{"numero_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_sha256": "137e638633d27d176243b9605a9d8f0623224bf245c5cae4a717c8178e08d875", "source_tei": "https://github.com/Princeton-CDH/bluemountain-transcriptions/blob/main/periodicals/bmtnabn/issues/1922/12/20_01/bmtnabn_1922-12-20_01.tei.xml", "source_mets": "https://github.com/pulibrary/BlueMountain/blob/main/metadata/periodicals/bmtnabn/issues/1922/12/20_01/bmtnabn_1922-12-20_01.mets.xml", "url_numero": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01", "articles": [{"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c002", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c002", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "97", "page_fin": "97", "image_debut": 3, "image_fin": 3, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.2", "titre_corps": "KAKSI RUNOA sikermästä „Sielujen sota\" Kirj. L. ONERVA", "titre_sommaire": "KAKSI RUNOA sikermästä „Sielujen sota\" Kirj. L. ONERVA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 3, "page_imprimee": "97", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.3", "debut_caractere": 125, "fin_caractere_exclue": 1287, "texte": "KAKSI RUNOA\nsikermästä „Sielujen sota\"\nKirj. L. ONERVA\nHERÄTYSHUUTO\nÄlä raukkana raukene kyyneliin;\njoka sielu jumalsäiläksi tahkottiin!\nEi aika nyt leikkiä lasta!\nMiks mielit sa nukkua päiväsi pois,\nkun tulessa, myrskyssä onnesi ois.\nja silloin sa eläisit vasta!\nHän valheen lieroja kumartaa,\noman sortajansa kädestä rauhansa saa\nken lakkasi taistelemasta!\nEi, vasta kun peikko, yön kruunupää\nsydänveresi hangelle hyydyttää,\non leposi kunniakasta!\nSOTAORHI\nTyöjuhta kas en minä olekaan,\nen ole orja orjain,\nkoni kauhtunut kuormavankkurien,\nponi lauhtunut hupikorjain!\nEn kannuksen käskystä kaartele,\nvaikk' kylkeni puhki söis se,\nen ruoskansiirnaa tottele,\nvaikk' kuoliaaksi löis se!\nVain vereni vaistolta vuottelen\nma merkkiä, käskijääni:\nsinne kätketty jonnekin, tiedän sen,\non taistelun rummun ääni...\nJa kun minä tunnen tunnossain:\nnyt on se oikea hetki,\nsiif alkaa vasta mun lentoni,\nlyhyt, sorja kuin salaman retki!\nJa kun minä nään: nyt viimeinen\nja suurin päiväni nousi,\nkaikE kuolinhyppyhyn jännittyy\nmun jänteeni niinkun jousi.\nJa kun minä kuulen: vihdoinkin\nmun sotatorveni soittaa,\ntulenlieskaksi muutun, muuta en nää\nkuin määrän: kuolla ja voittaa!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c003", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c003", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "98", "page_fin": "98", "image_debut": 4, "image_fin": 4, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.3", "titre_corps": "RANSKAN NUORI TAIDE Les peintres français nouveaux 1—8.", "titre_sommaire": "RANSKAN NUORI TAIDE Les peintres français nouveaux 1—8.", "signature_source": "H. AHTELA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 4, "page_imprimee": "98", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.4", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3836, "texte": "RANSKAN NUORI TAIDE\nLes peintres français nouveaux 1—8.\nH. AHTELA\nParisen vuotta sitten aikoi Ranskassa ilmes-\ntyä sarja pieniä taidejäljennösvihkosia, joitten on\nmäärä tutustuttaa yleisöä modernimpaan rans-\nkalaiseen taiteeseen. Niiden vihkosten perus-\nteella, jotka tähän mennessä ovat ilmestyneet,\njää hämmästyen ja ihmetellen katselemaan, eikö\nRanskan taide todella ole tuota korkeampi, kuin\nmitä nuo vihkoset osoittavat. On köyhyyden\nmerkki, että Ranskan uutta taidetta esitettäessä\nkatsotaan tarpeelliseksi vetää esiin siksi sovin-\nnainen ja heikko maalaaja kuin Charles Guerin\n(vihko n:o 2) sitä ikävämpi, jos tällaisia hem-\npein motiivein esiintyviä mukaanottaen katsotaan\ntarpeelliseksi etsiä sarjalle populariteettia. Teok-\nset sellaiset kuin tämä painavat arveluttavasti\nsarjan tasoa alas, eli ehkä oikeammin antavat\naivan toista kuin mitä odotetaan. Sillä taso si-\nnänsäkään ei totta maar ilahduta. Mitä tarjoaa\nJean Puy (n:o 4), jotain niin ala-arvoista, että\nsellaista luulisi jo jokaisen saaneen nähdä kyl-\nlin neljännen luokan näyttelyissä. Ei Marchand\n(n:o 6) sen enempää ilahduta, siellä löytyy vuo-\nroon Andre Lhoteä, Henri Rousseau'ta, Gau-\nguinia, Matisse'a, Derain'iä, vaikkapa Wallot-\nton'ia, niin pitkälle kuin viitsii selailla, ilman\npienintä omintakeista näkyä. Harvoinpa tai-\nteena tarjotaan jotain niin ala-arvoista kuin mitä\nnäissä teoksissa tarjotaan. Samaa compottia on\nRouault (n:o 8), epigoonityötä, kokeilua kynsin\nhampain olla rohkea ja uusi.\nSamanlainen olisi Luc-Albert Moreaux,\neikä hän maalaajana kohoakaan edellisiä kor-\nkeammalle, mutta parissa piirroksessa pilkah-\ntaa viivakauneutta ja omaa unelmaa. Matissella\nalkaa sarja. Mutta se valikointi, joka vihkoa\nvarten on toimitettu, osoittaa vaan miten hapui-\nleva ja heikko itse Henri Matisse'kin on ajoit-\ntain ollut. Enpä voisi ajatella huonompaa Ma-\ntisse'n esittelyä kuin mikä teoksessa on tapahtu-\nnut, ja jos siitä olisi vielä poissa tunnettu Toi-\nlette, ja Taiteilijan tytär (aivan ihmeen kaunis\nteos) olisi täysi syy ihmetellä mistä tämän suu-\nren mestarin ja väripsykoloogin maine johtuu.\nAivan samaten ei voi olla ihmettelemättä, mi-\nten Emile-Othon-Friesz'in kauniista tuotannosta\non pystytty saamaan sellainen kokoelma kuin on\nvihkossa n:o 5. Nuoruuden teoksessa Hon-\nfleur'ista (1904) pilkahtaa aito Friesz'iä\nmutta valinta näkyy vetoavan johonkin kirjalli-\nseen makuun. Koko sarja olisi mitä suurin\npettymys, ellei siinä olisi numeroa 7, Mau-\nrice de Vlaminck, Heti ensi jäljennös, Avant\nPorage, antaa täyden käsityksen siitä, että\nnyt on tultu tekemisiin taiteilijan kanssa, joka\nei ole vaan suuri maalaaja, vaan on myös tuo-\nnut jotain uutta aikakauden taiteeseen. Tässä\nei ole paikka lähteä hänen taidettaan erittele-\nmään, siihen pitäisi olla väljemmät tilat, sanot-\ntakoon vaan, että näistä jäljennöksistä käy cittä-\nmättömästi esiin, miten Cezannen kubististapai-\nnen tyyli, joka pyrki tehostamaan pääasiassa ai-\nnetta, avaruutta, esineiden ulottuvaisuutta kaik-\nkiin suuntiin, myös taaksepäin (katsojan kannal-\nta) on johdettu tehostamaan aiheen sielullista\nilmausta. Mitä ihmeellistä kauneutta ja sieluk-\nkuutta henkiikään Tuntemattoman neitosen muo-\ntokuva. Tämä teos sykähdyttää katsojaa värit-\ntömänä jäljennöksenäkin, kuten yksin aito, syvä\ntaide ihmistä voi sykähdyttää, ja soisin taiteen-\nharrasta jäin muistavan tämän syvää kauneutta\njakavan pikku Vlaminck-vihkon n:o 7.\nMielenkiinnolla jää odottamaan sarjan jat-\nkoa, ellei se ole katkennut, koska ainakaan alle-\nkirjoittanut ei enempää teosta ole saanut. Luva-\ntuista vihkosista kiinnittäisi mieliä enin Picasso\nja hänen hengenheimolaisensa, voimakas Bra-\nque, sekä viivakaunis ja kultivoitu Marie Lau-\nrentin Kunhan vaan ei viimemainitun taiteeseen\nkohdistuva valikointi kiinny maalaajattaren myö-\nhempään höllään kauteen, joka osoittaa miltei\nhenkistä heikkoutta."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c004", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c004", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "99", "page_fin": "100", "image_debut": 5, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.4", "titre_corps": "MARCEL PROUST", "titre_sommaire": "MARCEL PROUST", "signature_source": "E. P—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 5, "page_imprimee": "99", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.5", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4056, "texte": "MARCEL PROUST\n\nJonkun aikaa satte meni manalle eräs nykyi-\nsen Ranskan merkillisimpiä kirjailijoita, jonka\nelämäntyö ei vielä ollut likimainkaan lopussa ja\njonka personallisuus ja tuotanto vasta alkoi hil-\njalleen tunkeutua tuntijoiden ja harrastajain pii-\nristä suuren yleisön keskuuteen.\nMarcel Proust ei kuulunut mihinkään koulu-\nkuntaan, ei liittynyt vanhoihin naturalisteihin\neikä uusiin iclealisteihin. Kaikki ismit olivat hä-\nnelle täysin vieraita. Hän oli niin ihmisenä kuin\nkirjailijana vain oma itsensä ja molemmissa\nsuhteissa hyvin erikoinen.\nHänen terveytensä oli kovin huono ja se antoi\nhänen ulkomuodolleen, hänen hienopiirteisille\nkalpeille kasvoilleen ainaisen kärsivän ilmeen.\nHän tiesi kuoleman varmasti tulevan millä het-\nkellä hyvänsä ja suhtautui siihen alistuvasti ja\nrauhallisesti filosofin tyyneydellä. Marcel Proust\noli hyvin rikas ja tottunut elämään kaikkein hie-\nnoimmissa seurapiireissä, kalleimpien ja eksen-\ntrisimpien huvitusten ja tapojen keskellä. Eräs\nhänen ystävänsä kertoo:\n„Hänen tunteellisuutensa, kykynsä ottaa vai-\nkutelmia vastaan oli todella sairaalloisen her-\nkäksi kehittynyt. Poistaakseen jonkun väärinkä-\nsityksen, jolla ei oikeastaan ollut mitään merki-\ntystä, hän saattoi kirjoittaa asianomaiselle neljä-\ntoista, viisitoista sivuisia kirjeitä, joilla hänen\nmielestään aina oli niin kiire, että tarvittiin eri-\nkoinen lähetti niitä perille viemään. Hän oli\nmuuten mainio kirjeiden kirjoittaja, ja täytyy toi-\nvoa, että hänen kirjevaihtonsa kerran julaistai-\nsiin.\nProustilla oli aina kiire ja aina hän myöhäs-\ntyi jä aina hänellä oli keskustelun aihetta loppu-\nmattomiin. Joskus hän katosi kuukausiksi, ja\nvain lähimmät ystävät pysyivät yhteydessä hä-\nnen kanssaan. Jonain päivänä saattoi silti ta-\npahtua, että Proustin auto pysähtyi oven eteen\nja silloin oli noudatettava hänen kutsuaan illal-\nlisille johonkin loistohotelliin. Nyt hän kertoi\nolleensa viikkokausia sairas, tunteneensa tänään\nvoivansa paremmin ja tahtovansa unohtaa vai-\nkean ajan paraitten ystäviensä parissa.\nHän oli tavoiltaan perin vaativainen. Hänet\ntapasi vain hienoimmissa muotipaikoissa, elegan-\ntimpien naisten keskuudessa, korkeimman yli-\nmystön salongeissa. Hänet tunnettiin kaikkialla\navokätisyydestään, suuremmoisista juomarahois-\ntaan ja kalliista lahjoistaan. Hänen päivänsä\nalkoi yhdeksältä illalla, jolloin hän aina esiintyi\nfrakkiin tai smokingiin puettuna. Öisin hän kir-\njoittikin ja nukkui suurimman osan päivää. Melu\noli hänestä sietämätöntä. Kirjailijan asunnon\nseinät oli verhottu paksuilla matoilla, ettei ka-\ndulta kuuluisi pienintäkään kolinaa. Hän puhui\nmielellään puoliääneen ja vilkaskin keskustelu\noli hänen läsnäollessaan hyvin hillittyä.\nMarcel Proust oli yksinäinen elämässään ja\nyksinäinen tuotannossaan. Kukaan ei osannut\nluulla, että tuolla hienostuneella elämisen tai-\ndon mestarilla olisi kirjallisia harrastuksia. Hän\noli neljäkymmentä viisi vuotta vanha, kun hän\njulkaisi romaanin Plaisirs et les jours, hienosti\nkuvitettuna loistopainoksena. Sen luultiin yleensä\njäävän ainoaksi, paitsi eräitä Ruskinin teosten\nkäännöksiä, ja kaikki hämmästyivät, kun hiukan\nennen sotaa alkoi ilmestyä Proustin iso romaani:\nA la recherche du temps perdu. Se oli suunni-\nteltu vielä laajemmaksi kuin Romain Rollandin\n„Jean Christophe\", jonka kanssa sillä on se yh-\nteys, että molemmat käsittelevät aikansa elämää\nihan pikkupiirteitä myöten. Mutta siihen yhteys\nloppuukin. Marcel Proust kertoo ihan erikoi-\nsella, ketään muuta jäljittelemättömällä ta-\nvalla.\nKertomus jakaantuu useihin jaksoihin. Du\ncote de chez Swann I—II; A Vombre des jeunes\nfilles en fleur I—II; A cote de Ouermantes\nI—II; Sodome et Oomorrhe, I—IV; ja lopuksi\nLe temps retrouve I—II. Siis kaikkiaan kaksi-\ntoista laajaa nidettä, joista neljä viimeistä on par-\naikaa painossa. Otaksutaan, ettei kirjailija toi-\nmettomalta näyttävän elämänsä aikana suinkaan\nole ollut jouten, vaan käyttänyt aikansa suun-\nnitelmiin ja valmisteluihin. Hän on nähtävästi\ntuntiessaan kuoleman yhä lähenevän vielä vii-\nmeisellä hetkellä kiiruhtanut julkaisemaan kaikki,"}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "100", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.6", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3383, "texte": "ja on kilpajuoksussa kuoleman kanssa ehtinytkin\nsiksi ajoissa, että kaikki joutuu julkisuuteen.\nTätä traagillista ainesta ei romaanissa kui-\ntenkaan tunnu, vaikka Proust kertookin siinä\nkoko elämänsä hyvin aikaisesta lapsuudesta\nsaakka. Se tuntuu pikemmin hupaiselta, hyvin\nälykkäältä tarkastelijan juttelulta hänen kertoes-\nsaan kokemuksiaan, mitä erilaisimmista piireistä,\nja suhtautumistaan niihin. Klassillisen ranska-\nlaisen tyylin ihailijasta tuntunee kirjoitustapa\nmahdottomalta. Kertomus liikkuu pitkissä, hyvin\npitkissä lauselmissa, joissa sivulauseissa alitui-\nseen poikkeillaan asiasta tekemään jotakin huo-\nmautusta ja annetaan asioille oma oikullinen ja\nmerkillinen järjestyksensä. Tarina pysähteleekin\naina tuon tuostakin, kun kirjailija kiintyy tarkem-\nmin erittelemään jotakin seikkaa, lausumaan\nmielipiteensä milloin mistäkin: ihmisistä, uskon-\nnosta, filosofiasta, tieteestä ja taiteesta. Kuiten-\nkaan ei kertomukseen kyllästy. Proustilla on hy-\nvin laaja sivistys ja hän lausuu mielipiteensä pe-\nrin henkevästi, hyvin erikoisesti löytäen asioissa\nalituiseen mielenkiintoisia puolia. On kuin\nkuuntelisi hyvin harjaantunutta, kaikesta mer-\nkillisen hyvin perillä olevaa juttelijaa. Kun hän\nsitte antautuu kertomaan pitemmäksi aikaa, osaa\nhän luoda merkillisen voimakkaan tunnelman,\nelävöittää erittäin vilkkaasti sadat henkilönsä,\njopa virittää tapaukset suorastaan jännittäviksi-\nkin. Hän on taituri niin puhtaassa kertomuk-\nsessa kuin juttelussakin. Koko aikakauden elä-\nmä valuu hitaasti monin tavoin valaistuna luki-\njan silmien edessä. Liikutaan milloin missäkin\npiirissä, milloin missäkin joukossa. Käydään\nläpi koko Ranskan sisäinen elämä.\nAatteita kirjailijalla ei ole. Hän ottaa elämän\nsellaisena kuin on itse sen nähnyt edessään ja\nlausuu siitä ennakkoluulottomat ajatuksensa,\nlausuu ne hienosti ja sirosti, hillitysti ja puoli-\nääneen.\nAlussa jo mainittiin, että Proustilla oli mel-\nkein sairaalloisen herkkä tuntemis- ja suhtautu-\nmiskyky. Sen vuoksi tuntuukin usein siltä, kuin\nhän olisi vaihtanut olemusta, tunkeutunut tois-\nten ihmisten elämään ja sieluun ja omaksunut ne\nitselleen. Hän itse on oikeastaan tuo heikko ja\narka lapsi, nuorukainen ja mies, romaanin\nminä, mutta yhtä hyvin hän voisi olla hieno ja\nelegantti Shwann, nuori kreivi Saint Luc, tai\njoku muu romaanin monista henkilöistä. Yhtä\neläviä ovat sen naisetkin ja useat sen rakkaus-\nepisoodeista mitä herkimmin kerrotuita. Luon-\nnollisesti on hienoston elämä kirjailijaa lähem-\npänä, mutta hän osaa tunkeutua myös taiteili-\njoiden ja porvareitten piireihin, joista hän on\npiirtänyt monta viehättävää, onnistunutta ja to-\ntuudellaan vaikuttavaa kuvaa.\nMitä romaanissa tapahtuu? Ei mitään kum-\nmaa ja ihmeellistä. Se on jokapäiväistä, todel-\nlista ihmisten elämää. Minne se vie? Sitäkään\nei osaa sanoa, kun viimeiset osat ovat vielä il-\nmestymättä. Mutta on täysi syy uskoa, että se\non yhtä tarkoitukseton kuin koko elämä, ja että\njos se johtaa johonkin filosofiseen tulokseen, ta-\npahtuu se pikemmin epäsuorasti, tapausten ja\nmietteiden oman sisällön välityksellä.\nProustin romaani ei ole kaikkien kirja. Suu-\nren yleisön suosiota se ei koskaan saavuttane.\nMahdollisesti saattaa joku välikohtaus kokonai-\nsuudesta erilleen otettuna tunkeutua yleiseenkin\ntietoisuuteen, mutta Marcel Proust jää kirjaili-\njanakin samaksi yksinäiseksi, erikoiseksi, joka\nhän ihmisenäkin oli. F » /„\n\nE. P—la."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c005", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c005", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "100", "page_fin": "100", "image_debut": 6, "image_fin": 6, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.5", "titre_corps": "SAAPUNEITA KIRJAUUTUUKSIA", "titre_sommaire": "SAAPUNEITA KIRJAUUTUUKSIA", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 6, "page_imprimee": "100", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.6", "debut_caractere": 3385, "fin_caractere_exclue": 3776, "texte": "SAAPUNEITA KIRJAUUTUUKSIA\nK. J. Gummerus Oy: n kustannuksella:\nEinari Vuorela: Kevätlaulu maaky-\nlästä Kirja valosta, ilmasta ja ihmisistä.\nHinta 24 mk.\nM. Pajari: Töllistä vain ynnä muita ker-\ntomuksia. Hinta 10 mk.\nArmas Launis: Kaipaukseni maa. Lapin-\nkävijän matkamuistoja. Hinta 18 mk.\nT. J. Korpela: Auringon mailla. Seik-\nkailuja Tanganijkan rautatiellä ja Kongo-\njoella. Hinta 15 mk."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c006", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c006", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "101", "page_fin": "102", "image_debut": 7, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.6", "titre_corps": "KOOMILLINEN DON JUAN", "titre_sommaire": "KOOMILLINEN DON JUAN", "signature_source": "O—s", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 7, "page_imprimee": "101", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.7", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3061, "texte": "KOOMILLINEN DON JUAN\n\nöeorg Kaiser, saksalainen näytelmäkirjailija,\non julkaissut pitkälle toistakymmentä näytelmää\nja saavuttanut puolen vuosikymmenen aikana\nsekä erinomaista menestystä näyttämöillä että\nrunsasta huomiota kritiikin taholta.\nMutta Suomessa ei Kaiseria näytellä, sillä\nKaiserin runous elää ajatusilosta ja näkemis-\nilosta. (Näitä runoili jaominaisuuksia pelätään\nSuomen teattereissa.) Kaiserilla on huomattavan\nsuuri dramaattinen tilannevarmuus huoli-\nmatta eräistä rakennehuolimattomuuksista ja\nhengessä harmiton halu iloitella pikkuporvari-\nnaurettavuuksilla, kyynillinen varmuus purra\nytimiin saakka sekä toiselta puolen uuden herois-\nmin („Biirger von Calais\") myrsky rinnassaan.\n(Nämäkö ominaisuudet estävät hänen pääsynsä\nmeidän näyttämöillemme?) Vai hänen paka-\nnuutensa\", joka „Die judische Witwessä\" heit-\ntäytyy raamatulliseen komiikkaan, tarkemmin sa-\nnoen: Holofernes-Judith-aiheen parodiaan?\nVaiko se pinnalta katsoen aistillinen nihilismi,\nmutta pohjaan mitattuna terve ja raikas luon-\nnollisen elämänvoiman ylistys, joka kulkee läpi\nmonen näytelmän, esim. »kummallisen\" rohkean\nruno- ja tanssinäytelmän »Europan\".\nKaiser on joka tapauksessa mies, jota ei ole\nvoitu eikä voida syrjäyttää nuorimman draama-\ntuotannon kritiikissä. Aika lie meilläkin ottaa\nmiehestä edes esimerkki: komedia »Kentauri\"\n(»Zentaur\", myöhempi painos nimellä »Kons-\ntantin Strobel\"), joka ei ole suinkaan paras Kai-\nserin näytelmistä, mutta tekijälleen kuvaavim-\npia.\nSen toiminta hajoo lopussa pahasti (eräissä\nnäyttämöesityksissä onkin sen s:ttä näytöstä\nmuutettu), mutta sen yleisrytmi huippuuntuu sa-\ntiirisiin välähdyksiin, joissa naurettava hulluus\nja ilveily leikkii totuden kanssa nerollisen hui-\nmaa leikkiä. Sen tilanteiden komiikka on täynnä\nsattuvien iskujen säkeniä, joiden valossa naurat-\ntaa lähellä tragedia-jyrkännettäkin, jota Stro-\nbelin onnettomuuksien sarja arveluttavasi! lähe-\nnee.\nKuka on Konstantin Srobel? Lukutoukka,\nyliopettaja, siveyden huippu, sillä hän ei ym-\nmärrä mitään naisista ja vielä vähemmän siitä,\nettä naiset synnyttävät lapsia. Velvollisuuden-\ntunnon määrätön paino ja pedanterian määrä-\ntön tärkeys asuu hänen olennossaan. Hän on\nkaikkien säädyllisyyskaavojen ja kankeuksien ne-\nliskulmainen tulos? Sovinnais-perinnäisyyden\nidea itse. Mutta syyntakeettomuudessaan\nhänhän on vain erään kasvatussysteemin sum-\nma hän itse, Strobel parka, ei kykene riistä-\nmään meiltä edes myötätuntoamme, onneksi nau-\ntinnollemme.\nTämä kuiva vakka löytää kantensa, kun hän\ntulee toisten neliskulmaisten, Vierkantien, per-\nheeseen kosimaan tytärtä. Kosimiskeskustelu\nisän ja tyttären kanssa on hänen paljastuksensa.\nKuinka värisee hänen henkensä ja jäsenensä\nlemmenelämän portilla? Ei lainkaan! Kurttu-\notsaisen tunnollisena latelee hän takeita, takeita\npätevyydestään aviosäätyyn: Luja terveys, poh-\njapalkka, palkannousut, nousumahdollisuudet,\nprosentit, säntilliset talousarviot. Pahimmankin\nperhetahran hän tunnustaa tuo kunnon mies\nisä, kauppias, margariinitehtaan asiamies, oli\nkuollut tapaturmaisesti tehtaan rattaissa ja ha-"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "102", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.8", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2587, "texte": "jonnut yhdeksi margariinipartian kanssa. Tosin\nsäädyllisyys oli säilytetty: koko margariini-\nvuori oli punnittu ja laskettu isän paino ja tämä\nmerkitty hautapatsaaseen. Mutta kristillinen kä-\nsitys ylösnousemuksesta ja vain kalkyyli isäs-\ntä! Tämä voisi loukata Vierkantin tunteita. Siksi\ntunnustus. Appi hyväksyy. Vävy on säädylli-\nnen ja pätevä.\nMutta testamentti, isoäidin määräys, että eräs\npääoma lankeaa Vierkantien ja vävyn hyväksi\nvain siinä tapauksessa, että Judith viettää häät\nviimeistään 19-vuotiaana ja saa »säädyllisen\"\najan kuluessa perillisen. Muuten: pääoma ja ko-\nrot menetetty hyväntekeväisyyslaitokselle.\nKindchen, Zinschen! ? Ken takaa! Mitä\nomantunnonvarmuutta on siitä, että hän, siveys-\nkemattomuus, saattaisi olla mahdollinen välikap-\npaleeksi onnelliseen perhetapahtumaan? Mah-\ndollista. Mutta! Puuttuu lainpykälätakuu, ei\nriitä kalkyyli, ei pedagoogitäsmällisyys. Ja jollei\nStrobelilta kiskaistaan luja neliskulmainen sielu\nja pirsta taan alkutekijöihinsä.\nHänet heitetään tielle, jolla hänestä on tuleva\nhurjimus, skandaalintekijä, Don Juan ja pa-\nkanallinen alkueläin, kentauri. Omantunnon\ntähden, ei veren viettelyksestä.\n„ vain siihen, mihin olet jo kyennyt, saat\nlupautua.\" Tämän lukee Strobel almanakkaleh-\ndeltä. Totuus! Tätä on seurattava. Vanha koti-\npalvelija pois, sijaan Vierkanteilta pois ajettu\nAlma. Strobel uhrautuu velvollisuudentuntonsa\ntähden. Koe? Onnistuu! Isyysvoimasta ei ole\nepäilystä.\nMutta kaikki .paljastuu. Skandaali. Virat ja\narvot riistetään. Judith pakenee. Ja nai yhden-\nnellätoista hetkellä kaksinkertaisen leskimiehen,\njolla on 9 onnistunutta koetta s.o. lasta. Mutta\nsäädyllisempää tietä tulleita. Strobel on lurjus!\nMutta velvollisuusidea elää tässä onnettomas-\nsa. Hän on pantannut jo huonekalunsa mak-\nsaakseen Almalle. Nyt hän tulee kihlajaisiin\nvaatimaan pääoman prosenteista kolmatta osaa,\nsillä hän on velvollinen elättämään Alman. Ja\nVierkantien tähden on kaikki tapahtunut. Hei-\ndänhän on suoritettava osa kokeen laskusta.\nMikä epäämätön oikeus!\nMutta maailma on vääryys. Ei makseta. Syn-\ntyy skandaali taas. Sakot uhkaavat. Ainoa pe-\nlastus! Se tulee ihmesattumana: eräs miljonää-\nrileski ostaa hänet miehekseen, sillä hän on skan-\ndaalissa todistanut taipumuksensa Don Jua-\nnina, kentaurina. Väliverho.\nSiis karikoiminen huippuuntuu lopulta yli ra-\njan, ei sinänsä mahdottomuuteen, vaan mautto-\nmuuteen. Mutta tämä ei tuhoa kappaleen geniaa-\nlista näkemyssarjaa. Ei sen tyylin järeätä isku-\nvoipaa, tulista tempoa ja loistavia, monologeina-\nkin taistelevia, repliikkejä. Sen raikas ja rohkea\nsatiiri on tosi.\n\nO—s."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c008", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c008", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "102", "page_fin": "102", "image_debut": 8, "image_fin": 8, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.7", "titre_corps": "MURHATTU MAA", "titre_sommaire": "MURHATTU MAA", "signature_source": "Karin Vadenström", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 8, "page_imprimee": "102", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.8", "debut_caractere": 2589, "fin_caractere_exclue": 3191, "texte": "MURHATTU MAA\nKarin Vadenström.\nRinta tyhjänä,\nmustana ja kuolleena,\nväkevien suonien elämän voima\nloppuun vuotaneena\nlepää maa\nelämän murhaamana.\nTaivaita kiertää suuri nyyhkytys,\nja murhe valuu tummina puroina\näsken kukkivilla kummuilla.\nMykkä tuska puhuu vesiltä ja vuorilta\nja järvet katsovat kuin sammuneet silmät\nkuoleman kaameita töitä.\nMetsistä nousee lahonnut lemu,\nnukkuvien talojen ympärillä\nkiertää hiipiviä askeleita\nja koirat ulvovat-\nSisällä vapisevat ihmiset\nja itkevät unissaan\nselittämättömän kauhun kahleissa.\nKiitävien pilvien lomasta\nleimahtaa värisevä tähti,\nsysimustaan pimeyteen."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c009", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c009", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "103", "page_fin": "104", "image_debut": 9, "image_fin": 10, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.8", "titre_corps": "MEIKÄLÄISISTÄ TEATTERINJOHTAJISTA", "titre_sommaire": "MEIKÄLÄISISTÄ TEATTERINJOHTAJISTA", "signature_source": "KYNÄ", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 9, "page_imprimee": "103", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.9", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4086, "texte": "MEIKÄLÄISISTÄ TEATTERINJOHTAJISTA\n\nTeatterin, ja näyttämötaiteen yleensä, uudista-\nmiskysymys on jo meilläkin eikä Luoja parat-\nkoon suinkaan liian aikaisin tulemassa päivä-\njärjestykseen. Mutta kun puhutaan näyttelijöi-\nden sisäisestä uudestisyntymisestä, näyttämöko-\nristeiden ja kehyksen yksinkertaistuttamisesta,\nohjelmiston valitsemisesta ajan vaatimuksia sil-\nmällä pitäen j.n.e., näytään kokonaan unhoitta-\nneen se, josta mielestäni tulisi alkaa, kaikkein\ntärkein, nimittäin: teatterijohtajakysymys.\nTeatterin taiteellisesta johdostahan riippuu\nsangen suuressa määrin esityksien ja koko teat-\nterin taiteellinen taso. Jos näyttelijäaines ja oh-\njelmisto on kelvotonta, ei taiteellisinkaan johto\nkykene mitään kunnollista aikaansaamaan.\nMutta vaikka ohjelmisto olisi kuinka hyvä ta-\nhansa, samoin näyttelijäkunta, voi kelvoton tai\nainakin epäpätevä johtaja antaa esitykselle ai-\nvan väärän suunnan ja pahoinpidellä kappaleita\nmitä törkeimmin. Meillä on kyllä jokaisella\nkokemuksia tässä suhteessa.\nSe seikka, että meillä näyttämötaso on niin\nlattea ja harmaa ja tomuinen, ei suinkaan riipu\nnäyttelijäaineksen kelvottomuudesta. Meikäläi-\nsillä näyttelijävoimilla pääsee moninkerroin kor-\nkeampiin tuloksiin kuin on päästy ja hyvää,\nnuorta, monipuolista ohjelmistoa on saatavissa\nmaailmankirjallisuudesta kotimainen näytel-\nmäkirjallisuus kun on vielä syntymättä, tai syn-\ntymässä niin että teldjöitä hyvien tulosten saa-\nvuttamiseksi ei siis puutu. Mutta hyvät, innok-\nkaat, rohkeat, itsenäiset, luomiskykyiset teatterin-\njohtajat puuttuvat.\nSuomalaisen, kotimaisen synnytystuskissaan\ntaistelevan näytelmäkirjallisuuden kannalta kat-\nsoen on tämä vakava tosiasia murheella mainit-\ntava. Se, kuten näiden rivien kirjoittaja, jolle\nkotimaisen draaman tulevaisuus on sydämen\nasia, tuntee raskasta huolta ja painostusta tä-\nmän lahjomattoman totuuden edessä.\nMitä nerokas johtaja voi olla maansa näyttä-\nmötaiteelle, on jokaiselle selviö. Sen näytti meillä\nBergbom kyllin selvästi. Etevä teatterinjohtaja\ninnostaa, kasvattaa kotimaisia näytelmäkirjoit-\ntajakykyjä esittämällä heidän tuotteitaan, ohjaa-\nmalla ja opastamalla, virheitä, heikkouksia pal-\njastamalla j.n.e. Etevä johtaja kasvattaa ete-\nviä, suuria näyttelijöitä. Hän huomaa oppilaista,\nkenessä piilee suuruuden itu ja kaivaa ja kannus-\ntaa sen esille. Mutta etevät, suuret näyttelijät\ntaas puolestaan kasvattavat kirjailijoita, kan-\nsoittaen henkilöluomillaan näiden mielikuvitus-\nmaailman. Näin lankeaa nerokkaan, kasvatus-\nkvkyisen teatterinjohtajan kylvö sekä välittö-\nmästi että välillisesti niin kotimaisen näytelmä-\nkirjallisuuden kuin näyttelijäaineksenkin hyväksi.\nOn näet huomattava, että kotimainen näytelmä-\nkirjallisuus myöskin taas puolestaan valmistaa\ntuttuja, näyttelijöiden kanssa samassa tai aina-\nkin läheisessä verenkäynnissä olevia näyttämö-\ntehtäviä siten kasvattaen ja kehittäen näytteli-\njoita.\nMutta miltä näyttävät meillä teatteriolot tai-\nteellisen johdon laatua katsomalla?\nOtan sanomalehden käsiini. Tuontuostakin\npistää silmiini maaseutua kiertelevien näytelmä-\nkiertueiden, seurueiden ja joukkueiden reklaami-\nilmoitukset. Saan selville johtajan nimen\nmuistuttelen mielessäni: ai niin, hänhän on se\njo loppuun kulunut näyttelijä sieltä tai se\nepäonnistunut, kyvytön näyttelijä sieltä, lisäksi\nveltto ja riitainen, joka nyt on omin päinsä maa-\nilmalla, mitä julkeimmalla tavalla pahoinpidel-\nlen maailmankirjallisuuden suurteoksia tai\nesittäen rahaakokoavaa roskaa turmellen yleisön\nmakua ja tuottaen häpeää koko näytelmätaiteelle.\nSitten muutaman ajan kuluttua huomaan, että\nmainittu „kuuluisa\" ja „etevä\" kiertueenjohtaja\non valittu jonkun vakinaisen näyttämön johta-\njaksi ensin ehkä tilapäisen tai muuten vaati-\nmattoman, mutta ensiaskel on joka tapauksessa\notettu, alku on hyvä, tulevaisuus lupaava.\nTottahan sitä nyt sanomalehtimiesten kirjavassa\nparvessa on joku tuttu, ja montakin, joka lyö\nkiitos- ja ylistysrumpua, kylväen laatusanoja\nkuin turkinhihasta. Jos Hamlet-esitys todellisuu-\ndessa lähentelikin arveluttavasti mustalaismekas-\ntusta, esitettiin se sanomalehden palstalla kor-"}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "104", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.10", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1294, "texte": "kea-taiteellisena huippusaavutuksena ja jos rans-\nkalaisen komedian suoritus oli ilmielävää karja-\npiikojen sievistelyä, oli arvostelijan mielestä esi-\ntys, joka olisi tuottanut kunniaa mille pariisilai-\nselle näyttämölle tahansa. Ja niin sitä vähi-\ntellen alkaakin olla jo kaikki portit ja veräjät\navoinna miehelle, jonka opillinen sivistys\nsaattaa supistua kansakoulun oppimäärään tai\nehkä vähän enempään j.n.e.\nYmmärtää sanomattakin miten tällainen teat-\nterinjohtajan mahtiasemaan kohonnut nousukas\nsitten kohtelee kotimaista näytelmätuotantöa.\nJos teatterin johdossa on taiteellisesti täysipai-\nnoinen mies, vielä hyvällä maulla ja taiteellisella\nselkärangalla varustettu, ei hän koskaan suostu\nesittämään teatterissaan roskaa. Ennen hän\neroaa, ennenkuin alentuu häväisemään taiteelle\npyhitettyä temppeliä. Sano siis minulle min-\nkälaista ohjelmistoa teatteri esittää, niin sanon\nsinulle minkä suunnan miehiä on sen johtaja.\nJa jos heitettäisiin pikasilmäys koko maan\nteatterilaitosten ohjelmistoon, luulisinpä senkin\ntodistavan, että taiteellisesti epäpätevät johtaja-\nvoimat hallitsevat maan näyttämöitä ylimalkaan.\nMeiltä puuttuu koko teatterijohtajakasvatus.\nJa tässä on yksi päätekijöitä siihen teatterielä-\nmämme alennustilaan, joka näyttää kohta olevan\nkaikille selviö. m/\\rAf\n\nKYNÄ"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c010", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c010", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "104", "page_fin": "104", "image_debut": 10, "image_fin": 10, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.9", "titre_corps": "„RIIKINKUKONSULKA\"", "titre_sommaire": "„RIIKINKUKONSULKA\"", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 10, "page_imprimee": "104", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.10", "debut_caractere": 1296, "fin_caractere_exclue": 4172, "texte": "„RIIKINKUKONSULKA\"\nR. H—m.\nTom Kristensen: Paafuglefjeren. Digte fra Kina.\nKobenhavn, H. Hagerups Forlag 1922.\nLöysin tunkiolta riikinkukonsulan, jonka\nsilmä laajeni hulluna sinenä ja tuijotti hurjana,\nniinkuin mielipuolet katsovat. Se viekotteli minut\naavistamaan sielun riikinkukon sulassa. Ja se\nviekotteli minut aavistamaan sielun kaikissa kat-\nseissa, jotka tapasin ja näin, ja se viekotteli mi-\nnut laulamaan siitä, jota en voi ymmärtää.\n0 g jeg blev forledt til at ane en Sjael\n1 alle de Blikke, jeg motte og sä,\nog jeg blev forledt til at synge om det,\njeg ej kan forstä.\nNäin Tom Kristensen alottaa runokokoel-\nmansa. Hän liittyy kaukaisilta seuduilta ja vie-\nraista oloista aiheensa hakevien »matkakirjaili-\njoiden\" sarjaan, joita ahtaastiasutussa Tans-\nkassa on niin useita: Sophus Michaelia, Johs.\nV. Jensen, Laurids Bruun ja tavallaan Emil\nBonnelycke. Sophus Michaelis on julkaissut ko-\nkoelman japanilaisaiheisia runoja: „Blaaregn\"\nTom Kristensen on matkustanut Kiinaan\nsekä muodostellut runoiksi vaikutelmansa ja tun-\nnelmansa tästä ihmeellisestä maasta, jonka sini-\nsessä katseessa hän aavisti sielun, vaikkei voinut\nsitä täysin ymmärtää.\nHänen aistimensa vastaanottavat tuoreina\nkaikki oudot vaikutelmat. Hän näkee kultausvai-\nsen aamun Pekingissä, jolloin kantajien ja kau-\npustelijoiden huudot ja katulaatoista kaikuvat\naskeleet täyttävät neliskulmaisen kaupungin, lin-\nnut visertävät kilpaa häkeissään, palatsien ja\nPaitang-kirkon tornit pistävät esille yli usvan ja\nsilmäilevät taivaan häikeisevää sineä, missä\npääskysten loistavat siivet levottomasti kimal-\ntelevat. Hän näkee kukkivan puun alla loikoile-\nvat elämäänsä tyytyväiset vanhukset, Gum'in ja\nAh Wung'in, hän näkee sokean, kurjan kerjäläi-\nsen, joka matelee kaduille, ja pyövelin joka puh-\ndistaa miekkansa verestä kahdenkymmenen mes-\ntattavan odottaessa vuoroaan. Hän kertoo Fu-\nsiyaman yöllisestä purkauksesta, Shanghai-öit-\nten kuumista riemuista sekä keisarinnasta, jonka\nkasvot olivat norsunluunkeltäiset ja elottomat\nkuten täysikuun kasvot, joka murhasi miehensä\nkeisarin ja piti verisintä sotilasta rakastajana,\nhallitsijana, keisarina kuukauden ajan, kunnes\ntämä löydettiin palmikkoonsa tukehdutettuna kei-\nsarinnan vuoteelta.\nKristensenin runoista huokuu koko itäisen\nihmemaan oikullisuus ja arvotuksellisuus. Ne\nehkä eivät ole runollisesti erikoisen omaperäisiä\ntai syviä, ne ovat enimmäkseen kuvailevia ja pas-\nsiivisia niiden suurin arvo on niiden tunnelma-\nteho. Tässä suhteessa on kokoelman ihastutta-\nvimpia runoja „Li Tai Pe's Dod\", kuvaus Kii-\nnan suuresta runoilijasta Li Tai Pestä, keisarin\nsuosikista, joka heitti silkkipukunsa ja rikkau-\ntensa lähteäkseen kurjana kulkijana etsimään\nrunoa, jota hän ei milloinkaan saanut laulettua\nSiinä runoilijaneron tragedia, joka päättyy hä-\nnen juovuspäissään liukuessa juhlariemussa kei-\nnuvasta veneestä sinisen järven lootushautaan."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c011", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c011", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "105", "page_fin": "105", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.10", "titre_corps": "KULTAA HARMAALLE", "titre_sommaire": "KULTAA HARMAALLE", "signature_source": "Hgr. O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "105", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.11", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2461, "texte": "KULTAA HARMAALLE\nHgr. O.\n\nEs lag schon lang ein Toter vor unserm Draht-\nverhau,\ndie Sonne auf ihn gluhte, ihn kulille Wind und\nTau.\nIch sah ihm alle Tage in sein Gesicht hinein,\nund immer fuhlt' ich's fester: Es muss mein\nBruder sein.\nIch sah in alien Stunden, vie er so vor mir lag,\nund hörte seine Stimme ausTrohem Friedenstag.\nOft in der Nacht ein Weinen, das aus dem Schlaf\nmich trieb;\nmein Bruder, lieber Bruder hast du mich\nnicht mehr lieb?\nBis ich, trotz alien Kugeln, zur Nacht mich ihm\ngenaht\nund ihn geholt. Begraben: Ein fremder\nKamerad.\nEs irrten meine Augen. Mein Herz, du irrst\ndich nicht;\nes hat ein jeder Toter des Bruders Angesicht.\n♦\nSelailin pientä harmaata vihkosta: Arbeiter-\ndichtung, 79 sivua kellastunutta köyhänpaperia,\njolla tummanharmaat kirjaimet näyttivät home-\nkirjaimilta\nOmituinen kokoelma olikin: Köyhälistörunoi-\nlijoita sodan ja isänmaan laulajina. Sama van-\nhan vanha laulu: Deutschland, Deutschland,\nDeutschland! Rajoituksen, rajojen laulu!\nTuntui niin kummallisen painostavalta. Käsi-\ntyöläiset, yhteiskunnan osattomat, uuden maan ja\nuuden taivaan uneksijat, International en rytmien\nluojat, suitsuttamassa nahkakansilyyrikkojen ju-\nmalille.\nMissä ovat köyhäin aarteet?\nSelailin hätäisesti, epätoivoisesti.\nOi uusi-nuori kauneus, ihme! Eikö sinua ole-\nkaan? Etkö sinä kykenekään suutelemaan käär-\nmeitä?\nSilloin peitti suuri paistava käsi erään har-\nmaan sivun: Und immer fählt ich!s fester: Es\nmuss mein Bruder sein.\nSe käsi oli peltiseppä Heinrich Lersch'in, ar-\nmoitetun runoilijan, kauneuden nöyrän palveli-\njan.\nMinä ymmärsin, että se oli Uuden Jerusale-\nmin rakentajan käsi, yksi niistä, jotka muodosta -\nvat salaisen renkaan. Tiesin, ettei yksikään sy-\ndän jaksaisi elää silmänräpäystäkään, jos näit-\nten käsien rengas katkeaisi.\nKaiken kauneudenjanon salaisuus siinä:\nirrten meine Augen. Mein Herz, du irrst dich\nnlcht.\nNäyt, muodot, nimet vaihtuvat, mutta sydän ei\nerehdy. Eikä saa rauhaa, ennenkuin on nähnyt\nveljensä ihmisen kasvot: Bis ich, trotz alien Ku*\n•geln, zur Nacht rnich ihm genaht.\nEn nähnyt enää harmaita sivuja, en homekir-\njaimia, en tuominnut, en väärinkäsittänyt:\nKaikki loistaa!\nUlkotyömiehen poika Karl Bröger, tehtaan\ntyömies Alfons Petzold, muurarin poika Max\nBarthel, peltiseppä Heinrich Lersch: teidän ruu-\nsunne olivatkin veriruusuja, teidän kauneutenne\npyhimysten. Kun Jesus näki mätänevän koiran-\nraadon, jota muut kauhistuivat, sanoi hän: hä-\nnen hampaansa ovat kauniit.\nKuikki loistaa!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c012", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c012", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "105", "page_fin": "105", "image_debut": 11, "image_fin": 11, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.10.1", "titre_corps": "Henri Barbusse", "titre_sommaire": "Henri Barbusse", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 11, "page_imprimee": "105", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.11", "debut_caractere": 2463, "fin_caractere_exclue": 2477, "texte": "Henri Barbusse"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c013", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c013", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "106", "page_fin": "108", "image_debut": 12, "image_fin": 14, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.11", "titre_corps": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "titre_sommaire": "STUDIER I KINESISK LYRIK", "signature_source": "B. P", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 12, "page_imprimee": "106", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.12", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3942, "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nIII.\nI själva verket äga även Kinas äidsta poetiska\nalster folkvisana prägel, där melodierna äro hu-\nvudsaken, medan diktens form och innehäll ej\nsäilän spela en mera underordnad roll. Säkert\när ocksä, att de ursprungligen ej deklamerats\nutan framförts pä samina sätt soin västerlandets\ntidigaste folkpoesi.\nI kinesernas första kanoniska urkund, Shu-\nking en litterär relikt med anor, som sträcka\nsig över fyra ärtusenden tillbaka i tiden finna\nvi redan vissa tendenser i form av metriska be-\nständsdelar, urfrön tili en begynnande lyrik,\nsom här och där strötts in i textens torra prosa.\nMen vad Shn-king blott läter oss ana bekräftas\npä ett glänsande sätt av Shi-king, sängernas ka-\nnoniska bok, vars äidsta visor med säkerhet sjun-\ngits redan under det tolfte ärhundradet f. Kr.\nsannolikt dock betydligt tidigare.\n„Ett kostligt testamente av en sängarglad\nforntid\" kallar Grube den isin „Geschichte der\nchinesischen Literatur\". Och i sanning, den\nsom stiftat bekantskap med de 305 sängerna i\nden form de av Viktor v. Strauss mästarhand\nklätts i tysk dräkt, skall finna att de orden ej\näro överdrivna.\nEnligt kinesiska lärdes utsago skall Shi-king\nursprungligen ha omfattat 3,000 sanger. Fak-\ntum är emellertid, att Kung-fu-tse, den första\nsammanställaren av sängerna, upptagit ett vida\nmindre antal. Sedermera torde även mycket ha\ngätt förlorat, dä den ryktbare fursten Shi Hoang\nTi är '213 f. Kr. lät uppbränna samtliga sta-\nters krönikor, historie- och visböcker. Efter\ndenna furstes störtande samlades Shi-king\nsmäningom äter tili ett helt under den efterföl-\njande Hau-dynastien. Dä levde ännu talrika\npersoner, som kunde Shi-king utantill, och det\när efter dessas muntliga ätergivning sängerna\nänyo upptecknats.\nDikterna, som i de flesta fall i likhet med väs-\nterlandets folkpoetiska alster skiivits av okända\nskalder Kung-fu-tse vai Hott deras redakter\nföra ossin i de gamla tiJernas alla levnads-\nförhällanden. Jämsides med älskliga foikvisor,\nsom besjunga vardagslivets smä gaanden och\nlätanden, finna vi politiska octcn och satirer,\nfestliga offersänger och ha; mlosa kärlekskvä-\nden, vilka alla oförbehällsamt föra ossin i foi-\nkets liv, blotta dess känslor, visa aes3 sedcr och\nbruk och lata politiska och sociala förhällanden\nlättfattligt upprullas för vär syn. Och hur un-\nderbart! Det tycks som om denna förgängna\ntids gula skalder stätt de västerländska mycket\nnära. De ha lärt oss att, om ej helt fatta, sä\ndock träda denna uräldriga, numera stelnade\nosteri andscivilisation mänskligt närmare, vilken\npä avständ gör intryck av ett ofattbart, livlöst,\nja, t.o.m. löjligt kuriosum, värdigt att ställas upp\nbland andra exotika i ett museum.\nIntimast beröra oss naturligtvis de äkta folk-\nvisorna, som utan varje reflexion besjunga de\nelementära, okonstlade och mest uppriktiga käns-\nlorna i människonaturen: kärleken och glädjen,\nlidandet och nöden, och som isin naiva oskuld\nofta bringa fläktar av sällsynt friskhet frän en\ntid, dä människorna ännu levde livet blott för\nlevandets egen skull och voro ärliga och natur-\nliga i bäde uppsät och handling.\nFörvänande är i synnerhet dikternas höga\nmoraliska nivä. Denna omständighet bör dock\nfrämst tillskrivas Kung-fu-tse, som helt natur-\nligt gjorde sittval efter stränga etiska och fram-\nför alit pedagogiska principer.\nVad dikternas yttre form vidkommer, utgöras\nde av strofer med samma antal verser, vilka\nvanligen äro förbundna med varandra medels\nrim och i regel bestä av fyra ord, resp. stavel-\nser. Enligt kinesisk sed anges oftast i början\nav varje strof huruvida den kommer att inne-\nhälla ett direkt uttalande „fu\" eller en liknelse\n„pi\", eller ocksä gives en liten symbolisk inled-\nning tili händelsen i fräga.\nHärtill harman med förkärlek valt en natur-\nföreteelse eller nägot annat känt sakförhällande,\nsom likt en sinnrik arabesk skisserar upp det\nkommande händelseförloppet och genast brin-\ngar ähöraren eller läsaren iden rätta sinnes-"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "107", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.13", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3200, "texte": "stamningeri. Denna sinnebild är oftast densam-\nma för alla strofer i dikten menkan ocksä vari-\nera.\nEtt typiskt exempel pä denna egendomlighet\nger oss visan, i vilken en otälig ungmö manar\nsina friare:\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd iibrig sind nur sieben, o!\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist die Zeit zum Lieben, o!\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd iibrig sind nur dreie, o!\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist es an der Reihe, o!\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd ali in vollen Körben da.\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist die Zeit zum \\Verben da.\nSä gärna man än ville är det omöjligt att i\nen kort uppsats fä fram ali den poesi och skön-\nhet, som vilar över dessa urblomster, vilka grott\noch vuxit i ett äldrigt diktarfolks lustgärdar.\nUr dessa kostbara blomsterfäng mä vi dock till-\nläta oss att ta ut ett par prov, vilka kanske ej\näro de allra skönaste, men ha ett alldeles sär-\nskilt intresse genom sin överensstämmelse med\nkända västerländska skaldealster.\nGetötet liegt das Wild im Hain\nUnd Riedgras überspreizet es,\nLenzfreuden sinnt das Mägdelein\nEin schöner Jiingling reizet es.\nDicht stehen im Wald die Bäumelein\nGetötet liegt der Hirsch im Hein\nUnd Riedgras hiillet rings ihn ein\nDas Mägdlein gleicht das Edelstein.\nGelassen! Und nur sachte, o!\nNicht an mein Tuch zu riihren trachte, o!\nUnd mache ja nicht, dass mein Giiindlein\nbelle!\nDen som känner Valter von der Vogel weides\ndiktning konstaterar med förundran en viss\nsjälsgemenskap mellan denna och forritidsskal-\nden frän „det himmelska riket\". Det är onekli-\ngen den västerländske trubadurens „Unter der\nlinden\" vi här ha för ossi österländsk proto-\ntyp, med den skillnaden blott, att hunden spelar\nden lilla fägelns roll, pä vars förtegenhet man\nej mycket fick lita.\nEn folkvisa, som i finhet, uttrycksfullhet och\nkänsiä knappt stär en Ooethes lyrik efter, är\nföljande, som berättar om ett förfelat rendez-\nvous:\nEin sauberes Mädchen so schmuck und fein!\nDie harrt an der Ecke der Mauer wohl mein.\nIch liebe sie aber ich sehe sie nicht;\nleh kraue den Kopf, steh' betreten allein.\nDas saubere Mädchen, so lieblich im Flor,\nDie schenke mir ein rotglänzendes Rohr.\nDoch schimmert das rötliche Rohr auch sehr,\nDie Schönheit des Mädchens erfreut mich mehr.\nSie hatte mir Knospen vom Felde beschert,\nUnd Fraun sie sind schön und bevvunderungs-\nwert.\nUnd doch, ihr selber, ihr seid nicht schön\nIhr seid's nur, weil euch mir die Schöne verehrt.\nEhuru denna naiva och ursprungliga folk-\npoesi klingar i takt med vara egna känslor och\nofta griper oss är den ej himlastormande och\npejlar säilän outgrundliga djup; därtill är den\nför mycket jordbunden. Den nöjer sig med att\nblygt och anspräkslöst framföra enkla männi-\nskors tankar och känslor, utan att läta dem flyga\növer outforskade vidder. Kärlek och glädje,\nsmärta och lidande, alit präglas av den mätt-\nfullhet, som tycks utgöra ett av det kinesiska\nfolkets mest utmärkande karaktärsdrag. Denna\nmättfullhet beledsagas ofta av lusten att leva\nsitt liv för sig själv, flärdlöst fjärran frän alit\nnytt och störande, ja, den klär sig stundom i cn\nmantel av den stilla resignation, som talar i tn\ntrött soldats ensamma meditation (tolkad av\nKlabund):"}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "108", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.14", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 808, "texte": "Der Kinder Augen sind wie goldner Regen,\nin Ihren Händen gluht die Schale Wein.\nIch will mich unter Bäumen schlafen legen\nUnd kein Soldat mehr sein.\nTrots glimtar av glad humor vilar dock över\nsamtliga Shi-king-sänger en prägel av allvar,\nbehärskning och lugn. Glädjen blir säilän upp-\nsluppenhet, sorgen aldrig hopplös förtvivlan.\nSlutligen ännu ett exempel, som kanske mer\nän alla andra röjer den kinesiska karaktärs-\nläggningen, och vars mening symboliserar deil\nröda träd, som slingrat sig genom ärtusenden\nav kinesisk kultur, oupplösligt sammanbindande\nnutidshandling med forntidstankar:\nNimm dich in acht und wolle nicht zu viel!\nBestelle nicht zu viele Felder! Wenn\nDu's dennoch tust, so wird die Kraft dir\nausgehen,\nUnkraut wird auf den Feldern \\vuehern und\nF.rsticken alle griine, junge Saat.\n\nB. P."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c014", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c014", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "108", "page_fin": "108", "image_debut": 14, "image_fin": 14, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.12", "titre_corps": "INSJÖBALLAD", "titre_sommaire": "INSJÖBALLAD", "signature_source": "IGOR SEVERJANIN ; Från ryskan av EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "108", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.14", "debut_caractere": 810, "fin_caractere_exclue": 1510, "texte": "INSJÖBALLAD\nIGOR SEVERJANIN\nFrån ryskan av EDITH SÖDERGRAN\nPäden konstgjorcla holmen iden sovande insjön\nvem sett slottet med tinna vem det nätti\nsin bät?\nEller kanske o m senhösten, dä när sjöspegeln\nfrusit,\nvem dit otäligt ilande, satt livet pä spel?\nVem, mot fönstret sig lutande, den sällsamma\nanblicken\nmed förnuftet ej uthärdat, och i\nskr att?\nVems skelett stär väl darrande iden döda öns\ntorngemak?\nOch vem sover väl, underskön, under spök-\nslottets valv?\nVem har biktat sig hänande? Och vem pockar\npä hämnd ännu?\nVem tili uggla förvandlad är? Och tili läder-\nlapp vem?\nVore alit detta inbillning? kanske allting ej vä-\nrit ens?...\n... Sjön beslöjar sig gätfullt, genom vassen en\nviskning gär."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c015", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c015", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "108", "page_fin": "108", "image_debut": 14, "image_fin": 14, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.13", "titre_corps": "NOVEMBERMORGON", "titre_sommaire": "NOVEMBERMORGON", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 14, "page_imprimee": "108", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.14", "debut_caractere": 1512, "fin_caractere_exclue": 2357, "texte": "NOVEMBERMORGON\nEDITH SÖDERGRAN\nDe första flingorna föllo.\nDär vägorna skrivit sin runskrift i flodbäddens\nsand\nvi andäktigi gingo. Och stranden sade tili mig:\nSe här har du vandrat sotn barn och jag är\ntid densamma.\nOch alen som stär vid vattnet är alltid den-\nsamma.\nScig var har du vandrat i främmande land och\nlärt di g stympareseder?\nOch vad har du vunnit? Alls ingenting.\nPä denna mark skola dina fötter träda,\nhär är din trollkrets, frän alarnas hängen\nkommer dig visshet och gätornas svar.\nOch du skall prisa Oud som läter dig stä i sitt\ntempel\nbland träden och stenarna.\nOch du skall prisa Oud som lätit f jällen f alla\nfrän dina ögon.\nAli fäfäng visdom kan du akta ringa,\niy nu äro tallen och ljungen dina lärare.\nTag hit de falska profeter, de böcker som ljuga,\nvi tända i dälden vid vattnet ett lustigt fladd-\nrande bäl.\nOktober 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c016", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c016", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "109", "page_fin": "110", "image_debut": 15, "image_fin": 16, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.14", "titre_corps": "LANDKÄNNING", "titre_sommaire": "LANDKÄNNING", "signature_source": "Hgr O", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "109", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.15", "debut_caractere": 16, "fin_caractere_exclue": 2602, "texte": "LANDKÄNNING\n\nDen nya sängen jag antar att den benägne\nläsaren är medveten om den eviga relativiteten\ni begreppet ny häller pä att uppträda även\ni norden. Det är märkligt.\nVi ha hunnit vänja oss vid sä sällsynt är\ndet numera att nägon diktar att vi känna\nvära poeter, säväl de rikssvenska som de egna:\nde bruka inte komina med nägra överraskningar.\nVi ha blivit vana vid att de varje jul ge ut en\nny upplaga av sin gamla säng dagsens\npopularitet mäste underhällas! Sälunda kom-\nmer det sig att „nya\" volymer se dagens ljus sä\no?ta och sä regelbundet.\nHarry Blombergs diktsamling „Landkänning\"\nhör inte tili dessa tvivelaktigt nya volymer: det\nbrusar och sorlar innanför pärmarna. Det är\nnägot ungt som viii ut, viii erövra världen...\nI dikten „Den nya sängen\" har skalden pä\nett gripande sätt tolkat den utveckling som\nden nya generationen haft att genomgä och som\ndrivit dess skalder tili den nya sängens källor.\nEn utveckling frän sorglös jagförälskad ung-\ndom, över världskrigets skräckfyllda självbesin-\nning fram tili lidandets visioner: striden, själv-\nuppgivelsen, broderskapet. En utveckling frän\nrefrängen: „0 jord, jag trivs pä din fjärilsäng!\nStort tack att du ej är sträng!\" tili krigarpsal-\nmen: ~0 jord, jag älskar väl alit hos dig, men\nmest att du är sträng.\"\nMan märker, att den nya sängen tagit\nskaldens hjärta i besittning nästan mot hans\negen vilja. I ett par strofer harhan en bild\nsom lyckligt äterger denna hans halvt motvil-\nliga diktarattityd:\nO, alla ni, som irra med pä färden,\nmed bortvänt ansikte jag hälsar eder!\nHur sällsamt sant. Med bortvänt ansikte\nmöter han ossi sina dikter, liksom ville han\ninte läta oss se ali bitterheten och tärarna, lik-\nsom ville han ännu dölja människoansikte,\nkanske för att skona sig själv, kanske för att\nskona oss. Men hans hjärta ropar sä högt att\ndet inte hjälper att vända bort ansiktet: vi hör a\ndet skriande hjärtat ändä!\nDenna attityd ger emellertid ät hans diktning\nen viss prägel av ofullgängenhet, som tyr tili\nfrämmande inspiration i alltför hög grad.\nI Blombergs formbehandling finner man en\nsymbolisk parallell tili detta själsläge: mankan\ninte undgä att stöta pä „päverkningar\" hos ho-\nnom. Det händer t.o.m. Att de formellt mest\nhelgjutna av hans dikter „likna\" nägot. Han\när en formens virtuos och han har inte undgätt\nde faror virtuositeten medför: främst det ytliga\nf ormexperimentets.\nMen under den främmande slöjan skymtar\nman även pä detta omräde hans eget ansikte:\noch skimret över det är den äkta inspirationens.\nOch just för att han är en mottaglig lyssnare,\nharhan de största möjligheterna: han skall"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "110", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.16", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 3239, "texte": "in ie stelna sä lätt som de andra och han skall\nkanske en gäng kunna sjunga tidens säng.\nHans formvärld är rik, hans rytm levande,\nhans glänsande rim sä självfallna, att även\ninbiten rimhatare mäste erkänna deras berätti-\ngande,jjana nägot av deras mystik.\nMankan för övrigt iakttaga en viss tendens\nhos honom, som kanske tyder pä en „modärnise-\nring\" av formen. Huruvida detta försök för\nBlomberg skulle innebära ett steg mot större\nväsentlighet, är emellertid tvivelaktigt. I hans\ndiktning har den gamla formlagen en sä stor\noch fundamental del, att den nya formevangeliet\nknappast torde kunna verka befruktande eller\nbefriande pä densamma. Hans dikt stär pä la-\ngens grund, ehuru hans lag inte är en död bok-\nstav (det är den ju bara för dem som göra vers\nmen inte dikta), utan ärlig och brinnande.\nHos honom skulle därför försöket att avkasta\nden gamla formen troligtvis bara resultera i ett\nnytt formexperiment, inte i nägon omvärdering\nav djupare dikteriska värden.\nDenna formella lagbundenhet har en sällsam\nmotsvarighet i hela hans tankegäng, i det inre\nmotivet, visionerna:\nMin säng är om lagen som länlcar vär färd\nframät i eoner av är\nfrän urtidens kärr och föruuftslösa värld tili\ngudsrikets vinkande mäl.\nHan har en tro pä förnuftets och lagbunden-\nhetens allsmäktighet, som päminner om upplys-\nningstidevarvets. Pä denna punlct kan man tyd-\nligast skönja den modärna socialismens sam-\nband med de engelska upplysningsfilosofernas\ntankesvär. Att denna „torra\" mentalitet kan\nalstra storslagen och skön dikt, det har bevisats\nförr och det bevisas äter av Blomberg. Hans\n„Sängen om lagen\" och i synnerhet „Gudsmo-\ndern i gathörnet\" tala med den gammaltesta-\nmentliga gripenhetens tunga:\nVar träd, vart skepp, var skena, där tägen\ndäna fram,\nde föra oss, gudsmoder, tili mindre synd och\nskam.\nVar tunnel och var bro, som besegrar berg och\ngap,\nde leda oss, gudsmoder, mot det helga bro-\nderskap.\nEn sadan lagens väg stär visserligen den nya\nkonstens rent andliga, mystiskt förlösande evan-\ngelium fjärran.\nMen drömmen är gemensam: människati!\nMälet är detsamma: helga broderskap!\nMänniskan, människan, människan är det\nenda stora ledmotivet iden nya konsten. Fräls-\nning heter den nya estetiken den som införcles\nav de stora ryssarna och togs i arv av expres\nsionisterna.\nDär nägon diktar människan och frälsar\nandra genom att frälsa sig själv, där blir den\nnya sangen sjungen, efter vilka formler det än\nsker.\nI Horn gick Blomberg natursjungarens\ngamla bekvämt upptrampade vägar. I Landkän-\nning harhan tagit människans kors pä sig. I\ncykeln „Den döde\", där diktarens egen ur-\nsprungliga inspiration framträder renast, strä-\nlar detta korsi hemlighetsfull skönhet: jordiska\nlustars osällhet och himmelsk salighet korsa\nvarandra i ett människohjärta.\nDär finns kanske sädant hos Harry Blomberg\nsom verkar andligt omoget, men redan nu över-\nröstar hans dikt, sadan den är, dessa „bleka\nimpromptun\", som dödingspoesien pä bägge si-\ndor om Bottenhavet i dag som är bjuder det nya\närhundradets hjärtan pä, utan att betänka, att\ndessa hjärtan redan lärt att lida utan illusioner,\nd.v.s. Att strida.\nHarry Blomberg är om nägon „mannen som\nskall göra det\": han har den levande viljan och\nden friska gyllene otillfredsheten. Horn\n\nHgr O."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c017", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c017", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "109", "page_fin": "109", "image_debut": 15, "image_fin": 15, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.14.1", "titre_corps": "Harry Blomberg", "titre_sommaire": "Harry Blomberg", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 15, "page_imprimee": "109", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.15", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 14, "texte": "Harry Blomberg"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c018", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c018", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "111", "page_fin": "111", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.15", "titre_corps": "FRÖDING", "titre_sommaire": "FRÖDING", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "111", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.17", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 956, "texte": "FRÖDING\nDIKTONIUS\nOud\ngav sin stämmamaktvolym\noch lät:\ngiv mig den skönaste sängen!\nOch frän alla hali\nav universum\nströmmade toner tili hans tron\noskuldsäng lovsäng trosäng\nhelgon och martyrer klämde tili\nmed sina bästa\nenglaorkestern drog pä sina bravurstycken\ndet blev ett skönhetsvirrvarr\nav daggdroppsrenhet\ni högsta grad himmelsmässig\nvälljudsvävnad\noch alla närvarande kände smä möss\nlöpa längs ryggraden.\nMeni en alldeles dunkel vrä av skapelsen\npä en liten planet av obestämd rGng\nlyfte en oansenlig mask\nstolt sitt huvud\npekade pä sina och sina gelikars\nvariga särnader\noch pep med sin ynkliga mun:\nsi, dina adelsmärken!\noch förbannadegud och hela det\nföljet\nmed ett grovt jordiskt spräk.\nIngen hörde det gud hörde.\nOch med trött hand\navknackade han skönhetsorkestern\nvid dess högsta stegring\noch befallde sina underlydande\nuppteckna det vackra huvudtemat\noch lägga det pä hyllan\nvid de andra fonolanoterna.\nOch han grät men ingen förstod varför."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c019", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c019", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "111", "page_fin": "111", "image_debut": 17, "image_fin": 17, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.16", "titre_corps": "TRE DIKTER", "titre_sommaire": "TRE DIKTER", "signature_source": "RABBE ENCKELL", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 17, "page_imprimee": "111", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.17", "debut_caractere": 958, "fin_caractere_exclue": 1823, "texte": "TRE DIKTER\nRABBE ENCKELL\nAv g ud, en ton av värt hsträngaspel\nett beläte\nav vara sinne ns längtan\nett verk av vära händers milda omsorg\nvär ögonlust\ni tnorgon när vi gä att se\nhar du sprucken näsa\noch blott medhalva mun skall du le!\n*\nDet gär mycket mänskor därute\ni snön.\nMänskor?\nNej, bar a levande bilder gär där\neller ocksä bar a pälsar och överskor.\nInga mänskor!\nTag pä dem\noch det är som att ta pä ett kläde för vinden.\nOch de levande bilderna rullas upp och rullas\nupp\npäde n vita duken\noch det skrattar där\noch talar där\noch gär\nmeri det är aldrignägot att ta pä.\n♦\nJag ville dikta nägot\nEn ny värvisa ?\nMen hjärtat är sotn hopsytt.\nT jockt hlod tränger f ram ur sömmarna\ndroppvis,\nsekundvis\noch samlas upp av de smä munnarna,\nsom mena att det är bärsaft.\nDe smä munnarna,\nde kara,\nmed liv sb e gär et i sig\nmed skratt av vita tänder\nde suga blod\nom värenl"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c020", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c020", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "112", "page_fin": "112", "image_debut": 18, "image_fin": 18, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.17", "titre_corps": "FRÅN EN LITEN RESA", "titre_sommaire": "FRÅN EN LITEN RESA", "signature_source": "KERSTI BERGROTH", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 18, "page_imprimee": "112", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.18", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4645, "texte": "FRÅN EN LITEN RESA\nKERSTI BERGROTH\nDet är svärt att utföra konstnärligt arbete i\nen smästad. Varje konstnär som bor i Helsing-\nfors sitter liksom i ett sällskapsrum bland en\nmassa människor, inför vilkas ögon arbetet skall\nutföras. Vänliga, likgiltiga eller fientliga blic-\nkar följa varje hans rörelse icke därför att\nhan skulle intressera, utan därför att rummet\när sä litet att ingen kan försvinna i det.\nMen det är omöjligt för en konstnär att ar-\nbeta i sällskap. Han kan arbeta pä landsvägen\neller i vindskupan eller under andra normala\nkonstnärsförhällanden, men icke sä att säga i\nfamiljekretsen.\nDärför kändes det härligt för oss resenärer\natt andas in en storstad igen. Riga är storstad\ni mycket, och framför alit: varje stad är stor-\nstad för den som är främling där. Alla vära\nsjälsförmögenheter stimulerades av detta främ-\nlingsskap, och det slog oss som en uppenbarelse\natt vi tillbragt alltför mänga är vid fönsterbor-\ndet hos Stenmans. Det finns i alla fall mänga\nandra vyer i världen än Henriksesplanaden och\nSvenska Teatern.\nRiga hade mycket att ge: nya linjer och fär-\nger, vackra gator, drömmande brolandskap,\nhimlar som överraskade genom att de inte voro\nlikadana som himlarna över Alexandersgatan.\nMen det skänkte oss ännu mycket mer: en glimt\nav god konst.\nVi sutto päden unga Dailes Teatrs och sägo\nKapellmästare Kreislers underbara äventyr.\nIscensättningen och spelet voro djärvt stili-\nserade. Varje scen föreföll att utgöra kvintes-\nsensen av en stor situation, den innersta kraft-\nkärnan, som i vardagslivet ligger gömd mder\nen bred yta av handlingar, ord och öden. Sam-\nmanpressad must, största kvantitet av liv inom\nminsta omfäng, en intensitet som gjorde ett\nstarkt intryck.\nDialogen var icke vardagskonversation med\nsä väl efterhärmade vardagstonfall som möj-\nligt. Den ville framför alit vara konst. Frase-\nringen, rösten, mimiken, alla rörelser strävade\ntili ett gemensamt mäl: att bilda ett konstverk.\nHela människan tog del i detta skapande, och\nverkan blev därför stark och mängtonig. Men\ndet var främst enheten som eftersträvadesi, har-\nmoniseringen av krafterna säväl hos den en-\nskilde skädespelaren som hos alla gemensamt.\nVarje dialog, varje situation, varje scenbild var\nett helt, och skädepelarens uppgift var framför\nalit att stegra den färg som var utmärkande\nför den särskilda scenen tili alit högre intensitet.\n„Dekorationerna\" tjänade samma ändamäl\nDet är oriktigt att tala om dekorationer i van-\nlig mening, ty för det mesta gävos endast an-\ntydningar, som visade fantasien vilken riktning\nden skulle taga.\nEn kyrka, tili exempel, framställdes icke pä\nsamma sätt som vi äro vana att se den fram-\nställd. Det var nästan vemodigt att icke se den\nbekanta interiören med pelare som vaja för dra-\nget mellan kulisserna och med de döda mälade\nfönstren. Här förekom ingen förklädd papp, in-\ngen hjäplös naturalism. Scenen läg i skugga,\nutom fonden, där trappor ledde upp tili ett upp-\nifrän belyst kors. Dunklet runtomkring höjde\nintrycket av ljuset omkring korset. Denna kyrka\nväckte vördnadsstämning och gav en längt full-\nständigare illusion än en genomförd „kyrkodeko-\nration\".\nFör en idylli skogen behövdes häller inga\npappstenar eller ansträngt lyriska röda stugor.\nVi sägo ett sagolandskap i fonden icke imite-\nrad natur utan saga och romantik översatt i\nfärg. Mitt pä scenen höjde sig ett träd. Det\nvar icke ett träd som försökte ha en rund stam\noch verka björk. Det var det fria fantasiäg-\ngande sagoträdet, skimrande och overkligt. Det\nville icke förneka att det var mälat. För resten\nvar scenen tom, och varje inbillning hade rätt\natt skapa om den tili en sädan sagoskog som\njust den speciella inbillningen krävde.\nVi hunno ju icke se mycket av denna teater,\nmen vi fingo ett intryck av krafter och möjlig-\nheter. Vi tyckte oss förnimma att här fanns ak-\ntiv kärlek tili konsten, att skädespelarna stodo\ni ett passionsförhällande tili sitt arbete. Vi\nkände glöden, vi fingo givmilt del av den. Ingen\nsparsamhet komi fräga, dessa konstnärer tände\nsitt väsen i läga lika offervilligt för varje gäng.\nÄskädaren fick en inspirerande känsiä av att\nkonsten är allvar och att en konstnärs valspräk\nslutligen alltid mäste vara: pä liv och död.\nSjälen i Dailes Teatrs är direktören och skä-\ndespelaren Smilgis. Det är utan tvivel hans\npersonlighet som häller samman det hela och\ntvingar alit flammande konstnärsmaterial in\nunder lag och tukt. Han brinner själv och tän-\nder, men han vet att äterhällsamhet i det konst-\nnärliga skapandets ögonblick är lika nödvändig\nsom lidelse.\nKanhända skulle ett längre studium av Dailes\nTeatrs blotta mänga ofullkomligheter. Det\nförsta intrycket var fascinerande."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c021", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c021", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "113", "page_fin": "116", "image_debut": 19, "image_fin": 22, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.18", "titre_corps": "REGIPERSONLIOHET", "titre_sommaire": "REGIPERSONLIOHET", "signature_source": "K. N—s", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 19, "page_imprimee": "113", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.19", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4698, "texte": "REGIPERSONLIOHET\n\nIngen tidsepok har för teaterns vidkom-\nmande kännetecknats av ett sä medvetet sökande\nefter nya formvärden som vär, besjälats av ett\nsä pockande, oavvisligt krav pä sanning och\nakthet och inriktat sig pä att utmönstra förtor-\nkad traditionalism, fantasilöshet och bedräglig\nfasadkonst.\nDen sammansatta yttre apparat den scen-\nkonstnärliga gestaltningen är bunden vid har\nomöjliggjort en plötslig och pätaglig frontför-\nskjutning, som värit fallet hos tekniskt sett mera\nenhetliga och lokaliserade konstarter som t.ex.\nmäleri och skulptur. Men detta har pä samma\ngäng förskonat scenen frän att ryckas med av\ndagsstämningarnas modenycker.\nTeatern har en stor kulturuppgift. Dess tra-\nditioner fordra att vi fördjupa vär syn och lära\nossi teatern se nägot mera än en auktoriserad\nnöjesinrättning och ett offentligt förströelseme-\ndel. Den kunde och borde vara det starkaste\nkulturella bindemedlet mellan statliga och folk-\nliga sammanslutningar. Pä scenen tar natio-\nnens egen förgängenhet, nutid och framtid ge-\nstalt i form av längtan, vilja eller resignation.\nTeatern blir ett mäktigt vapen i kampen för\nideerna.\n„Lika litet som det nägonsin funnits en män-\nniska vilken ej har känt behov av att se sig\nsjälv i spegeln, lika litet, säger den tyske forska-\nren dr. Sinsheimer, kan en folkgemenskap und-\nvara scenens synliga, ofta rätt konkreta bilder.\"\nDenna trängtan efter självbespegling, till-\nrättalagd efter ideala mätt, är ett allmänmänsk-\nligt, inneboende behov att frigöra sig frän och\nhöja sig över alldagens materiella bundenhet.\nTeatern kan och bör vara den soriala bränn-\npunkten. En tummelplats för de svarslösa\niivsfrägorna, ett instrument som förmär giva ti-\ndens anda och aning, dess hopp och längtan ett\nkonstnärligt uttryck.\nHos de förvillade, famlande människorna som\nspana efter nya ledstjärnor, som förmä leda\ndem ur tidens kulturella bankrutt, har det även\nväxt fram en mäktig längtan efter en ny scen-\nkonst, som förmär förnya tiden och dess män-\nniskor. En konst stark, väckande och livskraftig\ni sina yttringar, osökt och självfalien i sina rne-\ndel, lyder parollen.\nUngefär samtidigt somman utifrän fram-\nställde dessa nydaningskrav växte inom teatern\nmedvetandet om behovet och nödvändigheten av\nen gestaltningskraftig vilja pä scenen. Det var\nnu regien utkristalliserade sig som en själv-\nständig konstdisciplin.\nTili namnet hade den ju även tidigare in-\nrymts en plats päde planmässigt afbetande\nsceneraa, utan att den dock fann sin egen vä-\nsensart. Dess funktion var av rent konstruktiv\nnifierad av teaterns ägare eller truppens äldsta\nart, regissören blev en arrangör, oftast perso-\nmedlem, en aktör med ett förgänget, helt fän-\ngen i stelnad tradition och skädespelarsubjek-\ntivism, utrustad med förlegad, steril erfarenhet.\nRegifrägorna ha blivit förgrundsproblemen\ni det aktuella meningsutbytet om den modärna\nteaterns uppgift. Därför tilläter jag mig att vid\nmin undersölming betrakta teaterreform och re-\ngireform som identiska, och jag tror att vi\nlämpligast intränga i regikonstens väsen, om\nvi skärskäda de förnyelsekrav som framställts.\nDe förmä mähända skänka regikonsten dess\nrelief. Fristäende läter den sig svärligen fixe-\nras, ty den sceniska konsten med sin allmänna\nprägel av flyktighet och ögonblicksverkan, re-\npertoirstoffets växlande och mängskiftande ka-\nraktär utesluter varje inprässande i systemati-\nkens och den jämförande forskningens ram.\nDen bärande, den essentiella faktorn inom\nali regiell verksamhet är förmedlandet. Regis-\nsörens existensberättigande regleras av hans\nförmäga och vilja att verka som förmedlare av\nett diktverks ide översatt i scentekniskt form-\nspräk. Där ha vi de bäda poler inom vilka den\nideala regissören har att röra sig och tillika den\nsammanställning som driver fram det regiella\nskapandets tragiska moment; de universella,\nhär sä bjärt betonade oförenligheterna, ideal-\nbilden underkastad de praktiska förhällandenas\nbetingade omformning, visionen konfrotterad\nmed det empiriska, inprässandet av subjektiva\nskaparviljor i en betingat objektiv form.\nRegissörens liv är ett liv, som erhäller sin\naccent av slitningar, motgängar och missför-\nstäelse. De stora egenartade regibegävnin-\ngarna ha vanligtvis, inkilade mellan publik, led-\nning och skädespelare, smulats sönder redan vid\nsina. första steg. Det stora glänsande undan-\ntaget Reinhardt belyser pätagligt denna regel,\noaktat en rikligt tillmätt respittid. Fä konstnä-\nrer ha som han njutit framgängens sötma och\nberusning och ingen har som han mötts av smä-\nlek och skoningslöst hän. Nu stär han, „kul-\nturattentatorn\", ensam, hatad av mänga, erkänd\nav ett fätal, älskad av ingen. Reinhardts\nsensuellt mättade scenromantik och hans tili"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "114", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.20", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 5010, "texte": "tom bravurmässighet urartade tekniska virtuo-\nsitet hade sina pätagliga fel och svagheter, men\nhans undergäng innebär slutakten ien ensam\nsanningssökande regititans konstnärskamp.\nDet reinhardtska namnets nimbus, de gigan-\ntiska mätt han utfyllde, det jättelika och fantas-\ntiska i hans skapelseverk undgick ej ödet att bli\nett slagord, en vedertagen kliche. Denna person-\nlighet med dess ofattbara konstnärliga spänn-\nkraft kom slutligen för betraktaren att undan-\nskymraa verket. Om han ock är en man av i\ngär sä lever hans anda än i oförminskad grad\npäde mänga scenerna runtom i Tyskland: den\npänyttfödda spelglädjen. Hans lott blev konst-\nmartyrens i karapen för det ouppfyllbara.\nOm vi gä att undersöka de konstnärliga kvali-\nfikationer som utgöra kriteriet för den skapande\nregissören sä finna vi främst: personlighet. Han\nmäste vara en personlighet utrustad med ut-\nomordentlig psykisk spänstighet, äga den säll-\nsynta föreningen av optisk, akustisk och moto-\nrisk fantasi, i sig förena förmägan av analytisk\nimpression och syntetisk gestaltning. Hans\ngrepp pä det differentierade, kalleidoskopiska\nstoffet mäste vara fast och han bör äga förmä-\ngan att ställa in det under en egen, enande syn-\nvinkel. Brahms, den förkättrade naturalismens\nfrämste mälsman pä tysk scen, är ett utmärkt\nexempel pä vad det personliga betyder ien re-\ngissörs verk. Hans livsgärning framtvingar även\nhos denna pedantiskt prydliga och nyktert sak-\nliga riktnings hätskaste vedersakare högaktning\noch beundran.\nSärsilt vär tid med dess varsel om det som\nstundar, om en inbrytande konstepok, som i sig\ninrymmer en ny världsbild, förutsätter hos den\nregiella kulturbäraren en stark andlig receptivi-\ntet. Sanningskravet mäste giva honom de kraf-\nter som en naturlistiskt genomtränad konst-\nsyn försvagat, hindrande honom frän att in-\ntränga i det gätfulla metafysiska formspräket\nhos tidens sökare. De kräva iclce av oss omedel-\nbar förstäelse, men de päräkna att bliva tagna\npä allvar. Vi fär framför alit ej glömma att\nexpressionismen ännu befinner sig pä ett expe-\nrimentellt stadium. Det ursprungsord, som för-\nvandlar människan frän en miljöprodukt tili ett\nkraftcentrum, genomdriver',,Menneskeandens re-\nvoltering\" det hittas ej pä allfarvägen.\nEn undersökning av förutsättningarna för\nden specifika regibegävningen skulle helt\nsäkert ha att uppvisa en mängd intressanta\nsynpunkter. Jag nöjer mig med en av dem,\nnämligen frägan om huruvida regissören\nför sitt kali är i behov av en skädespelar-\ntalang, som betryggar hans auktoritativa\nställning. Som jag tidigare antydde ansägs\ndetta förut vara grmidförutsättningen för alit\nregi- och instruktionsarbete pä teatern, men se-\ndän den modärna regien proklamerat sitt konst-\nnärliga oberoende och markerat gränslinjen\nmellan hantverk och konst, harman ägnat de\npsykologiska faktorerna i det regiella skapandet\nsin uppmärksamhet. Det resultat man pä teo-\nretisk väg har kömmit tili har utfallit i full\növerensstämmelse med de praktiska iakttagei-\nserna: en utpräglad skädespelartalang kring-\nskär och hämrnar betänkligt de regiella .skapel-\nsemöjligheterna.\nSkädespelaren hänvisas helt tili sig själv, sitt\nväsen och dess uttrycksmöjligheter. Vid ges tai t-\nningen av sina konstskapelser gär han med hela\nsin livskomplex in i dem. Detta förfarande\nutgör den drivande orsaken tili den oproportio-\nnerliga skädespelarmisären, det skapar ett\nkonstnärligt sett indifferent aktörsproletariat\noch giver dilettantismen ett förfärande spelrum\ninom scenkonsten. Ty helt säkert har sä gott\nsom envar en gäng genomlevat en period\ndä han erfarit ett inre tväng att ägna sitt\nliv ät teatern. Det är nastan undantags-\nlöst pävisbart hos varje människa utrustad med\nett nägorlunda livfullt och skiftande fantasiliv.\nDet är den ytliga uppfattningen av teaterkons-\ntens skenbart odifferentierade väsen, underskatt-\nningen av en lika oundgänglig som detaljerad\nteknisk utbildning, som givit upphovet tili konst-\nnärlig impotens och slentrian pä scenen. Och\nden ur elevskolan utdimitterade „konstnären\"\nundandrager sig naturnödvändigt varje slag av\nsjälvkritik och blir lidande under oförmägan att\nskapa en hälsosam distans tili verket. Hans ut-\nveckling finner sin tillspetsning i en betonad yt-\nterlighetsindividualism, som inte tilläter nägon\nförstäelse för helhetskravet pä scenen.\nNu gäller det för regissören att placera sig\nmitt ibland dessa jagdyrkare. Han skall pä\nsanmia gäng dissekera envar av dessa karaktä-\nrer utan att för ett ögonblick förlora totaliteten\nur sikte, sammansvetsa ett scenfolk, som befin-\nner sig i ett ständigt allas krig mot alla, tili cn\navtonad hei het, belyst av det ljus dramats bä-\nrande id 6 utsträlar, ätergivande karaktärsteck-\nningens rika fascettering i tusende glittrande re-\ntlexer. Hans uppgift är att skapa ensemblen\nsom utgör värdemätaren för en teater. Blott\nden kan komma den dramaturgiska kroppen att\nskälva av ett varmt pulserande liv. Regissörens\nande ingjuter liv i de obesjälade tekniska hjälp-\nmedlen päden modärna scenen. Han fär inom sin"}, {"page_pdf": 21, "page_imprimee": "115", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.21", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4896, "texte": "maktsvär ej erkänna nägot ungefärligt. Det\nungefärliga avklipper dramats livsnerv, det ut-\nslätar skillnaden mellan sanning och lögn.\nDenna allseende, allomfattande förmäga, detta\n„litet av varje\" är oförenligt med skädespelar-\nbegävning. Skädespelaren bindes av sitt jag,\nhans subjektivism hindrar honom frän att svin-\nga sig upp tili den platform där regissören över-\nskädar den dramatiska skapelsen och läter\ndess otaliga schatteringar uppgä ien högre\nenhet. Därmed fär vi ej tro att regiutövandet\nav sin man icke skulle fordra ingäende kunska-\nper om skädespelandets lagar och grundläggan-\nde teknik. Han mäste tili ett för de utövande\nkonstnärerna fattbart spräk kunna översätta det\nsvärtydda i diktarens spräk, anpassa dennes ofta\nrätt verklighetsfrämmande scentekniska inten-\ntioner. Hans väsentliga uppgift är att vara en\n„Schauspieler der Andeutung\". Regissören,\ndenna kommendör av skapande viljor, är tvun-\ngen att lägga i dagen en ytterlig taktfullhet, de\nkategoriska maktpäbudens tide\\rarv pä scenen\ntillhör det förgängna. Han fär aldrig glömma\natt det är ett överkänsligt människomaterial\nsom av urdrift kläder sig i harnesk mot envar,\nsom hotar att överträda de gränser det trott\nsig kunna uppdraga för sin gestaltningsför-\nmäga. Gör han inte det blir hans öde regipar-\nvenyns, gör han det äter harhan att annotera\nhuru hans diktarvision visar sig orealiserbar\ndä den konfrotteras med en banal verklighet.\nSom ett typisk exempel päden ovan framlagda\nproblemställningen tjänar äter „fallet Rein-\nhardt\". Han betraktades isin ungdom som en\nsällsynt skädespelartalang, men det var icke\ndenna speeiella form av teaterbegävning, som\nsenare gjorde honom tili en genial regiperson-\nlighet. Han var stor som skädespelare, men\nblev än större som regissör och det jag viii poin-\ntera är att Max Reinhardt icke en enda gäng\nsjälv uppträtt i nägon av de insceneringar, som\nskapat hans världsrykte. —En annan intres-\nsant iakttagelse kan man anknyta tili hans\nteaterutveckling. Gissningarna varför han se-\nr.aste är delvis drog sig tillbaka frän sin prak-\ntiska verksamhet ha värit olika, men ingen har\nförmätt giva ett uttömmande och tillfredsstäl-\nlande svar.\nJag tilläter mig pästä att vi möjligen kunna\npävisa den medelbara orsaken, ifall vi försöka\nfixera det väsentliga, drivande momentet i\nReinhardts framgäng. Vad var hans teater an-\nnat än en underbart enhetlig, besjälad ensemble,\nvars like världen ännu aldrig skädat. Han ska-\npade en trupp som, disciplinerad och drillad med\ntysk grundlighet, besjälades av en underbar all-\nmänanda, därtill suggererad av hans mäktiga\noch bjudande regipersonlighet. Dess prestatio-\nner blevo äterglansen pä det Reinhardtska nam-\nnet. Reinhardt blev etiketten, kollektivuttrycket\nför detta mäktiga, brusande teaterpatos som\nfyllde hans scener. Denna stämning av fest och\nspelglädje var icke ett inspirativt uttryck av en\nWegener, en Moissi, Eysoldt, Wassman eller en\nTerwin, den var ensemblens heta och flämtande\nsjäl, pänyttfödd av Max Reinhardt, som drev\nut tradition och konventionalism, som ätergav\nscenen den i naturalismens dammfyllda atmosvär\nförtvinade spelglädjen, den stora, varma, fanta-\nsieggande konsten.\nDet förgick nägra är. Den första revolten in-\niör trycket av denna enande och mäktiga här-\nskarvilja inträffade.' Lavinen växte, de föllo un-\ndan en efter annan, offer för filmtns Molok och\nkonjunkturteatrarnas svindlande gager. Han\nstod där ensam, omgiven av en publik, fatt-\nningslös, som ännu ej vaknat upp ur de het-\nsande, vidgande upplevelsernas rus. En publik\nsom själv hade gestaltat sitt öde.\nDet var gunstlingsbegäret som svängde släg-\ngan, den raserade det helgjutna verket. Det\nblev publiken, som drev fram det tragiska mo-\nment, som innebor i ali regiell skapareverksam-\nhet.\nFör den som avlyssnat tidens puis blir detta\nnägot symtomatiskt.\nDen stora uppslutningen kring teatern vi med\nstolthet visa pä är skenbar, tili sin lculturella\nkvalitet av ett mycket tvivelaktigt värde. När vi i\ndagligt tai begagna uttrycket teaterintresse segla\nvi under falsk flagg. Ty den dragning den\nstora allmänheten visar för scenen och dess\nfolk är rätteligen ingenting annat än ett utslag\nav teatermani, nägot somman i alldagligt tai\nlätt förväxlar med teaterintresse. Teatermanin\när direkt framsprungen ursin tid och dess an-\nda: vtlig, flack och tanketrög. Den ätnöjer sig\nmed det slutgiltigt f ormulerade och är ej kapa-\nbel att smälta det antydda. Det är den modärna\nmänniskans dyrkan av den konkreta, utlösta\nhandlingen, hans begivenhet att anlägga vida\nperspektiv, men totala oförmäga att anlägga ett\ndjupt sädant, som även framträder i hans sätt\natt omfatta teatern. Det är den yttre apparaten,\nalctionen, skädespelaren som fängar intresset,\nicke det väsentliga, dramat och dess ide. De\nstolta, djärva och pänyttfödande diktarordens\nhemvist har degraderats tili en optisk inrätt-\nning.\nEtt av detta teaterfjanteris mest iögonen-"}, {"page_pdf": 22, "page_imprimee": "116", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.22", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 731, "texte": "fallande drag är porträttsvärmeriet som tyvärr\nej inskränker sig tili att man saxar den „stilige\noch bedärande\" ur filmpressens skrikiga flora:\nman lägger i dagen ett otroligt rafinemang dä\ndet gäller att rycka loss den enskilde ur den\nmödosamt hopsnickrade ram dramat erhällif.\nSkädespelaren ställes ej längre iden samlade\nidens tjänst. Han glider ofta in iden ömkliga\niollen av annonsmaterial.\nEn dylik konstäskädning mäktar endast skän-\nka förströelse för en överskädlig tidrymd, glöm-\nska för ögonblicket ät en mänsklighet, snärjd i\nen tärande ängslan inför sig själv.\nTeaterförnyelsen förutsätter att en levande,\nfördjupad och förinnerligad uppfattning av tea-\ntern och dess väsen spirar fram pä ömse sidor\nav rampen.\n\nK. N—s."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c022", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c022", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "116", "page_fin": "116", "image_debut": 22, "image_fin": 22, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.19", "titre_corps": "TANKAR OM NATUREN", "titre_sommaire": "TANKAR OM NATUREN", "signature_source": "EDITH SÖDERGRAN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 22, "page_imprimee": "116", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.22", "debut_caractere": 733, "fin_caractere_exclue": 1526, "texte": "TANKAR OM NATUREN\nEDITH SÖDERGRAN\nLiv och död se vi med ögonen, de äro soi och\nmäne.\nSä löpa genom världsalltet solarna livgivan-\nde, mänarna dödande, jordarna underkastande\nsig liv och död.\nKring allting som är sjukt spinner mänen\nsitt nät, tili dess fullmänen kommer och hämtar\ndet en vacker natt.\nDöende naturbarn älska döden, de längta ef-\nter det ögonblick dä mänen tar dem.\nNaturen är förtrogen med döden, den upp-\nlever den varje natt. Den underkastar sig lika\ngärna solens som mänens förtrollning.\nDöden är ett sött gift förnittnelse, men det\när intet osunt i döden. Naturen är hälsan själv\noch förnimmer döden lika sunt som livet.\nI förruttnelsen ligger den högsta skönhet och\ndjävulen är Guds högsta godhet.\nBeundransvärt är det snabba tillintetgörelse-\nverket om hösten.\nSept. 1922."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c023", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c023", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "116", "page_fin": "116", "image_debut": 22, "image_fin": 22, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.20", "titre_corps": "EUROPA", "titre_sommaire": "EUROPA", "signature_source": "HARRY BLOMBERG", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 22, "page_imprimee": "116", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.22", "debut_caractere": 1528, "fin_caractere_exclue": 2485, "texte": "EUROPA\nHARRY BLOMBERG\nEn världsstadsknallblä tned\ngatusnö\noch väldsamsoi i isig vind sorn skriker.\nBussar, biler, spärvagnssätt och\nningskö,\nblixtrande, svängande skyltar,\nPingel, skrik, gnäggningar,cylindrar,\nkraftledningars gnol,\nen övertäckt fontän och kyrktorns gröna plät.\ntlör dä men s & hö r d&! en världsstads\nskratt och grät\nsom fladdrar ejter väggarna niot virvlande\npA! -\nStoppi Alitstannar blixtsnabbt förvridna\ndrag:\nAmbulanser, undergrund, alit!\nVem skymde solen i ett enda tag?\nHögt över staden skrider en gigantisk spök-\ngestalt.\nlian skrider majestätisk hemsk härät.\nEtt grätt skelett vars ben nä upp högt över tor-\nnens plät.\nHan gär förbi med blästen pipande i bröstets\ntomma korg\noch trycker skarpt ett enda spär i snön pä öde\nO vanvett!Vanvett! Se dock vad som sker:\nHur späret fräter kring sig tner och mer!\nDet vidgar sig, det mörknar och blir svart som\nblod och sot.\nSe, hur din egen fot stär klibbad fast i späret\nefter spökets fot!"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c024", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c024", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "116", "page_fin": "118", "image_debut": 22, "image_fin": 24, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.21", "titre_corps": "PÄR LAGERKVIST TEATTERIREFORMAATTORINA", "titre_sommaire": "PÄR LAGERKVIST TEATTERIREFORMAATTORINA", "signature_source": "R. H—m", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 22, "page_imprimee": "116", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.22", "debut_caractere": 2487, "fin_caractere_exclue": 2989, "texte": "PÄR LAGERKVIST TEATTERIREFORMAATTORINA\n\nV. 1918 ilmestyi Tukholmassa Pär Lager-\nkvistin kirja „Teater\", joka sisälsi sarjan yksi-\nnäytöksisiä, „Den svära stunden\" sekä pitem-\nmän tutkielman uudenaikaisesta teatterista. Tä-\nmä viimeksimainittu on kirjailijan kotimaassa\njoutunut vilkkaan huomion esineeksi ja on var-\nmasti vaikuttanut moneen lukijaan suuressa\nmäärin käsitteitä selventävästi. Pär Lagerkvistin\nteoksella lienee Ruotsissa jotakuinkin samanlai-\nnen merkitys kuin Kasimir Edschmiedin tutki-"}, {"page_pdf": 23, "page_imprimee": "117", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.23", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4234, "texte": "muksilla ekspressionismista Saksassa. Yleiset\nperiaatteetkin ovat molemmilla jotenkin yhteen-\nkäyvät. Lagerkvist tosin on kirjailijana aivan\nliian yksilöllinen ja kunnianhimoinen ol-\nlakseen mikään vannoutunut ekspressionisti. Hän\ntietää varoa liittymästä mihinkään suuntiin.\nMutta sisäiseltä olemukseltaan hän kuitenkin on\nsaksalaisten ekspressionistien veriheimolainen.\nKuten ekspressionistien on hänenkin toimin-\ntansa alkuviettinä taistelu nykyajan taiteessa\nvieläkin vallitsevaa kaavoihin kangistunutta ja\nvanhuudenheikkoutta potevaa naturalismia vas-\ntaan. Naturalismi hallitsee yhä vielä näyttämöä-\nkin. Näyttelijätaide käyttää sitä tukenaan sekä\ntahtoessaan antaa parasta että hätätilassa. Oh-\njaus kaikkine yhä täydellisimpine teknillisine\napukeinoineen antautuu sen palvelukseen. Mutta\ntäten naturalismi on saavuttanut huippunsa, se\non kehitetty äärimmäisiin johtopäätöksiinsä ja\nnyt on saapunut aika, jolloin sen asemaa on\nhorjutettava.\nTuskin on ollut olemassakaan mitään teatterin\nkoko olemukselle niin vastakkaista ja vihamielistä\nkuin nykyaikainen sisustadramatiikka kolmensei-\nnän interiööreineen, joka realismin loistokau-\ndelta on periytynyt meidän aikoihimme asti. Kat-\nsoja istuu muhkeassa, kultakoristeisessa ja kau-\nniin naivissa teatterisalongissa, tuollaisessa tyy-\npillisessä salongissa, jossa koko ilma huokuu\nteatteritunnelmaa, juhlallista odotusta ja sit-\nten väliverho äkkiä aukeaa näyttäen harmahta-\nvan ruskean, likaisen interiöörin, jonka ohjaaja\nkovalla työllä on koettanut saada niin luonnol-\nliseksi ja totuudenmukaiseksi kuin suinkin tehden\nhuoneestaan täydellisen romuvaraston kolhittui-\nne tuoleineen, pöytineen, sohvineen ja hyllyineen,\ntomuisine mattoineen, ovi- ja ikkunaverhoineen\nja ruukkukasveineen sekä ihmisineen, jotka hi-\ntaasti ja harkitusti astelevat yli näyttämön, va-\nrovaisesti, perinpohjin paljastaen toistensa sa-\nlaisimmatkin aivoitukset. Tässä piilee jotakin\nnurinkurista, jotakin yhteensopimaton ta. Teatteri-\nsalonkihan on omituisine, suoraan sen tarkoituk-\nseen sovellutettuine muotoineen, parvineen ja ai-\ntioineen kaikista omalle ajallemme tyypillisistä\nhuoneista oikeastaan fantastisin. Ollessaan va-\nloa ja ihmisiä täynnä se vaikuttaa ihmeellisen\ntenhoavasti.\nPois teatterista! on ollut naturalistisen draa-\nman tunnuslause, ja näyttämökuvan on ollut\npakko mukautua sen vaatimusten mukaan.\nMyöskin näyttelemistaide on seurannut samaa\nkehitystä.\nSe on kovasti ruvennut pelkäämään kaikkea\nteatraalisuutta (mikä sana tässä ei merkitse tyh-\njyyttä ja onttoutta, vaan sitä mikä näyttämöllä\non tehoavinta), se on käynyt yhä intiimimmäksi.\nLuonnehtiminen on kulkenut kohti pieniä eleitä,\npieniä liikkeitä, miimillisyyttä plastillisuuden si-\njasta, kohti mahdollisimman pieniä ja rajoitet-\ntuja keinoja. Tietysti ei ole kiellettävissä, että\ntällainen luonnehtimistaide on johtanut huomion\narvoihin, jotka ennen ovat jääneet huomaamatto-\nmiksi. Mutta yritykset peittää sitä tosiseikkaa,\nettä draama näytellään salongille, kai kuitenkin\novat vain jonkinlaista pientä koketteriaa. Sillä\nsamaten kuin teatteri on ja aina on oleva hyvin\njulkinen laitos, niin on sen tarjoama taide vält-\ntämättömästikin ulospäin suunnattua taidetta\nolematta silti onttoa.\nIbsenin draamoissa on ummehtunut näyttämö-\nnaturalismi kehitetty huippuunsa. Lagerkvist ei\nole mikään Ibsenin ihailija, ja kun on lukenut\nkaikki ne mitä ihastuneimmat ylistyslauseet, joita\netenkin saksalaiset professorit (ja heidän opetus-\nlapsensa esim. meillä) ovat tuhlanneet tälle\nomalla ajallaan kylläkin suurelle runoilijalle,\nniin ei voi olla virkistyksekseen nauttimatta Pär\nLagerkvistin „Ibsentautiin\" kohdistamista muu-\ntamista totuuden sanoista.\nUuden ajan teatteri vaatii yksinkertaista, sel-\nvää, elävää näyttämöllistä luomiskykyä, näyttä-\nmöllistä mielikuvitusta, joka todella luo ja hah-\nmottelee, eikä vain illustreeraa. Tämä kuuluu\nrunoilijalle ei regissöörille. Runoilijan on luo-\ntava suoraan teatteria varten, käyttäen hyväk-\nseen myöskin sen tarjoamia ulkonaisia, näkyyn\nvetoavia keinoja, eikä (kuten useimmiten tähän\nasti) rajoittua pelkästään sanoihin. Näyttä-\nmövarustukset eivät saa olla jonkinlaista kuvi-\niusainehistoa, jonka ohjaaja on liittänyt näytel-\nmään tehostaakseen tunnelmaa, vaan niiden täy-"}, {"page_pdf": 24, "page_imprimee": "118", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.24", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2855, "texte": "tyy olla suoraan runoilijan mielikuvituksen luo-\nmia, yhtä tärkeitä draaman syntymisprosessin\ntekijöitä kuin sanatkin ja siis yhtä suuressa\nmäärin runoilijan innoituksen henkevöittämiä.\nNäyttämövarustukset tuntuisivat silloin, vaikka-\nkin ne olisivat komplisoituja, aina perustelluilta,\nei liiaksi huomiota vaativilta, häiritseviltä tai\ntungettelevilta.\nModernin draaman uudistaja on Strindberg\nhänestä on vähitellen tuleva myöskin moder-\nnin teatterin uudistaja. Lagerkvist näkee Strind-\nbergissä mestarinsa, joka täydellisesti on toteut-\ntanut hänen vaatimansa uuden draaman muo-\ndon. Strindbergillä on rikkautta muodossakin:\nkaikki näyttelee osaa, ei mikään ole kuollutta,\nkaikki ulkopuolisetkin seikat ovat henkevöityjä ja\nliitettyjä draamaan sen elävänä osana. Tämän\nuuden muodon Strindberg on kehittänyt täyaelli-\nsimmäksi myöhemmässä draamatuotannossaan\nja etenkin „kamarinäytelmissään\". Nämä mer-\nkitsevät kaikissa kohdissa mullistusta ja uudis-\ntusta. Ja niillä on epäilemättä oleva kumouk-\nsellinen vaikutus uudenaikaiseen näytelmätaitee-\nseen, siksi täydellisesti ne repivät alas sen pe-\nrustat ja luovat uusia tilalle, ja siksi selvästi\nne osoittavat tietä eteenpäin.\nReinhardtin ja Gordon Craigin modernin\nteatterin uudistamispyrkimykset eivät Lager-\nkvistin mielestä vielä ole kokonaisuutena täysin\nonnistuneita. Ne ovat liian epäjohdonmukaisia\nollakseen minkään uuden kiinteänä perustana.\nHeitä ovat paraasta päästä askarruttaneet itse\nnäyttämöalan järjestämisestä ja käyttämisestä\naiheutuvat probleemit, kun sitä vastoin näytteli-\njät ovat saaneet jotakuinkin omin neuvoin ja ku-\nkin kykynsä mukaan seurata näyttämölaitteiden\nreformeja. Näyttelijätaiteen renessanssi ei ole\nvielä selvänä ja vaativana esiintynyt, vaikkakin\non olemassa yksityisiä uuden tyypin edustajia.\nJos todellinen teatterirenessanssi on saatava\naikaan, täytyy tietysti teatteritaiteen kaikkien eri\ntekijöiden joutua uuden elämän ja uuden peri-\naatteen läpitunkemaksi, kaikki on parannettava\nja kaiken on luonnollisella tavalla saatava uusi\nmuoto. Kehityksen on sovellutettava näyttämö-\ntaiteen muodot mukautumaan ajan henkeen ja\nvaatimuksiin enemmän kuin tähän asti ja vapau-\ntettava meidät siitä ahtaudesta, yksipuolisuu-\ndesta ja köyhyydestä, jonka naturalismi on tuo-\nnut näyttämölle.\nKaipaamme teatteria, „joka antaa sekä dra-\nmaatikon että näyttelijän mielikuvitukselle suu-\nremman liikun ta vapauden ja suuremman häikäi-\nlemättömyyden, yksinkertaisemman, välittömäm-\nmän ja samalla ekspressiivisemmän muodon. Ja\nennen kaikkea: teatteri, joka kiihottaa sekä dra-\nmaatikon että näyttelijän etsimään eikä tyyty-\nmään ja joka avaa näköaloja eteenpäin eikä sulje\nmeitä sisälle nykyiseen ja menneeseen.\"\nJos tämä kaipaus toteutuu, on teatteri muut-\ntuva siksi, mitä sen aina olisi pitänyt olla ja\nmitä se alunpitäen on ollutkin: suureksi, iha-\nnaksi juhlaksi.\n\nR. H—m."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c025", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c025", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "118", "page_fin": "119", "image_debut": 24, "image_fin": 25, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.22", "titre_corps": "ZOË JEFREMOW Dramatisk uppläsningsafton.", "titre_sommaire": "ZOË JEFREMOW Dramatisk uppläsningsafton.", "signature_source": "K—a", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 24, "page_imprimee": "118", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.24", "debut_caractere": 2857, "fin_caractere_exclue": 4105, "texte": "ZOË JEFREMOW\nDramatisk uppläsningsafton.\n\nOhjelmassa kotimaista ja ulkomaista, entistä\nja nykyistä.\nMutta tapa tuntea, tapa esittää se kaut-\ntaaltaan uusi. Ääni kuvioimassa tunteet ja aja-\ntukset ihmeellisiksi sisäisiksi näkemyksiksi. Niis-\nsä rinnan sielua, hienoa ja hiottua, tai tulta,\nraakaa ja alkuvoimaista, ja älyä, iskevää ja kir-\nkasta, avaraa.\nEnsimmäinen ja uusin oli ~Salomen\" yksin-\npuhelu. Jokainen ääni, jokainen ele, liike oli\noman ja yksilöllisen tunteen analysoima. Muis-\ntakaamme vain ne pitkät laulavat äänet, joilla\ntaiteilijatar tulkitsi Salomen mielettömän rak-\nkauden ja sen kaipauksen. Niin eivät ole lausu-\njat Salomea ennen ymmärtäneet!\nToinen Lagerkvistin „Du är död\". Taiteelli-\nselta arvoltaan ehkä pieni ja mitätön. Mutta\nZoe Jefremowin tuntemana ja esittämänä kyl-\nmän syvä ja matalan eheä. Täynnä laulavuutta,\nplastillista muotopuhtautta.\nKolmas Lagerlöfin „La cachueha\", Gösta\nEerlingin Sadun kaikkein innoitetuimpia lauluja.\nSitä romanttista hohtoa, sitä mielikuvien väriä\nja loistoa, joka on tämän laulun jokaisessa lau-\nseessa, sitä ei taiteilijatar maalaillut, mutta sen\nsisäisen punaisen langan, joka kulkee lauseesta\nlauseeseen, tunnelmasta tunnelmaan, hän jän-\nnitti järkyttävän kireälle. Hän loi „La cachu-"}, {"page_pdf": 25, "page_imprimee": "119", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.25", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 1612, "texte": "chasta\" väsyneen, raskaan ja syvän. Siitä olisi\nvoinut luoda myöskin säihkyvän kevyen. Koko\nsen syvyys olisi voinut olla vain sen kauniin mie-\nlikuvan voimassa, että nuoruudessa tanssitun\ntanssin sävel saa ihmisen vielä vanhana niin\nhaltioitumaan, että hän tahtoo kiskoa verille\nkangistuneet jäsenensä päästäkseen irti van-\nhuutensa kahleista! Mutta sellaiseen tulkintaan\nolisi ehkä vaadittu keveämpi ja loisteliaampi\nääni ja ehkä myöskin enemmän runollista heh-\nkua, kuin mitä on Zoe Jefremowilla.\nNeljäs Frödingin runous, jota oli ohjelmassa\nhyvin runsaasti. „Upp tili Solen\" oli täynnä laa-\njaa, älykästä voimaa, sellaista, jolla oli varma ja\nmäärätietoinen suuntaviiva. Ne kevyet Frödin-\ngin runot, jotka taiteilijatar esitti, sen sijaan jäi-\nvät auttamattomasti varjoon. Hänellä ei ollut\nsitä vermlantilaista henkeä, iloisuutta ja ru-\nnollisuutta, joka olisi niihin pusertanut niitten\noikean ja todellisen luonteen.\nSitten Hemmerin pienet ja lyyrilliset runot\n„Prins Louis Ferdinandista\". Ne olivat ohjel-\nman välittömimmin ja koruttomimmin tunnetut\nnumerot. Suuri yleisö olisi tietysti valmis huuta-\nmaan ne ensimäisiksi. Ja olivathan ne sitä,\nomalla tavallaan omalla vanhalla tavallaan!\nMe olemme päässeet jo niin pitkälle, että me\nharrastamme lausuntataidetta. Mutta että me\nsiinä harrastuksessamme olisimme aikamme ta-\nsalla, sitä me emme uskalla mennä väittämään.\nMeidän lausunta- niinkuin näyttämötyömmekin\non vielä vanhojen perinnäisten traditioitten kah-\nleissa.\nZoe Jefremow rikkoi ne kahleet. Tekikö hän\nsen itsetiedottomasti? Vai uskalsiko hän siitä\ntietoisena astua Yliopiston Juhlasaliin?\n\nK—a."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c026", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c026", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "119", "page_fin": "119", "image_debut": 25, "image_fin": 25, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.23", "titre_corps": "KOJON ROMAANIUUTUUS", "titre_sommaire": "KOJON ROMAANIUUTUUS", "signature_source": "T—en", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 25, "page_imprimee": "119", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.25", "debut_caractere": 1614, "fin_caractere_exclue": 3731, "texte": "KOJON ROMAANIUUTUUS\nT—en\nViljo Kojo: Elämä on taistelua. Karisto 1922.\nSe huumori, jota Kojo on lähtenyt viljele-\nmään, eräänlainen hyväntuulisuuden ja -tahtoi-\nsuuden ylistyslaulu, päiväisenvaloisa ja surut-\ntomanleppeä elämänkuvaus, jota Kojon kolme\nviimeistä romaania edustavat, lienee oikeastaan\nlähtöisin jo Sininen pilvi-runokokelman vii-\nmeisistä lauluista. On kieltämätöntä myös\nse, että Joel Lehtosen Putkinotko ja Ker-\nran kesällä ja Sakris Kukkelman ovat lyöneet\nleimansa Kojon viimeisten romaanien elämän-\nkäsitykseen ja tyyliin. Muista vaikutteista Kojoa\nei voi syyttää, vaikkei yllämainitunkaan havain-\nnon kaikessa vanhuudessaan tarvitse syytteenä\nesiintyä. Ei yhtään. Kojon taiteilijaelämäkuvaus\noli uutta. Ei se lähennellyt Strindbergiä, Ban-\ngia, Murger'ia... surutonta työtä se vain oli,\nsiinä sen suurin heikkous.\nElämä on taistelua on mielestämme parempi\nkuin Kojon taiteilijaromaanit. Todempi, ehyempi,\nhuölitellumpi ja vapaampi tendenssistä ja tee-\nseistä. Uhmaotteinen ja nuori. Mutta suottai-\nleva, turhanhajanainen se silti on. On kerta\nkaikkiaan niin, että Kojo tahtoo kuin kieltää sen,\nmitä sanotaan romaanisuunnitelmaksi, tahtoo\nolla tunnustamatta keskitystä ja tiivistystä. Kojo\ntahtoo kertoa. Ja Kojolla on kertojalahja. Va-\nloisa, avara näkemys, tarkka silmä, herkkä luon-\nnontuntemus, värikäs kuvailu, taito viehättää ker-\ntomallaan, huvittaa ja iloittaa. Hän pettyy toi-\nsinaan mauttomuuteen, venyttää turhaan ku-\nvaustaan, on hetkittäin huolimaton. Mutta sit-\nten taas yllättää rattoisuudellaan, antaa hyvän,\nlämpimän tunteen puhaltaa ... Kertoo oikein\ntaidokkaasti, lumoisasti ja nuoresti. Hyvä puoli\non Kojolla sekin, että hän aina kuvaa elettyä\nelämää, tuntuukin kuin mielikuvitus olisi hänellä\nihan liian rajoitettu ja hän olisi liian lujasti to-\ndellisuuden orjuuttama.\nNiine heikkouksineen ja niine ansioineen, jotka\nKojolle ovat ominaiset, on Elämä on taistelua\nsittenkin nuorhenkisimpiä, pirteimpiä ja rattoi-\nsimpia ja paikka paikoin liikuttavimpia ja suju-\nvammin kirjoitettuja kirjojamme. Ja miksei: lu-\npauksellinen, sanan laveammassa ja ehdotto-\nmimmassa merkityksessä."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c027", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c027", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "119", "page_fin": "120", "image_debut": 25, "image_fin": 26, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.24", "titre_corps": "ANNIE MÖRK Näyttelijäluonnekuva.", "titre_sommaire": "ANNIE MÖRK Näyttelijäluonnekuva.", "signature_source": "L. H—la", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 25, "page_imprimee": "119", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.25", "debut_caractere": 3733, "fin_caractere_exclue": 4406, "texte": "ANNIE MÖRK\nNäyttelijäluonnekuva.\n\nKypsä! Annie Mörk on sisäiseltä dramaat-\ntiselta elämä voimaltaan kypsimpiä näyttelijöitä,\nmitä meillä yleensä on olemassa.\nInhimillinen elämisenvaisto tuntuu hänelle ole-\nvan samaa kuin dramaattinen vaisto: tahto te-\nkoon.\nHänen repliikkinsä virtaavat huulilta tunne-\npaineisen, tiiviin henkäyksen mukana. Ja siksi\novat ne tarttuvia, siksi ne ennustavat tekoa ja\nvievät lausujansa luontevasti tekoon näytelmä-\nhenkilöiden välisessä taistelussa. Annie Mörkin\nnäyttämölausunta todistaa hänet dramaattiselta\nhengeltään harvinaisen voimakkaaksi.\nLisäksi: hänen replikoimisensa kykenee luon-\ntevoittamaau yksinpä vasta taisteli joiden eleet ja"}, {"page_pdf": 26, "page_imprimee": "120", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.26", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2557, "texte": "iskut. Sillä se osaa vaatia vastapuolelta liikettä\nja elämää. Mutia se paljastaa myöskin helposti\nlatteuden ja kimmoisuuden puutteen vastanäytte-\nlijässä, sillä pienillä voimilla ei kestetä Annie\nMörkin tummasti aaltoavan äänen tulviessa.\nKuitenkin: hänen näyttelijävaistonsa ei syn-\nnytä voimaa ainoastaan sanaisessa näyttämö-\ntaistelussa, vaan on sillä vieläkin välittömämpi\ntie ilmetä näkyviin. On sangen vaikeasti sanoin\nmääriteltävä sävy taikavoimaa, jota on vaikea\nsanoa hurmaksi, melkein yhtä väärin sanoa ten-\nhoksi tai lumous-voimaksi. Tuntuu siltä, että at-\ntribuutti uhoava on paikallaan sille välittömälle\nvoimalle, jolla Annie Mörk pienissäkin tehtä-\nvissä hallitsee näyttämöä ja jonka vuoksi nuo\nnäyttelijälle niin perin tärkeät tulot näyttämölle\novat hänellä säännöllisesti vaikuttavia.\nKoko edellinen kuvaus on samalla todistusta\nAnnie Mörkin synnynnäisestä dramaattisesta\nvaistosta ja taiteellisesta temperamentista. Se on\nkaikki hänen näyttelijäolemuksensa kypsyyden\nylistystä.\nMutta tällä en ole vielä väittänyt, että hän\nolisi ilmaisukeinoiltaan „kypsä\". (Herra tästä\nvarjelkoonkin.) Muistan vielä selvästi, kun näin\nhäntä näyttämöllä ensikertoja Tampereen Teat-\nterissa, hämmästyneeni hieman vaivautuen-\nkin hänen erään slaavilaisen naisluomansa\nmimiikkiä ja vartalon eleitä. Siinä oli slaavi-\nlaista pehmeyttä, notkahtelua ja taipuilua ja\nkasvoissa samaista värähteleväistä ilmerun-\nsautta. Mutta ilmeissä oli annos vääntelehtivää\nväkivaltaisuutta, samoin eleissä. Luontaisesti il-\nmeikkäät kasvot eivät olleet vielä kehittyneet hal-\nlitsevan tahdon välikappaleeksi.\nTosin: näitä ilmaisukeino} aan on Annie Mörk\nsenjälkeen huolella hionut. Loihan hän jo Tam-\npereen aikoina esim. „Rosseissa\" Leeni-tätinä\nhyvän naisen kirkastunein kasvoin. Mutta tämä-\nkin osoitti vain osaksi mimiikkikehitystä, pohjim-\nmaltaan oli luoma sangen onnellinen siksi, että\ntarvittiin mimiikki-keinoj a vähän. Tarvittiin en-\nnenkaikkea lienteätä tunnetta uhoava olemus,\nsitä, jossa auttoi näyttelijättären luonteisesti\nkypsä vaisto.\nMyöhemmin näkemäni Mörkin naispaholai-\nnen ja äiti Franckin „Vapaissa miehissä\" osoit-\ntavat, että näyttelijättären mimiikki- ja plastiik-\nkakeinot ovat jatkuvasti tietoisen muokkauksen\nalaisina, kypsymässä nekin vastaamaan taiteili-\njan sisäistä temperamenttivoimaa. Siksipä: nyt\nolisi nähtävä hänen Katrinsa „Daniel Hjortis-\nsa\". Nyt olisi aika hänen päästä voimakkaisiin\ntaiteellisiin tehtäviin, vaistoihmisten ei äly-\nolentojen kamppailuihin, joissa kiittämäni\nkypsyys voisi ilmetä sekä sisäisesti että keinojen\nkannalta."}, {"page_pdf": 26, "page_imprimee": "120", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.26", "debut_caractere": 2571, "fin_caractere_exclue": 2579, "texte": "L. H—la."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c028", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c028", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "120", "page_fin": "120", "image_debut": 26, "image_fin": 26, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.24.1", "titre_corps": "Annie Mörk", "titre_sommaire": "Annie Mörk", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 26, "page_imprimee": "120", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.26", "debut_caractere": 2559, "fin_caractere_exclue": 2569, "texte": "Annie Mörk"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c029", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c029", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "121", "page_fin": "122", "image_debut": 27, "image_fin": 28, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.25", "titre_corps": "SKRIABIN, STRAWINSKY, PROKOFJEFF (Käännös tekijän saksankielisestä käsikirjoituksesta.)", "titre_sommaire": "SKRIABIN, STRAWINSKY, PROKOFJEFF (Käännös tekijän saksankielisestä käsikirjoituksesta.)", "signature_source": "ERNEST PINGOUD", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 27, "page_imprimee": "121", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.27", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4911, "texte": "SKRIABIN, STRAWINSKY, PROKOFJEFF\n(Käännös tekijän saksankielisestä käsikirjoituksesta.)\n\nKun yhdistän nämä kolme nuorimman venä-\nläisen musiikin edustajaa samaan tutkielmaan,\nniin en tee sitä siksi, että he kuuluisivat yhtei-\nseen »kouluun\" tuskin saattaa ajatellakaan\nerilaatuisempia tai teili japersoonallisuuksia\nen, vaan siksi että nämä kolme erilaisine keinoi-\nneen pyrkivät eräässä suhteessa samaan pää-\nmäärään, tietoisesti tai tiedottomasti (se ei kiin-\nnitä mieltämme) ja ovat myös osaksi sen saavut-\ntaneet: ahtaan, rajoitetun natsionalismin puittei-\nden murtamiseen, mikä natsionalismi tähän asti\non kahlehtinut venäläisen musiikin. Nämä kol-\nme miestä eivät enää harjoita musiikkia venä-\njäksi, he eivät enää peitä ajatustenköyhyyttä kan-\nsallispukuun, vaan ovat uskaltaneet olla kan-\nsainvälisiä. Kuten jo sanottu, he vain tässä suh-\nteessa lähentelevät toisiaan, muuten heidän ole-\nmuksessaan tuskin lainkaan havaitsee sukulai-\nsuutta. Kolmisin he muodostavat nuoren venä-\nläisen musiikin etuvartion.\nKun Skriabin noin v. 1900 alkoi Chopinin in-\nspiroimien klaveeriminiatyyrien avulla käydä\ntunnetuksi laajemmissa piireissä, niin tuskin ku-\nkaan lienee luullut että tämän hieman hauraan\nja hennon suunnan edustaja saattaisi aloittaa\nuuden kauden Venäjän säveltaiteessa. Näissä\npienissä salonkikappaleissa oli vielä vallalla\nvenäläisille yleensä niin luonteenomainen mie-\nleenjohtuman korostaminen, oikuttelunhalu, sy-\nventyminen yksityiskohtiin kokonaisuuden kus-\ntannuksella. Sinfoonikko Skriabinista ei näihin\naikoihin vielä paljon tiedetä. Noin opus 30:sta\nalkaa huomattava muutos: mieltymys teknillisiin\nvksityisseikkoihin jää taka-alalle, työ näkyy pe-\nrustuvan ajatuksiin, aatteihin, joilla ei ole pal-\njon tekemistä aineellis-musikaalisen kanssa\nmusiikki ilmaisee syvempiä ja arvokkaampia, fi-\nlosofista laatua olevia sisäisiä ristiriitoja. Motii-\nvit kohoavat, teokset saavat määrättyihin aloi-\nhin liittyviä nimiä aikaisempien Prelude'ien ja\nEtudeMen sijasta kohtaavat meitä Jumala ja\nSaatana. Skriabinin musiikki käv »kosmilliseksi\"\nainakin siihen ohjelmaan nähden, jolle se pe-\nrustuu. Skriabinin partituurien rivien välissä\nrupeaa väräjöimään jotakin, jota ehkä voi! nimit-\ntää äärettömyystunnelmaksi. Molemmat suuret\norkesterirunoelmat »Poeme de I'Extase\" ja\n»Poeme du Feu\" ovat tässä suhteessa erikoisen\nluonteenomaisia. Niiden edeltäjiä ovat »Poeme\ndivin\" ja »Poeme satanique\". Näiden teosten\najatuksellinen probleemil on filosofinen: luoja,\nhänen työnsä ja äärettömyys sinänsä sekä näi-\nden suhde toisiinsa. Hysteerisen voimakkaan in-\ntohimon ajamana ja pakottamana tämä musiikki\neräässä mielessä »liitelee\": sillä on eräänlainen\nrakenne, myöskin omat sisäiset suhteensa, mutta\nse on tuskin paikallisesti määrätty, siltä puuttuu\nperspektiivit, sillä on oma ilmapiirinsä, se on\nitsessään toimintaa, itsessään voimasysteemi\nSkriabinissa tapaamme eräänlaisen musikaalisen\nglossolalian. Tälle musiikille luonteenomaisin ta\non sen rytmi, spasmillisesti nykähtelevä, usein\nmelkeinpä tanssitautinen, räjähtävä ja kutistuva,\nerilleenvirtaava ja yhteenliittyvä, iskevä, pakot-\ntava, hiipivä ja äkkiä rajusti ryntäävä. Valtava\nagogiikka ajaa tämän musiikin eteenpäin ja kui-\ntenkin takaisin piiriin. Skriabinin musiikille koi-\ntui vahingolliseksi muodon asettaminen ihan-\nteen holhouksen alaiseksi. Prosessi, joka sai al-\nkunsa jo varsin aikaisin. Skriabinin ikuisuusaat-\nteella ei ole paikassa sijaa: se on paralelliviivo-\njen äärettömyyttä, se ei anna perspektiivejä, se\non ajallinen: se on suljettu aikapiiri: toistumi-\nnen. Skriabinin musiikissa ei pääse eteenpäin,\nainoastaan ympäri, ylös ja alas, edes ja takai-\nsin, se ei virtaa: vaan pyörii, se ei nouse: vaan\nkieppuu. Kuitenkin tällä musiikilla oli suuri an-\nsio: se oli täydelleen epänatsionaalista ja sellai-\nsena ensimmäinen laatuaan Venäjällä.\nJos Skriabin hyvin vapaasta harmoniikastaan\nhuolimatta kuitenkin vielä oli yhteydessä akatee-\nmikkojen kanssa hänen harmooninen logiik-\nkansa ja johdonmukaisuutensa oli erinomainen\nja kaikesta mielivaltaisuudesta vapaa niin va-\npautuivatpa sen sijaan Strawinsky ja Prokofjeff\ntäydellisesti akatemiasta. Sergei Prokofjeff, Pie-\ntarin konservatorion surunlapsi, osottautui jo\naikaisin häikäilemättömäksi radikalistiksi, joka\nherkeämättömän elinvoimaisesti hyökkäsi kai-\nkenkarvaista akateemisuutta vastaan. Hänen\nkovista, kulmikkaista, iroonisista kappaleistaan\npuhui irvistelevä iva, mutta myöskin suunnaton\nmäärätietoisuus. Tässä ei ollut vähääkään\npehmeätä slaavilaista lyriikkaa, ei: jälkeäkään\nSkriabinin tyylistä päin vastoin, askeettinen\nväritys muistutti sävelpiirustusta, joka vaikutti\nkirkkaalta ja terävältä. Jos Skriabin oli roman-\ntikko, niin voi Prokofjeffia nimittää realistiksi.\nRytmit kovat, korostetut, teemat senza pedale,\nei ohjelmia eikä selityksiä, ei mitään filosofiaa,\nkappaleiden nimet riippuvat kuin tarpeettomat\ntavaramerkit jossakin. Probleemit puhtaasti mu-"}, {"page_pdf": 28, "page_imprimee": "122", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.28", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2346, "texte": "sikaalisen-aineellisia rivien välissä vain val-\nkoista nuottipaperia kaikki tapahtuu ainoas-\ntaan kontrapunktisen harmoonisissa eli rytmilli-\nsen polyfonisissa maailmoissa. Tälle musiikille\nkarakteristista on sen liike korkeapaineista\neteenpäinryntäämistä. Kaikki viivat särmikkäät\nja murretut, perspektiivit primitiiviset ja mate-\nmaattisen puhtaat. Harmoniikka voimakkaan\npersonallinen, aivan ajalleen vieras, toisinaan\nBachimaisen niukka, lattean diatooninen ja sit-\nten taas puhtaasti atonaalinen. Prokofjeff sil-\nmäilee meitä villi-ihmisen viisailla eläimensil-\nmillä: hakekaa itsellenne Prometeuksen tuli?\nMinä teen näin: apinannopeat liikkeet ja kivestä\nja kuivista lehdistä juoksee kipinä. Persoonalli-\nsuus. Musiikki on Prokofjeffille vain muotoa,\nmuotoleikkiä ilman sisällystä, ilman tarkoitusta,\njopa ilman päämäärää: hän leikittelee musikaa-\nlisilla funktioilla hän harjoittaa sovellutettua\nmusikaalista matematiikkaa. Afektit puuttuvat\nnäennäisesti, niiden sijasta voima astuu etu-\nalalle. Prokofjeff luo musiikkia ja vain musiik-\nkia, päämäärättä sen itsensä tähden, hän ei ole\nim- eikä ekspressionisti hän juontuu takaisin\nmateriaan. Hänen formalisminsa lähentelee kä-\nsityötä sen korkeimmassa mielessä.\nTälle Prokofjeffin käsityömäisyydelle on Igor\nStraivinsky sukua. Mutta Prokofjeffin kysyessä:\nmitä luon? kuuluu Strawinskyn kysymys: miten\nluon? Tämä on konstruoivan suhde objektiinsa.\nMusiikki on hänelle tuskin mitään itsessään,\nvaan keino päämäärän saavuttamiseksi. Se on\nläheisesti liittynyt teatteriin (balettiin). Hänen\nmusiikkinsa vetoaa silmään ja korvaan. Hän\nluonnehtii loistavasti, kuitenkin kiinnittää tyyppi\nhänen mieltänsä enemmän kuin indiviidi. Täten\nhänen musiikkinsa saa historiallisen merkityk-\nsen, joka saattaa heilahdella kirjallisesta tyy-\nlistä (baletti „Petrushka\") biologiseen („Le\nSacre de Printemps\"). Hän osaa erinomaisen\nhienosti laskea vaikutukset. Hänen taiteensa hi-\npaisee täten läheltä taituruuden, vieläpä käsityö-\nläisyyden rajoja c'est un artisan. Eksotiikka,\nerinomaisen hienot värit, raffinoiduin harmo-\nniikka eivät tosin saata peittää tämän musiikin\npalvelevaa asemaa. Strawinskystä on tullut niit-\nten nuorten johtaja, jotka eivät ole vannoutu-\nneita Schönbergin kannattajia. Hänen taiteensa\narveluttavin puoli on että siinä ei korosteta sa-\nnaa mitä, vaan sanaa miten.\n\nERNEST PINGOUD"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c030", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c030", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "122", "page_fin": "122", "image_debut": 28, "image_fin": 28, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.26", "titre_corps": "NUORELLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE", "titre_sommaire": "NUORELLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE", "signature_source": "LAURI HAARLA", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 28, "page_imprimee": "122", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.28", "debut_caractere": 2348, "fin_caractere_exclue": 3046, "texte": "NUORELLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE\nLAURI HAARLA\nNoin tyttöni, noin! Älä säiky\nNoin taipehin tummin\nja paistavin olkapäin\nkuin pilvestä päivä sa väiky,\nvaikk' allas on katsomo räyhää jäin.\nRivi herrojen kaljamapäitä\nsun eessäs on aivan,\nHimosilmin ja kiikarein,\nröhöryntäin he tanssii häitä\nsun nilkkojes tahtiin ja yksintein\nperisyntiä huulilla haastaa.\nMut, armas tyttöni, pois toki pelko!\nYli leikkien liitele, kaino,\nali astele tuskien puun.\nMeilV onhan kahdella selko:\nnyt vallass' on kauneus vaino\nja ympäf on vanhuuden yö.\nSen tunnen ja varjossa huokaan.\n—■ Mut f armahin kirkastu yhä,\nsinä synnytä kaikkien nähden!\nYhä korkene, selväksi tee,\net? on sinun ruumihis pyhä\nnyt ristillä riemumme tähden."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c031", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c031", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "122", "page_fin": "123", "image_debut": 28, "image_fin": 29, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.27", "titre_corps": "SHIMMY", "titre_sommaire": "SHIMMY", "signature_source": "KI-KI-KI", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 28, "page_imprimee": "122", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.28", "debut_caractere": 3048, "fin_caractere_exclue": 3812, "texte": "SHIMMY\n\nShimmy on vallannut maailman. Shimmy on\nkarkoittanut pois edeltäjänsä stepit ja foxtrotin,\nshimmy hallitsee yksin maailmaa. Sodanjälkei-\nsissä kulttuuriraunioissa kaikuvat alituiset shim-\nmyn säveleet, ne houkuttelevat ja kiehtovat ja\ntenhoavat. Yhä taajemmat ihmsjoukot haluavat\nliikuntoa, antautuvat shimmyn vietäviksi. Ihmi-\nset liikkuvat, kaksittain toisiinsa puristuen, kes-\nkellä päivää ja läpi yön. Shimmy tanssii yli Eu-\nropan kulttuuriraunioiden.\nShimmy on ekspressionismin tanssi, kuten me-\nnuetti oli rokokon, valssi keisariajan ja kadrilli\n1860-luvun. Ei ole ihme, että saksalainen mo-\ndernisti Herwarth Walden on innostunut Shim-\nmyä kuvailemaan.\nTanssi on liikuntoa, kirjoittaa hän. Liikunto\njokaisen taiteellisen ilmiön edellytys. Ruumiilli-"}, {"page_pdf": 29, "page_imprimee": "123", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.29", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2258, "texte": "sen liikkumisen tarve on jäänyt vaistoksi ihmi-\nsille joiden silmät ja korvat eivät vielä ole auen-\nneet havaitsemaan optillisia ja akustisia liikun-\ntoja. Siksi tanssi, ruumiillinen liikkuminen on\nvanhempi kuin muiden aistiorgaanien välittämät\nliikunnot\nTanssi on siis täysin esitettävissä ilman mu-\nsiikkia. Tanssimusiikki on vain ruumiillisten liik-\nkumismuotojen akustinen vertaus. Todellisen\ntanssin on oltava absoluuttista. Musikaaliset lii-\nkunnot ovat tehneet ruumiilliset liikunnot mekaa-\nnisiksi, akateemisiksi. Tanssin suhteen kehittyi\nsama peruserehdys kuin sanataiteen: rytmiikka\nja metriikka sekoitettiin keskenään.\nMetriikka on rajoitettu. Liikunnot itse, ryt-\nmit, ovat rajoittamattomat. Tanssi yksinkertais-\ntutettiin. Liikunnot tehtiin riippuvaiseksi musii-\nkin metriikasta. Tanssi ja tanssimusiikki kehitet-\ntiin, sen sijaan että niiden olisi annettu kehittyä.\nNuoren Europan taide on vapautumassa muo-\ndonorjuudesta. Tanssi on vapautumassa metrii-\nkasta. Shimmyn eri vuorot eivät ole riippuvaisia\ntanssimusiikista, ne seuraavat tanssijan indivi-\nduellia tahtoa, hänen hetkittäisiä oikkujaan.\nShimmy tanssii yli vanhojen muotojen. Stepit ja\nfoxtrotit avasivat sille tietä. Shimmy ei ole tila-\npäinen muoti, shimmy seuraa kehityksen välttä-\nmättömyydestä. Aivan kuten ekspressionismi.\nIhmiset huomasivat äkkiä, että Amerikan ja\nAfrikan villiheimojen jäsenetkin loivat erään-\nlaista säveltaidetta, vaikka käyttämättä europa-\nlaisen instrumenttiteollisuuden tuotteita. Näitä\nalkurytmejä ruvettiin käyttämään ja sovellutta-\nmaan ja tulos oli harvinaisen taiteellinen.\nTaideteoksen arvo kun ei ole ideassa, vaan suo-\nrituksessa.\nShimmyä soitetaan. Shimmyä tanssitaan.\nShimmy vallitsee kaikkialla yli Europan ja mo-\nnet hmiset, jotka tähän asti ovat halveksineet\ntanssia sen älyllisen vähyyden takia, ovat nyt\nantaneet shimmyn kiehtoa itsensä. Tanssinopet-\ntajat ovat luonnollisesti yrittäneet tehdä shim-\nmyn salonkiin soveltuvaksi, akateemiseksi. Mutta\nshimmyä ei voi sitoa, koska se on vapaata sitou-\ntuneisuutta. Se ei ole dekadenssia, se on kadens-\nsia. Sen on muodostanut taiteellinen vaisto eikä\nsivistynyt äly Shimmyssä taieelliset lait pakot-\ntavat jalan rytmillisiin suorituksiin.\nShimmy on ekspressionistisen Europan tanssi.\n\nKI-KI-KI"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c032", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c032", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "123", "page_fin": "125", "image_debut": 29, "image_fin": 31, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.28", "titre_corps": "NÄYTÄNTÖTEHDAS", "titre_sommaire": "NÄYTÄNTÖTEHDAS", "signature_source": "ANTTI TIITTANEN", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 29, "page_imprimee": "123", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.29", "debut_caractere": 2276, "fin_caractere_exclue": 3279, "texte": "NÄYTÄNTÖTEHDAS\n\nSuuressa kaupungissa, missä on rinnan rik-\nkautta ja köyhyyttä, paljon ihmisiä ja korkeat\ntalot, missä sykkii nopeatahtisesti nykyaikaisen\nelämän sydän, on monta kymmentä teatteria.\nOopperoita ja operetteja, draamoja ja kome-\ndioita, tragedioita ja farsseja, vaudevilleja ja\ngroteskeja, music halie'ja ja vaikka mitä. Ja\neläviä kuvia, kilpa-ajoja, cabaretteja, yöravinto-\nloita ... Niin, mutta nämähän, viimemainitut\novat vain ajanvietettä ala-arvoisine vivahduksi-\nneen. Teatteri mitä tekemistä näillä on teat-\nterin kanssa? Teatteri on taiteen temppeli, par-\nhaan pyhättö, kaikkein pyhin. Ja teatterinomis-\ntaja?\nKysykääpä sitä vaikka siltä mieheltä, joka\nomistaa tuon suuren kaupungin suosituimman\nkomediateatteiin. Kysykää sitä vaikka silloin\nhäneltä, kun hän istuu teatterikansliassaan ja\ntarkastelee reklaamikilpiehdotusta. Hänen il-\nmeensä voi vaihdella sangen nopeasti, häntä voi\nluulla hetkittäin Napoleoniksi, hetkittäin napa-\nretkeilijäksi kaukaisella antarktisella laivallaan"}, {"page_pdf": 30, "page_imprimee": "124", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.30", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4979, "texte": "sinä hetkenä, kun ollaan kulkemassa uutta ja\nsuurta, kohta löytyvää kohti, häntä voi luulla\nmaailman arvoja ja elämän ongelmia ratkovaksi\najattelijaksi ja yhtä hyvin onnistuneen leikkauk-\nsen suorittaneeksi lääkärineroksi. Suureksi ja\nkuolemattomaksi häntä vain voi luulla, sillä sel-\nlaiset ovat hänen ilmeensä ja eleensä. Ja sitä\nkaikkeahan hänessä onkin. Hän on voittanut\nmonet kilpailijansa kuin Napoleon, hän on teh-\nnyt suurlöydön, vetonaulan ohjelmistoonsa, hän\nratkoo oman elämänsä menestyksen ongelmaa,\nhän on pelastanut teatterinsa. Siksi voi hänessä\nniin paljon olla, siksi on yksi mies niin paljosta\nosallistunut.\nHän on siis taiteen temppelin valtijas.\nJo kolmatta näytäntökautta ja kuitenkin..\nvihdoinkin\nVihdoinkin, sillä ei hän ole syntynyt teatteri\nkäsissään. On ollut paljon kestämistä, on pitä-\nnyt ponnistaa, on pitänyt ponnistaa ja silloikin\nkun ei ole oikein tiennyt miksi ja mitä varten,\nyrittää yhtä ja toista, kaupata, näytellä, kirjoit-\ntaa, kun ei ole vielä voinut yrittää vain omistaa.\nVihdoin on hänestä se tullut: teatterinomis-\ntaja. Vielä viime tinsrassa vaivanalaisesti, suu-\nrin ponnistuksin. Sillä teatterit ovat kulkeneet\nniinä vuosina käsistä käsiin, niillä on keinoteltu\nkuin sachariinilla. On ilmaantunut todella oikea\nteatterinomistajainluokka, ei teatterinjohtajain.\nOvat syntyneet kesken täysi-ikäisyyttään sellaiset\nmiehet, jotka ovat täysin lompakoin ostelleet ja\nmyyneet tyhjiä teattereita siinä suuressa kaupun-\ngissa, tuntuu kuin olisivat ne vieneet markki-\nnoille ne teatterit, jos niin olisivat voineet tehdä.\nNämä miehet ovat ilmaantuneet samoihin ai-\nkoihin kuin uusi teatteriyleisö, jonka on saanut\nteattereihin virtaamaan omituinen, äkkinopeaan\nsyntynyt, suuren sodan jvlinän herättämä teat-\nterihalu. Se uusi yleisö ei ole rikasta, mutta mer-\nkillistä kyllä, sillä on paljon joutilasta rahaa ja\naikaa, aikaa sillä on, sitä aikaa se tappaa kuin\nkirppuinen koira svöpäläisiään. Sitähän tap-\npaakseen se tunkeutuu teatteriin, täyttää ne jok\nilta ja nauttii taiteesta. Se on sivistynyttä ylei-\nsöä : se on lukenut mitä taide on. Se tietää, että\n..Taide on todellisuus nähtynä tempperamentin\nläpi\", ja jos se ei huomenna satu tätä muista-\nmaan, niin muistaa se, että „Taide ei milloin-\nkaan ole muuta kuin todellisuuden ohimenevä\nunohdus\" ... Mutta mukavuutta rakastavaa on\ntämä nuori, veres yleisö: se tahtoo istua teatte-\nrissa hattupäin, sikaari hampaissa, sanomalehti\nväliaikavietteenä.\nTälle yleisölle niiltä tunnottomilta keinotteli-\njoilta, on teatterinomistajamme pelastanut teat-\nterin. Ottanut johdon sitten käsiinsä ja tehnyt\nteatterista ensiluokkaisen komediateatterin.\nOnhan menossa kolmas näytäntökausi ja hy-\nvällä menestyksellä eikä hän tiedä, mikä hän\noikein on. Hänen on ihan kuin muidenkin ihmis-\nten: rikastuu, on onnellinen, ei tunne itseään.\nTeatterin hän tuntee, tuo Napoleonimme, kuin\nomat sormensa.\nHän on toimituttanut kahtena kesänä perätys-\nten perinpohjaisia parannelmakorjauksia teatte-\nrirakennuksessa, mukavustuttanut katsomon,\nlaajennuttanut näyttämöä.\nKulissimaalareina on hänellä kaksi nuorta,\nmutta hyvän tunnettua taiteilijaa, joiden taulut\naina herättävät kiihtymystä ja myrskyä sekä in-\nnostusta ja ihastusta. Niiden on johto kulissi-\nmaalaamoissa.\nJa kirjailijat?\nNekin ovat omansa mallikelpoisella komedia-\nteatterillamme. Ne ovat nuoria, mutta sellaisia,\njotka ovat muodissa Napoleonimme hvlkii ar-\nmotta syrjäisten tunnettujenkin kirjailijain\ntarjoukset. Hänellä on oma ryhmänsä jo, ei\nkannata muilta ottaa. Kannattaisiko sellaisilta,\njotka eivät osaa panna nimeä nävtelmilleen, niin\npalkittuja kuin lienevätkin? Taksikin näytäntö-\nkaudeksi häneltä riittää jo sitä kirjallista puolta\noikein hyvin. On esitetty nykyistä „Hänen kym-\nmenes aviovaimonsa\", sitten ..Minä tahdon pal-\njon lapsia\" ja nvt on jokailtaisena kassakaooa-\nleena ~Moulin Rouge'ista haaremiin\". Näille\nlöytyy vielä yleisöä, vielä monet täydet huoneet.\nJa kuitenkin on hänellä jo varalla kaksi näy-\ntöstä. „Minä tahdon paljon lapsia\"-komedian\ntekijän tulevasta uutuudesta ..Ristiäiset ennen\nrakkautta\". Se tulee varmasti loistava kappale!\nSen voi päättä jo nimestä sekä näistä kahdesta\nnäytöksestä. Osatkin on jo jaettu. Niin, niin,\nvaikka nävtelmä ei olekaan valmis. Käsikirjoi-\ntuksesta. Näyttelijöillä ne ovat. Eihän teatterin\ntarvitse kirjaa odottaa, kirja tulee sitten, ajan\noloon. Tuskin nuori loistelias näytelmäkirjailija\ntahtoisikaan ennen ensi-esityksiä julkaista näy-\ntelmäänsä. Arvostelijat, niin, ne ovat hävytöntä\nväkeä, katkeroituneita herroja. Kenties haukkui-\nsivat. Toista se on silloin kun on jaettu osat niin\neteville näyttelijöille kuin komediateatterissa tällä\nhaavaa on, kun he ovat saaneet elävöittää näy-\ntelmän henkilöt. Ja heillä on, on, jumala parat-\nkoon, jos ei yhdellä, niin toisella sellaisia tutta-\nvia teatteriarvostelijoissa, jotka eivät voi hauk-\nkua sitä näytelmää, jossa heidän on määrä\nnämä pari. kolme kuukautta esiintyä.\nNäyttelijät on täytynyt myöskin aivan kiistan\ntakaa ottaa."}, {"page_pdf": 31, "page_imprimee": "125", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.31", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2235, "texte": "Ei hän ole tahtonut mitään kuuluisuuksia kö-\nmediateatteriinsa, mutta tunnetuita hän on tah-\ntonut. Rakastajan pitää olla rakastaja ja pri-\nmadonnan pitää olla kaunis. Hän on kustanta-\nnut näillä kahdella näytäntökaudella rakasta-\njalle neljä rakkausseikkailua, jotka ovat tehneet\ntämän kuuluisaksi. Kuuluisaksi siinä kaupun-\ngissa, jossa suuret ihmisjoukot näyttävät elävän\nvain rakastaakseen. Neljä kertaa on sanomaleh-\ndissä kerrottu komediateatterin ensimäisen ra-\nkastajan menevän naimisiin kertaakaan ei ole\nkerrottu hänen erostaan. Ja primadonnan yhtä\nmonta kertaa kerrottu eroavan eikä kertaakaan\nole kerrottu hänen naimisiinmenostaan. Mutta\nlaajoissa nuorisopiireissä on tullut käytäntöön\nse hajuvesilaji, jota käyttää tuo yhä uudelleen\nrakastuva ensimäinen rakastaja ja se naisten-\nvaatetusliike, jossa käy tuo aina eroa tekevä pri-\nmadonna ...\nLisähöysteitä hän sijoittaa näytelmiin perin\nosavasti. Siinä „Hänen kymmenes aviovaimon-\nsa\"-komediassa oli loistanto näyttämöllä siitä ja\nsiitä toiminimestä, „Moulen Roug'esta haare-\nmiin\" taas tekee paljon hupaisemmaksi oikea\nsade, joka on näyttämöllä. Ja ilmoituksessa hän\nkertoo, kuinka paljon on näyttämölle asetus tul-\nlut maksamaan ja mistä liikkeestä ovat näytteli-\njättärien puvut.\nPitää tuntea yleisö! sanoo väliin huoah-\ntaen, väliin veitikkamaisesti Napoleonimme.\nOn tullut tarkoitukseksi kassa ja keinoksi näy-\ntäntö. Kuin säilykelaatikko on komediateatteri\njohon muusta maailmasta eristäytytytetään joka\nilta sen seinien sisälle sopiva ihmismäärä. Ja\nrahaa tulee. Tulee omistajalle, tulee näytteli-\njöille, tulee kirjailijoille ja maalareille. Yleisö\nmaksaa, ei se ilmaista tahdo, rahoillaan se reh-\nkii, se nostaa teatterin, teatteri valmistaa sille\nnäytäntöjä.\nEnnemmin tai myöhemmin, varmasti kuiten-\nkin, on komediateatterinomistaja tietävä kuka\nhän on:\nTehtailija.\nJa hänen teatterinsa:\nNäytäntö tehdas.\nSuuressa kaupungissa, missä on rinnan rik-\nkautta ja köyhyyttä; paljon ihmisiä ja korkeat\ntalot, missä sykkiin nopeatahtisesti nykyaikaisen\nelämän sydän, on paljon tehtaita. Korkeat, pil-\nviin pistävät savupiiput, koneiden taukoamaton\nhelske tai jvtinä, rahanhaluiset ihmiset hikiot-\nsin öin, päivin työssä. Mikä valmistuu, siitä\nmaksetaan.\n\nANTTI TIITTANEN"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c033", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c033", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "123", "page_fin": "123", "image_debut": 29, "image_fin": 29, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.28.1", "titre_corps": "Jussi Snellman", "titre_sommaire": "Jussi Snellman", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 29, "page_imprimee": "123", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.29", "debut_caractere": 2260, "fin_caractere_exclue": 2274, "texte": "Jussi Snellman"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c034", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c034", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "125", "page_fin": "126", "image_debut": 31, "image_fin": 32, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.29", "titre_corps": "GLIMTAR UR VAN GOGHS BREV", "titre_sommaire": "GLIMTAR UR VAN GOGHS BREV", "signature_source": "Valda och översatta av DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 31, "page_imprimee": "125", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.31", "debut_caractere": 2237, "fin_caractere_exclue": 4054, "texte": "GLIMTAR UR VAN GOGHS BREV\n\n—av större värde är att leva än att skapa\nabstrakt konst.\nIngen mystisk eller hemlighetsfull atelier,\nutan en som slagit sina rötter i själva det reala\nlivet. En atelier med vagga och haistoi. Där\nalltsä intet stillestand räder, utan alit tränger\noch stämmer och uppmuntrar tili aktivitet.\nFolket här är väl inte ondsint, ty själva pros-\nten har nastan en anständig mänskas ansikte.\njag viii ej blomstra, om en annan därför\nmäste vissna.\nHär i därhuset har de rikligt med utrymme.\nMan kunde inrätta atelierer för 30 mälare.\nDenna eftermiddag hade jag en mycket ut-\nvald publik. Fyra eller fem soutenörer och ett\ndussin gatpojkar fann det synnerligen intres-\nsant att titta huru färgen kom ur tuberna. Nä,\ndenna publik, den är väl äran? Eller snarare:\njag viii bespotta äregirigheten och äran som\ndessa gatpojkar och busar\nDet är sä skönt, att jag ej vägar mäla och ej\nkan förstä det.\njag vet intet därhus där man skulle intaga\nmig gratis, även om jag själv betalade omkost-\nnaderna för mäleriet, och överlät hela mitt ar-\nbete ät därhuset. Det är, jag viii ej säga en\nstor, men en liten orättfärdighet.\nDenna framtidens mälare, jag kan ej före-\nställa mig att han sä ligger i de smä restauran-\ngerna, arbetar med ett par ruttaa kindtänder,\noch sedän besöker zuavbordeller som jag.\nMängen har en stor eld isin själ, och ingen\nkommer nänsin för att värma sig vid den, och\nde förbigäende märker blott litet av röken uppe\nvid skorstenen, och gär sin väg vidare.\nJag viii gärna ha en veckolön, som en annan\narbetare, och för det mälet viii jag arbeta, med\nali min kraft och mitt förständ. Och dä jag är\nen arbetare, tillhör jag arbetarklassen, och kom-\nmer mer och mer att leva in iden och en gäng\ningä iden. Jag kan ej annat och har ingen\nlust tili annat, jag kan ej föreställa mig nägot\nannat."}, {"page_pdf": 32, "page_imprimee": "126", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.32", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 338, "texte": "•\ndet finns nu en gäng ett gammalt samhälle,\nsom enligt min mening för egen skuld gär un-\nder och det finns ett nytt samhälle, som upp-\nkommit och vuxit och utvecklar sig alit vidare.\nKort sagt, det finns nägot som utgär frän de\nrevolutionära, och nägot som utgär frän de an-\ntirevolutionära principerna.\n\nValda och översatta av DIKTONIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c035", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c035", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "126", "page_fin": "126", "image_debut": 32, "image_fin": 32, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.30", "titre_corps": "LUPAAVA PETTYMYS", "titre_sommaire": "LUPAAVA PETTYMYS", "signature_source": "A. T", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 32, "page_imprimee": "126", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.32", "debut_caractere": 340, "fin_caractere_exclue": 2128, "texte": "LUPAAVA PETTYMYS\nA. T.\nM. Pajari: Töllistä vain. Kertomuksia. Gum-\nmerus. 1922.\nM. Pajarin esikoisteos Elämä ja minä oli tä-\nmän kirjoittajalle yllätys. Kirjan suorasanai-\nsissa runoissa oli paljon kirjallisesti ensiarvoista.\nOli kauneudentuntua, oli syvää elämänkäsitystä.\nSiksi tunnustaudun tarttuneeni M. Pajarin\ntoiseen kirjaan jännittynein mielin ja nautinnon-\naavisteluin. Luin. Petyin. Enkä tiedä, kenessä\nsyy-\nOn vain todettava: M. Pajari ei ole jaksanut\ntuoda tässä kirjassaan lähestulkoonkaan niin\npaljon hyvää esille 'kuin esikoisessaan. Niin\nilahduttava kuin onkin kirjan nimikkonovelli,\nniin lämmin, vilpitön ja harras kuin onkin\nkirjailijattaren mielenkiinto kuvattaviinsa, vä-\nhäväkisiin ja osattomiin, niin sittenkin ei ker-\ntomatapa, ei kuvausvoima anna mitään huomat-\nvampaa. Kirjailijatar eksyy sovinnaisuuksiin,\ntarrautuu arki tavallisuuteen. Vain harvoin vä-\nlähtää esille Elämä ja minä-säkeitä muistuttava\nrohkea, omaperäinen, runokuva. Vain harvoin\nlennähtää ajatus niin kahlehdittomasti, niin en-\nnakkoluulottomasti kuin tuon tuostakin suora-\nsanaisissa runoissa. Puuttuu vakuuttavuus, puut-\ntuu välittömyys, pyrkii esille se, josta on kerrottu\njo liian paljon suomalaisessa kirjallisuudessa,\nkaikki tahtoo käydä tutuksi ja ennakolta selväksi.\nLukijan mielenkiinto herpoaa, vain silloin hän\nlämpenee ja elää lukemassaan, kun saa sivuihin,\njotka ovat totta ja uutta kerrontaa. Niitä sivuja\non kyllä tässäkin Pajarin kirjassa, sivuja, jotka\nliikuttavat mieltä, ovat vaikuttavia ja; onnistu-\nneita. Sittenkin valmisti kirjailijatar ainakin tä-\nmän kirjoittajalle pettymyksen. Ei masentavan\neikä lamauttavan. Tässäkin kirjassa on M. Pa-\njari korkeammalla monia „viehättäviä\" naisker-\ntojiamme. Enemmänkin. Hän vakuuttaa, ettei\npettymys ole ptkäaikainen. Se on lupaava."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c036", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c036", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "126", "page_fin": "127", "image_debut": 32, "image_fin": 33, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.31", "titre_corps": "VERTAILUA \"SEITSEMÄN VELJEKSEN\" NÄYTTÄMÖSOVITTELUISTA", "titre_sommaire": "VERTAILUA \"SEITSEMÄN VELJEKSEN\" NÄYTTÄMÖSOVITTELUISTA", "signature_source": "AAPO SIMILÄ", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 32, "page_imprimee": "126", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.32", "debut_caractere": 2130, "fin_caractere_exclue": 4490, "texte": "VERTAILUA \"SEITSEMÄN VELJEKSEN\"\nNÄYTTÄMÖSOVITTELUISTA\n\nOn omituista, että näytelmäkirjallisuutemme\nKulma-Kivi kirjoitti pääteoksensa romaaniksi.\nAsianlaita lienee käytännössä ollut siten, että\nerityisesti tässä teoksessaan tunsi kirjailija ku-\nvauksensa paisuvan yli sen draamatekniikan,\njoka hänellä oli hallussaan. Näin ollen ehkä\nnäytelmän määrätty muoto ja suppea sanonta\nolisi tullut suorastaan esteeksi teoksen luomis-\ntyössä.\nSen suunnaton rikkaus tulee nyt näkyviin\nniissä monissa näyttämömuodosteluissa, joita\njäljestäpäin on tehty. Niissä ei vieläkään ole\nkaikkia kiitollisimpiakaan kohtauksia koeteltu\nnäyttämöllä, vaikka kussakin dramatisoinnissa\non toisistaan eroavia lisäpiirteitä. Jo romaanin\nlaajuus tekee mahdottomaksi käsitellä yhden\nteatteri-illan kuluessa juonen ja tapausten kehit-\ntelyä sillä levollisuudella, joka tällaisen klassil-\nlisen komedian tyyliin kuuluisi. Niinpä viimeisin,\nPer Äke Laurenin näyttämösovitus, antaakin\naihetta otaksumalle, että „Seitsemän veljestä\"\nolisi käsiteltävä jonkinlaisena kaksoisnäytelmä-\nnä, kuten esim. Björnsonin „Yli voimain\". Lau-\nrenin dramatisointi nim. loppuu jokseenkin ta-\npahtumain puoliväliin eli kohtaan, jossa veljek-\nset heittävät hyvästit vanhalle Jukolalle ja päät-\ntävät lähteä Impivaaraan.\nPaitsi mainittua taiteilija Laurenin sovitel-\nmaa, on allekirjoittanut tutustunut Pontus Ar-\ntin, Hemmo Kallion ja Vilho Ilmarin „näyttä-\nmölaitoksiin\". Historiallisesti „oikein\" näistä\nlienee Pontus'Artin sovitelma. Sen neljässätoista\nkuvaelmassa kerrotaan veljesten vaiheet romaa-\nnin mukaisissa ympäristöissä. Paitsi tapahtu-\nmain luonnollista ja asteettaista kehitystä on\ntällaisella näyttämömuodostelmalla se etu, että\nse tekee vähimmin väkivaltaa alkuperäiselle ro-\nmaanille. Ellei Artin sovituksen suunnaton pi-\ntuus näytäntö kesti Tampereen Teatterissa\nkello kahden tienoille aamuyöllä asettaisi\nsille käytännöllisiä vaikeuksia, näytettäisiin sitä\nvarmaan vieläkin.\nTunnetuin ja suosituin sovitus, jota nykyään\nkaikkialla maassamme esitetään, on Hemmo\nKallion. Näyttelijä Hemmo Kallio on osoittautu-\nnut koko taiteilijatoimintansa aikana huomatta-\nvaksi Kivi-tun ti jaksi, mistä myös „Seitsemän\nveljeksen\" dramatisointi on epäämättömänä to-\ndistuksena. Siinä on varsinkin veljesten kosin-\nnan sovittaminen lukkarille teknillisesti mainio\nlöytö. Pääasiassa samalla tavalla on se jälkeen-"}, {"page_pdf": 33, "page_imprimee": "127", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.33", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 4462, "texte": "päin otettu myöskin limarin ja Laurenin nayt-\ntämömuodostelmiin sekä Armas Launiksen oop-\nperaan.\nEhkä vielä suuremman suosion kuin Kallion\nsovitus sai aikaan Vilho Ilmarin dramatisointi,\njota sekä kurussa että Helsingissä esitettiin yh-\nteen menoon parikymmentä kertaa. Yleisöön\nnähden sen suurimpana vetovoimana on tunnettu\nsaunakuvaelma, joskin sillä on muitakin ansioi-\nta. Kokonaisuudessaan on limarin sovitelma\nhuomattavasti pitempi ja raskaampi kuin Kal-\nlion. Kun se pari vuotta sitten esitettiin ensi\nkerran Helsingissä, kiittivät aamulehtien arvos-\ntelijat erityisesti sovitelman eepillistä etuisuutta,\nkoska se toiminnan sijasta sisälsi paljon kerto-\nvaa ainesta veljesten filosofoinnissa maailman\nkaikkeudesta. Allekirjoittanut rohkenee tässä\nasiassa olla osaksi toista mieltä, jokainen, joka\nIlmarin sovittamia vuoropuheluita joutuu esittä-\nmään vanhan Ylioppilastalon epäkiitolliselta\nteatterilavalta, on varmaan kanssani samassa\nvastakkaisessa käsityksessä. Varsinkin kun Kan-\nsan Näyttämön esityksessä käytännöllisistä\nsyistä jätettiin eloisa Sonnimäkikuvaelma pois,\npysähtyi näytelmän toiminta melkein kokonaan\ntoiseen näytökseen, jossa veljekset karkaavat\nlukkarilta. Kun siis toiminta lakkasi, pysähtyi\nmyöskin näytelmän vauhti aina kuudenteen eli\nsaunakuvaelmaan saakka, johon Ilmari on vel-\njesten ilonpitoa sovitellut kerrassaan lennok-\nkaalla tavalla. Saunan jälkeen seurasi taas jok-\nseenkin väkinäinen keskustelunäytös, jossa esim.\nnimismiehen käynti on sovitettu, verraten val-\nmistumattomasi! Viimeinen kuvaelma tavanmu-\nkaisine sovin to juhlineen tuo jälleen reippautta\nja eloa kuvaukseen. Tämä tervetuliaisjuhla Ju-\nkolassa saa Kallion tekemänä kodikkaamman ja\nlämpimämmän tunnun, kun se on asetettu si-\nsälle. Tosin Ilmarin loppunäytös ulkoilmassa\nsallii päästää esille muutamia oivallisia repliik-\nkejä, mutta asettaa samalla aivan erikoisia vaa-\ntimuksia näyttämölaitoksiin nähden veljesten ter-\nvehtiessä vanhaa syntymäkotiaan hartain lau-\nsein.\nPaitsi oivallista saunakuvausta ja sonnimä-\nkeä, joka Per Äke Laurenin sovitelmassa esiin-\ntyy lähempänä Ilmarin kuin Kallion tekemää,\non Ilmarin dramatisoinnissa vielä huomatta-\nvana erinomaisen ehyttunnelmainen nuotioku-\nvaelma Impivaarassa. Kaiken sen myrskyn jäl-\nkeen, jota veljekset ovat kokeneet sekä lukkarilla\nettä Sonnimäellä, on tämä näytös hiljaisine mie-\ntiskelyineen ja lopuksi kiitollisine manauksineen\nsopiva välipala ennen riehakasta saunakuvausta.\nEdellä olevan selostuksen perusteella pitäisin\nVilho Ilmarin sovituksessa parhaimpina ensim-\nmäistä kuvaelmaa, joka tunnettuine haikokoh-\ntauksineen on jotenKin samallainen myös Kal-\nliolla ja Lauremlla. Sitten toista kuvaelmaa\nlukkarilla, kolmatta Sonnimäellä, viidettä Impi-\nvaaran nuotiolla ja kuudetta saunassa. Neljäs\nja seitsemäs eivät liity toisiin niin elimellisesti\nkuin ensinmainitut. Erityisesti tulevat näissä\neepillisissä ja toiminnattomissa Kuvelmissa sil-\nmnnpistävimmin esille näytelmäsovituksen tek-\nnilliset puutteet. Esim. se, että veljekset aina esi-\nripun noustessa ovat valmiina esillä ikäänkuin\ntarjottimella, alkaakseen jutella jälleen yleisölle\nKiven kuolemattomia totuuksia. Epäilemättä\ntällainen saarnaava esittely, jossa ei esiinny pit-\nkään aikaan mielenkiintoa helpoittavaa juonta ja\ntoimintaa, käy raskaaksi katsojalle. Tämän sei-\nkan kanssa läheisessä yhteydessä on myös tuo\ndramatisoinneissa tunnettu onneton sivuhenki-\nlöiden käyttö. Ellei sivuhenkilöitä näytelmäsovi-\ntelmissa valmisteta yleisölle ennen heidän esille-\ntuloaa, jäävät ne pakosta irrallisiksi tekijöiksi.\nTätä puolta ei ole voitu tyydyttävästi ratkaista\nmissään näistä kolmesta näyttämömuodostel-\nmasta. Kun veljekset esim. Ilmarin mukaelmassa\novat näyttämöllä yhtä mittaa neljä tuntia, käy\nse kieltämättä raskaaksi varsinkin niille, joilla\non vähimmän puhumista. Yksistään tästä syystä\nvoisi esim. Laurilla olla kuuluisa saarnansa,\nsillä se kohtaus antaisi asianomaiselle näytteli-\njälle tilaisuutta yrittämään virkeämmin koko il-\nlan.\nTässä esitetyt näkökohdat pyytävät antaa tun-\nnustuksen kaikissa mainituissa näyttämösovitel-\nmissa esiintyneille ansioille, ja samalla olla ke-\nhoituksena Kivi-ihailijoillemme koettaa saada ai-\nkaan vielä ehompaa ja yhtenäisempää dramati-\nsointia kuin edelliset. Nyt jo tehdyn ja käytän-\nnössä koetellun työn perusteella voisi ehkä tu-\nloksia parantaa puhtaasti näyttämöteknilliseltä\nkannalta katsoen. Sisältöhän on joka tapauk-\nsessa suuren mestarin, Aleksis Kiven.\n\nAAPO SIMILÄ"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c037", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c037", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "127", "page_fin": "128", "image_debut": 33, "image_fin": 34, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.32", "titre_corps": "EXPRESSIONISTISKT", "titre_sommaire": "EXPRESSIONISTISKT", "signature_source": "DIKTONIUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 33, "page_imprimee": "127", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.33", "debut_caractere": 4464, "fin_caractere_exclue": 4814, "texte": "EXPRESSIONISTISKT\n\nGnisslande rullar tidens tunga juggernathjul\növer oss. Stort trycker härt slär krafter brottas,\nskrik böner suckar kvidanden fär luften att dar-\nra. Som jagade av elektriska stötar rusar vi vi-\ndare, besatta av kramp och yrsel somi aldrig\nförr, klarseende som aldrig förr, med brutalt\nreala medel brytande oss ut raot luftigt sköra"}, {"page_pdf": 34, "page_imprimee": "128", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.34", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 2003, "texte": "ideal, ljugande sökande Sanning, beräknande\nuppoffrande oss, förnekade troende.\nKaos, ja, lät vara kaos, kaos är bra! Möj-\nligheterna upplösas, formerna sprängas. De\nhärda händernas, de modiga hjärtanas ska\nparviljans tid är inne. Omöjligheten vart möj-\nlighet, formlösheten form. Efter ärtusenden av\nrevolution evolution utveckling och vad-de-nu-\nhetat och vad-de-nu-varit dessa skal som inom\nsig gömt myriaders fröjder och lidanden, fram-\nhopp och baksteg i oöverskädliga massor och\ndimensioner, närmar vi ossi äter en gäng urpunk-\nten: urmassans glödande räämneflod. Som\niörsta mänskan för ett hav av är sedän sträcker\nmänskligheten snart sina praktfulla lemmar mot\nsoi en, nyskapad, omformad tili nytt liv. Eller\nocksä fortsätter den sin „utveckling\" mot den\nsista mänskan; det dekadenta vilddjuret vars\nbräddjupstillvaro även snart kan vara säker-\nställd. Sä livet.\nSä konsten. Aldrig har konsten som nu diat\nvid livets bröst, sugit i sig dess; laster och lyten,\ndess välsignelser och förbannelser. Naknareän\nnänsin antikens mänskokroppförhärligande yt-\nkonst kastas nu det innersta av ossi explosiva\nbitar ur oss, Sök ej skönhet hos oss, sök ej san-\nning; filosofi, om i liv eller konst, tillhör histo-\nriens lugnvattensperioder; rasande framstör-\ntande kan vi blott vara ärliga. Man kallar oss\nexpressionister.\nExpressionismen kaotismens sammanhäl-\nlande kitt. Efter att ha skrapat ytterligheterna\ndadaismen, därkonsten, och futurismen-kubis-\nmen, hjärnkonsten, pressas brokigheten tili\nett block, samlar sig som aldrig förr. Poesien\ndramat romanen musiken mälarkonsten skulp-\nturen talar för första gängen i konsthistorien\nsamma spräk, duar varandra. Striden för bro-\nderskapet i konsten har begynt, striden för\nmänskligheten, konstnären blir mänska. Expres-\nsionismen är grannlätskonstnärens förvandling\ntili mänska.\nIngen kan ge patenterade skildringar av det\nkommande det kommer med fötterna\noch dess hjärna är dess gravskrift. Men det är\nstort att vara dess stortä och det kan vi.\n\nDIKTONIUS"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c038", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c038", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "128", "page_fin": "128", "image_debut": 34, "image_fin": 34, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.33", "titre_corps": "LUKIJALLE", "titre_sommaire": "LUKIJALLE", "signature_source": "TOIMITUS", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 34, "page_imprimee": "128", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.34", "debut_caractere": 2005, "fin_caractere_exclue": 3844, "texte": "LUKIJALLE\nTOIMITUS\nKoska Ultra-lehden kustantaja ei ole aikonut\ntarjota lehteä tilattavaksi seuraavalle vuodelle,\non toimituksen asiana viitata parilla sanalla nii-\nhin kokemuksiin, joita lyhyellä ajalla on ennä-\ntetty saada kirjallistaiteellisen lehden tarpeelli-\nsuudesta.\nLehti pyrki tarjoamaan vapaita palstoja nuo-\nrille kirjailijoille ja taiteilijoille, synnyttääkseen\nvilkkaampaa mielipiteenvaihtoa taidekysymyksis-\ntä kuin meillä viime aikoina on ollut näkyvissä.\nNuoret ovat sangen runsaasti lähettäneet ar-\ntikkeleita, joista huokuu nuorekas, uusia runo-\nteitä ja ilmaisutapoja etsivä henki. Tämä nuor-\nten valppaus ennustaa hyvää tulevaisuuden va-\nralle, joskin monia aloittelijain artikkeleita ei ole\nvoitu käyttää, koska niissä ei aina asiallinen tie-\ntomäärä ja muotokyky ole ollut yhtä hyvä kuin\ninnostus. Kuitenkin: Nuorten tahto pyrkiä pois\nkirjallisen elämämme latteudesta on pääasia tu-\nlevaisuutta silmällä pitäen.\nLehtemme artikkeleista on ollut suurin osa\nteatterikirjoituksia. Tämä on johtunut, paitsi al-\nkuperäisestä suunnitelmasta, siitä, että teatteri-\nkysymys on meillä nyt kaikista taideprobleemeista\npolttavin ja halu sen käsittelyyn yleinen. Kun\ntaas esim. maalaustaiteen osasto on saanut ottaa\nvastaan suhteellisen vähän artikkelita. Mikä\nseikka johtunee etupäässä siitä, että nuori maa-\nlaustaiteemme on jo osaksi suorittanut sen uudis-\ntustyön, mikä esim. teatterissa ja runoudessa on\nvasta edessämme.\nPaitsi kotimaassamme, on Ultra myöskin ulko-\nmailla, Skandinaviassa ja Virossa saanut osak-\nseen vilkasta henkistä myötätuntoa. Joten yleis-\nkokemuksena olemme saaneet mieluisan varmen-\nnuksen käsityksellemme, että kaavamaisista tra-\nditsioneista irtautuva runo- ja taidepyrkimys on\nsyntynyt tämän ajan hengestä ja ytimestä ja\nettä se siksi on toteutuva jokaisen etsijän luo-\nvassa runo- ja taidetyössä."}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c039", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c039", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 35, "image_fin": 35, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.34", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 35, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.35", "debut_caractere": 0, "fin_caractere_exclue": 141, "texte": "Hedelmiä • Makeisin• Siirtomaatavaroita\n•• ® Tg 9 J\n■ •\nJK. m., y. m.\nMYY PÄIVÄN HALVIMPIIN HINTOIHIN\nEROTTAJA 4 ANTON TUOMINEN PUHEL. 115 72"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c040", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c040", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 35, "image_fin": 35, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.35", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 35, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.35", "debut_caractere": 143, "fin_caractere_exclue": 261, "texte": "ab A. Silfverberg Droghandel\nALEXANDERSQ. 11 TFI FF\nHÖRNET AV GLOG. '\nLandets äldsta välförsedda\nDROGAFFÄR\nEtabl. 1886"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c041", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c041", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 35, "image_fin": 35, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.36", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 35, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.35", "debut_caractere": 263, "fin_caractere_exclue": 716, "texte": "Suosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\n' • \"\" x /' • \\ ~ H ' >■ 'V-' V'' '' ' \";v ' . ;;y ,v. . v; ' \"r>\nK ■ '/ \" ' ' - ''•> \" : ' ' ; V ' M' ./ ; I .... s; / ' V- /■'). .. v(V- : ''■■ ~! . . . y<- •\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\nV ❖\nHyvät laadut! Halvat\n-\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c042", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c042", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 3", "page_fin": "couv. 3", "image_debut": 35, "image_fin": 35, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.37", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 35, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.35", "debut_caractere": 718, "fin_caractere_exclue": 848, "texte": "Uusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}]}, {"article_id": "bm-bmtnabn-1922-12-20-01-c043", "article_bluemountain": "bmtnabn_1922-12-20_01#c043", "volume": "bmtnabn_1922-12-20_01", "ocr_source": "OCR Blue Mountain (ALTO), transcription TEI : lignes lb/@facs", "texte_sans_correction": true, "page_debut": "couv. 4", "page_fin": "couv. 4", "image_debut": 36, "image_fin": 36, "pages_selon": "pagination imprimée relevée dans le METS Blue Mountain (ORDERLABEL) ; [n] = page sans folio restituée", "url_article": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.2.38", "titre_corps": "[Publicité]", "titre_sommaire": "[Publicité]", "signature_source": "", "controle": "bornes données par la structure logique METS/ALTO de Blue Mountain (blocs ALTO de chaque constituant)", "pages": [{"page_pdf": 36, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.36", "debut_caractere": 18, "fin_caractere_exclue": 1604, "texte": "K A N K AI TA J OULU K SI\nVillaboijea 17 eri väriä / Kappaverkaa / Kappasärkäa Palttookangasta / Välla-\nleninkikangasta / Pukukangasta / Cheviottia / Samettia / Satiinia / Jouhikangasta\nTaskukangasta / Hihanvuoria / Pellavakangasta / Lakanakangasta / Tyynyliinakan-\ngasta I Pyyheliinakangasta / Nenäliinoja / Printers / Lakanakangasta / Madapolam\nIndiamusliinia / Flanellia / Flanellipuseroja / Verhokankaita, valkoisia ja tummia\nVillasaketteja / Villasukkia / Sat.- ja kretonkitäkkejä I Huopapeitteitä, villaa ja laamaa\nLaamapaitoja / Käsineitä / Pöytäliinoja / Olkaimia / Suurempi määrä\nvillalankaa 55 eri väriä\nAfyy päivän halvimpiin hintoihin\nISO ROBERTINK. 28 YMARABDRAHIM PUHELIN 17 80\nPUKIMO OY. KALLIO NAISTEN JA HERRAIN\nmm\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nSUOSITELLAAN\nMODÄRN IN H EM SKD IKTNIN G !\nDiktonius: HARDA SANOER\nFmk 20:\nI Svenska Pressen skriver dr. Arvid Mörne:\nUttryckets tili ytteriighet drivna knapphet, bildernas och mälningarnas ställvis suggestiva\nverkan, som Diktonius skapar tack vare sin intuitiva förmäga att upptäcka det djupast karak-\ntäristiska, och slutligen ett dovt, tordönsdystert patos alit detta finnes i Härda Sänger.\nDet röjer sig i dem en obändig omstörtarhäg, vars like vi inte förr sett framträda\ni vär litteratur.!.— \\\nGunnar Björling: VILANDE DAG\nFmk 20:\nDenna märkiiga debutbok är en samling originella aforismer, vilka äga den lyriska\ncharm och den meditationens stilla fördjupning, som gör denna art ay diktning uppskattad\nav alla dem söka de harmoniskt ljusa makterna i konsten.\noy DAIMON AB\nNORRA JÄRNVÄOSOATAN 15\nTEL. Tö 42 876"}]}], "pages_ocr_originales": [{"page_pdf": 1, "page_imprimee": "couv. 1", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.1", "texte": "JBjHW JSBttF\na jßr *\n:|ifs- mSBBm JMr -/jßf «IF jjfßflF .jMaftw|Mr 1 '\njH V By Hr Br ' r Hr |hw^\n• ■■■-■>' ■ . . • 11111 : ™ ■• ■ .-r- ■ ' ■ ... ' . ■\nKl RJALLISTAITE ELLI NEN AIKAKAUSLEHTI\nTIDSKRIFT FOR NY KONST OCH LITTERATUR\n19 2 2\nJOULUKUU\nN:o 7-8\nDECEMBER"}, {"page_pdf": 2, "page_imprimee": "couv. 2", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.2", "texte": "UUTTA KIRJA LL fS U UTTA\n- , \\ • ;'\\ .. . _ ! •'(\nKonrad Lehtimäki: TAISTELIJA. osa. Suositun kirjailijan suurteos. Juuri kirja- 1\nkauppoihin lähetetty. II osa ilmestyy ensi vuoden alussa. Hinta 25 mk.\n' ' -x s • '\nHenri Barhusse:TULLl osa. Suom. L. Onerva. Levinnyt alkukieiellä yli 350,000\nkpl., käännetty 25 eri kielelle. II osa ilmestyy ensi vuoden alussa. Hinta 25 mk.\nS. Sos. Dem. nim. P. H.: „ Suomennos on lähtenyt taitavasta kynästä, on kuin ei\nsuomennosta lukisikaan, niin sopivaa se on ja vailla muukalaisuuksia. Ilmestyköön pian\nsuomenkielellä koko tämä teos, antimilitaristisen kaunokirjallisuuden korkein saavutus, «pa-\nras kirja maailmansodasta\", kuten siitä syyllä on sanottu!\"\nHels. San. nimim. Tn.: «Ilmestyessään herätti tämä Barbussen valtava, verellä ja myötä-\ntunnolla kirjoitettu sotakuvaus ääretöntä huomiota, ja täydellä syyllä: tuskin kukaan on sen\nlailla siirtänyt sodan sinänsä, kaikkine mielettömyyksineen, käuhuineen, rikoksineen ja taas\ninhimillisine piirteineen niin yksilöllisen lähelle kutakin lukijaa, niin että tämä omin her-\nmoin ja vaistoin elää koko tuon kammottavan tragedian.\"\n\\\nLauri Haarla: LEMMIN POIKA. 3-näyt. murhenäytelmä. Hinta 18 mk. Saavutta-\nnut näyttämöllä harvinaisen suuren menestyksen. Pari otetta lukuisista kiittävistä\narvosteluista:\nIltalehti, Eino Palola: «Lemminkäisen tarina on silloin tällöin houkutellut suomalai-\nsiakin kirjailijoita mutta turhaan. Tuo kumma sankari on liukunut pois käsistä\njättämättä varjoakaan tarinoiden lehdille. Vasta Lauri Haarlan on onnistunut saada Lem-\nminkäisestä ote, luoda hänestä uskottava ja elävä kuva. ■ - Merkillisellä antaumuksella\nja näkemyksen voimalla Haarla on kuvannut sankarinsa. Elämä ja voima uhkuu hänestä\nja hänen kuvaansa sattuu koko ajan mitä voimakkain valaistus.\"\nJiels. San., Antia-Maria Tallgren: «Lemmin poika ei ole mikään Kalevala-näytelmä\nvanhaan totuttuun tapaan. Lauri Haarla suhtautuu Kalevalaan ennakkoluulottoman\ninhimillisesti. > . <\nS. Sos. dem., Heikki Välisalmi: «Me emme aijo selostaa tätä näytelmää\nEthän sanalla selitä koko runouden maailmaa, joka eteesi aukeaa. Tähän murhenäytelmään\ntäytyy käydä tutustumaan hartaudella sillä edessämme on runoilija joka ei ammenna kylän\nyhteisestä kaivosta. /\nt . N\nAarre RUNOJA.Lyyrillinen sarja. Hinta 16.\nKarjalan Aamulehti, nimim. A. T.: Yleissävy on vaatimaton, sydämellinen ja rehti,\nrunojen muoto huoliteltu ja tuntuu kuin niissä laulettu elämä olisi todella elettyä elämää.\"\nS. Sos. dem., nimim. T. J.: Hänen kokoelmansa on ehyttunnelmainen ja tasainen, ja\nsaa lukija siitä kohta sen käsityksen että tekijää ovat ohjanneet korkeammat pyrkimykset\nOY. DA/MON AB. I\nPOHJOIS RAUAT AT IE N KATU 15\n, PUH. Tö 42 876"}, {"page_pdf": 3, "page_imprimee": "97", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.3", "texte": "KIRJALLISTAITEELLINEN jML TIDSKRIFT FÖR NY KONST\nAIKAKAUSLEHTI SufvZm OCH LITTERATUR\nN:o 7—B\nJo ulukiiiin 20. December\n1922\n\nKAKSI RUNOA\nsikermästä „Sielujen sota\"\nKirj. L. ONERVA\nHERÄTYSHUUTO\nÄlä raukkana raukene kyyneliin;\njoka sielu jumalsäiläksi tahkottiin!\nEi aika nyt leikkiä lasta!\nMiks mielit sa nukkua päiväsi pois,\nkun tulessa, myrskyssä onnesi ois.\nja silloin sa eläisit vasta!\nHän valheen lieroja kumartaa,\noman sortajansa kädestä rauhansa saa\nken lakkasi taistelemasta!\nEi, vasta kun peikko, yön kruunupää\nsydänveresi hangelle hyydyttää,\non leposi kunniakasta!\nSOTAORHI\nTyöjuhta kas en minä olekaan,\nen ole orja orjain,\nkoni kauhtunut kuormavankkurien,\nponi lauhtunut hupikorjain!\nEn kannuksen käskystä kaartele,\nvaikk' kylkeni puhki söis se,\nen ruoskansiirnaa tottele,\nvaikk' kuoliaaksi löis se!\nVain vereni vaistolta vuottelen\nma merkkiä, käskijääni:\nsinne kätketty jonnekin, tiedän sen,\non taistelun rummun ääni...\nJa kun minä tunnen tunnossain:\nnyt on se oikea hetki,\nsiif alkaa vasta mun lentoni,\nlyhyt, sorja kuin salaman retki!\nJa kun minä nään: nyt viimeinen\nja suurin päiväni nousi,\nkaikE kuolinhyppyhyn jännittyy\nmun jänteeni niinkun jousi.\nJa kun minä kuulen: vihdoinkin\nmun sotatorveni soittaa,\ntulenlieskaksi muutun, muuta en nää\nkuin määrän: kuolla ja voittaa!"}, {"page_pdf": 4, "page_imprimee": "98", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.4", "texte": "RANSKAN NUORI TAIDE\nLes peintres français nouveaux 1—8.\nH. AHTELA\nParisen vuotta sitten aikoi Ranskassa ilmes-\ntyä sarja pieniä taidejäljennösvihkosia, joitten on\nmäärä tutustuttaa yleisöä modernimpaan rans-\nkalaiseen taiteeseen. Niiden vihkosten perus-\nteella, jotka tähän mennessä ovat ilmestyneet,\njää hämmästyen ja ihmetellen katselemaan, eikö\nRanskan taide todella ole tuota korkeampi, kuin\nmitä nuo vihkoset osoittavat. On köyhyyden\nmerkki, että Ranskan uutta taidetta esitettäessä\nkatsotaan tarpeelliseksi vetää esiin siksi sovin-\nnainen ja heikko maalaaja kuin Charles Guerin\n(vihko n:o 2) sitä ikävämpi, jos tällaisia hem-\npein motiivein esiintyviä mukaanottaen katsotaan\ntarpeelliseksi etsiä sarjalle populariteettia. Teok-\nset sellaiset kuin tämä painavat arveluttavasti\nsarjan tasoa alas, eli ehkä oikeammin antavat\naivan toista kuin mitä odotetaan. Sillä taso si-\nnänsäkään ei totta maar ilahduta. Mitä tarjoaa\nJean Puy (n:o 4), jotain niin ala-arvoista, että\nsellaista luulisi jo jokaisen saaneen nähdä kyl-\nlin neljännen luokan näyttelyissä. Ei Marchand\n(n:o 6) sen enempää ilahduta, siellä löytyy vuo-\nroon Andre Lhoteä, Henri Rousseau'ta, Gau-\nguinia, Matisse'a, Derain'iä, vaikkapa Wallot-\nton'ia, niin pitkälle kuin viitsii selailla, ilman\npienintä omintakeista näkyä. Harvoinpa tai-\nteena tarjotaan jotain niin ala-arvoista kuin mitä\nnäissä teoksissa tarjotaan. Samaa compottia on\nRouault (n:o 8), epigoonityötä, kokeilua kynsin\nhampain olla rohkea ja uusi.\nSamanlainen olisi Luc-Albert Moreaux,\neikä hän maalaajana kohoakaan edellisiä kor-\nkeammalle, mutta parissa piirroksessa pilkah-\ntaa viivakauneutta ja omaa unelmaa. Matissella\nalkaa sarja. Mutta se valikointi, joka vihkoa\nvarten on toimitettu, osoittaa vaan miten hapui-\nleva ja heikko itse Henri Matisse'kin on ajoit-\ntain ollut. Enpä voisi ajatella huonompaa Ma-\ntisse'n esittelyä kuin mikä teoksessa on tapahtu-\nnut, ja jos siitä olisi vielä poissa tunnettu Toi-\nlette, ja Taiteilijan tytär (aivan ihmeen kaunis\nteos) olisi täysi syy ihmetellä mistä tämän suu-\nren mestarin ja väripsykoloogin maine johtuu.\nAivan samaten ei voi olla ihmettelemättä, mi-\nten Emile-Othon-Friesz'in kauniista tuotannosta\non pystytty saamaan sellainen kokoelma kuin on\nvihkossa n:o 5. Nuoruuden teoksessa Hon-\nfleur'ista (1904) pilkahtaa aito Friesz'iä\nmutta valinta näkyy vetoavan johonkin kirjalli-\nseen makuun. Koko sarja olisi mitä suurin\npettymys, ellei siinä olisi numeroa 7, Mau-\nrice de Vlaminck, Heti ensi jäljennös, Avant\nPorage, antaa täyden käsityksen siitä, että\nnyt on tultu tekemisiin taiteilijan kanssa, joka\nei ole vaan suuri maalaaja, vaan on myös tuo-\nnut jotain uutta aikakauden taiteeseen. Tässä\nei ole paikka lähteä hänen taidettaan erittele-\nmään, siihen pitäisi olla väljemmät tilat, sanot-\ntakoon vaan, että näistä jäljennöksistä käy cittä-\nmättömästi esiin, miten Cezannen kubististapai-\nnen tyyli, joka pyrki tehostamaan pääasiassa ai-\nnetta, avaruutta, esineiden ulottuvaisuutta kaik-\nkiin suuntiin, myös taaksepäin (katsojan kannal-\nta) on johdettu tehostamaan aiheen sielullista\nilmausta. Mitä ihmeellistä kauneutta ja sieluk-\nkuutta henkiikään Tuntemattoman neitosen muo-\ntokuva. Tämä teos sykähdyttää katsojaa värit-\ntömänä jäljennöksenäkin, kuten yksin aito, syvä\ntaide ihmistä voi sykähdyttää, ja soisin taiteen-\nharrasta jäin muistavan tämän syvää kauneutta\njakavan pikku Vlaminck-vihkon n:o 7.\nMielenkiinnolla jää odottamaan sarjan jat-\nkoa, ellei se ole katkennut, koska ainakaan alle-\nkirjoittanut ei enempää teosta ole saanut. Luva-\ntuista vihkosista kiinnittäisi mieliä enin Picasso\nja hänen hengenheimolaisensa, voimakas Bra-\nque, sekä viivakaunis ja kultivoitu Marie Lau-\nrentin Kunhan vaan ei viimemainitun taiteeseen\nkohdistuva valikointi kiinny maalaajattaren myö-\nhempään höllään kauteen, joka osoittaa miltei\nhenkistä heikkoutta."}, {"page_pdf": 5, "page_imprimee": "99", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.5", "texte": "MARCEL PROUST\n\nJonkun aikaa satte meni manalle eräs nykyi-\nsen Ranskan merkillisimpiä kirjailijoita, jonka\nelämäntyö ei vielä ollut likimainkaan lopussa ja\njonka personallisuus ja tuotanto vasta alkoi hil-\njalleen tunkeutua tuntijoiden ja harrastajain pii-\nristä suuren yleisön keskuuteen.\nMarcel Proust ei kuulunut mihinkään koulu-\nkuntaan, ei liittynyt vanhoihin naturalisteihin\neikä uusiin iclealisteihin. Kaikki ismit olivat hä-\nnelle täysin vieraita. Hän oli niin ihmisenä kuin\nkirjailijana vain oma itsensä ja molemmissa\nsuhteissa hyvin erikoinen.\nHänen terveytensä oli kovin huono ja se antoi\nhänen ulkomuodolleen, hänen hienopiirteisille\nkalpeille kasvoilleen ainaisen kärsivän ilmeen.\nHän tiesi kuoleman varmasti tulevan millä het-\nkellä hyvänsä ja suhtautui siihen alistuvasti ja\nrauhallisesti filosofin tyyneydellä. Marcel Proust\noli hyvin rikas ja tottunut elämään kaikkein hie-\nnoimmissa seurapiireissä, kalleimpien ja eksen-\ntrisimpien huvitusten ja tapojen keskellä. Eräs\nhänen ystävänsä kertoo:\n„Hänen tunteellisuutensa, kykynsä ottaa vai-\nkutelmia vastaan oli todella sairaalloisen her-\nkäksi kehittynyt. Poistaakseen jonkun väärinkä-\nsityksen, jolla ei oikeastaan ollut mitään merki-\ntystä, hän saattoi kirjoittaa asianomaiselle neljä-\ntoista, viisitoista sivuisia kirjeitä, joilla hänen\nmielestään aina oli niin kiire, että tarvittiin eri-\nkoinen lähetti niitä perille viemään. Hän oli\nmuuten mainio kirjeiden kirjoittaja, ja täytyy toi-\nvoa, että hänen kirjevaihtonsa kerran julaistai-\nsiin.\nProustilla oli aina kiire ja aina hän myöhäs-\ntyi jä aina hänellä oli keskustelun aihetta loppu-\nmattomiin. Joskus hän katosi kuukausiksi, ja\nvain lähimmät ystävät pysyivät yhteydessä hä-\nnen kanssaan. Jonain päivänä saattoi silti ta-\npahtua, että Proustin auto pysähtyi oven eteen\nja silloin oli noudatettava hänen kutsuaan illal-\nlisille johonkin loistohotelliin. Nyt hän kertoi\nolleensa viikkokausia sairas, tunteneensa tänään\nvoivansa paremmin ja tahtovansa unohtaa vai-\nkean ajan paraitten ystäviensä parissa.\nHän oli tavoiltaan perin vaativainen. Hänet\ntapasi vain hienoimmissa muotipaikoissa, elegan-\ntimpien naisten keskuudessa, korkeimman yli-\nmystön salongeissa. Hänet tunnettiin kaikkialla\navokätisyydestään, suuremmoisista juomarahois-\ntaan ja kalliista lahjoistaan. Hänen päivänsä\nalkoi yhdeksältä illalla, jolloin hän aina esiintyi\nfrakkiin tai smokingiin puettuna. Öisin hän kir-\njoittikin ja nukkui suurimman osan päivää. Melu\noli hänestä sietämätöntä. Kirjailijan asunnon\nseinät oli verhottu paksuilla matoilla, ettei ka-\ndulta kuuluisi pienintäkään kolinaa. Hän puhui\nmielellään puoliääneen ja vilkaskin keskustelu\noli hänen läsnäollessaan hyvin hillittyä.\nMarcel Proust oli yksinäinen elämässään ja\nyksinäinen tuotannossaan. Kukaan ei osannut\nluulla, että tuolla hienostuneella elämisen tai-\ndon mestarilla olisi kirjallisia harrastuksia. Hän\noli neljäkymmentä viisi vuotta vanha, kun hän\njulkaisi romaanin Plaisirs et les jours, hienosti\nkuvitettuna loistopainoksena. Sen luultiin yleensä\njäävän ainoaksi, paitsi eräitä Ruskinin teosten\nkäännöksiä, ja kaikki hämmästyivät, kun hiukan\nennen sotaa alkoi ilmestyä Proustin iso romaani:\nA la recherche du temps perdu. Se oli suunni-\nteltu vielä laajemmaksi kuin Romain Rollandin\n„Jean Christophe\", jonka kanssa sillä on se yh-\nteys, että molemmat käsittelevät aikansa elämää\nihan pikkupiirteitä myöten. Mutta siihen yhteys\nloppuukin. Marcel Proust kertoo ihan erikoi-\nsella, ketään muuta jäljittelemättömällä ta-\nvalla.\nKertomus jakaantuu useihin jaksoihin. Du\ncote de chez Swann I—II; A Vombre des jeunes\nfilles en fleur I—II; A cote de Ouermantes\nI—II; Sodome et Oomorrhe, I—IV; ja lopuksi\nLe temps retrouve I—II. Siis kaikkiaan kaksi-\ntoista laajaa nidettä, joista neljä viimeistä on par-\naikaa painossa. Otaksutaan, ettei kirjailija toi-\nmettomalta näyttävän elämänsä aikana suinkaan\nole ollut jouten, vaan käyttänyt aikansa suun-\nnitelmiin ja valmisteluihin. Hän on nähtävästi\ntuntiessaan kuoleman yhä lähenevän vielä vii-\nmeisellä hetkellä kiiruhtanut julkaisemaan kaikki,"}, {"page_pdf": 6, "page_imprimee": "100", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.6", "texte": "ja on kilpajuoksussa kuoleman kanssa ehtinytkin\nsiksi ajoissa, että kaikki joutuu julkisuuteen.\nTätä traagillista ainesta ei romaanissa kui-\ntenkaan tunnu, vaikka Proust kertookin siinä\nkoko elämänsä hyvin aikaisesta lapsuudesta\nsaakka. Se tuntuu pikemmin hupaiselta, hyvin\nälykkäältä tarkastelijan juttelulta hänen kertoes-\nsaan kokemuksiaan, mitä erilaisimmista piireistä,\nja suhtautumistaan niihin. Klassillisen ranska-\nlaisen tyylin ihailijasta tuntunee kirjoitustapa\nmahdottomalta. Kertomus liikkuu pitkissä, hyvin\npitkissä lauselmissa, joissa sivulauseissa alitui-\nseen poikkeillaan asiasta tekemään jotakin huo-\nmautusta ja annetaan asioille oma oikullinen ja\nmerkillinen järjestyksensä. Tarina pysähteleekin\naina tuon tuostakin, kun kirjailija kiintyy tarkem-\nmin erittelemään jotakin seikkaa, lausumaan\nmielipiteensä milloin mistäkin: ihmisistä, uskon-\nnosta, filosofiasta, tieteestä ja taiteesta. Kuiten-\nkaan ei kertomukseen kyllästy. Proustilla on hy-\nvin laaja sivistys ja hän lausuu mielipiteensä pe-\nrin henkevästi, hyvin erikoisesti löytäen asioissa\nalituiseen mielenkiintoisia puolia. On kuin\nkuuntelisi hyvin harjaantunutta, kaikesta mer-\nkillisen hyvin perillä olevaa juttelijaa. Kun hän\nsitte antautuu kertomaan pitemmäksi aikaa, osaa\nhän luoda merkillisen voimakkaan tunnelman,\nelävöittää erittäin vilkkaasti sadat henkilönsä,\njopa virittää tapaukset suorastaan jännittäviksi-\nkin. Hän on taituri niin puhtaassa kertomuk-\nsessa kuin juttelussakin. Koko aikakauden elä-\nmä valuu hitaasti monin tavoin valaistuna luki-\njan silmien edessä. Liikutaan milloin missäkin\npiirissä, milloin missäkin joukossa. Käydään\nläpi koko Ranskan sisäinen elämä.\nAatteita kirjailijalla ei ole. Hän ottaa elämän\nsellaisena kuin on itse sen nähnyt edessään ja\nlausuu siitä ennakkoluulottomat ajatuksensa,\nlausuu ne hienosti ja sirosti, hillitysti ja puoli-\nääneen.\nAlussa jo mainittiin, että Proustilla oli mel-\nkein sairaalloisen herkkä tuntemis- ja suhtautu-\nmiskyky. Sen vuoksi tuntuukin usein siltä, kuin\nhän olisi vaihtanut olemusta, tunkeutunut tois-\nten ihmisten elämään ja sieluun ja omaksunut ne\nitselleen. Hän itse on oikeastaan tuo heikko ja\narka lapsi, nuorukainen ja mies, romaanin\nminä, mutta yhtä hyvin hän voisi olla hieno ja\nelegantti Shwann, nuori kreivi Saint Luc, tai\njoku muu romaanin monista henkilöistä. Yhtä\neläviä ovat sen naisetkin ja useat sen rakkaus-\nepisoodeista mitä herkimmin kerrotuita. Luon-\nnollisesti on hienoston elämä kirjailijaa lähem-\npänä, mutta hän osaa tunkeutua myös taiteili-\njoiden ja porvareitten piireihin, joista hän on\npiirtänyt monta viehättävää, onnistunutta ja to-\ntuudellaan vaikuttavaa kuvaa.\nMitä romaanissa tapahtuu? Ei mitään kum-\nmaa ja ihmeellistä. Se on jokapäiväistä, todel-\nlista ihmisten elämää. Minne se vie? Sitäkään\nei osaa sanoa, kun viimeiset osat ovat vielä il-\nmestymättä. Mutta on täysi syy uskoa, että se\non yhtä tarkoitukseton kuin koko elämä, ja että\njos se johtaa johonkin filosofiseen tulokseen, ta-\npahtuu se pikemmin epäsuorasti, tapausten ja\nmietteiden oman sisällön välityksellä.\nProustin romaani ei ole kaikkien kirja. Suu-\nren yleisön suosiota se ei koskaan saavuttane.\nMahdollisesti saattaa joku välikohtaus kokonai-\nsuudesta erilleen otettuna tunkeutua yleiseenkin\ntietoisuuteen, mutta Marcel Proust jää kirjaili-\njanakin samaksi yksinäiseksi, erikoiseksi, joka\nhän ihmisenäkin oli. F » /„\n\nE. P—la.\n\nSAAPUNEITA KIRJAUUTUUKSIA\nK. J. Gummerus Oy: n kustannuksella:\nEinari Vuorela: Kevätlaulu maaky-\nlästä Kirja valosta, ilmasta ja ihmisistä.\nHinta 24 mk.\nM. Pajari: Töllistä vain ynnä muita ker-\ntomuksia. Hinta 10 mk.\nArmas Launis: Kaipaukseni maa. Lapin-\nkävijän matkamuistoja. Hinta 18 mk.\nT. J. Korpela: Auringon mailla. Seik-\nkailuja Tanganijkan rautatiellä ja Kongo-\njoella. Hinta 15 mk."}, {"page_pdf": 7, "page_imprimee": "101", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.7", "texte": "KOOMILLINEN DON JUAN\n\nöeorg Kaiser, saksalainen näytelmäkirjailija,\non julkaissut pitkälle toistakymmentä näytelmää\nja saavuttanut puolen vuosikymmenen aikana\nsekä erinomaista menestystä näyttämöillä että\nrunsasta huomiota kritiikin taholta.\nMutta Suomessa ei Kaiseria näytellä, sillä\nKaiserin runous elää ajatusilosta ja näkemis-\nilosta. (Näitä runoili jaominaisuuksia pelätään\nSuomen teattereissa.) Kaiserilla on huomattavan\nsuuri dramaattinen tilannevarmuus huoli-\nmatta eräistä rakennehuolimattomuuksista ja\nhengessä harmiton halu iloitella pikkuporvari-\nnaurettavuuksilla, kyynillinen varmuus purra\nytimiin saakka sekä toiselta puolen uuden herois-\nmin („Biirger von Calais\") myrsky rinnassaan.\n(Nämäkö ominaisuudet estävät hänen pääsynsä\nmeidän näyttämöillemme?) Vai hänen paka-\nnuutensa\", joka „Die judische Witwessä\" heit-\ntäytyy raamatulliseen komiikkaan, tarkemmin sa-\nnoen: Holofernes-Judith-aiheen parodiaan?\nVaiko se pinnalta katsoen aistillinen nihilismi,\nmutta pohjaan mitattuna terve ja raikas luon-\nnollisen elämänvoiman ylistys, joka kulkee läpi\nmonen näytelmän, esim. »kummallisen\" rohkean\nruno- ja tanssinäytelmän »Europan\".\nKaiser on joka tapauksessa mies, jota ei ole\nvoitu eikä voida syrjäyttää nuorimman draama-\ntuotannon kritiikissä. Aika lie meilläkin ottaa\nmiehestä edes esimerkki: komedia »Kentauri\"\n(»Zentaur\", myöhempi painos nimellä »Kons-\ntantin Strobel\"), joka ei ole suinkaan paras Kai-\nserin näytelmistä, mutta tekijälleen kuvaavim-\npia.\nSen toiminta hajoo lopussa pahasti (eräissä\nnäyttämöesityksissä onkin sen s:ttä näytöstä\nmuutettu), mutta sen yleisrytmi huippuuntuu sa-\ntiirisiin välähdyksiin, joissa naurettava hulluus\nja ilveily leikkii totuden kanssa nerollisen hui-\nmaa leikkiä. Sen tilanteiden komiikka on täynnä\nsattuvien iskujen säkeniä, joiden valossa naurat-\ntaa lähellä tragedia-jyrkännettäkin, jota Stro-\nbelin onnettomuuksien sarja arveluttavasi! lähe-\nnee.\nKuka on Konstantin Srobel? Lukutoukka,\nyliopettaja, siveyden huippu, sillä hän ei ym-\nmärrä mitään naisista ja vielä vähemmän siitä,\nettä naiset synnyttävät lapsia. Velvollisuuden-\ntunnon määrätön paino ja pedanterian määrä-\ntön tärkeys asuu hänen olennossaan. Hän on\nkaikkien säädyllisyyskaavojen ja kankeuksien ne-\nliskulmainen tulos? Sovinnais-perinnäisyyden\nidea itse. Mutta syyntakeettomuudessaan\nhänhän on vain erään kasvatussysteemin sum-\nma hän itse, Strobel parka, ei kykene riistä-\nmään meiltä edes myötätuntoamme, onneksi nau-\ntinnollemme.\nTämä kuiva vakka löytää kantensa, kun hän\ntulee toisten neliskulmaisten, Vierkantien, per-\nheeseen kosimaan tytärtä. Kosimiskeskustelu\nisän ja tyttären kanssa on hänen paljastuksensa.\nKuinka värisee hänen henkensä ja jäsenensä\nlemmenelämän portilla? Ei lainkaan! Kurttu-\notsaisen tunnollisena latelee hän takeita, takeita\npätevyydestään aviosäätyyn: Luja terveys, poh-\njapalkka, palkannousut, nousumahdollisuudet,\nprosentit, säntilliset talousarviot. Pahimmankin\nperhetahran hän tunnustaa tuo kunnon mies\nisä, kauppias, margariinitehtaan asiamies, oli\nkuollut tapaturmaisesti tehtaan rattaissa ja ha-"}, {"page_pdf": 8, "page_imprimee": "102", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.8", "texte": "jonnut yhdeksi margariinipartian kanssa. Tosin\nsäädyllisyys oli säilytetty: koko margariini-\nvuori oli punnittu ja laskettu isän paino ja tämä\nmerkitty hautapatsaaseen. Mutta kristillinen kä-\nsitys ylösnousemuksesta ja vain kalkyyli isäs-\ntä! Tämä voisi loukata Vierkantin tunteita. Siksi\ntunnustus. Appi hyväksyy. Vävy on säädylli-\nnen ja pätevä.\nMutta testamentti, isoäidin määräys, että eräs\npääoma lankeaa Vierkantien ja vävyn hyväksi\nvain siinä tapauksessa, että Judith viettää häät\nviimeistään 19-vuotiaana ja saa »säädyllisen\"\najan kuluessa perillisen. Muuten: pääoma ja ko-\nrot menetetty hyväntekeväisyyslaitokselle.\nKindchen, Zinschen! ? Ken takaa! Mitä\nomantunnonvarmuutta on siitä, että hän, siveys-\nkemattomuus, saattaisi olla mahdollinen välikap-\npaleeksi onnelliseen perhetapahtumaan? Mah-\ndollista. Mutta! Puuttuu lainpykälätakuu, ei\nriitä kalkyyli, ei pedagoogitäsmällisyys. Ja jollei\nStrobelilta kiskaistaan luja neliskulmainen sielu\nja pirsta taan alkutekijöihinsä.\nHänet heitetään tielle, jolla hänestä on tuleva\nhurjimus, skandaalintekijä, Don Juan ja pa-\nkanallinen alkueläin, kentauri. Omantunnon\ntähden, ei veren viettelyksestä.\n„ vain siihen, mihin olet jo kyennyt, saat\nlupautua.\" Tämän lukee Strobel almanakkaleh-\ndeltä. Totuus! Tätä on seurattava. Vanha koti-\npalvelija pois, sijaan Vierkanteilta pois ajettu\nAlma. Strobel uhrautuu velvollisuudentuntonsa\ntähden. Koe? Onnistuu! Isyysvoimasta ei ole\nepäilystä.\nMutta kaikki .paljastuu. Skandaali. Virat ja\narvot riistetään. Judith pakenee. Ja nai yhden-\nnellätoista hetkellä kaksinkertaisen leskimiehen,\njolla on 9 onnistunutta koetta s.o. lasta. Mutta\nsäädyllisempää tietä tulleita. Strobel on lurjus!\nMutta velvollisuusidea elää tässä onnettomas-\nsa. Hän on pantannut jo huonekalunsa mak-\nsaakseen Almalle. Nyt hän tulee kihlajaisiin\nvaatimaan pääoman prosenteista kolmatta osaa,\nsillä hän on velvollinen elättämään Alman. Ja\nVierkantien tähden on kaikki tapahtunut. Hei-\ndänhän on suoritettava osa kokeen laskusta.\nMikä epäämätön oikeus!\nMutta maailma on vääryys. Ei makseta. Syn-\ntyy skandaali taas. Sakot uhkaavat. Ainoa pe-\nlastus! Se tulee ihmesattumana: eräs miljonää-\nrileski ostaa hänet miehekseen, sillä hän on skan-\ndaalissa todistanut taipumuksensa Don Jua-\nnina, kentaurina. Väliverho.\nSiis karikoiminen huippuuntuu lopulta yli ra-\njan, ei sinänsä mahdottomuuteen, vaan mautto-\nmuuteen. Mutta tämä ei tuhoa kappaleen geniaa-\nlista näkemyssarjaa. Ei sen tyylin järeätä isku-\nvoipaa, tulista tempoa ja loistavia, monologeina-\nkin taistelevia, repliikkejä. Sen raikas ja rohkea\nsatiiri on tosi.\n\nO—s.\n\nMURHATTU MAA\nKarin Vadenström.\nRinta tyhjänä,\nmustana ja kuolleena,\nväkevien suonien elämän voima\nloppuun vuotaneena\nlepää maa\nelämän murhaamana.\nTaivaita kiertää suuri nyyhkytys,\nja murhe valuu tummina puroina\näsken kukkivilla kummuilla.\nMykkä tuska puhuu vesiltä ja vuorilta\nja järvet katsovat kuin sammuneet silmät\nkuoleman kaameita töitä.\nMetsistä nousee lahonnut lemu,\nnukkuvien talojen ympärillä\nkiertää hiipiviä askeleita\nja koirat ulvovat-\nSisällä vapisevat ihmiset\nja itkevät unissaan\nselittämättömän kauhun kahleissa.\nKiitävien pilvien lomasta\nleimahtaa värisevä tähti,\nsysimustaan pimeyteen."}, {"page_pdf": 9, "page_imprimee": "103", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.9", "texte": "MEIKÄLÄISISTÄ TEATTERINJOHTAJISTA\n\nTeatterin, ja näyttämötaiteen yleensä, uudista-\nmiskysymys on jo meilläkin eikä Luoja parat-\nkoon suinkaan liian aikaisin tulemassa päivä-\njärjestykseen. Mutta kun puhutaan näyttelijöi-\nden sisäisestä uudestisyntymisestä, näyttämöko-\nristeiden ja kehyksen yksinkertaistuttamisesta,\nohjelmiston valitsemisesta ajan vaatimuksia sil-\nmällä pitäen j.n.e., näytään kokonaan unhoitta-\nneen se, josta mielestäni tulisi alkaa, kaikkein\ntärkein, nimittäin: teatterijohtajakysymys.\nTeatterin taiteellisesta johdostahan riippuu\nsangen suuressa määrin esityksien ja koko teat-\nterin taiteellinen taso. Jos näyttelijäaines ja oh-\njelmisto on kelvotonta, ei taiteellisinkaan johto\nkykene mitään kunnollista aikaansaamaan.\nMutta vaikka ohjelmisto olisi kuinka hyvä ta-\nhansa, samoin näyttelijäkunta, voi kelvoton tai\nainakin epäpätevä johtaja antaa esitykselle ai-\nvan väärän suunnan ja pahoinpidellä kappaleita\nmitä törkeimmin. Meillä on kyllä jokaisella\nkokemuksia tässä suhteessa.\nSe seikka, että meillä näyttämötaso on niin\nlattea ja harmaa ja tomuinen, ei suinkaan riipu\nnäyttelijäaineksen kelvottomuudesta. Meikäläi-\nsillä näyttelijävoimilla pääsee moninkerroin kor-\nkeampiin tuloksiin kuin on päästy ja hyvää,\nnuorta, monipuolista ohjelmistoa on saatavissa\nmaailmankirjallisuudesta kotimainen näytel-\nmäkirjallisuus kun on vielä syntymättä, tai syn-\ntymässä niin että teldjöitä hyvien tulosten saa-\nvuttamiseksi ei siis puutu. Mutta hyvät, innok-\nkaat, rohkeat, itsenäiset, luomiskykyiset teatterin-\njohtajat puuttuvat.\nSuomalaisen, kotimaisen synnytystuskissaan\ntaistelevan näytelmäkirjallisuuden kannalta kat-\nsoen on tämä vakava tosiasia murheella mainit-\ntava. Se, kuten näiden rivien kirjoittaja, jolle\nkotimaisen draaman tulevaisuus on sydämen\nasia, tuntee raskasta huolta ja painostusta tä-\nmän lahjomattoman totuuden edessä.\nMitä nerokas johtaja voi olla maansa näyttä-\nmötaiteelle, on jokaiselle selviö. Sen näytti meillä\nBergbom kyllin selvästi. Etevä teatterinjohtaja\ninnostaa, kasvattaa kotimaisia näytelmäkirjoit-\ntajakykyjä esittämällä heidän tuotteitaan, ohjaa-\nmalla ja opastamalla, virheitä, heikkouksia pal-\njastamalla j.n.e. Etevä johtaja kasvattaa ete-\nviä, suuria näyttelijöitä. Hän huomaa oppilaista,\nkenessä piilee suuruuden itu ja kaivaa ja kannus-\ntaa sen esille. Mutta etevät, suuret näyttelijät\ntaas puolestaan kasvattavat kirjailijoita, kan-\nsoittaen henkilöluomillaan näiden mielikuvitus-\nmaailman. Näin lankeaa nerokkaan, kasvatus-\nkvkyisen teatterinjohtajan kylvö sekä välittö-\nmästi että välillisesti niin kotimaisen näytelmä-\nkirjallisuuden kuin näyttelijäaineksenkin hyväksi.\nOn näet huomattava, että kotimainen näytelmä-\nkirjallisuus myöskin taas puolestaan valmistaa\ntuttuja, näyttelijöiden kanssa samassa tai aina-\nkin läheisessä verenkäynnissä olevia näyttämö-\ntehtäviä siten kasvattaen ja kehittäen näytteli-\njoita.\nMutta miltä näyttävät meillä teatteriolot tai-\nteellisen johdon laatua katsomalla?\nOtan sanomalehden käsiini. Tuontuostakin\npistää silmiini maaseutua kiertelevien näytelmä-\nkiertueiden, seurueiden ja joukkueiden reklaami-\nilmoitukset. Saan selville johtajan nimen\nmuistuttelen mielessäni: ai niin, hänhän on se\njo loppuun kulunut näyttelijä sieltä tai se\nepäonnistunut, kyvytön näyttelijä sieltä, lisäksi\nveltto ja riitainen, joka nyt on omin päinsä maa-\nilmalla, mitä julkeimmalla tavalla pahoinpidel-\nlen maailmankirjallisuuden suurteoksia tai\nesittäen rahaakokoavaa roskaa turmellen yleisön\nmakua ja tuottaen häpeää koko näytelmätaiteelle.\nSitten muutaman ajan kuluttua huomaan, että\nmainittu „kuuluisa\" ja „etevä\" kiertueenjohtaja\non valittu jonkun vakinaisen näyttämön johta-\njaksi ensin ehkä tilapäisen tai muuten vaati-\nmattoman, mutta ensiaskel on joka tapauksessa\notettu, alku on hyvä, tulevaisuus lupaava.\nTottahan sitä nyt sanomalehtimiesten kirjavassa\nparvessa on joku tuttu, ja montakin, joka lyö\nkiitos- ja ylistysrumpua, kylväen laatusanoja\nkuin turkinhihasta. Jos Hamlet-esitys todellisuu-\ndessa lähentelikin arveluttavasti mustalaismekas-\ntusta, esitettiin se sanomalehden palstalla kor-"}, {"page_pdf": 10, "page_imprimee": "104", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.10", "texte": "kea-taiteellisena huippusaavutuksena ja jos rans-\nkalaisen komedian suoritus oli ilmielävää karja-\npiikojen sievistelyä, oli arvostelijan mielestä esi-\ntys, joka olisi tuottanut kunniaa mille pariisilai-\nselle näyttämölle tahansa. Ja niin sitä vähi-\ntellen alkaakin olla jo kaikki portit ja veräjät\navoinna miehelle, jonka opillinen sivistys\nsaattaa supistua kansakoulun oppimäärään tai\nehkä vähän enempään j.n.e.\nYmmärtää sanomattakin miten tällainen teat-\nterinjohtajan mahtiasemaan kohonnut nousukas\nsitten kohtelee kotimaista näytelmätuotantöa.\nJos teatterin johdossa on taiteellisesti täysipai-\nnoinen mies, vielä hyvällä maulla ja taiteellisella\nselkärangalla varustettu, ei hän koskaan suostu\nesittämään teatterissaan roskaa. Ennen hän\neroaa, ennenkuin alentuu häväisemään taiteelle\npyhitettyä temppeliä. Sano siis minulle min-\nkälaista ohjelmistoa teatteri esittää, niin sanon\nsinulle minkä suunnan miehiä on sen johtaja.\nJa jos heitettäisiin pikasilmäys koko maan\nteatterilaitosten ohjelmistoon, luulisinpä senkin\ntodistavan, että taiteellisesti epäpätevät johtaja-\nvoimat hallitsevat maan näyttämöitä ylimalkaan.\nMeiltä puuttuu koko teatterijohtajakasvatus.\nJa tässä on yksi päätekijöitä siihen teatterielä-\nmämme alennustilaan, joka näyttää kohta olevan\nkaikille selviö. m/\\rAf\n\nKYNÄ\n\n„RIIKINKUKONSULKA\"\nR. H—m.\nTom Kristensen: Paafuglefjeren. Digte fra Kina.\nKobenhavn, H. Hagerups Forlag 1922.\nLöysin tunkiolta riikinkukonsulan, jonka\nsilmä laajeni hulluna sinenä ja tuijotti hurjana,\nniinkuin mielipuolet katsovat. Se viekotteli minut\naavistamaan sielun riikinkukon sulassa. Ja se\nviekotteli minut aavistamaan sielun kaikissa kat-\nseissa, jotka tapasin ja näin, ja se viekotteli mi-\nnut laulamaan siitä, jota en voi ymmärtää.\n0 g jeg blev forledt til at ane en Sjael\n1 alle de Blikke, jeg motte og sä,\nog jeg blev forledt til at synge om det,\njeg ej kan forstä.\nNäin Tom Kristensen alottaa runokokoel-\nmansa. Hän liittyy kaukaisilta seuduilta ja vie-\nraista oloista aiheensa hakevien »matkakirjaili-\njoiden\" sarjaan, joita ahtaastiasutussa Tans-\nkassa on niin useita: Sophus Michaelia, Johs.\nV. Jensen, Laurids Bruun ja tavallaan Emil\nBonnelycke. Sophus Michaelis on julkaissut ko-\nkoelman japanilaisaiheisia runoja: „Blaaregn\"\nTom Kristensen on matkustanut Kiinaan\nsekä muodostellut runoiksi vaikutelmansa ja tun-\nnelmansa tästä ihmeellisestä maasta, jonka sini-\nsessä katseessa hän aavisti sielun, vaikkei voinut\nsitä täysin ymmärtää.\nHänen aistimensa vastaanottavat tuoreina\nkaikki oudot vaikutelmat. Hän näkee kultausvai-\nsen aamun Pekingissä, jolloin kantajien ja kau-\npustelijoiden huudot ja katulaatoista kaikuvat\naskeleet täyttävät neliskulmaisen kaupungin, lin-\nnut visertävät kilpaa häkeissään, palatsien ja\nPaitang-kirkon tornit pistävät esille yli usvan ja\nsilmäilevät taivaan häikeisevää sineä, missä\npääskysten loistavat siivet levottomasti kimal-\ntelevat. Hän näkee kukkivan puun alla loikoile-\nvat elämäänsä tyytyväiset vanhukset, Gum'in ja\nAh Wung'in, hän näkee sokean, kurjan kerjäläi-\nsen, joka matelee kaduille, ja pyövelin joka puh-\ndistaa miekkansa verestä kahdenkymmenen mes-\ntattavan odottaessa vuoroaan. Hän kertoo Fu-\nsiyaman yöllisestä purkauksesta, Shanghai-öit-\nten kuumista riemuista sekä keisarinnasta, jonka\nkasvot olivat norsunluunkeltäiset ja elottomat\nkuten täysikuun kasvot, joka murhasi miehensä\nkeisarin ja piti verisintä sotilasta rakastajana,\nhallitsijana, keisarina kuukauden ajan, kunnes\ntämä löydettiin palmikkoonsa tukehdutettuna kei-\nsarinnan vuoteelta.\nKristensenin runoista huokuu koko itäisen\nihmemaan oikullisuus ja arvotuksellisuus. Ne\nehkä eivät ole runollisesti erikoisen omaperäisiä\ntai syviä, ne ovat enimmäkseen kuvailevia ja pas-\nsiivisia niiden suurin arvo on niiden tunnelma-\nteho. Tässä suhteessa on kokoelman ihastutta-\nvimpia runoja „Li Tai Pe's Dod\", kuvaus Kii-\nnan suuresta runoilijasta Li Tai Pestä, keisarin\nsuosikista, joka heitti silkkipukunsa ja rikkau-\ntensa lähteäkseen kurjana kulkijana etsimään\nrunoa, jota hän ei milloinkaan saanut laulettua\nSiinä runoilijaneron tragedia, joka päättyy hä-\nnen juovuspäissään liukuessa juhlariemussa kei-\nnuvasta veneestä sinisen järven lootushautaan."}, {"page_pdf": 11, "page_imprimee": "105", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.11", "texte": "KULTAA HARMAALLE\nHgr. O.\n\nEs lag schon lang ein Toter vor unserm Draht-\nverhau,\ndie Sonne auf ihn gluhte, ihn kulille Wind und\nTau.\nIch sah ihm alle Tage in sein Gesicht hinein,\nund immer fuhlt' ich's fester: Es muss mein\nBruder sein.\nIch sah in alien Stunden, vie er so vor mir lag,\nund hörte seine Stimme ausTrohem Friedenstag.\nOft in der Nacht ein Weinen, das aus dem Schlaf\nmich trieb;\nmein Bruder, lieber Bruder hast du mich\nnicht mehr lieb?\nBis ich, trotz alien Kugeln, zur Nacht mich ihm\ngenaht\nund ihn geholt. Begraben: Ein fremder\nKamerad.\nEs irrten meine Augen. Mein Herz, du irrst\ndich nicht;\nes hat ein jeder Toter des Bruders Angesicht.\n♦\nSelailin pientä harmaata vihkosta: Arbeiter-\ndichtung, 79 sivua kellastunutta köyhänpaperia,\njolla tummanharmaat kirjaimet näyttivät home-\nkirjaimilta\nOmituinen kokoelma olikin: Köyhälistörunoi-\nlijoita sodan ja isänmaan laulajina. Sama van-\nhan vanha laulu: Deutschland, Deutschland,\nDeutschland! Rajoituksen, rajojen laulu!\nTuntui niin kummallisen painostavalta. Käsi-\ntyöläiset, yhteiskunnan osattomat, uuden maan ja\nuuden taivaan uneksijat, International en rytmien\nluojat, suitsuttamassa nahkakansilyyrikkojen ju-\nmalille.\nMissä ovat köyhäin aarteet?\nSelailin hätäisesti, epätoivoisesti.\nOi uusi-nuori kauneus, ihme! Eikö sinua ole-\nkaan? Etkö sinä kykenekään suutelemaan käär-\nmeitä?\nSilloin peitti suuri paistava käsi erään har-\nmaan sivun: Und immer fählt ich!s fester: Es\nmuss mein Bruder sein.\nSe käsi oli peltiseppä Heinrich Lersch'in, ar-\nmoitetun runoilijan, kauneuden nöyrän palveli-\njan.\nMinä ymmärsin, että se oli Uuden Jerusale-\nmin rakentajan käsi, yksi niistä, jotka muodosta -\nvat salaisen renkaan. Tiesin, ettei yksikään sy-\ndän jaksaisi elää silmänräpäystäkään, jos näit-\nten käsien rengas katkeaisi.\nKaiken kauneudenjanon salaisuus siinä:\nirrten meine Augen. Mein Herz, du irrst dich\nnlcht.\nNäyt, muodot, nimet vaihtuvat, mutta sydän ei\nerehdy. Eikä saa rauhaa, ennenkuin on nähnyt\nveljensä ihmisen kasvot: Bis ich, trotz alien Ku*\n•geln, zur Nacht rnich ihm genaht.\nEn nähnyt enää harmaita sivuja, en homekir-\njaimia, en tuominnut, en väärinkäsittänyt:\nKaikki loistaa!\nUlkotyömiehen poika Karl Bröger, tehtaan\ntyömies Alfons Petzold, muurarin poika Max\nBarthel, peltiseppä Heinrich Lersch: teidän ruu-\nsunne olivatkin veriruusuja, teidän kauneutenne\npyhimysten. Kun Jesus näki mätänevän koiran-\nraadon, jota muut kauhistuivat, sanoi hän: hä-\nnen hampaansa ovat kauniit.\nKuikki loistaa!\n\nHenri Barbusse"}, {"page_pdf": 12, "page_imprimee": "106", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.12", "texte": "STUDIER I KINESISK LYRIK\n\nIII.\nI själva verket äga även Kinas äidsta poetiska\nalster folkvisana prägel, där melodierna äro hu-\nvudsaken, medan diktens form och innehäll ej\nsäilän spela en mera underordnad roll. Säkert\när ocksä, att de ursprungligen ej deklamerats\nutan framförts pä samina sätt soin västerlandets\ntidigaste folkpoesi.\nI kinesernas första kanoniska urkund, Shu-\nking en litterär relikt med anor, som sträcka\nsig över fyra ärtusenden tillbaka i tiden finna\nvi redan vissa tendenser i form av metriska be-\nständsdelar, urfrön tili en begynnande lyrik,\nsom här och där strötts in i textens torra prosa.\nMen vad Shn-king blott läter oss ana bekräftas\npä ett glänsande sätt av Shi-king, sängernas ka-\nnoniska bok, vars äidsta visor med säkerhet sjun-\ngits redan under det tolfte ärhundradet f. Kr.\nsannolikt dock betydligt tidigare.\n„Ett kostligt testamente av en sängarglad\nforntid\" kallar Grube den isin „Geschichte der\nchinesischen Literatur\". Och i sanning, den\nsom stiftat bekantskap med de 305 sängerna i\nden form de av Viktor v. Strauss mästarhand\nklätts i tysk dräkt, skall finna att de orden ej\näro överdrivna.\nEnligt kinesiska lärdes utsago skall Shi-king\nursprungligen ha omfattat 3,000 sanger. Fak-\ntum är emellertid, att Kung-fu-tse, den första\nsammanställaren av sängerna, upptagit ett vida\nmindre antal. Sedermera torde även mycket ha\ngätt förlorat, dä den ryktbare fursten Shi Hoang\nTi är '213 f. Kr. lät uppbränna samtliga sta-\nters krönikor, historie- och visböcker. Efter\ndenna furstes störtande samlades Shi-king\nsmäningom äter tili ett helt under den efterföl-\njande Hau-dynastien. Dä levde ännu talrika\npersoner, som kunde Shi-king utantill, och det\när efter dessas muntliga ätergivning sängerna\nänyo upptecknats.\nDikterna, som i de flesta fall i likhet med väs-\nterlandets folkpoetiska alster skiivits av okända\nskalder Kung-fu-tse vai Hott deras redakter\nföra ossin i de gamla tiJernas alla levnads-\nförhällanden. Jämsides med älskliga foikvisor,\nsom besjunga vardagslivets smä gaanden och\nlätanden, finna vi politiska octcn och satirer,\nfestliga offersänger och ha; mlosa kärlekskvä-\nden, vilka alla oförbehällsamt föra ossin i foi-\nkets liv, blotta dess känslor, visa aes3 sedcr och\nbruk och lata politiska och sociala förhällanden\nlättfattligt upprullas för vär syn. Och hur un-\nderbart! Det tycks som om denna förgängna\ntids gula skalder stätt de västerländska mycket\nnära. De ha lärt oss att, om ej helt fatta, sä\ndock träda denna uräldriga, numera stelnade\nosteri andscivilisation mänskligt närmare, vilken\npä avständ gör intryck av ett ofattbart, livlöst,\nja, t.o.m. löjligt kuriosum, värdigt att ställas upp\nbland andra exotika i ett museum.\nIntimast beröra oss naturligtvis de äkta folk-\nvisorna, som utan varje reflexion besjunga de\nelementära, okonstlade och mest uppriktiga käns-\nlorna i människonaturen: kärleken och glädjen,\nlidandet och nöden, och som isin naiva oskuld\nofta bringa fläktar av sällsynt friskhet frän en\ntid, dä människorna ännu levde livet blott för\nlevandets egen skull och voro ärliga och natur-\nliga i bäde uppsät och handling.\nFörvänande är i synnerhet dikternas höga\nmoraliska nivä. Denna omständighet bör dock\nfrämst tillskrivas Kung-fu-tse, som helt natur-\nligt gjorde sittval efter stränga etiska och fram-\nför alit pedagogiska principer.\nVad dikternas yttre form vidkommer, utgöras\nde av strofer med samma antal verser, vilka\nvanligen äro förbundna med varandra medels\nrim och i regel bestä av fyra ord, resp. stavel-\nser. Enligt kinesisk sed anges oftast i början\nav varje strof huruvida den kommer att inne-\nhälla ett direkt uttalande „fu\" eller en liknelse\n„pi\", eller ocksä gives en liten symbolisk inled-\nning tili händelsen i fräga.\nHärtill harman med förkärlek valt en natur-\nföreteelse eller nägot annat känt sakförhällande,\nsom likt en sinnrik arabesk skisserar upp det\nkommande händelseförloppet och genast brin-\ngar ähöraren eller läsaren iden rätta sinnes-"}, {"page_pdf": 13, "page_imprimee": "107", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.13", "texte": "stamningeri. Denna sinnebild är oftast densam-\nma för alla strofer i dikten menkan ocksä vari-\nera.\nEtt typiskt exempel pä denna egendomlighet\nger oss visan, i vilken en otälig ungmö manar\nsina friare:\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd iibrig sind nur sieben, o!\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist die Zeit zum Lieben, o!\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd iibrig sind nur dreie, o!\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist es an der Reihe, o!\nGeschuttelt sind die Pflaumen\nUnd ali in vollen Körben da.\nDie ihr mich wollt ihr jungen Herra\nJetzt ist die Zeit zum \\Verben da.\nSä gärna man än ville är det omöjligt att i\nen kort uppsats fä fram ali den poesi och skön-\nhet, som vilar över dessa urblomster, vilka grott\noch vuxit i ett äldrigt diktarfolks lustgärdar.\nUr dessa kostbara blomsterfäng mä vi dock till-\nläta oss att ta ut ett par prov, vilka kanske ej\näro de allra skönaste, men ha ett alldeles sär-\nskilt intresse genom sin överensstämmelse med\nkända västerländska skaldealster.\nGetötet liegt das Wild im Hain\nUnd Riedgras überspreizet es,\nLenzfreuden sinnt das Mägdelein\nEin schöner Jiingling reizet es.\nDicht stehen im Wald die Bäumelein\nGetötet liegt der Hirsch im Hein\nUnd Riedgras hiillet rings ihn ein\nDas Mägdlein gleicht das Edelstein.\nGelassen! Und nur sachte, o!\nNicht an mein Tuch zu riihren trachte, o!\nUnd mache ja nicht, dass mein Giiindlein\nbelle!\nDen som känner Valter von der Vogel weides\ndiktning konstaterar med förundran en viss\nsjälsgemenskap mellan denna och forritidsskal-\nden frän „det himmelska riket\". Det är onekli-\ngen den västerländske trubadurens „Unter der\nlinden\" vi här ha för ossi österländsk proto-\ntyp, med den skillnaden blott, att hunden spelar\nden lilla fägelns roll, pä vars förtegenhet man\nej mycket fick lita.\nEn folkvisa, som i finhet, uttrycksfullhet och\nkänsiä knappt stär en Ooethes lyrik efter, är\nföljande, som berättar om ett förfelat rendez-\nvous:\nEin sauberes Mädchen so schmuck und fein!\nDie harrt an der Ecke der Mauer wohl mein.\nIch liebe sie aber ich sehe sie nicht;\nleh kraue den Kopf, steh' betreten allein.\nDas saubere Mädchen, so lieblich im Flor,\nDie schenke mir ein rotglänzendes Rohr.\nDoch schimmert das rötliche Rohr auch sehr,\nDie Schönheit des Mädchens erfreut mich mehr.\nSie hatte mir Knospen vom Felde beschert,\nUnd Fraun sie sind schön und bevvunderungs-\nwert.\nUnd doch, ihr selber, ihr seid nicht schön\nIhr seid's nur, weil euch mir die Schöne verehrt.\nEhuru denna naiva och ursprungliga folk-\npoesi klingar i takt med vara egna känslor och\nofta griper oss är den ej himlastormande och\npejlar säilän outgrundliga djup; därtill är den\nför mycket jordbunden. Den nöjer sig med att\nblygt och anspräkslöst framföra enkla männi-\nskors tankar och känslor, utan att läta dem flyga\növer outforskade vidder. Kärlek och glädje,\nsmärta och lidande, alit präglas av den mätt-\nfullhet, som tycks utgöra ett av det kinesiska\nfolkets mest utmärkande karaktärsdrag. Denna\nmättfullhet beledsagas ofta av lusten att leva\nsitt liv för sig själv, flärdlöst fjärran frän alit\nnytt och störande, ja, den klär sig stundom i cn\nmantel av den stilla resignation, som talar i tn\ntrött soldats ensamma meditation (tolkad av\nKlabund):"}, {"page_pdf": 14, "page_imprimee": "108", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.14", "texte": "Der Kinder Augen sind wie goldner Regen,\nin Ihren Händen gluht die Schale Wein.\nIch will mich unter Bäumen schlafen legen\nUnd kein Soldat mehr sein.\nTrots glimtar av glad humor vilar dock över\nsamtliga Shi-king-sänger en prägel av allvar,\nbehärskning och lugn. Glädjen blir säilän upp-\nsluppenhet, sorgen aldrig hopplös förtvivlan.\nSlutligen ännu ett exempel, som kanske mer\nän alla andra röjer den kinesiska karaktärs-\nläggningen, och vars mening symboliserar deil\nröda träd, som slingrat sig genom ärtusenden\nav kinesisk kultur, oupplösligt sammanbindande\nnutidshandling med forntidstankar:\nNimm dich in acht und wolle nicht zu viel!\nBestelle nicht zu viele Felder! Wenn\nDu's dennoch tust, so wird die Kraft dir\nausgehen,\nUnkraut wird auf den Feldern \\vuehern und\nF.rsticken alle griine, junge Saat.\n\nB. P.\n\nINSJÖBALLAD\nIGOR SEVERJANIN\nFrån ryskan av EDITH SÖDERGRAN\nPäden konstgjorcla holmen iden sovande insjön\nvem sett slottet med tinna vem det nätti\nsin bät?\nEller kanske o m senhösten, dä när sjöspegeln\nfrusit,\nvem dit otäligt ilande, satt livet pä spel?\nVem, mot fönstret sig lutande, den sällsamma\nanblicken\nmed förnuftet ej uthärdat, och i\nskr att?\nVems skelett stär väl darrande iden döda öns\ntorngemak?\nOch vem sover väl, underskön, under spök-\nslottets valv?\nVem har biktat sig hänande? Och vem pockar\npä hämnd ännu?\nVem tili uggla förvandlad är? Och tili läder-\nlapp vem?\nVore alit detta inbillning? kanske allting ej vä-\nrit ens?...\n... Sjön beslöjar sig gätfullt, genom vassen en\nviskning gär.\n\nNOVEMBERMORGON\nEDITH SÖDERGRAN\nDe första flingorna föllo.\nDär vägorna skrivit sin runskrift i flodbäddens\nsand\nvi andäktigi gingo. Och stranden sade tili mig:\nSe här har du vandrat sotn barn och jag är\ntid densamma.\nOch alen som stär vid vattnet är alltid den-\nsamma.\nScig var har du vandrat i främmande land och\nlärt di g stympareseder?\nOch vad har du vunnit? Alls ingenting.\nPä denna mark skola dina fötter träda,\nhär är din trollkrets, frän alarnas hängen\nkommer dig visshet och gätornas svar.\nOch du skall prisa Oud som läter dig stä i sitt\ntempel\nbland träden och stenarna.\nOch du skall prisa Oud som lätit f jällen f alla\nfrän dina ögon.\nAli fäfäng visdom kan du akta ringa,\niy nu äro tallen och ljungen dina lärare.\nTag hit de falska profeter, de böcker som ljuga,\nvi tända i dälden vid vattnet ett lustigt fladd-\nrande bäl.\nOktober 1922."}, {"page_pdf": 15, "page_imprimee": "109", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.15", "texte": "Harry Blomberg\n\nLANDKÄNNING\n\nDen nya sängen jag antar att den benägne\nläsaren är medveten om den eviga relativiteten\ni begreppet ny häller pä att uppträda även\ni norden. Det är märkligt.\nVi ha hunnit vänja oss vid sä sällsynt är\ndet numera att nägon diktar att vi känna\nvära poeter, säväl de rikssvenska som de egna:\nde bruka inte komina med nägra överraskningar.\nVi ha blivit vana vid att de varje jul ge ut en\nny upplaga av sin gamla säng dagsens\npopularitet mäste underhällas! Sälunda kom-\nmer det sig att „nya\" volymer se dagens ljus sä\no?ta och sä regelbundet.\nHarry Blombergs diktsamling „Landkänning\"\nhör inte tili dessa tvivelaktigt nya volymer: det\nbrusar och sorlar innanför pärmarna. Det är\nnägot ungt som viii ut, viii erövra världen...\nI dikten „Den nya sängen\" har skalden pä\nett gripande sätt tolkat den utveckling som\nden nya generationen haft att genomgä och som\ndrivit dess skalder tili den nya sängens källor.\nEn utveckling frän sorglös jagförälskad ung-\ndom, över världskrigets skräckfyllda självbesin-\nning fram tili lidandets visioner: striden, själv-\nuppgivelsen, broderskapet. En utveckling frän\nrefrängen: „0 jord, jag trivs pä din fjärilsäng!\nStort tack att du ej är sträng!\" tili krigarpsal-\nmen: ~0 jord, jag älskar väl alit hos dig, men\nmest att du är sträng.\"\nMan märker, att den nya sängen tagit\nskaldens hjärta i besittning nästan mot hans\negen vilja. I ett par strofer harhan en bild\nsom lyckligt äterger denna hans halvt motvil-\nliga diktarattityd:\nO, alla ni, som irra med pä färden,\nmed bortvänt ansikte jag hälsar eder!\nHur sällsamt sant. Med bortvänt ansikte\nmöter han ossi sina dikter, liksom ville han\ninte läta oss se ali bitterheten och tärarna, lik-\nsom ville han ännu dölja människoansikte,\nkanske för att skona sig själv, kanske för att\nskona oss. Men hans hjärta ropar sä högt att\ndet inte hjälper att vända bort ansiktet: vi hör a\ndet skriande hjärtat ändä!\nDenna attityd ger emellertid ät hans diktning\nen viss prägel av ofullgängenhet, som tyr tili\nfrämmande inspiration i alltför hög grad.\nI Blombergs formbehandling finner man en\nsymbolisk parallell tili detta själsläge: mankan\ninte undgä att stöta pä „päverkningar\" hos ho-\nnom. Det händer t.o.m. Att de formellt mest\nhelgjutna av hans dikter „likna\" nägot. Han\när en formens virtuos och han har inte undgätt\nde faror virtuositeten medför: främst det ytliga\nf ormexperimentets.\nMen under den främmande slöjan skymtar\nman även pä detta omräde hans eget ansikte:\noch skimret över det är den äkta inspirationens.\nOch just för att han är en mottaglig lyssnare,\nharhan de största möjligheterna: han skall"}, {"page_pdf": 16, "page_imprimee": "110", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.16", "texte": "in ie stelna sä lätt som de andra och han skall\nkanske en gäng kunna sjunga tidens säng.\nHans formvärld är rik, hans rytm levande,\nhans glänsande rim sä självfallna, att även\ninbiten rimhatare mäste erkänna deras berätti-\ngande,jjana nägot av deras mystik.\nMankan för övrigt iakttaga en viss tendens\nhos honom, som kanske tyder pä en „modärnise-\nring\" av formen. Huruvida detta försök för\nBlomberg skulle innebära ett steg mot större\nväsentlighet, är emellertid tvivelaktigt. I hans\ndiktning har den gamla formlagen en sä stor\noch fundamental del, att den nya formevangeliet\nknappast torde kunna verka befruktande eller\nbefriande pä densamma. Hans dikt stär pä la-\ngens grund, ehuru hans lag inte är en död bok-\nstav (det är den ju bara för dem som göra vers\nmen inte dikta), utan ärlig och brinnande.\nHos honom skulle därför försöket att avkasta\nden gamla formen troligtvis bara resultera i ett\nnytt formexperiment, inte i nägon omvärdering\nav djupare dikteriska värden.\nDenna formella lagbundenhet har en sällsam\nmotsvarighet i hela hans tankegäng, i det inre\nmotivet, visionerna:\nMin säng är om lagen som länlcar vär färd\nframät i eoner av är\nfrän urtidens kärr och föruuftslösa värld tili\ngudsrikets vinkande mäl.\nHan har en tro pä förnuftets och lagbunden-\nhetens allsmäktighet, som päminner om upplys-\nningstidevarvets. Pä denna punlct kan man tyd-\nligast skönja den modärna socialismens sam-\nband med de engelska upplysningsfilosofernas\ntankesvär. Att denna „torra\" mentalitet kan\nalstra storslagen och skön dikt, det har bevisats\nförr och det bevisas äter av Blomberg. Hans\n„Sängen om lagen\" och i synnerhet „Gudsmo-\ndern i gathörnet\" tala med den gammaltesta-\nmentliga gripenhetens tunga:\nVar träd, vart skepp, var skena, där tägen\ndäna fram,\nde föra oss, gudsmoder, tili mindre synd och\nskam.\nVar tunnel och var bro, som besegrar berg och\ngap,\nde leda oss, gudsmoder, mot det helga bro-\nderskap.\nEn sadan lagens väg stär visserligen den nya\nkonstens rent andliga, mystiskt förlösande evan-\ngelium fjärran.\nMen drömmen är gemensam: människati!\nMälet är detsamma: helga broderskap!\nMänniskan, människan, människan är det\nenda stora ledmotivet iden nya konsten. Fräls-\nning heter den nya estetiken den som införcles\nav de stora ryssarna och togs i arv av expres\nsionisterna.\nDär nägon diktar människan och frälsar\nandra genom att frälsa sig själv, där blir den\nnya sangen sjungen, efter vilka formler det än\nsker.\nI Horn gick Blomberg natursjungarens\ngamla bekvämt upptrampade vägar. I Landkän-\nning harhan tagit människans kors pä sig. I\ncykeln „Den döde\", där diktarens egen ur-\nsprungliga inspiration framträder renast, strä-\nlar detta korsi hemlighetsfull skönhet: jordiska\nlustars osällhet och himmelsk salighet korsa\nvarandra i ett människohjärta.\nDär finns kanske sädant hos Harry Blomberg\nsom verkar andligt omoget, men redan nu över-\nröstar hans dikt, sadan den är, dessa „bleka\nimpromptun\", som dödingspoesien pä bägge si-\ndor om Bottenhavet i dag som är bjuder det nya\närhundradets hjärtan pä, utan att betänka, att\ndessa hjärtan redan lärt att lida utan illusioner,\nd.v.s. Att strida.\nHarry Blomberg är om nägon „mannen som\nskall göra det\": han har den levande viljan och\nden friska gyllene otillfredsheten. Horn\n\nHgr O."}, {"page_pdf": 17, "page_imprimee": "111", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.17", "texte": "FRÖDING\nDIKTONIUS\nOud\ngav sin stämmamaktvolym\noch lät:\ngiv mig den skönaste sängen!\nOch frän alla hali\nav universum\nströmmade toner tili hans tron\noskuldsäng lovsäng trosäng\nhelgon och martyrer klämde tili\nmed sina bästa\nenglaorkestern drog pä sina bravurstycken\ndet blev ett skönhetsvirrvarr\nav daggdroppsrenhet\ni högsta grad himmelsmässig\nvälljudsvävnad\noch alla närvarande kände smä möss\nlöpa längs ryggraden.\nMeni en alldeles dunkel vrä av skapelsen\npä en liten planet av obestämd rGng\nlyfte en oansenlig mask\nstolt sitt huvud\npekade pä sina och sina gelikars\nvariga särnader\noch pep med sin ynkliga mun:\nsi, dina adelsmärken!\noch förbannadegud och hela det\nföljet\nmed ett grovt jordiskt spräk.\nIngen hörde det gud hörde.\nOch med trött hand\navknackade han skönhetsorkestern\nvid dess högsta stegring\noch befallde sina underlydande\nuppteckna det vackra huvudtemat\noch lägga det pä hyllan\nvid de andra fonolanoterna.\nOch han grät men ingen förstod varför.\n\nTRE DIKTER\nRABBE ENCKELL\nAv g ud, en ton av värt hsträngaspel\nett beläte\nav vara sinne ns längtan\nett verk av vära händers milda omsorg\nvär ögonlust\ni tnorgon när vi gä att se\nhar du sprucken näsa\noch blott medhalva mun skall du le!\n*\nDet gär mycket mänskor därute\ni snön.\nMänskor?\nNej, bar a levande bilder gär där\neller ocksä bar a pälsar och överskor.\nInga mänskor!\nTag pä dem\noch det är som att ta pä ett kläde för vinden.\nOch de levande bilderna rullas upp och rullas\nupp\npäde n vita duken\noch det skrattar där\noch talar där\noch gär\nmeri det är aldrignägot att ta pä.\n♦\nJag ville dikta nägot\nEn ny värvisa ?\nMen hjärtat är sotn hopsytt.\nT jockt hlod tränger f ram ur sömmarna\ndroppvis,\nsekundvis\noch samlas upp av de smä munnarna,\nsom mena att det är bärsaft.\nDe smä munnarna,\nde kara,\nmed liv sb e gär et i sig\nmed skratt av vita tänder\nde suga blod\nom värenl"}, {"page_pdf": 18, "page_imprimee": "112", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.18", "texte": "FRÅN EN LITEN RESA\nKERSTI BERGROTH\nDet är svärt att utföra konstnärligt arbete i\nen smästad. Varje konstnär som bor i Helsing-\nfors sitter liksom i ett sällskapsrum bland en\nmassa människor, inför vilkas ögon arbetet skall\nutföras. Vänliga, likgiltiga eller fientliga blic-\nkar följa varje hans rörelse icke därför att\nhan skulle intressera, utan därför att rummet\när sä litet att ingen kan försvinna i det.\nMen det är omöjligt för en konstnär att ar-\nbeta i sällskap. Han kan arbeta pä landsvägen\neller i vindskupan eller under andra normala\nkonstnärsförhällanden, men icke sä att säga i\nfamiljekretsen.\nDärför kändes det härligt för oss resenärer\natt andas in en storstad igen. Riga är storstad\ni mycket, och framför alit: varje stad är stor-\nstad för den som är främling där. Alla vära\nsjälsförmögenheter stimulerades av detta främ-\nlingsskap, och det slog oss som en uppenbarelse\natt vi tillbragt alltför mänga är vid fönsterbor-\ndet hos Stenmans. Det finns i alla fall mänga\nandra vyer i världen än Henriksesplanaden och\nSvenska Teatern.\nRiga hade mycket att ge: nya linjer och fär-\nger, vackra gator, drömmande brolandskap,\nhimlar som överraskade genom att de inte voro\nlikadana som himlarna över Alexandersgatan.\nMen det skänkte oss ännu mycket mer: en glimt\nav god konst.\nVi sutto päden unga Dailes Teatrs och sägo\nKapellmästare Kreislers underbara äventyr.\nIscensättningen och spelet voro djärvt stili-\nserade. Varje scen föreföll att utgöra kvintes-\nsensen av en stor situation, den innersta kraft-\nkärnan, som i vardagslivet ligger gömd mder\nen bred yta av handlingar, ord och öden. Sam-\nmanpressad must, största kvantitet av liv inom\nminsta omfäng, en intensitet som gjorde ett\nstarkt intryck.\nDialogen var icke vardagskonversation med\nsä väl efterhärmade vardagstonfall som möj-\nligt. Den ville framför alit vara konst. Frase-\nringen, rösten, mimiken, alla rörelser strävade\ntili ett gemensamt mäl: att bilda ett konstverk.\nHela människan tog del i detta skapande, och\nverkan blev därför stark och mängtonig. Men\ndet var främst enheten som eftersträvadesi, har-\nmoniseringen av krafterna säväl hos den en-\nskilde skädespelaren som hos alla gemensamt.\nVarje dialog, varje situation, varje scenbild var\nett helt, och skädepelarens uppgift var framför\nalit att stegra den färg som var utmärkande\nför den särskilda scenen tili alit högre intensitet.\n„Dekorationerna\" tjänade samma ändamäl\nDet är oriktigt att tala om dekorationer i van-\nlig mening, ty för det mesta gävos endast an-\ntydningar, som visade fantasien vilken riktning\nden skulle taga.\nEn kyrka, tili exempel, framställdes icke pä\nsamma sätt som vi äro vana att se den fram-\nställd. Det var nästan vemodigt att icke se den\nbekanta interiören med pelare som vaja för dra-\nget mellan kulisserna och med de döda mälade\nfönstren. Här förekom ingen förklädd papp, in-\ngen hjäplös naturalism. Scenen läg i skugga,\nutom fonden, där trappor ledde upp tili ett upp-\nifrän belyst kors. Dunklet runtomkring höjde\nintrycket av ljuset omkring korset. Denna kyrka\nväckte vördnadsstämning och gav en längt full-\nständigare illusion än en genomförd „kyrkodeko-\nration\".\nFör en idylli skogen behövdes häller inga\npappstenar eller ansträngt lyriska röda stugor.\nVi sägo ett sagolandskap i fonden icke imite-\nrad natur utan saga och romantik översatt i\nfärg. Mitt pä scenen höjde sig ett träd. Det\nvar icke ett träd som försökte ha en rund stam\noch verka björk. Det var det fria fantasiäg-\ngande sagoträdet, skimrande och overkligt. Det\nville icke förneka att det var mälat. För resten\nvar scenen tom, och varje inbillning hade rätt\natt skapa om den tili en sädan sagoskog som\njust den speciella inbillningen krävde.\nVi hunno ju icke se mycket av denna teater,\nmen vi fingo ett intryck av krafter och möjlig-\nheter. Vi tyckte oss förnimma att här fanns ak-\ntiv kärlek tili konsten, att skädespelarna stodo\ni ett passionsförhällande tili sitt arbete. Vi\nkände glöden, vi fingo givmilt del av den. Ingen\nsparsamhet komi fräga, dessa konstnärer tände\nsitt väsen i läga lika offervilligt för varje gäng.\nÄskädaren fick en inspirerande känsiä av att\nkonsten är allvar och att en konstnärs valspräk\nslutligen alltid mäste vara: pä liv och död.\nSjälen i Dailes Teatrs är direktören och skä-\ndespelaren Smilgis. Det är utan tvivel hans\npersonlighet som häller samman det hela och\ntvingar alit flammande konstnärsmaterial in\nunder lag och tukt. Han brinner själv och tän-\nder, men han vet att äterhällsamhet i det konst-\nnärliga skapandets ögonblick är lika nödvändig\nsom lidelse.\nKanhända skulle ett längre studium av Dailes\nTeatrs blotta mänga ofullkomligheter. Det\nförsta intrycket var fascinerande."}, {"page_pdf": 19, "page_imprimee": "113", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.19", "texte": "REGIPERSONLIOHET\n\nIngen tidsepok har för teaterns vidkom-\nmande kännetecknats av ett sä medvetet sökande\nefter nya formvärden som vär, besjälats av ett\nsä pockande, oavvisligt krav pä sanning och\nakthet och inriktat sig pä att utmönstra förtor-\nkad traditionalism, fantasilöshet och bedräglig\nfasadkonst.\nDen sammansatta yttre apparat den scen-\nkonstnärliga gestaltningen är bunden vid har\nomöjliggjort en plötslig och pätaglig frontför-\nskjutning, som värit fallet hos tekniskt sett mera\nenhetliga och lokaliserade konstarter som t.ex.\nmäleri och skulptur. Men detta har pä samma\ngäng förskonat scenen frän att ryckas med av\ndagsstämningarnas modenycker.\nTeatern har en stor kulturuppgift. Dess tra-\nditioner fordra att vi fördjupa vär syn och lära\nossi teatern se nägot mera än en auktoriserad\nnöjesinrättning och ett offentligt förströelseme-\ndel. Den kunde och borde vara det starkaste\nkulturella bindemedlet mellan statliga och folk-\nliga sammanslutningar. Pä scenen tar natio-\nnens egen förgängenhet, nutid och framtid ge-\nstalt i form av längtan, vilja eller resignation.\nTeatern blir ett mäktigt vapen i kampen för\nideerna.\n„Lika litet som det nägonsin funnits en män-\nniska vilken ej har känt behov av att se sig\nsjälv i spegeln, lika litet, säger den tyske forska-\nren dr. Sinsheimer, kan en folkgemenskap und-\nvara scenens synliga, ofta rätt konkreta bilder.\"\nDenna trängtan efter självbespegling, till-\nrättalagd efter ideala mätt, är ett allmänmänsk-\nligt, inneboende behov att frigöra sig frän och\nhöja sig över alldagens materiella bundenhet.\nTeatern kan och bör vara den soriala bränn-\npunkten. En tummelplats för de svarslösa\niivsfrägorna, ett instrument som förmär giva ti-\ndens anda och aning, dess hopp och längtan ett\nkonstnärligt uttryck.\nHos de förvillade, famlande människorna som\nspana efter nya ledstjärnor, som förmä leda\ndem ur tidens kulturella bankrutt, har det även\nväxt fram en mäktig längtan efter en ny scen-\nkonst, som förmär förnya tiden och dess män-\nniskor. En konst stark, väckande och livskraftig\ni sina yttringar, osökt och självfalien i sina rne-\ndel, lyder parollen.\nUngefär samtidigt somman utifrän fram-\nställde dessa nydaningskrav växte inom teatern\nmedvetandet om behovet och nödvändigheten av\nen gestaltningskraftig vilja pä scenen. Det var\nnu regien utkristalliserade sig som en själv-\nständig konstdisciplin.\nTili namnet hade den ju även tidigare in-\nrymts en plats päde planmässigt afbetande\nsceneraa, utan att den dock fann sin egen vä-\nsensart. Dess funktion var av rent konstruktiv\nnifierad av teaterns ägare eller truppens äldsta\nart, regissören blev en arrangör, oftast perso-\nmedlem, en aktör med ett förgänget, helt fän-\ngen i stelnad tradition och skädespelarsubjek-\ntivism, utrustad med förlegad, steril erfarenhet.\nRegifrägorna ha blivit förgrundsproblemen\ni det aktuella meningsutbytet om den modärna\nteaterns uppgift. Därför tilläter jag mig att vid\nmin undersölming betrakta teaterreform och re-\ngireform som identiska, och jag tror att vi\nlämpligast intränga i regikonstens väsen, om\nvi skärskäda de förnyelsekrav som framställts.\nDe förmä mähända skänka regikonsten dess\nrelief. Fristäende läter den sig svärligen fixe-\nras, ty den sceniska konsten med sin allmänna\nprägel av flyktighet och ögonblicksverkan, re-\npertoirstoffets växlande och mängskiftande ka-\nraktär utesluter varje inprässande i systemati-\nkens och den jämförande forskningens ram.\nDen bärande, den essentiella faktorn inom\nali regiell verksamhet är förmedlandet. Regis-\nsörens existensberättigande regleras av hans\nförmäga och vilja att verka som förmedlare av\nett diktverks ide översatt i scentekniskt form-\nspräk. Där ha vi de bäda poler inom vilka den\nideala regissören har att röra sig och tillika den\nsammanställning som driver fram det regiella\nskapandets tragiska moment; de universella,\nhär sä bjärt betonade oförenligheterna, ideal-\nbilden underkastad de praktiska förhällandenas\nbetingade omformning, visionen konfrotterad\nmed det empiriska, inprässandet av subjektiva\nskaparviljor i en betingat objektiv form.\nRegissörens liv är ett liv, som erhäller sin\naccent av slitningar, motgängar och missför-\nstäelse. De stora egenartade regibegävnin-\ngarna ha vanligtvis, inkilade mellan publik, led-\nning och skädespelare, smulats sönder redan vid\nsina. första steg. Det stora glänsande undan-\ntaget Reinhardt belyser pätagligt denna regel,\noaktat en rikligt tillmätt respittid. Fä konstnä-\nrer ha som han njutit framgängens sötma och\nberusning och ingen har som han mötts av smä-\nlek och skoningslöst hän. Nu stär han, „kul-\nturattentatorn\", ensam, hatad av mänga, erkänd\nav ett fätal, älskad av ingen. Reinhardts\nsensuellt mättade scenromantik och hans tili"}, {"page_pdf": 20, "page_imprimee": "114", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.20", "texte": "tom bravurmässighet urartade tekniska virtuo-\nsitet hade sina pätagliga fel och svagheter, men\nhans undergäng innebär slutakten ien ensam\nsanningssökande regititans konstnärskamp.\nDet reinhardtska namnets nimbus, de gigan-\ntiska mätt han utfyllde, det jättelika och fantas-\ntiska i hans skapelseverk undgick ej ödet att bli\nett slagord, en vedertagen kliche. Denna person-\nlighet med dess ofattbara konstnärliga spänn-\nkraft kom slutligen för betraktaren att undan-\nskymraa verket. Om han ock är en man av i\ngär sä lever hans anda än i oförminskad grad\npäde mänga scenerna runtom i Tyskland: den\npänyttfödda spelglädjen. Hans lott blev konst-\nmartyrens i karapen för det ouppfyllbara.\nOm vi gä att undersöka de konstnärliga kvali-\nfikationer som utgöra kriteriet för den skapande\nregissören sä finna vi främst: personlighet. Han\nmäste vara en personlighet utrustad med ut-\nomordentlig psykisk spänstighet, äga den säll-\nsynta föreningen av optisk, akustisk och moto-\nrisk fantasi, i sig förena förmägan av analytisk\nimpression och syntetisk gestaltning. Hans\ngrepp pä det differentierade, kalleidoskopiska\nstoffet mäste vara fast och han bör äga förmä-\ngan att ställa in det under en egen, enande syn-\nvinkel. Brahms, den förkättrade naturalismens\nfrämste mälsman pä tysk scen, är ett utmärkt\nexempel pä vad det personliga betyder ien re-\ngissörs verk. Hans livsgärning framtvingar även\nhos denna pedantiskt prydliga och nyktert sak-\nliga riktnings hätskaste vedersakare högaktning\noch beundran.\nSärsilt vär tid med dess varsel om det som\nstundar, om en inbrytande konstepok, som i sig\ninrymmer en ny världsbild, förutsätter hos den\nregiella kulturbäraren en stark andlig receptivi-\ntet. Sanningskravet mäste giva honom de kraf-\nter som en naturlistiskt genomtränad konst-\nsyn försvagat, hindrande honom frän att in-\ntränga i det gätfulla metafysiska formspräket\nhos tidens sökare. De kräva iclce av oss omedel-\nbar förstäelse, men de päräkna att bliva tagna\npä allvar. Vi fär framför alit ej glömma att\nexpressionismen ännu befinner sig pä ett expe-\nrimentellt stadium. Det ursprungsord, som för-\nvandlar människan frän en miljöprodukt tili ett\nkraftcentrum, genomdriver',,Menneskeandens re-\nvoltering\" det hittas ej pä allfarvägen.\nEn undersökning av förutsättningarna för\nden specifika regibegävningen skulle helt\nsäkert ha att uppvisa en mängd intressanta\nsynpunkter. Jag nöjer mig med en av dem,\nnämligen frägan om huruvida regissören\nför sitt kali är i behov av en skädespelar-\ntalang, som betryggar hans auktoritativa\nställning. Som jag tidigare antydde ansägs\ndetta förut vara grmidförutsättningen för alit\nregi- och instruktionsarbete pä teatern, men se-\ndän den modärna regien proklamerat sitt konst-\nnärliga oberoende och markerat gränslinjen\nmellan hantverk och konst, harman ägnat de\npsykologiska faktorerna i det regiella skapandet\nsin uppmärksamhet. Det resultat man pä teo-\nretisk väg har kömmit tili har utfallit i full\növerensstämmelse med de praktiska iakttagei-\nserna: en utpräglad skädespelartalang kring-\nskär och hämrnar betänkligt de regiella .skapel-\nsemöjligheterna.\nSkädespelaren hänvisas helt tili sig själv, sitt\nväsen och dess uttrycksmöjligheter. Vid ges tai t-\nningen av sina konstskapelser gär han med hela\nsin livskomplex in i dem. Detta förfarande\nutgör den drivande orsaken tili den oproportio-\nnerliga skädespelarmisären, det skapar ett\nkonstnärligt sett indifferent aktörsproletariat\noch giver dilettantismen ett förfärande spelrum\ninom scenkonsten. Ty helt säkert har sä gott\nsom envar en gäng genomlevat en period\ndä han erfarit ett inre tväng att ägna sitt\nliv ät teatern. Det är nastan undantags-\nlöst pävisbart hos varje människa utrustad med\nett nägorlunda livfullt och skiftande fantasiliv.\nDet är den ytliga uppfattningen av teaterkons-\ntens skenbart odifferentierade väsen, underskatt-\nningen av en lika oundgänglig som detaljerad\nteknisk utbildning, som givit upphovet tili konst-\nnärlig impotens och slentrian pä scenen. Och\nden ur elevskolan utdimitterade „konstnären\"\nundandrager sig naturnödvändigt varje slag av\nsjälvkritik och blir lidande under oförmägan att\nskapa en hälsosam distans tili verket. Hans ut-\nveckling finner sin tillspetsning i en betonad yt-\nterlighetsindividualism, som inte tilläter nägon\nförstäelse för helhetskravet pä scenen.\nNu gäller det för regissören att placera sig\nmitt ibland dessa jagdyrkare. Han skall pä\nsanmia gäng dissekera envar av dessa karaktä-\nrer utan att för ett ögonblick förlora totaliteten\nur sikte, sammansvetsa ett scenfolk, som befin-\nner sig i ett ständigt allas krig mot alla, tili cn\navtonad hei het, belyst av det ljus dramats bä-\nrande id 6 utsträlar, ätergivande karaktärsteck-\nningens rika fascettering i tusende glittrande re-\ntlexer. Hans uppgift är att skapa ensemblen\nsom utgör värdemätaren för en teater. Blott\nden kan komma den dramaturgiska kroppen att\nskälva av ett varmt pulserande liv. Regissörens\nande ingjuter liv i de obesjälade tekniska hjälp-\nmedlen päden modärna scenen. Han fär inom sin"}, {"page_pdf": 21, "page_imprimee": "115", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.21", "texte": "maktsvär ej erkänna nägot ungefärligt. Det\nungefärliga avklipper dramats livsnerv, det ut-\nslätar skillnaden mellan sanning och lögn.\nDenna allseende, allomfattande förmäga, detta\n„litet av varje\" är oförenligt med skädespelar-\nbegävning. Skädespelaren bindes av sitt jag,\nhans subjektivism hindrar honom frän att svin-\nga sig upp tili den platform där regissören över-\nskädar den dramatiska skapelsen och läter\ndess otaliga schatteringar uppgä ien högre\nenhet. Därmed fär vi ej tro att regiutövandet\nav sin man icke skulle fordra ingäende kunska-\nper om skädespelandets lagar och grundläggan-\nde teknik. Han mäste tili ett för de utövande\nkonstnärerna fattbart spräk kunna översätta det\nsvärtydda i diktarens spräk, anpassa dennes ofta\nrätt verklighetsfrämmande scentekniska inten-\ntioner. Hans väsentliga uppgift är att vara en\n„Schauspieler der Andeutung\". Regissören,\ndenna kommendör av skapande viljor, är tvun-\ngen att lägga i dagen en ytterlig taktfullhet, de\nkategoriska maktpäbudens tide\\rarv pä scenen\ntillhör det förgängna. Han fär aldrig glömma\natt det är ett överkänsligt människomaterial\nsom av urdrift kläder sig i harnesk mot envar,\nsom hotar att överträda de gränser det trott\nsig kunna uppdraga för sin gestaltningsför-\nmäga. Gör han inte det blir hans öde regipar-\nvenyns, gör han det äter harhan att annotera\nhuru hans diktarvision visar sig orealiserbar\ndä den konfrotteras med en banal verklighet.\nSom ett typisk exempel päden ovan framlagda\nproblemställningen tjänar äter „fallet Rein-\nhardt\". Han betraktades isin ungdom som en\nsällsynt skädespelartalang, men det var icke\ndenna speeiella form av teaterbegävning, som\nsenare gjorde honom tili en genial regiperson-\nlighet. Han var stor som skädespelare, men\nblev än större som regissör och det jag viii poin-\ntera är att Max Reinhardt icke en enda gäng\nsjälv uppträtt i nägon av de insceneringar, som\nskapat hans världsrykte. —En annan intres-\nsant iakttagelse kan man anknyta tili hans\nteaterutveckling. Gissningarna varför han se-\nr.aste är delvis drog sig tillbaka frän sin prak-\ntiska verksamhet ha värit olika, men ingen har\nförmätt giva ett uttömmande och tillfredsstäl-\nlande svar.\nJag tilläter mig pästä att vi möjligen kunna\npävisa den medelbara orsaken, ifall vi försöka\nfixera det väsentliga, drivande momentet i\nReinhardts framgäng. Vad var hans teater an-\nnat än en underbart enhetlig, besjälad ensemble,\nvars like världen ännu aldrig skädat. Han ska-\npade en trupp som, disciplinerad och drillad med\ntysk grundlighet, besjälades av en underbar all-\nmänanda, därtill suggererad av hans mäktiga\noch bjudande regipersonlighet. Dess prestatio-\nner blevo äterglansen pä det Reinhardtska nam-\nnet. Reinhardt blev etiketten, kollektivuttrycket\nför detta mäktiga, brusande teaterpatos som\nfyllde hans scener. Denna stämning av fest och\nspelglädje var icke ett inspirativt uttryck av en\nWegener, en Moissi, Eysoldt, Wassman eller en\nTerwin, den var ensemblens heta och flämtande\nsjäl, pänyttfödd av Max Reinhardt, som drev\nut tradition och konventionalism, som ätergav\nscenen den i naturalismens dammfyllda atmosvär\nförtvinade spelglädjen, den stora, varma, fanta-\nsieggande konsten.\nDet förgick nägra är. Den första revolten in-\niör trycket av denna enande och mäktiga här-\nskarvilja inträffade.' Lavinen växte, de föllo un-\ndan en efter annan, offer för filmtns Molok och\nkonjunkturteatrarnas svindlande gager. Han\nstod där ensam, omgiven av en publik, fatt-\nningslös, som ännu ej vaknat upp ur de het-\nsande, vidgande upplevelsernas rus. En publik\nsom själv hade gestaltat sitt öde.\nDet var gunstlingsbegäret som svängde släg-\ngan, den raserade det helgjutna verket. Det\nblev publiken, som drev fram det tragiska mo-\nment, som innebor i ali regiell skapareverksam-\nhet.\nFör den som avlyssnat tidens puis blir detta\nnägot symtomatiskt.\nDen stora uppslutningen kring teatern vi med\nstolthet visa pä är skenbar, tili sin lculturella\nkvalitet av ett mycket tvivelaktigt värde. När vi i\ndagligt tai begagna uttrycket teaterintresse segla\nvi under falsk flagg. Ty den dragning den\nstora allmänheten visar för scenen och dess\nfolk är rätteligen ingenting annat än ett utslag\nav teatermani, nägot somman i alldagligt tai\nlätt förväxlar med teaterintresse. Teatermanin\när direkt framsprungen ursin tid och dess an-\nda: vtlig, flack och tanketrög. Den ätnöjer sig\nmed det slutgiltigt f ormulerade och är ej kapa-\nbel att smälta det antydda. Det är den modärna\nmänniskans dyrkan av den konkreta, utlösta\nhandlingen, hans begivenhet att anlägga vida\nperspektiv, men totala oförmäga att anlägga ett\ndjupt sädant, som även framträder i hans sätt\natt omfatta teatern. Det är den yttre apparaten,\nalctionen, skädespelaren som fängar intresset,\nicke det väsentliga, dramat och dess ide. De\nstolta, djärva och pänyttfödande diktarordens\nhemvist har degraderats tili en optisk inrätt-\nning.\nEtt av detta teaterfjanteris mest iögonen-"}, {"page_pdf": 22, "page_imprimee": "116", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.22", "texte": "fallande drag är porträttsvärmeriet som tyvärr\nej inskränker sig tili att man saxar den „stilige\noch bedärande\" ur filmpressens skrikiga flora:\nman lägger i dagen ett otroligt rafinemang dä\ndet gäller att rycka loss den enskilde ur den\nmödosamt hopsnickrade ram dramat erhällif.\nSkädespelaren ställes ej längre iden samlade\nidens tjänst. Han glider ofta in iden ömkliga\niollen av annonsmaterial.\nEn dylik konstäskädning mäktar endast skän-\nka förströelse för en överskädlig tidrymd, glöm-\nska för ögonblicket ät en mänsklighet, snärjd i\nen tärande ängslan inför sig själv.\nTeaterförnyelsen förutsätter att en levande,\nfördjupad och förinnerligad uppfattning av tea-\ntern och dess väsen spirar fram pä ömse sidor\nav rampen.\n\nK. N—s.\n\nTANKAR OM NATUREN\nEDITH SÖDERGRAN\nLiv och död se vi med ögonen, de äro soi och\nmäne.\nSä löpa genom världsalltet solarna livgivan-\nde, mänarna dödande, jordarna underkastande\nsig liv och död.\nKring allting som är sjukt spinner mänen\nsitt nät, tili dess fullmänen kommer och hämtar\ndet en vacker natt.\nDöende naturbarn älska döden, de längta ef-\nter det ögonblick dä mänen tar dem.\nNaturen är förtrogen med döden, den upp-\nlever den varje natt. Den underkastar sig lika\ngärna solens som mänens förtrollning.\nDöden är ett sött gift förnittnelse, men det\när intet osunt i döden. Naturen är hälsan själv\noch förnimmer döden lika sunt som livet.\nI förruttnelsen ligger den högsta skönhet och\ndjävulen är Guds högsta godhet.\nBeundransvärt är det snabba tillintetgörelse-\nverket om hösten.\nSept. 1922.\n\nEUROPA\nHARRY BLOMBERG\nEn världsstadsknallblä tned\ngatusnö\noch väldsamsoi i isig vind sorn skriker.\nBussar, biler, spärvagnssätt och\nningskö,\nblixtrande, svängande skyltar,\nPingel, skrik, gnäggningar,cylindrar,\nkraftledningars gnol,\nen övertäckt fontän och kyrktorns gröna plät.\ntlör dä men s & hö r d&! en världsstads\nskratt och grät\nsom fladdrar ejter väggarna niot virvlande\npA! -\nStoppi Alitstannar blixtsnabbt förvridna\ndrag:\nAmbulanser, undergrund, alit!\nVem skymde solen i ett enda tag?\nHögt över staden skrider en gigantisk spök-\ngestalt.\nlian skrider majestätisk hemsk härät.\nEtt grätt skelett vars ben nä upp högt över tor-\nnens plät.\nHan gär förbi med blästen pipande i bröstets\ntomma korg\noch trycker skarpt ett enda spär i snön pä öde\nO vanvett!Vanvett! Se dock vad som sker:\nHur späret fräter kring sig tner och mer!\nDet vidgar sig, det mörknar och blir svart som\nblod och sot.\nSe, hur din egen fot stär klibbad fast i späret\nefter spökets fot!\n\nPÄR LAGERKVIST TEATTERIREFORMAATTORINA\n\nV. 1918 ilmestyi Tukholmassa Pär Lager-\nkvistin kirja „Teater\", joka sisälsi sarjan yksi-\nnäytöksisiä, „Den svära stunden\" sekä pitem-\nmän tutkielman uudenaikaisesta teatterista. Tä-\nmä viimeksimainittu on kirjailijan kotimaassa\njoutunut vilkkaan huomion esineeksi ja on var-\nmasti vaikuttanut moneen lukijaan suuressa\nmäärin käsitteitä selventävästi. Pär Lagerkvistin\nteoksella lienee Ruotsissa jotakuinkin samanlai-\nnen merkitys kuin Kasimir Edschmiedin tutki-"}, {"page_pdf": 23, "page_imprimee": "117", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.23", "texte": "muksilla ekspressionismista Saksassa. Yleiset\nperiaatteetkin ovat molemmilla jotenkin yhteen-\nkäyvät. Lagerkvist tosin on kirjailijana aivan\nliian yksilöllinen ja kunnianhimoinen ol-\nlakseen mikään vannoutunut ekspressionisti. Hän\ntietää varoa liittymästä mihinkään suuntiin.\nMutta sisäiseltä olemukseltaan hän kuitenkin on\nsaksalaisten ekspressionistien veriheimolainen.\nKuten ekspressionistien on hänenkin toimin-\ntansa alkuviettinä taistelu nykyajan taiteessa\nvieläkin vallitsevaa kaavoihin kangistunutta ja\nvanhuudenheikkoutta potevaa naturalismia vas-\ntaan. Naturalismi hallitsee yhä vielä näyttämöä-\nkin. Näyttelijätaide käyttää sitä tukenaan sekä\ntahtoessaan antaa parasta että hätätilassa. Oh-\njaus kaikkine yhä täydellisimpine teknillisine\napukeinoineen antautuu sen palvelukseen. Mutta\ntäten naturalismi on saavuttanut huippunsa, se\non kehitetty äärimmäisiin johtopäätöksiinsä ja\nnyt on saapunut aika, jolloin sen asemaa on\nhorjutettava.\nTuskin on ollut olemassakaan mitään teatterin\nkoko olemukselle niin vastakkaista ja vihamielistä\nkuin nykyaikainen sisustadramatiikka kolmensei-\nnän interiööreineen, joka realismin loistokau-\ndelta on periytynyt meidän aikoihimme asti. Kat-\nsoja istuu muhkeassa, kultakoristeisessa ja kau-\nniin naivissa teatterisalongissa, tuollaisessa tyy-\npillisessä salongissa, jossa koko ilma huokuu\nteatteritunnelmaa, juhlallista odotusta ja sit-\nten väliverho äkkiä aukeaa näyttäen harmahta-\nvan ruskean, likaisen interiöörin, jonka ohjaaja\nkovalla työllä on koettanut saada niin luonnol-\nliseksi ja totuudenmukaiseksi kuin suinkin tehden\nhuoneestaan täydellisen romuvaraston kolhittui-\nne tuoleineen, pöytineen, sohvineen ja hyllyineen,\ntomuisine mattoineen, ovi- ja ikkunaverhoineen\nja ruukkukasveineen sekä ihmisineen, jotka hi-\ntaasti ja harkitusti astelevat yli näyttämön, va-\nrovaisesti, perinpohjin paljastaen toistensa sa-\nlaisimmatkin aivoitukset. Tässä piilee jotakin\nnurinkurista, jotakin yhteensopimaton ta. Teatteri-\nsalonkihan on omituisine, suoraan sen tarkoituk-\nseen sovellutettuine muotoineen, parvineen ja ai-\ntioineen kaikista omalle ajallemme tyypillisistä\nhuoneista oikeastaan fantastisin. Ollessaan va-\nloa ja ihmisiä täynnä se vaikuttaa ihmeellisen\ntenhoavasti.\nPois teatterista! on ollut naturalistisen draa-\nman tunnuslause, ja näyttämökuvan on ollut\npakko mukautua sen vaatimusten mukaan.\nMyöskin näyttelemistaide on seurannut samaa\nkehitystä.\nSe on kovasti ruvennut pelkäämään kaikkea\nteatraalisuutta (mikä sana tässä ei merkitse tyh-\njyyttä ja onttoutta, vaan sitä mikä näyttämöllä\non tehoavinta), se on käynyt yhä intiimimmäksi.\nLuonnehtiminen on kulkenut kohti pieniä eleitä,\npieniä liikkeitä, miimillisyyttä plastillisuuden si-\njasta, kohti mahdollisimman pieniä ja rajoitet-\ntuja keinoja. Tietysti ei ole kiellettävissä, että\ntällainen luonnehtimistaide on johtanut huomion\narvoihin, jotka ennen ovat jääneet huomaamatto-\nmiksi. Mutta yritykset peittää sitä tosiseikkaa,\nettä draama näytellään salongille, kai kuitenkin\novat vain jonkinlaista pientä koketteriaa. Sillä\nsamaten kuin teatteri on ja aina on oleva hyvin\njulkinen laitos, niin on sen tarjoama taide vält-\ntämättömästikin ulospäin suunnattua taidetta\nolematta silti onttoa.\nIbsenin draamoissa on ummehtunut näyttämö-\nnaturalismi kehitetty huippuunsa. Lagerkvist ei\nole mikään Ibsenin ihailija, ja kun on lukenut\nkaikki ne mitä ihastuneimmat ylistyslauseet, joita\netenkin saksalaiset professorit (ja heidän opetus-\nlapsensa esim. meillä) ovat tuhlanneet tälle\nomalla ajallaan kylläkin suurelle runoilijalle,\nniin ei voi olla virkistyksekseen nauttimatta Pär\nLagerkvistin „Ibsentautiin\" kohdistamista muu-\ntamista totuuden sanoista.\nUuden ajan teatteri vaatii yksinkertaista, sel-\nvää, elävää näyttämöllistä luomiskykyä, näyttä-\nmöllistä mielikuvitusta, joka todella luo ja hah-\nmottelee, eikä vain illustreeraa. Tämä kuuluu\nrunoilijalle ei regissöörille. Runoilijan on luo-\ntava suoraan teatteria varten, käyttäen hyväk-\nseen myöskin sen tarjoamia ulkonaisia, näkyyn\nvetoavia keinoja, eikä (kuten useimmiten tähän\nasti) rajoittua pelkästään sanoihin. Näyttä-\nmövarustukset eivät saa olla jonkinlaista kuvi-\niusainehistoa, jonka ohjaaja on liittänyt näytel-\nmään tehostaakseen tunnelmaa, vaan niiden täy-"}, {"page_pdf": 24, "page_imprimee": "118", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.24", "texte": "tyy olla suoraan runoilijan mielikuvituksen luo-\nmia, yhtä tärkeitä draaman syntymisprosessin\ntekijöitä kuin sanatkin ja siis yhtä suuressa\nmäärin runoilijan innoituksen henkevöittämiä.\nNäyttämövarustukset tuntuisivat silloin, vaikka-\nkin ne olisivat komplisoituja, aina perustelluilta,\nei liiaksi huomiota vaativilta, häiritseviltä tai\ntungettelevilta.\nModernin draaman uudistaja on Strindberg\nhänestä on vähitellen tuleva myöskin moder-\nnin teatterin uudistaja. Lagerkvist näkee Strind-\nbergissä mestarinsa, joka täydellisesti on toteut-\ntanut hänen vaatimansa uuden draaman muo-\ndon. Strindbergillä on rikkautta muodossakin:\nkaikki näyttelee osaa, ei mikään ole kuollutta,\nkaikki ulkopuolisetkin seikat ovat henkevöityjä ja\nliitettyjä draamaan sen elävänä osana. Tämän\nuuden muodon Strindberg on kehittänyt täyaelli-\nsimmäksi myöhemmässä draamatuotannossaan\nja etenkin „kamarinäytelmissään\". Nämä mer-\nkitsevät kaikissa kohdissa mullistusta ja uudis-\ntusta. Ja niillä on epäilemättä oleva kumouk-\nsellinen vaikutus uudenaikaiseen näytelmätaitee-\nseen, siksi täydellisesti ne repivät alas sen pe-\nrustat ja luovat uusia tilalle, ja siksi selvästi\nne osoittavat tietä eteenpäin.\nReinhardtin ja Gordon Craigin modernin\nteatterin uudistamispyrkimykset eivät Lager-\nkvistin mielestä vielä ole kokonaisuutena täysin\nonnistuneita. Ne ovat liian epäjohdonmukaisia\nollakseen minkään uuden kiinteänä perustana.\nHeitä ovat paraasta päästä askarruttaneet itse\nnäyttämöalan järjestämisestä ja käyttämisestä\naiheutuvat probleemit, kun sitä vastoin näytteli-\njät ovat saaneet jotakuinkin omin neuvoin ja ku-\nkin kykynsä mukaan seurata näyttämölaitteiden\nreformeja. Näyttelijätaiteen renessanssi ei ole\nvielä selvänä ja vaativana esiintynyt, vaikkakin\non olemassa yksityisiä uuden tyypin edustajia.\nJos todellinen teatterirenessanssi on saatava\naikaan, täytyy tietysti teatteritaiteen kaikkien eri\ntekijöiden joutua uuden elämän ja uuden peri-\naatteen läpitunkemaksi, kaikki on parannettava\nja kaiken on luonnollisella tavalla saatava uusi\nmuoto. Kehityksen on sovellutettava näyttämö-\ntaiteen muodot mukautumaan ajan henkeen ja\nvaatimuksiin enemmän kuin tähän asti ja vapau-\ntettava meidät siitä ahtaudesta, yksipuolisuu-\ndesta ja köyhyydestä, jonka naturalismi on tuo-\nnut näyttämölle.\nKaipaamme teatteria, „joka antaa sekä dra-\nmaatikon että näyttelijän mielikuvitukselle suu-\nremman liikun ta vapauden ja suuremman häikäi-\nlemättömyyden, yksinkertaisemman, välittömäm-\nmän ja samalla ekspressiivisemmän muodon. Ja\nennen kaikkea: teatteri, joka kiihottaa sekä dra-\nmaatikon että näyttelijän etsimään eikä tyyty-\nmään ja joka avaa näköaloja eteenpäin eikä sulje\nmeitä sisälle nykyiseen ja menneeseen.\"\nJos tämä kaipaus toteutuu, on teatteri muut-\ntuva siksi, mitä sen aina olisi pitänyt olla ja\nmitä se alunpitäen on ollutkin: suureksi, iha-\nnaksi juhlaksi.\n\nR. H—m.\n\nZOË JEFREMOW\nDramatisk uppläsningsafton.\n\nOhjelmassa kotimaista ja ulkomaista, entistä\nja nykyistä.\nMutta tapa tuntea, tapa esittää se kaut-\ntaaltaan uusi. Ääni kuvioimassa tunteet ja aja-\ntukset ihmeellisiksi sisäisiksi näkemyksiksi. Niis-\nsä rinnan sielua, hienoa ja hiottua, tai tulta,\nraakaa ja alkuvoimaista, ja älyä, iskevää ja kir-\nkasta, avaraa.\nEnsimmäinen ja uusin oli ~Salomen\" yksin-\npuhelu. Jokainen ääni, jokainen ele, liike oli\noman ja yksilöllisen tunteen analysoima. Muis-\ntakaamme vain ne pitkät laulavat äänet, joilla\ntaiteilijatar tulkitsi Salomen mielettömän rak-\nkauden ja sen kaipauksen. Niin eivät ole lausu-\njat Salomea ennen ymmärtäneet!\nToinen Lagerkvistin „Du är död\". Taiteelli-\nselta arvoltaan ehkä pieni ja mitätön. Mutta\nZoe Jefremowin tuntemana ja esittämänä kyl-\nmän syvä ja matalan eheä. Täynnä laulavuutta,\nplastillista muotopuhtautta.\nKolmas Lagerlöfin „La cachueha\", Gösta\nEerlingin Sadun kaikkein innoitetuimpia lauluja.\nSitä romanttista hohtoa, sitä mielikuvien väriä\nja loistoa, joka on tämän laulun jokaisessa lau-\nseessa, sitä ei taiteilijatar maalaillut, mutta sen\nsisäisen punaisen langan, joka kulkee lauseesta\nlauseeseen, tunnelmasta tunnelmaan, hän jän-\nnitti järkyttävän kireälle. Hän loi „La cachu-"}, {"page_pdf": 25, "page_imprimee": "119", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.25", "texte": "chasta\" väsyneen, raskaan ja syvän. Siitä olisi\nvoinut luoda myöskin säihkyvän kevyen. Koko\nsen syvyys olisi voinut olla vain sen kauniin mie-\nlikuvan voimassa, että nuoruudessa tanssitun\ntanssin sävel saa ihmisen vielä vanhana niin\nhaltioitumaan, että hän tahtoo kiskoa verille\nkangistuneet jäsenensä päästäkseen irti van-\nhuutensa kahleista! Mutta sellaiseen tulkintaan\nolisi ehkä vaadittu keveämpi ja loisteliaampi\nääni ja ehkä myöskin enemmän runollista heh-\nkua, kuin mitä on Zoe Jefremowilla.\nNeljäs Frödingin runous, jota oli ohjelmassa\nhyvin runsaasti. „Upp tili Solen\" oli täynnä laa-\njaa, älykästä voimaa, sellaista, jolla oli varma ja\nmäärätietoinen suuntaviiva. Ne kevyet Frödin-\ngin runot, jotka taiteilijatar esitti, sen sijaan jäi-\nvät auttamattomasti varjoon. Hänellä ei ollut\nsitä vermlantilaista henkeä, iloisuutta ja ru-\nnollisuutta, joka olisi niihin pusertanut niitten\noikean ja todellisen luonteen.\nSitten Hemmerin pienet ja lyyrilliset runot\n„Prins Louis Ferdinandista\". Ne olivat ohjel-\nman välittömimmin ja koruttomimmin tunnetut\nnumerot. Suuri yleisö olisi tietysti valmis huuta-\nmaan ne ensimäisiksi. Ja olivathan ne sitä,\nomalla tavallaan omalla vanhalla tavallaan!\nMe olemme päässeet jo niin pitkälle, että me\nharrastamme lausuntataidetta. Mutta että me\nsiinä harrastuksessamme olisimme aikamme ta-\nsalla, sitä me emme uskalla mennä väittämään.\nMeidän lausunta- niinkuin näyttämötyömmekin\non vielä vanhojen perinnäisten traditioitten kah-\nleissa.\nZoe Jefremow rikkoi ne kahleet. Tekikö hän\nsen itsetiedottomasti? Vai uskalsiko hän siitä\ntietoisena astua Yliopiston Juhlasaliin?\n\nK—a.\n\nKOJON ROMAANIUUTUUS\nT—en\nViljo Kojo: Elämä on taistelua. Karisto 1922.\nSe huumori, jota Kojo on lähtenyt viljele-\nmään, eräänlainen hyväntuulisuuden ja -tahtoi-\nsuuden ylistyslaulu, päiväisenvaloisa ja surut-\ntomanleppeä elämänkuvaus, jota Kojon kolme\nviimeistä romaania edustavat, lienee oikeastaan\nlähtöisin jo Sininen pilvi-runokokelman vii-\nmeisistä lauluista. On kieltämätöntä myös\nse, että Joel Lehtosen Putkinotko ja Ker-\nran kesällä ja Sakris Kukkelman ovat lyöneet\nleimansa Kojon viimeisten romaanien elämän-\nkäsitykseen ja tyyliin. Muista vaikutteista Kojoa\nei voi syyttää, vaikkei yllämainitunkaan havain-\nnon kaikessa vanhuudessaan tarvitse syytteenä\nesiintyä. Ei yhtään. Kojon taiteilijaelämäkuvaus\noli uutta. Ei se lähennellyt Strindbergiä, Ban-\ngia, Murger'ia... surutonta työtä se vain oli,\nsiinä sen suurin heikkous.\nElämä on taistelua on mielestämme parempi\nkuin Kojon taiteilijaromaanit. Todempi, ehyempi,\nhuölitellumpi ja vapaampi tendenssistä ja tee-\nseistä. Uhmaotteinen ja nuori. Mutta suottai-\nleva, turhanhajanainen se silti on. On kerta\nkaikkiaan niin, että Kojo tahtoo kuin kieltää sen,\nmitä sanotaan romaanisuunnitelmaksi, tahtoo\nolla tunnustamatta keskitystä ja tiivistystä. Kojo\ntahtoo kertoa. Ja Kojolla on kertojalahja. Va-\nloisa, avara näkemys, tarkka silmä, herkkä luon-\nnontuntemus, värikäs kuvailu, taito viehättää ker-\ntomallaan, huvittaa ja iloittaa. Hän pettyy toi-\nsinaan mauttomuuteen, venyttää turhaan ku-\nvaustaan, on hetkittäin huolimaton. Mutta sit-\nten taas yllättää rattoisuudellaan, antaa hyvän,\nlämpimän tunteen puhaltaa ... Kertoo oikein\ntaidokkaasti, lumoisasti ja nuoresti. Hyvä puoli\non Kojolla sekin, että hän aina kuvaa elettyä\nelämää, tuntuukin kuin mielikuvitus olisi hänellä\nihan liian rajoitettu ja hän olisi liian lujasti to-\ndellisuuden orjuuttama.\nNiine heikkouksineen ja niine ansioineen, jotka\nKojolle ovat ominaiset, on Elämä on taistelua\nsittenkin nuorhenkisimpiä, pirteimpiä ja rattoi-\nsimpia ja paikka paikoin liikuttavimpia ja suju-\nvammin kirjoitettuja kirjojamme. Ja miksei: lu-\npauksellinen, sanan laveammassa ja ehdotto-\nmimmassa merkityksessä.\n\nANNIE MÖRK\nNäyttelijäluonnekuva.\n\nKypsä! Annie Mörk on sisäiseltä dramaat-\ntiselta elämä voimaltaan kypsimpiä näyttelijöitä,\nmitä meillä yleensä on olemassa.\nInhimillinen elämisenvaisto tuntuu hänelle ole-\nvan samaa kuin dramaattinen vaisto: tahto te-\nkoon.\nHänen repliikkinsä virtaavat huulilta tunne-\npaineisen, tiiviin henkäyksen mukana. Ja siksi\novat ne tarttuvia, siksi ne ennustavat tekoa ja\nvievät lausujansa luontevasti tekoon näytelmä-\nhenkilöiden välisessä taistelussa. Annie Mörkin\nnäyttämölausunta todistaa hänet dramaattiselta\nhengeltään harvinaisen voimakkaaksi.\nLisäksi: hänen replikoimisensa kykenee luon-\ntevoittamaau yksinpä vasta taisteli joiden eleet ja"}, {"page_pdf": 26, "page_imprimee": "120", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.26", "texte": "iskut. Sillä se osaa vaatia vastapuolelta liikettä\nja elämää. Mutia se paljastaa myöskin helposti\nlatteuden ja kimmoisuuden puutteen vastanäytte-\nlijässä, sillä pienillä voimilla ei kestetä Annie\nMörkin tummasti aaltoavan äänen tulviessa.\nKuitenkin: hänen näyttelijävaistonsa ei syn-\nnytä voimaa ainoastaan sanaisessa näyttämö-\ntaistelussa, vaan on sillä vieläkin välittömämpi\ntie ilmetä näkyviin. On sangen vaikeasti sanoin\nmääriteltävä sävy taikavoimaa, jota on vaikea\nsanoa hurmaksi, melkein yhtä väärin sanoa ten-\nhoksi tai lumous-voimaksi. Tuntuu siltä, että at-\ntribuutti uhoava on paikallaan sille välittömälle\nvoimalle, jolla Annie Mörk pienissäkin tehtä-\nvissä hallitsee näyttämöä ja jonka vuoksi nuo\nnäyttelijälle niin perin tärkeät tulot näyttämölle\novat hänellä säännöllisesti vaikuttavia.\nKoko edellinen kuvaus on samalla todistusta\nAnnie Mörkin synnynnäisestä dramaattisesta\nvaistosta ja taiteellisesta temperamentista. Se on\nkaikki hänen näyttelijäolemuksensa kypsyyden\nylistystä.\nMutta tällä en ole vielä väittänyt, että hän\nolisi ilmaisukeinoiltaan „kypsä\". (Herra tästä\nvarjelkoonkin.) Muistan vielä selvästi, kun näin\nhäntä näyttämöllä ensikertoja Tampereen Teat-\nterissa, hämmästyneeni hieman vaivautuen-\nkin hänen erään slaavilaisen naisluomansa\nmimiikkiä ja vartalon eleitä. Siinä oli slaavi-\nlaista pehmeyttä, notkahtelua ja taipuilua ja\nkasvoissa samaista värähteleväistä ilmerun-\nsautta. Mutta ilmeissä oli annos vääntelehtivää\nväkivaltaisuutta, samoin eleissä. Luontaisesti il-\nmeikkäät kasvot eivät olleet vielä kehittyneet hal-\nlitsevan tahdon välikappaleeksi.\nTosin: näitä ilmaisukeino} aan on Annie Mörk\nsenjälkeen huolella hionut. Loihan hän jo Tam-\npereen aikoina esim. „Rosseissa\" Leeni-tätinä\nhyvän naisen kirkastunein kasvoin. Mutta tämä-\nkin osoitti vain osaksi mimiikkikehitystä, pohjim-\nmaltaan oli luoma sangen onnellinen siksi, että\ntarvittiin mimiikki-keinoj a vähän. Tarvittiin en-\nnenkaikkea lienteätä tunnetta uhoava olemus,\nsitä, jossa auttoi näyttelijättären luonteisesti\nkypsä vaisto.\nMyöhemmin näkemäni Mörkin naispaholai-\nnen ja äiti Franckin „Vapaissa miehissä\" osoit-\ntavat, että näyttelijättären mimiikki- ja plastiik-\nkakeinot ovat jatkuvasti tietoisen muokkauksen\nalaisina, kypsymässä nekin vastaamaan taiteili-\njan sisäistä temperamenttivoimaa. Siksipä: nyt\nolisi nähtävä hänen Katrinsa „Daniel Hjortis-\nsa\". Nyt olisi aika hänen päästä voimakkaisiin\ntaiteellisiin tehtäviin, vaistoihmisten ei äly-\nolentojen kamppailuihin, joissa kiittämäni\nkypsyys voisi ilmetä sekä sisäisesti että keinojen\nkannalta.\n\nAnnie Mörk\n\nL. H—la."}, {"page_pdf": 27, "page_imprimee": "121", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.27", "texte": "SKRIABIN, STRAWINSKY, PROKOFJEFF\n(Käännös tekijän saksankielisestä käsikirjoituksesta.)\n\nKun yhdistän nämä kolme nuorimman venä-\nläisen musiikin edustajaa samaan tutkielmaan,\nniin en tee sitä siksi, että he kuuluisivat yhtei-\nseen »kouluun\" tuskin saattaa ajatellakaan\nerilaatuisempia tai teili japersoonallisuuksia\nen, vaan siksi että nämä kolme erilaisine keinoi-\nneen pyrkivät eräässä suhteessa samaan pää-\nmäärään, tietoisesti tai tiedottomasti (se ei kiin-\nnitä mieltämme) ja ovat myös osaksi sen saavut-\ntaneet: ahtaan, rajoitetun natsionalismin puittei-\nden murtamiseen, mikä natsionalismi tähän asti\non kahlehtinut venäläisen musiikin. Nämä kol-\nme miestä eivät enää harjoita musiikkia venä-\njäksi, he eivät enää peitä ajatustenköyhyyttä kan-\nsallispukuun, vaan ovat uskaltaneet olla kan-\nsainvälisiä. Kuten jo sanottu, he vain tässä suh-\nteessa lähentelevät toisiaan, muuten heidän ole-\nmuksessaan tuskin lainkaan havaitsee sukulai-\nsuutta. Kolmisin he muodostavat nuoren venä-\nläisen musiikin etuvartion.\nKun Skriabin noin v. 1900 alkoi Chopinin in-\nspiroimien klaveeriminiatyyrien avulla käydä\ntunnetuksi laajemmissa piireissä, niin tuskin ku-\nkaan lienee luullut että tämän hieman hauraan\nja hennon suunnan edustaja saattaisi aloittaa\nuuden kauden Venäjän säveltaiteessa. Näissä\npienissä salonkikappaleissa oli vielä vallalla\nvenäläisille yleensä niin luonteenomainen mie-\nleenjohtuman korostaminen, oikuttelunhalu, sy-\nventyminen yksityiskohtiin kokonaisuuden kus-\ntannuksella. Sinfoonikko Skriabinista ei näihin\naikoihin vielä paljon tiedetä. Noin opus 30:sta\nalkaa huomattava muutos: mieltymys teknillisiin\nvksityisseikkoihin jää taka-alalle, työ näkyy pe-\nrustuvan ajatuksiin, aatteihin, joilla ei ole pal-\njon tekemistä aineellis-musikaalisen kanssa\nmusiikki ilmaisee syvempiä ja arvokkaampia, fi-\nlosofista laatua olevia sisäisiä ristiriitoja. Motii-\nvit kohoavat, teokset saavat määrättyihin aloi-\nhin liittyviä nimiä aikaisempien Prelude'ien ja\nEtudeMen sijasta kohtaavat meitä Jumala ja\nSaatana. Skriabinin musiikki käv »kosmilliseksi\"\nainakin siihen ohjelmaan nähden, jolle se pe-\nrustuu. Skriabinin partituurien rivien välissä\nrupeaa väräjöimään jotakin, jota ehkä voi! nimit-\ntää äärettömyystunnelmaksi. Molemmat suuret\norkesterirunoelmat »Poeme de I'Extase\" ja\n»Poeme du Feu\" ovat tässä suhteessa erikoisen\nluonteenomaisia. Niiden edeltäjiä ovat »Poeme\ndivin\" ja »Poeme satanique\". Näiden teosten\najatuksellinen probleemil on filosofinen: luoja,\nhänen työnsä ja äärettömyys sinänsä sekä näi-\nden suhde toisiinsa. Hysteerisen voimakkaan in-\ntohimon ajamana ja pakottamana tämä musiikki\neräässä mielessä »liitelee\": sillä on eräänlainen\nrakenne, myöskin omat sisäiset suhteensa, mutta\nse on tuskin paikallisesti määrätty, siltä puuttuu\nperspektiivit, sillä on oma ilmapiirinsä, se on\nitsessään toimintaa, itsessään voimasysteemi\nSkriabinissa tapaamme eräänlaisen musikaalisen\nglossolalian. Tälle musiikille luonteenomaisin ta\non sen rytmi, spasmillisesti nykähtelevä, usein\nmelkeinpä tanssitautinen, räjähtävä ja kutistuva,\nerilleenvirtaava ja yhteenliittyvä, iskevä, pakot-\ntava, hiipivä ja äkkiä rajusti ryntäävä. Valtava\nagogiikka ajaa tämän musiikin eteenpäin ja kui-\ntenkin takaisin piiriin. Skriabinin musiikille koi-\ntui vahingolliseksi muodon asettaminen ihan-\nteen holhouksen alaiseksi. Prosessi, joka sai al-\nkunsa jo varsin aikaisin. Skriabinin ikuisuusaat-\nteella ei ole paikassa sijaa: se on paralelliviivo-\njen äärettömyyttä, se ei anna perspektiivejä, se\non ajallinen: se on suljettu aikapiiri: toistumi-\nnen. Skriabinin musiikissa ei pääse eteenpäin,\nainoastaan ympäri, ylös ja alas, edes ja takai-\nsin, se ei virtaa: vaan pyörii, se ei nouse: vaan\nkieppuu. Kuitenkin tällä musiikilla oli suuri an-\nsio: se oli täydelleen epänatsionaalista ja sellai-\nsena ensimmäinen laatuaan Venäjällä.\nJos Skriabin hyvin vapaasta harmoniikastaan\nhuolimatta kuitenkin vielä oli yhteydessä akatee-\nmikkojen kanssa hänen harmooninen logiik-\nkansa ja johdonmukaisuutensa oli erinomainen\nja kaikesta mielivaltaisuudesta vapaa niin va-\npautuivatpa sen sijaan Strawinsky ja Prokofjeff\ntäydellisesti akatemiasta. Sergei Prokofjeff, Pie-\ntarin konservatorion surunlapsi, osottautui jo\naikaisin häikäilemättömäksi radikalistiksi, joka\nherkeämättömän elinvoimaisesti hyökkäsi kai-\nkenkarvaista akateemisuutta vastaan. Hänen\nkovista, kulmikkaista, iroonisista kappaleistaan\npuhui irvistelevä iva, mutta myöskin suunnaton\nmäärätietoisuus. Tässä ei ollut vähääkään\npehmeätä slaavilaista lyriikkaa, ei: jälkeäkään\nSkriabinin tyylistä päin vastoin, askeettinen\nväritys muistutti sävelpiirustusta, joka vaikutti\nkirkkaalta ja terävältä. Jos Skriabin oli roman-\ntikko, niin voi Prokofjeffia nimittää realistiksi.\nRytmit kovat, korostetut, teemat senza pedale,\nei ohjelmia eikä selityksiä, ei mitään filosofiaa,\nkappaleiden nimet riippuvat kuin tarpeettomat\ntavaramerkit jossakin. Probleemit puhtaasti mu-"}, {"page_pdf": 28, "page_imprimee": "122", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.28", "texte": "sikaalisen-aineellisia rivien välissä vain val-\nkoista nuottipaperia kaikki tapahtuu ainoas-\ntaan kontrapunktisen harmoonisissa eli rytmilli-\nsen polyfonisissa maailmoissa. Tälle musiikille\nkarakteristista on sen liike korkeapaineista\neteenpäinryntäämistä. Kaikki viivat särmikkäät\nja murretut, perspektiivit primitiiviset ja mate-\nmaattisen puhtaat. Harmoniikka voimakkaan\npersonallinen, aivan ajalleen vieras, toisinaan\nBachimaisen niukka, lattean diatooninen ja sit-\nten taas puhtaasti atonaalinen. Prokofjeff sil-\nmäilee meitä villi-ihmisen viisailla eläimensil-\nmillä: hakekaa itsellenne Prometeuksen tuli?\nMinä teen näin: apinannopeat liikkeet ja kivestä\nja kuivista lehdistä juoksee kipinä. Persoonalli-\nsuus. Musiikki on Prokofjeffille vain muotoa,\nmuotoleikkiä ilman sisällystä, ilman tarkoitusta,\njopa ilman päämäärää: hän leikittelee musikaa-\nlisilla funktioilla hän harjoittaa sovellutettua\nmusikaalista matematiikkaa. Afektit puuttuvat\nnäennäisesti, niiden sijasta voima astuu etu-\nalalle. Prokofjeff luo musiikkia ja vain musiik-\nkia, päämäärättä sen itsensä tähden, hän ei ole\nim- eikä ekspressionisti hän juontuu takaisin\nmateriaan. Hänen formalisminsa lähentelee kä-\nsityötä sen korkeimmassa mielessä.\nTälle Prokofjeffin käsityömäisyydelle on Igor\nStraivinsky sukua. Mutta Prokofjeffin kysyessä:\nmitä luon? kuuluu Strawinskyn kysymys: miten\nluon? Tämä on konstruoivan suhde objektiinsa.\nMusiikki on hänelle tuskin mitään itsessään,\nvaan keino päämäärän saavuttamiseksi. Se on\nläheisesti liittynyt teatteriin (balettiin). Hänen\nmusiikkinsa vetoaa silmään ja korvaan. Hän\nluonnehtii loistavasti, kuitenkin kiinnittää tyyppi\nhänen mieltänsä enemmän kuin indiviidi. Täten\nhänen musiikkinsa saa historiallisen merkityk-\nsen, joka saattaa heilahdella kirjallisesta tyy-\nlistä (baletti „Petrushka\") biologiseen („Le\nSacre de Printemps\"). Hän osaa erinomaisen\nhienosti laskea vaikutukset. Hänen taiteensa hi-\npaisee täten läheltä taituruuden, vieläpä käsityö-\nläisyyden rajoja c'est un artisan. Eksotiikka,\nerinomaisen hienot värit, raffinoiduin harmo-\nniikka eivät tosin saata peittää tämän musiikin\npalvelevaa asemaa. Strawinskystä on tullut niit-\nten nuorten johtaja, jotka eivät ole vannoutu-\nneita Schönbergin kannattajia. Hänen taiteensa\narveluttavin puoli on että siinä ei korosteta sa-\nnaa mitä, vaan sanaa miten.\n\nERNEST PINGOUD\n\nNUORELLE NÄYTTELIJÄTTÄRELLE\nLAURI HAARLA\nNoin tyttöni, noin! Älä säiky\nNoin taipehin tummin\nja paistavin olkapäin\nkuin pilvestä päivä sa väiky,\nvaikk' allas on katsomo räyhää jäin.\nRivi herrojen kaljamapäitä\nsun eessäs on aivan,\nHimosilmin ja kiikarein,\nröhöryntäin he tanssii häitä\nsun nilkkojes tahtiin ja yksintein\nperisyntiä huulilla haastaa.\nMut, armas tyttöni, pois toki pelko!\nYli leikkien liitele, kaino,\nali astele tuskien puun.\nMeilV onhan kahdella selko:\nnyt vallass' on kauneus vaino\nja ympäf on vanhuuden yö.\nSen tunnen ja varjossa huokaan.\n—■ Mut f armahin kirkastu yhä,\nsinä synnytä kaikkien nähden!\nYhä korkene, selväksi tee,\net? on sinun ruumihis pyhä\nnyt ristillä riemumme tähden.\n\nSHIMMY\n\nShimmy on vallannut maailman. Shimmy on\nkarkoittanut pois edeltäjänsä stepit ja foxtrotin,\nshimmy hallitsee yksin maailmaa. Sodanjälkei-\nsissä kulttuuriraunioissa kaikuvat alituiset shim-\nmyn säveleet, ne houkuttelevat ja kiehtovat ja\ntenhoavat. Yhä taajemmat ihmsjoukot haluavat\nliikuntoa, antautuvat shimmyn vietäviksi. Ihmi-\nset liikkuvat, kaksittain toisiinsa puristuen, kes-\nkellä päivää ja läpi yön. Shimmy tanssii yli Eu-\nropan kulttuuriraunioiden.\nShimmy on ekspressionismin tanssi, kuten me-\nnuetti oli rokokon, valssi keisariajan ja kadrilli\n1860-luvun. Ei ole ihme, että saksalainen mo-\ndernisti Herwarth Walden on innostunut Shim-\nmyä kuvailemaan.\nTanssi on liikuntoa, kirjoittaa hän. Liikunto\njokaisen taiteellisen ilmiön edellytys. Ruumiilli-"}, {"page_pdf": 29, "page_imprimee": "123", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.29", "texte": "sen liikkumisen tarve on jäänyt vaistoksi ihmi-\nsille joiden silmät ja korvat eivät vielä ole auen-\nneet havaitsemaan optillisia ja akustisia liikun-\ntoja. Siksi tanssi, ruumiillinen liikkuminen on\nvanhempi kuin muiden aistiorgaanien välittämät\nliikunnot\nTanssi on siis täysin esitettävissä ilman mu-\nsiikkia. Tanssimusiikki on vain ruumiillisten liik-\nkumismuotojen akustinen vertaus. Todellisen\ntanssin on oltava absoluuttista. Musikaaliset lii-\nkunnot ovat tehneet ruumiilliset liikunnot mekaa-\nnisiksi, akateemisiksi. Tanssin suhteen kehittyi\nsama peruserehdys kuin sanataiteen: rytmiikka\nja metriikka sekoitettiin keskenään.\nMetriikka on rajoitettu. Liikunnot itse, ryt-\nmit, ovat rajoittamattomat. Tanssi yksinkertais-\ntutettiin. Liikunnot tehtiin riippuvaiseksi musii-\nkin metriikasta. Tanssi ja tanssimusiikki kehitet-\ntiin, sen sijaan että niiden olisi annettu kehittyä.\nNuoren Europan taide on vapautumassa muo-\ndonorjuudesta. Tanssi on vapautumassa metrii-\nkasta. Shimmyn eri vuorot eivät ole riippuvaisia\ntanssimusiikista, ne seuraavat tanssijan indivi-\nduellia tahtoa, hänen hetkittäisiä oikkujaan.\nShimmy tanssii yli vanhojen muotojen. Stepit ja\nfoxtrotit avasivat sille tietä. Shimmy ei ole tila-\npäinen muoti, shimmy seuraa kehityksen välttä-\nmättömyydestä. Aivan kuten ekspressionismi.\nIhmiset huomasivat äkkiä, että Amerikan ja\nAfrikan villiheimojen jäsenetkin loivat erään-\nlaista säveltaidetta, vaikka käyttämättä europa-\nlaisen instrumenttiteollisuuden tuotteita. Näitä\nalkurytmejä ruvettiin käyttämään ja sovellutta-\nmaan ja tulos oli harvinaisen taiteellinen.\nTaideteoksen arvo kun ei ole ideassa, vaan suo-\nrituksessa.\nShimmyä soitetaan. Shimmyä tanssitaan.\nShimmy vallitsee kaikkialla yli Europan ja mo-\nnet hmiset, jotka tähän asti ovat halveksineet\ntanssia sen älyllisen vähyyden takia, ovat nyt\nantaneet shimmyn kiehtoa itsensä. Tanssinopet-\ntajat ovat luonnollisesti yrittäneet tehdä shim-\nmyn salonkiin soveltuvaksi, akateemiseksi. Mutta\nshimmyä ei voi sitoa, koska se on vapaata sitou-\ntuneisuutta. Se ei ole dekadenssia, se on kadens-\nsia. Sen on muodostanut taiteellinen vaisto eikä\nsivistynyt äly Shimmyssä taieelliset lait pakot-\ntavat jalan rytmillisiin suorituksiin.\nShimmy on ekspressionistisen Europan tanssi.\n\nKI-KI-KI\n\nJussi Snellman\n\nNÄYTÄNTÖTEHDAS\n\nSuuressa kaupungissa, missä on rinnan rik-\nkautta ja köyhyyttä, paljon ihmisiä ja korkeat\ntalot, missä sykkii nopeatahtisesti nykyaikaisen\nelämän sydän, on monta kymmentä teatteria.\nOopperoita ja operetteja, draamoja ja kome-\ndioita, tragedioita ja farsseja, vaudevilleja ja\ngroteskeja, music halie'ja ja vaikka mitä. Ja\neläviä kuvia, kilpa-ajoja, cabaretteja, yöravinto-\nloita ... Niin, mutta nämähän, viimemainitut\novat vain ajanvietettä ala-arvoisine vivahduksi-\nneen. Teatteri mitä tekemistä näillä on teat-\nterin kanssa? Teatteri on taiteen temppeli, par-\nhaan pyhättö, kaikkein pyhin. Ja teatterinomis-\ntaja?\nKysykääpä sitä vaikka siltä mieheltä, joka\nomistaa tuon suuren kaupungin suosituimman\nkomediateatteiin. Kysykää sitä vaikka silloin\nhäneltä, kun hän istuu teatterikansliassaan ja\ntarkastelee reklaamikilpiehdotusta. Hänen il-\nmeensä voi vaihdella sangen nopeasti, häntä voi\nluulla hetkittäin Napoleoniksi, hetkittäin napa-\nretkeilijäksi kaukaisella antarktisella laivallaan"}, {"page_pdf": 30, "page_imprimee": "124", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.30", "texte": "sinä hetkenä, kun ollaan kulkemassa uutta ja\nsuurta, kohta löytyvää kohti, häntä voi luulla\nmaailman arvoja ja elämän ongelmia ratkovaksi\najattelijaksi ja yhtä hyvin onnistuneen leikkauk-\nsen suorittaneeksi lääkärineroksi. Suureksi ja\nkuolemattomaksi häntä vain voi luulla, sillä sel-\nlaiset ovat hänen ilmeensä ja eleensä. Ja sitä\nkaikkeahan hänessä onkin. Hän on voittanut\nmonet kilpailijansa kuin Napoleon, hän on teh-\nnyt suurlöydön, vetonaulan ohjelmistoonsa, hän\nratkoo oman elämänsä menestyksen ongelmaa,\nhän on pelastanut teatterinsa. Siksi voi hänessä\nniin paljon olla, siksi on yksi mies niin paljosta\nosallistunut.\nHän on siis taiteen temppelin valtijas.\nJo kolmatta näytäntökautta ja kuitenkin..\nvihdoinkin\nVihdoinkin, sillä ei hän ole syntynyt teatteri\nkäsissään. On ollut paljon kestämistä, on pitä-\nnyt ponnistaa, on pitänyt ponnistaa ja silloikin\nkun ei ole oikein tiennyt miksi ja mitä varten,\nyrittää yhtä ja toista, kaupata, näytellä, kirjoit-\ntaa, kun ei ole vielä voinut yrittää vain omistaa.\nVihdoin on hänestä se tullut: teatterinomis-\ntaja. Vielä viime tinsrassa vaivanalaisesti, suu-\nrin ponnistuksin. Sillä teatterit ovat kulkeneet\nniinä vuosina käsistä käsiin, niillä on keinoteltu\nkuin sachariinilla. On ilmaantunut todella oikea\nteatterinomistajainluokka, ei teatterinjohtajain.\nOvat syntyneet kesken täysi-ikäisyyttään sellaiset\nmiehet, jotka ovat täysin lompakoin ostelleet ja\nmyyneet tyhjiä teattereita siinä suuressa kaupun-\ngissa, tuntuu kuin olisivat ne vieneet markki-\nnoille ne teatterit, jos niin olisivat voineet tehdä.\nNämä miehet ovat ilmaantuneet samoihin ai-\nkoihin kuin uusi teatteriyleisö, jonka on saanut\nteattereihin virtaamaan omituinen, äkkinopeaan\nsyntynyt, suuren sodan jvlinän herättämä teat-\nterihalu. Se uusi yleisö ei ole rikasta, mutta mer-\nkillistä kyllä, sillä on paljon joutilasta rahaa ja\naikaa, aikaa sillä on, sitä aikaa se tappaa kuin\nkirppuinen koira svöpäläisiään. Sitähän tap-\npaakseen se tunkeutuu teatteriin, täyttää ne jok\nilta ja nauttii taiteesta. Se on sivistynyttä ylei-\nsöä : se on lukenut mitä taide on. Se tietää, että\n..Taide on todellisuus nähtynä tempperamentin\nläpi\", ja jos se ei huomenna satu tätä muista-\nmaan, niin muistaa se, että „Taide ei milloin-\nkaan ole muuta kuin todellisuuden ohimenevä\nunohdus\" ... Mutta mukavuutta rakastavaa on\ntämä nuori, veres yleisö: se tahtoo istua teatte-\nrissa hattupäin, sikaari hampaissa, sanomalehti\nväliaikavietteenä.\nTälle yleisölle niiltä tunnottomilta keinotteli-\njoilta, on teatterinomistajamme pelastanut teat-\nterin. Ottanut johdon sitten käsiinsä ja tehnyt\nteatterista ensiluokkaisen komediateatterin.\nOnhan menossa kolmas näytäntökausi ja hy-\nvällä menestyksellä eikä hän tiedä, mikä hän\noikein on. Hänen on ihan kuin muidenkin ihmis-\nten: rikastuu, on onnellinen, ei tunne itseään.\nTeatterin hän tuntee, tuo Napoleonimme, kuin\nomat sormensa.\nHän on toimituttanut kahtena kesänä perätys-\nten perinpohjaisia parannelmakorjauksia teatte-\nrirakennuksessa, mukavustuttanut katsomon,\nlaajennuttanut näyttämöä.\nKulissimaalareina on hänellä kaksi nuorta,\nmutta hyvän tunnettua taiteilijaa, joiden taulut\naina herättävät kiihtymystä ja myrskyä sekä in-\nnostusta ja ihastusta. Niiden on johto kulissi-\nmaalaamoissa.\nJa kirjailijat?\nNekin ovat omansa mallikelpoisella komedia-\nteatterillamme. Ne ovat nuoria, mutta sellaisia,\njotka ovat muodissa Napoleonimme hvlkii ar-\nmotta syrjäisten tunnettujenkin kirjailijain\ntarjoukset. Hänellä on oma ryhmänsä jo, ei\nkannata muilta ottaa. Kannattaisiko sellaisilta,\njotka eivät osaa panna nimeä nävtelmilleen, niin\npalkittuja kuin lienevätkin? Taksikin näytäntö-\nkaudeksi häneltä riittää jo sitä kirjallista puolta\noikein hyvin. On esitetty nykyistä „Hänen kym-\nmenes aviovaimonsa\", sitten ..Minä tahdon pal-\njon lapsia\" ja nvt on jokailtaisena kassakaooa-\nleena ~Moulin Rouge'ista haaremiin\". Näille\nlöytyy vielä yleisöä, vielä monet täydet huoneet.\nJa kuitenkin on hänellä jo varalla kaksi näy-\ntöstä. „Minä tahdon paljon lapsia\"-komedian\ntekijän tulevasta uutuudesta ..Ristiäiset ennen\nrakkautta\". Se tulee varmasti loistava kappale!\nSen voi päättä jo nimestä sekä näistä kahdesta\nnäytöksestä. Osatkin on jo jaettu. Niin, niin,\nvaikka nävtelmä ei olekaan valmis. Käsikirjoi-\ntuksesta. Näyttelijöillä ne ovat. Eihän teatterin\ntarvitse kirjaa odottaa, kirja tulee sitten, ajan\noloon. Tuskin nuori loistelias näytelmäkirjailija\ntahtoisikaan ennen ensi-esityksiä julkaista näy-\ntelmäänsä. Arvostelijat, niin, ne ovat hävytöntä\nväkeä, katkeroituneita herroja. Kenties haukkui-\nsivat. Toista se on silloin kun on jaettu osat niin\neteville näyttelijöille kuin komediateatterissa tällä\nhaavaa on, kun he ovat saaneet elävöittää näy-\ntelmän henkilöt. Ja heillä on, on, jumala parat-\nkoon, jos ei yhdellä, niin toisella sellaisia tutta-\nvia teatteriarvostelijoissa, jotka eivät voi hauk-\nkua sitä näytelmää, jossa heidän on määrä\nnämä pari. kolme kuukautta esiintyä.\nNäyttelijät on täytynyt myöskin aivan kiistan\ntakaa ottaa."}, {"page_pdf": 31, "page_imprimee": "125", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.31", "texte": "Ei hän ole tahtonut mitään kuuluisuuksia kö-\nmediateatteriinsa, mutta tunnetuita hän on tah-\ntonut. Rakastajan pitää olla rakastaja ja pri-\nmadonnan pitää olla kaunis. Hän on kustanta-\nnut näillä kahdella näytäntökaudella rakasta-\njalle neljä rakkausseikkailua, jotka ovat tehneet\ntämän kuuluisaksi. Kuuluisaksi siinä kaupun-\ngissa, jossa suuret ihmisjoukot näyttävät elävän\nvain rakastaakseen. Neljä kertaa on sanomaleh-\ndissä kerrottu komediateatterin ensimäisen ra-\nkastajan menevän naimisiin kertaakaan ei ole\nkerrottu hänen erostaan. Ja primadonnan yhtä\nmonta kertaa kerrottu eroavan eikä kertaakaan\nole kerrottu hänen naimisiinmenostaan. Mutta\nlaajoissa nuorisopiireissä on tullut käytäntöön\nse hajuvesilaji, jota käyttää tuo yhä uudelleen\nrakastuva ensimäinen rakastaja ja se naisten-\nvaatetusliike, jossa käy tuo aina eroa tekevä pri-\nmadonna ...\nLisähöysteitä hän sijoittaa näytelmiin perin\nosavasti. Siinä „Hänen kymmenes aviovaimon-\nsa\"-komediassa oli loistanto näyttämöllä siitä ja\nsiitä toiminimestä, „Moulen Roug'esta haare-\nmiin\" taas tekee paljon hupaisemmaksi oikea\nsade, joka on näyttämöllä. Ja ilmoituksessa hän\nkertoo, kuinka paljon on näyttämölle asetus tul-\nlut maksamaan ja mistä liikkeestä ovat näytteli-\njättärien puvut.\nPitää tuntea yleisö! sanoo väliin huoah-\ntaen, väliin veitikkamaisesti Napoleonimme.\nOn tullut tarkoitukseksi kassa ja keinoksi näy-\ntäntö. Kuin säilykelaatikko on komediateatteri\njohon muusta maailmasta eristäytytytetään joka\nilta sen seinien sisälle sopiva ihmismäärä. Ja\nrahaa tulee. Tulee omistajalle, tulee näytteli-\njöille, tulee kirjailijoille ja maalareille. Yleisö\nmaksaa, ei se ilmaista tahdo, rahoillaan se reh-\nkii, se nostaa teatterin, teatteri valmistaa sille\nnäytäntöjä.\nEnnemmin tai myöhemmin, varmasti kuiten-\nkin, on komediateatterinomistaja tietävä kuka\nhän on:\nTehtailija.\nJa hänen teatterinsa:\nNäytäntö tehdas.\nSuuressa kaupungissa, missä on rinnan rik-\nkautta ja köyhyyttä; paljon ihmisiä ja korkeat\ntalot, missä sykkiin nopeatahtisesti nykyaikaisen\nelämän sydän, on paljon tehtaita. Korkeat, pil-\nviin pistävät savupiiput, koneiden taukoamaton\nhelske tai jvtinä, rahanhaluiset ihmiset hikiot-\nsin öin, päivin työssä. Mikä valmistuu, siitä\nmaksetaan.\n\nANTTI TIITTANEN\n\nGLIMTAR UR VAN GOGHS BREV\n\n—av större värde är att leva än att skapa\nabstrakt konst.\nIngen mystisk eller hemlighetsfull atelier,\nutan en som slagit sina rötter i själva det reala\nlivet. En atelier med vagga och haistoi. Där\nalltsä intet stillestand räder, utan alit tränger\noch stämmer och uppmuntrar tili aktivitet.\nFolket här är väl inte ondsint, ty själva pros-\nten har nastan en anständig mänskas ansikte.\njag viii ej blomstra, om en annan därför\nmäste vissna.\nHär i därhuset har de rikligt med utrymme.\nMan kunde inrätta atelierer för 30 mälare.\nDenna eftermiddag hade jag en mycket ut-\nvald publik. Fyra eller fem soutenörer och ett\ndussin gatpojkar fann det synnerligen intres-\nsant att titta huru färgen kom ur tuberna. Nä,\ndenna publik, den är väl äran? Eller snarare:\njag viii bespotta äregirigheten och äran som\ndessa gatpojkar och busar\nDet är sä skönt, att jag ej vägar mäla och ej\nkan förstä det.\njag vet intet därhus där man skulle intaga\nmig gratis, även om jag själv betalade omkost-\nnaderna för mäleriet, och överlät hela mitt ar-\nbete ät därhuset. Det är, jag viii ej säga en\nstor, men en liten orättfärdighet.\nDenna framtidens mälare, jag kan ej före-\nställa mig att han sä ligger i de smä restauran-\ngerna, arbetar med ett par ruttaa kindtänder,\noch sedän besöker zuavbordeller som jag.\nMängen har en stor eld isin själ, och ingen\nkommer nänsin för att värma sig vid den, och\nde förbigäende märker blott litet av röken uppe\nvid skorstenen, och gär sin väg vidare.\nJag viii gärna ha en veckolön, som en annan\narbetare, och för det mälet viii jag arbeta, med\nali min kraft och mitt förständ. Och dä jag är\nen arbetare, tillhör jag arbetarklassen, och kom-\nmer mer och mer att leva in iden och en gäng\ningä iden. Jag kan ej annat och har ingen\nlust tili annat, jag kan ej föreställa mig nägot\nannat."}, {"page_pdf": 32, "page_imprimee": "126", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.32", "texte": "•\ndet finns nu en gäng ett gammalt samhälle,\nsom enligt min mening för egen skuld gär un-\nder och det finns ett nytt samhälle, som upp-\nkommit och vuxit och utvecklar sig alit vidare.\nKort sagt, det finns nägot som utgär frän de\nrevolutionära, och nägot som utgär frän de an-\ntirevolutionära principerna.\n\nValda och översatta av DIKTONIUS\n\nLUPAAVA PETTYMYS\nA. T.\nM. Pajari: Töllistä vain. Kertomuksia. Gum-\nmerus. 1922.\nM. Pajarin esikoisteos Elämä ja minä oli tä-\nmän kirjoittajalle yllätys. Kirjan suorasanai-\nsissa runoissa oli paljon kirjallisesti ensiarvoista.\nOli kauneudentuntua, oli syvää elämänkäsitystä.\nSiksi tunnustaudun tarttuneeni M. Pajarin\ntoiseen kirjaan jännittynein mielin ja nautinnon-\naavisteluin. Luin. Petyin. Enkä tiedä, kenessä\nsyy-\nOn vain todettava: M. Pajari ei ole jaksanut\ntuoda tässä kirjassaan lähestulkoonkaan niin\npaljon hyvää esille 'kuin esikoisessaan. Niin\nilahduttava kuin onkin kirjan nimikkonovelli,\nniin lämmin, vilpitön ja harras kuin onkin\nkirjailijattaren mielenkiinto kuvattaviinsa, vä-\nhäväkisiin ja osattomiin, niin sittenkin ei ker-\ntomatapa, ei kuvausvoima anna mitään huomat-\nvampaa. Kirjailijatar eksyy sovinnaisuuksiin,\ntarrautuu arki tavallisuuteen. Vain harvoin vä-\nlähtää esille Elämä ja minä-säkeitä muistuttava\nrohkea, omaperäinen, runokuva. Vain harvoin\nlennähtää ajatus niin kahlehdittomasti, niin en-\nnakkoluulottomasti kuin tuon tuostakin suora-\nsanaisissa runoissa. Puuttuu vakuuttavuus, puut-\ntuu välittömyys, pyrkii esille se, josta on kerrottu\njo liian paljon suomalaisessa kirjallisuudessa,\nkaikki tahtoo käydä tutuksi ja ennakolta selväksi.\nLukijan mielenkiinto herpoaa, vain silloin hän\nlämpenee ja elää lukemassaan, kun saa sivuihin,\njotka ovat totta ja uutta kerrontaa. Niitä sivuja\non kyllä tässäkin Pajarin kirjassa, sivuja, jotka\nliikuttavat mieltä, ovat vaikuttavia ja; onnistu-\nneita. Sittenkin valmisti kirjailijatar ainakin tä-\nmän kirjoittajalle pettymyksen. Ei masentavan\neikä lamauttavan. Tässäkin kirjassa on M. Pa-\njari korkeammalla monia „viehättäviä\" naisker-\ntojiamme. Enemmänkin. Hän vakuuttaa, ettei\npettymys ole ptkäaikainen. Se on lupaava.\n\nVERTAILUA \"SEITSEMÄN VELJEKSEN\"\nNÄYTTÄMÖSOVITTELUISTA\n\nOn omituista, että näytelmäkirjallisuutemme\nKulma-Kivi kirjoitti pääteoksensa romaaniksi.\nAsianlaita lienee käytännössä ollut siten, että\nerityisesti tässä teoksessaan tunsi kirjailija ku-\nvauksensa paisuvan yli sen draamatekniikan,\njoka hänellä oli hallussaan. Näin ollen ehkä\nnäytelmän määrätty muoto ja suppea sanonta\nolisi tullut suorastaan esteeksi teoksen luomis-\ntyössä.\nSen suunnaton rikkaus tulee nyt näkyviin\nniissä monissa näyttämömuodosteluissa, joita\njäljestäpäin on tehty. Niissä ei vieläkään ole\nkaikkia kiitollisimpiakaan kohtauksia koeteltu\nnäyttämöllä, vaikka kussakin dramatisoinnissa\non toisistaan eroavia lisäpiirteitä. Jo romaanin\nlaajuus tekee mahdottomaksi käsitellä yhden\nteatteri-illan kuluessa juonen ja tapausten kehit-\ntelyä sillä levollisuudella, joka tällaisen klassil-\nlisen komedian tyyliin kuuluisi. Niinpä viimeisin,\nPer Äke Laurenin näyttämösovitus, antaakin\naihetta otaksumalle, että „Seitsemän veljestä\"\nolisi käsiteltävä jonkinlaisena kaksoisnäytelmä-\nnä, kuten esim. Björnsonin „Yli voimain\". Lau-\nrenin dramatisointi nim. loppuu jokseenkin ta-\npahtumain puoliväliin eli kohtaan, jossa veljek-\nset heittävät hyvästit vanhalle Jukolalle ja päät-\ntävät lähteä Impivaaraan.\nPaitsi mainittua taiteilija Laurenin sovitel-\nmaa, on allekirjoittanut tutustunut Pontus Ar-\ntin, Hemmo Kallion ja Vilho Ilmarin „näyttä-\nmölaitoksiin\". Historiallisesti „oikein\" näistä\nlienee Pontus'Artin sovitelma. Sen neljässätoista\nkuvaelmassa kerrotaan veljesten vaiheet romaa-\nnin mukaisissa ympäristöissä. Paitsi tapahtu-\nmain luonnollista ja asteettaista kehitystä on\ntällaisella näyttämömuodostelmalla se etu, että\nse tekee vähimmin väkivaltaa alkuperäiselle ro-\nmaanille. Ellei Artin sovituksen suunnaton pi-\ntuus näytäntö kesti Tampereen Teatterissa\nkello kahden tienoille aamuyöllä asettaisi\nsille käytännöllisiä vaikeuksia, näytettäisiin sitä\nvarmaan vieläkin.\nTunnetuin ja suosituin sovitus, jota nykyään\nkaikkialla maassamme esitetään, on Hemmo\nKallion. Näyttelijä Hemmo Kallio on osoittautu-\nnut koko taiteilijatoimintansa aikana huomatta-\nvaksi Kivi-tun ti jaksi, mistä myös „Seitsemän\nveljeksen\" dramatisointi on epäämättömänä to-\ndistuksena. Siinä on varsinkin veljesten kosin-\nnan sovittaminen lukkarille teknillisesti mainio\nlöytö. Pääasiassa samalla tavalla on se jälkeen-"}, {"page_pdf": 33, "page_imprimee": "127", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.33", "texte": "päin otettu myöskin limarin ja Laurenin nayt-\ntämömuodostelmiin sekä Armas Launiksen oop-\nperaan.\nEhkä vielä suuremman suosion kuin Kallion\nsovitus sai aikaan Vilho Ilmarin dramatisointi,\njota sekä kurussa että Helsingissä esitettiin yh-\nteen menoon parikymmentä kertaa. Yleisöön\nnähden sen suurimpana vetovoimana on tunnettu\nsaunakuvaelma, joskin sillä on muitakin ansioi-\nta. Kokonaisuudessaan on limarin sovitelma\nhuomattavasti pitempi ja raskaampi kuin Kal-\nlion. Kun se pari vuotta sitten esitettiin ensi\nkerran Helsingissä, kiittivät aamulehtien arvos-\ntelijat erityisesti sovitelman eepillistä etuisuutta,\nkoska se toiminnan sijasta sisälsi paljon kerto-\nvaa ainesta veljesten filosofoinnissa maailman\nkaikkeudesta. Allekirjoittanut rohkenee tässä\nasiassa olla osaksi toista mieltä, jokainen, joka\nIlmarin sovittamia vuoropuheluita joutuu esittä-\nmään vanhan Ylioppilastalon epäkiitolliselta\nteatterilavalta, on varmaan kanssani samassa\nvastakkaisessa käsityksessä. Varsinkin kun Kan-\nsan Näyttämön esityksessä käytännöllisistä\nsyistä jätettiin eloisa Sonnimäkikuvaelma pois,\npysähtyi näytelmän toiminta melkein kokonaan\ntoiseen näytökseen, jossa veljekset karkaavat\nlukkarilta. Kun siis toiminta lakkasi, pysähtyi\nmyöskin näytelmän vauhti aina kuudenteen eli\nsaunakuvaelmaan saakka, johon Ilmari on vel-\njesten ilonpitoa sovitellut kerrassaan lennok-\nkaalla tavalla. Saunan jälkeen seurasi taas jok-\nseenkin väkinäinen keskustelunäytös, jossa esim.\nnimismiehen käynti on sovitettu, verraten val-\nmistumattomasi! Viimeinen kuvaelma tavanmu-\nkaisine sovin to juhlineen tuo jälleen reippautta\nja eloa kuvaukseen. Tämä tervetuliaisjuhla Ju-\nkolassa saa Kallion tekemänä kodikkaamman ja\nlämpimämmän tunnun, kun se on asetettu si-\nsälle. Tosin Ilmarin loppunäytös ulkoilmassa\nsallii päästää esille muutamia oivallisia repliik-\nkejä, mutta asettaa samalla aivan erikoisia vaa-\ntimuksia näyttämölaitoksiin nähden veljesten ter-\nvehtiessä vanhaa syntymäkotiaan hartain lau-\nsein.\nPaitsi oivallista saunakuvausta ja sonnimä-\nkeä, joka Per Äke Laurenin sovitelmassa esiin-\ntyy lähempänä Ilmarin kuin Kallion tekemää,\non Ilmarin dramatisoinnissa vielä huomatta-\nvana erinomaisen ehyttunnelmainen nuotioku-\nvaelma Impivaarassa. Kaiken sen myrskyn jäl-\nkeen, jota veljekset ovat kokeneet sekä lukkarilla\nettä Sonnimäellä, on tämä näytös hiljaisine mie-\ntiskelyineen ja lopuksi kiitollisine manauksineen\nsopiva välipala ennen riehakasta saunakuvausta.\nEdellä olevan selostuksen perusteella pitäisin\nVilho Ilmarin sovituksessa parhaimpina ensim-\nmäistä kuvaelmaa, joka tunnettuine haikokoh-\ntauksineen on jotenKin samallainen myös Kal-\nliolla ja Lauremlla. Sitten toista kuvaelmaa\nlukkarilla, kolmatta Sonnimäellä, viidettä Impi-\nvaaran nuotiolla ja kuudetta saunassa. Neljäs\nja seitsemäs eivät liity toisiin niin elimellisesti\nkuin ensinmainitut. Erityisesti tulevat näissä\neepillisissä ja toiminnattomissa Kuvelmissa sil-\nmnnpistävimmin esille näytelmäsovituksen tek-\nnilliset puutteet. Esim. se, että veljekset aina esi-\nripun noustessa ovat valmiina esillä ikäänkuin\ntarjottimella, alkaakseen jutella jälleen yleisölle\nKiven kuolemattomia totuuksia. Epäilemättä\ntällainen saarnaava esittely, jossa ei esiinny pit-\nkään aikaan mielenkiintoa helpoittavaa juonta ja\ntoimintaa, käy raskaaksi katsojalle. Tämän sei-\nkan kanssa läheisessä yhteydessä on myös tuo\ndramatisoinneissa tunnettu onneton sivuhenki-\nlöiden käyttö. Ellei sivuhenkilöitä näytelmäsovi-\ntelmissa valmisteta yleisölle ennen heidän esille-\ntuloaa, jäävät ne pakosta irrallisiksi tekijöiksi.\nTätä puolta ei ole voitu tyydyttävästi ratkaista\nmissään näistä kolmesta näyttämömuodostel-\nmasta. Kun veljekset esim. Ilmarin mukaelmassa\novat näyttämöllä yhtä mittaa neljä tuntia, käy\nse kieltämättä raskaaksi varsinkin niille, joilla\non vähimmän puhumista. Yksistään tästä syystä\nvoisi esim. Laurilla olla kuuluisa saarnansa,\nsillä se kohtaus antaisi asianomaiselle näytteli-\njälle tilaisuutta yrittämään virkeämmin koko il-\nlan.\nTässä esitetyt näkökohdat pyytävät antaa tun-\nnustuksen kaikissa mainituissa näyttämösovitel-\nmissa esiintyneille ansioille, ja samalla olla ke-\nhoituksena Kivi-ihailijoillemme koettaa saada ai-\nkaan vielä ehompaa ja yhtenäisempää dramati-\nsointia kuin edelliset. Nyt jo tehdyn ja käytän-\nnössä koetellun työn perusteella voisi ehkä tu-\nloksia parantaa puhtaasti näyttämöteknilliseltä\nkannalta katsoen. Sisältöhän on joka tapauk-\nsessa suuren mestarin, Aleksis Kiven.\n\nAAPO SIMILÄ\n\nEXPRESSIONISTISKT\n\nGnisslande rullar tidens tunga juggernathjul\növer oss. Stort trycker härt slär krafter brottas,\nskrik böner suckar kvidanden fär luften att dar-\nra. Som jagade av elektriska stötar rusar vi vi-\ndare, besatta av kramp och yrsel somi aldrig\nförr, klarseende som aldrig förr, med brutalt\nreala medel brytande oss ut raot luftigt sköra"}, {"page_pdf": 34, "page_imprimee": "128", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.34", "texte": "ideal, ljugande sökande Sanning, beräknande\nuppoffrande oss, förnekade troende.\nKaos, ja, lät vara kaos, kaos är bra! Möj-\nligheterna upplösas, formerna sprängas. De\nhärda händernas, de modiga hjärtanas ska\nparviljans tid är inne. Omöjligheten vart möj-\nlighet, formlösheten form. Efter ärtusenden av\nrevolution evolution utveckling och vad-de-nu-\nhetat och vad-de-nu-varit dessa skal som inom\nsig gömt myriaders fröjder och lidanden, fram-\nhopp och baksteg i oöverskädliga massor och\ndimensioner, närmar vi ossi äter en gäng urpunk-\nten: urmassans glödande räämneflod. Som\niörsta mänskan för ett hav av är sedän sträcker\nmänskligheten snart sina praktfulla lemmar mot\nsoi en, nyskapad, omformad tili nytt liv. Eller\nocksä fortsätter den sin „utveckling\" mot den\nsista mänskan; det dekadenta vilddjuret vars\nbräddjupstillvaro även snart kan vara säker-\nställd. Sä livet.\nSä konsten. Aldrig har konsten som nu diat\nvid livets bröst, sugit i sig dess; laster och lyten,\ndess välsignelser och förbannelser. Naknareän\nnänsin antikens mänskokroppförhärligande yt-\nkonst kastas nu det innersta av ossi explosiva\nbitar ur oss, Sök ej skönhet hos oss, sök ej san-\nning; filosofi, om i liv eller konst, tillhör histo-\nriens lugnvattensperioder; rasande framstör-\ntande kan vi blott vara ärliga. Man kallar oss\nexpressionister.\nExpressionismen kaotismens sammanhäl-\nlande kitt. Efter att ha skrapat ytterligheterna\ndadaismen, därkonsten, och futurismen-kubis-\nmen, hjärnkonsten, pressas brokigheten tili\nett block, samlar sig som aldrig förr. Poesien\ndramat romanen musiken mälarkonsten skulp-\nturen talar för första gängen i konsthistorien\nsamma spräk, duar varandra. Striden för bro-\nderskapet i konsten har begynt, striden för\nmänskligheten, konstnären blir mänska. Expres-\nsionismen är grannlätskonstnärens förvandling\ntili mänska.\nIngen kan ge patenterade skildringar av det\nkommande det kommer med fötterna\noch dess hjärna är dess gravskrift. Men det är\nstort att vara dess stortä och det kan vi.\n\nDIKTONIUS\n\nLUKIJALLE\nTOIMITUS\nKoska Ultra-lehden kustantaja ei ole aikonut\ntarjota lehteä tilattavaksi seuraavalle vuodelle,\non toimituksen asiana viitata parilla sanalla nii-\nhin kokemuksiin, joita lyhyellä ajalla on ennä-\ntetty saada kirjallistaiteellisen lehden tarpeelli-\nsuudesta.\nLehti pyrki tarjoamaan vapaita palstoja nuo-\nrille kirjailijoille ja taiteilijoille, synnyttääkseen\nvilkkaampaa mielipiteenvaihtoa taidekysymyksis-\ntä kuin meillä viime aikoina on ollut näkyvissä.\nNuoret ovat sangen runsaasti lähettäneet ar-\ntikkeleita, joista huokuu nuorekas, uusia runo-\nteitä ja ilmaisutapoja etsivä henki. Tämä nuor-\nten valppaus ennustaa hyvää tulevaisuuden va-\nralle, joskin monia aloittelijain artikkeleita ei ole\nvoitu käyttää, koska niissä ei aina asiallinen tie-\ntomäärä ja muotokyky ole ollut yhtä hyvä kuin\ninnostus. Kuitenkin: Nuorten tahto pyrkiä pois\nkirjallisen elämämme latteudesta on pääasia tu-\nlevaisuutta silmällä pitäen.\nLehtemme artikkeleista on ollut suurin osa\nteatterikirjoituksia. Tämä on johtunut, paitsi al-\nkuperäisestä suunnitelmasta, siitä, että teatteri-\nkysymys on meillä nyt kaikista taideprobleemeista\npolttavin ja halu sen käsittelyyn yleinen. Kun\ntaas esim. maalaustaiteen osasto on saanut ottaa\nvastaan suhteellisen vähän artikkelita. Mikä\nseikka johtunee etupäässä siitä, että nuori maa-\nlaustaiteemme on jo osaksi suorittanut sen uudis-\ntustyön, mikä esim. teatterissa ja runoudessa on\nvasta edessämme.\nPaitsi kotimaassamme, on Ultra myöskin ulko-\nmailla, Skandinaviassa ja Virossa saanut osak-\nseen vilkasta henkistä myötätuntoa. Joten yleis-\nkokemuksena olemme saaneet mieluisan varmen-\nnuksen käsityksellemme, että kaavamaisista tra-\nditsioneista irtautuva runo- ja taidepyrkimys on\nsyntynyt tämän ajan hengestä ja ytimestä ja\nettä se siksi on toteutuva jokaisen etsijän luo-\nvassa runo- ja taidetyössä.\n\nTOIMITUS - RED AKTION:\nLauri Haarla, Hagar Olsson,\nvastaava ansvarig toim.siht. red.sekret.\nP. Rautatienk. 15 N. Järnvägsg.\nToimitusaika 12—2 Reaaktionstid\nPuhel. 42876 Telef.\nHHLSINKI 1922 • KESKUBKIRJAPAINO OY."}, {"page_pdf": 35, "page_imprimee": "couv. 3", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.35", "texte": "Hedelmiä • Makeisin• Siirtomaatavaroita\n•• ® Tg 9 J\n■ •\nJK. m., y. m.\nMYY PÄIVÄN HALVIMPIIN HINTOIHIN\nEROTTAJA 4 ANTON TUOMINEN PUHEL. 115 72\n\nab A. Silfverberg Droghandel\nALEXANDERSQ. 11 TFI FF\nHÖRNET AV GLOG. '\nLandets äldsta välförsedda\nDROGAFFÄR\nEtabl. 1886\n\nSuosittelemme hyvin lajiteltua varastoamme:\n' • \"\" x /' • \\ ~ H ' >■ 'V-' V'' '' ' \";v ' . ;;y ,v. . v; ' \"r>\nK ■ '/ \" ' ' - ''•> \" : ' ' ; V ' M' ./ ; I .... s; / ' V- /■'). .. v(V- : ''■■ ~! . . . y<- •\nNaisten villa- ja silkkikankaita,\nCrepe de chineä, Taffia y. m.,\nKappa- ja kävelypukukankaita,\nPitsi- ja Madrasverhoja, Pöytä-\nliinoja, Leposohvanpeitteitä,\nHartiahuiveja y. m.\nV ❖\nHyvät laadut! Halvat\n-\nOY. VERHO AB.\nEROTTAJANKATU 3, PUHEL. 104-96\n\nUusin ensiluokan kirjapaino\nKESKUSKIRJAPAINO OY.\nHELSINKI • NIKOLAINKATU 19 • PUHELIN 34 97\nSuorittaa kaikenlaista kirjapainotyötä"}, {"page_pdf": 36, "page_imprimee": "couv. 4", "url_page": "https://bluemountain.princeton.edu/bluemtn/?a=d&d=bmtnabn19221220-01.1.36", "texte": "Hinta 10 markkaa\n\nK A N K AI TA J OULU K SI\nVillaboijea 17 eri väriä / Kappaverkaa / Kappasärkäa Palttookangasta / Välla-\nleninkikangasta / Pukukangasta / Cheviottia / Samettia / Satiinia / Jouhikangasta\nTaskukangasta / Hihanvuoria / Pellavakangasta / Lakanakangasta / Tyynyliinakan-\ngasta I Pyyheliinakangasta / Nenäliinoja / Printers / Lakanakangasta / Madapolam\nIndiamusliinia / Flanellia / Flanellipuseroja / Verhokankaita, valkoisia ja tummia\nVillasaketteja / Villasukkia / Sat.- ja kretonkitäkkejä I Huopapeitteitä, villaa ja laamaa\nLaamapaitoja / Käsineitä / Pöytäliinoja / Olkaimia / Suurempi määrä\nvillalankaa 55 eri väriä\nAfyy päivän halvimpiin hintoihin\nISO ROBERTINK. 28 YMARABDRAHIM PUHELIN 17 80\nPUKIMO OY. KALLIO NAISTEN JA HERRAIN\nmm\nITÄ HEIKINKATU 9 - UUSI YLIOPPILASTALO\nSUOSITELLAAN\nMODÄRN IN H EM SKD IKTNIN G !\nDiktonius: HARDA SANOER\nFmk 20:\nI Svenska Pressen skriver dr. Arvid Mörne:\nUttryckets tili ytteriighet drivna knapphet, bildernas och mälningarnas ställvis suggestiva\nverkan, som Diktonius skapar tack vare sin intuitiva förmäga att upptäcka det djupast karak-\ntäristiska, och slutligen ett dovt, tordönsdystert patos alit detta finnes i Härda Sänger.\nDet röjer sig i dem en obändig omstörtarhäg, vars like vi inte förr sett framträda\ni vär litteratur.!.— \\\nGunnar Björling: VILANDE DAG\nFmk 20:\nDenna märkiiga debutbok är en samling originella aforismer, vilka äga den lyriska\ncharm och den meditationens stilla fördjupning, som gör denna art ay diktning uppskattad\nav alla dem söka de harmoniskt ljusa makterna i konsten.\noy DAIMON AB\nNORRA JÄRNVÄOSOATAN 15\nTEL. Tö 42 876"}]}