Kärner\nEsiintyivät kirjavana karavaanina, toinen tois-\ntaan elonriemuisampana, intohimoisempana.\nEnnen kaikkea nämä meidän ensimmäiset elä-\nmän ylistäjämme olivat riemun laulajia. Eikä\nkenessäkään heistä vielä silloin voinut havaita\nsitä yhteiskuntamurroksen tragiikkaa ja ajan an-\nkeutta, mitä lauloivat Saksan nuoret ekspressio-\nnistiset runoilijat, joiden seuraajia heistä mo-\nnesta myöhemmin tuli. Heidät valtasi vain ah-\nnas ja huolimaton elämännautinto ja vallaton\nrehevä elämän riemu M. Underin »Ekstaas\",\nH. Visnapuun „Carpe diem\" ja pelko, että\nhuomenna ehkä jo on myöhäistä. Toisinaan\nkyllä oltiin alakuloisiakin, mutta se oli vain it-\nsensä tuhlaamisen reaktsionia.\nTästäkin heitä on pyritty moittimaan, mutta\naiheetta: Se riemu oli sittenkin aitoa ja uutta\nsiihenastisen raskasmielisen, hieman kömpelön\nrunoutemme rinnalla. Myöhemmin, kun runoili-\njat malttoivat katsoa itseään edemmäs, he itse-\nkin näkivät, että ympärillä tapettiin ihmisiä, si-\ndottiin haavoja ja tehtiin veljeilemisyrityksiä.\nMarie Underin loistavain ja el on täysien So-\nnettien\" rinnalla kiinnitti yhtä paljon huomiota\nHenrik Visnapuun monipuolisempi „Amores\",\njossa runoilija kaikkine hänessä piilevine alku-\nvoimineen esiintyy. Hän laulaa: „Ilcuisesti surul-\nliseksi on minut määrätty\", mutta sittenkin olen\n»riemusta hullu\". Hän heittäytyy tunnel-\nmasta toiseen, ylistäen pilviin saakka „kuk-\nkaisenvalkeata maata ja yötä; jumalallisen vai-\nkeitä naisia\"; samassa hän heitä ivaa ja viskaa\npois kuin „paperossinpätkät\" ja laulaa haikean-\nkauniin „Luopumuksen\". On tähdennettävä, että\nVisnapuussa kuitenkin jo siihen aikaan enemmän\nkuin kenessäkään toisista piili surumielisyyden\nituja.\nLuopumistaan olevaisesta ja tulevaisesta, rau-\nhatonta horjahteluaan hän panee aavistamaan\nkun hän „Elegiassa\", istuessaan ystävien pa-\nrissa, lausuu: „01en vieras, olen toista perhettä,\njätän ajoissa riemupöytänne\", sillä kaikki hä-\nviää, „ruoste syö raudan ja murhe sydämen\".\n„Amores\" on mielenkiintoinen, voimakas ja mo-\nnipuolinen esikoisteos, ja siitä läksi paljon teitä\nkulkemaan, moneen suuntaan. Valitsiko runoilija\nomalta kohdaltaan parhaan?\n„Amoresia\" seuraava ,Jumalaga, Ene\" (Jää\nhyvästi, Ene) ei tarjoakaan mitään uutta. On\nkevyitä ja soivia riimejä, mutta sisältö on kal-\npeampi ja köyhempi. Sillä mitä on lähes puoli\nkirjaa käsittävä sikermä „Valkea nainen\"\n„Amoresin\" yhden ainoan, kauniin, rytmirik-\nkaan runon „Valkeat, valkeat\" rinnalla? On\nkauniita luonnonkuvauksia, mutta nekin vaikut-\ntavat „Amoresin\" jälkeen jälkikaiulta.\nMutta vastakkaisen suunnan tapaamme Vis-\nnapuun kolmannessa kokoelmassa „Talihan\",\njoka „Amoresin\" rinnalla on mielenkiintoisin\nkoko Visnapuun tuotannossa. Tällä kertaa on\nrunoilijan riemun selkäranka kokonaan murtu-\nnut. Hän on luopunut naisista ja rakkaudesta,\njoka muuten on Visnapuun runouden kannatta-\njana, ja yhteiskunnan ja ajan kauhut ovat alka-\nneet häntä tuskastuttaa. Yleensä hän on kuin\nmuuttunut, vieläpä hiukan isänmaallinenkin:\n»Kotimaan laulu\" ja »Suomalaisen illan\" pro-"}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "83", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.5", "texte": "togi. Hän laulaa nuorten kaatuneitten soturien\nmuistoksi; „kau-nis on kuolla kun olet nuori\",\nmutta se on pikemmin lohduttelua kuin asian\nruusunhohteisena tajuamista. Hän alkaa toti-\nsena miettiä, miksi sitten kuolla nuorena, ja ha-\nvaitsee: „Maailman kasvot ovat rivot, maailman\nkädet tippuvat verta\" ja on siitä epätoivoissaan:\n„Maä verta täynnään. Tuska tukahduttaa, kuin\nkatku hengen. Piru hiiviskelee hiljaa talojen vai-\nheilla \"\nJa sitten hän alkaa uhmailla ja pilkata Juma-\nlaa, kaiken tämän julmuuden katselijaa, neljän-\nnessä „runojen kirjassaan\" kuten tekijä niitä\nitse nimittää „Höbedased kuljused\" (Hopea-\nkulkuset).\nVisnapuun mieli on ehkä enemmän kuin kenen-\nkään muun nuoremman runoilijamme ollut kiin-\ntynyt Herran, Jumalan, Äärettömyyden laulami-\nseen. Monet „Amoresin\" kauneimmista lau-\nluista sen osoittavat. „Oi Jumala\", „Herra ar-\nmahda\", „Ja Sinä Jumalan Äiti\", „Alistumi-\nnen\" I ja 11. Yksi „Höbedased kuljused\"-kirjan\nosa onkin nimeltään „Puheluja Jumalan kans-\nsa\". Ja siinä hän puhuu Jumalalle kuin mies\nmiehelle, ja hän on siitä hyvillään, ettei hän ole\nkoskaan keltään kuullut Jumalan olevan nai-\nsen. Ja hän juttelee Jumalan kanssa ja havait-\nsee, ettei Jumalalla olekaan silmiä eikä korvia,\nei käsiä eikä jalkoja; siitä johtuu hänen pensey-\ntensä kaikkia avunhuutoja kohtaan. Ja runoilija\ntuntee äkkiä, että hänellä on kaikki jumalalliset\nominaisuudet, silmät, korvat ja kaikki aistimet\nja huudahtaa: „Sinä, jota etsin, Herra se\nkaikki olenkin minä!\" Ja „kaikki minun ympä-\nrilläni on kuolematonta.\" Puhelut Jumalan\nkanssa ovat täynnä ihmisen katkeruutta sellai-\nsen mahdin edessä, josta hän ei tiedä, onko sitä\nolemassa vai ei. Niissä on ehkä enemmän efek-\ntiä kuin sisäistä pakkoa ja vihaa; halua härnätä\niljettävää ihmisloista, joka tappaa ja kiduttaa\nja mutisee virallisia rukouksia puujumalan puo-\nleen.\n„Amores\" oli sisällöltään ja ulkoasultaan vii-\nmeistelty ja huoliteltu teos. Samaa ei voi enää\nsanoa Visnapuun myöhemmistä tuotteista. Nii-\nhin on sekaantunut paljon höllää, velttoa ja le-\nväperäistä. Usein on kaikki pelkkää efektin tavoit-\ntelua. Paljaita onttoja sanoja, ajatuksettomia rii-\nmejä ja huolimatonta kaikkien taiteen rajojen\nyli karauttamista. Kuten näemme erityisesti\n„H opeakulkusista\".\nMutta „Runojen kuningasta\", kuten häntä on\nIgor Severjaninin mukaan ruvettu mainitse-\nmaan, kyllästyttivät pian raskaat yhteiskunta-\nja vallankumousaiheet, kyllästytti myös irveily.\nHän luopuu veljeyden kehoitteluistaan ja Juma-\nlan kiusaamisesta, laulaakseen kevyesti ja suloi-\nsesti unilaulun Alaelle, viidennessä, viimeisim-\nmässä kirjassaan „Käoorvik\". Ja taas hän on\nIngeinsä ja Alaettensa luona. Taas laulaa hän\nyksin heistä. Ja taas on „sydän onnea raskas\".\nVisnapuu on yhden tien kulkenut ja palannut\ntakaisin. Uudelleen taipaleelle lähtiessään hän\njo valitsee varmemman ja kaukaisemman\nmääränpään.\nHenrik Visnapuuta on paljon moitittu venä-\nläisestä vaikutuksesta, aikaisemmin Igor Sever-\njaninin, myöhemmin „imaginistien\", Kussiko-\nvin y.m., ia syystä kylläkin. Eihän vieras\nvaikutus sinänsä niinkään paheksuttavaa olisi,\njos taiteilija sen kypsyttäisi itsessään, mutta kun\nse näin puoliraakana tarjotaan, on maku vas-\ntenmielinen.\nSittenkin Visnapuu on voimakas ja mielen-\nkiintoinen kyky, mitä jo hänen syöksähtelynsä\nsuunnasta toiseen vakuuttaa. Hän on myllertä-\nnyt jähmettyneitä henkiä. Hän on pannut il-\nman liikkeeseen ja se on saanut monenkin ho-\nmehtuneen arvostelijan aivastamaan. Kerran\ntyyntyessään, luopuessaan huolimattomuudes-\ntaan ja pintapuolisuudestaan ja vapautuessaan\nniin sanoakseni itseään jumaloivasta suuruuden-\nhulluudestaan, joka kuitenkin on pikkuseikka\nja hapuilevaan ja etsivään henkeen nähden ym-\nmärrettävä silloin, löytäessään oman tiensä\nhän meille varmaan tavoittaa sen puhtaan tai-\nteen kukkasen, jonka tuoksun olemme siellä\ntäällä hänen yksityisissä runoissaan tunteneet.\n\nM.M."}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "84", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.6", "texte": "EERO JÄRNEFELTIN NÄYTTELY\n\nOn sangen arkaluontoinen tehtävä ryhtyä\nkansallisia suuruuksia arvostelemaan. Mutta\nkatsellessani prof. Eero Järnefeltin viimeistä\nklassilliseksi kohotettua näyttelyä en voinut olla\nmiettimättä taidearvostelijamme allekirjoitta-\nneelle yllättävää tapaa luokitella näkemäänsä.\nJulkisen arvostelun välttämättömyydestä voi\nolla eri mielipiteitä, mutta kun kerran arvosteli-\njat ottavat tehtäväkseen arvoasteikkojen jakele-\nmisen, täten tavallaan opettaen yleisöä mitä on\ntaide, mitä ei, on kohtuullista vaatia heiltä joku\nnormi, joka kiteytymättä raudanlujaksi sään-\nnöksi, osoittaisi mitä taideteoksen on sisällettävä\nollakseen hyvää taidetta. Muuten joudumme ko-\nkonaan arvos teli joittemme sympatioiden ja vaih-\ntelevien mielialojen hyllyvään suohon.\nVertailevan arvostelun ensimmäinen ehto on\nsiis tietoinen pyrkimys sovittaa taideteokselta\nvaatimamme ominaisuudet arvosteltavissa ole-\nvaan esineeseen. Missä vertailu kävisi liian\nankaraksi tahi hienotunteisuus, sanokaamme,\nnuoren kulttuurimme uranuurtajia kohtaan pa-\nkoittaa täydellisestä objektiivisuudesta luopu-\nmaan, olisi1 hyväntahtoinen teoksien selostaminen\ntahi niitten hyvien puolien ilmituominen riittävä.\nSellaista ei pitäisi kenenkään taidekäsitteen sy-\nvempää juurruttamista harrastavan henkilön\npaheksua.\nVaikka myöntäisimme oikeutetuksi arvosteli-\njan haluttomuuden riistää vanhalta kulttuuri-\ntyöntekijältä sen kunnian ja ekonoomisen ase-\nman, jonka hän pitkillä ponnistuksilla on saa-\nvuttanut, ei tässä erikoisessa tapauksessa olisi\ntarvinnut pelätä joutuvansa pyövelin asemaan.\nPaljon suuremmassa määrässä kuin aikalai-\nsensa Pekka Halonen ja Juho Rissanen on\nprof. Järnefelt voittanut yleisömme puolelleen\nja kaikki mitä sellainen asema tuo muassaan.\nEikä ole pelkoa että hän tuon asemansa menet-\ntää, sillä kaikista taidelajeista on akateeminen\ntaide s.o. pitkän koulutuksen ja harjaantumisen\nkautta saavutettu kätevyys, yleisölle mieluisin.\nMitä on siis Eero Järnefeltin taide? anka-\nrinta mittapuuta käyttäen. Koska vahingonvaara\nasianomaiselle on minimaalinen, tahtoisin puo-\nlestani koettaa sovittaa prof. J:n taiteeseen ne\ntaiteen näkökohdat, joiden mukaan taidetta maa-\nilmassa yleisesti arvostellaan ja meilläkin,\nkun arvostelu tapahtuu kaikista personallisista\nnäkökohdista riippumatta. Sana akateeminen\nselittää oikeastaan kaikki mitä siinä on hyvää\ntahi heikkoa. Piirustus sujuva, joskaan ei syn-\nteettinen. Rodin sanoisi sitä alkeelliseksi. Pi-\ntempiä selityksiä tässä kohden välttääksemme\nverratkaamme prof. Järnefeltin ja jonkun van-\nhan mestarin piirustuksia, jolloin edellisen pii-\nrustustavan alkeellisuus on ilman muuta selvää.\nJo® kohta prof. Järnefeltin työ on viivoiltaan\nherkempi ja personallisempi kuin monen muun\nakateemikon, ei se silti, säästy tältä tuomiolta.\nVärit ovat sovinnaisia, jos väreistä yleensä voi\npuhua. Todellinen väriniekka on harvoin, jos\nkoskaan, akateemikko, sillä tässä eivät mitkään\nsäännöt, ei mikään opetus ja harjoittelu voi\nviedä tuloksiin. Voimakas väri vaisto on jotain\nsyvästi personallista ja semmoisenaan kaiken\nakateemisuuden vastakohta. Sen onnellisella\nomistajalla on itsessään opas joka johtaa hä-\nnet omia teitä kulkemaan.\nPuuttuvaa luovaa kykyä korvaa prof. Järne-\nfeltin tapaisessa taiteilijassa taiteellinen aisti,\neräänlainen kaipuu taiteen läheisyyteen, joka\npakoittaa heidät valitsemaan taiteen elämän-\ntyökseen ja antaa innostusta kestämään oppi-\nvuosien pitkät vaivat. He rakastavat taidetta,\nja niillä keinoilla, jotka akatemia on antanut\nheidän käsiinsä, he koettavat luoda sitä, huo-\nmaamatta että todellinen luova taide luo omat\nilmaisukeinonsa.\nKaikki työt keskustelunalaisessä näyttelyssä\ntuntuvat syntyneen näissä merkeissä. Muoto-\nkuvia katsellessa oivaltaa mallien kärsimykset\ntaiteilijan hitaasti muovaillessa kankaan, pin-\nnalle heidän piirteensä. Ja tulos on työtavan\nmukainen. Ulkonaisesta yhdennäköisyydestä\nhuolimatta sisäinen näköisyys, joka syntyy ai-\nnoastaan taiteilijan luodessa teoksensa, puuttuu.\nAinoastaan yhdessä tapauksessa, valtioneuvos"}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "85", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.7", "texte": "Danielson-Kalmarin muotokuvassa, näyttää tai-\nteilijan vaisto johtaneen häntä senlaatuiseen\nilmaisukeinojensa yhdistämiseen, että aito tai-\nteen henki huokuu katsojaa vastaan.\nMaisemissa huomaa selvimmin akateemisen\ntyötavan rajat. Maisema elää toisessa tahdissa\nkuin atelieerivalossa istuva malli. Värivaihtelut\neivät suostu jäämään hitaasti jäljennettäviksi.\nAinoa minkä akateemikko voi niistä poimia, on\njoku dekoratiivinen viiva, joku ylimalkainen väri.\nJos missään, pitäisin tässä yhteydessä yllä ole-\nvan analyysini oikeana. Todistuksena voisin\nmainita prof. Järnefeltin (arvattavasti) lyhyessä\najassa ulkona tehdyt harjoitelmat. Työtapa on\naina sellainen, joka sietää verraten tuntuvia\nkorjauksia öljyväri, tempera, guache tahi\npastelli ja parhaissakin tapaamme välittö-\nmyyden asemasta eräänlaisen harkitun elegisyy-\nden.\nAikamme nuorimpien pyrkimysten kanssa ei\ntällä taiteella ole mitään kosketuskohtia ja klas-\nsillisen taiteen hengelle se on vierasta. Sen juu-\nret perustuvat yleisömme jumaloimaan natura-\nlismiin, josta eräät yritykset paeta impressio-\nnistisin vedoin maalatut taustat, muutaman äi-\ntelän värin lisääminen muuten kuivahkoon väri-\ntykseen ovat pikemmin tappioksi kuin voi-\ntoksi.\nKaikista taidelajeista on viime vuosisadan\njälkimmäisellä puoliskolla vallinnutta vaikeinta\nsovittaa yhteen n.s. galleriataiteen, kanssa. Uu-\ndempiin suuntiin kuuluvista tauluista voi moni\nriippua sovinnossa vanhojen mestarien parissa,\naikamme sielu puhuu veljellisesti menneitten ai-\nkojen sielulle. Eräs „taidelaji\" näyttää jäävän\ntästä veljeskunnasta pois. Lontoossa näin ker-\nran Sargentin, erään tämän lajin etevimpiin\nkuuluvan mestarin, maalaman muotokuvan riip-\npuvan samalla seinällä, jolla oli kokoelma van-\nhojen mestarien tauluja. Rohkeasta tekniikasta\nja syvästä psykologisesta luonnekuvauksesta\nhuolimatta se näytti arkivieraalta suurten hen-\nkien juhlassa. Taiteen tulen asemasta siitä pu-\nhui markkinamainen smartness, kiirehtivän ajan\nhenki, jolle sielu oli touhussa jäänyt unhoon,\nrahan eikä iäisten arvojen tavoittelu.\nProf. Järnefeltin suuret lahjat ovat jääneet\ntämän ajan akateemisuuden palvelukseen, ja sy-\nvemmän luovan voiman puutteessa hänen kau-\nneuden kaipuunsa ei ole voinut murtautua sen\nkahleista kiitollisemmille teille.\nKunnioittakaa siis, herrat arvostelijat, tätä\nlahjakasta ja rehellistä taiteilijaa, mutta älkää\nkansaamme eksyttäkö käyttämällä hänen tai-\nteestaan sanaa klassillinen ja tekemällä siitä\nmittapuuta meidän orastavalle nuorelle taiteel-\nlemme. AA A TQfIA,\n\nALEX. MATSON\n\nEINO JURKKA\nNäyttelijäluonnekuva\n\nJo® hakee nuoremmasta näyttelijäpolvestam-\nme tulevaisuuden miehiä, niitä, jotka hengeltään,\nainevoimiltaan ja ilmaisukeinoiltaan saattavat\nkestää syöksyvän runotulvan tai raatelevan ivan\niskut tai myrskyromantiikan paussien sanatto-\nman hädän tai uhkan, siis ne nuoren runouden\näärimmäiset tekijät, jotka tuntuvat keräytyvän\nyhteen, luodakseen kerran tämän ajan. intohimon\nvertaisen draamaihmisen, silloin näitä mie-\nhiä hakiessa saa etsiä kauan turhaan.\nMutta sittenkin: eräissä nuorissa voi nähdä"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "86", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.8", "texte": "voimia, aineksia ja luomistapaakin senkaltaista,\nettä tuo hakeminen ei tunnu enää pelkältä haa-\nveen kuroittamiselta, vaan myös tarkastelulta,\njoka tuottaa osittaisia tuloksiakin.\nNiihin nuoriin, joiden uskoisin pestävän\" yli\nrealismin suristettua runopainetta, kuuluu Kan-\nsan Näyttämöllä Eino Jurkka. Siispä huo-\nlimatta hänen lyhyestä näyttelijäurastaan, siis\nhavaintoesimerkkien niukkuudesta on paikal-\nlaan hahmoitteleva luonnekuva.\nTämän miehen nopeassa näyttelijäkehityksessä\non jo asteitakin.\nEnsimmäinen se, jolloin hänelle sanottiin nau-\nrettavan. Siis: naurettavuuden aste! Tämä „ter-\nmi\" on toiselta puolen väärä (yleisö-estetiik-\nkaa!), toiselta puolelta totta. Totta: Kun hän\nalussa aukoi suutansa keskeltä paksuväristä tuk-\nkilaismaskia, tulivat lyhyet repliikit esiin sekä\nkireän säännöllisinä että avuttoman-tunnollisina.\nHarvat kuulivat tunnollisen tahdon äänessä,\nenemmistö näki vain avuttomuutta. Tosiasia lie\n/\nollut se, että sovinnainen alkeiskoulutus oli sito-\nnut artikulation kaavaan: koko suu oli kaava.\nEi edes luontaisvaisto päässyt oikeuksiinsa.\nToinen aste: Jurkka kykeni tuolloin tällöin\nhämmästyttämään. Tuli näkyviin paikoittain\ntarttuva ote: eleisiin tuli tarvittaissa petoa, tuli\nväliin ryhtiin rehevyyttä. Ja ääni tämä mursi\njoskus äkkiä alkeiskaavat ja syöksyi esiin hyök-\nkäävänä ja kuulijaan tunkeutuvana. Se oli sil-\nloin löytänyt luonnollisen alkupohjansa. Pisti\nnäkyviin kolmaskin merkki: äly jännitti uskotta-\nvasti huulet, synnytti artikulatioon puristusvoi-\nmaa, loi silmiin uutta ilmettä, joka osasi pistää\nja välähtää, väliin lyödä julmastikin. Näyttelijä\nalkoi luottaa vaistoonsa ja löysi aseita.\nSyntyivät sitten „H evospaimenen\" kerjäläinen,\npuukkojunkkareitten\" Karhun Esa, „Tyhmän\nNeitsyen\" lukkari huippuun heilautettu kar-\nrikatyyri „Naispaholaisen\" viekkaasti älykäs,\nheikkojäseninen mies ja eräät muut Jurkan hen-\nkilöt. Silloin havaittiin, että Jurkka osaa luoda\nkokonaisuuksia, elää ja eläytyä. Vieläpä: Ta-\nkana tuntui olevan omaperäinen luomistapa.\nJurkan luomissa ei ole asenteita eikä „tyyle-\njä\". Tämä, mitä hänellä ei ole, on etu, sillä se\nmerkitsee vain vapautta sovinnaisvanhasta „tra-\nditsionista\".\nYleensä ei voi eroittaa, mikä ilmaisukeino olisi\nJurkan „voimakeino\". Niistä työntyy etualalle\nmilloin mikin, vaiston varassa. Kouluttamatto-\nmuus joka ei ole mikään ansio on tässä\ntapauksessa liikunta-voiman laajuutta. (Koska\non se myös tiivistyvä?) Ja ilmaisukeinojen tasa-\nvertaisuus, tämä saa aikaan sen, että Jurkka on\nja taistelee näyttämöllä välittömästi uskottavana\nihmisenä. Hän näyttää valloittavan itselleen si-\nsäisesti henkilönsä vähitellen alistuen nöyrästi\nrunotajuamisen alle, odottaen onnellisia hetkiä.\nHän ei sairasta erittelymaniaa. Siitä hänen hen-\nkilöittensä luontevuus. Ne eivät ole ensin paloi-\nteltuja ja sitten kokoon kasattuja.\nMutta eräs varjo on vielä hämärtämässä Jur-\nkan näyttelijäkuvaa. Hän on n.s. onnellinen\nnäyttelijätemperamentti. Ja tätä johtamassa on\nsynnynnäinen loogillisuus. Mutta se henkinen\nselkäranka, joka suoristuu alati tinkimättömästä\ntotuustahdosta, se on tuntumattomissa. Kuiten-\nkin: onnellinen taiteilijatemperamentti kykenee\njärkyttämään vasta sitten, kun se ei vähäksy py-\nhää tinkimättömyyttä. Jurkka on mahdollisuuk-\nsiltaan tulevaisuuden mies. / h-h.\n\nL. H:la\n\nDIKTAREN\nFRANZ WERFEL\nFrån tyskan av DIKTONIUS\nAck! Jag har förrätt mig.\nMin förfärliga hemlighet och min goda,\nur föreställningens kasärner !\nMin lögns v&rdade ansikte,\ndei koppärriga ansiktet av min sanning,\nlöser sig tili sanning.\nJag skrev mig okänd chifferskrift,\nobönhörligt Ijög jag sanning.\nNii börjar jag jörklara mig,\nnit börjar jag komma f ram ur min blackhet,\nnu bygger jag upp mig med avhuggna hän-\nder . . .\nHjälplös\nhänar jag mig hjälplösa frän"}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "87", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.9", "texte": "CYMBELINE\nL. H-la.\nShakespeare vasta viisissäkymmenissä, kui-\ntenkin jo Stratfordin vanhus, tyttärentyttärensä\nkeralla leikkivä isoisä mestari on palannut\n'romanssien' maailmaan, jonka luonnosta, taika-\nkäsityksistä ja lapsuusmuistoista hän kerran oli\nluonut „Kesäyön unelman\" Lemmen tuhat-\nmuotoisen ruumiillistuman ja astunut ensim-\nmäiseen kypsyyskauteensa\nHän on jättänyt Lontoon, taistelun. Hän oli\nluonut enemmän kuin maailman sen ristin vaa-\nkasuoralla, jonka ylimmässä päässä on ihme ja\ntaivas ja lempi ja riemu ja juuressa kaikki se,\nmikä „perkeleen on omaa\". Nyt oli takana tra-\ngedia-raivot, ihmisinhot, tappavat myrkyt ja ti-\nkarit, enkelit ja hirviöt, sortavat ja sortuneet.\nOli läsnä tyyntymys, selkeys, luonto ja luonnon-\nlapset.\nJa mielessä lempeä resignatsioni, ja anteeksi-\nanto. „Cymbeline\", „Talvinen tarina\", ja »Myrs-\nky\" syntyivät tämän uuden sovitus-näkemyksen\ntuloksina.\nTänä kautena, tässä viimeisessä hyvästijä-\ntössä kamppailevalle maailmalle ei enää onnistu\nmurha ja tihutyö, myrkky muuttuu vaaratto-\nmaksi lääkkeeksi, kataluuskin on jo epäjohdon-\nmukainen ja päätyy katumukseen: Jago on kuol-\nlut, Jachimo on syntynyt. Othellon raivo elää\nnyt Posthumuksen kärsimyksenä ja Desdemonan\nviaton surma kääntyy Imogenin nöyrässä kärsi-\nmyksessä puhtauden maalliseksikin voitoksi.\nOnni sovittaa, voitto tekee lempeiksi Cymbelinen\nihmiset.\nMutta ikuiset vastakohdat jäävät: jalo ja ma-\ntala, hovimuotoon kuolleet ja luonnon elonkerai-\nset lapset elävät yhä vastakkain. Mutta elonke-\nraiset voittavat, elottomatkin syntyvät uudestaan.\nVain limaisen-narrimaiset Clotenit ja melkein\nkoomillisiksi muuttuneet hirviökuningattaret huk-\nkuvat maailmasta pois.\nMestarin elämä: Sangen aikainen syksy on\ntullut, mutta aurinko valaisee yhä, sillä sen kas-\nvot ovat ihmisen.\nKansallisteatterin Cymbeline-esityksessä lähes-\ntyivät ihmiskasvot katsojaa, mikäli ei kangistu-\nnut tyylitavoittelu vetänyt elottomuuden naama-\nria niiden eteen s.o. mikäli ei tämän vuoksi esty-\nnyt joka hetki tapahtuva luonteen syntyminen.\nNäyttelijät olivat hämmästyttävässä määrässä\neriarvoisia tyylin ja sävyn, perusäänen ja elä-\nvöittävän värityksen kokonaishallinnassa: muu-\nfamalla „tyyli\" tappoi elämän. Parissa tapauk-\nsessa sana vasta maalasi, ilman määrättyä yk-\nsilöittävää perusleimaakaan.\nJos mainittuja luonneluomisen perustekijöitä\npidetään esityksen ojennusnuorana, on illan pää-\nhenkilöistä Paavo Jänneksen Cloten elävin ja\ntotisin. Näittekö? Melkein karikoimiseen saakka\nrohkea tyyliote! Mutta tämän myötä ja läpi\nkulki joka hetki kimmoisa pienten eleitten ja\näänen vaihtelu, joka saattoi voittoisasti naura-\nmaan iljettävyydellekin. Todistettavasti onnelli-\nnen luoma.\nLähes samalle tasolle nousi Jussi Snellmanin\nkuninkaan poika Hän loi henkilölleen luonne-\npohjan, siis pysyi tyylissä, mutta tämä ei estä-\nnyt häntä nostamasta esiin elävin värityksin\npoikamaista luonnonlasta. Snellman näyttää tun-\ntevan mikä ero on tyylillä ja „tyylillä\". (Mutta\nesim. Emil Autereen „tyyli\" s.o. seisova kankeus\nmadalsi pahasti maanpakolaiskohtausten vaiku-\ntuksen.)\nPosthumus Urho Somersalmi! Enemmän\nkuin vain tyyliote, vähemmän kuin kokonaisen\neläväksi luotu lemmenkärsimys. Sävyjen tavoit-\ntelussa näkyi ponnistusta! Posthumus ei siis elä-\nnyt itse.\nImogen! Luoda tämän naisen viaton sulo ja\nantautuva lempeys yhdeksi, sykkiväksi sieluksi!\nSe on suuri tehtävä. Aili Somersalmi eli, mutta\nvain Imogenin sielun toisella puolella, toinen\npuoli oli tuota ennenmainittua „tyyliä\", s.o. se\noli tyylijärjellä tapettu taikka sitä ei ollut synty-\nnytkään.\nJaakko Korhonen sai Fredrik suurena aikaan\nyksiasenteisuudellaan tyylikaavan, sävyköyhyy-\ndessä erämaan. Hänen Jachimonsa nyt oli täysi\ntyylittömyys. Hajanaisia äänipyrkimyksiä sinne\ntänne. AAissä oli Jachimon nokkela sanaval-\nmius? Pingoittuneesti kiristyvässä äänessäkö?\nEntä kyynikko, joka verhoo ilkeytensä sulavuu-\nteen. Tätä näkyi ilmeissä, mutta sanonta ei tai-\npunut mukaan, ei ponnistellenkaan. Missä oli\ntunto omasta hornamaisuudesta: „Tuoss' enkel'\ntaivaan, täällä hornan vaivaa\"? Violettivä-\nrinkö heijastuksessa oikealta? Lausuntavoimien\nriittämättömyys vei yölliseltä makuuhuonekoh-\ntaukselta koko maun pois. „Oi, uni, sa kuolon\napina, hänt' uuvuta!\" Tämän lausuminen ainoa\nvalokohta.\nKokonaisvaikutus: Suuri osa »tyyliä\", osa\ntyylittömyyttä, elämää paikotellen."}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "88", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.10", "texte": "BARBELLIONS DAGBOK\n\nDe anteckningar, somi under den mindre lycka-\nde ti tein Ur en brnten mans anteckningar nu-\nraera gjorts tillgängliga för svensk publik, ut-\nkonimo i England vären 1919 („The Journal of\na disappointed Man\") ooh väckte genast vid sitt\nframträdande en utomordentlig uppmärksam-\nhet. Namnet Barbellion dök upp som en meteor\npäden litterära himmein; men snart framgick\ndet, att det inte var fräga om nägot tillfälligt\nljusfenomen utan om en ny planet med jämt och\nstarkt framtidssken.\nNär pseudonymen omsider avslöjades, visade\nsig dess bärare vara en fullkomligt okänd ung\nman, en obetydlig f.d. assistent vid naturhisto-\nriska museet i South Kensington vid namn\nBruce Frederick Cummings, som, dä boken ut-\nkom, väntade döden i en obotlig sjukdom.\nDen av yttre motgängar och inre splittring i\nförtid brutne naturvetaren Cummings hann al-\ndrig nä den vetenskapliga utmärkelse han med\nsjukligt stegrad ärelystnad rastlöst drömde om,\nmen den av dödsfruktan och livshunger pres-\nsade, självförgiftade, förbrända, nervöst för-\ngrämda enstöringen Barbellion tog, där han\nsatt och skrev isin hyrda cell, en glänsande\nhämnd pä ödet; med lidelsens stift ristade han\nsitt namnchiffer i ryktets härda marmortavla.\nLade pä en grammofonskiva, kröp sedän upp\ni en vrä i det stora tomma förmaket och satte\nmig att gnaga pä mitt hjärta. Ett hjärta sma-\nkar bittert i synnerhet om det är ens eget.\n(5 maj 1913.)\nDenna anteckning ger Barbellions liv i nägra\nheta rader. Hur han satt uppkrupen i det öds-\nliga förmaket han kom aldrig längre in\nmedan banalitetens grammofon skrällde tätt in-\nvid hans öra: satt och gnagde pä sitt giftiga\nsköna starka vallmohjärta. Den som läser hans\ndagbok känner den bittert beska smaken av blod,\ntärar och eld pä tungan.\nDenna dagbok fotograferar endast inifrän:\nomgivningen, det yttre livet har inte avsatt nä-\ngot spär iden. Inga ideer, inga tidskonflikter\nha trängt in: det verkar hart när otroligt att\nden skrivits kort före och mitt under världskri-\nget. Det sublimt löjliga i denna avskilda suve-\nränitet har inte undgätt honom själv: „Det lig-\nger poetiskt möjlighetsvärde iden omständighe-\nten, att jag är 1915 e. Kr. huvudsakligen är\nupptagen av att studera löss. Jag tycker om\nfräckheten i sänt där\". (Han hade som alla\ntrotsigt förgrämda ett starkt utvecklat sinne för\ndrastisk satir). Det är endast i förbigäende, ge-\nnom spridda namn och antydningar, man lyc-\nkas komma nägra yttre anknytningspunkter pä\nspären. Sä talar han t. ex. Om Maeterlincks\n„Visdomen och ödet\", som inte är annat än „des-\ntillerad Marcus Aurelius\", och fortsätter: „Jag\när alldeles led och ked ät dessa bekvämlighets-\ntänkare. Om en människa hetsas av ödet med\nett rött skynke, och en picador läter honom\ndansa runt, sä ge honom lika gott igen eller\nförsök ätminstone, det mä sen gä hur det viii.\"\nHan ähör ett föredrag av Shaw och utbrister:\n„Shaw var outhärdlig. Han härstammar frän\nVictorias medeltid\". Som kamrater och följesla-\ngare äter framskymta Dostojevski, Strindberg,\nDebussy, Walt Whitman. I Marie Baschkirts-\njeff upptäcker han en syskonsjäl, som är blod\nav hans blod och därför naturligtvis förhatlig:\n„0, Marie Baschkirtsjeff vad vi bäda skulle\nha hatat varandra! Hon känner som jag kän-\nner. Vi är lika uppsugna av os® själva, besatta\nav samma fäfänga och av sammai frätande äre-\nlystnad. Alit mitt är numera idel tjuv-\ngods. Hon har nedskrivit alla mina tankar och\npä det sättet förekommit mig\". Baudelaire skän-\nker honom hugnad, i synnerhet dä han läser om\nhur han dog „av G. P. I. pä ett sjukhus i\nBryssel.\" Pä ett enda ställe i slutet av boken\nberör han ett social t perspektiv genom att an-\ntyda den bittra kamp mellan kapital och arbete\nsom förestär och som skall bana väg för „Wells'\ntusenäriga rike\" och dess spiritualism: „Efter\nflygplanet kommer själen. Det är inte mänga\n\nW. N. P. BARBELLION: Ur en bruten mans an-\nteckningar, med inledning av H. G. Wells. Förlag:\nWahlström & Widstrand, Stockholm. Kr. 4: 75."}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "89", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.11", "texte": "som gjort klart för sig, vilka omdaningar som\nförestä, när de psykiska forskarna blivit färdiga\nmed sina tälmodiga undersökningar.\"\nAlit detta är emellertid begränsat tili nägra\nflyktiga antydningar, vilka det oaktat ge en till-\nräckligt tydlig bild av den radikalt modärna\nsjälsriktning, som ligger bakom. Desto klarare\nframträder däremot mannens egen sjuka (men\nhärda starka) karaktär, hans sällsynta, hektiskt\nfladdrande, men tili tänderna beväpnade bort-\nbytingsjag.\nDet är ett enda stort psykologiskt komplex\nsom dominerar: dödsfruktan livshunger\närelystnad. „Vad som gör mig bitter\", skriver\nhan, „är förödmjukelsen vid att vara döds-\ndömd\". Denna känsiä av dödsmärkthet hetsade\nhans livshunger och rovgiriga ärelystnad tili det\nyttersta: Jag känner som jag ville ge mig <■\nlag med alla lidelser, skälvande av liv, med\nhjärta och nerver i högsta verksamhet. Om\njag bara hade mera tid!Mer tid att tänka, att.\nälska, att se mig om, att bygga upp mina anlag\nskynda!! genom hela denna bok. Själv tycker\nhan om „allt som gär förfärligt fort och är\nofantligt: London, blixtar, Popocatapetl.\"\nJag dyrkar expressiä g och motorlarm. Jag nju-\nter mycket av att stä och titta pä när de svin-\ngar järnbjälkar i luften eller lyfter upp stora is-\nblock med järnklor. Sänt mäste jag alltid stanna\noch titta pa. Men han finner inte nägot utlopp,\nalit blir fuskverk, ärelystnaden visar tänder men\när1 maktlös, „den nervosa förstämningens or-\nmar\" slingra sig kring hans hjärta, ensamhe-\ntens grämelse förgiftar honom: Jag känner\nmig som kapten Scott, när han skrev sina sista\nord i antarktisk kylä och ensamhet. Det är\nmycket kalit. London är en enslig plats.\nIbland lever han nägra minuter av högsta\nlivsintensitet, dä susar rymden genom hans kött.\nDet är i synnerhet musiken som läter honorn\nsmaka denna sällhet: I tvä styva timmar satt\njag som en örn pä en klippa, skädande in i oätid-\niigheten en ganska stilig förnimmelse för en\nlondonsparv...\nIbland äter biter han skarpt ifrän sig, hänar\nDem som ha framgäng, som vända kappan ef-\nter vinden, de behagliga och eftergivna, stinger\nden konventionella dumheten med sin satirs gif-\ntiga gadd: „I extatisk samklang med denna\nfruktansvärda musik (Beethovens femte symfo-\nni), skulle jag kunna ställa mig uppe pä bal-\nkongräcket och kasta mej i lidelse ned pä are-\nnan därunder. Tänka sig, sä satt ett par damer\ni dag bredvid mig och stickade strumpor!\nDe skulle ha setat och stickat vid korsets fot,\ntänker jag.\" «Jag berättade för henne att\n12,000 liv hade gätt tili spillo vid den stora\njordbävningen i Italien En jordbävning\nmäste vara nägonting förskräckligt kvittrade\nhon älskvärt, medan hon tankspritt lade ut kor-\nien tili en ny omgäng, i ett rum i Kensington,\nmed vackra Morris-tapeter\".\nMen sädant är tillfälligt. Den röda träden\när den inre förbränningen, som smäningom gör\nalla utomliggande intressen, t.o.m. den kära zoo-\nlogien, overkliga som barns leksaker.\nDet enda som häller honom uppe in i det sista\när dagboken, som alltmer fär karaktären av ett\nlivsverk. Han koketterar inte med nägon omed-\nvetenhet: han skriver för att det skall bli läst.\nBarbellion nämner pä ett ställe Voltaires ut-\ntalande om Rousseau: att denne inte skulle ha\nnägonting emot att bli hängd, ifall de bara ville\nspika hans namn pä galgen.\nBarbellion var förtrogen med sin galge redan\ni livstiden: den stod orubblig och väntade pä\nhonom. Med smärtsamt krökta fingrar spikade\nhan själv upp sin namnplät pä skräckens träd.\n\nHgr. O.\n\nSOM OM EN VÄLNAD SMEKTE MIG\nWALT WHITMAN\nFrån engelskan av DIKTONIUS\nSorti otn en välnad smekte mig,\njag trodde jag ej var allena, gäetide här vid\nstranden;\nmen den jag trodde var tned mig, när jag nu\ngär vid stranden den som jag ,\nsotn smekte mig,\nnär jag lutade och tittade genom det glimrande\nljuset den har alltmera försvunnit,\noch andra kommer som är hatfulla mot mig,\noch hanar mig."}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "90", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.12", "texte": "UNGERSKA GÄSTER\nNYMAN\nUnder den högstes beskydd och landets syn-\nnerliga välvilja prunka konstpalatsets salar och\ngemak av ungerska artisters alster, företrädda\nav tvenne imponerande fanor vid ingängen. Sä-\nsom alltid äro anordningarna förstklassiga. An-\ntika föremäl här och där höjer ytterligare den\ndiskret festliga prägeln. Välvilja och gästvän-\nlighet skadar ju icke, isynnerhet när det gäller\nsläktingar. Julen närmar sig och klappamas\ntid är inne. Röda „säld\" diplomer vid var-\nannan tablä visar att efterfrägan är stor. Synd\nbara om vära planschmakare! De äga visst\nen god portion tälamod och kunna vänta tili\nnästa eller nästefterföljande jul.\nMan vandrar med snälvatten i munnen, med\nögonen girigt slukande allsköns prakt, nakenhet,\nfrukter, blomster, m.m., m.m. Arpäd Rorneks\nköttstycke, lysande av sinnlighetens röda sötma,\ntycks utöva en stor dragningskraft pä fotogra-\nferande och beskädande allmänhet. Man kom-\nmer ofrivilligt att tänka pä korkarnas förmäga\natt dragas tili varandra i vatten. Ungraren för-\nstär att njuta. Strunt i känsiä och torra själs-\nproblem! Som belcant alstrar ju Ungern de\nhärligaste frukter och de sötaste viner. En\noch annan utställare försölcer sig pä det dekora-\ntiva och hantverket utsträcker sig ända ut pä\nramen. Det förvänar, att konstslöjdsalster icke\nblivit rikhaltigare representerade, ty pä det om-\nrädet äro magyarerna mästare. Färg, harmoni,\nmodulation, rytmik, komposition m.m. äro tills-\nvidare obehövliga och likgiltiga begrepp. Huvud-\nsaken är att bilderna motsvara ändamälet och\ndet utvisar ju den glänsande utställningen.\nDet är att hoppas, att allvarligare konstnä-\nrer nästa gäng skola representera landets mo-\nderna mäleri. F.tt karaktärsdrag hos denna\nyngre, icke representerade, generation är den\nrobusta förkroppsligade föreningen av ut-\ntryck, form och verklighet. Detta ha desin\nmedfödda livskänsla, sitt temperament och\nsitt jordbundna, sunda verklighetssinne att\ntacka för. Därför känna de varken slitningarna\nmellan expressionism och kubism eller reaktio-\nnen av dessa bägge iden betonade klassisis-\nmen. Även den första senimpressionistiska pe-\nrioden iden ungerska konsten päverkades av\nCezanne och kubisternas konstruktioner, utan\natt dock förlora sammanhanget med den sinn-\nligt blodvarma magyariska jorden och desslivs-\nkraftiga befolkning. Denna jämvikt mellan de\nförenade organiska och de abstrakta tendenser-\nna är kännbar i synnerhet hos Tlhanyi, som\nman mäste anse för den banbrytande mälaren\niden ungerska avvikningen frän impressionis-\nmen. Hans konst bemödar sig alit fortfarande\nomi det struktiva fattandet av tingen: Naturens\nväsen. Den stär pä sidan av alla politiska, ras\noch världsäskädnings-tendenser. Det är mera en\nakt av förstäende än gärning. Andan iden\nmoderna civilisationen (teknik, industri, organi-\nsation) för tili rena abstrakta ytor och fordrar\nen fullkomligt genomträngande och omfattande\nsammanbindning genom konstruktion, öitz,\ndärefter Bortnyik, och senast den även som\nskald och skriftställare kända Kossäk, men\nframför alit Moholy-Nagy, vilken omsatt den\nvästliga kulturens dadaistiska päverkningar i se-\ngerrikt strälande, monumentalhöjande, men\näven lättfotat dansande, svävande, bejakande\nskönhet och liv.\nNär vägen upp tili brödralandet Finland tiu\nsent omsider blivit funnen, skola vi väl nästa\ngäng fä hit dessa och andra framätsträvande\nkonstnärer, vilka representera vär tids Ungern.\nMätte även vära konstnärer ätergälda besöket!\n\nNY DIKTNING\nDiktonius: Härda sånger. - Förl.: Daimon.\n\nJag har läst Diktonius nya dikter. (Den\nförsta samlingen som tryckts i Finland.) Det\nblev en underlig läsning, ty det blev strid.\nStrid alltigenom.\nFörfattaien kallar sina vers: Härda\nEtt bra namn, betecknande och koncentrerat be-\ngreppgivande. Versrader och ord slungas emot\nen, väldsamt, brännande, piskande. Man söker\nvärja sig, protestera. Förgäves! Ens förmäga\natt mottaga intryck försvagad av estetik och\ntraditioner ställes pä skarpt prov. Man rycks"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "91", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.13", "texte": "med, blir slagen och illa bränd; och äter hel-\nbrägdagjord. Man är hänförd endels, och för-\nargad endels. Alen aldrig likgiltig. Det kan\nman inte. Ty dessa sänger är liv. Det härda,\ntili blods piskande, mycket förbannade, men\nack! ändä in i döden älskade livet. Och som\nlivet talar dikterna tili oss: utan Vrumbukter,\nbrutalt, hänsynslöst, pädrivande, stimulerande\ntili yttersta spänning. Ibland nästan kaotiskt,\nmeningslöst, oftast järnhärt linjerakt Sf m ödet.\nStilen stundom starkt-skönt formad, stundom för-\nolämpande (för den som ännu har illusioner och\nfördomar) isin respektlösa härdhet. Orden än\nvälljudsklingande och poesidoftande, än äter\n(och oftast) stormtjutande, hungervrälande,\nträckstinkande. Alldeles som livet självt.\nSkalden Diktonius och mänskan, ty de bäda\näro ett i högre grad än det vanligen är fallet\nstär inte närä livet, han st&r mitt inne i det;\nkämpar med det, lider, hatar, syndar och älskar.\nÄlskar mycket och starkt. Han har blod och\nhjärta och mod. Det härliga öppna modet att\nleva och dikta om detta liv: öppenhjärtigt, stor-\nslaget.\nJag slunga viii\nmed. starka skarpa\nord\ni världens kaosbrus\nmin ungdoms trots\noch stöta fram\nmed blixtlik lidelse\nmitt hat\noch riva hiärtat ur mitt bröst\noch kasta det tili dem\nsom girigt hungrar.\nMen alit:\nmitt trots min kärlek och mitt hat\njag samia viii\noch gjuta tili en säng om dig\nur dig för dig tili dig\ndu liv.\nSä sjunger skalden själv i inledningssängen\noch karakteriserar sin dikt. Iden i flere hän-\nseenden underbara diktcykeln „Jaguaren\" säger\nhan vidare:\nSä är vi tv a, min dikt och jag:\nen klo\nen vilja är vi tva, ett gap en tand\ntillsammans är vi: en maskin som\nslär.\nJa, ett angrepp blir denna dikt. Den viii\ntända det brännbara; den viii explosion. Dik-\ntonius är revolutionärt skapatide. Han äger en\nrevolutionärs styrka och svaghet. Han har\nviljan tili liv, trotset, modet, hänförelsen, men\nhan skjuter stundom förbi mälet och nägon gäng\nslär han blint i luften. Det finnes i samlingen\nversrader som utan vidare hade kunnat stry-\nkas, och flerstädes skulle författaren med större\nbehärskning och en omarbetning kunnat und-\nvika felgrepp och skapa fullödigare dikt. Av\nde enskilda diktcyklerna blir främst „Hunger i\nLondon\" och „Jaguaren\" fullt helgjutna,strama\noch gripande. Men tadellös poesi är nog det\nsista som författaren viii skriva:\nEj nog pretentiös kalla detta dikt.\nSänger, härda sänger\nhar du ej röst att sjunga dem\nsei svär dem\nUr det gryende formlösa\nframstiger meningen.\nSöker du blomst hos mig gär du viii\njag är blott frö.\nOch ser man tili det som gott är, (och förbi-\nser det som kunnat vara borta), sä finner man\ninte bara livsstarka, groddbara frön, utan ly-\nsande blommor och fast rotade träd, stormpis-\nkade och kvalvridna, men strävande mot solen\noch levande med varje fiber, med varje droppe\nav sin must.\nDet är ingen mening i att uppräkna enskilda\ndikter. (Fastän jag här hade lust tili det, ty jag\nvet, att Diktonius skall mötas av mycket hän och\nstor oförstäelse. Och publikum är ett glatt barn,\nsom täi mycken äskädningsundervisning och\nhelst viii ha alit utprickat, märkt och „klassifi-\ncerat\", Det är sä tungt att tänka och sä farligt\natt känna). Ingen förevisning säledes.\nDiktonius är „livsstoft som dallrar av levan-\ndet\", en mänska, som förlorat mycket, som kän-\nner stridens ljuvlighet och maktens berusning,\nsom smakat kärlekens beska sötma och erkänner\nlivets ansvar. Hans dikt är eld, ett skri mot\nstormen, ett sprängstoff, ett bett: svidande, men\nklangfull. Diktonius har vägat „uppoffra det\nsom kallas skönhet för det som heter mänska.\"\nHans musa är icke av parnassen; hennes bleka,\nfärade anlete skuggas av storstadens stenblock,\nhennes starka blod suger sin näring ur en karg\noch härd jord, hennes ögon äterspegla det\nmänskliga livet i dess nakna storslagenhet och\nkaotiska brokighet.\n\nE. O—i"}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "92", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.14", "texte": "HEMMERS VÄNTAN\nDIKTONIUS\nSkalden Jarl Hemmer väntar. Och när en\nskald väntar blir det naturligtvis dikt. Och när\ndet blir dikt blir det hos Hemmer naturligtvis en\nhei samling. Ser ni: han har lättheten. 94 si-\ndor väntan säledes.\nDet är sä vackert rörande att ungdomen vän-\ntar och sä sällsynt. Vanligtvis brukar den ju\nge fan i ali väntan, vara otälig, bräka, sträcka\nhänderna girigt föregripande mot mälet, sprän-\ngas av sin egen päskyndande livsträngtan.\nMen det är naturligtvis blott den brutala obar-\nkade räa ultraistiska ungdomen som har sädana\nseder och fasoner den beskedliga välfriserade\nsalongsfähiga fosterlandshoppsungdomen (vi\nblickar mot himlen) har andra: med händerna\npä täcket knäppta tili from bön väntar den still-\nsamt. Törs vi störa lugnet med frägan (musiken\när Topelius-Palmgrens Värvisa, ciss-moll): vad\nmänne du vä-än-tar pä?\nDen väntande svarar:\n„Mitt liv är en väntan. Min väntan är läng,\nmen ännu för kort alltjämt.\nVad väntar jag pä? En osjungen säng,\nden säng som min stjärna har stämt.\"\nOch han berättar vidare att den sängen svä-\nvar kring honom 6 pä morgonen och 12 pä nat-\nten („bitti och sent\"), att den liknar stjärnsken\nmajhimmel blomdoft och andra fina saker, men\natt den (sista versen) tyvärr ej ännu nedstigit\ntili den väntande, som därför frägar när den\nskall fylla hans stoft tili brädden med sitt brin-\nnande innehäll.\nEgentligen ganska ärligt det där, ovanligt är-\nligt. Hm, jasä, han väntar säledes pä\nmänne han inte menar Dikten, Den Rätta Sän-\ngen, Guds Ton? Men denna Väntan är nu\nhans 9:de bok, sä att tja, ni förstär värt bry-\nderi: hur männe det är med de tidigare,\ntörs man draga slutsatsen att även de saknar\ndenna s.k. „säng\"? Eller nej: naturligtvis,\nfullt klart: den blygsamma sympatiska skalden\nsveper armodets gräa kappa kring sig blott för\natt undgä den larmande publika uppmärksam-\nheten och kritikens lovsäng som är honom sä\nförhatlig. För sig själv tänker han nog: aj fan\nsä jag sjöng!\nOch vi instämmer: Jarl Hemmer har nog\nsjungit och sjunger fortfarande. I denna sam-\nling sä väl som i de tidigare strömmar plas-\nkande välljud ur hans lyra, ungmör bedäras\ngamlingar blir näsrörda kritiker fär skrivkramp\nmen Dikt är det ej, allra minst ung. Hemmer\när berömd för sin „gnista\" han har den, det\nmä sägas; han har en (topeliansk) porlande\nkälla i sitt inre vid vars rand han (topelianskt)\nbjörkomsluten leker kuddamu med beskedliga\n(topelianska) poesitallkottar under (topelianskt)\nblänande himmel. Väl unnat! men när för-\nläggar- och skräkritiken försöker lancera honom\nsom det unga Finlands diktare vid sidan av en\nSödergran, tycker vi „de stillsammas\" fräckhet\ngär för längt, och tilläter oss ha vära tvivel\nc>ch löjen.\nVäntan? det doftar bekant? Ack ja: för\nvärt inre öga ter sig landets unga parnass som\nen II klass landsortstations väntsal. Flugor,\nsnarkande gestalter, uret ett par är efterlunkan-\nde, buff förlät: musan dinglande över disken\nmed den gula asketvaxnäsan ömt lutad mot den\nsura citronskivan i det tomma teglaset vän-\ntan, melodiöst snarkande väntan (de tror det är\ndikt!) pä inspirationsexpressen som aldrig\nanlöper sovande stationer.\nÄnnu en väntan. Herrskapet min ns kanske\nFröding? diktare även han, ehuru han ej del-\ntogi familjeromanpristävlingar, ansägs nämligen\noch anses fortfarande pä visst häll för „oanstän-\ndig\". Nä väl: han har även en „Väntan\", men\ndä han var diktare koncentrerade hansin vän-\ntan tili en dikt om 8 starka rader. Och vet ni,\nhögtärade, vad han väntade pä? Jo han vän-\ntade nej han befallde (diktarna väntar ej\nde befaller) att den starka makten , den: malcten,\nsom slär och flammar, skulle ge lj us och bräcka\nsönder kvalmet med en knall, och siä tungt, siä\nförbannat härt med dänets dova hammar. Men\nhan var ju diktare, och det är självklart att en\nsädan har andra önskningar än en i „solskens-\nlättjan\" (tack för ordet!) däsande Hemmer.\n\nARVID MÖRNES NYA BOK\n\nArvid Mörne har blivit det svenska Finlands\nproduktivaste författare. I är harhan äter en\nny diger roman färdig: Kristina Bjur, en berät-\ntelse frän Stora ofredens ödeshärda dagar.\nHandlingen försiggär uppe iden österbottniska\nödemarken. Det är den sista stormaktstidens och\ndet mörka ortodoxa tidevarvets härda, enkla och\nvidskepliga mänskor, som Mörne söker levande-\ngöra. Dramatiskt förenklade dialoger och knap-\npa karakteristiker med en ypperligt given miljö\nsom fond. Personerna äro av ringa intresse,\nvilket förvänar i en bok som heter „Kristina\nBjur\". Det är främst den starka stämning av"}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "93", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.15", "texte": "ödemark och hotande olyckor, villcen författaren\nställvis mästerligt lyckats skapa, som fängar lä-\nsaren och kvarstär i minnet. Nägontig un-\nderbart är t. ex. just kapitlet „Ödemark\". En\nsaga och naturdikt, gripande och fylld av mys-\ntisk poesi. Mörne är en av vara främsta natur-\nskildrare. Havet är hans drömmars rike, men\noch i synnerhet i „Kristina Bjur\" han kan\nocksä ge liv och färg ät skog, äker och äng, sol-\nljus och oväder. I sitt förhällande tili naturen är\nhan mera omedelbar än annars. Han mälar\nden med en kraftig pensel.\nMörne har stort intresse för ordet: yrkesför-\nfattarens lidelse för det. Han är tvungen att ar-\nbeta mycket pä sitt spräk. Man märker spären\nav detta arbete. Men nu (och i „Inför havets\nanlete\") är han mera frigjord. Spräket har bli-\nvit uttrycksfullare, renare och mera kärn-\nsvenskt. Mänga vackra gammalsvens-ka ord ger\nhan nytt liv.\n\nE. O—i\n\nHENRI MURGER\n\nII.\nMurgerin kertomuksella, tai oikeammin kerto-\nmussarjalla, sillä eri luvut ovat useimmiten it-\nsenäisiä episodeja, jotka vain löyhästi liittyvät\nkokonaisuuteen, on merkillinen, kiehtova viehä-\ntys. Runoilija kertoo siinä omaa ja tovereittensa\nelämää, kertoo sydän ja sielu mukana, joka lau-\nseessa, joka vaiheessa. Tapaukset eivät tietysti\nsellaisinaan ole suuria eikä mullistavia. Tuossa\nelämässä, jonka luonteen sana „puute\" parhai-\nten kuvaa, saattaa pieninkin valonsäde, pienin-\nkin menestys saada merkillisen tärkeyden: vii-\ndenkin frangin ansaitseminen on tapaus ja kun\nsattuu, että viisisataa kertyy yhfaikaa samaan\nkäteen, on omistaja jo olevinaan Kroisos ja elää\nviikon sen mukaan. Todellisuuspohja on\nharmaa ja iloton, mutta sitä vastaan katsottuina\nsaavat lyhyet helpotuksen hetket sitä lämpimäm-\nmän loisteen ja kaiken yli puhaltava herttainen\nhuolettomuus, vallaton huumori, peittää sen\nuseimmiten kokonaan näkyvistä: pienellä pilalla,\nhauskasti keksityllä kujeella päästään usein vai-\nkeista vastuksista, suoriudutaan karhuavista\nisännistä ja muista huolen tuottajista.\nMurheiden, nälän ja kiusan keskellä tehdään\nkuitenkin innokkaasti työtä. Taide loistaa mer-\nkillisen tenhoavana, säteilevänä. Pyritään täy-\ndellisyyteen tavattomin ponnistuksin, ja vaikka\nkaikki useimmiten näyttää perin tuloksettomalta,\nodotetaan sittenkin, melkein fatalistisella luotta-\nmuksella, että onni kerran avaa oven, tuo muka-\nnaan kultaa, menestystä ja mainetta. Työ tekee\nkylmät yöt lämpimiksi, ravinnottomat päivät kes-\ntettäviksi. Rytmit, värit ja sävelet täyttävät olon\nomalla viehätyksellään. Kunnes taas tulee lyhyt\nkeskeytys pikku ansion, vaatimattoman juhlan\nmuodossa.\nMutta tuo ainainen taistelu ottaa uhrinsakin\nvie yhden ja toisen ennenaikaiseen hautaan.\nKertomuksen sävy muuttuu syväksi ja tuskalli-\nseksi. Elämän tragiikka sekaantuu säälimättö-\nmänä ja voimakkaana huolettomuuteen ja toivei-\nhin. Joku pääsee perille, useampi sortuu.\nNiinkuin koko elämä uhkaavasta vakavuudes-\ntaan huolimatta kuitenkin on huoletonta ja iha-\nnaa, niin on rakkauskin. Nuoret naiset liittyvät\nkertomuksen sankarin vaiheihin vain hetkeksi,\nsilmänräpäykseksi, taas kadotakseen ja palatak-\nseen. Yhdyselämä saattaa kestää viikon, jopa\nkuukausiakin, mutta jatkuvaa siitä ei tule, vaikka\nmolemmin puolinen tunne onkin syvää ja vilpi-\ntöntä, puhjeten usein esiin puhtaana, liikutta-\nvana runoutena. Nuo Mimit ja Musettet ja\nmuut ovat yhtä haihtuvia, yhtä oikullisia kuin\nbohemi-elämän valoisat hetket. Heidän läsnä-\nolonsa luoma kirkkaus lankee lyhyeksi aikaa ker-\ntomuksen sivuille, tuo herttaisia, hilpeitä episo-\ndeja, täyden onnen hetkiä, joissa harmaa todelli-\nsuuspohja kokonaan peittyy kuin keväinen maa\nvehreyteen. Nuoruus viettää juhliaan kaiken\ntthalla, kaikesta huolimatta, mutta, pahaksi on-\nneksi, sekin „kestää vain aikansa\", kuten kerto-\nmuksen elegisen tunnelman täyttämä loppuluku\nkertoo.\nOn mahdotonta ryhtyä selostamaan tuota kir-\njavaa kokonaisuutta, joksi kertomussarja lopulta\nsulautuu. Se on kuin elämä itse, vailla säännöl-\nlisiä, katkeamattomia suuntaviivoja, oikullista ja\nvallatonta. Mutta tuo kertomuksesta huokuva\nelämä, oli kuvaus sitte realistista tai mielikuvi-\ntuksen leikin täyttämää, on merkillisen voima-\nkasta, suggeroivaa. Teokseen eläytyy itsekin kuin\npakolla, kuin tse liikkuisi mukana sen henkilöit-\nten hahmoissa, heidän iloissaan ja suruissaan.\nAika ja paikka eivät pääse tekemään rajoituksia.\nKaikki on vielä vuosikymmenien kuluttua yhtä\ntotta kuin silloin seikka, joka voimakkaasti\npistää silmään esim. Viljo Kojon „Suruttomia\"\nlukiessa. Vaikka kaikki välimatkat ovat ääret-\ntömät, ovat olot, perussa vy, jopa tapahtumatkin\nmerkillisesti samanlaisia. Mitään kirjallista vai-\nkutusta ei ole olemassa. Elämä vain toistaa it-\nseään Pariisissa niinkuin Helsingissäkin.\nMurgerin muut teokset kuuluvat kuin samaan\nsarjaan, vaikka hän ei missään ole saavuttanut\nsitä elämän ja taiteen intensiivisyyttä kuin näissä\nikuvauksissaan bohemien elämästä. „Buveurs"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "94", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.16", "texte": "d'eau\" (Veden juojat)-kertomuksessa pääsee\ntuska ja kärsimys voitonpuolelle. „Le pays Lä-\ntin\" pyrkii uppoamaan liikaan sentimentaalisuu-\nteen ja eräät pikku kertomukset taas ovat joko\nliiaksi romanttisia tai puhtaasti vallattomia.\nPieni helmi on kuitenkin lyhyt novelli „Le bon-\nhomme Jadis\", jossa nuoruuden' ylistys ja huo-\nlettomuus taas luo herkän ja valoisan välikoh-\ntauksen työn ja huolen keskelle.\n„Boheme\" oli Murgerin suuri menestys. Se\nmuodostettiin näytelmäksi, jopa oopperaksikin,\nja runoilijan unelma omasta talosta ja omasta\nelämästä toteutui täysin. Entinen elämä, kaikki\nkoettu ja kestetty, oli kuitenkin tarttunut niin\nsyvästi Murgeriin, ettei hän koskaan päässyt\nirti bohemin tavoista ja oloista. Pikku talossaan\nmaalla, Pariisin ulkopuolella, hän jatkoi enti-\nseen tapaan. Nukkui päivät, valvoi yöt, joi suun-\nnattomat määrät kahvia ja poltteli rakasta piip-\npuaan. Kaikki oli epäsäännöllistä, kaikki sattu-\nman varasssa, tai nurinkurista. Terveys oli men-\nnyt taisteluissa. Leini, kuume ja muut vaivat\nahdistelivat säälimättä.\nRunoilijan mieli pysyy aluksi vielä hilpeänä\nja reippaana, mutta menestys ei likimainkaan\ntäyttänyt sitä, mitä hän menneinä aikoina oli\nkuvitellut. Kuoleman ajatus alkaa yhä voimak-\nkaampana tunkeutua hänen mieleensä. Maail-\nman iloisinten, huolettominten tarinoiden te-\nkijä runoilee nyt synkän „Testamenttinsa\", jossa\nhuumori kuitenkin pyrkii pilkistelemään säkeit-\nten käänteistä ja sanojen lomista, ja vaikutta-\nvan „Epätoivoisen ballaadin\", jossa hän suo-\nrastaan kutsuu kuolemaa luokseen vapautta-\njana:\n„Astu kattoni alle, syö ja juo. Nuku sitte,\nja kun heräät, niin kuljeta palkkioksi minut pois\nkäsivarsillasi\"\nTaikka:\n„Tunnen kuoleman tulevan. Kuin haavoittu-\nnut lintu, joka vielä kerran yrittää lentoon, koet-\ntaa sydämeni lyödä. Olen lopussa, lopussa.\"\nKuolema tulikin äkkiä ja hiljaa. Murger jätti\nboheminsa kenenkään tietämättä ja aavista-\nmatta.\nMurger ei ole niitä suuruuksia, joista kirjalli-\nsuuden historiat kertovat sivumääriä ja joitten\nelämää tutkitaan pikku piirteitä myöten. Hän ei\nole luonut koulua eikä saanut jäljittelijöitä. Hä-\nnenkin elämänsä on episodi suuressa kokonai-\nsuudessa, mutta merkillisen värikäs ja ilmeikäs\nkohta, johon mielellään pysähtyy, ja jonka jät-\ntämä vaikutus, herättämä tunnelma, on voimak-\nkaampi kuin monen suuren, kunnialla kukkuroi-\ndun nimen.\n\nE. P—la\n\n\"VAIHDOKAS\" KOITON NÄYTTÄMÖLLÄ\nL. H—la\nTämän Selma Anttilan näytelmän elinkyky\nnäytelty ympäri maata kymmenen vuoden aikana\nei johdu tavallisen kansannäytelmän helppo-\nhintaisista keinoista: ei hauskuuttamistempuista\nsillä kappale on yleissävyltään synkkä ja to-\ntinen eikä juonen ärsyttävästä kiristämisestä-\nkään. Sillä joskin juoni on liiankin monipolvek-\nkeinen varsinkin nyt näytellyssä asussa, jossa\nkolmas ja neljäs näytös on yhdistetty on se\nepäilemättä syntynyt itse taistelusta, sisäisestä\ntunnepakosta, joka ajaa henkilöt tiiviisti iskusta\nvastaiskuun. Ja tässä taisteluvalmiudessa\non selitys kappaleen saavuttamaan kansansuo-\nsioon.\nEntä esitys? Oli havainnollista verrata Koi-\nton Näyttämön puoliksi amatöörivoimia Helsin-\ngin pää teattereiden luomisvoimaan ja tekota-\npaan. Teknillisesti: samoja puutteita suhteet\nhuomioon ottaen kaikissa teattereissa. Ilme-\nvaihtelukyvyttömyys pyritään korvaamaan rajoi-\ntetulla erikoisilmeellä. Sisäisen mielenliikkeen ja\nsiihen kuuluvan eleen välillä aukkoja kuten har-\nhautuvan äänensävyttelyn ja ilmeilyn välillä. Il-\nmaisukeinoista yksi tai toinen toisten kustannuk-\nsella kehitettyjä. Yleensä: Teknillisiä aukkoja,\nkatsotaan puolelta tai toiselta.\nMutta aukkojen täyttäminen? Tässä näiden\nharrastajanäyttelijöiden ja ammattiesiintyjien\nvälillä on paljon merkitsevä ero. kultivoiduis-\nsa\" teattereissamme peitetään nuo koulutusaukot\nyleensä en puhu onnellisista poikkeuksista\nsilatummalla ulkokuorella, huolitummalla naa-\nmiolla, paremmilla kumarruksilla, suuremmalla\nnokkeluudella ja suoremmassa seisovilla ku-\nlisseilla, tarkemmalla asema- ja asennetavoitte-\nlulla ja tämän ulkokuoritekniikan lisäksi myös\ntottakai sulavammalla artikulatiolla y.m.\nEntä Vaihdokkaan esittäjät? Näillä on har-\ntaus ja uskallus. Nöyryys ottaa vastaan pienin-\nkin opastus. Heillä on haparoiva ja yli horjah-\ntava, mutta iloinen tavoitus sanaan, käsitteeseen,\nsointuun. Yhtä vähän kuin ulkokuoritekniikka\non taitoa, on tämä hartaus ja into luomista.\nMutta: parempi on, että aukot täytetään kuin se,\nettä ne peitetään. F.lävä hartaus! Se ainakin vä-\nreilee.\nMutta näyttämöluomiinkin tai lähelle näitä\npääsivät, paitsi näyttämön johtajaa Heikki So-\ntamaata, Lydia Niskanen ja Kaija Suonio, joilla\nmolemmilla näyttää olevan kypsääkin henkistä\nsisältöä tehtäväänsä varten."}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "95", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.17", "texte": "MUISTELMATULVA\n\nMaailmansota kypsytti meidän päivillemme ja\nmeidän päiviemme kirjallisuuden lukijalle suu-\nren sadon: monisatasivuisia romaaneja, runoja,\nnovelleja. Ja muistelmia. Viimemainittuja se\nvarsinkin jakoi runsain käsin. Ja silloinkin kun\njo alamme päästä tuosta sodan kaunokirjallisuu-\ndesta, yltiöisänmaallisesta ja verenhimoisesta,\nvallitsevat muistelmateokset vielä markkinoita.\nSodanaikuinen ja sodanjälkeinen kaunokirjalli-\nsuus on jo melkein arvosteltu: valtava määrä\nsiitä on painumaisillaan unholaan. Siinä on liian\nvähän elämisenarvoista, liian paljon rihkamata-\nvaraa. Vain se, mikä siinä on uutta, nuorta, ke-\nvätenteistä, vain se jää eloon.\nToista on muistelmateoksien. Kammottavien\njättiläisten, jotka kruunupäisine kirjoittajineen,\ntuhatlukuisine sivumäärineen ja ylistysvirteen ja\nhallelujatahtiin sepitettyine arvosteluineen tuntu-\nvat yhä vain olevan nousussa. Aika on niiden,\nmaaperä kuohkea, verin kostutettu, kunnianhi-\nmoin pehmitetty. Lukija on väsytetty sairaalloi-\nsin romaanein, Martta-näytelmin ja rakkausju-\ntuin. On kieltämätön tosiasia: muistelmateok-\nsilla on suuri arvo. Ne ovat historiaa. Mutta\nmielestämme on syytä juuri tällä ajankohdalla\nja tänä hetkenä tehostaa sitä, että useimmissa\ntapauksissa ne ovat vain historiaa. On syytä\ntehostaa sitä, että ne ovat siinä sivussa vielä aina\nja tavallisesti liian subjektiivista historiankirjoi-\ntusta. Toisinaan ja paikotellen käyvät yksityi-\nsestä ansioluettelostakin. Vielä: on syytä sanoa,\nettä näillä muistelmateoksilla ei useimmissa ta-\npauksissa ole niitä kaunokirjallisia ja kertoma-\ntaiteellisia ansioita, jotka niille haltioitunut, per-\nsoonallisuuksiinrakastuva, tunnustettukin kri-\ntiikki aivan yleiseen ajattelematta antaa. Ja eh-\ndottomasti on sanottava, että on aivan väärin\nmennä asettamaan niiden kirjoittajia niille jalus-\ntoille, joilla seisovat ne, joilla ovtt kertojan ju-\nmalaiset lahjat.\nSotasankarien muistopatsaat ovat toiset. Toi-\nset kirjailijain. Sotasankarit valloittavat maita,\nmutta eivät pysty valloittamaan ihmisten sydä-\nmiä. Keisarit hallitsevat valtakuntia, mutta har-\nvoin hallitsevat kertojanlahjan. Kruununprins-\nsit vartovat valtakuntaa. Ja saavatkin Mutta\nturhaan he vartovat kirjailijat ahjoja, niitä ei\nperitä.\nJa kuitenkin: aika on muistelmain. Luden-\ndorff, Hindenburg, von der Goltz, kruunun-\nprinssi, keisari . . . Saksalainen sarja. De-\nnikin, Wrangel, Witte, Rodsjanko . . . Venä-\nläinen sarja. Onhan niitä. Ja jos ei pienellä\nmaalla ole omia muistelmaisia sankareita viime\nvuosien varrelta, niin sille tyrkytetään vieraita.\nVedotaan sukulaisuussuhteisiin, päivänpoltta-\nvaan merkitykseen. Ja hyvä olisi, jos tähän py-\nsähdyttäisiin. Mutta voimme väittää, että aika-\nkaudellemme on tunnusmerkillistä se, että mel-\nkein kaikista jo ylläluetelluista miehistä on koe-\ntettu tehdä merkkimiehiä maailmankirjallisuu-\nteenkin. Olen pannut merkille, että sekä saksa-\nlainen, venäläinen, että suomalainen arvostelu\non nimenomaan kaunokirjallisuuden kustannuk-\nsella koettanut laajentaa sotapäälliköiden vähäi-\nseksi tynkäytynyttä valta-aluetta, korvauttaa\nheille heidän huonoja sotamenestyksiään voitolla\nja valloituksilla kirjallisessa maailmassa.\nSe on väärin. On kerta kaikkiaan puisteltava\npois päistä sellaiset ■ ajatukset, että kirjailijaksi\ntulee se joka haluaa. Ja on muistettava, että on\nkirjailijoita, on totisesti, jotka eivät milloinkaan\nvaihtaisi kynäänsä ei miekkaan, ei valtikkaan.\nSiksi, että se on liian alhaista heille.\nEn tahdo tuoda esille enää niitä ylistys-\nlauluja, joita pa tentti kritiikki on virittänyt muis-\ntelmateosten kirjoittajille, niitä kirjallisia an-\nsioita, joita se on nähnyt noissa yllälueteltujen\nsotaherrain ja valtiomiesten teoksissa. Se on ol-\nlut toisinaan kuin läkähtymäisillään siinä ylis-\ntvshurmiossaan. Suomalainenkin kritiikki, ja\nkenties juuri erikoisemmin suomalainen kritiikki.\nMuistelkaamme vain:\nKun parooni Wrangelin muistelmain ensim-\nmäinen osa ilmestyi, niin syntyi melkeinpä ylis-\ntysarvostelukilpailu. En voi ainakaan sitä unoh-\ntaa, että suomalaisia kirjailijoita kehoitettiin oi-\nkein tyylioppiin tuolle ikälopulle mestarikerto-\njalle. Mutta ... Tunnusmerkillistä: Töisen osan\nilmestyttyä oli arvostelu hiljaa ... Voihan olla,\nettei jaksettu enää. Oli kesä kuumakin parhail-\nlaan ... Pelkään kuitenkin pahoin, että oli mui-\ntakin syitä. Täytyy olla liian suopeasydäminen\nsen arvostelijan, joka luettuaan koko vapaaherra\nWrangelin muistelmateoksen, tahtoisi väittää,\nettei muistelmain henki ole vanhoillinen, että se\nylistetty Suomi-ystävyys tuossa vapaaherrassa\non ehdottoman vilpitöntä.\nSamoihin aikoihin hautasi arvostelu melkein\nhuomaamatta kenraali Langhoffin muistelmat.\nTämän kirjoittajasta on tuntunut monia muistel-\nmateoksia lukiessa kuin juuri kenraali Langhof-\nfilla olisi oikein muistelmaote: yksinkertainen,\nrehellinen, vaatimaton. Ja eikö voisi tuntua niin-\nkin, että suomalaiselle on paljon tärkeämpää\ntuntea jal ymmärtää seitsenvuotinen ajanjakso"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "96", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.18", "texte": "Suomen historiaa kuin seitsemänkymmentäseitse-\nmän Saksan ja Venäjän? Ja liian huomaamat-\ntomiksi jäivät rovasti Juho Saarisen muistelmat-\nkin. Mutta kuinka yksinkertainen, kuinka sydä-\nmellinen, kuinka terve ja vaikuttava on niiden\nkertojaote ja minkä määrän suomalaista sivis-\ntyshistoriaa ne sisältävätkään. Katkeraa, että\nniiden jatko jäi ilmestymättä!\nKruununprinssi Wilhelmistä teki arvostelu\nvielä suuren kirjailijan, keisari Wilhelmin muis-\ntelmain edessä se tuntuu jo vähän epäröivän.\nVihjaiseepa, pahankurinen, jo jotakin keskinker-\ntaisista kertojalahjoista. Ei enää puhu „erin-\nomaisesta kirjailijasta\", ei „mahdollisimman pä-\ntevästä kynästä\", ei „loistavasta tyylistä\". Mitä-\nhän se nyt kävi „reistailemaan ja rimpuile-\nmaan\"? Muistelmateos! Saksan entisen keisa-\nrin! Kun moni kirjailija-poloinen jo valmisteli\neväitä tyylikouluun lähteäksensä! Kun moni kou-\nlupoika jo mieli painamaan päähänsä uuden ker-\ntojamestarin sodankuulun nimen!\nKenties se katsahti taaksensa, hämmästyi sitä\nloistavaa kertojaliutaa, joka siellä sapeleitaan\nkalistelee, virastotomuja jaloistaan karistelee?\nKenties joku heistä, armoitetuista, Tolstoi tahi\nDostojevski, Flaubert tahi Zola, Freytag tai\nKeller, kuiskasi sille jotakin korvaan. Pyytäisi\nolemaan varuillaan.\nLiekö kuiskannut...\nMutta jos ei lienekään kuiskannut arvoste-\nlulle, niin kuiskaa varmasti tunnolliselle luki-\njalle. Sanoo vaikkapa vain että kertojat ovat ker-\ntojia, muistelmateokset muistelmateoksia. Oma\navonsa kullakin. Niin muistelmillakin. Niitä voi\ntulla vielä paljon: Lloyd Georgelta, Mussoli-\nnilta ja Enver Pashalta! Kaikilta, kenet aika\nheittää pinnalle.\nSillä aikahan on heidän.\n\nISÄNMAATON\n\nWILHELM EKELUNDIN AFORISMEJA\nMitä kirjailijoita kannattaa lukea? Yksistään\nniitä, jotka ovat saanet kaiken lahjaksi: ihan-\nteellisen kurin voimalla.\nPäivä kostaa! Ellet ole ylistänyt aamua hyvin\najatuksin, täytyy sydämesi kirveliä ja kalveta il-\nlan edessä.\nOn olemassa eräänlaista jaloa uteliaisuutta.\nKuka taisi herkistää korvansa kirjojen suhteen\nniinkuin Montaigne!\n\nTOIMITUS - RED AKTION:\nLauri Haarla, Hagar Olsson,\nvastaava ansvarig toim.siht. red.sekret.\nP. Rautatienk. 15 N. Järnvägsg.\nToimitusaika 12—2 Redaktionstid\nPuhel. 42876 Telef.\nUltra-lehden joulukuun numerot tulevat ilmestymään kaksoisnumerona jouluksi\nUltras decembernummer utkommer som dubbelnummer tili julen\nHELSINKI 1922 • KESKUSKIRJAPAINO OY.\n\nTämän paperin on valmistanut\nHaarlan Paperitehdas\nTampere\n••\"•••iiiiiiiiiimiiiiiiiilllllliiimiiiiiiiiiiiiiiiiiM\"»'\nPuhelin 19 20 • Sähköos.: Paperihaarla"}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.19", "texte": "Ilmottakaa Ultrassa!\nAnnonsera i Ultra!\n- ' • /X ; ' • : A;'. 1■\n? > g v ■' ■, #■ • •' * ■ -, ; % - ,rN |\n\nPUKIMO O.Y. KALLIO\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nNAISTEN JA HERRAIN\nPU KIMO LI I KETTÄ\nSUOSITELLAAN\n\nKirjansitomo MINERVA\nottaa tehtäväkseen kaikkia ammattiin\nkuuluvia töitä. Kaikki työt tehdään\nhuolellisesti ja kohtuushinnoilla\nBULEVARDINK.I9 BOULEVARDSG.\n■ ' f ■ ' v - • . *.\nIJtför alla tili yrket hörande arbeten.\nAlla arbete utföres omsorgsfullt tili\nmoderata priser\nBokbinderiet MINERVA\n\nSuosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\n'• \" 'A-' <»,( \\ \\ ' '/. , ; • \" v sj' ' * 7i' _ '-r' ; v\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nGrepe xle chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposoh van peitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\n♦♦♦\nHyvät laadut! Halvat hinnat!\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96\n\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221130-01.1.20", "texte": "HINTA 6:— PRIS\n\nKUSTANNUSOSAKEYHTIÖ\nFÖR LAG S A KT IE BO LAG ET\nMe olemme alkaneet julkisen toimintamme\nja pyydämme täten kunnioittaen kiinnittää\nkirjallisuutta harrastavan yleisön huomiota\ntoimintaamme, jonka päämääränä on yksin-\nomaan taiteellisesti pätevän runouden jul-\nkaiseminen. sekä alkuperäisinä suomen- ja\nruotsinkielisinä teoksina että käännöksinä\nuudesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta.\nToimiston osoite on: Helsinki, Pohjois-\nRautatienkatu 15, Puhelin: Töölö 42 876\nVi ha numera vidtagit med vär verksam-\nhet och ha härmed äran att fästa den lit-\nterärt intresserade allmänhetens uppmärk-\nsamhet vid det nya företaget, som avser\natt utgiva endast konstnärligt giltiga alster\ni form av svensk- och finskspräkiga origi-\nnalverk samt översättningar av modern eu-\nropeisk litteratur. Förlagets adr. är: Helsing-\nfors, N. Järnvägsg. 15, Telef. Tölö 42 876"}]}